Kehityskeskustelu pt.1

Mungolife

Muistatteko kun täällä kyselin teiltä kehitysjuttuja? No, nyt olisi aika vähän purkaa niitä :)

Suurin ikäluokka vastanneista on 21-30 -vuotiaita.

24 % on seurannut vuodesta 2010, 22 % 2009, 12 % vuodesta 2011, ja 10 % sekä vuosista 2012 että 2013. Peräti 7 % on seurannut mua vuodesta 2008.

93 % vastanneista vierailee useammin kuin kerran viikossa, ja peräti 58 % vierailee useammin kuin kolme kertaa viikossa. Ootte ihan mielettömiä!

Selkeästi suurin osa tykkää 3-5 postauksen tahdista ja n. 3/4 seuraa mua Instagramissa, ja yli puolet seuraajista tykkää postausten ilmoittamisesta IG-storyissa.

Podcastien suhteen 51 % kuuntelee, 38 % ei kuuntele ja 11 % haluaisi niitä useammin. Peräti 62 % oli sitä mieltä, että yksin puhutut podcastit vois olla kivoja.

67 % tykkää ruokajutuista ja niiden saama palaute ylipäätään oli tosi positiivinen :)

Yllättävää oli, että vain 23 % kaipaisi enemmän asukuvia kuin nyt. Niitä on ollut viime aikoina aika vähän ja oon ajatellut, että kaipaatte niitä enemmän. Mutta 71% oli kuitenkin tyytyväinen nykymäärään.

Kaupallisten yhteistöiden suhteen tuli tosi paljon positiivista palautetta ja eniten toivottiin samaa linjaa (39%) ja monipuolisuutta ja monipuolisuuden jatkamista useassa tapauksessa (31 %). myös alennuskoodeja toivottiin paljon.

Eniten tykätty genre ei sinänsä ollut yllätys, sillä se oli Asut ja muotijutu, 23 %. Seuraavina tuli mielipidepostaukset (20%), ja peruskuulumiset (18%). Lisää toivotaan vähän kaikkea, mutta eniten ehkä arkijuttuja ja mielipidepostauksia. Sekään ei sinänsä yllättänyt.

Vähäkuvaiset postaukset saivat murskaavan positiivisen vastaanoton, sillä 90 % äänesti kyllä.

Tässä vielä hieman kerättynä teidän ajatuksia ja mun vastauksia:

Toiveet asupostauksiin
Arviointeja laadusta ja materiaalista, hintatietoja, halvempia brändejä, arkisuutta, Benjiä, Dantea, entistä räväkämpää Annaa, erottautumista, enemmän kuvia vähemmän tekstiä, lisäinfoa vaatteiden alkuperästä (ostopaikka ja aika). Modernimpaa, vaihtelevaa, arkista pukeutumista ja pohdintaa vaatteiden alkuperästä. Katsauksia vuosien takaa, enemmän tekstiä, vaihtuvuutta kuvauspaikkoihin, kierrätystä, revittelyä, enemmän arkea. Asupostauksia kavereista, kuvia vaatteista arkiympäristössä, edullisia vaatteita ja asusteiden yksityiskohtia.

(Tästä mielestäni huomaa, miten vaikea on miellyttää kaikkia :D Toiveet menee ihan ristiin)

Suurin kehityksen paikka
- Kommentteihin vastaamine (yritän skarpata!), realistisuus ja enemmän normaaliarkea (aina hankala rajanveto mulle, sillä haluan myös pitää tosiarjen erillään blogista, se on liian yksityistä), erilaiset kuvauspaikat (aina mahdollisuuksien mukaan, mutta kuvaajan työajat ja pikkulapsi hankaloittaa).
- Saako ilmoitusta jos omaan kommenttiin tullut vastaus? (yritetään tulevaisuudessa järjestää :), hyvä idea!) 
- Blogin ulkoasuun muutosta, perheen elämää, videoita päivästä (nää on musta ehkä enemmän toiveita sinänsä, ei niinkään kehityksen paikka. Perheeni elämää ja videoita päivistäni en usko jakavani tämän enempää, ihan yksityisyyttänikin varjellakseni)
- Podcastien äänen laatu (working on it!)
- Ammattivalokuvaaja / toinen bloggaaja joka auttaisi sinua kehittymään kameran edessä ja keksimään uusia ideoita. (Tämä on ristiriidassa monien toivoman arkisuuden ja realistisuuden kanssa ja näkisin ennemmin itseni kotikutoisena bloggaajana kuin liian hiottuna ammattibloggaajana :) 
- Järjestelmällinen Mungo-brändin rakentaminen. Lupausten pitäminen. (Pyrin parhaani mukaan pitämään lupaukset, mutta usein se, mitä tulkitaan lupaukseksi on ennemmin mielessäni oleva suunnitelma ja niihin tulee helposti muutoksia. Mungo-brändiä en aio tietoisesti tai järjestelmällisesti rakentaa. Se on vain minun jatkumo, ei mikään suuri yritystoiminta ja brändi. Se on inhimillinen, kuten minäkin.)

Olin yllättynyt, miten vähän näitä loppujen lopuksi oli, moni ei tuntunut keksivän hirveästi kehitettävää. Mutta on tärkeää saada tällaista "kritiikkiäkin", nimittäin se auttaa kehittymään.

"Haluaisin enemmän"
Sisustuspostauksia, mielipide/ilmiö -pohdintoja, arkisia höpötyspostauksia, ruokapostauksia, peruskuulumisia, lemppari meikkituotteet, kuvia talosta (ei tule), Benjin kuulumisia, parisuhde (pysyy jatkossakin suurimmaksi osin henkilökohtaisena, eikä blogissa pahemmin esiintyvänä asiana), hyvinvointi, arkikuulumiset....

Mielipidejuttuja toivottiin todella todella monesta eri aiheesta, ja mä teen niistä oman pienen koonnin myöhemmin, ne, jotka voisin tehdä ja ne, joita en aio avata ja miksi en :) Sama pätee toivepostauksiin :) Näitä oli niin paljon, että pakko tehdä ne erikseen, ettei tule superpitkä postaus.

Ja viimeisenä...

Inhokkiasiat: 
- Asupostaukset (niiden kanssa on vaan elettävä, ne kun on myös tykätyin kategoria :D),
- liiallinen täydellisyys (blogi ei ole todellisuus, blogi on esteettinen kuratoitu todellisuus, ei tulossa muutosta linjaan),
- harva tahti (mielestäni keskimääräisesti 20 postausta kuussa on itse asiassa aika onnistunut näin päätoimiselle kotiäidille, valitettavasti tämäkään ei tästä todennäköisesti kasva),
- alkoholin mainostaminen (en mainosta ylikulutusta tai humaltumista, en juuri ikinä ole humaltuneena missään tilanteissa tai tapahtumissa ja ainoa mainostamani alkoholi on viini enimmäkseen ruokajuomana. En suostu demonisoimaan järkevää alkoholinkäyttöä, joten sitä tulee olemaan jatkossakin),
- mainokset (kuuluu kaupalliseen blogiin eikä tule poistumaan),
- lapsijutut (on yksi eniten toivottuja juttuja ja myös mulle todella tärkeä ja iso osa arkeani, joten tähänkään ei ole tulossa muutosta),
- kerskakulutus (jälleen yksi aito piirre minussa, ja toisenlaisia blogeja on hyvin paljon, joten inspiraatiota voi hakea myös niistä :),
- kiiltokuvamaisuus, liian asetellut kuvat (kts. kohta 2),
- Rantapallon sivujen ulkoasu (ulkoasuun tulossa muutos kesällä :),
liian pitkät postaukset (vedenjakaja, josta ollaan jyrkästi kahta mieltä, joten pysyttelen jatkossakin tässä mulle sopivimmassa tyylissä :),
- draamanhaku (oon aika vahvamielipiteinen ja todella helposti syttyvä/innostuva/suuttuva, joten jos tämän näkee draamanhakuna, niin valitettavasti sekään tuskin vähenee),
- ylimitoitettu puolustelu kommentteihin (kun tehdään virheellisiä oletuksia, puolifiktiivisiä väittämiä yms. kritiikkiä, haluan puolustautua perusteellisesti senkin takia, ettei niistä saada väärää kuvaa ja toivon tietenkin pystyväni oikomaan virheelliset ennakkoluulot),
- luksustuotteet (love them, ja aitoa todellisuutta mulle),
- välillä hieman ylimielinen meininki (ylimielisyys on itse asiassa yksi vähiten mua kuvaavia piirteitä elämässä, enkä koskaan koe olevani ylimielinen kirjoittaessa. Usein tuntuu, että ylimielisyydeksi tulkitaan vahva mielipide tai se, etten suostu olemaan jotakin tiettyä mieltä tai se, että puhun itsestäni ja elämästäni. Blogi on tietenkin niin bloggaajasentrinen, että tuollainen mielikuva tulee helposti, mutta ehkä omien ennakoimisten muutoksella pääsee siitäkin vähän eroon),
- ruokapostaukset (no, niitä ei onneksi oo mitenkään hirveän paljon muutenkaan :)

Kaiken kaikkiaan palaute teiltä oli ihan superpositiivista, kiitos siitä!! ♥♥♥♥♥ Peukku teille myös Dantelta :D

Kritiikin otan myös mielelläni vastaan, sillä se on supetärkeetä ja ehdottomasti jotkut kohdat on sellaisia, joissa haluan kehittyä. En oo esim. ennen tajunnut miten tärkeää teille on kommentteihin vastaaminen.

Palataan vielä toivepostauksiin, mielipidejuttutoiveisiin ja vapaaseen sanaan vielä seuraavassa osassa :) 

Kommentit

Petra (Ei varmistettu)

Joskus kun kirjoittaa johonkin postaukseen kommentin, oikein odottaa sitä vastausta. Sitten tietty jää ”harmittamaan” jos ei saa vastausta. Postaukset herättävät ajatuksia ja joihinkin haluaa mahdollisesti lisätietoa/mielipidettä, jolloin lukijalle tulee enemmän kokonaisvaltainen fiilis postauksesta. Laitoin sulut siksi, koska jokainen varmasti ymmärtää, että meillä kaikilla on kiireemme ja arkemme, eikä aina kerkeä vastaamaan

Anna (Ei varmistettu)

Joo, ymmärrän, että se harmittaa. Mullakin on niin rajoitettu aika käytössä tässä Danten kanssa pyöriessä, että kaikkea ei vaan ehdi. Kommentteihin vastaaminen syö nimittäin sitten toisesta päästä postausten määrää :/ Täytyy yrittää etsiä tälle joku kultainen keskitie. Itse kuitenkin rakastan kommenttejanne ja olisi tietenkin myös reilua vastata niihin, kun ne kaikki luen :)

Jode (Ei varmistettu)

Täältä tulee vielä vähän kritiikkiä lisää, toivottavasti ei haittaa :) Eli vähän ehkä toivoisin sellaista "karsintaa" teksteihin, että sama asia ei toistuisi monella eri tavalla sanottuna. Joskus toki olet jotain asiaa tarkentanut tavallaan ihan samaa tarkoittavalla lauseella, mikä on ok, mutta toisinaan tuntuu että saman postauksenkin aikana tulee luettua sama asia monta kertaa, ja sitten siitä saattaa olla vielä maininta seuraavassakin postauksessa. En tiedä saako tästä nyt selvää, joten kerro vaan jos tarvit tarkennusta/esimerkin tms.

En ehtinyt/muistanut itse kyselyyn vastata mutta täällä yksi lisää joka on löytänyt blogisi vuonna 2009, tykkää asupostauksista, runsaista kuvista ja elävistä teksteistäsi, olipa aihe mikä tahansa :) ja ristiriitana tuolle mun kritiikilleni, tykkään siitä että blogisi ei ole liian aseteltu ja harkittu, ja tekstit ovat mukaansatempaavaa "ajatusvirtaa".

Kommentoin niin valitettavan harvoin, että tässä samalla kun toivottaa mukavaa kesää, voisi varmaan toivottaa tunnelmallista syksyä ja rauhallista joulua, mutta voisin ottaa tavoitteeksi toivottaa ne erikseen sopivina ajankohtina. Joten tältä erää oikein mukavaa kesää sulle ja perheellesi!

Anna (Ei varmistettu)

Hmm, niin se on myös toisaalta iso osa sitä ajatuksenvirtamaista tapaani kirjoittaa, joka on ehdottoman enemmistön suosikkiasia (ja sullekin mieluisa :D). Toki oikolukua ja karsintaa voisi ehkä harrastaa, mutta kun alan oikolukemaan postauksia ja viilaamaan niitä, katoaa niistä myös se mun oma ote tietyllä tapaa. Tuo on yksi asia jonka tiedostan ja yritän siinä kehittyä niin, ettei oikoluku muuta tekstejäni liiaksi :)

Amanda (Ei varmistettu)

Kanssasi Anna samaa mieltä tuosta tajunnanvirrasta. Itselläni on se tapa myös ja se tekee blogista inhimillisemmän. Eli jatka samaa sinun omaa linjaa :)

Lukija vuodesta 09 ja eka kommentti.

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, että tykkäät ja jeee, johan mentiin melkein kymmenen vuotta hiljaisena, hyvä, että vihdoin kommentoit :)

Susanna (Ei varmistettu)

Itse lukenut Mungolifea Australia-ajoista lähtien (en muista vuotta) ja suurin syy miksi jaksanut lukea näin pitkään, on nimenomaan se, ettet ole lähtenyt mukaan tähän liian siloiteltuun ja ammattimaiseen "Tää laukku on Guccilta ja tää Chanelilta ja muuta sanottavaa mulla ei ookaan"-tyyliin. Tämä "kotikutoinen" ja paljolla luettavalla on juuri sitä mitä kaipaan tässä liian siloitellussa ja ammattimaisessa blogitarjonnassa. KIITOS siitä :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, kiitos itsellesi <3

whatnots

Moikka!
En tarkoita olla tyly, mutta huomaatko, että useissa kohdissa (esim inhokkiasiat) listalla kirjoitat sulkuihin jonkin kommentin, jossa linjaat että muutosta ei ole tulossa? Sinulla on luonnollisesti täysi oikeus tehdä linjauksesi miten haluat ja pääsääntöisesti perustelusi linjauksille ovat varmasti hyvät, mutta jotenkin tämän tyyppinen lähestyminen itse aloittamaasi kehityskeskusteluun oli minusta yllättävä. Tämä on tietysti minun kokemukseni, mutta postausta lukiessa tuli hieman sellainen lukijoiden palautetta tyrmäävä olo tietyiltä osin. Inhokkiasiat listalla ainut juttu, jota ei sulkuihin kirjoitettuna "tyrmätty" oli rantapallon ulkoasu.

Anna (Ei varmistettu)

Tuo on hyvä esimerkki tuosta ennakkoluulosta, mistä puhuin draamanhakuisuus-kohdassa. En ole tyrmännyt yhtään mitään. Olen kasannut inhokkiasiat listauksesta, joka oli valtavan positiivinen kaikin puolin. Jos lähtisin korjaamaan yksittäisiä inhokkikohtia, se olisi pois siitä, mitä joku toinen toivoo, ja yleensä isompi ihmismäärä. Osa asioista taas on sellaisia, että ne on mulle bloggaamisen ytimessä, enkä niitä aio vaihtaa siitä syystä, että ne tuntuu minusta vääriltä.
Kuten huomaat, listalla oli sellaisia asioita kuin asupostaukset, lapsiasiat ja harva postaustahti. Koen velvollisuudekseni vastata näihin monestakin syystä. Osassa mielestäni on ehkä hieman paikallaan lukijankin miettiä, onko asia niin kuin hän kokee (esim. onko n. 20 laadukasta postausta / kk kuitenkaan kovin harva tahti kotiäidille?) ja osassa taas haluan tehdä heti selväksi, että asiaan ei tule muutosta, ettei sitä turhaan odotella ja myöhemmin syytetä lupauksen rikkomisesta. Jos joku seuraa blogia siinä toivossa, että joku hänen inhokkiasiansa muuttuu, niin teen heti selväksi, että ei kannata turhaan odottaa. Myöskin teen heti selväksi, että muutosta ei ole tulossa, jottei ihmetellä myöhemmin miksi en ole tehnyt kuten "toivottu". Monilta kun unohtuu se, että se mikä on yhdelle tai kahdelle inhokkiasia, voi olla sadalle suosikkiasia. Mun mielestä tylyä ja tyrmäävää olisi listata inhokkiasiat ja olla kuin ei olisikaan. Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen antanut jokaiselle kommentille ja äänelle huomioni ja perustellen myös selittänyt miksi jotkut asiat eivät tule muuttumaan.

Jos yrität hetkeksi asettua myös bloggaajan kenkiin, ymmärrät ehkä, miten mahdottoman paikan edessä me ollaan. Teet niin tai näin, aina jollekin se on väärinpäin. Ja aina joku ymmärtää väärin, haluaa loukkaantua tai näkee huonona sen, minkä toinen näkee hyvänä.

whatnots

Se on totta, että bloggaaja on hankalassa asemassa, eikä mitenkään voi miellyttää kaikkia. Yritin kyllä kirjoittaa viestini niin, että siitä ei välittyisi ennakkoluuloa tai draamanhakuisuutta. Kuten kirjoitin, ymmärrän hyvin sen, että tekemillesi linjauksille on hyvät ja oikeutetut perusteet. Tämä ajatus vain nousi minulle mieleen, kun luin postausta kehityskeskustelumielessä: jos olisin kehityskeskustelussa, ja näin moni näkemys tavalla tai toisella tyrmättäisiin suoriltaan, olisin aika yllättynyt. Tyrmäys on tässä kohdassa ehkä vähän tunnelatautunut sana, mutta en keksi parempaakaan. :)

Anna (Ei varmistettu)

Niin, ja kehityskeskustelukin on ehkä vähän huono sana. Ei tämä kuitenkaan mikään työnantajan ja työntekijän välinen suhde ole, vaan ennemmin ison ryhmän toiveiden kartoitus :)

Mari (Ei varmistettu)

Moi Anna!
Tiedätkö, minun mielestä me lukijat ollaan tavallaan sinun työnantajiasi. Ilman lukijoita / seuraajia ei varmaankaan voisi blogata ammatikseen.
Kiitos ihanasta blogistasi. Käyn vilkuilemassa joka päivä onko tullut
uutta postausta ja useimmiten on! Postaustahtisi on, huomioon ottaen, että olet pienen lapsen äiti, huimaava : )

Anna (Ei varmistettu)

Moikka Mari,

Niin, asian voi tavallaan ajatella niin. Mutta se on väärä ajatusmaailma. Te olette enemmän vähän kuin asiakkaita. Jos ajatellaan, että omistan vaikka oman kampaamon, niin asiakkaat tulee sinne jos teen hyvää työtä ja lakkaavat tulemasta, jos teen huonoa työtä. Niin käy myös bloggaajan ja yrittäjän kohdalla. Yrittäjällä ei ole työnantajaa, yrittäjällä on asiakkaita. Blogiyrittäjällä on maksavia ja ilmaisasiakkaita. Mun kaupalliset yhteistyöt on mun maksavia asiakkaita. Te lukijat olette asiakkaita, jotka saavat tästä aika paljon, viihdettä, mutta ette maksa siitä senttiäkään.

Olet oikeassa, että ilman seuraajia ei voisi blogata ammatikseen. Mutta se ei tee suhteesta kuitenkaan millään lailla verrattavaa työnantajaan. Tuo käyttämäni esimerkki kampaajasta... Jos kampaajalla ei ole asiakkaita, lopettaa hän yrityksensä ja tekee jotain muuta, tai menee vaikka töihin jollekin. Sama täällä. Ethän kuitenkaan kuvittele itseäsi kampaajan työnantajaksi? Vaikka maksatkin kampaajalle, ei se tee sinusta hänen työnantajaansa. Yrittäjällä ei ole työnantajaa :)

Mutta, toisin kuin kampaajan asiakkaat, blogin asiakkaat eivät maksa palvelusta. Näin ollen ei lukijoilla ole myöskään samanlaisia oikeuksia kuin esim. kampaamoyrittäjän asiakkailla. Jos kampaamoyrittäjän asiakas haluaa tuhkaisempaa raitaa ja kampaaja laittaa liian lämmintä, on maksavalla asiakkaalla lupa vaatia jotakin muuta. Tämä ei päde blogiin. Jos yksi lukija haluaa jotakin tai inhoaa jotakin, en ole velvoitettu pitämään sitä oikeana mielipiteenä tai toteuttaa vaatimuksia.

Sama itse asiassa sopii ihan aikakausilehtiinkin. Tilaajat eivät ole työnantajia, vaan asiakkaita. Ja siinä tapauksessa he ovat maksavia asiakkaita, jolloin lehteä tehdään heidän ehdoillaan ja toiveillaan. Blogi yhä edelleen eroaa tästä, sillä blogi tarjoaa ilmaista sisältöä. Jos se ei kelpaa, voi seurata eri sisältöä. Jos inhoaa jotakin osaa sisällöstä, voi sivuuttaa sen osan. Mutta ei voi vaatia muutosta.

En niinkään sano, että kukaan inhokkijuttuja kirjoittaneista (ja minähän pyysin niitä!) olisi vaatinut mitään. He vaan vastasivat kysymykseeni, usein vastahakoisesti. Mutta tämän asian yhdistäminen työntekijä-suhteeseen on täysin väärin. Työnantajalla on oikeus vaatia tiettyjä asioita työntekijöiltään, joille maksaa palkkaa. Lukijoilla ei ole tätä oikeutta.

Mun mielestä tuollainen ajatusmalli on vaarallinen. Se, että ajattelee ittensä yrittäjän työnantajaksi. Se on vaarallinen, koska silloin kokeaa olevansa oikeutettu vaatimuksiin, joihin ei millään lailla ole oikeutettu. Kannattaa aina muistaa, että asia ei todellakaan ole noin, että lukijat on työnantajaan rinnastettavissa tässä asiassa.

Mutta kiitoksia kommentistasi, toivottavasti vastaukseni hieman selventää tätä asiaa tarkemmin :) Ja kiva, että tykkäät blogista! :)

Laura (Ei varmistettu)

Siis mulle tuli ihan sama fiilis, että lukijoiden mielipide tyrmätään. Tai siis että "tämä mielipide on väärä, en aio muuttaa" Eihän se, että jonkun yksittäisen ihmisen inhokkijuttu on vaikka asupostaus, tarkoita sitä, että sinun täytyy puolustautua ja sanoa että ei tuu muuttumaan. Jos luet tota listaa, niin melkein jokaiseen vastasit, että ei tule tapahtumaan. Siitä tuli vähän sellainen olo, että jos asenne on tuo, niin ei näköjään kannata mitään palautetta antaa joka on ristiriidassa oman mielipiteesi kanssa.

Ymmärrän kyllä, että monessakin noista jutuista yleinen mielipide oli, että jes nää on hyviä, niin eihän niitä sitten tietenkään kannata karsia. Mutta ehkä olisit voinut jättää listain vain sellaiseksi, ja kommentoida loppuun, että kuten näette, mielipiteitä on monia ja hei teidätkin on kuultu, jotka olette eri mieltä. :) ja sitten jatkaa vaan valtaosan toivomalla linjalla.

Anna (Ei varmistettu)

Hmm, no tästä taas näkee miten eri juniin meitä on. Mun mielestä se, että olisin vaan listannut asiat ja jatkanut samalla tavalla olisi aika loukkaavaa lukijoita kohtaan. Silleen kiitti, mutta en aio tehdä mitään muutoksia näihin asioihin, enkä edes perustele niitä mitenkään. Lisäksi osa näistä oli mun mielestä jotenkin ihan hullunkurisia. Esim. inhokkiasia asukuvat? Ne on olleet tän blogin pääpostaus kohta kymmenen vuotta. Tai liian harva postaustahti kun keskimääräisesti postauksia on 20 kuussa? Mun mielestä on tärkeää selittää miksi joihinkin asioihin ei tule muutosta, että lukijat ymmärtää, etten jatka niitä kiusallani tai sen takia, että en edes kuuntele, mitä ehdotuksia on. Vaan vaikka olenkin antanut tilaa ja miettinyt näitä asioita, haluan silti tehdä ne omalla tavallani. Mun mielestä se on tärkeä asia, ja toivon lukijoiden myös ymmärtävän ja näkevän sen, että asiaa on oikeasti harkittu.

Tässäkin näkee, miten eriävät mielipiteet on. Mun mielestä nimittäin nimenomaan sellainen "mielipiteitä on monia ja hei teidätkin on kuultu, jotka olette eri mieltä" olisi vähän sellainen väheksyvä, jos ei aio tehdä muutoksia tai sitten se aiheuttaa vielä sen odotuksen, että tulee jotain muutosta. Perustelujeni kautta ehkä muutama näkee oman inhokkiasiansakin eri valossa?

Ja loppujen lopuksi mun mielestä on hyvä, että tuo listaus on tullut noin, koska siitä käy myös hyvin ilmi tän mahdottomuus. Jos karsisin tästä mainospotaukset, asupostaukset, ruokapostaukset ja kaiken esteettisen ja kauniin näköisen, niin mistä repisin sisältöä? Ja sisältöä, mitä pitäisi olla enemmän kuin 20 postausta kuussa? :D

Mullekin tuli valitettavasti tällainen tunne postausta lukiessa, "kiitos palautteesta mutta mikään ei muutu, koska itse pidän blogista juuri tällaisena". En tarkoita tätä ilkeästi, mutta siitä vain tuli vähän kurja mieli ja sellainen, ettei meidän mielipiteillä sitten kuitenkaan taida olla väliä, kun mikään ei muutu. Ymmärrän, mutta trä lukijoiden toiveet ovat luonnollisestikin ristiriitaisia, mutta miksi kysyä meiltä parannusehdotuksia, jos sitten melkein mitään ei oteta vastaan, kun kaikki on hyvä näinkin? Kysyisinkin vielä päinvastoin, että mikä tämän kehityskeskustelun anti siis sinun mielestäsi oli, mitä opit siitä ja miten se näkyy blogissa tulevaisuudessa? Nyt tekstin perusteella vaikuttaa siltä ettei mikään muu kaipaa sinun mielestäsi muutosta kuin kommentteihin vastaaminen (josta on ollut kyllä puhetta jo aikaisemminkin) sekä rantapallon puolelta sivuston ulkoasun muutos. Kerro ihmeessä, jos missasin jonkun muun kehityskeskustelusta (tai muusta) poikineen tulevan muutoksen.

Anna (Ei varmistettu)

No tuo on sinun tulkintasi, joka ei voisi olla enempää virheellinen. Ensinnäkin, katsoitko itse vastauksia originaalissa postauksessa? Siellähän oli varmaan yli 90 % asenne se, että jatka just näin, just näin hyvä, just tän takia luen.
Kyllä mielipiteellä on väliä. Sillä voi vaikuttaa tahtiin, aihepiirien moninaisuuteen, uusiin aiheisiin yms. Niillä ei ole mitään painoarvoa, jos niillä yritetään muuttaa blogin corea, sitä ydintä, joka bloggaaja itse on ja mitä tämä blogi on.
Mä kysyin kehitysideoita, parannusehdotuksia ja niitä sain todella paljon. Esim. sen, että mieluummin vähemmän postauksia ja enemmän kommenttivastauksia. Ymmärsin paremmin yleisöäni sen mukaan, mitä postausaiheita enemmän, mitä vähemmän. Millaisia postausaiheita toivotaan, mielipidepostausten lisäämistä ja esimerkiksi sitä, että ruokapostauksiin tuo helpompaa ja arkisempaa ruokaa ja samaa asuihin.
Mun mielestä jos jonkun inhokki on "merkkituotteet", niin ei kai kukaan voi vaatia, että mä lopetan niiden käytön, koska tykkään niistä? Siksi vastasin, että ne tulevat jatkossakin olemaan osa blogia. Mun mielestä se, että joku ei tykkää merkkituotteista, haluaa enemmän postauksia kuikn nykyinen ka. 20 kuussa tai pitää mua draamanhakuisena tai liian täydellisenä, ei ole kehitysidea. Se on se mielikuva, mikä lukijalle saattaa tulla blogista, ja se auttaa mua kehittymään. Se ehkä auttaa mua ymmärtämään, että voi ehkä tehdä lyhyempiä ja vähemmän työläitä postauksia, mutta useammin, eikä aiheuta näin paineita mulle tuottaa aina tietynlaista sisältöä. Se auttaa mua ymmärtämään, että välillä voi olla aidompi ja samaistuttavampi, se ei pelota lukijoita tiehensä, vaan päinvastoin kiinnostaa.

Anti oli se, että tajusin suuuuuuuren enemmistön tykkäävän blogistani juuri tällaisena. Se antoi iloa, intoa ja inspiraatiota tehdä tätä juuri tällä tavalla jatkossakin. Se antoi voimaa ja varmuutta jatkaa omavalitsemallani tiellä. Siinä missä vaikka 2 kommentoi, että saisi olla enemmän postauksia ja liian harva postaustahti, 200 kommentoi, että seuraa blogia korkeintaan kolme kertaa viikossa. Se laittaa tän mulle ihan selkeästi siihen kategoriaan, että nykytahti on hyvä.

Ja itse asiassa, olet asian ytimessä. Mikään ei kaipaakaan muutosta. Sehän olikin tuon suurin anti mulle, että oon tuskaillut ja miettinyt, miten kehittää lähes 10-vuotiasta blogiani tajutakseni että aivan mieletön enemmistö tykkää tästä juuri tällaisena eikä ole mitään tarvetta tehdä mitään suuria muutoksia. Jos tutustuisit itse vastauksiin, näet tämän itsekin.

On hyvä aina muistuttaa asioista. Vaikka kommentoinnista on ollut puhetta, niin sen tarve ehkä hämärtyy sillä, että nykyisin kaikissa medioissa tykätään ja kommentoidaan paljon vähemmän. Se antaa myös sen kuvan bloggaajalle, ettei sitä vastausta tarvita. Tää muistuttaa, että tarvitaan. Mä olen tyytyväinen ulkoasuun blogissani, mutta halu kehittää blogin alustaa ja ulkoasua on lähtenyt lukijoista käsin. Mä en muuten sanonut, että Rantapallo kehittää yhtään mitään. Sanoin vaan, että ulkoasu muuttuu, en kertonut miten.

Mä opin todella paljon tosta kehityskeskustelusta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mun pitäisi jotenkin taipua yksittäisetn (!) inhokiksi mainittujen tahtoon, kun saman asian kääntöpuolta kehuu ja tykkää kymmenet ja kymmenet. Kysynkin sulta. Jos jonkun mielestä tahti on liian kovaa (tällainen palaute oli) ja yhden mielestä postauksia tulee liian harvoin, kumman tahtoon taivun?

Vai olisiko kuitenkin tärkeintä se, että bloggaaja tekee tätä omilla ehdoilla, kuunnellen ja inspiroituen lukijoista, mutta päättäen isot ja pienet linjat oman persoonan ja tekemisen mukaan, ja sitten ne jotka tykkää, seuraa ja ne joilla inhokkia on enemmän kuin suosikkia, löytää paremman blogin?

Eveliina (Ei varmistettu)

Mun kommenttiin ei oo pakko vastata jos et ehdi :) mä halusin vaan kiittää. Tästä näkee kuinka paljon teet blogisi ja lukijoiden eteen. Jos joku ei sitä näe, niin voi voi. Mutta kiitos anna hyvästä työstä. Uskomatonta että olet laskenut vastaukset prosentteina, vaikka niitä on varmasti tullut sulle tosi paljon. Mä arvostan että olet avannut postauksen muodossa näitä, vaikka olisin hyvin ymmärtänyt jos pidät vastaukset itselläsi. Tämä on vuorovaikutusta parhaimmillaan lukijan ja bloggaajan välillä! Ihan mahtavaa! Ja pidä ihmeessä kaikki kauniit chanelit ja muut kokoelman aarteet jatkossakin esillä. eikä päivittäistyyliä tarvii vaihtaa halvemmaksi siksi ettei jollain lukijalla ole varaa samaan... tää oli ainoa joka hyppäsi silmiini, onneksi sanoitkin jatkavasi laukut osana arkea kiitos anna! Ja ihana Dansku, hienosti osaa näyttää peukkua jo!

-A (Ei varmistettu)

Tykkään sun blogista just tällasena. En muuttais mitään. :)

Jansku (Ei varmistettu)

Vaikken olekaan nykyään niin ahkera lukija, vastasin kyselyysi innoissani, kun olit nähnyt sen laatimiseen vaivaa. Mutta kyllä minullekkin hiukan omituinen fiilis jäi tuosta inhokkien käsittelystä. Ehket niiden toteuttamisen mahdottomuus olisi ollut helpompi lukijana vastaanottaa yhdessä lyhyessä käsittelykappaleessa, sen sijaan, että jokainen yksitellään tyrmätään, niinkuin aiemmin mainittiinkin. Itsellekkin tuli ensimmäisenä tuo ilmaisu mieleen.

Lisäksi sekin, että ne harvat kerrat, kun kommentoin positiivista tai neutraalimpaa minne kanavaan tahansa, jään aina ilman vastakaikua. Blogissakin ensimmäisille kommentoidaan takaisin, siihen se jää. Postauksissa ilmennyt lukijoiden hehkutus jää hieman tyhjäksi kuoreksi tälläisellä toiminnalla omasta mielessäni.

Anna (Ei varmistettu)

Mä en nyt varsinaisesti kysynyt tässä postauksessa siitä, mikä blogissa harmittaa, mutta toki olen pahoillani, jos olet jäänyt vastauksitta. En itse asiassa löytänyt sinulta kuin kaksi kommenttia ennen tätä; kysymyksen avaimenperien alkuperästä aika kauan sitten (pahoittelut, se oli sellainen kausi, että vastailin tosi tosi huonosti muutenkin, kun Dante oli tuolloin kuukauden ikäinen.) Ja ylipäätään olen pahoillani, kun joskus on jäänyt kommentteihin vastaamtta kelle tahansa, ymmärrän, että se harmittaa ja toivon, että ymmärretään myös, että mullakin rajoitettu mahdollisuus ajankäytön suhteen. Kommentteihin vastaaminen vie tosi paljon aikaa, joten sen takia ne usein jäävät juuri sen takia, ettei sitten postaustahti kärsi. Oon aina ajatellut, että kommenttiin vastaaminen on tärkeää yhdelle, uusi postaus usealle, ja mennyt yleensä sen mukaan, mutta tuosta kehityskyselystä juuri kommentteihin vastailu jäi selkeästi esille sellaisena, jossa haluan petrata. Vaikka sitten postauksen hinnalla.

Ja niin, itse olen hyvin eri mieltä tuosta. Mun mielestä oli tosi tärkeää perustella selkeästi se, miksi tietyt asiat eivät tule muuttumaan, vaikka ne joillekin olisi inhokkiasioita. Kyseessä ei ollut tyrmäys. Jotenkin koen sen niin, että inhokkiasiaksi listaaminen olisi sama kuin kysyisi: "voisiko tämän poistaa, vähentää, lisätä yms?" ja minä olen vastannut "ei, koska..." Niin mä tuon näen :)

Jansku (Ei varmistettu)

Olisiko minun sitten täytynyt pyytää lupa osallistuakseni heränneeseen kommentointiin aiheesta, kerta sinä et tässä kysynyt harmistuksen aiheita? Ymmärrän toki, ettei tälläiset kommentoinnit kenenkään mieltä lämmitä, mutta heti toisen kommenttimäärien julkaiseminen tuntuu hyökkäävältä. Ilmeisesti ajatuksilleni ei löydy tästä kommenttilaatikosta sopuisaa tilaa, joten ehket jatkan hiljaisena lukijana.

Anna (Ei varmistettu)

Lähinnä kommentoin tuota määrää siksi, että ymmärsin kommentistasi sinun kommentoineen ja jääneen vastauksetta useasti. Olet jäänyt vastauksetta kerran. Sikäli siis mielestäni harmistus siitä oli hieman yllättävä. Ja totesin että tämä ei nyt ollut niinkään keskustelunavaus eri lukikoiden harmien läpikäynnille, tarkoittaen lähinnä sitä, että tämän ei ole tarkoitus muuttua keskusteluksi siitä mitä toiveita tulisi toteuttaa ja mitä ei.

En ihan ymmärrä loukkaantumistasi ja mielestäni tässä on pientä ylidramatisointia puoleltasi.

kesä (Ei varmistettu)

Mistä näet, kuinka monta kertaa sama ihminen on postauksiasi kommentoinut?

Emma (Ei varmistettu)

Mun mielestä tuo listaus kehityskohteista ja inhokeista oli just hyvin tehty, että perustelit toimintatapasi, miksi teet jollakin tavalla. Hassumpaa se olisi ollut, jos lista olisi van lätkästy siihen ilman mitään sinun mielipidettä asioihin.
Itselle pisti silmään tuo vastauksesi "kuvia talosta" kohtaan. Jos lukija on tarkoittanut ulkokuvia talosta, ymmärrän, ettet halua niitä laittaa, ettei voi päätellä tarkkaan missä asut tms, mutta tarkoittiko tuo vastaus "ei tule" myös sisäkuvia? Itseäni nimittäin sisustusjutut kiinnostaa kovasti, siksi kyselin

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos, me ajatellaan selkeästi tuosta samalla tavalla, mustakin oli tärkeää perustella ne asiat.

Sisustuskuvia saattaa jonkun verran tulla, mutta kuvia talosta tai taloesittelyä ei tule. Mieheni lisäksi tämä on myös lapseni talo, ja tietyllä tapaa koen vielä entistäkin vahvemmin suojeluntarvetta tätä kohtaan. Mutta erinäisiä postauksia kotiin liittyen tulee varmasti, ja olenhan esim. makuuhuoneen sisustuksen kuvannut. Lähiaikoina tulee myös postaus patiohuonekaluistamme, sillä niistä on kyselty paljon :)

Nea (Ei varmistettu)

Ymmärrän ton että et halua tehdä kodista postauksia (se tais olla yks mun toiveista, ois ollu kiva nimittäin :D) mutta miten jotkut vähän pienemmät sisustukseen liittyvät postaukset? Siis enemmän yksityiskohtiin keskittyvä talon esittelyn sijaan? Esim. meikkien säilytysjärjestelmä tai muuten kodin säilytysratkaisuihin liittyvät postaukset ois kivoja mikäli sua vaan yhtään semmosten tekeminen kiinnostaa/tuntuu mukavalta :)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, just sellaisia tulee varmasti jossakin vaiheessa :)

meow (Ei varmistettu)

Ei hitsi, oon onnistunut missaamaan koko kyselyn. No, ei se mitään :D eipä mulla varmaan mitään uutta ajatusta olisi tullut.
Tavallaan ymmärrän aikaisempien kommentoijien kokemusta inhokkiasioiden ”tyrmäämisestä” tai siis kun onhan sulla tosi suorat sanat joka kohtaan, mutta toisaalta.. miten muutenkaan asian ilmaisisit? Mun mielestä noi on ihan selkeitä, miksei noi tule muuttumaan perusteluineen ja arvostan, että sanot asiat suoraan :)

Anna (Ei varmistettu)

Nooo, noi 325 approved kommenttia kertoo jotain siitä, että oot ilmaissut mielipidettäsi vuosien varrella :) Ja ainakin sen verran, että tunnistan nickin aina heti :)

Psst! Jos toi 325 tuntuu isolta, niin mulla lukee samassa kohta 39 624 kommenttia :D Että ehkä mäki oon jokuseen kommenttiin vastannut tässä vuosien aikana :D Alko ihan naurattaa, että toihan on n. 5000 keskimääräisesti vuodessa :D

meow (Ei varmistettu)

No joo, onhan noita kommentteja ilmeisesti hieman kerääntynyt tässä vuosien aikana... varsinkin sulla :D
Btw jos joku käyttää samaa nickiä niin näkyykö sulle nickin lisäksi esim säpo että tunnistat eri henkilöksi...? Ehkä tyhmä kysymys, mutta oon vaan joskus miettinyt

Anna (Ei varmistettu)

Joo, tää generaattori näyttää kommentti historian kolmen eri tekijän perusteella, eli vaikka on sama nicki, erotan kommentoijan :)

Oona (Ei varmistettu)

Mää kommentoin inhokkiasiaksi asukuvat. Osa lukijoista on tullut ihan vasta mukaan ja esim. mää aloin seuraamaan tätä ja mungobabya ihan vaan odotus- ja äitiysblogina. (Ja yhä seuraan, siksi mua ei kiinnosta asu- ja laukkujutut+ muoti) En kuitenkaan odota, että mun kommentoinnin takia ne pitäisi lopettaa ku tajuan, että se on tän blogin suola ja nuo äitiysjutut ja mielipidejutut "sivujuttuja". Siksi en oikein aina tajua sitä, että miksei voi vaan skipata ne postaukset, jotka ei kiinnosta? Monesti määki katon asukuvista vaan kuvat nopeasti läpi ja odottelen sitten muita aiheita, no problem. Kuitenkin kysyit mielipiteitä ja musta on hyvä, että myös eri lähtökohdista olevien lukijoiden ajatuksia kysytään. Toivoin myös monia aiheita, joista et halua kirjoittaa. Se on fine ja ei mua haittaa enkä ajattele et ihan turhaa oli koko homma, kun mikään ei muutu. Muista aiheista voi lukea muista blogeista ja keskittyä tän blogin lukemiseen niistä aiheista, jotka kiinnostaa. Musta mitään ei ns. tyrmätty, vaan tehtiin lukijoille yhä selvemmäksi rajat aiheista, joista sää bloggaat.

Tantta (Ei varmistettu)

Mua kiinnostaisi kanssa vähän toi miten tunnistat kommentoijat?

Onko joku keino kiertää se?

Itse olen vuosien varrella laittanut jos jonkin moista kommenttia, joskus provosoivaa ja varmasti ilkeää kun olen jostain asioista (politiikka jne) melko eri mieltä kanssasi. Ja minussakin tällaiset herättää voimakkaita tunteita. MUTTA olen myös kasvanut ja muuttunut ja tajunnut etten voi vaatia sinulta samanlaista maailmankatsomusta. Toki joskus olisi kiva huomata että kommentit saisi myös bloggaajaa ajattelemaan jotain postauksessa esitettyä mielipidettä syvällisemmin. Samaa tietysti pitäisi odottaa itseltä.

Tiedostan kuitenkin, että oon monesti halunnut ärsyyntyä koska meidän tyylit ilmaista vaikka mielipideasia on todennäköisesti kovin erilaisia.

Mutta tästä postauksesta sain paljon irti ja asenne sinua kohtaan sai täyden muutoksen. Ja päätin, että saa toki edelleen olla erimieltä, mutta itse en halua olla ilkeä enkä provosoida tarkoituksella kun semmoinen en muutenkaan ole.

Joten long strory short. Voiko jotenkin aloittaa alusta. Ilman että tekisit minun vanhojen kommenttien perusteella minusta päätelmiä, ja haluan kovasti muuttaa kommentointini rakentavammaksi ja myönteisemmäksi. Enkä tietenkään toivo että tulkitset minut ”mulkuksi” joiden typerien provokommenttien vuoksi

Anna (Ei varmistettu)

Mutta eikö tämä ole molemminpuolista? Teethän sinäkin minusta päätelmiä vuosien takaisista asioista, joiden takana en välttämättä seiso enää. Ne kuitenkin vaikuttavat. Vaikka poistaisin ne, ajattelisit niin minusta kuitenkin. Ainoa ero on siinä, että lukijoiden ollessa monia, minä en välttämättä muista ja henkilöitä ilkeimpiäkään kommentteja. Pari sekopäätä oon blokannut suoraan roskiin meneväksi ja muuten viestit tulee mulle läpi. Nään kommentoijan kohdalla esim. montako hyväksyttyä kommenttia tällä on. Lähtökohtaisesti en availe kommenttihistoriaa sen kummemmin, ellei tule tarpeen tarkistaa jotain. Esim. jos joku kommentoi, ettei ole saanut lukuisiin kommentteihin vastausta, ja hänellä on vaikka 3 hyväksyttyä kommenttia, tulee tsekattua, että mikä meininki. Noin yleisesti muuten en niitä tuijottele niitä lukuja :)

Eikä kannata stressata, en oo paria selkeästi hieman häiriintynyttä lukijaa lukuunottamatta ketään lokeroinut kuin korkeintaan kategoriaan "ihana usein kommentoiva lukija", kuten esim tuo meow :)

Anna (Ei varmistettu)

Ja kiva, että tästä postauksesta tuli tollanen fiilis! <3

jep (Ei varmistettu)

Ainakin itselläni on vpn aina päällä, ja viikon aikana saatan löytää itseni Meksikosta Singaporeen. Joten jos tunnistaminen tapahtuu ip-osoitteen perusteella, ei se välttämättä pidä paikkaansa.

Anna (Ei varmistettu)

Tunnistamiseen vaikuttaa useempi tieto :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.