Ladataan...

Olen sellainen "hullu" kukkien kuvaaja. Kukan ohi ei voi mennä kuvaamatta kesällä (ja varsinkaan matkoilla). Kesällä otin kuvia parvekkeen kukista, koska halusin muistaa ne, kesän ja lämmön. Halusin ehdottomasti julkaista nämä silloin, kun kukkien aika on jo tyystin ohi. Tammikuu on se aika. Kukat ovat jo kuolleet aikaa sitten. Tammikuu on inhokkikuukauteni, joten mielelläni muistelen kesää ja innolla odotan tulevaa!

Nyt kuitenkin tähän hetkeen kauniita kukkakuvia viime kesältä. Kesää kaipaan ja seuraavaan on pitkä, pitkä aika. Edes piiiiiiiitkä talvi ei ole vielä kunnolla alkanut. Tuntuu ihan toivottomalta. Kukat ja muistot kesästä piristävät minua, ehkäpä sinuakin!

Sitten kuitenkin paluu nykyisyyteen (talveen) päivän vaatteiden osalta. Tähän asti on tainnut olla se ihan tavallisin lukema mittarissa 0-1-2 plus-astetta (joskus -1 astetta). Minulle se kyllä sopii tosi hyvin. En todellakaan kaipaa -20 -30 asteen pakkasia! Musta-valkoinen päivä joka tapauksessa :)

Pörröneuletakki on ostettu Madeiralta isosta ostoskeskuksesta, Stradivarius-kaupasta.

Share

Ladataan...

Kukat taitaa olla yksi lempiaiheeni ja -kuvauskohteeni. Tykkään ihan älyttömästi kukista. Varsinkin talvisin ne tuovat iloa ja piristystä, jopa sisustukseen. Jaksan katsella kimppua vaikka äärettömiin saakka. Se ihana tuoksu....

Talvella saatu kukka on aarre!

 

Share

Ladataan...

Sain eilen kauniin joulukukan, eräältä yritykseltä. Se on kai Amaryllis? Kaunis joka tapauksessa. Asetelma on valkoinen kuin lumi. Kukkahan on punainen, sitten kun se kukkii (hahhaa, kuulinkin, että kukka ei välttämättä ole punainen ja niinhän minulle kävi, että kukat olivatkin valkoisia, ihania). Kukka-fanina, olen tietysti aivan otettu, jälleen kerran. Kuvasin kukkaa parvekkeella, kun ei eilen ollut pakkastakaan. Muutama kuva sisältäkin. Upea siitä tulee!

Minä itse muistutan jo tonttua :D. Kuva otettu, myös eilen, työpaikan pukuhuoneessa. Tuo tunika/mekko on Marimekkoa.

 

Share

Ladataan...

Eräs yhteistyökumppanimme tarjosi meille tänään kakkua, kuten he joka joulu tekevät. Ihana joulukakku toimitettiin kahvihuoneemme pöydälle. Kuvasin äkkiä ja kiireesti kakun, koska pian ei siitä ole kuin rippeet jäljellä. Meillä taitaa kaikki olla persoja makealle, ainakin kakut, piparit, karkit häviää ja nopeasti. (Epäilen, että jos sinne veisi kauniissa rasiassa vaikka nauloja, nekin häviäisi :D)

Kakku oli kaunis, jouluinen ja hyvän makuinen. Kesti vain vähän liian lyhyen aikaa, heh.

 

Share

Ladataan...

Mieheni kummitäti kävi kylässä. Hän toi aivan ihanan kukkakimpun ja addressin ja osanotot mieheni äidin, minun anopin, lasten mummin, hänen serkkunsa, poismenon johdosta. Juttelimme, kahvittelimme pitkän aikaa. Muistelimme vainajaa. Niin surullista, vaikka näin olikin varmasti parempi. Oli niin tunnelmallinen, harvinainen ja kiva vierailu.

Kummitädin tuoma kukkakimppu oli aivan ihana. Siinä oli jotain kimallusta, jota yritin saada kuviin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuota luonnon valoa kun ei enää viikolla töiden jälkeen ole saatavilla ja en tiennyt saanko pidettyä kukat hengissä tänne viikonlopulle asti, niin oli pakko ottaa kuvat silloin illalla.

Tämä seuraava kuva on otettu heti vierailun jälkeen illalla (taivas musta). Sitä seuraava kuva on taas otettu heti töiden jälkeen seuraavana päivänä. Siinä taivas ei vielä ole musta, vaan tumman sininen. Luulin, että olisi edes vähän enemmän luonnonvaloa heti töiden jälkeen, mutta eipä tuosta mitään hyötyä ollut...

Tänään olemmekin hautajaisissa, saattamassa anopin viimeiselle matkalleen. Klo 13.00 alkaa tämä raskas siunaus- ja muistotilaisuus. Sitä ennen on ajettava anopin kotikaupunkiin. Me olemme siellä vain tämän päivän. Illalla kotiin.

Me luemme tämän. Jos mieheni ei pysty, minä teen sen:

 

Share

Ladataan...

Ihana muistella näin syksyllä matkoja lämpimissä maissa. Nyt ajattelin kertoa ja laittaa kuvia baarista, jossa söimme Bulgariassa heinäkuussa. Olimme kävelleet vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja jano sekä nälkä oli jo tuntuvaa. Pysähdyimme baariin, jonka edessä EI ollut sisäänheittäjää. Minua ärsyttää (en tiedä miksi) kaikki sisäänheittäjät kadulla. Sellaiseen baariin en mene koskaan.

Meillä oli omassa hotellissa all inclusive, silti söimme välillä muuallakin. Varsinkin, kun Bulgariassa kaikki oli niin halpaa. Nytkin olimme kaukana omasta hotellista. Lounas jäi tämän reissun takia väliin, niin söimme sen täällä.

Minä halusin hampurilaisen ranskalaisilla. Mieheni otti leivän kinkulla ja kananmunalla. Tosi hyvät ruuat (vai oliko meillä kova nälkä).

Baari oli viihtyisä.

Vessat olivat siistit (siis tuoksuivat hyvälle) ja siellä oli hauska yksityiskohta, joka piti tietenkin kuvata :)

 

 

 

Share

Ladataan...

Olen päättänyt vuosia, vuosia sitten, että niin kauan kun asumme omakotitalossa, teen syksyiset asetelmat luonnonantimista, keräämällä ne pihaltamme. Siinä olen pysynyt. Materiaalia luonnossa on valtavasti ja monipuolista. Eikä tämä materiaali maksa mitään. Tulee oltua luonnossa. Saa käyttää mielikuvitusta, luovuutta. Jälkikin on ihan kaunista. Nämä myös kestää talven yli loistavasti. Tämä on kokeiltu jo niin monina vuosina. Terapeuttista toimintaa.

Ilma oli kyllä hieman kylmä, kun jouduin paljain käsin katkomaan kanerva- ja puolukanvarvut märistä pehkoista. Olin aika kylmettynyt tuon vaiheen jälkeen.

Nämä pensaasta poimitut, pystyynkuivuneet kukat säilyvät tuollaisina kevääseen asti, siksi käytän niitä joka vuosi.

Tähän astiaan keräsin kanervia. Ne olivat ihan kivoja niinkin, mutta päätin kerätä vielä puolukanvarpuja reunalle, niin siitä tuli ikäänkuin täyteläisempi!

Tämä oli helpoin tehdä, vain havuja ruukkuun :)

Vanhaan kakkuvuokaan keräsin myös kuivineita kukkia. Nämäkin pysyvät hyvin läpi talven, kevääseen saakka:

Tähän asetelmaan keräsin hieman katajaa ja sitten noita pystyyn kuivuneita kukkia, joita oli ensimmäisissä kuvissa:

Ovenpieleen laitoin ruukkuihin ensin pelkkää kanerva. mutta lisäsin lopuksi kuitenkin tuota puolukkaa, koska siitä vain tulee täydellisempi. Sopivat niin hyvin yhteen :)

Luonnosta materiaalia etsiessä löytyi ihania puolukoitakin :) ja luultavasti kesän viimeinen puna-apilan kukka!

Parvekeruukkuihin keräsin vain havuja. Jätin kuitenkin nuo hopealehdet sinne väliin. Niitä kun kastelee pakkasiin saakka, niin ne jäätyvät juuri tuollaisiksi ja säilyvät koko talven (olen ennenkin tehnyt niin).

 

Share

Ladataan...

Minä en raskinut hävittää kukkivia kukkia, vaikka ei niitä paljon enää ollut. Kukkapehkot ja -penkit olivat jo karmean näköisiä, joten poimin kukan sieltä täältä ja vasta sen jälkeen heitin pois kaikki kesäkukkäjäämät ruukuista ja astioista. Näistä rakkaudella poimituista viimeisistä kesäkukista sain moneen huoneeseen kivoja piristeitä. Joillekin riitti ihan pieni lasi, joillekin vähän isompi. Jopa "yhdenkukanmaljakko" tuli käyttöön. Yhtä kaikki, ihania ovat silti. Viimeiset kesän rippeet leviteltynä kotiimme. Siis oikeasti VIIMEISET kesän jäljet. Sitten se on kokonaan poissa. Nyyh, lohdutonta!

Nämä ovat kyllä kauniita, vaikka ne ovat hieman kitukasvuisia ja niitä oli tosi vähän....

Samettiruusut:

Daalia, yksi vain:

Ahkeraliisat minipulloihin:

ja viimeinen :

 

Share

Ladataan...

Nyt on ihan oikea aika kerätä luonnosta kaikenlaista syksyisiin asetelmiin. Puolukanvarvut, havut ja kanervat ovat tosi hyviä sellaisiin. Kanervia voi kerätä sisälle maljakkoonkin. Jos haluat, että ne säilyy sellaisenaan, vaikka läpi koko pitkän talven, niin älä laita ollenkaan vettä maljakkoon. Ne nimittäin kuivuvat tuollaisiksi kuin poimintahetkellä ovat, eivät muutu ollenkaan, eivätkä varista kukkiakaan pois. Ne ihan oikeasti säilyvät läpi talven noin!

Minä keräsin niitä ja laitoin niitä lasiin. Tein erilaisia sommitelmia niiden ympärille. Näin niitä voi muutella mielen ja fiiliksen mukaan.

 

Share

Ladataan...

Kun tuossa viikonloppuna siivoilin kesäkukkia pois, ainakin suurimman osan, sain jälleen kivan kimpun sisälle :). Tyttären huoneen ikkunan edessä oli kesäkukka-amppeli, joka oli jo aika kurjassa kunnossa. Heitin sen pois. Kuitenkin ennen poisheittämistä katkaisin siitä kaikki käyttökelpoisen oksat ja tein niistä kukkakimpun. Ihan niitä viimeisiä. Ei kuitenkaan viimeinen.

Tuo amppeli oli tosi ihana. Se kukki innokkaasti koko kesän, vaikka voiko edes puhua kesästä, ainakaan ilmojen puolesta. Kiitollinen amppeli oli. Ehkäpä ostan ensi keväänä samanlaisen, parempaa kesää odottaen...

Ihan kiva kimppu. Rippeitä menneestä kesästä:

 

Share

Ladataan...

Meillähän on tuo vanha polkupyörä pihalla kukkatelineenä. Tuo pyörä on ollut oikeasti käytössä reilusti yli 10 vuotta sitten. Se kuului joskus keskimmäiselle pojalle, joka on jo viisi-kuusi vuotta sitten muuttanut opiskelemaan Tampereelle. En tiennyt mitä sille tehdä, niin se sai uuden elämän kukkatelineenä jo vuosia sitten :-)

Otin kesäkukat siitä pois. Sankoineni menin meidän pihan metsään ja poimin puolukanvarpuja ja paljon. Kun hävitin muista astioista kesäkukat, otin kuitenkin talteen nuo hopealehdet ja istutin ne noihin astioihin, joita on pyörässä kiinni. Hopealehti säilyy koko talven läpi tuollaisena. Vaatii vain kastelun pakkasiin asti, ettei rupsahda kuivuuteen. Käytän aina ne vielä näin, jos olen niitä sattunut ostamaan kesäkukkien joukkoon.

Siinähän se pyörä nyt on "talviteloillaan".

 

 

Share

Ladataan...

Tänne asti säästin heinäkuussa Sunny Beachillä ottamani kukkakuvat. Ihan tarkoituksella. Halusin julkaista palan kesää ja ihania kukkia syksyllä, kun pimein aika alkaa kohta olla käsillä. Ennen pitkää talvea. Muistella lomaa, lämpöä, aurinkoa. Minä kyllä tykkään syksystäkin kaikkine pimenevine iltoineen, sateineen. Syksyvaatteetkin on ihana kaivaa esille. Talvea, sitä inhoa. Inhoan kylmyyttä, inhoan sitä, kun se kestää ja kestää, kuukausi tolkulla. Inhoan paksuja vaatteita. Inhoan lunta, lumitöitä, jäätynyttä autoa. Inhoan auton puhdistamista lumesta ja jäästä. Se ainainen pimeys. Tämän takia halusin julkaista kukat nyt. Rakastan kukkia ja niitä pitää aina kuvata, ihan aina, ohi ei pääse muuten!

Voi, miten pitkä aika onkaan seuraavaan kesään!

 

 

Share

Pages