Back to being me // Lempäälä

Mungolife

Kun tässä blogimaailmassa helposti tulee sellainen olo, että vaatteet on kertakäyttöisiä ja asusteet vaihtuvat lennossa uusiin, tuli mulle tässä mieleen tehdä joku päivä listaus mun ikuisuussuosikeista. Nimittäin tajusin juuri, että tää huivi on ollut mulla laskujeni mukaan nyt kuusi vuotta, ellen ihan väärin muista. Itse asiassa saattaa olla jopa kohta seitsemän. Saan edelleen jatkuvasti kyselyjä siitä ja voin kertoa, että olen itsekin sitä yrittämyt metsästää kaikkialta, sillä perheen muutkin naiset ovat moista kaipailleet milloin kukakin ja olisi kiva, jos perhepiirissä olisi varakappale, nimittäin mä aina pelkään maanisesti tän kadottamista. Mulberryn klassikkokuosinen kaunotar on kashmirsekoitteinen ohut iso shaali, joka sopii ihan jokaiseen väriin, kokeiltu on. Tuo väriyhdistelmä on niin kaunis ja monipuolinen, ja toimii jokaisessa tilanteessa. Aina kun talvi vaihtuu kevääseen, tää nousee ihan ykköseksi mun käytössä. Itse asiassa myös kuvissa näkyvä burgundy perusmekkokin on jokusen vuoden vanha. Perusmekko Ginalta on yksi suosikkejani, vaikka se onkin jo parhaat päivänsä nähnyt.

Mutta niin.. Täytyykin tehdä postaus mun vanhimmista käytössä olevista vaatteista ja asusteista, sillä mulla löytyy niitäkin aika paljon. Suosikkifarkkuni on kahdeksan vuotta vanhat ja yksi nahkatakki, joka on ollut mulla jo 13 vuotta. Musta on joskus käsittämätöntä, että ne edelleen menee mulle päälle, koska onhan tässä 20 ja 30 ikävuoden välillä tullut varmaan joku +15 kg. Ehkä ne on tullut niin tasaisesti ja elastaanifarkut venynyt samalla käytössä :D

Asiasta tulikin mieleeni, miten on itse asiassa tosi erikoista, että mä kohtaan aina välillä jotain ulkonäkökritiikkiä painosta, jossa mua verrataan vanhoihin kuviini. Raskausepäilyjen pyörteissä oon ollut koko mun ja mieheni yhdessäolon ajan ja niitä on yhtä tehokkaasti käännetty siihen, että raskauskiloja ne vaan on. Ja verrattu mun kakskymppiseen kroppaani. Tääkin tuli lähinnä siitä mieleen, että arvasin tuota ylempää kirjoittaessa, kuinka joku tulee itkemään, etten varmasti mahdu samoihin vaatteisiini enää. Jotenkin itse en pode mitään kroppakriisejä vaikka toki haluaisin aina pysyä normaalipainoisena. Mä yhdistän normaalipainon energisyyteen ja jaksamiseen, hyvään oloon ja tietyllä tapaa jopa voimakkuuteen, ja haluaisin olla aina energinen, se on mun elämäntyyli.

Äitiys on toki laittanut kroppani koetukselle ja siitä toipuminen on ollut tosi mielenkiintoista. Vaaka näytti samaa lukemaa kuin raskauden alussa jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta kropan koostumus oli aivan eri. Vaikka palauduin odotuksiini nähden supernopeasti, vaa'an lukemat ovat tässäkin niin hämäävät, ettei tosikaan. Nykyisin meillä vaakaa on viimeksi käytetty siihen, kun mun rakas ääliö ystävä punnitsi itsensä ennen ja jälkeen pissalla käynnin todetakseen omistavansa kamelin rakon :D Ei siis mitenkään järin käytetty väline.

On tosi erikoista huomata, miten raskaus ja synnytys ainakin mun kohdalla vaikuttaa edelleen, vielä nytkin, vaikken ole kohta 6 kk imettänyt ja vaikka vaaka näytti jo vuosi sitten samaa lukemaa. Oon välillä superturvonnut, välillä taas näytän tosi hoikalta. Monta kuukautta meni niin, etten ihan tunnistanut omaa kroppaani. Ja sitten ykskaks kävi jotain. Ihan viikossa-parissa kroppani tuntui pienenevän ja kaikki läheisenikin kommentoivat muuttunutta olemusta. Itse ihmettelin kun ykskaks pienimmätkin raskautta edeltäneet vaatteeni menivät helposti päälle ja eilen viimeksi tanssin ympyrää ilosta, kun tavoitemekkoni, eräs rakas mekkoni, menikin päälle. Pyörähtäessäni Stockalla eilen törmäsin Ted Bakerin ihanaan alennusmekkoon, mutta totesin jo anopillekin, että ei, en mahdu tohon kokoon. Hän patisti sovariin ja huomasin, että sen lisäksi, että mahduin sinne helposti, on siinä vielä vähän varaakin. Kyllä, sivumennen sanoen löysin täydellisen mekon ystäviemme syyshäihin ♥

En tiedä onko tämä äkillinen lisäpalautuminen tapahtunut sen takia, että Dante juoksentelee kaikkialle ja kirmailen hänen perässään, nostelen ja leikitän, vai puhtaasti sen takia, että nyt vihdoin kaikki kroppani toiminta ja hormonitoiminta on vihdoin palautunut normaaliksi. En ole muuttanut ruokatottumuksiani, en ole nukkunut, juonut tai liikkunut eri tavalla. Painokaan ei todennäköisesti ole muuttunut, vaan ykskaks joku pieni ylimääräinen pyöreys vaan ykskaks tuntui kaikkoavan ja palauduin omaan, normaalipainoiseen, hieman pehmeään ja ei-niin-kiinteään kroppaani. Se näkyy vyötäröllä, se näkyy reisissä ja ennen kaikkea se näkyy kasvoissa. Se pyöreys on ollut niissä selkeintä ja välillä mua naurattaa hirveästi katsoa mun raskausajan kuvia. Se nenä oli jotain aikamoista! Esim. tässä postauksessa kasvot on aikamoisen pyöreät ja nenä aika.. No katsokaa itse :D Hello there. Maanisesti toista raskauttani odottaville kerrottakoot, että a) ei ole aihetta vielä bongailla, nautin liikaa vielä Danten kanssa arjesta ja tästä meidän symbioosista, ja b) kyllä te sen klyyvarista bongaatte sitten kun se on ajankohtaista :D

Mun ensimmäinen neuvolahoitaja aiheutti mulle hirveän painonseurantakriisin kaikin puolin, ja tajusin vasta myöhemmin, ettei se ole ihan tervettä. Sen jälkeen en oo seurannut painoani mitenkään ja oon ollut lähinnä hämmentynyt, miten kroppa palautuu kaikesta siitä. Mulle ei tullut esim. yhden yhtä raskausarpea. Pakaran yläpuolelle tuli raskausaikana pari ihan miniä, ja nekin katosivat hyvin pian. Kun katson kroppaani, voisin helposti unohtaa, että se läpikävi hirveän työn vuosi-puolitoista sitten. Aika mieletöntä ja lisää hirveästi hyvää fiilistä sekä siihen, että on valmis joskus uudelleen kokemaan sen kaiken ja siihen, että kyllä tämä kroppa pystyy moneen ja on aikamoinen väline. Mutta niin, suurin iloni on ehkä siinä, että mahdun taas mukavan sutjakkaasti muutamaan ihanaan vaatekappaleeseeni, jotka on ollu aika tukalia viime aikoina. Ahh, milläs syyllä voisi taas iskeä päälle yhden iltapuvun? :D

Jotenkin tämä kroppapalautumisen lisäksi tuntuu, että ihan viime viikoilla on tullut joku erikoinen henkinen "palautuminen". Tunnen itseni hyvin paljon enemmän "itsekseni" kuin vielä muutama viikko sitten. Jotenkin ajatukset ja ylipäätään mielentila tuntuu ykskaks paljon enemmän selkeämmältä ja minulta. Ihana tunne! :)

GINA TRICOT mekko
LOUIS VUITTON laukku
MULBERRY huivi
STUART WEITZMAN saappaat
MANGO takki
H&M korvikset

Mitäs tykkäätte asusta? Ja onko muille äideille tuttua tällainen äkillinen "itseksi palautuminen" tässä vaiheessa? :)

Kommentit

Miisku (Ei varmistettu)

Ihana postaus ja kaunis sinä :)

Nyt rupes todellaki kiinnosteleen, että millaisen Ted Bakerin mekon ostit, voisko pikkasen vilauttaa blogissa tai ig storyssa.. Oon niin kauhee Ted Baker -fani, voisin ostaa vaikka kaikki heidän mekkonsa :D Tulee kyllä käytyä usein Stockalla kuolaamassa sitä Ted Bakerin osastoo.. ;)

airaammaaria (Ei varmistettu)

Naamani koki samanlaisen turpoamisen, heh, kun odotin poikaa, mutta tyttövauvan kanssa kasvot pysy hoikkana mutta sain aknen. Myös kroppaan raskaudet vaikutti erillä lailla sekä oireet ja jaksaminen oli erilaista. Olisikin mielenkiintoista vielä saada vauva ja verrata liittyivätkö erot sukupuoleen :D

H (Ei varmistettu)

Jep, toi on ehdottomasti mun sun lempihuivi ️

tiian (Ei varmistettu)

Tuommosta ihmepalautumista odotellessa tyttö nyt 8,5kk ja paino on näyttäny samaa jo melkeen heti synnytyksestä (vaikka oisin kyllä pari kiloa voinu pitääkki, alipainon puolella kun ollaan) mutta onhan tää maha edelleen tämmönen löysä. just totesin yks päivä ystäville, että tuntuu niinku ois eri kropassa, kun hormonitoiminta on ihan jotain outoa. Mut jospa tää tästä ihanan mallinen toi mekko!!

(Ei varmistettu)

Ei sinun tarvitsisi kauheasti painoasi selitellä, sillä olet upea nainen, ja tulet olemaan, kaikissa elämäsi vaiheissa. Kaunis asu, kaunis huivi.

S (Ei varmistettu)

On tuttua palautuminen.
Itse palaisikin fyysisesti tosi nopeasti täysimetyksen ansiosta, mutta henkisesti olin jossain "äitimoodissa" tosi pitkään.
Olin sinkkuäiti mutta miehet ei kiinnostaneet, ei sitten pätkääkään. Vähän jo olin huolissani palaako kiinnostus edes. En edes tuntenut että miehetkään voisi olla kiinnostuneita minusta, jotenkin tunsin itseni niin "mammaksi".. ei ihan kivakaan tunne.
Sitten yhtäkkiä joskus lapsen ollessa n. 2v aloinkin taas tuntemaan itseni samaksi kuin ennen raskautta.. naiseksi, haluttavaksi, ja se vastakkainen sukupuolikin alkoi kiinnostamaan. :)
On nää hassuja juttuja.
Selkeästi joku hormoonijuttu.

NiinaK (Ei varmistettu)

Mua niin naurattaa tuo nenäjuttu. Mun kaveri oli viime vuonna raskaana ja hänellä nenä levisi ihan valtavasti, naurettiin vaan että anteeks nyt evoluutio mutta mikä helkkarin funktio leveemmällä nenällä nyt muka raskaudessa on

Emmi (Ei varmistettu)

Sekä kropan että mielen palautuminen on mulla ollut molemmilla kerroilla aika hidasta. Nyt kun kuopus on 1v 5kk, aineenvaihdunta käynnistyi ihan yhtäkkiä ja kiloja alkoi viimein tippua, sen lisäksi jatkoin opintoja ja olen nyt työharjoittelussa, niin nyt alan olla jo enemmän oma itseni. Kotona oli oma aikansa tosi ihanaa, mutta sosiaalisena ihmisenä maaseudulla ei ollut aina niin mielekästä... Nyt on kaikki taas just hyvin!

Outieee (Ei varmistettu)

On kyllä niin naurettavaa että ihmiset vertailee sun kroppaa siihen millanen se oli kymmenen vuotta sitten - tai ylipäänsäkin se että naisten kropat ei sais muuttua ollenkaan sen jälkeen kun ne täyttää 20. On ihan normaalia että kroppa muuttuu vuosien varrella, varsinkin naisilla se käy läpi mitä suurimpia muutoksia. Aika järkyttävää että jopa neuvolahoitaja aiheuttaa painonseurantakriisin, mun mielestä pitäis olla tosi ookoo jos synnytyksen jälkeen keskittyy siihen uuteen elämään lapsen kanssa ja jotkut lisäkilot ei pitäis olla mikään maailmanloppu. Sori, tulee aina pieni raivo kun mietin miten naisvartaloita "kohdellaan" :D Mutta ihanaa että sulla on tosi terve suhde omaan kroppaas ja kaikkeen tohon "palautumiseen"!

Mytty (Ei varmistettu)

Siis tuo nenäjuttu! Mä en tiennyt että se on oikeasti totta, mutta mulla leviää jo valmiiksi iso nenä heti raskauden alussa. :D Siis M I K S I. Aina epäilin että kuvittelin varmaan molemmissa raskauksissa, mutta joku hormonien vaikutushan siinä selvästi on. Oikeesti, miksi. :D :D
Hormonit on siitäkin jännä juttu että esim minulla kilot pysyy kiinni niin kauan kuin imetän +2-3kk. Sitten alkaa vasta tippua, eli kaksi vuotta raskaudesta lähtien kroppaa ja rasvakerrastoja kontrolloi hormonit ja vasta sitten vapaudun "takaisin naiseksi".

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.