Määrääkö ulkonäkö?

Mungolife

Oli erikoinen tapahtuma käydessäni eilen Helsingissä. Mulla oli aika tiukka aikataulu juna-asemalta yhteen palaveriin ja kipittelin siitä juna-asemalta taksitolpalle ratikoilla säätämisen sijaan. Sinänsä ihmeellistä, mutta Steissin taksitolpalla ei ollut yhtäkään taksia, joten seisahduin siihen odottamaan. Siinä joku katusoittajien porukka soitteli aika kovaäänisesti saksofonilla ja muilla, ja seisoin noin kahden metrin päässä siitä taksitolpasta. Siis siitä fyysisestä tolpasta. Selkeästi kuitenkin niin, että odotin taksia. Siinä meni minuutti-pari ja viereeni, minun ja tolpan väliin, tuli eräs arviolta keski-ikäinen nainen. Hän oli tyylikkäästi pukeutunut, kaunis takki ja oletettavasti puku siinä alla, merkkikaulahuivi ja kaikki viimeisen päälle.

Meikäläinen taas.. No, olin menossa palaveriin tuttujen tyyppien kanssa, joiden kanssa ei tarvitse niin miettiä, onko päällä mahdollisimman tyylikästä vaan riittää että on paikalla ja hyvällä mielellä. Lisäksi mulla oli iltapäivällä tiedossa kauneushoito erään työhomman merkeissä, joten lähdin aamullakotoa meikittä ja tukka laittamattomana. Näin vielä hieman toipilaana en hirveästi jaksanut panostaa, joten suuntasin Helsinkiin rikkileikatuissa boyfriendeissa, rennon telttamaisessa takissa ja lenkkarit jalassa. Kokonaisuuden kruunasi hassut sydämenmalliset aurinkolasit. Tyylikäs ja businesspukeutuminen oli sanoina kaukana tyylistäni. Meikittömänä näytän myös hieman nuoremmalta, joten en välttämättä aurinkolasieni takaa eronnut millään lailla parikymppisestä.


No, siinä hetken seisottuamme, vasemmalle puolelleni alkoi ilmestymään hieman jonoa, mikä loi sellaisen tilanteen, että jälkeeni tullut nainen oli ikään kuin siinä ensimmäisenä. Totesin siinä sitten hyvin ystävälliseen sävyyn, että “Anteeksi, mä taisin olla tässä ensin...”. Sinänsä minun ei ehkä olisi ollut mitään ongelmaa päästää naista edelle, jos hän olisi pahoitellut tilannetta tai jotenkin käyttäytynyt ystävällisesti. Mutta ei. “Ehei, mä seisoin tuolla tolpan toisella puolen, että olin kyllä ekana tässä." Ei millään pahalla, mutta näin kun nainen siihen tuli ja vaikka hän olisi seissyt missä päin maailmaa, ei se olisi tarkoittanut hänen olleen ensimmäisenä siinä taksijonossa. Totesin, edelleen ystävälliseen sävyyn, että anteeksi, mutta näin kyllä kun tulit siihen. Hän mittailia minua koko ajan katseellaan ja hirveän tuohtuneesti siinä hösäsi, että kyllä hän oli siinä ensin ja että hän ei muuten väittelisi, mutta kun hänen on oltava viiden minuutin päästä tärkeässä liiketapaamisessa. “Niin minunkin”. Niinpä kun taksi saapui, minä avasin kylmänviileästi oven, ja hyppäsin kyytiin. Nainen siinä tohkeissaan jotain huuteli ja minä totesin kuskille kylmänviileästi osoitteen.

Kuski katsoi minua, oikeasti vilkaisi minua päästä varpaisiin, katsoi ikkunan takana seisovaa naista ja avasi sisäkautta oveni. Kysyi siinä, että kuka oli ensin. Katsoin häntä tiukasti ja totesin, että “minä, hän yrittää etuilla”. Muut jonossa eivät pukahtaneet sanaakaan. Nainen siinä hosui jotain, mutta selkeästi ymmärtäessään, etten todellakaan nouse taksista kuin pakotettuna siinä tilanteessa tokaisi jotakin tyyliin, että “en minä tässä nyt ala tappelemaan” ja laittoi oven kiinni. Kuski vei minut sinne minne piti eikä siinä mitään. 

Jäin kuitenkin miettimään sitä. Hämmennystä naisen kasvoilla kun totesin, että minullakin on liiketapaaminen. Ja taksikuskin selvää arviointia tilanteessa, jossa kyydissä on nuorehkon näköinen nainen revityissä farkuissa ja vähän homssuisen näköisenä ja auton vieressä erittäin laitetun näköinen aikuinen liikenainen.

En oo ehkä koskaan ollut kärjistetysti niin vahvan ennakkoluulon alaisena. Tarkemmalla katselulla tarkkasilmäisempi olisi huomannut, että laukkuni oli Balmuiria, ne hassut aurinkolasit Saint Laurentia ja jalassakin merkkilenkkarit. Meidän vuositulommekaan eivät ehkä ihan hirveästi eroavat toisistaan naisen kanssa, en tiedä. Tällä millään ei kuitenkaan ole väliä. Sillä ei ole väliä, vaikka mulla olisi ollut päällä vitosen asukokonaisuus kirpparilta tai vaikka mun tilillä olisi just tasan taksimatkaan vaadittava rahasumma. Mun, tai kenenkään, olemuksella ei pitäisi olla merkitystä tuollaisissa tilanteissa. Enkä tässä tuonut merkkivaatteita ilmi kertoakseni, että renttuisena olen pukeutunut merkkivaatteisiin, vaan sen takia, että ulkonäöt voivat todella hämätä. Tatuoitu parkatakkinen tyttö voi olla menossa tuhansien eurojen liiketapaamiseen ihan yhtä lailla kuin Gucci-kaulaliinainen toimistotäti. Ja se huolittelematon rentun näköinen on voinut käyttää olemukseensa satoja ja tuhansia, monet merkit elävät siitä, että tekevät ryönäisen näköisiä vaatteita :D Ja vaikka se köyhän rentun näköinen ihminen menisi ihan vaan kotiin sillä taksilla, on se ihan yhtä tärkeää kuin kenekään muunkaan matka. Toki joustoa varmasti löytyisi, vastauksena ystävällisyyteen. Varsinkin, kun jokainen tietää, että se seuraava taksi tulee Steissin tolpalle noin kolmen minuutin sisään.

Olin jotenkin ihan hämmentynyt tästä ja laitoin asiasta mun IG-storyyn kysymyksen. Sain kymmeniä vastauksia ja olin todella hämmentynyt. En tiedä missä kuplassa olen elänyt, nimittäin vastaukset järkyttivät. Katsokaas kun mä oon elänyt jo aika pitkään alalla, jossa ulkonäkö on pääroolissa, mutta toissijaista kuitenkin. Palaverit on täynnä kirjavaa porukkaa, luova pukeutuminen on pop, vaikka se näyttäisi rentulta, ja muutenkin persoonallisuus kukkii. En ehkä ole ollut tarpeeksi jämähtäneessä kulttuurissa nähdäkseni tätä jaottelua. Toinen osa elämääni on vuorostaan Lempäälässä, jossa käyn kulahtaneena lähikaupassa tai kävelyllä, ja ketään ei kiinnosta. Ja silloin kun en ole ryönäisenä kotiäitinä liikenteessä, tykkään panostaa ulkonäkööni.

Mua järkytti, kuinka moni kommentti toisti samaa asiaa. Renttusena saa paskaa asiakaspalvelua, jää kokonaan ilman palvelua tai myyjät jopa seuraavat kuin mitäkin myymälävarasta. Hienosti pukeutuneena saa hyvää palvelua. Tarinoita oli laidasta laitaan. Meikittä parkatakissa Alkoon? Kyykkyviinejä nihkeällä palvelulla ole hyvä. Laittautuneena? Shampanjaa ja ylähyllyn viinejä. Jopa aivan törkeitä esimerkkejä. Pahin oli ehkä erään hoitoalalla toimivan seuraajani kertomus siitä, miten lääkärit ja hoitohenkilökunta tekevät päätelmiä ulkonäöstä ja esim. tatuoinneista ja lävistyksistä. Minkäköhänlaisen mielikuvan olisin aiheuttanut päivystyksessä viime maanantaina oksennettuani koko päivän, hiukset solmussa ja tatuointeja iholla? Jotenkin sitä onkuvitellut, että sairaalaan/lääkäriin saa mennä just niin järkyssä kunnossa kun on tarvis, eikä tarvitse miettiä omaa ulkonäköä, joten tuollainen ajattelu on kyllä aika.. pelottavaa.

Siis täähän on aivan järkyttävää! Ei se taksiepisodi, se nyt on kolmetoista tusinassa Helsingissä, vaikkakin olen aivan varma, että koko tapahtumaketju olisi ollut erilainen, jos olisin ollut koroissa ja “asiallisissa” vaatteissa. Lähinnä tarkoitan miten järkyttävän paljon ihmiset tekevät oletuksia toisten ulkonäöstä. 

Ei, en itsekään ole pyhimys. Sotkuisissa vaatteissa kerjäävän ihmisen kohdalla minäkin luokittelen hänet. Mutta en ihan hirveän syvälle itse asiassa. Mielessäni käy vaan, että “tarvii rahaa”. En mieti miksi tai miten hän on siihen päätynyt, enkä ala veikkailemaan addiktioita tai rikollisuutta tai mitään muutakaan. Jollei vastaantulija tai jonossa samaan aikaan oleva tai muu leuhkaa todella pahasti viinalle tai ole muuten hyvin epäsiisti nimenomaan hajuhygienian puolella, en kiinnitä mitään huomiota tähän. Mä tiedän, että jotkut maksavat satoja ja tuhansia näyttääkseen “homssuiselta”. Jollekin taas ulkonäkö on aivan yksi ja sama, mutta “köyhä” ulkonäkö ei kerro mitään pankkitilistä tai mielen rikkaudesta. Ei niin, että pankkitili muutenkaan saisi vaikuttaa siihen, miten toisesta ajattelee tai miten häntä kohtelee.

Näinkin ulkonäkökeskeisen homman kuin bloggaamisen ammattilaiselta tää kuulostaa ehkä hassulta, mutta teidän viestit ja tää koko juttu jotenkin järkytti ja yllätti. Ulkonäön tai vaatetuksen ei pitäisi määritellä ketään. Se ei kerro mistään mitään. Sama ihminen voi näyttää päivän eri aikoinakin aivan erille, esim. minä näytän. Jokaista kohtaan pitäisi ylettää sama kohteliaisuus. Enkä tarkoita nyt sitä, että jokaiselle pitäisi hymyillä korvasta korvaan. God knows, mun perusilme on todella tympeä bitchy resting face, sillä olen aina ajatuksiini vaipunut. Se kyllä muuttuu kun mulle puhutaan tai kun vastaan. Mutta en tarkoita edes sitä, vaan juuri sellainen ohittelu, etuilu, asiakaspalvelutilanteessa epäreiluus ynnä muut sellaiset asiat. 

Musta teidän viestit IG:ssä oli tosi mielenkiintoisia, joten jos siellä on lisää tarinaa asiaan liittyen, mielelläni jatkaisin keskustelua myös täällä blogin puolella.

Oletko joutunut erilaisen käytöksen kohteeksi, kun olet ollut laittautunut tai vähän homssuisena liikkeellä? Millä lailla? Kertokaa! :)

Kommentit

Anspa (Ei varmistettu)

Vuosi pari sitten työpaikalleni tuli ostoksille nainen pitkässä takissa, ilman meikkiä ja tukka rasvaisena. Palvelin häntä kuin ketä tahansa muutakin asiakasta, iloisesti ja ystävällisesti auttaen. Paketoidessani muutaman euron pientä lahjaostosta asiakas kiitti minua loistavasta palvelusta ja siitä etten luokitellut häntä huonommaksi asiakkaaksi ulkoisesta olemuksesta huolimatta. Nainen oli poistunut naapuriyrittäjän luota hetkeä aiemmin siksi että myyjä oli katsellut naista nenänvartta pitkin ja jättänyt palvelematta, vaikka nainen olisi ollut valmis ostamaan täyden turhakkeen todella kalliilla hinnalla tästä merkkiliikkeestä.

Vastasin rehellisesti että mun työ on olla jokaiselle asiakkaalle niin hyvä asiakaspalvelija kuin on ikinä mahdollista, koska mä en ole siinä asemassa että voisin alkaa valikoida vain rikkaan näköisiä asiakkaita. Kyseinen nainen olikin sitten miljonääri ja tämän jälkeen kantoi liikkeeseemme rahaa tuhansia euroja...:)

Vaikea sanoa arvioiko se taksikuski sua sen takia, että olit ”renttuisen” näköisenä ja vaatetuksesi perusteella paikka olisi kuulunut business-naiselle ja osapuolet ajattelivat että totta kai olet ohitellut sun ulkonäön perusteella. Veikkaan, että kuski olisi esittänyt saman kysymyksen, vaikka olisit ollut samoissa tamineissa kuin toinen nainen . Eri asia jos nimenomaan koit, että ulkonäkösi perusteella sinua arvostellaan eikä käytöksesi ja puheidesi.

Joka tapauksessa on väärin arvostella ulkonäön perusteella jos taksikuski mielessään niin ajatteli, että olisit muka ollut tilanteessa väärintekjä . Mutta taksikuski teki työtään ja selvitti asian siihen kuuluvalla tavalla ja huomioi toisen naisen kommentin, tietämättä kumpi oikeasti oli oikeassa tai väärässä.

Anna (Ei varmistettu)

Siis tietty ymmärrän, että taksikuskin tehtävä on selvittää tilanne, mutta juuri se vaatteideni arvioiva katse hänen osaltaan ja juuri se naisen käyttäytyminen loivat sen fiiliksen. Ja tosiaan järkytti ne kymmenet ja kymmenet viestit asiaan liittyen :/

Monaveronika (Ei varmistettu)

Kun olin töissä pankin kassapalveluissa, kävi konttorilla pari vakioasiakasta jotka näyttivät siltä, kuin olisivat heränneet katuojasta tai lehtiroskiksesta ja astelleet suoraan tiskilleni. Näillä tyypeillä oli kuitenkin tilillä rahaa kuusinumeroisia lukuja. Vastaavasti olen joutunut käymään neuvotteluita kulutusluottojen yhdistämisestä päästä varpaisiin merkkivaatteisiin sonnustautuneen asiakkaan kanssa, joka ei alkuunkaan ymmärtänyt kuinka kusessa on. Ulkonäkö ei todellakaan kerro kaikkea, eikä se saisi määrätä sitä, minkälaista palvelua tai käyttäytymistä tulet saamaan osaksesi.

Akialoa (Ei varmistettu)

Tää ehkä menee vähän aiheen vierestä, mutta hyvä ystäväni tarvitsee kulkupelikseen pyörätuolin ja on kertonut usein aivan järkyttäviä asiakaspalvelukokemuksia mitä joutuu kokemaan... Useamman kerran on kuulemma sattunut tilanne että jonkin pienemmän putiikin tai liikkeen kassajonossa myyjä on palvellut ystäväni takana jonossa seisovaa ennen ystävääni. Kun ystäväni on sanonut, että oli tässä ensin, niin myyjän vastaus usein ollut luokkaa "palvelen ensin maksavia asiakkaita" tai jotain muuta yhtä törkeää. Ja tosiaan vain sen takia että liikkuu pyörätuolilla, tehdään tollaisia olettamuksia ihmisestä, joka kuitenkin käy töissä yliopistotutkinnon vaatimassa virassa...

Fiina (Ei varmistettu)

Menin joskus sairaana sokokselle ja sain keski-ikäiseltä kosmetiikkamyyjältä elämäni huonointa asiakaspalvelua. Olin ostamassa ihonhoitotuotetta, ja myyjä sivuutti minut täysin. Olin valmis ostamaan koko sarjan, jos hän olisi esitellyt minulle kahden saman merkin sarjojen eroja.

Myyjä juoksi kesken palvelemiseni Chanelin hyllylle esittelemään meikkejä. Ja huokasi, kun näki että koko tämän ajan odotin.

Päälläni oli juoksuhousut, iso neule ja tennarit, ei meikkiä.

Lähetin palautteen, koska oikeasti pahoitin mieleni.

Sain kyllä todella positiivisen pahoittelun ja hyvityslahjan, mutta silti tuo on jäänyt mieleen.

Palautteessa toin ilmi juuri tuon, että se köyhän näkäinen retupelle voi oikeasti ostaa paljon, kallista, tai olla vakioasiakas, tai tuleva tuhlari.

Kati (Ei varmistettu)

Mulla on ollut samanlaisia kokemuksia nimenomaan Sokoksella! Oon kiinnitänyt tähän huomiota enemmän vanhassa kotikaupungissani, jossa Sokos on pienempi ja myyjät muistaa jo ulkoa. Olen käynyt tuolla todella laittautuneena, urheilukamppeissa ja välillä ilman meikkiä, mutta siisteissä vaatteissa. Palvelun tasossa on ollut todella isoja eroja, eikä ole jäänyt yhteen kertaan, kun koen saaneeni välinpitämättömämpää palvelua ollessani tukka ponnarilla ilman meikkiä.

On todellakin tullut sellainen tunne, että en ole heidän asiakaspalvelunsa arvoinen, koska en ole tälläytynyt...

Essi (Ei varmistettu)

Täysin samoja kokemuksia nimenomaan Sokokselta! Miten masentavaa, että muillakin on :(

Viimeksi kosmetiikkaosastolla (meikittömänä ja urheilukamppeissa) olin etsimässä silmämeikkejä, koko arsenaalia. Pyysin usealta myyjältä apua, mutta minua vain vilkaistiin ja todettiin tyyliin "no NYXillä on ihan hyviä juttuja" ja marssittiin pois!!! Uskomatonta. Vein rahani Stockmannille.

mj (Ei varmistettu)

Katsoin ko. IG-storyn ja jäin itseasiassa pohtimaan asiaa enemmänkin, en vaan saanut aikaiseksi vastata, koska usein tulee fiilis, että paljon seuraajia omaaville vastaamalla saattaa huudella vähän ilman vastakaikua :D Mutta asiaan! Tietysti kaikista parhaassa tapauksessa ihmisiä ei mitenkään tuomittaisi tai luokiteltaisi ulkonäön perusteella, varmasti suurin osa on tästä samaa mieltä. Itseltä ehkä menee tässä nyt joku pointti perjantai-iltana väsyneenä ohi, mutta mietitään vaikka pukeutumista eri tilanteissa. Juhliin ihmiset pukeutuvat ekstrasiististi, tässä tapauksessa voidaan argumentoida, että kunnioittaakseen tilanteen juhlallisuutta. Mutta entäpä kokoukset, toimistotyö, lauantai-ilta kaupungilla, lauantaiaamupäivän shoppailu keskustassa? Usea varmasti heittää shoppailureissulle päälle farkut eikä verkkareita, avaa hiukset ja meikkaa. Kokouksia ajatellessa en usko, että ihmiset pukeutuvat jakkuihin vain kunnioittaakseen asiallista tilannetta, vain luodakseen itsestään tietynlaisen kuvan.

Itse työtilanteissa pukeudun bleisereihin ja yleisestikin pyrin olemaan hyvin siististi pukeutunut. Miksi? Koska haluan viestittää asiallisuutta ja sitä, että otan asiat vakavasti sekä kunnioitan työtäni sekä tilannetta. Eli toisinsanoen pyrin vaikuttamaan siihen, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Toisaalta lähikauppaan ja lenkille koiran kanssa menen välillä aivan suoraan sängystä nousseen näköisenä, niissä tilanteissa en tarvitse mitään kummoisia mielipiteitä tai -kuvia itsestäni muilta, niin tilanne on ihan se ja sama. Jos pukeutuisin työtilaisuuteen samalla tavalla kuin lähikauppaan, se todennäköisesti vaikuttaisi siihen millaista kohtelua saan, jo pelkästään sen takia, mitä ajatellaan normeina pukeutumisessa. Eipä kai muuten olisi pukeutumistyylejä, joita kutsutaan vaikka office formaliksi tms. Ja kun miettii esim. tätä blogia tai mitä tahansa blogia, jossa asukuvat ovat tärkeässä osassa - bloggaaja tekee valinnan julkaista itsestään kuvia tietyntyyppisissä asuissa eli luo itsestään tietynlaista mielikuvaa.

Tämä ehkä vähän kärjistetty ja huonosti kirjoitettu ja osaksi täysin asiasta ohi, mutta ehkä palaan ilmaisemaan itseäni paremmin myöhemmin levänneenä. Mukavat viikonloput! :)

PH (Ei varmistettu)

Mun naispuoleinen läheinen on opettaja, töissä siis asialliset vaatteet jne. Hän on myös luonnonläheinen ja viihtyy paljon ulkona. Tästä johtuen käyttää tosi paljon ns. erähenkisiä/urheiluvaatteita pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Kerran oli mennyt autokaupoille aikomuksenaan ostaa auto samalla reissulla. Päällään reisitaskuhousut ja todennäköisesti jotkut maihinnousukengät tms. Kertoi tunnin seisseensä autokaupassa ilman ensimmäistäkään myyjäkontaktia ja lähteneensä pois. Hänet oli siis huomattu, mutta tehty pikaisen päästä varpaisiin skannaus ja jätetty palvelematta. Seuraavana päivänä hän oli mennyt siisteissä työvaatteissaan samaiseen autoliikkeeseen ja saanut heti palvelua samoilta myyjiltä, jotka olivat edellisenä päivänä ignooranneet hänet. Auto jäi sieltä ostamatta ja hän käveli viereiseen liikkeeseen. Kyllä se ulkoinen olemus valitettavan usein merkitsee. En halua edes ajatella jos kyseiseen autoliikkeeseen olisi mennyt mies, joka olisi ollut vaikka hieman epäsiisteissä erävaatteissa. Todennäköisesti palvelua olisi tullut naps heti. En kestä.
Toki aloissa on eroja, mutta ihan kauheaa lukea/kuunnella just esim. Sote-alan paikoissa ihmisten kärsivän tästä ilmiöstä (missään ei oo ok). En voisi itse hoitajana voisi kuvitellakaan, että vastaanotolta käännyttäisin jonkun ulkoisen olemuksen takia pois.

Vilma (Ei varmistettu)

Musta tää on kans osin luonnollista että arvioidaan ulkonäön perusteella vaikka ei tietenkään pitäisi. Mä oon nuori ihan nätti nainen työssä jossa oon aina isoissa saappaissa kokemuksiini nähden. Niinpä pyrin tietoisesti vaikuttamaan ihmisten mielikuvaan musta pukeutumalla. Eihän tämä aina ensivaikutelmaa pidemmälle kanna, kyllä myös asiakysymyksissä pitää olla kartalla mutta teen sitä silti. Ja osin olen kai onnistunutkin kun työkaverit luuli mua todellisuutta vanhemmaksi.

miljoonaperijätär.... (Ei varmistettu)

Julkisessa terveydenhuollossa. Olen sairaalalle kannattavimpia asiakkaita omaisuuden arvoisen vakuutukseni vuoksi. Tästä huolimatta palvelu tosi ikävää riippumatta miltä näytän. Yksityisellä kohdellaan aina ihmisenä ja yksilöllisestu. Julkisella ei todellakaan. Ja turun hamburger börs vaati maksamaan sviitin ennen hotelliyötä, normisti maksetaan jälkeenpäin. Palvelu tosi epäkohteliasta, en voi suositella. Sviittikin vastasi minun simissä jopa normihotellia huonompaa perushuonetta. Ja onhan näitä... ulkomailla ei koskaan, mutta suomessa kyllä. Usein vielä itseäni köyhempien toimesta mikä on ironisinta.

tiina (Ei varmistettu)

Lääkäreiden ja sairaanhoitajien yms tehtävä on kohdella jo ammattietikkansa puolesta jokaista täysin tasavertaisesti. Julkisella et mene päivystyksessä kenenkään edelle, vaikka olisit laittautunu viimesen päälle ja voisit maksaa itses jonon ohi. Miljardöörit on ihan siinä samassa asemassa kun kodittomat pakolaiset jos kyse on hengenhädästä. Näin sen kuulukin olla, määritteleekö varallisuus muka ihmiselämän arvokkuuden? Yksityisellä palvelunlaatu johtuu todnäk siitä, että firmojen on pakko pitää tasoa yllä, jotta maksavia asiakkaita riittää. Jos maksan yksityisellä 15minuutin yleislääkärin vastaanotosta ilman labroja 80e ja oletn samalla hinnalla vuorokauden yliopistollisessa sairaalassa skannattavana päästä varpaisiin, niin se ehkä kertoo jo jotain.

miljoonaperijätär.... (Ei varmistettu)

Sepä juiri kun eivät kohtele tasavertaisesti :D julkisella turha yrittääkään saada palvelua, vain yksityisellä auttavat oikeasti. Luonnollisesti varallisuus ei määritä ihmisarvoa, mutta jos on millä maksaa, olettaa ihmisarvoista hoitoa! Enkä minä mene siellä chanelit olalla tmv. Olen ihan tavallinen kaunisnainen joka mieluusti maksaa jos saa asiallista palvelua. Nyt olen saannut sitä yksityiseltä vain. 40€ laskun lähettivät kerran julkiseltakin vaikken lääkäriä edes tavannut. Joten maksan kyllä mieluusti ylimääräistä että pääsee käsipäivät ja asianikin kertomaan... :Dd diagnoosi jäi nimittäin julkiselta saamatta tuolloin...

Jonnz (Ei varmistettu)

Mielestäni ulkonäkö ei kerro rahatilanteesta, muista arvoista kyllä. Olen yleensä laitettuna liikkeellä ja saan hyvää palvelua. Liiankin hyvää, koska opiskelijan perheessä ei ole varaa siihen kalleimpaan. Ja ulkonäön perusteella tarjotaan kalleinta ja haukutaan kaikki halvat. Jää siis kaikki ostamatta (esim eilen sohva) tämän takia. Olen myös huomannut usein, kuinka kaupassa "huonommin pukeutunut" ei saa palvelua. Useimmiten huomannut etenkin miehissä, että sillä rupusimmalla on miljoonia (kun osannut säästää/supernuuka) ja sillä koreimmalla on isoimmat velat tai pienet tulot.

Johanna (Ei varmistettu)

Tämä samaan kategoriaan luokiteltava ennakkoluulo vaatteiden (sekä osittain sukupuolen) perusteella, mutta tällä kertaa vähän päinvastoin. Aikaa tästä on jo varmaankin 10-vuotta mutta selkeästi vielä mielessä. Olin silloin toimistossa töissä, eli pukeuduin töihin siisteihin vaatteisiin, hiukset laitettuna ja meikkiä naamassa. Yleensä myös korkkarit jalassa. Samoin äitini, jonka kanssa teimme saman alan töitä ja joka myös panosti ulkonäköön töissä. Yhtenä päivänä töiden jälkeen lähdimme etsimään minulle metsästykseen sopivia vaatteita. Olen lyhyt ja pieni naisten vaatteista pienimmästä päästä, eikä tuohon aikaan hirveästi tämän kokoiselle metsästysvaatteita ollut. Kaupunkiin oli avattu uusi metsästy- ja erävaatteita sekä tarvikkeita myyvä kauppa josta ajattelimme käydä vaatteita kysymässä. Ja olimme jopa valmiita ne tilaamaan kunhan vain oikeaa kokoa löytyisi. Tosiaan työpäivän jälkeen korkkarit jalassa menimme kauppaan jossa oli kaksi mies myyjää. He kyllä palvelivat meitä ja esittelivät kuvastosta sopivia vaatteita, mutta siinä samalla kun olivat meidät myös maasta kattoon mittailleet kehtasivat aliarvioivasti kysyä että mihinkäs tarkoitukseen vaatteita etsimme että ei varmasti metsästykseen nyt ainakaan. Siinä vaiheessa totesin asiallisesti ja rauhallisesti että kyllä metsästykseen (mielessä, miksi ei nuori nainen voisi tätä harrastaa) että eikös me siihen juuri vaatteita kysyneet. Jätin kyseisestä liikkeestä vaatteet tilaamatta enkä kyllä myös mennyt sinne myöhemminkään. Muista liikkeistä sai aivan asiallista palvelua ilman ennakkoluuloja. Että ei se siisti ja asiallinen pukeutuminen näköjään ennakkoluuloissa sovi kaikkialle :D
Mikä tosiaan ihmetyttää, koska me ihmiset saatetaan niinkuin mainitsit, näyttää päivän aikana aivan erilaisilta. Kyllä mulla ainakin eteisessä on sulassa sovussa vierekkäin niin turvakengät, korkokengät kuin vaelluskengätkin. Tilanteisiin sopivat ;)

Ansku (Ei varmistettu)

Eka mikä tuli mieleen oli ku kävin kaverin kanssa jossain sellasessa Pentikin tyylisessä mut vähän ökymmässä sisustusliikkeessä ja kateltiin siellä sitten, myyjä ei edes tervehtinyt vaikka ihan kassan vierestä käveltiin, hypisteltiin kaikkea ja ihan vakavissaan kateltiin, mut sitte ku joku vanhempi rouva tuli sisään niin kassa oikeen laulaen toivottaa tervetuloa ja meni sen luo kyselee tarviitko apua yms. Ja oltiin siis tosiaanki parikymppisiä perus parkoissa ja farkuissa. No itse laskin viltin ja lyhdyn käsistä ja totesin et en taidakkaan ottaa näitä ku en tiiä myydäänkö täällä mulle ::::DD Rupes vituttaa mut ainaki säästy rahat. Yleensä saa kyllä ihan normaalia ja hyvää palvelua eikä nyt oikeastaan mitään ton kummempaa ees tuu mieleen.

Sohva (Ei varmistettu)

Muistan elävästi kokemukseni 20-vuotiaana sohvakaupoilla. Kyseessä oli Furninovan 2000 € hintainen sohva. Oli mahdotonta saada palvelua, sillä siinä tunnissa, jonka palloilin niinkin fiinissä paikassa kuin Kodin 1-myymälässä. Jokainen leivänpaahdinta vilkuillut keski-ikäinen sai välittömästi myyjän huomion, joka systemaattisesti jätti jatkuvat lähestymisyritykseni huomiotta. Lopulta kävelin kyrsiintyneenä suoraan kassalle ja kerroin minkä sohvan haluan, missä värissä ja millä jaloilla. "Kuka sinua palveli?" kysyi kassamyyjä. :D

Hanna (Ei varmistettu)

Kylläpä tätä sattuu. Kuljen itse paljon pyörällä pitkiäkin matkoja. Silloin ei todellakaan tule mieleen pukeutua mitenkään hienosti vaan käytännöllisesti. Olen saanut samassa liikkeessä samalta myyjältä täysin erilaista palvelua riippuen ulkoasusta. Tyylikkäämmässä asussa aikaa ja ystävällisyyttä minulle riitti, urheiluasussa en meinannut millään saada palvelua ja kun lopulta sain, tuli olo että minusta halutaan vain pian eroon. Ei puhettakaan silloin, että olisi halunnut esitellä minulle vaihtoehtoja. Kummallakaan kerralla ei liikkeessä ollut paljon asiakkaita tai kiireisen näköistä. Pidän tällaista ihmisten luokittelua ulkoasun mukaan todella törkeänä. Osoittaa sivistyksen puutetta.

Erppa (Ei varmistettu)

Olin kaverin kanssa Kampin Marimekon liikkeessä etsimässä yhteiselle kaverillemme tuparilahjaa pari vuotta sitten. Näytän edelleen ikäistäni nuoremmalta, ja silloin 25-vuotiaana sain jatkuvasti kommentteja siitä että näytän 16-vuotiaalta :D. Ja silloin vielä elin opiskelijabudjetilla, joten ilmeisesti tavalliset ketjuliikeen vaatteet eivät vastanneet Marimekon standardeja, koska heti kun astuimme liikkeeseen sisään, kaksi myyjää tuijottivat meitä tiskin takaa arvioiden päästä varpaisiin. Katselimme valikoimaa ja hintoja huolella ja kääntelimme kulhoja, ja koska tykkään myös joistakin merkin vaatteista ja laukuista, hypistelin niitäkin (ja tietenkin hintaa, koska opiskelija ei noin vain osta marimekon tuotteita). Tämä ilmeisesti näytti tarpeeksi epäilyttävältä, koska kaksi naismyyjää tuijotti meitä koko ajan ja supattivat keskenään, ja tosi nopeasti liikkeeseen tuli vartija, joka selkeästi seurasi minua pitkin kauppaa. Lopulta ostimme ison salaattikulhon, ja kassalle siirtyessämme vartija tuli seisomaan ihan kassan viereen, ja myyjä ei edes hymyilly ja katsoi kuin halpaa makkaraa. Tilanteesta jäi tosi paha maku suuhun, ja olin todella vihainen loppupäivän!
Mietin myös sitä, että vaikuttikohan tilanteeseen nuori ja "homssuinen" ulkonäköni, vai se että näytän myös kaikkien mukaan itäeurooppalaiselta (vaikka molemmat vanhemmat suomalaista sukua). Tuollaisissa merkkiliikkeissä jotkin stereotypiat istuvat edelleen selekästi hyvin vahvoina.. Ja Kampin Marimekossa en enää vieraile :).

Lotte (Ei varmistettu)

Ainakin Sokoksella olen monesti huomannut, että jos menen meikittömänä ja ”ryönävaatteissa”, niin kukaan ei tarjoa apua. Enkä tosiaan näe mitään järkeä, että alkaisin laittautumaan lenkille sen takia, että tarvitsen sokokselta vaikka oikean sävyisen meikkivoiteen. :D Sitten on itse pitänyt myyjää etsiä, vaikka näyttäisin kuinka apua tarvitsevalta ja olisin puljun ainut asiakas :D

Jos taas olen liikenteessä laittautuneena ja muissa kuin lenkkeilyvaatteissa, avuliaita myyjiä löytyy kummasti.

Marjo (Ei varmistettu)

Kiinteistöalalla työskentelevänä on saanut kyllä huomata sen, että varakkaimmat asuntosijoittajat näyttävät niiltä rönttöisimmiltä ja käyttäytyvät parhaiten. :D Sitten nämä, jotka ovat ostaneet sen ihkaensimmäisen sijoitusasuntonsa, käyttäytyvät ylimielisemmin kuin kukaan ja pukeutuvat pelkkiin merkkivaatteisiin. Yleistystä toki tässäkin esimerkissä mutta totuuteen perustuen. ;)

Liibalaaba (Ei varmistettu)

Oi kyllä! Menin louis vuittonille reppureissun jälkeen rinkan kanssa ostamaan itelleni uutta useamman tonnin laukkua. Arvasin jo ennen liikkeeseen menoa, että minua tullaan katsomaan kuin kerjäläistä kadulla, mutta silläkin uhalla ja ehkä senkin takia menin ostoksille. Kysyin ystävällisesti, että voinko tulla rinkan kanssa sisään ja jättää sen odottamaan, erittäin epäillen päästivät sisään ja kukaan ei tullut palvelemaan. Ilmoittaessani että ostaisin laukun x jos joku sen minulle voisi antaa, meni myyjän silmät lautasen kokoisiksi ja innosta soikeana kysyi otanko kahvia ja alkoi kipitellä kiireesti ympäri liikettä. Seuraavan kerran pukeuduin liikkeeseen nätisti ja otin mukaan chanelit ja kaikki, jolloin välittömästi tultiin kyselemään tarpeitani ja kahvit oli äkkiä tarjolla, ennen ostopäätöstä. Minua huvitti ja vitutti samalla. Tämä on nähtävissä arjessa jatkuvasti, jos laitat "tunnetut merkit päälle" saat huomattavasti laadukkaampaa palvelua. Mikä on sinänsä sääli. Ja saman tapaisen ilmiön olen huomannut työskennellessäni psykiatrialla, esim. Lääkärit tekee valitettavasti arvioita/hypoteeseja potilaan psyykkisestä tilasta jo pelkän pukeutumisen ja puhetyylin perusteella. Jos pukeudut erikoisesti, voi lääkärin päässä alkaa esim. Asperger-diagnoosi naksuttamaan. Joskus oletuksien teko ihmisen ulkoisen olemuksen perusteella lienee ok, mutta riskinä on myös että mennään ihan metsään.

Tiina (Ei varmistettu)

Taksikuskit tosiaan pyrkii aina selvittämään jonotusjärjestyksen, jos siinä vaikuttaa olevan jotain epäselvää.
Mä en brassaile merkeillä, ja liikun arjessa aina halvoissa tai keskihintaisissa vaatteissa, usein reppu olalla. Tarpeeseen ostan kyllä kalliitakin tavaroita. Silti saan eri liikkeissä hyvin erilaista palvelua. Kyse on siis liikkeen palvelukulttuurista ja myyjien ammattitaidosta, ei pukeutumisesta. Arvostan hyvää palvelua, ja sellaisella musta saa hyvän kanta-asiakkaan.

stigi (Ei varmistettu)

Sama homma, itse joskus olin sokoksella meikkivoide ostoksilla, en ollut pahemmin aamulla meikannut ja vaatteetkaan eivät olleet ihan sieltä tyylikkäimmästä päästä ja olin myöskin nuori. Myyjää ei saanut kiinni millään ja vaikka olin ollut liikkeessä jo puolisen tuntia, ei kukaan tullut kysymään tarvitsenko apua... Vanhempia, tyylikkäitä naisia kuitenkin palveltiin pitkään ja palvelu tuntui tulevan heti kun tuli ovesta sisään. Kyllä se vähän korpesi, kun koin että olin asiakas ihan siinä missä muutkin.

Kat (Ei varmistettu)

Oon huomannut tuon saman ilmiön Sokoksissa, Stockalla yms kosmetiikkaa myyvissä liikkeistä. Jos teen meikkiostoksia urheiluvaatteissa ja meikittömänä, niin palvelua ei meinaa saada millään. Lopulta kun joku palvelee, niin toiminta on jopa tylyä. Sitten taas, jos olen meikannut huulipunaa myöten, hiukset on ojennuksessa ja päällä muuta kuin tuulitakki, niin myyjät suorastaan kilpailevat kuka saa palvella, hymyt irtoaa ja small talkia tulee hämmennykseen asti. Oon itsekin asiakaspalvelussa töissä, mutta en voisi koskaan palvella ihmisiä eriarvoisesti oli sitten kyseessä laitapuolen kulkija tai miljonääri. Sama kohtelias ja ystävällinen palvelu kuuluu kaikille!

H (Ei varmistettu)

Junassa kerran katselin kun oli lipuntarkastus ja siinä keski-ikäinen rouva kaiveli laukkuaan eikä löytänyt lippuaan. Hän sitten sanoi tarkastajille että lippu kyllä on siellä jossain laukussa, mutta nyt pitäisi päästä poistumaan kun on hänen pysäkki. Tarkastajat ystävällisesti sitten myöntelivät että tottakai ja uskovat kyllä ja mukavaa päivänjatkoa, ja päästivät rouvan lähtemään Mutta mitenkähän olisi tilanne mennyt, jos siinä olisi ollut rouvan sijaan parikymppinen tatuoitu mieshenkilö..

Krista (Ei varmistettu)

Aivan selkeä ero palvelussa, jos menee lounastauolla tai suoraan töistä käymään jossakin tai sitten vapaa-ajalla. Olen juristi ja näytän siltä töissä. Vapaa-ajalla puolestaan viihdyn hyvin rennoissa vaatteissa ja usein ilman meikkiä.

Lotttttta (Ei varmistettu)

Itse en ole koskaan innostunut meikkaamisesta ja meikkaankin äärettömän harvoin ja sillonkin se on lähinnä vain ripsiväriä. Kuljen usein myös ulkoiluvaatteissa tai kollareissa. Ja jalassa on vaelluskengät tai coretex lenkkarit. Itsellä mukavuus on aina etusijalla ja kun pyörällä pääsääntöisesti liikkuu niin pitää olla säänkestävät kamat päällä. Kaupoissa palvelua ei juuri heru. Aina tulee ihan hämmentynyt olo kun menee kauppaan farkuissa ja siistissä takissa ja hetkessä on myyjä kyselemässä että voiko auttaa jotenkin.

Senja (Ei varmistettu)

Monilla miespuolisilla tutuilla on kokemusta siitä kun on menty autokaupoille streetvaatteissa (tosin hyvin arvokkaissakin sellaisissa) hupparia ja tennaria päällä ja palvelu on ollut ala-arvoista ja selkeästi katsottu päästä varpaisiin, että sulla tuskin on rahaa näihin autoihin. Siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi että autoa ollaan ostamassa ns. käteiskaupalla ilman velkoja nii on bemarikauppiaiden leuat loksahtaneet lattiaan ja asenne muuttunut täysin. Surullista itse saan taasen myyjänä usein ala-arvoista kohtelua asiakkailta, mitaillaan päästä varpaisiin ja ihan suoraan todetaan että "sä et varmaan tiedä näistä mitään mutta..". Omien kokemuksien myötä asiakaspalvelutyö on yhtä helvettiä :( millon neuvotaan ja millon arvostellaan, myyjälle saa sanoa ihan mitä vain.

annnn (Ei varmistettu)

Oon monesti törmännyt siihen, ettei minua oteta tosissaan tai etten saa hyvää palvelua. Myös pukeutumisella on väliä. Tykkään olla urheiluvaatteissa ja aina ei jaksa panostaa vaikka myös muutkin kuin urheiluvaatteet kiinnostavat minua. Olen 27-vuotias, mutta näytän tosi nuorelta ja olen myöskin aika lyhyt (alle 160) -> minusta saa vielä entistä nuoremman vaikutelman pituuteni takia. On se toki välillä kivaa, mutta haluaisin myös, että palvelualoilla työskentelevät ottaisivat vakavasti. Koskahan se käänne tapahtuu?

Aliisa (Ei varmistettu)

Täällä joku aikaisemmin mainitsikin tämän saman asian, mutta itsekin olen ollut pankin kassalla töissä ja voin kertoa että siinä kyllä silmät aukeaa. Ulkoisesta habituksesta ei voi oikeasti päätellä yhtään mitään ihmisen varallisuudesta. Jos jonkinlaisen yleistys pitäisi omien kokemusten perusteella tehdä, niin yleensä ne kaikista varakkaimmat ovat olleet selkeästi matalan profiilin ihmisiä niin ulkoasultaan kuin käytökseltään. Ja ainakin omalla kohdalla ne kaikista vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa olevat asiakkaat olivat pukeutuneet taas erittäin näyttävästi ja pitivät ehkä enemmän haloota itsestään muutenkin. Eli aika varovainen saa olla jos lähtee pelkän vaatetuksen tai ulkonäön perusteella arvioimaan tuntemattoman ihmisen ostovoimaa.

Riika (Ei varmistettu)

Siis mitä, kuuluuko Sokoksella ( ym. vastaavissa) saada palvelua? :D Olen jo iältäni kohta lähempänä kolmeakymppiä kuin kaksikymppistä, mutta olen todella lyhyt ja nuoren näköinen. Pukeudun siististi, mutta suht rennosti. Työni on sisältää paljon liikkumista paikasta toiseen joten arkiasuni koostuu yleensä tennareista, farkuista ja parkatakista, riippuen toki vuodenajoista. Tavarat kulkevat usein repussa mukana. Shoppailen harvoin ja silloin kun tarvitsen jotain niin pyrin ostamaan laatua, joka kestäisi vuosia ja olen siihen valmis rahallisesti panostamaan. Kuitenkin jos tässä asussa menen kaupoille, en yleensä palvelua saa missään "kalliimmissa" liikkeissä. En tiedä onko kyse asusta, vai siitä että vaikutan nuorelta. Valitettavasti olen tähänkin jotenkin tottunut. Etsin tarvittavat asiat ja ostan ne. Jos en jotain löydä, eikä myyjä halua minua palvella, on se kaupan menetys, ei minun. Näistä kommenteista kimpaantuneena aion kyllä tulevaisuudessa vaatia palvelua ja jos se ei ole jostain syystä ystävällistä, jätän ostokset tekemättä. Hyvin silmiä avaava keskustelu tämä. En jotenkin aiemmin ole edes ajatellut, että liikkeissä kuuluisi saada henkilökohtaista palvelua vaikka aina kun olen äitini kanssa ollut liikkeellä, on palvelua tullut ihan ilman pyytämistä.

Emma (Ei varmistettu)

Tärkeän asian äärellä ollaan! Havahduin joskus, kun useampi ystäväni mainitsi, että ei onneksi tiettynä ajankohtana tarvitse meikata, kun ei ole asiakastapaamisia. Että kun asiakkaita palvelee, täytyy näyttää fiksulta. Miksi ihmeessä me uskomme, ettei nainen voi näyttää fiksulta tai riittävältä ilman meikkiä?! Ei miesten tarvitse meikata ollakseen uskottavia. Yleiseen siisteyteen uskon itsekin tietyissä tilanteissa, mutta se että vaaditaan selkeästi, että panostamatta ei kelpaa, on kammottavaa. Jokainen ihminen tulisi aina kohdata arvokkaana, tätä kun toteutetaan niin monet ongelmat katoaa maailmasta. Rakkautta ja avarakatseisuutta ihmiset

Looking for...

Minulla on kiva tarina naapuristani. Mies ajoi vanhaa autoa, jota oli itse huolella hoitanut, kunnostanut jne. Oli kuulemma auto, jossa oli vaimonkanssa ekaa kertaa pussannut. Pihassa oli kyllä mersukin, vaimolle. Heillä oli isot viljelmät ja paikalliset tiesi kyllä, että rahaa riittää sekä hyvää sydäntä.

Siinä sitten isäntä oli tuuminut, että uudet traktorit olisi tarpeeseen. Lähti kaupunkiin mukana kassi kahisevaa, koska oli säästänyt pankin ulkopuolella. Aikaa ei ollut laittaa pukuja vaan kiireisenä kylvöstä kauppaan. Siellä sitten myyjät katsoivat nokkaansa pitkin ja palvelua ei saanut millään. Herra marssi kilpailikalle kadun toiselle puolelle. Sieltä saikin sitten palvelua ja kahvit kanssa. Soitti sitten kavereita ajamaan uutta viittä traktoria ja tokaisi, että tehdääs mutka. Miehet körötti upouusilla traktoreilla edellisen liikkeen pihaan, soittivat torvia ja kun myyjiä tuli ulos huusi isäntä: ”kyllä se on kiva kun naapuriin kelpaa käteinen!” Oma isäni oli yksi kuskeista ja oli hyvällä tuulella kotiin päästyään. Ei ulkonäkö todellakaan kerro mitään varakkuudesta.

Mmuksu (Ei varmistettu)

Tää järkytti. Eikö jyväjemmari saa mennä työvaatteissaan ostaan traktoria? Mielummin mä näkisin sen olevan oikeesti ostoksilla, ku pukumiehen. :o

Emma (Ei varmistettu)

Tätä minäkin ajattelin

Marika (Ei varmistettu)

Alkon skumppahyllyllä en saanut palvelua kuin vasta pyytämällä, vaikka myyjä hyllytti tuotteita viereisellä hyllyllä. Ennen kuin ehdin pyytää apua, myyjä ampaisi hyllyn luokse tulleen keski-ikäisen tädin luo ja auttoi häntä valitsemaan pullon. Sen jälkeen pyysin apua ja myyjä mittaili minua katseellaan, että onkohan tuo oikeasti ostamassa KUOHUVIINIÄ. Mulla oli tuulihousut, tuulitakki, likaiset lenkkarit ja tukka sotkuinen jumpan jäljiltä. Olisi varmaan kannattanut sanoa myyjälle suoraan tilanteessa, mutta annoin kuitenkin myöhemmin myymälään palautetta...

Saara (Ei varmistettu)

Itse olen asiakaspalvelijana liikkeessä, jossa myydään kosmetiikkaa pyrin aina palvelemaan kaikkia asiakkaita ikään ja ulkonäköön katsomatta. Oman kokemukseni mukaan työssäni yleensä nämä hyvin pukeutuneet vanhemmat naiset ovat niitä jotka kärkkäimmin vaativat palvelua ja tulevat monesti jopa keskeyttämään kun olen toisen asiakkaan kanssa. Se on raivostuttavaa koska he luulevat, että heidän tarpeet ovat tärkeämmät kuin esimerkiksi jonkun nuoren, jota palvelen. Ulkonäön perusteella ei voi päätellä mitään, koska monesti juurikin rönttöisesti pukeutuneet ostavatkin todella kalliilla. Nuorena myyjänä joudun kokemaan myös sitä, että minua katsotaan päästä varpaisiin ja pyydetään vanhempaa myyjää tai kysytään todella ilkeästi, että tiedätkö näistä muka mitään.

Hilda (Ei varmistettu)

Moni on kertonut olevan vaikea saada palvelua, kun näyttää nuorelta. Joskus voi olla toisinkin päin. Pyöräliikkeessä myyjä kieltäytyi esittelemästä minulle laadukkaampia ja parempia (ja myös kalliimpia) pyöriä vedoten siihen, että "ne on tarkoitettu aktiivipyöräilijöille". Niin varmaan on, mutta olin juuri kertonut pöyräileväni päivittäin vähintään 30km ja hintahaarukkani, johon nuo paremmat pyörät olisivat sopineet. Päättelin, että tuossa liikkeessä kalliita pyöriä ei myydä 50-vuotiaille naisille ja ostin pyöräni muualta.

Heidukka (Ei varmistettu)

Koskaan en ole saanut Alkossa niin hyvää palvelua, kuin sen kerran jouluostoksilla kun kipaisin perintöminkki päällä ostamassa miehelle joululahjaa, eli satkun viskiä :D :D Plus jouluviinin. Ja oiskos ollut kaverille myös skumppaa. Huvitti kyllä, mutta samalla vähän myös myötähävetti muiden asiakkaiden puolesta.. :) Mun ostokset ihan aikuisten oikeesti pakattiin minulle ja ojennettiin :D Ei ikinä ennen Alkossa! :D

X (Ei varmistettu)

Minusta on aina ollut kurjaa se, miten usein lapset ja nuoret saavat surkeaa palvelua, tai eivät mitään palvelua. Jos lapsi on säästänyt omaan ostokseen, häntä pitäisi todellakin kohdella hyvin. Samoin on väärin, että myyjät ohittavat teinit jonossa. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden asiakkaita, he vasta opettelevat, miten asiakastilanteissa toimitaan.

Riika (Ei varmistettu)

Tästä tuleekin mieleen lapsuudesta yksi asiakaspalvelukokemus. Olimme kaverini kanssa jotain yhdeksän/ kymmenen vuotiaita ja kaverini vanhemmat olivat luvanneet hänelle syntymäpäivälahjaksi polkupyörän. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja koulun jälkeen odottelimme kaverini äidin töiden päättymistä, että pääsisimme hänen kyydillään kotiin. Koska aikaa oli vielä jäljellä, kaverini äiti ehdotti että kävisimme viereisessä polkupyöräkaupassa katselemassa mieleistä polkupyörää kaverilleni. Innoissamme menimme kauppaan ja kerkesimme olla siellä pari minuuttia kun kaupan keski-ikäinen miesmyyjä tuli kysymään että aiommeko nyt ostaa pyörän. Koska olimme ujoja pieniä lapsia vastasimme vain että olemme vain katselemassa, sen enempää selittelemättä. Tähän myyjä vastasi että " jos ette nyt osta mitään niin pyydän teitä poistumaan liikkeestäni". Oli kyllä uskomatonta toimintaa, vaikka toisaalta ymmärrän ettei myyjä ehkä halunut että lapset koskettelee pyöriä ja mahdollisesti rikkoo jotain. Toisaalta olimme rauhallisia, ujoja lapsia, joista ei kauheasti olisi ollut vaivaa. No, jokatapauksessa, pyörää ei ostettu kyseisestä pikkuliikkeestä vaan kaverini vanhemmat lähtivät pyöräostoksille 100 km päähän isompaan kaupunkiin. Harmi sinänsä, että paikallinen pienyrittäjä menetti rahaa, mutta omapahan oli päätöksensä.

S. (Ei varmistettu)

Tästä ei ole kauan kun menin etsimään tulevalle kummitytölleni ristiäislahjaa ja yksi ystävistäni lähti seuraksi kaupoille mukaan. Ystäväni elää ja hengittää business maailmaa ja pukeutuu aina todella klassisen siististi ja business henkisesti. Minä taas rakastan converseja, farkkuja ja ylipäätään rentoa tyyliä, en koe perinteistä business lookkia yhtään omakseni. Tosin minäkin olen business maailmassa ja arvostetussa yrityksessä töissä. Tienaan about saman verran kuin ystäväni. Ja kuinka ollakaan, saapuessamme yhteen koruliikkeeseen myyjä tervehti kyllä meitä molempia, mutta tämän jälkeen keskittyi heti ystävääni ja alkoi ahkerasti juttelemaan mukavia hänelle. Esittelemään ja myymään yksiä korviksia tiskillä. Minä olin kuin ilmaa. Jossain vaiheessa ystäväni sanoi, että itseasiassa tulin tuon ystäväni mukana vain katsomaan hänen kummitytölleen lahjaa. Myyjä selkeästi nolostui koska olin pyörinyt ihan yksin ympäri liikettä kun hän oli esitellyt niitä hemmetin korviksia ystävälleni. Tässä siis koin aivan selkeästi sen, että ystävääni pidettiin potentiaalisempana asiakkaana kuin minua, ja uskon että se johtuu nimenomaan ulkonäöstä. Vaikka lopuksi minä ostin ihan semi hintavat helmet ja ystäväni ei yhtään mitään :)

Sofia (Ei varmistettu)

Olin kerran Sokoksella hakemassa hiustenhoitotuotteita. Katselin Paul Mitchellin-hiusöljyä ja kyselin siinä myyjältä vinkkejä. Myyjä itsessään oli erittäin siististi tietenkin laitettuna ja itse olin juuri salille menossa ilman meikkiä ja salikamat päällä. Myyjä totesi, että ehkä voisin kokeilla edullisemman sarjan tuotteita (four reason), kun nämä on kuitenkin aika hintavia. Ja tuijotti minua päästä varpaisiin. Olin niin tyrmistynyt tästä, että lähdin pois paikalta ilman mitään tuotteita. Ja laitoin palautetta tästä palautetta Sokokselle.
Uskomatonta touhua.

krisuti (Ei varmistettu)

Itselläni on jäänyt karmaisevana esimerkkinä ulkonäön perusteella arvioimisesta mieleen muutaman vuoden takaa juurikin TAYSin ensiavun sairaanhoitajat, joiden äärimmäisen epäasiallinen käytös tuntuu pahalta vielä tänäkin päivänä ja harmittaa edelleen, etten aikanaan hoksannut tehdä heistä valitusta. Olin 7. kuulla raskaana ja juhlistamassa urheiluseurani kanssa historiallista voittoamme, kun kokislasini terästettiin tyrmäystipoilla. Itselläni ei yöltä ole juurikaan muistikuvia, mutta ystävieni mukaan olin mennyt baarissa tajuttomaksi ja sieltä tie vei ambulanssilla päivystykseen. Oma alkoholinkulutukseni on kaksi viinilasia vuodessa -luokkaa ja todellinen nollatoleranssi raskaana ollessa ja ystäväni olivat tämänkin ambulanssihenkilökunnalle kertoneet, mutta aamuisen peilikuvan perusteella ei olo todellakaan ollut kovin hehkeä, kun meikit olivat valuneet pitkin naamaa ja raskauden aiheuttama univaje ja turvotus kasvoilla sai näyttämään oikein bileprinsessalta. Tuntuikin siis todella pahalta, kun hormonihuuruissa, peloissani ja tapahtumista todella järkyttyneenä ja saaduista aineista edelleen pöllämystyneenä kuulet, miten aamuvuoroon tullut hoitajakolmikko käy keskustelua potilaista ja omalla kohdalla käyty keskustelu oli seuraava: "Kato nyt totakin kolmosen naista... Taas näitä "ja mitään en oo ottanut" -narkkeja, jotka on muka tyrmätty. Naaman perusteella ei todellakaan ole eka kerta! Ja raskaanakin vielä, voi lapsi parkaa!! Kymppi vetoa, että toi päätyy tänne vielä uudestaan ennen ku muksu on edes syntynyt.". Jouduin myös vaatimalla vaatimaan, että ottavat tyrmäystippatestit rikosilmoitusta varten. Oma olo oli todella hutera koko päivän ja pyytäessäni lasia vettä, osaston päivystävä hoitaja ystävällisesti ilmoitti, että tuolta hanasta sitä tulee, hae sieltä. Omaksi pelastuksekseni koitui miespuolinen sairaanhoitajaopiskelija, joka kerta toisensa jälkeen jaksoi selittää missä olen ja mitä on tapahtunut ja vakuutteli uudestaan ja uudestaan, että vauvalla on kaikki kunnossa. Naispuoliset kollegansa sen sijaan saisivat hävetä käytöstään ja minusta tekemiään perusteettomia olettamuksia, joiden perusteella saamani hoito oli todella ala-arvoista.

Lis (Ei varmistettu)

Muutama vuosi sitten kävin Stockmannilla ja etsin syystakkeja, löysinkin yhden vähäsen hintavamman ja päätin sovittaa. Hetken päästä tuli myyjä vierelleni ja sanoi että ”eikö jonkun muun päällä pitäisi takki ensin nähdä ennen kun alkaa itse sovittamaan". Menin ihan sanattomaksi koko tilanteessa että laitoin takin takasin paikoilleen ja kävelin liikkeestä ulos.
Mistä ihmeestä pitäisi tietää että sopiiko takki itselle jos sitä ei saa edes sovittaa vaan pitää jonkun muun päällä nähdä se ja siitä päätellä että sopiiko se malli itselle.
Laitoin kyllä myöhemmin palautetta Stockmannille ja tilannetta pahoiteltiin.

yksimielipide (Ei varmistettu)

Suomessa on yleistä tuulipuvut yms. joten ei voinut johtua yksistään vaatteista. Luultavasti kuski oli vain hämmentynyt. Maailmalla olen kyllä pistänyt merkille että jotkut ihmiset lähtevät kaupasta pois jos näkyy henkilö joka on huonoissa vaatteissa, sekava ja lian hajuinen ja jos vielä yskii niin on hyväkin vaihtaa jonoa ettei tauti tarttuisi heti. Suomessa on huonot vaatteet yleistä, jotkut menevät juhliinkin tuulipuvuissa ja lenkkareissa ja pitävät niitä juhlavaatteina arkivaatteiden lisäksi

Mii-a (Ei varmistettu)

Nyt on kyllä ihan pakko joku päivä mennä aivan risupekan näköisenä ainakin Sokokselle ja muuallekin ja testata tätä teoriaa, niin uskomattomia juttuja kommenttiboksi täynnä :D

Höpö (Ei varmistettu)

Olen saanut kyllä lähes aina kivaa palvelua vaikka suurimman osan ajasta kuljen jumppavaatteissa. Olen kuulemma pelottavan näköinen niin varmaan johtuu siitä :D Olen vähän aikaa sitten valmistunut lääkäriksi ja ikinä ei ole kukaan potilas kyseenalaistanut päätöstäni ainakaan päin naamaa, vaikka tietysti olen nuoren näköinen. Oletan siis että johtuu mun 'pelottavasta' naamasta!

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.