Ladataan...

Juu, itse suunnittelin ja tein. Kivahan siitä tuli, ainakin omasta mielestäni. Nyt se on seinällä ja näyttää aika jännälle..

Facen kirpparilta ostin vanhan, kuluneen ikkunankehyksen. Maksoi 5 eur. Se olikin ainoa kustannus tässä taulussa. Kehyksen taakse leikkasin pahvilaatikosta sopivan palan. Päällystin sen vanhalla tapetinpalalla. Naputtelin pahvin kiinni kehyksiin pienillä nauloilla.

Olin kerännyt tyhjiä vessapaperirullia tätä tarkoitusta varten. Ne leikkasin noin 1.5cm renkaiksi. Vähän lytistelin niitä. Sitten alkoi liimausurakka. Sommittelin ne muistuttamaan kukkia. Voilà:

 

 

ja viimeinen kuva ilman koristevaloa palamassa.Vaikea saada hyviä ja tarkkoja kuvia illalla sähkövalossa.

 

Share

Ladataan...

Mietiin tässä taannoin ( ~ taannoin, onpa muuten ihanan vanha sana, jota en koskaan käytä, nyt vaan teki mieli kirjoittaa se ~), että joku piristys olisi kiva keittiöön..Halusin jotain juuri tiettyyn kohtaan seinälle. Joku tekstitaulu, ehkä, tai jotain ihan muuta. Löysinkin sitten valkoiset käyttämättömät kehykset kaapin kätköistä. Taulussa oli ehjä lasikin päällä :)

Muistelin, että Teneriffalla Hard Rock-Cafe'ssa käydessäni  saaneeni ostokseni paperisessa pussissa, jota en ollut heittänyt pois. Tiesin/arvelin tarvitsevani sitä vielä joskus. Niinhän siinä sitten kävikin. Vähän jouduin kuitenkin askartelemaan, leikkelemään ja liimaamaan. Aika kiva kuitenkin siitä taulusta tuli. Keittiössä se nyt on, juuri siinä paikalla, johon halusin jotain. Taas tuli luotua jotain uutta ja käyttökelpoista. Nyt vain paperipussista ja unohtuneista kehyksistä. Ei tällä erää maksanut mitään. Kaapitkin tyhjeni kahdesta turhasta tavarasta!

 

Share

Ladataan...

Tykkään tuunata kaikenlaista. Tosin se rajoittuu vain tavaroihin. Vaatteita en osaa tuunata. Yleensäkään en osaa tehdä mitään käsitöitä. Minulla on peukalo keskellä kämmentä. Napinompelu ja sukkien parsiminen sentään onnistuu. Vaatetuunaukset vien äidilleni, joka yhä jaksaa muuttaa ja korjata aikuisen lapsensa vaatteita. Iso, iso kiitos siitä rakkaalle äidilleni <3. Hän sitten lyhentää helmat, niin takeista kuin hameistakin. Hän lyhentää hihat myös vaatteista, joissa on vuorikin (ei onnistu minulta millään). Kun minä lyhennän hihoja takeista/jakuista, niin käytän teippiä tai hakaneuloja :), ei liene ihan paras tapa. Äitini tekee niin siistiä jälkeä, että ei huomaa ollenkaan korjatuksi/muutetuksi. Hän ei edes ole ammatiltaan ompelija. Toiset osaa, toiset ei. Minne minun ompelugeeni katosi? Tai ei voi puhua edes katoamisesta, kun sitä ei koskaan ole ollutkaan...

No minä sen sijaan tuunaan mielelläni vaikka huonekaluja.

Tuon tuolin bongasin facen kirpparilla. Joku halusi päästä siitä eroon ja tyrkytti sitä ilmaiseksi. Kävin hakemassa sen.

Hion tuolin puiset pinnat, sitten maalasin valkoiseksi. Tuolin istuinosan päällystin omatekemälläni pellavapyyhkeellä. Pyyhkeen tein joskus, kauan kauan aikaa sitten, kun vielä asuin lapsuudenkodissani. Äitini minua neuvoi sen tekemisessä. Hän auttoi myös tuon K-kirjaimen kanssa. En sitä yksin olisi osannut kirjailla. Nyt tuo minun itsevalmistama pellavapyyhe pääsi arvoiselleen paikalle (ollut kaapissa pölyyntymässä). Näkyy hyvin ja sopii todella tuon tuolin päällykseksi.  Pellava kestää myös kulutusta. Tuolista tuli mielestäni kaunis.

Tässä kuvat ennen ja jälkeen.

 

Share

Ladataan...

Miehet ja sisustaminen. Hahahhahaa. Kaksi sanaa, joita ei todellakaan pitäisi laittaa samaan lauseeseen, ainakaan meidän perheessä :-)

Jos meillä mies päättäisi kodin sisustuksesta, ei meillä uusittaisi mitään, ei koskaan. Kaikki on ihan hyvin juuri näin. Missään ei ole mitään vikaa.

Nämä kelpaa, ovat aina kelvanneet, ovat aina olleet (sen kyllä ovat näköisiäkin). Meillä olisi kymmeniä vuosia vanhat sohvat, kaikki olisi vanhaa, kulunutta. Sohvatyynyjä ei olisi ollenkaan. Ei torkkupeittoja (mitä ne ovat?). Ei mitään muutakaan, mikä pehmentää sisustuksessa. Esillä olisi luultavammin miehen mummoltaan lapsena saadut matkamuistot ulkomailta, kuten kilpikonnankuoresta tehty leikkikitara (rikkinäinen ja outo kitaraksi, luulin nuijaksi) ja apinannahkainen leikkirumpu (harva edes rummuksi sitä kummallisuutta tunnistaisi).

Missä olisi tuoksuvat kukat ja kauniit maljakot, sisustuksen väreihin sopivat verhot, kauniit päiväpeitteet ja matot? Kun ne mummon 50 vuotta käyttämät matotkin ovat ihan OK, tosin kävelyreitin kohdalta ohuemmaksi kuluneet.

Autojen pienoismalleja olisi hyllyillä. Silmä lepäisisi miehen lapsuuden aikaisissa, rikkinäisissä Aku Ankka sarjakuvapinoissa. Puhumattakaan autolehdistä (jotka nyt ovat maanneet autotalissa 15 vuotta kosteassa ja pölyssä. Ne ovat keräilylehtiä, arvotavaraa siis).

Värimaailma koostuisi joka vuosikymmeneltä. Isot stereot hallitsisivat olohuonetta (ostettu 1980-luvulla). Iso, oma (2 m korkea) horoskooppiseinävaate olisi paraatipaikalla olkkarissa, kohdennettu vielä valoilla. Uusin tavara olisi 1990-luvun alussa hankittu.

Meillä olisi sellaista. Oikea sekahedelmäsoppa.

Pienikin vihjaus sisustuksen uusimisesta, saa aina mahtisuuren vastustuksen!

Pikkuhiljaa olen sitten "salaa" uusinut sisustusta. Maalaillut, tuunannut, ostanut kirppiksiltä, kaupoista...Myynyt entiset pois facen kirppiksillä.

Vain isommat ostokset minun on vietävä läpi "harmaan kiven", kuten sohva, sängyt jne. Aloitan pehmittämisen ihan pienellä vihjailulla, edeten siitä sitten eteenpäin, kunnes kädessäni on jo lopulta huonekalukaupan lehti, josta näytän kuvaa. Siitä puhumista aina silloin tällöin muutaman viikon ajan. Lopulta saatan uskaltaa jo ehdottaa kaupassa käyntiä, ihan vain katselemaan...Joskus se on liian aikaista, pitää pehmentää lisää. Joskus jopa onnistuu. Lopulta yleensä sitkeys palkitaan :)

Tuunatakaan ei saisi mitään (kun ovat ihan hyvät noin), mutta tuunailut teen aina kysymättä, ilmoittamatta. Kerran maalasin keittiön tuolit ja pöydän vihreistä (siis oikein, vihreistä!) valkoisiksi, ihan kysymättä. Luulen, että lopputulokset miellyttävät häntäkin, mutta ei hän sitä oikein mielellään sanoisi.

Välillä on vähän vaikeaa, kun toisella on vain jöröjä miesgeenejä ja toisella söpöjä naisgeenejä, ei ne ole samanlaisia. Lopputulos on kuitenkin 80%-naisgeenejä ja se 20% jää sitten miehelle (vai olisiko se kuitenkin vielä vähän pienempi osa). Jonkun verran tilaa toki pitää antaa hänenkin sisustukselle (siis niille matkamuistoesineille ja autoille). Ne on kyllä sitten vähän piilossa, mutta esillä kuitenkin. Joku on jopa olohuoneessakin, tosin lipaston sisällä. Joku on makuuhuoneessa, ylähyllyllä, ei sitä kunnolla näe. Enhän toki liian itsekäs voi olla...!

Olen kyllä jonkun esineen ihan oikeastikin kelpuuttanut esille esim. rautainen miekka ja jonkun asejäljitelmän Jenkeistä.

Kun maalasin keittiön pöydän ja kahdeksan tuolia valkoisiksi. Maalasin kuuteen tuoliin aina yhden lapseni nimen (kuusihan niitä lapsia yhteensä meillä on,  4/6 on jo muuttanut omilleen) ja meidän vanhempien nimet. Maalasin nimet kummallekin puolelle tuolia. Näin niistä tuli oikein kivat ja yksilölliset.

Miten teillä muilla menee nämä kodin "sisustamishommat"? Onko samantyylistä kuin meillä? Vai onko mies täysillä mukana ja suunnittelemassa? (sellaisiakin on, olen kuullut)

 

 

Share

Ladataan...

Olen joskus saanut tälläisen telineen ilmaiseksi facen kirpparilta (joku halusi päästä siitä eroon). Se ei ollut jotenkin silmääni nätti/kaunis esine, mutta jo hakiessa näin sen mahdollisuudet eli tuunaamalla kivempi :).

Eihän tietysti tuollaiselle kummoisia voi tehdä.

Maalasin kuitenkin ensin sen valkoiseksi. Sitten maalasin siihen tähdet. Sienen palaan laitoin mustaa maalia, jota hieman "tupsuttelin" sinne tänne, saadakseni aikaan kuluneen/vanhan esineen. Aika hyvin se onnistui. Ei näytä uudelta, vaan juuri siltä miltä sen toivoin näyttävänkin käsittelyn jälkeen; vanha, paljon käytetty teline/esine.

Aika onnistunut tuunaus mielestäni. Mitä mieltä sinä olet?

Siis vanhaa ja kulunutta voi tehdä itse, jopa uudesta esineestä, kuitenkaan käyttämättä sitä yhtään. Aika hauskaa :)

Share

Ladataan...

Tuunauskärpänen iski, kun löysin kaapin perältä n.25 vuotta sitten saadun violetinkukertavan maljakon (ihan kamala). Maalasin pariin kertaan valkoiseksi ja tein paperista sabluunan ja tummanharmaalla värillä "tuhutin" sen maljakkoon. Aika kiva tuli?

Samaa omatekemää sabluunaa käytin sitten pariin muuhunkin tuunaukseen. Maalit kun oli esillä, niin ei kun vaan sutimaan...

Tämä tuoli oli vaaleanpunainen. Sen maalasin ensin valkoiseksi ja sitten ym.sabluuna käyttöön:

Sitten tämä puunvärinen iso (halkaisija 39cm) tarjoiluvati, jotain rottingin tyylistä. Se oli vain ollut meillä. Maalasin senkin valkoiseksi ja jälleen sama sabluuna käyttöön. Nyt siitä tuli käyttökelpoinen. Sille löytyi juuri sopiva paikka seinältä. Sopii siihen kuin nyrkki silmään :-)

Ihana tuunata kaikenlaisia tavaroita, piristää niin kotia kuin tekijääkin!

 

Share

Ladataan...

Minulle tulee silloin tällöin luomisen tuska. Sitten se idea iskee ja pakko alkaa tehdä. Näin kävi jälleen.

Löysin kerrossängyn vanhat, hieman rikkinäiset tikapuut. Maalasin ne valkoisiksi ja laitoin omat ja ne lasten vanhat kengät, jotka löysin roikkumaan siihen. Kuva siitä vaiheesta.

Nyt tämä on eteisen seinallä ja siihen löytyi kuudet pienet, lasten vanhat kengät. Muistona jokaisesta kuudesta lapsestani.

Meillä on kodin kellarissa kolme isoa, painavaa, täyttäpuuta olevaa perunalaatikkoa, jonkun aikanaan tekemiä. Meillä ne ei ole ollut käytössä.

Kerran päätin raahata yhden niistä sisälle. Maalasin sen ja siitä tuli ihan kiva säilytyshyllykkö tai miksi tuota nyt sanoisi. Eikös?

Tuunailu on kivaa; ajankulu unohtuu, saa luoda uutta, mielihyväntunne, ei siitä löydy edes mitään negatiivista. Vaatii vain aikaa ja omaa viitseliäisyyttä :)

Share