Ladataan...

Eilen minulla oli päälläni pitkä flanellipaita. Sen ostin Kosilta viime vuoden lokakuussa. Ensimmäistä kertaa pidin nyt sitä hihat käärittynä ylös, noilla paitaan kuuluvilla "tampeilla". Onneksi ne saa pitkiksikin, niin pitoaika pitenee kummasti...Paita on tosi lämmin, koska sitähän flanelli on. Ulkona ei nyt vielä ole niin kauhean kylmä, niin halusin pitää hihat lyhyinä, ettei tule liian kuuma. Varsinkin työpaikalla, sisällä toimistossa. Väritkin ovat niin omiani; mustaa ja valkoista.

Paidan mukana tuli ohut nahkahihna, jolla paidan  voi pitää kiinni. Minä kuitenkin pidän siitä, kun se on auki, joten hihnat saavat roikkua sivuilla. Tykkään paidasta. On niin pehmeäkin :)

Paita, Pink Woman, Kos

Housut, New Yorker, Matkus (ostoskeskus), Kuopio

Kengät, Porto Pi-ostoskeskus, Mallorca

Share

Ladataan...

Samoksella kävelimme myös viimeisenä kokonaisena päivänä siellä ollessa eli tämän viikon maanantaina (tiistaina oli kotiinlähtö) pitkän hikisen lenkin. Pari tuntia siihen meni. Kerroinkin aikaisemmin, että tein myös ostoksia tänä viimeisenä päivänä. Ostin esim. kengät. Niistä voit lukea täältä.

Vihjasin myös, että kävin vielä kerran Pink Womanissa (vaatekauppa). Lupasin palata myöhemmin niihin ostoihin. Tosin ostin enää vain t-paidan ja mekon, kumpikin alennuksessa.

Mekon laitoin viimeisenä iltana myös illalliselle, koska tiesin, ettei sillä ole enää Suomessa käyttöä. Näin sain käyttää sitä edes yhden illan. Sehän olikin tosi hyvän tuntuinen.

Kuvasin vaatteet hotellin sängyn päällä:

 

Share

Ladataan...

Tänään kävelimme yli 30 asteen helteessä keskustaan. Oli tiukkoja ylämäkiä ja leppoisia alamäkiä. Hiki oli aivan hirmuinen. Etsimme Pink Woman vaatekaupan (jossa olin viime lokakuussa Kosilla). No en sieltä nyt paljon löytänytkään; pari alennusmekkoa ja alennuspaidan. Kävi vielä niin, että pusero olikin loppujen lopuksi ilmainen, koska siellä oli tarjouksena; ota kolme, maksa kaksi alennustuotetta. Hyvä tuuri :). Mies istui lähibaarissa sen ajan. Se olikin kiva baari. Hauskaa siellä oli pianopenkki:

Vessa oli siisti ja söpö. Siellä oli kivoja yksityiskohtia:

Muutenkin baari oli mukavan näköinen. Tykkäsin. Pink Woman ostospussi oli aivan tuolin värinen :):

Lopuksi vielä ostokseni Pink Womanista:

 

Share

Ladataan...

Ihanaa, kun ei tarvitse mennä kauppaan shoppailemaan! Sen kun tutkii vain omia kaappeja :)

Tosiaan etsin mekkoon sopivia kenkiä, kun törmäsin näihin, ihan uusiin sandaaleihin. En yhtään muistanutkaan näitä. Tosin nämä eivät mekon kanssa käyneet ollenkaan. Tulin kuitenkin niin iloiseksi löydettyäni nämä, kuin olisin saanut ostanut uudet kengät! Muistan kun ostin nämä viime kesänä (2016) heinäkuussa Kyprokselta, ihanasta kaupasta nimeltä Pink Woman. Tämän saman kauppaketjun kauppa (Pink Woman siis) löytyy ainakin Kosin saarelta myös. Muistan miten kuuma silloin oli, hiki valui. Kaupassa oli kuitenkin ilmastointi, joten siellä oli mielellään "huilimassa". Siellä kaupan viileudessä löysin sitten nuo sandaalit, jotain muutakin lähti mukaan sieltä :)

Minulle tapahtuu näin aina silloin tällöin. Löydän omista kaapeistani löytöjä. Usein menemme syksyllä tai talvella/keväällä etelään, ei niitä sieltä ostettuja vaatteita voikaan käyttää Suomessa. Kuluu kuukausia ja kuukausia ja ne unohtuu...Sitten kerran menet ja etsit jotain, teetkin ihania löytöjä. Mahtavaa! Viime vuonna syksy alkoikin heti elokuun alusta. Ei noita enää voinutkaan pitää.

Onko sulle käynyt näin?

 

Share

Ladataan...

Aamu oli vielä viileähkö, vaikka iltapäivällä, kun aurinko  paistaa on taas lämmintä. Se paistoi kyllä jo aamullakin, mutta ei vielä lämmittänyt kovin hyvin. Viileän aamun vuoksi päälleni valikoitui vaihteeksi tuollainen konjakin värinen mokkatakki (vuosia, vuosia vanha), huiviksi tuo ihana mustaharmaa kukkahuivi, jonka ostin lokakuussa 2016 Kosilta. Oli ihan hyvä valinta takiksi, piti viileyden pois.

Muuten päälläni oli vain mustat housut ja Mallorcan Hard Rock Cafesta ostettu t-paita ja jalassa, myös Mallorcalta ostetut kengät, mustat, kiiltävät.

Hyvä valinta päivään. Sain sen kulumaan hyvin :)

Hard Rock-paidasta voit lukea pienen jutun täältä.

 

Share

Ladataan...

Miten ankea oli herätä, kun oli maassa JÄLLEEN jotain valkoista...Inhottavaa! Tuntuu kuin talvi ei haluaisi hellittää millään, vaan pitää kaksin käsin kiinni. Säätiedotuksen mukaan ei ole näkyvissä vielä edes muutosta säähän muutamaan päivään. Masentavaa! Kyllä se aurinko ja lämpö vain vaikuttaa mielialaan niin paljon. Niin tai näin, päälläni oli tänään Bershkasta, Lanzarotelta ostettu takki. Iltaisin siellä palelsi niin (helmikuu), että oli pakko käydä ostamassa lisää lämmintä. Tämä sattuikin olemaan jo alennusrekissä -70 %. Sopi minulle oikein hyvin.

Huivi Kosilta, Pink Womanista.

Kengät on Stradivariuksesta Kanarian saarilta.

Rennosti töissä :)

Laukun löysin Gran Kanarialta, Blancosta. valkoista nahkaa, siis oikeaa nahkaa, ei sitä keinonahkaa, joka murenee muutaman vuoden (kuukauden) jälkeen.

ja minä itse ja peili :)

 

 

Share

Ladataan...

Viime kesänä, Suomesta (harvinaista kyllä) ostamani takki, on jotenkin ihana ja rento. New Yorkerista löysin tämän. Siinä ei ole edessä kiinnitystä, mutta vyö löytyy, jos haluaa kiinni pitää. Edessä on nuo ihanat hapsut. Niiden takia kai tuon ostinkin. Takki on ohutta villakangasta eli juuri sopiva pitää nyt, ennen kunnon (lämpimiä) kesäkelejä!

Takki sopii oikeastaan kaiken; farkkujen, mustien housujen, hameiden ja mekkojenkin kanssa. Värinsä puolesta käy myös kaikkeen.

Huivin ostin Pink Womanista lokakuussa 2016 Kosilta. Sekin sopii hyvin tämän takin kanssa. Tänään sopii kaikki kaikkeen:)

Miksiköhän tykkään harmaasta, kun se on kuitenkin niin vaatimaton väri?

Lopuksi vielä tsemppaus tähän päivään ja vaikka koko viikkoon:

Unohda virheet. Unohda epäonnistumiset.

Unohda kaikki, paitsi se, mitä aiot

tehdä tällä hetkellä  ja tee se!

 

 

 

Share

Ladataan...

Minulla työvaatteiden valitseminen iltaisin ei ole mikään helppo ja nopea tapahtuma. Ei ollenkaan. Välillä siihen menee 15 minuuttia, se tapahtuu kuitenkin harvoin (aivan liian harvoin). Usein miten valintaprosessi kestää 1-2 tuntia, on kestänyt jopa kolmekin tuntia. Vaatetus näyttää yksinkertaiselle ja ihan normaalille päälläni, mutta takana on pitkä ja huolellinen valinta. Jokainen asustekin on tarkkaan harkittu. Näin saan päälleni varmasti vaatteet, joissa viihdyn koko pitkän päivän. Olen fiilispukeutuja. Se mikä eilen oli OK, en tänään laittaisi missään tapauksessa päälleni. Mieli vaihtelee fiiliksen mukaan, kuten tyylikin. Välillä rentoa farkkutyyliä, välillä jakkupukulinjalla. 

Vaatteiden valinta alkaa fiiliksestä (ja kynsien väristä :)). Nyt siis ruskeat. Niin ja ehdoton ennakkotyö on tarkistaa seuraavan päivän sää.  Siitä se lähtee...Niin ja minähän puen iltaisin kaikki vaatteet päälle, ulkovaatteet mukaan lukien kenkineen. Kaikkien pitää natsata (myös toistensa kanssa), ennenkuin olen tyytyväinen...Olisko kuitenkin parempi helpompi olla mies?

Sen jälkeen valitut vaatteet sängylle. Muutama housuvaihtoehto. Mikä väri olisi paras? Beiget vai mustat? On kokeiltava päälle.

Sitten yläosa. Koska valittu paita on hihaton, täytyy parista vaihtoehdosta valita pitkähihainen siihen päälle. Loppujen lopuksi minun piti hakea myös mustia pitkähihaisia yläosia, koska housuiksi valikoin kuitenkin mustat housut. Juuri tätähän tämä on...ja aikaa kuluu!

Kun asu on valittu vaihdan kaulakorun, joka sopii asuun eli kaulasta pois hopeinen ja tilalle kultainen. Myös korvikset tsekkaan. Puhumattakaan kellosta ja rannekorusta. 

Sitten takkien kimppuun. Kokeilua ja vaihtoa. Kun sopiva löytyy, on huivin vuoro. Sitten kengät. Välillä käyn kysymässä tytöltä, että kumpi on parempi. Huh. Kengät jalassani kuvasin sitten töissä aamulla. Loaferit olivat valintani tällä kertaa. Ne ostin Gran Kanarialta Blancosta.

Nämä sitten valikoin eli mustan trenssin, jossa on tuollaset "rimpsut" hihoissa ja helmassa. Joskus netistä tilasin sen. Huivi on Kosilta ostettu lokakuussa 2016 Pink Womanista. Takki oli hieman viileä vielä, mutta haluan jo pitää kevättakkeja. Niiden käyttöaika kun on tosi lyhyt. Siinäpä sitten rapsuttelin auton ikkunoista jäätä kevättakissani hytisten...

Enää ei puutu kuin käsilaukun valikoiminen ja tavaroiden vaihto sinne. Homma hoidettu. Tämä toistuu joka ilta, siis AIVAN JOKAINEN ILTA. Miehellä on hauskaa, ei se ymmärrä ollenkaan. Minua ei naurata yhtään, se käy työstä! Usein tulee ihan älytön hikikin vaihtaessa vaatteita moneen kertaan.

Kun sitten olen viikannut valitut vaatteet odottamaan aamua, syntyy epäilys, onko nämä sittenkään ne oikeat....ja kaikki alkaa alusta eri vaateyhdistelmällä. Tätä ei onneksi tapahdu joka ilta. Kun se tapahtuu, on minulla yleensä jo hiki ja täysi paniikki. Silloin menee helposti se kaksi tuntia. Silloin suututtaa katsoa miestä, joka menee vaatekaapilleen, ottaa empimättä puhtaat sukat, bokserit, paidan ja farkut ja vie ne paikalleen tuolin karmille odottamaan aamua. Kesto tälle vaateprosessille oli noin 10 sekunttia. (En silti haluaisi olla mies)

Mites muilla? Onko vaatteiden valikoiminen yhtä helppoa? :)

Kun saavuin työpaikalle räpsäsin muutaman selfien tästä parin tunnin työsta illalla. Aivan tavalliselta näyttää, minne se iso työ häviää? Ei kukaan uskoisi, että olen noitakin vaatteita miettinyt tuntitolkulla! Huoh..

 

 

Share

Ladataan...

Matkoiltani ostan aina paljon vaatteita. Niin ostin lokakuussa 2016 myös Kosin reissulta. Arkistoon olikin jäänyt muutama julkaisematon kuva juuri ostetuista vaatteista (tässä ei todellakaan ole kaikki). Muutama kuitenkin. Neuleita ja neuletakkeja, talvi kun oli silloin edessäpäin, niin talviset vaatteet olivat ostoslistallani.

Nämä ostin Peppermintistä ja Pink Woman:sta.  Eniten odotan, että pääsen käyttämään noita pitkiä neuletakkeja ihan takkeina. Ne kun ovat niin pitkiä, että ei ollut tarpeeksi pitkää talvitakkia, jonka alta ei helmat olisi näkyneet. Olen talven aikana pitänyt vain kotona näitä pitkiä.

Vaatteet kuvattuna hotellin sängyn päällä. Ihan kuin kuvien laatu ei täysin olisi kohdallaan, hieman epäselviä. No uusiakaan en saa otettua, joten nämä nyt vain on tälläisiä.

 

Share

Ladataan...

Facebookin kirppiksiltä on tullut ostettua paljon, lähinnä sisustustavaraa. Vähemmän olen ostanut vaatteita, jonkun kuitenkin niitäkin. Tämän villakangastakin ostin viidella eurolla. Juuri minun kokoinen ja näköinen. Puolituttu oli tämä ihminen keneltä sen ostin tai hänen tyttärensähän tämä takki oli. Olen pitänyt hirmuisen paljon tätä. On kyllä hintansa arvoinen. 5 eur tuntuu niin pieneltä rahalta, eihän sillä saa juuri mitään. Hyvällä tuurilla sillä saa kuitenkin villakangastakin ja hyvän, ehjän sellaisen.

Vai mitä olet mieltä, kannattiko maksaa 5 euroa?

Tuon ihanan kukkahuivin ostin Kosin saarelta lokakuussa 2016 Pink Woman-kaupasta.

Share

Ladataan...

Kosin saarelta tuli ostettua vaatteita, ihan jonkin verran. Teen mielelläni vaateostokset ulkomailla, niin kaikilla ei ole samanlaisia. Monta vuotta olen jo tehnyt näin. Tykkään, kun on jotain edes hieman erilaista. On ihana olla jo siinä iässä, että voi laittaa päällensä mitä haluaa, ei pahoita mieltänsä toisten mielipiteistä. Ei yksinkertaisesti välitä; pitäkööt muut mitä haluaa, minä pidän näitä. Haluan olla myös yksilöllinen, vähän erilainen. En pelkää, enkä ujostele pitää erilaista, vaan itseasiassa nautin siitä. Tosin onhan minulla ihan normaaleja vaatteita, ei mitään yliampuvia avaruusteemoja tmv. Rakastan muotia ja vaatteita, poimin sieltä ne minulle ja minun ikäiselle sopivat. Kun kotona on teini-ikäisiä, ei todellakaan halua pukeutua samalla tavalla esim. napapaitoihin. Tosin olen kyllä huomannut teinin käyvän vaatekaapillani. Neuleet, neuletakit, päällystakit sopivat hänellekin. Huivitkin häviävät kummallisesti omalta paikaltaan...Onneksi kengän koko on isompi hänellä :).

Yksi ihana ostos Kosilta oli tämä tummansininen parkatakki. Sopii minulle täydellisesti. Hinta olisi voinut olla matalampi (69.90 eur), saatava se oli kuitenkin. Takin ostoon liittyy suuttumusta, pahaa oloa, kyyneleitä (pettymys), naurua (kyynistä ja epäuskoista). Oli oikein kovanonnen takki. Aloitanpa alusta.

Ostin takkini Pink Woman nimisestä kaupasta (tämä kauppa löytyy myös Kyprokselta eli ei yksityinen, vaan ketjukauppa). Ostin sen torstaina, 27.10, myöhään iltapäivällä. Tämä oli niitä harvinaisia kauppoja, jotka eivät pitäneet siestaa eli sulkeneet kauppaa päivällä muutamaksi tunniksi. Myyjä poisti hälyttimen takin helmasta. Maksoin takkini ja pari paitaa tytölle ja kävelimme onnellisina ulos kaupasta. Hotelliin on noin 7 km edestakainen matka helteessä. Tosin eihän sitä koskaan suoraan kävele, vaan matkaa tulee paljon enemmän. Aika painava oli tuo takkikassi siinä helteessä kävellessä.

Kun pääsimme hotelliin otin takin kassista ja levitin sängylle

Viikkasin takin paremmin. Jokin kova osui käteeni. Katsoin hupun alle. HÄLYTIN. Ei voi olla totta. Myyjähän otti sen pois. Ainiin, sehän olikin takin helmassa. Miksi kaksi hälytintä? Miksi hälytin ei hälyttänyt kaupasta poistuttaessa? Miksi myyjä ei ollut huolellisempi? En jaksa kävellä kauppaan taas 7 kilometriä, en halua! Puhumattakaan, että haluaisin raahata tuota painavaa kassia jälleen tuolla helteessä. MIKSI? MIKSI? Ei tämä voi olla totta. Ei saa olla totta! Niin tyypillistä tuuria minulle...

Siinä se hälytin vain  oli. Tiukasti. Pois saisi itse vain leikkaamalla takkiin reiän. EI EI EI. Tänään en kyllä enää lähde sinne. Huomenna eli perjantaina on pakko, sillä lauantaina lennämme takaisin kotiin. Lähetin kuvan WhatsApp:lla tyttärelleni ja kerroin jutun. Hänkin oli pahoillaan tilanteesta.

Tuli perjantai; aamupala, altailla. Iltapäivällä kävelemään kuumuuteen, takki kassissa. Mieheni onneksi kantoi kassin tällä kertaa ihan omasta aloitteestaan?! (sääli varmaan minua ja olihan hän nähnyt miten pahoitin mieleni tästä koko jutusta).

Pääsimme vihdoin perille. EI VOI OLLA TOTTA. Kauppa, joka ei sulkeudu edes siestan ajaksi on KIINNI. Totaalisesti kiinni. Ovien edessä on alasvedettynä suojat. Penkki kaupan edestä on viety sisälle. Ovessa ei mitään lappua milloin aukeaisi. Kiertelemme kaupungilla ja aina välillä palaamme kaupalle, ei yhäkään auki. Auki ei ole kuin kiinalaiset "rättikojut", niissä ei ole hälyttimiä, on siesta-aika. 2.5 tuntia odotamme; kahviloissa, kävellen, katselle nähtävyyksiä uudelleen, kuten vanhoja raunioita. Välillä istuskelemme penkeillä. Aika kuluu hitaasti. On totta, että odottavan aika on pitkä.

Vihdoin kello on 16.30. Siesta loppu niitä aikoja. Kuitenkaan yksikään kauppa ei aukea. MIKSI? Huomaan Peppermint-kaupan, josta pari päivää aikaisemmin ostimme tyttäreni kanssa vaatteita. Kauppias istuu ulkona. Kaupassa tehdään remonttia. Menen kysymään häneltä apua. Selitän tilanteen. Hän pahoittelee, että hänellä ei ole käytössä hälyttimiä, joten hänellä ei myöskään ole sitä laitetta, jolla sen saa pois. Kauppias (oikein miellyttävä ja ystävällinen nainen) huutaa miehelleen, joka tekee kaupassa remonttia. Mies tulee auttamaan minua. Hän yrittää poistaa hälytintä erilaisilla työkaluilla. Ei onnistu. Hälytin on ja pysyy.

Kauppias kertoo, että tänään eli perjantaina on Kreikassa joku kansallinen vapaapäivä. Pyytää menemään Pink Woman-kauppaan huomenna. Eihän se onnistu, kun meillä on kotiinlähtö. Bussi hakee hotellilta klo 08.15.

Voiko masentuneempaa ihmistä enää olla! Olin niin vihainen Pink Womanin myyjälle, olin vihainen kaupan hälytinjärjestelmälle, joka ei hälyttänyt, kun poistuin kaupasta. Olin vihainen Kreikan juhlapäivälle. Olin vihainen, että raahasimme takin monta kilometriä, turhaan!

Meinasin heittää koko takkikassin mereen. Masentuneena, vihaisena, pettyneenä ja epätoivoisena kävelin takaisin hotellille. Itkukaan ei ollut kaukana.

Googlasimme; kuinka voisi poistaa varashälyttimen. Ei oikeastaaan mitenkään. Sisällä voi olla väripanos, joka sotkee koko vaatteen ja kenties sinutkin. Sepäs lohduttavaa. Paiskaan takin matkalaukkuun.

Lauantaina saavumme kotiin. Pakko lähteä kauppaan ruokaostoksille. Kaapit huutavat tyhjyyttään. Menemme Prismaan. Nappaan takin kainaloon. Pakko yrittää, jos Prismassa auttaisivat, viimeinen mahdollisuus. No olisihan tietysti vaatekaupat (H&M, KappAhl, Lindex...), mutta niissä on hälyttimet jo ulko-ovilla ja minun tuurilla takki hälyttäisi heti siinä, ennenkuin pääsisin edes kauppaan sisälle!

Prismassa kävelin suoraan info-pisteeseen. Kaivoin esille kreikkalaiset kuitit takin ostosta. Selitin tilanteen ihan alusta alkaen. Onneksi oli lauantai-ilta, ei ollut juurikaan ihmisiä koko kaupassa. Sain selittää rauhassa. Myyjä ymmärsi paniikkini ja epätoivoni. Hän katsoi hälytintä ja sanoi sen olevan hieman erilainen kuin heillä, mutta hän voisi yrittää. Jonkun kerran yritti ja yritti. Hän käänteli sitä koneessa eri asentoihin, kiskoi ja nyhti ja pyöritteli ja väänsi...Yhtäkkiä HÄLYTIN LÄHTI IRTI!! Hypin riemuissani tasajalkaa (melkein), olin niin iloinen. YOU  MAKE MY DAY!!

Myyjä näytti aivan enkelille.

Koko maailma näytti paratiisille.

Ulkona oli pimeää, kylmää ja satoi, näin vain auringonpaisteen ja tunsin lämmön virtaavan. Maailmani muuttui. Kaikki oli ihanaa! Kiittelin myyjää liikuttuneena ja äärettömän kiitollisena. Ilman tiskiä välissä, olisin varmaan halannut häntä. Lasti hartioiltani mureni lattialle. Oli kevyt ja helpottunut olo.

Eihän oikeasti näin huonoa tuuria voi olla kenelläkään. Jossain vaiheessa Kosilla ajattelin tämän olevan kuin jostain piilokamerasta. Silloin nauratti ja itketti yhtäaikaa.

Takkijuttu siis päättyi onnellisesti. Takki onkin tänään päälläni ja pidän siitä hirmuisesti. Taitaa olla jo lempitakkini, olemme kokeneet niin paljon yhdessä. Alkumme oli niin dramaattinen jännitysnäytelmä...!

Takki on kyllä aivan ihana!

 

Takkiin yhdistin vielä joskus Gran Kanarialta Springfield-kaupasta ostamani tummansinisen, topatun laukun ja Espritin mustat kengät. Kelpasi mennä töihin!

 

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vanha sananlasku pätee tähänkin. Ups, jo toinen sananlasku tässä postauksessa :D

Aikaa on kulunut 1.5 viikkoa, mutta yhä vieläkin lämmittää tuo pieni tuokio Prisman info-pisteellä!

Share

Ladataan...

Tänään on mustavalkoinen päivä, kuten niin usein muulloinkin. Se vain on niin hyvä kombo. Helppo pukea, sopii aina, sopii myös joka tilanteeseen.

Takiksi valikoin joskus H&M.ltä ostetun takin. On jo vuosia vanha, mutta tykkään yhä edelleen käyttää sitä.

Huiviksi valikoin Kosilta (Pink Woman-kaupasta) ostamani huivin. Myös tietysti mustavalkoinen. Jutun tästä ja toisesta huivista voit lukea täältä.

Laukuksi otin kerran lentokoneesta ostamani ison laukun. Jälleen iso, koska en juuri muita pidä. Laukku on ollut myös tosi kovassa käytössä. Onneksi ei oli pahemmin vieläkään likaantunut, vaikka vaalea onkin.

Kengiksi mustat, todella hyvät kengät. Matalat, hyvä kävellä, vaikka olisi liukasta. Niissä on hauskasti vetoketjut sekä ulko- että sisäpuolella.

 

Sitten kokovartalokuva. Peilikuva, kuten näkyy. En tähän hätään muuta kuvaa saanut.

 

Takin alta löytyy myös Kosilta (Pink Woman) ostamani musta, ihanan pehmeä neule. Täydellinen mustavalkoinen päivä!

 

Share

Pages