Ladataan...

Kun kiertelimme tyttäreni kanssa Rodoksen katuja väsymättömällä innolla yhä uudestaan ja uudestaan, löysimme joka kerran jotain uutta.

Yksi ilta löysimme unohdetun? hylätyn? todella vanhan hautausmaan. Se oli jotenkin karmaiseva, toisaalta kiehtova, hoitamattomine hautoineen ja korppineen.

Kaikki oli villiintynyt. Rikkaruohot ja heinät rehottivat kuivuineina Rodoksen helteessä. Korpit (harakat tai varikset, korppi kuulostaa vain parhaimmalle tälläiseen unohdettuun hautausmaajuttuun) istuivat hautojen päällä. Polkuja eikä kävelyteitä näkynyt, olivat kasvaneet umpeen. Oli täysi hiljaisuus. Aika oli pysyhtynyt. Onneksi kukaan ei sanonut:"Pöö", se olisi pistänyt juoksemaan täysillä pois sieltä sydän hakaten rintakehässä.

Mitä hautausmaalle on tapahtunut? Miksi se on hoitamaton? Eikö sukulaisiakaan ole enää elossa? Eikö kirkko huolehdi?

Hyvin pystyi ajattelemaan  hautausmaan zombi-elokuvien näyttämönä. Itselläänkin oli hieman pelottava olo.

Muutama kuva tuli otettua, mutta ei siellä kauan viihtynyt. Tykkään kierrellä hautausmaita, niissä on ihana tunnelma ja niin kauniisti hoidettuja hautoja, varsinkin Saksassa olen ollut sellaisissa.. Upeita sukuhautoja ja niin surullisia tarinoita. Tuolla Rodoksen hautausmaalla ei halunnut kierrellä, pelotti, muutama kuva ja äkkiä pois.

Asia jäi kaivamaan, mitä on tapahtunut, että hautausmaa on täysin jätetty oman onnensa nojaan ja villiintymään?

Onneksi aurinko paistoi kun löysimme tuon hautausmaan. Osaatteko kuvitella sitä hämärässä tai pimeässä kuun loisteessa? Minä en edes halua!

Share

Ladataan...

Minulla on tapana ulkomailla kierrellä kirkkoja aina kun vain näen sellaisen. Niihin ei ole pääsymaksua (ainakaan usein) ja ne ovat paikkoja, joissa paikallisetkin käy.

Ne ovat niin kauniita. Ulkomailla olenkin nähnyt upeimmat kirkot ja katedraalit elämässäni. Ne poikkeaa paljon suomalaisesta kirkosta. Ne ovat koristeltuja usein lattiasta kattoon. Niitä voisi tutkia ja katsella vaikka kuinka kauan.

Sekin on jännä miten tunnelma muuttuu hetkessä, kun astut kirkon sisälle vilkkaalta, aurinkoiselta ja paahteiselta kadulta.

Kirkko on yleensä hämärä, hieman viileä helteelläkin ja niin hiljainen ja harras tunnelma. Kukaan ei puhu, jotkut kuiskivat ihan hiljaa. Siellä tulee käveltyä täysin äänettömästi.

Kirkot ovat yksi mieluinen tutkimuskohde, olimpa missä vain.

Tässä muutama kuva Rodoksen kirkosta:

Kun taas astut pois kirkosta, olet jälleen siinä vilkkaalla, aurinkoisella ja paahteisella kadulla. Paluu todellisuuteen, eri maailmaan tapahtuu vain oven aukaisun jälkeen. Kuin mitään ei olisi tapahtunut, maailma vain muuttui takaisin entiselleen.. Kävinkö äsken jossain vai näinkö vain unta, haaveilinko?

Share

Ladataan...

Olen ollut siis Rodoksella kolme kertaa. Tähän eivät varmasti käynnit jää. On niin ihana paikka.

Vuonna 2012 otatin kuvan itsestäni Rodoksen kaupungissa tietyssä paikassa. Vuonna 2015 otin kuvan tytöstä (16v) samalla paikalla. Nyt harmittaa kun en ottanut itsestänikin...Koska jälleen 2016 seisoin samalla paikalla ja otin kuvan tai siis otatin. Nyt olisi ollut kiva julkaista kolme kuvaa samalta paikalta eri vuosina. Kelvatkoon nämä kaksi, kun ei muutakaan ole:

Heinakuu 2012

Välistä jäi siis vuosi 2015.

Tässä vuosi 2016:

Enhän ole vanhentunut, enhän? :-D

Share

Ladataan...

Rodos, tuo ihana saari. Kolmas kerta siellä ja aina vain paranee. Vanha kaupunki on aivan MUST-paikka. Ihana, tunnelmallinen, kuin menisi eri maailmaan. Siellä asuu oikeasti paikallisia. Voisi olla mahtava paikka asua.

Hotellejakin siellä on, mutta kun ajattelin vetäväni matkalaukkua niillä mukulakivisillä, kapeilla kujilla yli 30 asteen helteessä, ei, hotelliin sinne en haluaisi. Käydä viettämässä siellä päivä tai ilta on mahtavaa. Me menimme sinne iltapäivällä ja takaisin omaan hotelliimme tulimme illalla, kun oli jo pimeää. Kävimme siellä toisenakin päivänä, mutta vain eri puolella, ei enää siellä "sydämessä". Kuvat ovat siis otettu kahtena päivänä.

Kauppoja vanhassa kaupungissa on joka lähtöön tai oikeastaan ne on kojuja. Kuin meidän markkinat; rihkamaa ja krääsää. Ne on kuitenkin erilaista rihkamaa ja krääsää, niitä jaksaa katsella ja se tunnelma!

Vanhan kaupungin muureja ja minäkin pääsin kuvaan

Yksi toisensa jälkeen houkuttelevampia levähdyspaikkoja

Kuvia sieltä täältä

Minä ihmettelemässä tunnelmaa, ihmismassoja, nauttimassa vanhasta kaupungista

Menkää vanhaan kaupunkiin, kun käytte Rodoksella, on sen arvoinen!

Tyttäreni (23v) oli nyt Rodoksella ensimmäistä kertaa kanssani ja rakastui saareen tosissaan ja vanha kaupunki oli hänestäkin niin ihana, erilainen! Hän ei olisi halunnut pois sieltä ja sainkin suurinpiirtein raahata hänet lentokoneeseen, enhän voinut häntä Rodoksellekaan jättää : )

Rodos vei sydämemme <3

Share

Ladataan...

Olen monesti miettinyt; miksi samat ihmiset näyttävät kuvissa aina hyviltä? Ovatko he harjoitelleet peilin edessä muutamat ilmeet, jotka aina onnistuvat? Nämä ihmiset ovat siis AINA onnistuneita kuvissa, heistä ei saa edes huonoa kuvaa.

Minä en kuulu näihin ihmisiin. Jos minusta otetaan 100 kuvaa, korkeintaan 2 on onnistunutta, jos sitäkään. Minun ilmeet ovat kuvissa ihan hirveät, aina, melkein aina. Mikä siinä oikein on? Ehkä en ole kuvauksellinen ihminen. On suu vinossa, silmät siristelee, suu on leveä, otsa rypyssä, hiukset kasvojen edessä, jalat näyttävät eripituisilta, seison vinossa, ryhti on huono, käsi jäi nyrkkiin jne.

Yksi kuvatyyppi, jossa minäkin onnistun aina; jätä yläosa pois.

Tässä muutama kuva, jossa onnistuin eka kerralla edellä mainitun metodin takia :). Kuvista kuitenkin selviää tunnelma, lämpö, aurinkoisuus, eksoottisuus, nautinto ja jopa ihon rusketus. Itseasiassa olen vuoden sisällä ollut kuusi kertaa etelässä, siksi rusketus näkyy heti viikonkin reissulla hyvin.

Tässä kuvat, joissa minäkään en koskaan epäonnistu:

Tässä tyttäreni ja minun onnistuneet kuvat, ei tarvinnut ilmeiden takia hylätä :)

Varpaita ulkoiluttamassa Rodoksella syyskussa 2016

ja niin tunnelma välittyi lukijallekin; meri, etelänloma, helle, nautinto, äiti-tytär-laatuaika

Share

Ladataan...

Rodoksen matkaan taas palaan, jälleen kerran, siellä vaan tapahtui ja jäi niin ihania muistoja, jotka haluan jakaa muillekin :)

Kävelyllä tuli bongattua hassun hauskat emojit, että pakkohan nuo oli kuvata...

 

Toinen hauska juttu sattui hotellimme terassilla illalla ollessamme ja nauttiessamme all inclusiveen kuuluvia juomia. Tähän kuului myös shampanja, jota tyttäreni sitten ottikin. Pöytään tuli tälläinen annos, ei voinut kuin nauraa. Tuossa ehkä 2-3 kertaa normaalimäärä. Ja tuo lasi, ei ole tottakaan, paksureunainen tavallinen juomalasi. Kyllä meillä naurua riitti...Eipä ole tullut mieleenkään, että jossain saa shampanjaa näin :D

 

Kolmas ihanan hassu juttu oli, kun tyttärelleni ilmestyi pisamat. Toki hänellä on aina ne ollut, mutta koska ei Suomessa ole ottanut aurinkoa vuosikausiin ja kasvoilla on aina meikit, niitä ei ole huomannut ja ovat olleet tietystikin hyvin vaaleat. Nyt täysin ilman meikkikerrosta vietettynä viikkona tuli esille nuo ihana pisamat, peritty muuten äidiltä ;). Tosi söpöt

 

 

Share

Ladataan...

Rodoksella tuli bongattua "väriläiskiä" joka päiväisillä kävelyillä. Miksei Suomessakin voisi olla tuollaisia, se piristäisi kovasti syksyllä ja talvella ja kesällä ne ihan loistaisivat auringon valossa. Noita kun katsoi, niin sielukin iloitsi ja nauroi!

Mikä olisi kävellä aina tuollaisien talojen ohitse, minäkin voisin lenkkeillä ihan mielellään monta kertaa päivässä, ihan siitä ilosta, että näkee noin pirteitä sisustuksia ja värejä :). Tavallaan ilmaista väriterapiaa!

 

Share

Ladataan...

Voin kuvitella jo meriveden lämmön, voin kuvitella vanhan kaupungin tunnelman, voin kuvitella ne kaikki ihanat ruuat, puhumattakaan lempikaupoistani! Lempikauppani ovat kaikilla matkoillani aina olleet; Stradivarius, Bershka; Bull&bear, Mango, Esprit, Blanco ja Pimkie. Onneksi näistä iso osa löytyy myös Rodokselta.

Matkamme on all inclusive, kuten yleensäkin. Tyttäreni ei ole koskaan tälläisellä ollut. Kokemus sekin!

Kuvissa on ne ihanat elementit, joita aina kaipaan, kuvat Rodokselta vuosilta 2012 ja 2015.

Ruokakuvat vain puuttuu. Ihana pitää yksi lomaviikko töistä! Jatkan fiilistelyä kotihommien ja pakkaamisen lomassa :)

Share

Ladataan...

 

Ylihuomenna! Oikeesti se on jo ylihuomenna!

Siis se kun olemme keskimmäisen tyttäreni (23v) kanssa lentokoneessa, matkalla kohti ihanaa Rodoksen kaupunkia. Tämä on kolmas kertani Rodoksella. Viimeksi lokakuussa 2015. Sinne vaan on niin ihana palata yhä uudestaan!

Kaipaan niin sitä lämpöä, aurinkoa, merta. Ja palmuja, niitä rakastan!

Äiti-tytär-aika on myös niin tervetullut tässä niin hektisessä arkielämässä. Saan tutustua uudelleen ihanaan tyttäreeni, joka jo asuu omassa kodissaan! Voi sitäkin niin odotan!

Kuvat Rodoksen vanhasta kaupungista lokakuussa 2015.

 

Share