Ladataan...

Vielä tammikuussakin sain nauttia joululahjoista :-)

Sain nimittäin kolme lahjakorttia vähän ennen joulua. Niillä pystyi netistä valikoimaan tietyistä tavaroista mieleisensä. Yhdellä lahjakortilla valikoin kristallilasit. Ne tulivat jo ennen joulua.

Seuraavana, vasta tammikuussa saapui seuraava lähetys. Siihen kuuluikin monta tavaraa; iso, painava uunivuoka, pippurimylly ja jotain jalopuuta olevat kauha ja lasta, sekä leikkuualusta. Leikkuualusta on kuvissa vielä muovin sisällä, joten kiiltää.

Pippurimylly oli se minkä takia päädyin juuri tähän vaihtoehtopakettiin. Meidän omassa myllyssä kun alkaa ratas olla jo kulunut.

Kaikki olivat todella laadukkaita ja mieluisia. Nyt voi vanhasta päästä laittaa pois ja uusia tilalle.

 

Share

Ladataan...

Nyt kun joulu on onnellisesti ohi, voinkin jo paljastaa yhden joululahjan, jonka ostin kahdelle tytöistäni. Toinen oli pyytänyt pipoa lahjaksi, toiselle tuli yllätyksenä. Pipon piti ehdottomasti olla vaalea ja siinä piti olla tupsu. Päätin ostaa kummallekin sitten samantyyliset. Ihan kivat, voisin vaikka itsekin pitää. Tosin pidän aina pakkasella vain huppua päässä. Jos on oikein kova pakkanen, kuten viime vuoden tammikuussa oli (yli 30 astetta), silloin laitan piponkin sinne hupun alle. En ole pipo- enkä hattuihmisiä. Ne kutittaa ja ahdistaa. Ne painaa hiukset lyttyyn. Ne nousee ylös, kokoajan saa vetää uudelleen päähän. Hatut eivät sovi minulle, näytän kauhealle tai sitten minulla ei ole ollut koskaan hyvää hattua/pipoa.

Joka tapauksessa kumpikin tyttö tykkäsi pipostaan. Se oli tärkeintä.

 

Share

Ladataan...

Minun jouluuni kuuluu ihan oleellisena Julia-karkit. Olen jo pikku-tytöstä alkaen pitänyt niistä, suorastaan himoitsen niitä...Niin pehmeitä, suklaisia ja ihanaa marmeladia sisällä, niin hyviä! Vievät kielen mennessään.. Ennen joulua ehdin jo popsia yhden rasian. Siitä kirjoitin ihan oman jutun, jonka voit lukea täältä.

Niin sain myös jouluna rasian näitä herkkuja. Niin sain, kun itse ostin kaupasta. Onneksi näitä en juuri muulloin näe kuin joulun aikaan, muuten niitä tulisi ostettua/syötyä ihan liikaa, eikä sitten jouluna ehkä maistuisikaan enää. Ehkä..vain ehkä, koska ovat niin herkkua.

Julioiden lisäksi vihreät kuulat ovat joulukarkkejani. Konvehdeista en niinkään välitä. Konvehtirasioissa on niin monta palaa mitkä jää syömättä.

Nyt ei enää Julioita, eikä vihreitä kuulia syödä. Uusi joulu tulee vajaan vuoden päästä, siihen asti pärjään ilman (paitsi jos ne taas tulevat kauppoihin esille syyskuun lopussa. Kiusaus ostaa käy ilmeiseksi).

Hyvästi Julia, nähdään taas sitten vuoden loppupuolella!!

 

Share

Ladataan...

Tänään se lähti, tuo kuusi, tuo kaunis joulukuusi. On loppiainen. Silloin viimeistään laitan kuusen pois. Koristeet riisutaan kuusesta. Paketoidaan omiin pusseihinsa, erilaiset koristeet. Lopulta kuusessa on enää kynttilät. Sitten nekin otetaan pois ja paketoidaan omaan säilytysrasiaansa. Siinä se sitten oli. Joulu 2016 loppui loppiaiseen 2017. Aika siirtyä eteenpäin. Eihän siihen ole enää kuin vajaa vuosi, kun koristeet taas kaivetaan rasioistaan esille...

Haikein mielin kuvasin eilen illalla viimeiset kuvat ennen kuusen "riisumista" ja pois vientiä.

Hei, hei kuusi. Nähdään joulukuussa 2017!

Jotain muutakin viimeistä teimme tänään. Uunissa on viimeinen porkkanalaatikko. Pakastimesta kaivoin viimeisen torttutaikinan ja siitä tytär leipoi viimeiset joulutortut. Eletään vähän niinkuin viimeistä päivää :)

Mikäs onkaan tälläisenä pakkaspäivänä uunissa paistella, kun kiire ei ole minnekään!

 

Share

Ladataan...

Ennen joulua sain eräältä alihankkijalta joululahjaksi tälläisen ihanan setin. Tämä lahja tuli Latviasta asti. Purkeissa on teetä, hunajaa ja suolapähkinöitä. Ei parempaa lahjaa vannoutuneelle teenjuojalle voisikaan lähettää. Tosin en ole koskaan kahvia juonut edes, kerran maistanut ja se riitti.

Tälläiset lahjat ovat niin ihania, aina löytyy käyttöä. Tuon kehikonkin otan käyttöön johonkin, en vain vielä tiedä mihin. Ehkäpä maalaankin sen.

 

Share

Ladataan...

Meillä on työpaikalla aina kolme joulukoristetta. Kaksi niistä on olkipukkeja ja kolmas on sellainen pieni joulukuusi valoineen. Kuusi on ehkä puolimetriä korkea, pöytämallia siis. No tuohan nuokin hieman joulun tuntua sinne ja pientä vaihtelua.

Pukit on milloin missäkin asennossa. "Pojat" niillä taitaa leikkiä...

Kotonakin meillä on yksi vanha olkipukki. Se on miehen lapsuudesta ja tosi vanha. Taitaa olla miehen mummon peruja. Yleensä se on meillä ruokapöydällä jouluna. Olkipukit on kyllä kivoja joulukoristeita. Ne tuovat sitä vanhanajan joulua nykyaikaan. Yleensäkin kaikki olkikoristeet, myös kuusessa, ovat niin tunnelmallisia.

Tässä kuitenkin työpaikan olkipukit. Tänään ne olivat tuossa asennossa :-) Huomenna taas ties miten...

 

Share

Ladataan...

Ennen joulua sain yhdeltä alihankkijalta tälläisen belgialaista suklaata olevan rasian joululahjaksi. Jouluna oli niin paljon kaikkea suomalaiseen jouluun kuuluvaa, että näitä ei enää jaksanut syödä. Toki nämä ovat hieman himoittaneet, koska belgialainen käsintehty suklaa on vaan hyvää, oikeasti niin hyvää että....Vahinko, että näissä paketeissa on aina vain muutama (tai ehkä se on hyväkin) suussasulava suklaa.

Harvat ulkomaiset suklaat on mielestäni hyviä. Belgialainen on. Kun taas venäläistä suklaata ei voi edes ajatella syövänsä. Fazerin sinistä ei silti voita mikään!

No nyt on kuitenkin tämän vuoro tulla syödyksi :D

Onko sinulla lempisuklaata, jonka maku on ylitse kaiken?

 

Share

Ladataan...

Tänä vuonna sain joulutähden ja mikä parasta, sain valkoisen joulutähden. Olen jo kyllästynyt punaisiin. Tämä olikin iloinen yllätys.

Yritän pitää kukan aina hengissä kesään asti, kunnes voin istuttaa sen ulos. Siinä se menee vielä sen kesän. Syksyn tullessa, en sitä enää tuo sisälle, vaan annan sen menehtyä sinne kylmyyteen. Tälläinen elinkaari on minun joulukukilla. Madeiralla ja muuallakin olen nähnyt näitä joulukukkia isoina pensaina. Lämmössä ne viihtyvät niin hyvin. Pienessäkin pakkasessa ja viimassa ne paleltuvat. Olisipa ihana, jos nämä voisi istuttaa pihalle ja niistä kasvaisi sellaisia valtavia pensaita. No meidän syksy ja talvi tekevät sen mahdottomaksi.

Tykkäätkö valkoisesta vai punaisesta joulutähdestä enemmän?

 

Tässä Joulutähtikoristelua tammikuussa 2016 Puerto De La Cruzissa puistossa. Siellä oli täydet jouluhulinat vasta menossa, kun meillä Suomessa jo onnellisesti ohi. Sinnehän me sitten pamahdettiin keskelle jouluruuhkia...huh. Hienoinen pettymyskin, kun ei se enää kiinnostanut, ei sitten yhtään!

 

Share

Ladataan...

Minulle on tärkeää, että joulun tavallisten herkkujen (tortut, piparit) lisäksi on Fazerin vihreitä kuulia. Ehdottomasti. Ne on vaan niin hyviä. Niitäkin tulee ahmittua ihan liikaa kaiken muun lisäksi. Nyt ostettiin vihreiden lisäksi laatikko erivärisiä kuulia. On nekin hyviä, mutta vihreät ovat parhaita.

Näitä oli jo lapsuuden kodissani aina jouluna, vai mitä Äiti? :) Sieltä kai se siirtyi minulle, tämä tapa. Ihan hyvä perinne, niin makoisa.

Tänä vuonna en ostanutkaan yhtään kohvehtirasiaa. Niistä kun tuppaa jäämään rasioihin pyörimään aina ne samat palat, joita kukaan ei syö. Lopuksi ne menevät roskikseen. Pienentääkseni tämän hävikin, päätinkin, että tänä vuonna ostamme vain niitä suklaalaatikoita. Niistä ei mene palaakaan hukkaan. Ihan viisas päätös. Taidan tehdä tästä eteenpäin samalla lailla joka joulu!

 

 

Share

Ladataan...

Kerran vuodessa teemme juustopöydän. Syy siihen, että teemme sen niin harvoin on varmaan, että se ei ole terveellinen. Rasvaisia juustoja. Ylimääräisia kaloreita kun ei oikein usein haluakaan syödä. Me teemme tämän aina jouluna, tarkemmin vielä jouluaattona. Tosin vasta myöhään illalla, että edes jotain jaksaisi syödä. Tänä vuonna sen tekeminen meni klo 22. jälkeen. Vasta silloin pystyi ajattelemaan uudelleen syömistä. Ähky alkoi helpottaa. Mikä ihmeen pakko se oli ottaa se ähky uudestaan, nyt juustopöydällä? No se kuuluu meidän jouluun. Siksi.

Olihan ne hyviä, aivan ihania. Keventämään laitetiin viinirypäleitä ja omenalohkoja. Vuoden kuluttua sitten uudestaan.

Syödäänkö teillä usein tälläisiä "juustopöytiä"?

 

Share

Ladataan...

Niin kuin aina, koko ikäni olen tehnyt. Johtunee siitä, että olen syntynyt silloin.  Tosin harva sitä muistaa. Miehellekin piti erikseen mainita, samoin lapsille. Sitten tuli onnittelut. Kukapa kissan hännän jne. :-) On kuitenkin kaksi henkilöä, jotka  aina muistavat sen;  äitini ja isäni. Nytkin he ovat neljä viikkoa etelän lämmössä Fuerteverturalla ja silti sieltä tuli onnittelut :

Hiekkaan piirretyt onnittelut, ihanaa!! Tosin olisin itse ollut mieluusti kirjoittamassa tuon...Ehkä erikoisin onnittelu!

No jaa, myös kummityttöni laittaa onnittelut aina tekstiviestillä. Ihmeellistä, että muistaa, mutta ihan kiva!

Itsehän en ole koskaan voinut viettää kaveri- enkä sukulaissynttäreitä, johtuen juuri siitä, että on jouluaatto. En ole koskaan saanut sitä lahjojen vyöryä, kuten muut lapset saivat. Minä sain aamulla aina yhden lahjan, joka oli se synttärilahja. Sitten mentiin koristelemaan kuusi tai tekemään muuta jouluaaton juttuja. Se oli siinä, ohimennen mainittu ja tehty; Kirsin syntymäpäivä. En kyllä muuta haluaisikaan, en haluaisin itseäni keskipisteeksi mihinkään juhliin. Tähän olen tottunut ja kasvanut. Myöskään päivää en vaihtaisi.

Tässä on sitten vielä huvittava kuva, kun nykyaikana mennään vierailulle. Näinhän se menee. Harva pystyy olemaan räpläämättä kännyä kokoajan. Minä tosin olen siinä(kin) poikkeus. Minä pystyn. Se on käsilaukussa. En edes ota sitä käteen. Siellä se pysyy koko vierailun ajan.

Kumpaan te kuulutte? Ihmisiin, jotka eivät voi olla kokoajan katsomatta kännyä vai kuten minä; känny laukussa.

 

Share

Ladataan...

Yhtä paljon kuin kinkku ja laatikot, kuuluu meidän joulupöytään riisipuuro ja luumukeitto. Tosin ei jouluaattona (kun kukaan ei sitä jaksaisi syödä). Osa meistä syö puuron kanelilla ja sokerilla ja osa luumukiisselillä. Minä syön kummallakin :-) mutta erikseen. En siis todellakaan laitan kanelia ja sokeria ja niiden päälle vielä luumukiisseliä. En tiedä edes kummallako tavalla syöty on parempaa, ovat kuitenkin niin erilaisia. Tykkään kummastakin tavasta.

Tätä ei meillä siis syödä jouluaattona, vaan vasta sitten kun jouluruoka alkaa tökkiä. Syömme sen ihan ruuan sijasta.

Tänä vuonna kun joululoma oli niin lyhyt, ei jouluruoka alkanut tökkiä ennen puuron syöntiä. Söimme sen kuitenkin jo Tapaninpäivänä, koska seuraava päivä oli työpäivä. Koska teen puuron, joskus äidilta saamassani haudutuskattilassa, se kestää pidempään tehdä, mutta eipä pala koskaan pohjaan!

Työpäivän jälkeen menisi turhan pitkälle syönti. Päädyimme siis syömään sitä jo tavallista aikaisemmin.

Ja hyvää se oli, ihan yhtä hyvää kuin muistinkin.

 

Share

Pages