Kasari // Helsinki

Mungolife

Viimeiset kuvat tällaisella tukalla. Noora nimittäin teki aikamoisen muutoksen tänään mun fledaan ja seuraavissa kuvissa saatte sitten nähdä tämän työn tuloksen. Tässä pari tuntia kampaajan tuolista poistumisen jälkeen olo on suorastaan hämmentynyt. Työn jälki on taas ihan priimaa (Bown Noora on paras! ♥), mutta en oo vieläkään ihan varma, tuliko tehtyä oikea päätös. Oon tuijotellut jo monta viikkoa long bobeja ja lyhyempiä hiuksia ja whatnot, ja miettinyt, mikä tuntuisi omalta. Rohkaistuin ja repäisin asian tiimoilta, mutta nyt istun ja haron tyhjyyttä ihmetellen, oliko sittenkään oikea päätös. Varsinkin kun katon näitä taannoisia kuvia ja tuota pitkää tukkaa. Noooo, ehkä ajan kanssa tottuu taas :D

Mietin tässä juuri, että ehkä tuon mielipidemaanantain jälkeen on hyvä aina pitää pieni mental healthday -tiistai, koska välillä kyllä turhautuu ja ärsyyntyy ihan kunnolla tähän bloggaamiseen. Ärsyyntyy siihen, että kirjoittaa mistä vaan, tehdään asiasta henkilökohtaista. On jotenkin käsittämätöntä, että kun kirjoitan mielipiteitäni, MINUN MIELIPITEITÄNI, säästämisestä ja rahan sijoittamisesta, saadaan keskustelu käännettyä eri ammattiluokkien eri palkkoihin, joista minun pidetään tietenkin epäoikeutetun korkeana ja jotain muuta pienempänä. Tämähän tietenkin toimii oikeutuksena sille, että minua voi nälviä ja voi ivailla minun elämästäni ja samalla myös hieman syyllistää hyvästä elämäntilanteestani ja tehdä oletuksia, väittämiä ja kärjistyksiä siitä, miten minä en tietenkään voi mitään vähemmän menestyvää ymmärtää tai mitään siitä tietää. Ja kaiken tämän keskellä kun yrittää sekä puolustautua, että hieman perustella omia näkemyksiään, saa kuulla, kuinka hyökkää ja teilaa ja mitä vielä.

Onneksi joukossa on aina niitä ihania ja lämpimiä kommentteja, jotka oikeasti ymmärtävät, mitä sanon. Ja aina se positiivisten kommenttien määrä on suurempi kuin negatiivisten, mutta silti välillä vaan turhauttaa. Musta on ihanaa toteuttaa lukijatoiveita, joiden kärkipäässä oli mielipidepostaukset. Mutta samalla tuntuu niin turhauttavalta, että kun toteutat yhden lukijatoiveen ja teet kattavan laukkupostauksen, se nähdään leventelynä ja seuraavassa rahapostauksessa sinut haukutaan leveilijäksi, joka leveilee laukuillaan. Asioista ei voi puhua ilman, että ne henkilöitetään bloggaajaan, jolloin blogeista tulee hajuttomia ja mauttomia, kun ei uskalla tai jaksa sanoa jostakin.

Mä uskallan kyllä, mut just tällaisissa turhautumisaalloissa tulee sellainen olo, ettei jaksa. Ei jaksa kirjoittaa hyvin tavallisesta aiheesta hyvin neutraalin postauksen saadakseen siitä itselleen lähinnä pahan mielen. Ja sitten kun miettii, mitä mielipideaiheita toivottiin, niin let me tell ya, rahan säästäminen oli aiheena yksi kesyimmistä. On jotenkin aina vaikea tsempata itseään kirjoittamaan niistä vähän aremmista aiheista, kun jo tällainen aihe saadaan käännettyä mun viaksi. Eräs lukijani kommentoi edelliseen postaukseen: "...Yhtälailla siis me lukijat voidaan miettiä mitä, miten ja miksi me kirjoitamme omia kommenttejamme, jotta myös tulisimme ymmärretyksi oikein. Mielestäni se ei ole pelkästään bloggaajan vastuu tai tehtävä." Niin. Olisi aika hienoa, jos noissa pintaa syvemmälle menevissä postauksissa muistettaisiin, että mielipide-eroja on kaikilla, mutta bloggaajallakin on oikeus olla eri mieltä ja jos hän ei suostu taipumaan yhden tai kahden tahtoon vaan on edelleen eri mieltä, ei se ole taistelua tai väittelyä. Aina valitetaan blogien muuttumisesta hajuttomiksi ja mauttomiksi, mutta sekin on mun mielestä aika paljolti nykylukijan vastuu.

Suurin osa lukijoista on kuitenkin ihanan tukevia ja hyvää tarkoittavia, mutta kun se äänekäs joukko on aina ekana tarttumassa jokaikiseen mahdolliseen asiaan, on välillä turhauttavaa jauhaa mistään muusta ku olkatoppauksista ja tukan mitasta. (Toki siihenkin sitten saa palautteena sen, että on pinnallinen bimbo, jota ei kiinnosta mikään muu ku meikit ja vaatteet :D Ei voi voittaa.) 

Voin sanoa, että mua turhauttaa välillä osa kommenteista. Osan kanssa ajatusmaailmamme ei kohtaa, mutta se ei haittaa. Se mikä haittaa on kun asioista tehdään henkilökohtaisia. Ja joistakin kommenteista huokuu yksi niitä asioita, jotka mua heittämällä eniten ärsyttää yhteiskunnassamme. Vihaan sanontaa "Suomalainen maksaa 50 €, ettei naapuri saa 100 €". En vihaa sitä sen takia, että se olisi jotenkin ärsyttävä sanonta, vaan vihaan sitä sen takia, että se oikeesti usein pitää paikkaansa. Meidän yhteiskunnallinen mentaliteetti on usein se, että ei pyritä niinkään parantamaan omaa tilannetta vaan alentamaan toisten. Jos joku tienaa enemmän, pitäisi saada häneltä pois. Tai no toki vaikkapa hoitoalan palkkoja ajatellessa, suurin osa varmaan haluaisi korottaa palkkoja. Mutta niin kauan kun sitä ei tapahdu, tuntuu tietyille ihmisille olevan tärkeää se, ettei muutkaan saa tienata hyvin. Ymmärrän harmin ja katkeruudenkin, jopa kateuden, mutta en ymmärrä tyhmyyttä. Tyhmäähän se olisi, että myös paremmin tienaavat tienaisivat jatkossa vähemmän. Että vaikkapa me "turhaa työtä" tekevät bloggaajat tienaisimme vähemmän. Työllistäisimme silloin vähemmän ja maksaisimme vähemmän veroja. Se johtaisi vähempään määrään kannettuja veroja, ja arvatkaa kenen palkoissa se näkyisi kaikkea muuta kuin positiivisena?

Pelkistetysti ajatellen... Joka kerta kun mä kannan Chanelin ulos Della Margasta, mä oon nostanut palkkaa sitä varten 3000 euroa. Ja maksanut sen lisäksi reilun tonnin veroja. Ostaessani sen laukun, siitä 3000 eurosta 24 % on ALVia. Pelkistetysti ajatellen, mun 3000 euron Chanel onkin tuonut valtion kassaan siinä vaiheessa 1750 euroa rahaa. Aikamoista. Sama pätee jokaiseen matkaan, jokaiseen ulkona syötyyn illalliseen. 200 euron illallisesta valtion kassaan helähtää n. 135 euroa ALVeja ja palkasta maksettuja veroja. Siitä ALVin jälkeisestä rahasta (152 €) myös maksetaan sen ravintolayrittäjän vuokraa, palkkoja ja muita kuluja. Jotta ne tarjoilijat, kokit, ravintoloitsijat ja vuokraisännät maksavat omat veronsa. En siis tarkalleen ymmärrä, ketä se hyödyttäisi, jos minä tienaisin vähemmän ja maksaisin vähemmän veroja? Ei valtio maksa mulle mitään, eli ei oo sieltä hoitoalojen kirstusta pois.

Ei ole yhtään syytä ajatella parempipalkkaisen tuloista, että ne olisi jotenkin väärin ja huono asia. Ne eivät ole huonommin tienaavalta pois.

Jotenkin nykyään bloggaajalle sysätään aivan liikaa vastuuta. Pitäisi kirjoittaa ja puhua niin, ettei loukkaa ketään (mahdotonta). Pitäisi elää, tai ainakin näyttää elämästään, niin, ettei kellekään tule paha mieli tai alemmuudentunne. Se alemmuudentunne ja paha mieli on jokaisen omassa päässä, ja siltikin bloggaaja on jotenkin vastuussa siitä, ettei kellekään tule paha mieli. Mutta kun se paha mieli tulee niin hiton helposti. Joku katsoo näitä kuvia ja häntä häiritsee Chanel. Omaan ei riitä mitenkään palkasta kertyvät säästöt. Tai se ärsyttää koska kokee, ettei omasta palkasta riitä lapsiin, mutta toinen se vaan shoppailee Chaneleita, jotka on paljon turhempia kuin lapset. Jotain ärsyttää koruröykkiö, jonka kokee rahoilla leveilyn keinoksi ja toista harmittaa Starren kahvi, koska omat rahat ei riitä ikinä noutokahvin kaltaisiin "ylellisyyksiin". Yhtä ärsyttää muovimuki, joka tuhoaa maapalloa (minuakin, mutta satuin unohtamaan monikerta-mukini kotiin), jollekin tulee itsestään huonompi olo, kun bloggaaja se vaan hiihtää korkkareissa, eikä itse osaa.

Bloggaajan vastuuta yletetään vaikka ja mihin. Ei saisi olla kaunis iho, kun huonoihoisille tulee paha mieli. Ei saisi kertoa helposta raskautumisesta, kun niin monien on vaikea saada lapsia. Vaikka bloggaaja siis aina korostaisi tätä asiaa ja esittäisi kaikki mahdolliset sympatiat heille, joilla on vaikeampaa. Mistä tahansa voi loukkaantua. Olen liian lihava, olen liian laiha. Olen liian normaalin ja taviksen näköinen, kuvittelen olevani muita paremman näköinen. En käytä tarpeeksi mielenkiintoisia vaatteita, käytän aivan omituisia vaatteita. Ja jokaisesta asiasta voi loukkaantua, koska onhan kaikki ulkonäöstäni lähtien muiden arvostelua. Jos meikkaan ja laitan hiukset, pidän itseäni parempana kuin luonnollisessa lookissa viihtyviä. Syytös, jonka sain tällä viikolla. Kun olen iloinnut ja ihastellut vauvavuotta, olen sekä antanut väärän kuvan ja luonut ihmisille pahaa mieltä siitä, että heillä ei ole helppoa kuin myös vastuussa siitä, että jonkun tyttäret haluavat raskaaksi, koska minä puhuin välilihan rasvauksesta jossakin. (Okei okei, viimeisin on aika HC esimerkki, sen jättäjä nyt oli muutenkin ihan sekopää)

Bloggaajan pitää puhua ja pukeutua, olla, elää ja käyttäytyä niin, ettei loukkaa ketään. Koska bloggaajalla on vastuu. Milloin lukijat ottavat vastuuta? Vastuuta siitä, että tämä ei suinkana ole peruskoulun uskonnon tunti, joka on perustuslailla pakotettu. Tämä on viihteellinen blogi, jonka kirjoittaja on ihminen. Ihminen, jossa on paljon erilaisia puolia ja hän saa edustaa haluamiaan arvoja ja ajatuksia, ilman, että kenenkään tulisi niistä loukkaantua vaikka ne omista eroaisikin. Koska vaikka bloggaajalla on joitakin vastuita, kuten vaikkapa mainosten merkitseminen, on myös lukijalla vastuu. Vastuu siitä, mitä blogeja lukee ja miten teksteihin suhtautuu. Mun mielestä jos on vastuuta, pitäisi olla myös oikeuksia samassa suhteessa. Mitä oikeuksia bloggaajalla on, kaiken tämän vastuun vastapainoksi?

Ei siinä, sellaisia ajatuksia tässä heräillyt. Asuna tälläkin kertaa valkosinistä, nimittäin valkoinen olkatoppaus-body yhdistettynä girlfriend-farkkuihin. Kunnon kasari kaikkine olkatoppauksine ja valkoisine korkkareine, mutta mä tykkään!

ZARA body
GUCCI aurinkolasit
H&M farkut
CHANEL laukku
ZARA kengät

Mitäs ajatuksia nää mun tunteet herättää? Tai mitä tunteita nää mun ajatukset herättää? Kummin vaan :) Ja mitä mieltä ootte asusta? 

Kommentit

Scarlett'O (Ei varmistettu)

Tätä hommaa seuratessa itsellä iskee epäusko kyllä, ja oikeasti harmittaa bloggaajien puolesta. Varsinkin sinun, koska olet selkeästi ihan eri maata kun hyvin monet muut Suomen bloggaajat. Blogien idea on alusta asti ollut olla päiväkirjamainen tapa kirjoittaa omasta elämästä, ja jossain vaiheessa niitä alettiin enemmän lukea muiden toimesta. Nykyään bloggaajat ovat jo melkein oman elämänsä toimittajia, sillä tekstit, kuvat ja portaali ovat niin korkealla tasolla. Sen takia ihmiset unohtavat miksi blogeja kirjoitetaan. Se on edelleen sen ihmisen elämästä, se ei ole mikään lehti jonne tuotetaan sisältöä sen mukaan mitä ihmiset haluaa lukea. Vuorovaikutus ja toiveet ovat molemmat toki hyviä juttuja, mutta sen ei ole tarkoituskaan olla foorumi jossa jatkuvasti koitetaan kehittää bloggaajaa itselle sopivaan suuntaan. Heitä on sen verran monia, että jos joku aihe ei enää kiinnosta niin eiköhän omaan aihepiiriin sopivia löydy kulman takaa :)

Saat kyllä kaiken sympatian aiheeseen liittyen! Olen lukenut blogiasi Aussien ajoista lähtien. Aihepiirit on muuttuneet matkan varrella paljonkin, ja sinun elämä muuttunut myös, siihen suuntaan jota itsekin itelleni toivoisin. Siksi on ollut niin valtavan ihana seurata tätä matkaa, ja nähdä että kyllä se vaan on mahdollista löytää tuollaista onnea :) Hurjasti tsemppiä Anna, meitä positiivisesti ajattelevia on täällä paljon enemmän kun ehkä kommentit antaisi olettaa.

Ps.Ihanat farkut, sopii sulle niin hyvin :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) On aina kiva nähä pitkäaikaisen lukijan nicki ja saada sitä tasapainottavaa positiivista palautetta :) Jotenkin on absurdia ajatella, että samaan aikaan vaaditaan syvyyttä, kotoisuutta, lähestyttävyyttä yms. mutta samalla vaaditaan diplomaattista otetta ja tekemistä, jossa ei saa sanoa mitään, jonka joku voi tulkita loukkaavaksi. Mitenhän siinäkin sitten pitäisi onnistua :D

Sini (Ei varmistettu)

Mä uskon, että vaikka näitä postauksia kirjoittaisi tuhat, ei nuo kritisoijat ja mielensäpahoittajat lopeta tai muuta kantaansa. Tollanen kateus, tietynlainen ajattelutapa ja motkotus on iskostunut ihmisen mieleen niin syvästi, että luultavasti järkiperäinen selittäminen menee ihan kuuroille korville :-D.
Samalla kuitenkin uskon, että suurin osa sun lukijoista ymmärtää todella hyvin mitä edelliselläkin (ja kaikilla muillakin) postauksella hait. Sä et ole itseäsi korostamassa, muita mollaamassa etkä tässä maailmassa se pahis hyvän palkkasi kanssa. Me "normaalit" lukijat vaan saatetaan helposti jättää kommentoimatta, toisin kuin nuo kritisoijat jotka oikeen elää tolle negatiivisen puolen etsimiselle ja kaiken vääntämiselle. Minäkin hyvin harvoin kirjoittelen mitään kommentteja, vaikka oon sun kanssa tosi samoilla linjoilla ja luen mielenkiinnolla mielipidepostauksia.

Ja täytyy vielä sanoa, ootan innolla uutta tukkaa! Tykkäsin vuosia sitten siitä sun lyhyestä tukasta (aussiaikoina kenties?) ja uskon, että tollanen vähän lyhyempi malli sopii sulle kun nenä päähän. Ainakin instagramin sneakpeek näytti hyvältä :-)!

Anna (Ei varmistettu)

Joo, siis kyllä mä sen tiedän. Välillä tekee vaan hyvää vähän päästää höyryjä ja ehkä samalla myös valaista niillekin lukijoille, jotka ei avaa kommenttiboksia, miksei tää oo aina ihan herkkua :D Ja hei, uus tukka on nyt melkeen yhtä lyhyt kuin silloin, joten toivomasi pitää :D

Riikka (Ei varmistettu)

En ymmärrä itsekään noita mielensäpahoittajia. Mun mielestä vastuu on yhtälailla meillä lukijoita. Mutta meitä on niin moneen junaan ja jotkut eivät vaan ymmärrä, että toisen puolesta voi myös iloita.

Anna (Ei varmistettu)

No aamen :)

Anni (Ei varmistettu)

Amen!!
Just tämä "Mulla on vähemmän, joten haluan muilta pois, jotta meillä on yhtä vähän".
Etenkin valtiossa jossa koulutus on ilmaista ja naisilla on tasa-arvoiset oikeudet, tuo ajattelu on aivan imbesilliä.

Anna (Ei varmistettu)

Sanopa muuta :D

Kiasa (Ei varmistettu)

Olisko mahdollista saada päivän kuvia ilman korkkareita. Eli siis lenkkarit/ sandaalit tyyliä !

Anna (Ei varmistettu)

Olis joo, vaikka harvemmin mä kuljen niin, mutta pitää joku tennariasukin kuvailla. Ne on musta vaan niin tylsiä :D

Tantta (Ei varmistettu)

Kun luin edellisen postaukseen kommentteja ymmärsin kyllä, miksi ketuttaa. Itse tienaan myös hoitajana heikosti ja erityisesti Helsingissä asumiskustannukset ketuttaa. Mutta olen saanut monista blogeista (mm Julia Ihminen, WTD ja nyt viimeisimpänä tämä) innostusta säästämiseen, koska olen myös aina ollut pienestä palkasta huolimatta kova törsäilemään ja melkoinen huithapeli rahan kanssa. Ja tietysti suurinosa ”säästövinkeistäsi” (tai kenen tahansa edellämainittuun) oli minulle täysin turhia ottaen huomioon palkan, eri elämäntilanteen ja kiinnostuksenkin, mutta innostava juttu silti.

Tavallaan myös ymmärrän tarpeen kommentoida näitä palkkajuttuja ja tuoda esiin niitä ohi aiheenkin meneviä juttuja. Luulen, että ihmiset ei aina oikeasti tajua sinun tai jonkun toisen bloggaajan tajuavan, että hei, oikeasti toisten ihmisten elämä voi olla kovinkin erilaista oli kyse taloudesta tai vaikka terveydestä. Ja musta on hyvä, kun sä avaat näihin kommentteihin sitten, että kyllä tajuan mistä puhutte! Koska kyllä tähän maailmaan myös niitä mahtuu, jotka ei todella tajua (terveisiä vaan Laura Räty :D) ja joskuspieni ravistelu tekis heille ihan hyvää, varsinkin jos kyseessä on poliitikko, mutta kuka tahansa. Toki myös toisinpäin. Eli jos nyt palkasta puhutaan, niin kaikki pienituloiset ei välttämättä todella tajua paljon veroja vaikka 6000€ tienaava maksaa. Joten hyvä ravistella kaikkia tasapuolisesti :D

Ongelma tietty monesti näissäkin keskusteluissa on, että kommentoidaan ja ollaan jo päätetty joku näkökanta ja ajatus mitä sitten paukutetaan. Ei haluta oikeasti keskustella ja oppia, halutaanettä toinen muuttaa mieltään, mutta itse ei olla yhtään valmiita edes hetkeksi aidosti miettimään ja kuulemaan mitä toinen sanoo. Pohtimaan omia ajatuksia. Halutaan vaan toitottaa omaa jo hyväksi päätettyä näkökantaa. Tämähän on tavallaan aika turhaan, ja mielestäni se paistaa läpi kommenteista kuin vastauksistakin, silloin kun tästä kyse.

Anna (Ei varmistettu)

No tämä kyllä, mutta myös se, että jotenkin se, että mä olen eri mieltä, tulkitaan heti hyökkäykseksi mielipidettä vastaan. Pitäisi varmaan jokaiseen kommenttivastauksen alkuun lisätä klausuuli: "Olen lukenut mielipiteesi ja haluaisin nyt perustella omaani tarkemmin. Se ei tarkoita, että pitäisin mielipidettäsi huonona, vaan sitä, että minulla on omani ja perustelusikaan jälkeen en koe tarvetta muuttaa omaani. Sinunkaan ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä, vaan voimme olla eri mieltä, mikä ei tarkoita, että kumpikaan olisi väärässä". :D Luulisi tämän tosin olevan jokaisella järkevälle ihmiselle itsestäänselvää? :D En tiedä :D

Finitots (Ei varmistettu)

Olen kuullut sellaisia kommentteja palkkaeroista, että Suomessa pitäisi kaikkien tienata saman verran koulutuksesta, alasta ja kokemuksesta riippumatta niin ei tule kellekään paha mieli, eikä kukaan olisi huono-osainen. Jotkut haluaisivat siis periaatteessa Suomen olevan kommunistinen maa, koska heillä on paha mieli oman, itse hankitun koulutuksensa takia. Olen itse korkeasti koulutettu, matkustelen usein ja asun ulkomailla mutta hämmästyttävää kyllä en ole päässyt tähän saakka siksi, että vanhempani olisivat rikkaita, olisin päässyt kouluun nepotismin/rahan/jonkun muun tekosyyn nojalla, tai siksi että kuulunut syntymästä asti johonkin myyttiseen eliittiin, vaan itse tehdyillä päätöksillä ja uskalluksella ottaa riskejä. Vietin monen monta vuotta 150 euron kuukausibudjetilla, olen itkenyt ja valvonut lukemattomia öitä sitä että olen joutunut tekemään päätöksiä lääkkeiden tai ruoan ostamisen välillä, olen käynyt töissä 14-vuotiaasta asti ja arvostan kaikkea mitä minulla on nyt ihan hemmetisti enkä ota siitä mitään itsestäänselvyytenä. Suomessa on kaikilla mahdollisuus täysin samaan, ainakin vielä, sillä korkeakoulutus on ilmaista ja valtio tukee opiskelijoita maailman mittakaavassa todella avokätisesti, eikä ketään oteta kouluun siksi että äiskällä ja iskällä on varaa maksaa yliopistolle uusi sivurakennus (toisin kuin täällä nepotismin ja hyvä veli -järjestelmän luvatussa maassa). Ymmärrän sen, että joidenkin kotiolot eivät tue eteenpäin yrittämistä ja esimerkiksi korkeakoulutusta, mutta siitä on täysin turha syyttää yhteiskuntaa. Valtio tukee kaikkia Suomessa huomattavasti enemmän ja paremmin kuin valtaosassa maailman maita, mutta silti mikään ei joillekin ole koskan tarpeeksi hyvin. /end rant.

Anna (Ei varmistettu)

That rant, I agree 100 % :)

Kikka (Ei varmistettu)

Jos mitä inhoan niin niitä hajuttomia ja mauttomia blogeja, joissa ei oikeasti kerrota mistään. Paitsi ehkä yhteistyökumppaneista. Sun blogissa on sopivasti kaikkea. Musta on ihanaa lukea siitä ihan tavallisesta teidän arjesta, SUN mielipiteistä, teidän reissuista, ja myös vaikka ihan niistä merkkilaukuista vaikken itse niiden päälle mitään ymmärräkään :D. Se on aivan selvä, että se ainainen kitinä ja narina joka asiasta ottaa hermoon. Mä luulen, että meitä hiljaisia jotka ei oikein osaa kommentoida mutta tykkäävät, plus niitä positiivisia kommentoijia on enemmän kuin negoja, toivottavasti se lohduttaa ^_^. Terkuin todella epäaktiivinen kommentoija joka on lukenut blogia jostain sieltä asti kun muutit Viikkiin tms.. :D

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, ja kyllähän mä sen tiedän, ja nään mittauksissa yms. mut välillä on niin katujyrän alle jäänyt olo, että pakko vähän avautua :D Kiitos kun oot mukana :)

Malisa (Ei varmistettu)

Tuli jotenkin paha mieli siitä, etten kommentoi usein. Aina ei vain toki ole aikaakaan kirjoittaa omasta mielestäni hyvin muotoiltua kommenttia. Ja siis lisäksi ajattelen jotenkin niin, että yleensä pitää olla jotain "sanottavaakin". Vaikka voisin kai joskus laittaa ihan vain "niin hyvä postaus" -tyyppistäkin palautetta bloggaajalle. :) Toisaalta, olen samanlainen tosielämässä. Hiljainen, mutta kommentoin kun koen sanomiseni jotenkin olevan "tarpeeksi arvokasta". Eikä kukaan muu ole jo sanonut samaa asiaa paremmin/informatiivisemmin. Ja mietin ehdottomasti useampaan kertaan, mitä sanon/kirjoitan.

Pidän sun mielipidepostauksista ja mielestäni kyllä osaat kirjoittaa ne muiden näkökulmia huomioonottaen. Jotkut eivät vain halua lukea muuta kuin tietyt osat teksteistä. :( Toivottavasti muistat, että täällä ruudun takana on myös meitä syystä tai toisesta kommentoimattomia... jotka ovat silti sun puolella. <3 Vaikka sitten jostakin syystä ilkeitä ja provokatiivisia asioita sisältäviä kommentteja tulisi johonkin postaukseen kymmenittäin. (Miten heillä riittää aikaa, kokevatko he aina tekstinsä kirjoittamisen arvoiseksi? Just wondering...)

Anna (Ei varmistettu)

Ei missään nimessä tarvii potea pahaa mieltä :) Toki kommentointi on meille bloggaajille ihan suola ja sokeri, mutta ei se mikään sellainen juttu oo, että olisi siitä tarpeellista kantaa jotenkin huonoa omaatuntoa tai pahaa mieltä :) Kiitoksia kommentistasi ja kuule, ihan samaa mäki välillä ihmettelen :D

Esssim (Ei varmistettu)

Siis ei elämä. En ymmärrä miten ihmiset edes vaivaantuu jättämään kommentin, jos sisältö on tommoista kuraa. Sen kun ymmärtäisi, miksi mielensäpahoittajat edes lukevat jos tulee itselle niin paha mieli kaikesta. ARGH. :D
Savu nousi korvista jo ihan ihmisten typeryydestä. Yleensä en lue blogien kommenttibokseja, siellä kun yleensä on niin paljon tyhmyyttä, joka saa vain hermot menemään. Tsemppiä ja oikeesti koita jaksaa niitä inhottaviakin, sillä täällä me ollaan, jotka inspiroituvat ja arvostavat työtäsi, eikä kiinnosta pätkääkään paljonko euroja tienaat ja kulutat mihinki, ihan sinun oma asiasihan se on :D

Anna (Ei varmistettu)

Tää on itse asiassa usein se mun mieltä painava kysymys. Miksi lukea, jos haluaa vaan vihata? En tajua. Kiitos ja ihanaa kuulla! <3

Krisu (Ei varmistettu)

Sun kommentit on ikävä kyllä hyökkääviä ja puolustelevia. En ole koskaan nähnyt samassa hengessä kirjoitettuja esim. Hannan, Alexan, Lindan, Saran... tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka. Mietihän ensi kerralla, kun luet heidän kommenttejaan. Ja kyllä oikeesti jostain syystä välillä sun kirjoitukset ja esittelyt vaikuttavat oman itsen kehuilta, niin tavarat kuin tekemiset. Mutta tämä vaan mun mielipide.

Anna (Ei varmistettu)

Musta tuntuu, että monet bloggaajat ei julkaise samanlaisia kommentteja kuin mitä mä julkaisen. Ensinnäkin. Ja toiseksi, me ollaan erilaisia persoonia. Jotkut vastaavat "kiitos palautteesta" ja antavat sen vaikuttaa ja pohtivat sitä ja ehkä se aiheuttaa jopa murheita. Toiset ei lotkauta korvaansakaan ja pysyy järkähtämättömästi kannassaan eikä koe sen selittämistä, perustelua tai ajatustenvaihtoa edes sinänsä tärkeänä. Mä taas tykkään keskustella ja tykkään keskustelusta.

Valitettavasti sitten on kaltaisiasi kommentoijia. Jotka eivät voi miettiä asioita vertailematta ihmisiä. Ymmärtämättä, että kaikilla on erilaisia persoonia ja esim. bloggaajien tapauksessa erilaisia seuraajia. Ymmärtämättä, että on erilaisia blogeja. Jos blogin sisältö on kaunista muttei koskaan provosoi tai esitä vahvaa mielipidettä, ei se herätä myöskään negatiivisia tunteita ja kommentteja samalla tapaa.

Ja vieläpä sellaisia ihmisiä, joiden mielestä on OK todeta, että toisen ihmisen jutut on omaa kehua (ymmmärtämättä blogien bloggaajasentristä funktiota) ja sitä, että saa laukoa mitä tahansa koska "se on vaan mun mielipide".

Meitä on moneen junaan ja mä en esimerkiksi kehtaisi sanoa tuntemattomalle ihmiselle, että hänen tekemisensä vaikuttaa oman itsensä kehumiselta. Musta se olisi asiatonta ja tylyä sanoa jollekin, vaikka se "olisi vaan mun oma mielipide". En kehtaisi. Koska se, mitä sanoo omana mielipiteenään, kertoo aika paljon siitä mielipiteen ajattelijasta.

Tuuli (Ei varmistettu)

Herää jälleen kysymys että miksi ei omia saavutuksiaan, omia onnenaiheita ja elämänsä hyviä puolia saa kehua? Miksi siitä pitää pahoittaa mielensä jos joku vaikka suoraan huutaisi että vitsit mulla on rahaa kun roskaa ja oma lentokone? Itsensä kehuminen ei tee kehujasta parempaa ihmistä eikä se tee kuulijasta huonompaa ihmistä.

Eveliina (Ei varmistettu)

Ootpas kauniina! ja täsmälleen samaa mieltä! Mä oon edelleen sitä mieltä että 1600€ on hyvä palkka koska itse en tienaa vaatemyyjänä sitäkään vähää. Usein jää alle tonnin ja aina oon pärjännyt. Mulle on kuitenkin tärkeetä ansaita itse elantoni omalla rehellisellä työllä, eikä mua haittaa mitenkään jos joku tienaa paremmin. Mä opiskelen itse ekonomiksi jotta voin myöhemmin tienata paremmin. :) itse tienattu palkka tuntuu aina kivalta, vaikka onkin vaatimaton. Tulen hyvästä perheestä ja sikäli joo jos tiukka paikka tulisi saisin toki apua. Mutta kyllä meillä on aina lähdetty siitä että rehellinen työ kannattaa aina. Musta se on oikeesti itsestä kiinni mikä se elintaso lopulta on. Tyhmää syyttää yhteiskuntaa tai kanssaihmisiä. Jokainen voi itse alkaa rakentaa elämäänsä sellaiseksi kuin haluaa. Ja fakta nyt on se että jos kuvitellaan tilanne että kukaan maailman ihmisistä ei aluksi omista mitään. Sitten kaikki saa samab 1000€ niin jossain vaiheessa joku tuhlaa omansa, joku säästää ja joku tekee voittoa. Ei vaan ole mahdollista että se sama 1000€ pysyy sellaisenaan kaikilla. Mutta paljon voi ihminen itse vaikuttaa. Ja väitän että tienaan tällä hetkellä vähemmän kuin valtaosa. olen silti tätä mieltä. Ja aion tavoitella koulutuksen kautta parempaa :) suosittelen samaa sen sijaan, että syyttää muita omasta kohtalostaan...

Anna (Ei varmistettu)

No juurikin näin :) Ja kiitoksia kovasti! :) Tsemppiä opintoihin!

Juuli (Ei varmistettu)

Siis tää on oikeesti ihan uskomatonta että ihmiset kehtaa tulla aukomaan päätä sulle kun oot kirjoittanut postauksen missä annat ihmisille säästövinkkejä, ja siinä samalla omalla esimerkillä kerrot että minne teidän perheellä menee nämä säästöt. Et missään kohtaan mainitse summia tai euromääriä mikä teillä menee millekin tilille. Silti porukka ragee että yhyy ei ole itsellä mahdollisuutta laittaa noin monelle tilille fyrkkaa kuukausittain. Itsekin omistan monta eri tiliä, ja jokaiseen menee kuukausittain erikokoisia summia. Mitä sen on väliä vaikka jokin kuukausi säästötilille menisi vaikka 20€? Taas hyvä esimerkki siitä, että ihmiset ei osaa ajatella muutakuin itseään ja omaa napaansa. Itse luin postauksesi mielenkiinnolla ja mietin vaan että vau onpas teillä hyvin organisoitu kaikki :) Itsekin törmään usein siihen, kun omaa rahankäyttöä kummastellaan, totean aina sen, että jokainen laittaa rahansa minne haluaa ja kaikki on omia valintoja. Jos ostan kalliimman asian (asuste, vaate tms) niin se on selkeästi pois sen kuukauden ajalta jostain muusta. Harva esimerkiksi tulee ajatelleeksi kuinka paljon baari-illat, ulkona syömiset tai ihan vaan normi kauppareissut voi viedä rahaa. Valintoja valintoja. Enkä itsekään edusta mitään ylempää keskiluokkaa, silti on varaa ostaa välillä kaikkea vähän kalliimpaa :) Pää pystyyn vaan Anna, näitä marmattajia riittää aina :D

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ja tämäpä! Jos käy baarissa joka vkl ja siihen menee n. 50 e kerralla (juomat, snägäri, yöbussi tai taksi), on se 2500 euroa vuodessa. Sillä saa jo Chanelin :) Tai jos polttaa askin parissa päivässä. Se on tonni vuodessa. Sillä pääsee jo aika mukavasti ulkomaille. Valintojen maailma :)

Niina (Ei varmistettu)

Uus tukka näytti raikkaalta ja hyvältä.

1600€ vaativasta hoitotyöstä on liian vähän, mutta se ei ole sun vika. Olet tehnyt määrätietoisesti töitä sen eteen että olet saavuttanut sen elintason mikä sulla on. Sun on täysi oikeus nauttia siitä, enkä koe sitä leveilynä. Ite painan parin tonnin palkalla sosiaalialan töitä ja elätän pari muksua. Säästän kuukausittain noin 50€/kk. Se ei ole paljon, mutta tyhjää parempi. Olen myös elänyt tilanteessa jossa menoja on ollut enemmän kun tuloja, se stressasi kovaa, mutta siitä selvittiin.

Olet oikeassa, että verotuksen progressiivisuus on se juttu, joka ottaa huomioon kaikki kansalaiset.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ja ymmärtäähän sen, että helposti vähemmät tulot = taloudesta huoli. Ainakin lasten kanssa. Mutta sen purkaminen muihin on todella turhaa :)

Titta (Ei varmistettu)

Kiva kun kirjoitat Anna näitä postauksia, ne ovat rehellisiä ja aitoja.
kyllä, minäkin olen hoitoalalla ja palkka vastuuseen sekä työaikoihin nähden on surkea. Ja myönnän myös, että olen ajoittain kateellinen bloggajille kun somet täyttyy harvase ilta viineistä ja matkoista. Ja välillä menen lukemaan blogia sillä ajatuksella, että mitähän se tällä kertaa on ostanut tai mihin matkustaa. Tietenkin se ärsyttää toisinaan, kun itse ei ole matkustanut vuosiin tai ei ole kahteen kuukauteen ollut mitään tuloja. Mutta ei minun tarvitse ajatuksiani teille kommenttikentässä kertoa.
Ymmärrän et jokainen tienaa tietyn rahan kuussa jonka eteen tekee töitä, toiset tienaa helpommin kuin toiset, mutta jokainen jotain. Sitten se on itsestään kiinni miten sen rahan priorisoi. Kyllä minäkin vielä jonain päivänä matkustan kun säästöt karttuvat.
kateus on hirveää, mutta jokainen varmasti siitä joskus kärsii. Se ei kuitenkaan oikeuta lynkkaamaan teitä ja teidän ammattianne.

Anna (Ei varmistettu)

Niin. Mutta meidän bloggaajien kohdalla on hyvä muistaa, että kaikessa on nurjat puolensa. Mietin sitä jokaisen työn kohdalla. Esim. mieheni työ on hyvin turvattua (jatkuu ikuisuuksiin, ei yt-neuvotteluja, alalle ei ylikouluteta yli tarpeen) eikä hänellä ole juurikaan riskiä työttömyydestä. Siinä työssä on ihan OK palkka, mutta palkka jää huomattavasti yksityissektorista. Jonkun verran joutuu reissailemaan ja jonkun verran on epävarmuutta siitä, mihin työpaikkaa siirretään. Plussia ja miinuksia. Plussia enemmän, varsinkin kun mieheni viihtyy hyvin työssään. Joten, otetaan ne miinukset ja eletään niiden kanssa.

Mun työssä on paljon plussia. On vapaata tehdä milloin vaan, on mahdollisuus matkustaa ja tehdä töitä reissun päältä. On ihania ja esteettisiä hetkiä ja tapahtumia, saa paljon mahdollisuuksia, tuotteita ja palveluita ja kokea vaikka mitä mieletöntä. Mutta samalla siinä altistaa itsensä julkisuudelle ja ikäville ihmisille. Se on hyvin epävarmaa, kukaan ei tiedä missä jamassa blogiskene on kolmen tai viiden vuoden päästä. On hyvin epävarmaa kuinka paljon tienaa kahden kuukauden päästä. Se luo paineita omaan elämään, niin ulkonäköön kuin moneen muuhunkin asiaan. On todellinen elämä ja blogielämä. Saa tanssia nuoralla sen kanssa, että pysyy lähestyttävänä ja aitona, mutta pystyy pitämään oman ytimensä omana ja yksityisenä. Ainakin näin mä ajattelen.

Kateus on mun mielestä useimmiten ymmärtämättömyyttä. Sitä, että näkee vain yhden puolen. Sen, jonka haluaa. Kateuden voittaa hyvin usein vaan sillä, että tulkitsee tilannetta syvemmin ja osaa löytää siitä myös negatiiviset puolet. Silloin on ehkä helpompi arvostaa omia juttuja, kun näkee myös negatiiviset asiat siitä toisesta :)

Maria (Ei varmistettu)

Raha, tulot ja rahan käyttäminen ovat aiheita jotka saa osan vihaiseksi, kateelliseksi ja katkeraksi.
Minä saan usein kuulla kuinka helppoa meillä on kun mies tienaa niin paljon. Kuin se raha tulisi ilmaiseksi. On käyty kouluja, tehty töitä samalla ja nyt tehdään sen rahan eteen paljon hommia. Kyllä siitä työstä valtiolle menee iso osa. Voisin sanoa rehellisesti että liikaa. Auta armias jos saadaan säästettyä rahaa että mennään ns hieman paremmalle lomalle. Taas sama valitus, kuinka helppoa meillä on.
Nämä valittajat ei hakeudu kouluun että saisi tilannetta paremmaksi, ei oikein ylityötkään nappaa yms.... ja samalla kadehditaan muita. Pitäisi saada kaikki ilmaiseksi.
Hauskinta tässä on ettei nuo tiedä meidän tuloja edes. En kerro niistä ulkopuolisille.

Kun olimme pienituloisia, en koskaan ollut kateellinen heille jotka tienasi enemmän. Vaan se että näki toiselle jotain mitä itsekin tahtoisi, sai tekemään enemmän.
Kateellisuudella saa vaan itselleen pahan mielen. Koen että he jotka ovat sinulle Anna kateellisia, ovat he jotka kritisoi sinun valintoja.
Jos jokainen vaan keskittyisi omaan elämään.

Anna (Ei varmistettu)

Ymmärrän ton hyvin. Ja mä suhtaudun "kateuteen" samalla tapaa. Mä en koskaan koe sellaista negativiista kateutta vaan enemmän just mua eteenpäin ajavaa. Se on ehkä myös vähän persoonakysymys. Koen vähän joka asiasta, että kyllä minäkin voin saada tuon. Ainoat asiat, joita en voi saada, on yleensä niitä mitä en edes halua. En haluaisi olla superrikas tai julkkis tms. joten en koe kateutta sellaisesta. Ja jos vaikka kadehdin toisen kroppaa tai vaikka autoa tai mitä ikinä, niin mulla se kateus muuttuu enemmänkin tavoitteeksi.

Ja tuo on hauskaa toi rahoista puhuminen ilman tietoa. Mun miehen tuloja ei kukaan tiedä (ellei oo ihan semipelottavana stalkkerina käynyt niitä selvittämässä) ja silti jatkuvasti saan kommentteja siitä, että mulla on rikas mies yms. Mun miehen ammattiakaan ei kovin moni tiedä, hänet oletetaan ihan toiseen ammattiin todella usein ja senkin ammatin palkka oletetaan tuplasti sellaiseksi kuin mitä on :D Eli joidenkin mielestä mun mies on 10 000 kuussa tienaava lentäjä. Mä oikeastaan vaan nauran noille oletuksille, sillä nehän ei kerro mitään meistä ja kaiken olettajasta :D

Susa (Ei varmistettu)

Oon ite kans just tällanen että enemmänki jos näen jollain jotain mitä olisi kiva olla itselläkin, luo se draivia tekemään enemmän. Sehän on mielettömän hienoa jos joku on tehnyt työtä sen eteen. Tai vaikka ei edes olisi tehnyt vaan vaikka elää vanhempien rahoilla, mitä se on silloinkaan keneltäkään pois? Varmaan tällaset asiat tulee kotikasvatuksesta ja myös tyytyväisyydestä omiin elämän valintoihin. Jatka Anna samaan malliin ja niin kuin muutkin sanovat, muista että negistelijöitä ja kateellisia on yleensä aina vähemmän kuin meitä sua tukevia ja ilolla sun blogia lukevia. The one who shouts the loudest shows one's intelligence etc.

Meri (Ei varmistettu)

Kateus on inhimillinen tunne muiden joukossa. Kyllä joskus voi myöntää ihan rehellisesti olevansa kateellinen. En usko hetkeäkään, että kukaan ihminen on kateuden tunteesta vapaa.

Harmittavaa, miten paljon saat(ja muutkin bloggaajat) kuraa niskaan vain olemalla oma itsesi. Tyylikäs, fiksu, ajattelevainen, rohkea oma itsesi. Mä oon fanittanut sun blogia yläaste ikäisestä saakka, ja inspiroidun aina valtavasti sun jutuista. Oli se sitten muotia tai syvällisempiä tekstejä. Kaikki mielipiteet ei tietenkään aina mene yks yhteen (vaikka huomattavan usein niin käykin), mutta minusta tämän blogin suola tai ainakin yksi vetonaula on juuri se, että saat lukijan pohtimaan eri asioita. Ihan parasta, kun mielipidepostauksen lopussa voi todeta itsekseen "No niimpä!!" iloisena siitä, että joku uskaltaa puhua aiheista, joista todella moni ei puhu.
Voi kunpa vaan ne, ketkä eivät eriävää mielipidettään voi ilmaista ilman, että tallovat sinun ajatuksesi lyttyyn, joskus tajuaisivat sen, kuinka idiootteja itsestään tekevät.
Kiitos ihanasta blogista, you rock!<3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti ja ihana kuulla, että mielipidepostauksista tulee tollanen fiilis! Se on tärkeä tieto mulle! Kiitos, että oot mukana! :)

Tiina (Ei varmistettu)

Varsinaisessa toiveiden, vaatimusten ja odotusten ristitulessa te bloggaajat joudutte kyllä työskentelemään. En missään nimessä puolustele joidenkin kommentoijien hyökkäävyyttä, mutta heitä lienee kuitenkin melko pieni osa lukijoistasi. Toisaalta, kriittisiäkin mielipiteitä pitäisi mielestäni jossain määrin sietää. Ei tokikaan asiattomuuksia. Käytän itse työssäni ns. julkista valtaa, ja kritriikkiä ja epäasiallista palautetta tulee jatkuvasti. Osa siitä menee todellakin henkilökohtaisuuksiin, mutta en silti voi nimitellä ketään sekopääksi tai kiroilla töissä.
Edellinen mm. köyhyyden eri ulottuvuuksia ja toisenlaisessa elämäntilanteessa olevien tilanteen ymmärtämistä esiin tuonut kommenttini lienee kadonnut bittiavaruuteen. Toivottavasti niin ei käy tälle viestille :)

Hyvää juhannusta sinulle ja perheellesi!

Anna (Ei varmistettu)

Hyvä kun kommentoit asiasta. Se oli nimittäin tosiaan mennyt roskapostiin :) Mulla on erilaisia suodattimia kommenteissa, esimerkiksi tiettyjen muutaman tyypin kommentit menee suoraan roskiin. Sitä on aina edeltänyt järjetön kommentointi. Mutta lisäksi myös muutama sanasuodatin on ja yksi niistä on sana pikavippi, koska siihen liittyvää roskapostia tuli jossain vaiheessa tosi paljon. Ja kun sun kommentissa oli toi sana, joutui se suoraan roskikseen :) En siis poistanut sitä ja hyvä kun laitoit uusiksi kommenttia, niin kävin noukkimassa sen pois sieltä :)

Maarit (Ei varmistettu)

No voi jösses!, sanon minä. Kyllä tämä on niin mielensäpahoittajien maa. Täytyykö kaikki ottaa niin henkilökohtaisesti ja vakavasti. Niin kuin toisen elämä olisi itseltä pois. Omasta puolestani sanon, että kiitos inspiroivasta, paikoin pinnallisesta ja kauniista blogista kaikkine kirjoituksine, kuvine ja syvällisine pohdintoineen. Olen usein palannut siihen laukkupostaukseen, ihan vain ihaillakseni kauniita laukkuja, nautinto. Se postaus on ihan kaikkien aikojen lempparein minulle! Luen blogiasi, koska se tuo arkeen aina hetken jotain muuta kuin omaa arkeani. Joskus aiheet ovat lähempänä tai kauempana omaa elämääni tai mielipiteitäni, mutta mikään ei ole minulta pois, vaan päinvastoin. Blogi tarjoaa minulle usein inspiraatiota, ajateltavaa, uusia näkökulmia, ihmeteltävää tai vähintäänkin sen lukuhetken. Älä anna kirjoitusten lannistaa, ettei blogistasi tule tylsä. Niiden, joita elämäsi ja blogisi ärsyttää ei ole pakko lukea tätä blogia.

Anna (Ei varmistettu)

Haha, no kiva kuulla, että mun "leijuminen" oli sun lempparipostaus :) Ja kiva, että viihdyt blogin ääressä, means a lot! :)

Merja (Ei varmistettu)

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Olen aina tienannut vähän, mutta ollut tarkka menoista. Olen silti matkustanut ja ostanut mieleisiä vaatteita ja käynyt välillä skumpalla kavereitten kanssa. Omatoimimatkat netistä halvimman mukaan, laadukkaita vaatteita, mutta vähemmän. Muutenkin heräteostokset ovat pannassa. Rahankäyttöä pitäisi varmaan opettaa koulussa. Mutta asiasta viidenteen. Sun blogihan on paras sisällöltään. Älä huoli, meitä, jotka tykätään, on valtavasti. Älä koskaan muutu, ikinä.

Anna (Ei varmistettu)

Juurikin näin. Ja usein mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menotkin :)

Ihana kuulla ihana Merja, kiitos aktiivisuudestasi! <3

Tintti (Ei varmistettu)

Mielestäni vastaukset kommentteihin ovat ajoittain liian hyökkääviä ja vihaisen oloisia kuten joku aiemmin kommentoi edelliseen. Jos kysyt jutun lopussa:"Miten te suunnittelette talouttanne? ", niin kyllä kai siihen kommentoida että näillä tuloilla ei säästellä Chaneleihin tai luksusmatkoihin? Älä kysy, jos et halua monen tasoisia vastauksia. Tuo ei mielestäni edes arvostele tai ole provosoiva jos lukija noin kommentoi. Olen itse sinua selvästi vanhempi ja osissa kirjoituksissa paistaa läpi ikäsi ja pienehkö naivius. Toki kohderyhmääsi varmasti enemmän onkin itseäsi nuoremmat ja suurinpiirtein samanikäiset.

Anna (Ei varmistettu)

Mun mielestä jos kysyn miten joku suunnittelee taloutta, asiaan voi vastata hyvin eri tavalla.

Kysynpä sulta, kumpi on sun mielestä asiallisempi kommentti?
1. Ei vitsi, onpa monimutkaista, mutta ehkä ihan ymmärrettävää, jos tulot on hieman korkeammat. Ihan fiksua silloin tehdä selkeämpää jakoa. Omat tulot on sen verran pienet, etten oo kokenut tarpeelliseksi noin tarkkaa suunnittelua, kun joutuu vähän palkasta palkkaan selviytymään.

vai

2. No tästä mun palkasta ei mitään Chaneleita ja luksusmatkoja ostella. Ei oo ees lapsia, kun ei olis varaa niihin.

Itse koen, että 1. on yleinen kommentti ja vastaus asiaan. 2. on sellainen, missä on piikki suoraan ihmiseen, joka tekee näin, eli ostelee Chaneleita ja luksusmatkoja. En ymmärrä, miksi sitä pitää tehdä?

Myös sun kommentin olisi voinut muotoilla hyvin toisin. Tiedätkö mikä on todellista iän mukanaan tuomaa viisautta? Se, ettei olet iän tuovan mukanaan viisautta tai nuoremman iän tarkoittavan jotain naiiviutta. Mutta sen oppii elämänkokemuksen, ei iän mukana. Vanha voi olla paljon vähemmän elämästä kokenut kuin nuori. En sano, että minä olisin kokenut sinua enemmän tai sinä minua vähemmän. Minä en vaan lähtisi arvioimaan mitään kenenkään naiiviudesta tai tiedoista sen perusteella minkä ikäinen on, sillä vuodet eivät kerrytä muuta kuin korkeintaan ryppyjä.

Korjaisin myös yhden väärän olettaman. Kohderyhmääni on kaikenikäiset naiset, sillä en välitä iästä pätkääkään.

Tintti (Ei varmistettu)

Ymmärrän tuohtumuksesi, mutta silti sellainen kommentti Chaneleista ei ole välttämöttä negatiivisesti tarkoitettu tai juuri sinua kohtaan piilotettu. Ole lempeämpi muiden tavoille kirjoittaa ja kommentoida sekä hyväksy muiden ajatukset ja heitot. Ulkonäköön, rotuun jne viittaavat solvaukset sinua kohtaan ovat loukkaavia ja tökeröitä. Rahaan ja erilaisiin elämäntilanteisiin liittyvät asiat ovat eri kategoriassa. Ehkä kannattaa mielipide postauksen jälkeen pohtia pari päivää ennen kuin annat omia vastauksia. Näin saat kommentteihin myös rakentavaa keskustelua. Vaihtoehto on myös sulkea mielipide kirjoituksista kommentointi pois. Olet positiivinen ihminen, älä hyökkää lukijoita vastaan liian jyrkästi. Kaikki eivät ole ammattikirjoittajia ja osaisivat pukea sanat kuten sinä teet.

Liisa (Ei varmistettu)

Nuo esimerkkisi ovat juuri niitä sävyeroja joista mainitsin edellisessä postauksessa esimerkillä Sini ja VMP. Miten eri tavalla saman asian voi kommunikoida ja miten eri vaikutus sillä on muihin ihmisiin / oman asian edistämiseen.

Esimerkiksi Anglomaissa asuneena varmaan huomasitkin heidän tapansa kommunikoida verrattuna suomalaisee suoruuteen.

Tintti (Ei varmistettu)

Kyllä vuodet merkittävät myös elämänkokemusta, jokainen päivä, jokainen viikko. Toki moni nuori on kokenut paljon ja jollakin vanhemman ollut suloinen tie. Silti taaksepäin katsoessa huomaa että 20v ja 30v on ollut ihan erilainen tapa ajatella asioista. Näin olet myös itse pohtinut. Blogi skenessä 40v blogeussa on jo ihan eri tavalla pohdittu samoja aiheita kuin sinä teet. Mutta näinhän sen pitääkin mennä. Itsestä on kiva lukea sinun nuoren äidin ja yrittäjän ajatuksia ja katsoa itseä taaksepäin aikaan kun olin sinun ikäinen. Kaikkea hyvää ja elämästä nauttimista sinulle!

Cami (Ei varmistettu)

Nyt en ymmärrä. Edellisessä postauksessa sanoit kommenteissa, että erilaisilla persoonilla on eri tapa ilmaista asioita verbaalisesti ja niin se saakin olla. Puolustit siinä, että on aivan oikeutettua, että joku toinen toteaa asiaan, että VMP:aa ja toinen ilmaisee asian diplomaattisemmin. Nyt kuitenkin annat kommenttiboksissa ohjeita, miten kommentoijien pitää kyetä muotoilemaan vastaukset sinun kysymyksiisi, jotka ovat postauksen lopussa. Ja kun kommentoijilta nimenomaan ei voi olettaa sitä, että he olisivat yhtä taitavia kirjallisessa ilmaisussa kuin sinä. Mielestäni tuolla äskeisellä kommentoijalla oli ihan asiallinen pointti: se, että joku toteaa, ettei tällä palkalla ole varaa ostaa chaneleita ei todellakaan ole hyökkäys sinua kohtaan. Vastaava heitto voisi olla esim, että eipä tällä palkalla hummereilla ajella. Tuskin silloin olisit ottanut sitä loukkauksena.

Go (Ei varmistettu)

"jos tulot on hieman korkeammat" vitsi tienaat kolme kertaa enemmän kuin perus duunari.

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.