Ladataan...
Mungolife

Neljä vuotta sitten minusta ja miehestäni tuli me. Ihan huomaamatta, salamyhkäisesti. Yhteisellä sanattomalla sopimuksella hän ojensi minulle sydämensä ja minä luovutin hänelle omani. Neljä vuotta tuntuu ajatuksena niin lyhyeltä ajalta. Eihän se ole mitään! Samalla se tuntuu kokonaiselta elämältä! Siihen mahtuu niin paljon kaikkea, niin monta hetkeä, tarinaa, onnea ja iloa. Rakkautta. Ja aivan todella paljon huomaamatonta, arkista rakkautta. 

Kun hän on ostanut ruokakaupasta lämpöpusseja käsille, jotka voi laittaa hanskoihin, että olisi mukavampi ottaa asukuvia talvella, ja että minä saisin kädet lämpimäksi, sillä täysin epärationaalisesti inhoan ottaa kuvia, joissa on käsineet. 

Kun hän on solminut kengännauhani lähtiessämme synnytyssairaalaan. 

Kun hän on ostanut kaupasta lempijäätelöäni pakastimeen. 

Kun hän on silittänyt joka ikisen vaatteen, joka tarvitsee silitystä, sillä minä vihaan silittämistä. 

Kun hän on kuumeisesti yrittänyt tehdä pestoa tehdäkseen minuun vaikutuksen keittiössä. 

Kun hän on kantanut IKEAsta kotiin vaaleanpunaisen sohvan, vaikka vastustaa vaaleanpunaisia huonekaluja. 

Kun hän on jokaikinen päivä maailman ihanin isä meidän pojallemme. 

Kun hän on tullut kanssani vuoristorataan, vaikka siitä tulee hänelle paha olo, koska minä rakastan vuoristoratoja. 

Kun hän on kuunnellut kiinnostuneena jahkailujani jostain pinnallisen hölmöstä. 

Kun hän on aina perheemme osa ja panostaa meihin täysillä, eikä minun tarvitse ikinä vaatia häntä osallistumaan. 

Kun hän on peittänyt silmäni kun telkkariin on ilmestynyt käärme. 

Kun hän on pyytämättä hieronut jalkojani. 

Kun hän on aina antanut minulle ikkunapaikan lentokoneessa. 

Kun hän on ollut minulle rakkaus, paras ystävä, perhe ja koti.

Kun hän on joka päivä rakastanut. Omalla täydellisellä, ajoittain omituisen hassulla, tavallaan. 

Ladataan...
Mungolife

Ne pienet asiat.. Niistä usein rakentuu isot asiat. Pienillä asioilla voi olla iso merkitys, vaikka siinä hetkessä ne tuntuvat mitättömiltä. Ajattelinkin jakaa teidän kanssa muutaman mun arjen pikkujutun, jotka on mulle tärkeitä, ja jotka mun mielestä kehittävät mun tekemistä ja elämää parempaan suuntaan. 

1. Olin jossakin vaiheessa tosi sokeriaddikti. Sokeria meni päivän aikana aika paljonkin ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni kun sain lapsen ja tehdä pieniä muutoksia. Toki herkuttelen edelleen ja käytän leivonnassa sokeria ja mitä vielä, MUTTA, oon yrittänyt pikkuhiljaa tehdä muutoksia. Esimerkiksi, mä oon vuosia juonut kahvia sokerilla ja maidolla. Ja aina pari lusikallista sokeria. Sama teen kanssa. Siinä saatto päivän aikana kerääntyä kuusi palaa sokeria. Huhh! Yksi päivä päätin aloittaa näiden juomien suhteen sokerittomuuden. Ensin käytin kahvissani makusiirappia, sitten kookosmannaa lusikallisen. Nykyisin en laita enää maidon lisäksi mitään kahviini. Teen kanssa vaihdoin ensin sokerin ruokosokeriin, sitten laitoin ensin appelsiininlohkoja ja sitten sitruunanlohkoja teehen ja sitten jätin kaiken pois. Löysin myös niin hyvän teen, että se ei kaipaa sokeria (Tescon Liquorice & Peppermint, rakastin jo Briteissä, nykyisin saa Suomestakin).

2. En oo koskaan hirveesti tykännyt ostella hedelmiä muovipusseihin ja ostella muovipusseja kaupasta, mutta ostin silti. Toki hyödynsin muovit uudelleen esim. roskispusseina. Nyttemmin olen ostanut kaupasta jonkun 10 erilaista kestokassia ja meidän auton takaloossissa on AINA niitä vaikka kuinka paljon. Pyrin pitämään siellä aina myös yhtä pientä punottua koria. Kerään kaikki hedelmät puntarin kautta koriin ja nappaan tarrat kiinni vaikka korin reunaan tms. Siitä ne lähtee helposti irti. Yritän aina muistaa ottaa kestokassin mukaan, ja jos se joskus unohtuu, niin minä tai mies juoksee kassajonosta sellaisen autosta hakemaan. Toki edelleen tarvitaan roskapusseja, mutta kun pyritään lajittelemaan roskamme, niin niitä menee vähemmän ja hieman luontoystävällisempiä pusseja, joihin ei ole painettu kaupan logoja sun muita. Hyyyyvin pieni askel, mutta askel sekin. Se tuottaa itse asiassa aina hirveän hyvän mielen, kun selviää kaupasta mahdollisimman pienin muovimäärin. Näin kesällä oon yrittänyt muistaa oman rasian mukaan, kun ostan marjoja. Ei keräänny niitä hiton muoveja niin paljoa. 

3. Mä en oo kierrättänyt roskiani hirveän pitkään vielä. Itse asiassa Ausseissa ja Lontoossa tää kaikki on tosi takapajuista ja siellä olin aina jotenkin tosi järkyttynyt ja niinpä nykyisin Suomessa asuessani kierrätän mahdollisimman paljon. Nyt meillä on erikseen lasiroskis, metalliroskis, pahviroskis, biojäte ja tavallinen roskis, ja syyskuusta lähtien aletaan kierrättämään myös muovi erikseen. Se ei maksa kovin paljoa edes omakotitaloasukkaana, eikä ole loppujen lopuksi älytön vaivakaan. Lapsen kanssa muoviroskaa ja lasiroskaa purkeista yms. tulee vaikka kuinka paljon ja tekisi liian pahaa heittää kaikki vaan samaan roskikseen. 

4. Poistan AINA meikit nykyään. Vähintäänkin meikinpoistoliinalla, mutta yleensä vähän tarkemmin vielä. Blogiani pidempään lukeneet muistaa varmasti, että aina ei ole ollut niin. 

5. Tää kuulostaa ehkä jotenkin hirveeltä, mutta saan niin paljon yhteydenottoja ja kysymyksiä, että en mitenkään ehdi paneutua kaikkiin. Oonkin pyrkinyt vastaamaan mahdollisimman monille, joskin sitten hyvin lyhyesti ja paneutumatta. Oon yrittänyt ottaa nyt tavaksi, että saatan "jutella" jonkun seuraajani kanssa IG:ssä. Kun seuraajani kysyy jotain tai jakaa jonkun kokemuksen, en vaan kuittaa sitä nopealla vastauksella, vaan kyselen lisää ja juttelen. Haluan antaa hieman takaisin sitä kaikkea, mitä saan teiltä, ja teen sen sitten vaikka yksi kerrallaan, vaikka se onkin pieni ele. Se tuo hyvää mieltä mulle ja toivottavasti hyvää mieltä hänelle. 

6. Yritän ottaa joka päivä 30 min itselleni ilman puhelinta ja ilman mitään. Olla vaan. Joka ikinen päivä, 30 minuutin ajan, kuunnella vain itseäni ja katsoa ympäristöäni. Joskus tää on 2.30 yöllä terassillamme viltin alla, joskus tää on sitten keskellä päivää lapsen nukkuessa. Pieni hetki jäsentää ajatukset ja yritän kuulostella itseäni. Systemaattisesti yritän sulkea pois mielestäni kaikki mahdolliset työasiat ja muut to do -listat ja vaan olla. 

7. Valitsen junan aina kun voin. Vaikka meillä tällä hetkellä on kaksi autoa (ei olla vieläkään ehditty laittamaan myyntiin edellistämme), ja näillä näkymin meille on vähän pakko jatkossa olla kahden auton talous, niin pyrin valkkaamaan junan aina kun voin. Käyn lähes viikottain Helsingissä ja menen sinne 90 % kerroista junalla. Yritän myös liikkua Tampereelle junalla ja välttää auton turhaa käyttöä. On toki mieluisampaa mennä Treelle 20 min autolla kuin 45 min bussilla tai kävellä ensin 20 min asemalle ja sitten vielä 11 min junalla, joka kulkee vaan kerran tunnissa ja joista joka toinen on korkea juna (vaunujen kanssa liikkuessa hankalaa). Mutta silti. Mulle tulee aina tosi hyvä mieli kun jätän auton kotiin ja kävelen tai menen julkisilla. 

8. Luomu ja kotimainen aina kun voi. Meillä on onneksemme sellainen taloudellinen tilanne, että kaupassa ei tarvii joka kerta katella hintalappuja, vaan enemmän sitä itse tuotetta. Yritän aina kun vaan voin ostaa luomua tai vähintäänkin kotimaista. Tää välillä riitelee sen kanssa, että yritän vähentää autoilua :D Esimerkiksi matkalla Helsingistä, jos tulemme autolla, mä yritän yleensä pysähtyä Wennborgin tilalla. Se toki tekee turhan lenkin kotimatkallemme, ja aikaa tuhriintuu puolisen tuntia ja tietenkin turhia ajokilsojakin, mutta sieltä saa ihan parhaita marjoja, ne on kaikki kotimaisia ja pakataan paljon ympäristöystävällisemmin esim. tuohikoreihin. En tietty yhden litran takia lähde koukkaamaan, vaan yleensä käyn sitten hakemassa pari-kolme laatikollista marjoja, joista iso osa syödään tuoreena ja osa pakastetaan.

9. Oon onnistunut aika hyvin viimeaikaisissa yrityksissäni vähentää ruoan hävikkiä. Toki edelleen jotain tulee heitettyä roskiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Yritän koko ajan järkevöittää ruokakauppa-hankintojamme ja pyrkiä olla ostamatta turhia ja tehdä kotiruoat sen mukaan, mikä pitäisi jääkaapista käyttää pois. Tää on myös mahdollistanut muutamat uudet mahtavat ruokaohjeet :D Usein multa kysytään myös siitä, mihin ruoka, jonka kuvaan postauksiin menee? Syötäväksi. Yleensä teen postausruokamäärät niin, että meillä on vieraita, jotta ruokaa voisi tehdä näyttävästi, mutta sitä ei menisi roskiin.

10. Mä en oo mikään liikuntahirmu ja aina välillä jopa välttelen urheilua. Oon kuitenkin huomannut, että iän mukana on vaan pidettävä itsestään parempaa ja parempaa fyysistä huolta, joten aloitin vähän aikaa sitten pienen haasteen itseni kanssa. Teen joka aamu herättyäni 40 vatsalihasta ja 20 askelkyykkyä. Pikkujuttu, mutta olo on minijumpan jälkeen freshimpi ja iloisempi ja jotenkin sellainen "minä sain jotain aikaiseksi". 

11. Pyrin syömään vähintään kerran päivässä, yleensä kaksi kertaa, täysin lihattoman ruoan. Jossakin vaiheessa söin tosi paljon liharuokia, mutta nyt pyrin syömään kerran päivässä kasvisruoan ja kerran päivässä sitten kalaa tms. En mitenkään aktiivisesti välttele lihaa, mutta pyrin usein valitsemaan myös jotain muuta. 

12. Olen armollinen. Vaikka nytkin olisi töitä vaikka kuinka paljon, juttuja rästissä ja pieni stressikin siitä kaikesta, niin aion sammuttaa sen kaiken mielestäni ja pakottaa mieleeni vaan söpöjä eläinvauvoja ja hyvää mieltä tarpeeksi ajoissa, jotta saan nukuttua aivan vähintään 7,5 tuntia. Näin kolmenkympin kynnyksellä itsensä ääripäihin piiskaaminen ei ole hyväksi ja vaikka keskeneräisten projektien loppuunsaattaminen aiheuttaakin suurta mielihyvää ja on jopa terapeuttista, epäsäännöllisten unien ja itsensä välillä äärirajoille vetämisen suhteen on liian isoja riskejä ja ongelmia. Ennen saatoin vaikka siivota aamuviiteen, jotta tulisi valmista ja sitten herätä 8 hoitamaan asioita, mutta nyt menen nukkumaan Tuhkimo-aikaan, jos aamulla on aikainen herätys (eli taaperoarjessa aina on :D) 

13. Kiroilen vähemmän kuin ennen. Tän eteen on tehty massiivinen työ ja vaikka edelleen saatan jossakin tilanteessa heittäytyä ihan merimieheksi, niin 95% ajasta kiroilen itse asiassa tosi vähän. Halusin kasvattaa lapseni ympäristössä, jossa kiroilu ei ole normi ja tehtyäni asian eteen tietoista työtä vuoden, olen itse asiassa hyvin tyytyväinen tuloksiin :) Ja jotenkin kummasti se aiheuttaa mussa hyvää mieltä ja vähän jopa saatan välillä itsekin huomata kiroiluni ihan eri tavalla kuin ennen ja pyrkiä pois siitä vielä enemmän. 

14.  Yritän käydä joka aamu nopeassa suihkussa, ja ennen kuin poistun suihkusta, vuorottelen pari minuuttia kylmää-kuumaa-kylmää-kuumaa selälleni ja dekoltee-alueelle. Se kuulemma tekee hyvää iholle ja rintojen kimmoisuudelle, mutta teen sitä enemmänkin sen takia, että se herättää ihan kunnolla ja virkistää paremmin kuin kahvi. Oonki viime ajat jättänyt aamukahvin pois ja juonut kahvini vasta joskus 14 aikaan. 

15. Soitan kerran viikossa jollekin läheisimmistä ystävistä pidemmän puhelun. Tiedän, että tää kuulostaa pieneltä, mutta välillä tuntuu, että jonkun kanssa saattaa mennä muutama kuukausi puhumatta puhelimessa. Joko tekstaillaan tai höpötellään Facessa tai jotain muuta, mutta nyt oon alkanut ihan oikeasti soittamaan. Jotenkin ystäväsuhde tuntuu lähemmältä, kun oikeesti ajan kanssa juttelee niitä näitä. Siinä saa itselleenkin tajuttoman hyvän mielen. 

 
 
 

Pages