Ladataan...

Meillä oli perjantaina työpaikan 100-vuotisjuhlat. Isot bileet. Järjestelyt oli aloitettu jo kuukausia, kuukausia aikaisemmin. Niihin oli pukeutumiskoodina"rennon juhlava". Siinäpä sitä sitten olikin miettimistä, mikä olisi rento ja juhlava yhtäaikaa! Juhlat alkoivat jo klo 17.00. Päättymisaika oli klo 23.00. Sen jälkeen oli bussikuljetukset kaupungin keskustaan, jos halusi mennä jatkoille :-). Me emme menneet, mitäs me vanhukset sinne. Antaa nuorten juhlia ja niiden vanhempienkin, jotka juhlia haluavat. Me menimme kuitenkin jo kotiin siinä vaiheessa.

Mitä sitten laitoin päälleni?

-korkokengät

-Mangon mekko

-musta pikkulaukku

Niistä kokosin asun. Mekossa on kullanväristä kimalletta. Se kävi juhlavasta. Mekko oli kuitenkin lyhyt, joten se on sitten se rentopuoli :)

Onko asu onnistunut?

Kynsiin laitoin kultaista lakkaa. Sopii mekkoon hyvin:

Juhlat pidettiin yhdessä tehdasrakennuksessamme. Kuvasin sen päivällä töistä lähtiessä.

Ritilärappusten päälle oli laitettu naisten korkokengille helpotus..jäin kyllä miettimään, että miten tuo metrin loikka hoidetaan :D. Jospa siihenkin joku fanerilevy löytyisi :). (Kun sitten menimme juhliin oli tuo metrin pituinen pätkä myös peitettu ja päällä koko matkan oli laitettu sininen kangas. Ei näkynyt enää fanereita). Tämä sininen kangas ja värimaailma jatkuivat sitten juhlatilaksi tehdyssä tehtaassa.

Kun sitten lähdimme juhliin, huomasin syksyn oikeasti tulleen. Villiviini on taas niin kauniin punainen.

Ennen lähtöä kuvattiin asuni pihalla ja parvekkeella. "Rennon juhlava" siis :)

Hiuksiin taakse hieman kiharaa, jota ei edestäpäin ollenkaan näkynyt. 

Juhlat pidettiin siis yhdessä tehdasrakennuksessamme. Se oli tyhjennetty kokonaan tai siirretty kaikki mahdolliset sivuun, pois tieltä. Juhlapaikka oli koristeltu upeaksi. Jonot ulkona ja sisällä oli pitkät, kun noin 200 työntekijää oli ilmoittautunut juhliin. Ihmettelimme kuitenkin, että mikä "tulppa" siellä oikein on, kun jono ei liiku...

Selvisihän syykin; jokaiselle jaettiin tälläinen kortti kaulaan, omalla nimellä varustettuina. Siinä oli myös nimien kirjaimista tehty anagrammi, joka oli hauska :D. Yhdelläkin luki "Hui krapula", ennettäkö? :D. Kortin toisella puolella oli illan ohjelma. Nämä kortit varmasti myös helpottivat vartijointiliikkeen vartijoiden työtä, että paikalle ei tule kutsumattomia.

Tehdastila oli täynnä hienosti koristeltuja pöytiä. Se sininen värimaailma jatkuu...:

Illan juontaja Nicke Lignell:

Valokoristeitakin oli pitkin ja poikin....Taustalla näkyvät koneet kertovat tilan oikeasti olevan jotain ihan muuta kuin juhlatilan.

Juomat olivat ilmaisia koko illan. Olut, siideri, kuohu-, puna- ja valkoviini ja vichy, kevytcolat ja jaffat. Jälkiruuan kanssa tuli konjakki tai likööri.

Alkupalat ja lämmin pääruoka olivat hyviä:

Oma annokseni. Kuva on sininen, kun katoissa oli siniset valot meidän kohdalla:

Jälkiruuaksi mustikkakakkua:

Miehillä melkein kaikilla oli pikkutakit. Hieman erikoisempiakin löytyi :)

Bilebändi alkoi soittamisen ja samalla tanssitkin alkoivat:

Illan tähtiesiintyjä oli kuitenkin Jonne Aaron. Hyvin soitti ja lauloi. Minäkin lauloin mukana :), tosin en lavalla.

Klo 22.55 juhlat loppuivat ulkona ilotulitukseen, joka oli upea.

Lopuksi oli vielä bussikuljetukset keskustaan, jos sinne jatkoille halusi mennä...Bussit odottivat tiellä ilotulituksen ajan. Me lähdimme kävelemään kotia kohden. Kiva ilta oli varmasti kaikilla. Oli hyvät järjestelyt ja kaikki toimi! Wau!

Share

Ladataan...

Tällä viikolla, eräänä iltana klo 19.15 huomasin oudon valoilmiön. Sitä ei ole monesti tapahtunut taas vähään aikaan. Sateisten ja harmaiden päivien jälkeen näin auringon pilkahduksen. Miten ihanalle se tuntuikaan! Se lämmitti sydäntä. Se oli jotenkin niin kaivattu näky, että otin siitä heti kuvia. Saattavat olla jopa viimeisiä ilta-auringonlaskuja tältä kesältä, syksyltä. Aurinko oli jo aika alhaalla. Meidän parvekkeelle se kuitenkin paistoi.

Hetkeä aikaisemmin oli pilvistä, mutta sinne syntyi rako auringolle, sen viimeisille säteille ennen laskeutumistaan. Ihana hetki. Tuntui sadulta, unelta. Taianomaiset minuutit, jonka sain talteen. Sitten se oli poissa.

Viimeiset säteet vangittuna kuviin.

Niin eikä jouluunkaan pitkä aika enää ole, joten ei tiedä vaikka olisi ollut viimeinen auringonlasku, jonka koin illalla :)

 

Share

Ladataan...

Muistan, kun ostin tämän lyhdyn. Olin silloin nuorena tyttönä kirjapainossa töissä (ensimmäinen vakituinen työpaikkani muuten :)). Sinne tuli joku kaupparatsu myymään näitä lyhtyjä. Ihastuin oitis tuohon sini/beigeen lyhtyyn. Hinta oli aivan liian kallis minulle, mutta otin sen kuitenkin. Se on kulkenut mukanani muutosta toiseen. Yhä se löytää paikkansa meiltä. Nyt se on parvekkeella.

Kuvasin sitä valoissa ja hämärtyvässä illalla, kuin ihan pimeässäkin. Tuskin siitä luovun koskaan. Muistan vieläkin, kun kauhistuin sen hintaa...huh.

 

 

Share

Ladataan...

Kun tässä nyt joka päivä olen tällä viikolla kuvannut päivän takin, niin menkööt tämäkin päivä sitten samalla tavalla :). Tämän takin, jota talvella voin käyttää myös sisäjakkuna, ostin heinäkuussa New Yorkerista. Olimme silloin kesälomareissulla Suomessa, Kuopiossa. Matkus-ostoskeskuksestahan sen löysin. Takissa ei ole kiinnitystä edessä ollenkaan. Hihat ovat 3/4-pituiset ja onneksi jakussa on taskut. Hieman emmin, että onko minulle liian näyttävä tuollainen "maastokuvion" tapainen kuvio. Loppujen lopuksi sen kuitenkin otin. Alla pitää olla yksiväristä, joko vaaleaa tai mustaa, koska jakku/takki on niin kirjava itsestään.. Tänään minulla on mustaa.

Mennäänpä kuviin suoraan, sen enempää selittelemättä:

 

Share

Ladataan...

Ostin tämän ikuisen lumilyhdyn pari vuotta sitten Halpahallista tai Säästötalosta, nimeä en enää muista. Maksoi kuitenkin vain 1.95eur. On tosi kätevä; ei romahda, ei sula, ei täydy odottaa suojakeliä, eikä pakkasia, että lyhty kovettuisi. Oli kelit plussan puolella tai pakkasella, lyhty on ja pysyy kuosissaan. Keväällä vain vien sen varastoon ja marraskuussa haen. Niin helppoakin.

Lyhdyssä on tuollasia ympyröitä mallaamassa lumipalloja. Se on kartion muotoinen. Alareunassa on vielä sahalaita, että pysyy paremmin paikallaan. Olen ollut tyytyväinen.

Kuvasin lyhtyä hämärässä ja pimeässä.

Kovin oli vain tuulinen päivä, mutta onnistuihan se lopuksi. Tuulisen päivän huomaa jo hiuksistani :-) kun olin sytyttämässä kynttilään tulta!

 

 

 

Tyytyväinen omistaja, on taas saanut lyhtynsä pihalle, sen ikilumilyhdyn :)

Share

Ladataan...

Tuli äsken mieleeni, että se alkoi keskiviikkona, tasan viikko sitten. Satoi lunta. Edellisenä päivänä oli vielä kadut paljaina ja oli hyvä olla. Se lumi kyllä suli pois, mutta lisää tuli heti kohta. Sitten tuli myös pakkanen ja kiristyi kokoajan. Hyvänen aika, on vasta marraskuun alku! Ei talvi saa vielä tulla.

Viime vuonna poika ajoi skootterilla kouluun joululoman alkuun asti. Nyt se ajo tyssäsi marraskuun alussa. Iso ero, ihan liian iso. On tulossa piiiiiitkä talvi, jos jo nyt alkoi.

Itse vihaan talvea, vihaan oikeasti. Minä palelen läpi talven. Iho on kananlihalla kaiket päivät; aamusta iltaan. Tärisen ja vapisen. Ulkona en käy moneen kuukauteen vapaaehtoisesti. Pakosta joudun käymään, kuten töihin ja kauppaan menemään. Siihen se jääkin. Palelen sisällä. Palelen ulkona. Palelen kotona. Palelen töissä. Palelen illalla. Palelen aamulla. Palelen 24 h vuorokaudessa. Sormet on aina jääkylmät, varpaat samoin. Ulkona koen jo pientä hypotermiaa, alkavia oireita; sormia ja varpaita pistelee, reisien iho on punainen ja arka, sormet eivät toimi enää. Käsien iho kuivuu, tulee haavoja. Pitää rasvata jatkuvasti, silti haavoja tulee. Miksi pitää olla talvi? Olen syntynyt selvästi väärään maahan (ÄITI MIKSI?? :)) Tämän voi laittaa vanhempien syyksi ihan hyvin, koska en itse vielä silloin pystynyt vaikuttamaan elämääni :) Nyt pystyn ja kyllä sitä on lämpimiin maihin reissattukin. Tosin se kotiinpalaaminen talvella on niin vastenmielistä.

Kevät, kesä ja syksy. Siinä vuodenajat, joista pidän tosi paljon, suorastaan rakastan. Tykkään syksyn pimenevistä illoista. Tykkään syksysateista. Puhumattakaan keväästä ja sen jälkeen tulevasta kesästä. Syksyn jälkeen vain saisi tulla kevät, ei sitä kylmää, pimeää, pitkää talvea. Ei talvea ollenkaan!

Talvella palelee. Talvella joutuu varomaan askeleitaan, ei voi kävellä reippaasti. Talvella liukastelee/kaatuu helposti. Talvessa ei ole mitään hyvää. Tyytyisin mielelläni vain katselemaan talvisia, kauniita kuvia, vaikka postikorteista. Se riittäisi minulle. Siinä olisi minulle talvea tarpeeksi. Ei tarvitsisi kokea tätä jatkuvaa palelemista. Nytkin kun kirjoitan tätä, olen kananlihalla, paleltaa.

Tämä näkyy ulkona. Kauhea ja kylmä näky, joka saa taas palelemaan. Luntakin näkyy hipsuttelevan lisää hiljalleen..

Kun jotain tälläistä pitäisi näkyä kun katsoo ulos (Kuvat otettu Kosilla lokakuussa 2016):

 

Talvi vai kesä? Kumpi on sinulle mieluisampi? Vai onko joku muu vuodenaika mieluisin?

 

Share

Ladataan...

Hilkulle se meni, todella hilkulle. Kädet olivat niin "jäässä", että piti käydä lämmittelemässä niitä välillä sisällä. Ei ollut mitenkään miellyttävä tunne työntää paljasta kättä märkään, kylmään puskaan ja taitella oksia koristeeksi. Pakkohan se kuitenkin oli tehdä, itsekseen ne eivat koriin olisi sieltä hypänneet.

Alkutilanne oli siis tämä; muutama tyhjä astia, (joista olin ottanut kesäkukat jo pois), puolukanvarvut metsässä, koristepuskan kuivuneet kukat.

Kyllä niistä jotain aikaiseksi saa, näin päätin.

Lopputuloksena oli täysin kohmettuneet kädet ja ihan kaunista katseltavaa koko talveksi. Tein yhden asetelman myös parvekkeelle. Puolukan jokainen varpu oli taiteltava ja kerättävä erikseen, se vei aikaa. Hanskat kädessä se ei onnistunut, joten oli paljain käsin tehtävä vain se homma.

Lopputulos näytti tältä:

Tässä vielä parvekkeelle tekemäni samanlainen, samanlaisista aineista tehty asetelma. Tämä tulee näkymään talven ajan meidän keittiönikkunasta sisälle:

Kyllä kehuin itseäni kovasti, kun kukaan muu ei sitä olisi tehnyt :-)

Oikeastikin olin ylpeä itsestäni ja siitä, että tein sen, vaikka käden olivat jo hypotermia-tilassa, ainakin siltä tuntui. Vaikea saada jäätyneitä käsiä edes lämpiämään, meni monta tuntia.

Nyt kuitenkin on suht kaunista katseltavaa, kaikki omasta pihasta kerättyä, mielikuvitusta käyttäen!

Oletteko tehneet tälläisiä "ilmaisia" asetelmia koskaan?

Itse en ole vuosiin ostanut enää kaupasta mitään koristeita (kanervaa, callunaa ym), vaan käytän luonnon antimia hyväkseni.

Share

Ladataan...

Kuinka osa kesäkukista, jotka istutin toukokuussa jaksaa kukkia vielä lokakuussa? Miksi kaikki eivät kuki? Miksi osa alkoi kuolla jo elokuun alussa? Jopa heinäkuun lopussa oli havaittavissa hiipumista. Eihän ne toki täysillä kuki enää, vähän kuitenkin. Iloksi silmälle, kunnes tulee pakkanen ja tappaa viimeisetkin sitkeät kasvit.

Meidän tontti on rinnetontti mäellä ja halla ei koskaan ole tullut näin ylös (talo on siis myös aika korkealla maan pinnasta), ei keväällä, eikä syksyllä.Vasta pakkanen tulee tänne ylös. Lumet myös sulavat aurinkoiselta rinnetontilta keväällä nopeasti (ihanaa!!).

Kukkiiko muilla kukkia vielä lokakuussa?

 

Tässä sitten muuta syksyä pihallamme:

Ihanan punainen yksinäinen lehti muiden lehtien seassa. Pisti niin silmään tuo väriero:

Haravointi olisi vielä edessä. Jaksaako sitä reissun jälkeen haravoida? (Olemme tänään tulossa kotiin Kos:in saarella Kreikasta). Tämä oli ajastettu postaus.

Share

Ladataan...

Kiertelin pihallamme ennen Kos:n matkaan (nyt siis olemme siellä Kreikan Kos:lla, olen vain ajastanut muutaman jutun tulemaan lomankin aikana).

Huomasin, että syksyinen pihakin voi olla kaunis. Katselin pieniä yksityiskohtia. Halusinkin kuvata ne ja näyttää ne myös teille.

Toki kaikki näyttää kesällä paremmalle, mutta nyt on lokakuun kuvien aika:

 

Lyhdyt ovatkin kauniita pimeinä iltoina. Se luo kodikkuutta ja lämpöä, kuin kertoisi, että tuossa talossa on kaikki hyvin!

Share

Ladataan...

Se mistä pidän meidän talossa on iso, pitkä parveke. Siihen paistaa koko päivän aurinko. On tosi lämmin paikka. Kesähelteillä jopa liiankin kuuma.

Parvekkeella on kahdet pöydät ja tuolit, niissä istuskelemme. Siellä on myös takorautainen kahden istuttava sohvapenkki.

Rottinkikeinu oli lasten suosiossa, kun olivat pieniä.

Tässä osasta parveketta kuvia. Otettu nyt lokakuussa.

Talolyhdyn olen ostanut 1980-luvulla. Se on seurannut minua asunnosta toiseen, jopa muuton kaupungista toiseen. Yhä olen sille löytänyt paikan kodistani. Muistan kuinka se oli kallis, mutta minun oli saatava se. Olin niin ihastunut siihen.

Yhä lokakuussakin istumme parvekkeella ja kivahan siellä on olla, jos aurinkokin sattuu paistamaan. Kohta tulee talvi ja silloin siellä ei istu kukaan.

Share

Ladataan...

....on sarviorvokki. Siis oikeasti. En tiedä mitään niin sitkeää ja vähällä toimeen tulevaa kukkivaa kukkaa (enkä puhu nyt rikkakasveista).

Muutama vuosi sitten ostin kesäkukiksi Sarviorvokkeja muiden lisäksi. Ne ovat monivuotisia.

Nyt niitä on keväisin putkahdellut esiin mistä milloinkin, välillä aivan ihmellisistä paikoista. Leviää aivan itsestään.

En koskaan tee niille mitään; en kastele, en hoivaa, en siirrä parempaan paikkaan. Annan niiden kasvaa juuri siinä mistä putkahtivatkin.

Yksi kasvoi kerran esiin kukkalaatikon lautojen välistä. Siinä se viihtyi pitkälle syksyyn. Orvokkihan kestää myös pikkupakkasta.

Tänä vuonna niitä tuli esiin asfaltin reunasta. Siinä se on tosi kuuma paikka kesällä.

Nyt on lokakuu ja ajattelin kunnioittaa niiden sitkeää elämää ottamalla kuvia niistä. Näin ne kukkivat vielä lokakuussakin:

Miksi ei vartavasten ostetut ja istutetut kasvit voi ikinä näin hyvin? Niitä saa kastella ja hoivata, nyppiä kuolleet kukat, nyppiä siemenkodat, silti ne saattavat kuolla käsiin.

Mistähän tuollaista sitkeyttä saisi itselleenkin, monesti olisi tarvetta!

Share

Ladataan...

Meidän pojan vanha pyörä. Pojan, joka on nyt 25-vuotias ja opiskelee Tampereella viidettä vuotta. Pyörä oli käytössä yläasteella eli yli 10 vuotta vanha.

En oikein tiennyt mitä sille tekisi. Kun aina tykkään käyttää, jos mahdollista kaiken uudestaan. Usein se ei onnistu. Tälle pyörälle annoin kuitenki uuden elämän, uuden elämän talon seinustalla, kukkatelineenä. Siinä se nyt on ollut vuosia, omalla paikallaan. Kesällä se toki on parhaimmillaan, kukkien kukkiessa jokaisessa ruukussa/korissa valtoimenaan.

Nyt se on syksyasussaan. keräsin pariin ruukkuun havuja. Yhdessä annoin vielä neilikoiden kukkia. Kukkikoot sinne asti kuin jaksavat. Kai sitten havuja lisään siihenkin. Minusta tuo on ihan OK eli kallistun sinne puolelle, että on pihakoriste. Vahinko, että nyt en löydä kuvaa kesältä, kun kukat kukkivat.

Nämä ovat nyt lokakuun kuvia, lokakuussa kuvattuna!

 

Share

Pages