Ladataan...

Ihana muistella näin syksyllä matkoja lämpimissä maissa. Nyt ajattelin kertoa ja laittaa kuvia baarista, jossa söimme Bulgariassa heinäkuussa. Olimme kävelleet vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja jano sekä nälkä oli jo tuntuvaa. Pysähdyimme baariin, jonka edessä EI ollut sisäänheittäjää. Minua ärsyttää (en tiedä miksi) kaikki sisäänheittäjät kadulla. Sellaiseen baariin en mene koskaan.

Meillä oli omassa hotellissa all inclusive, silti söimme välillä muuallakin. Varsinkin, kun Bulgariassa kaikki oli niin halpaa. Nytkin olimme kaukana omasta hotellista. Lounas jäi tämän reissun takia väliin, niin söimme sen täällä.

Minä halusin hampurilaisen ranskalaisilla. Mieheni otti leivän kinkulla ja kananmunalla. Tosi hyvät ruuat (vai oliko meillä kova nälkä).

Baari oli viihtyisä.

Vessat olivat siistit (siis tuoksuivat hyvälle) ja siellä oli hauska yksityiskohta, joka piti tietenkin kuvata :)

 

 

 

Share

Ladataan...

Olen päättänyt vuosia, vuosia sitten, että niin kauan kun asumme omakotitalossa, teen syksyiset asetelmat luonnonantimista, keräämällä ne pihaltamme. Siinä olen pysynyt. Materiaalia luonnossa on valtavasti ja monipuolista. Eikä tämä materiaali maksa mitään. Tulee oltua luonnossa. Saa käyttää mielikuvitusta, luovuutta. Jälkikin on ihan kaunista. Nämä myös kestää talven yli loistavasti. Tämä on kokeiltu jo niin monina vuosina. Terapeuttista toimintaa.

Ilma oli kyllä hieman kylmä, kun jouduin paljain käsin katkomaan kanerva- ja puolukanvarvut märistä pehkoista. Olin aika kylmettynyt tuon vaiheen jälkeen.

Nämä pensaasta poimitut, pystyynkuivuneet kukat säilyvät tuollaisina kevääseen asti, siksi käytän niitä joka vuosi.

Tähän astiaan keräsin kanervia. Ne olivat ihan kivoja niinkin, mutta päätin kerätä vielä puolukanvarpuja reunalle, niin siitä tuli ikäänkuin täyteläisempi!

Tämä oli helpoin tehdä, vain havuja ruukkuun :)

Vanhaan kakkuvuokaan keräsin myös kuivineita kukkia. Nämäkin pysyvät hyvin läpi talven, kevääseen saakka:

Tähän asetelmaan keräsin hieman katajaa ja sitten noita pystyyn kuivuneita kukkia, joita oli ensimmäisissä kuvissa:

Ovenpieleen laitoin ruukkuihin ensin pelkkää kanerva. mutta lisäsin lopuksi kuitenkin tuota puolukkaa, koska siitä vain tulee täydellisempi. Sopivat niin hyvin yhteen :)

Luonnosta materiaalia etsiessä löytyi ihania puolukoitakin :) ja luultavasti kesän viimeinen puna-apilan kukka!

Parvekeruukkuihin keräsin vain havuja. Jätin kuitenkin nuo hopealehdet sinne väliin. Niitä kun kastelee pakkasiin saakka, niin ne jäätyvät juuri tuollaisiksi ja säilyvät koko talven (olen ennenkin tehnyt niin).

 

Share

Ladataan...

Minä en raskinut hävittää kukkivia kukkia, vaikka ei niitä paljon enää ollut. Kukkapehkot ja -penkit olivat jo karmean näköisiä, joten poimin kukan sieltä täältä ja vasta sen jälkeen heitin pois kaikki kesäkukkäjäämät ruukuista ja astioista. Näistä rakkaudella poimituista viimeisistä kesäkukista sain moneen huoneeseen kivoja piristeitä. Joillekin riitti ihan pieni lasi, joillekin vähän isompi. Jopa "yhdenkukanmaljakko" tuli käyttöön. Yhtä kaikki, ihania ovat silti. Viimeiset kesän rippeet leviteltynä kotiimme. Siis oikeasti VIIMEISET kesän jäljet. Sitten se on kokonaan poissa. Nyyh, lohdutonta!

Nämä ovat kyllä kauniita, vaikka ne ovat hieman kitukasvuisia ja niitä oli tosi vähän....

Samettiruusut:

Daalia, yksi vain:

Ahkeraliisat minipulloihin:

ja viimeinen :

 

Share

Ladataan...

Nyt on ihan oikea aika kerätä luonnosta kaikenlaista syksyisiin asetelmiin. Puolukanvarvut, havut ja kanervat ovat tosi hyviä sellaisiin. Kanervia voi kerätä sisälle maljakkoonkin. Jos haluat, että ne säilyy sellaisenaan, vaikka läpi koko pitkän talven, niin älä laita ollenkaan vettä maljakkoon. Ne nimittäin kuivuvat tuollaisiksi kuin poimintahetkellä ovat, eivät muutu ollenkaan, eivätkä varista kukkiakaan pois. Ne ihan oikeasti säilyvät läpi talven noin!

Minä keräsin niitä ja laitoin niitä lasiin. Tein erilaisia sommitelmia niiden ympärille. Näin niitä voi muutella mielen ja fiiliksen mukaan.

 

Share

Ladataan...

Kun tuossa viikonloppuna siivoilin kesäkukkia pois, ainakin suurimman osan, sain jälleen kivan kimpun sisälle :). Tyttären huoneen ikkunan edessä oli kesäkukka-amppeli, joka oli jo aika kurjassa kunnossa. Heitin sen pois. Kuitenkin ennen poisheittämistä katkaisin siitä kaikki käyttökelpoisen oksat ja tein niistä kukkakimpun. Ihan niitä viimeisiä. Ei kuitenkaan viimeinen.

Tuo amppeli oli tosi ihana. Se kukki innokkaasti koko kesän, vaikka voiko edes puhua kesästä, ainakaan ilmojen puolesta. Kiitollinen amppeli oli. Ehkäpä ostan ensi keväänä samanlaisen, parempaa kesää odottaen...

Ihan kiva kimppu. Rippeitä menneestä kesästä:

 

Share

Ladataan...

Meillähän on tuo vanha polkupyörä pihalla kukkatelineenä. Tuo pyörä on ollut oikeasti käytössä reilusti yli 10 vuotta sitten. Se kuului joskus keskimmäiselle pojalle, joka on jo viisi-kuusi vuotta sitten muuttanut opiskelemaan Tampereelle. En tiennyt mitä sille tehdä, niin se sai uuden elämän kukkatelineenä jo vuosia sitten :-)

Otin kesäkukat siitä pois. Sankoineni menin meidän pihan metsään ja poimin puolukanvarpuja ja paljon. Kun hävitin muista astioista kesäkukat, otin kuitenkin talteen nuo hopealehdet ja istutin ne noihin astioihin, joita on pyörässä kiinni. Hopealehti säilyy koko talven läpi tuollaisena. Vaatii vain kastelun pakkasiin asti, ettei rupsahda kuivuuteen. Käytän aina ne vielä näin, jos olen niitä sattunut ostamaan kesäkukkien joukkoon.

Siinähän se pyörä nyt on "talviteloillaan".

 

 

Share

Ladataan...

Tänne asti säästin heinäkuussa Sunny Beachillä ottamani kukkakuvat. Ihan tarkoituksella. Halusin julkaista palan kesää ja ihania kukkia syksyllä, kun pimein aika alkaa kohta olla käsillä. Ennen pitkää talvea. Muistella lomaa, lämpöä, aurinkoa. Minä kyllä tykkään syksystäkin kaikkine pimenevine iltoineen, sateineen. Syksyvaatteetkin on ihana kaivaa esille. Talvea, sitä inhoa. Inhoan kylmyyttä, inhoan sitä, kun se kestää ja kestää, kuukausi tolkulla. Inhoan paksuja vaatteita. Inhoan lunta, lumitöitä, jäätynyttä autoa. Inhoan auton puhdistamista lumesta ja jäästä. Se ainainen pimeys. Tämän takia halusin julkaista kukat nyt. Rakastan kukkia ja niitä pitää aina kuvata, ihan aina, ohi ei pääse muuten!

Voi, miten pitkä aika onkaan seuraavaan kesään!

 

 

Share

Ladataan...

Innostuin tänään, ihan yhtäkkiä. Menin vain pihalla käymään tai oikeastaan vain roskat viemään :-) ja kohta jo minulla olikin sankot käsissä ja kumisaappaat jalassa. Kipusin ja kapusin meidän takapihan mäkeä ylös ja alas. Hyvää hyötyliikuntaa. Poimin männynoksia. Nautin luonnosta ja sateettomuudesta. Nautin siitä pienestä auringon pilkahduksesta, jonka aina välillä näin. Nautin väreistä. Nautin syksyn tuoksusta; raikas ja kirpeä. Ei ollut liian kylmä. Joskus olen nimittäin tehnyt tätä sormet kohmeessa. Nyt oli hyvä. Harvensin meidän vuorimäntyjäkin. Sain siitä hyvää ainesta astioihin. Mieli ja ilma olivat yhtä hyvät :). Se oli nautintoa, ihan mahtavaa!

Lopputulos oli tänä vuonna yksinkertainen näihin ruukkuihin mitä nyt esittelen. Toiset astiat, joihin keräsin paljon muuta erilaista, ne esittelen myöhemmin. Parvekeruukkuihin (meillä on niitä neljä pitkää, valkoista kaiteen reunalla) jätin hopealehdet paikoilleen (ne jotka toukokuussa istutin kesäksi), koska niitä minulla on ollut ennenkin ja ne kestää talven yli. Ne ikäänkuin jäätyvät paikoilleen ja ovat sellaisia koko talven. Monikäyttöinen kasvi. Saa rahalle kunnon vastikkeen. Kastelen niitä kyllä pakkasiin asti, etteivät kuole kuivuuteen. Tälläiset niistä nyt sitten tuli:

Samalla kun kerran luonnossa oli, keräsin myös kanervia noihin ihaniin minipulloihin. Niistäkin tuli ihan kivat. En laittanut vettä näille ollenkaan pulloihin, koska nekin kuivettuvat paikoilleen ja säilyvät ikuisuuksiin asti :)

Havuja keräsin vielä näihin talon edessä oleviin puisiin kukka-astioihin. 

Nyt saa talvi tulla (mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan)...

 

Share

Ladataan...

Minä se vain en voi lakata ihastelemasta näitä syksyn upeita värejä. Ne näkyvät kaikkialla ympärillämme. Kun olin kävelyllä, oli pakko pysähtyä kuvaamaan niitä. Näistä ei voi nauttia kuin syksyllä. Enää ei mene kauan, kun tämä nautinto on ohi. Kaikki kauniin väriset lehdet tippuvat puista yksitellen alas maahan, kunnes puu on paljaana ja kauneus hävinnyt taas vuodeksi. Nyt nauttikaa kaikki täysillä väreistä ja ruskasta! Menkää luontoon kävelemään. Se on nyt sitä terapiaa, ilmaista sellaista! Ihan oikeaa väriterapiaa :)

Katsokaa nyt näitäkin värejä, kun kaikki oikein leiskuu!!

Moni ihminen menettää osan onnestaan,
ei siksi etteivätkö he olisi sitä
löytäneet, vaan siksi, etteivät he
pysähdy nauttimaan siitä.

Share

Ladataan...

Kun tuossa joku ilta sitten aurinko sattui paistamaan kauniisti ja minäkin satuin tulemaan parvekkeelle silloin, niin huomasin talon nurkassa jotain punaista. Tosi kirkkaan ja ihanan punaista. Se oli se villiviini, joka kasvaa seinää pitkin. Piti kävellä sinne nurkkaan kurkkimaan. Se oli jotenkin kaunis näky. Räpsin muutaman kuvan.

Kun aurinko oli laskeutunut, tajusin yhtäkkiä, että nehän olisi menneet kukkien sijasta minun minilasipulloissa. Takaisin parvekkeelle ja poimin jonkun oksan pulloja varten. Nämä pullot ovat tosiaan ihan minikokoisia :). Kuitenkin juuri sen kokoisia, että voi pitää maljakkoina. Ihan kauniille ne näyttivätkin:

Mielikuvitusta vain kehiin, niin voi luoda kaikennäköistä uutta. Saa "kukkia" näin myöhään syksyllä vielä maljakoihin :)

Share

Ladataan...

Meillä oli tässä joku aika sitten pienet markkinat, ihan vain Prisman parkkipaikalla. Siellä lähiseudun tuottajat, leipurit ja käsityöläiset olivat myymässä omatekemiä tuotteitaan. Me menimme vasta töitten jälkeen noin klo 18.00 sinne (tai siis kauppaan olimme menossa, mutta poikkesimme tuollakin). Silloin jo moni oli lähtenyt pois ja joitakin kojuja purettiin. Ne jatkuivat kyllä vielä seuraavana päivänäkin, mutta meille riitti tämäkin käynti. Toki jotain lähti mukaankin. Mies myös söi paikan päällä grillimakkaran. Olisi siellä ollut paistettuja muikkujakin, jopa mukaan ostettavaksi. Oli hunajantuottajaa, korujen tekijää, leipuria, puutyöntekijää, risutaiteilijaa, turkistentekijää, ihan kaikkea. Syömistä ostettiin kotiin, ei tavaraa.

Muutaman kuvan otin sieltä. Taidokkaita nuo risutyöt, niinkuin tuo riikinkukkokin. Kallis kuitenkin!

Minusta on jotenkin hauska käydä markkinoilla. Useinkaan en mitään niistä osta, mutta haistelen sitä tunnelmaa ja tuoksuja ja katselen :)

 

Share

Ladataan...

Tänään olikin niin kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä, että pitkästä aikaa pääsin ulos, omalle pihalle katsomaan syksyn merkkejä. Myönnettävä on, että kyllä se on syksy, kesä on ohi :(

Tykkään kyllä kovasti syksystä, mutta kun sen syksyn jälkeen tulee talvi, jota taas en voi sietää...

Joka tapauksessa syksyn näki joka puolella. Siitä ei voi erehtyä. Kauniita värejä. Sieniä. Kuolleita kesäkukkia. Jokunen sitkeä oli kuitenkin vielä elossakin. Näin sitruuna- ja ritariperhoset. Ne lentelivät sinne tänne iloisina auringonsäteistä ja lämmöstä. Ritariperhosen sain kuvattua. Sitruunaperhonen oli liian nopea ja arka. Kanervat kukkivat. Niitä pitää kerätä myöhemmin talviasetelmiin ruukkuihin ja astioihin pihalle. Oli niin ihana päivä, että halusin kuvata sen muistoksi pitkän talven varalle.

Voi mikä haravointityö meitä taas odottaakaan...

Osa kukkii, osa jo kuollut.

Alppiruusuissakin on niin syksyn merkit nähtävissä...

Sieni, tuntematon.

Ruusunmarjat parhaimmillaan. En vain osaa tehdä niistä mitään. Kerran yritin kiisseliä, ei se oikein ollut semmoista kuin kuvittelin...

Kuolleita puna-apilan kukkia, vaikka juuri näitä puna-apiloita löysin sitten maljakkoon kukkivinakin yksilöinä :).

Siankärsämö kukkii vielä...

Pihlajat ovat tänä vuonna niin upeita, täynnä punaisia marjoja. Taisi omenasato tänä syksynä olla madotonta, kun on pihlajamarjamadoille riittävästi ravintoa pihlajissa!!

Joku marja (kielo?) kuolleessa heinikossa

Kanervat kukkivat jo kivasti. Näitä kerään sitten myöhemmin!

Lisää tuntemattomia sieniä. Näitä riittää joka puolella.

Siinä se ritariperhonen, jonka sain kuvattua <3 ja vielä kukkivan puna-apilan päällä!

Juhannusruusun lehdet punertaa. Se on syksyä se.

Lempikukkani yhä kukkii ja paljon kukkia vielä tulossakin!

Vuorenkilpikin punertaa.

Luulisin, että tämä on karvalaukku, märkä sellainen.

Ryppyinen, vanha sieni. Tuntematon myös.

Hei, tämän minä tunnen. Tämä on tatti!! JEEE

Vielä näihin minipulloihin keräsin kukat omalta pihalta. Piristää kivasti :). Tänään oli hyvä päivä!

Kuinka sinun viikonloppusi on alkanut? Kaikki hyvin?

Share

Pages