Mielipidemaanantai - Raha-asiat ja säästäminen

Mungolife

Raha-asiat ovat kovasti aina tabuja suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä on onneksi mielestäni hieman muuttumassa. Todella hitaasti ja pikkuhiljaa. Olen itse asiassa usein huomannut sen, että vähemmän tienaavat ovat avoimempia tuloistaan ja rahoistaan kuin paremmin tienaavat, ja olen välillä miettinyt, että johtuuko se tietynlaisesta syyllisyyden tunteesta, mitä paremmin tienaavat kantavat. Törmään usein asenteeseen, jossa ajatellaan jonkun työn olevan riittämättömän tärkeä ja tarpeeksi vaativa tiettyyn palkkatasoon. Itsekin syyllistyn ajoittain tähän ajatteluun. Loppujen lopuksi olisi kuitenkin kaikkien kannalta parempi, jos olisimme avoimempia tulotasojen suhteen. Ei marraskuussa julkaisemalla nimikohtaiset palkkatiedot, vaan puhumalla avoimemmin ylipäätään palkkauksista eri aloilla. Kun olen viime aikoina mielenkiinnostakin seurannut hieman alani työpaikkoja, olen huomannut, etten tiedä yhtään, millaisia palkkoja mikäkin työtehtävä saa.

Mä oon ollut raha-asioissani aina melko höveli. En oo koskaan ollut kovin säästeliäs ihminen, enkä ole arvostanut paksuja lompakoita tai suurinumeroisia pankkitilejä. Toki pidän rahasta, se tuo niin paljon vapauksia ja mahdollisuuksia elämään. Mutta nimenomaan pidän niistä rahan mahdollistamista asioista, en tietystä numerosta tililläni. Pitkäjänteinen säästäminen on mulle aika viimeaikainen juttu, ja se aiheuttaa kaksijakoisia fiiliksiä. Toisaalta häpeillenkin mietin, että olisi pitänyt aloittaa aikuismainen säästäminen jo paljon aiemmin, mutta toisaalta olen ylpeä siitä, että olen kulkenut omaa polkuani, matkustanut, nähnyt ja mennyt. Osakemarkkinat ovat minulle edelleen aikamoinen mysteeri eikä minulla koskaan ollut ASP-tiliä. Siinä kokee aina välillä jotenkin epäonnistuneensa tällä sektorilla. Kunnes ymmärrän, että tuo epäonnistumisen fiilis on vaan yhteiskunnan luoma ajatusmalli, jossa tietyt asiat ovat haluttavia ja toiset eivät. Mä en oo nuorena säästänyt pitkäjänteisesti unelmiini, mä olen vähän riskilläkin toteuttanut niitä.

Nykyisin tilanne on eri. Suunnittelen talouttani ja peräti nautin siitä.

Kun rahaa tulee tilille, siirtyvät ne erilaisiin käyttöihin. Kutsutaan niitä tässä vaikka seuraaviksi tasoiksi:

1. Olennaiset
2. Danten tulevaisuus
3. If shit hits the fan
4. Lopullinen katastrofi
5. Kun tarvitaan vähän ekstraa
6. Yrittäjyystoiminnan varalle
7. Tee mitä haluat

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei ole. On itse asiassa aika yksinkertainen jako.

1 eli olennaiset sisältää auton kulut, talon lainalyhennykset ja erilaiset välttämättömät laskut kuten sähkö-, vesi- ja jätehuollot sekä vakuutukset ynnä muut. Niitä varten on kortiton pankkitili, jonne siirretään kuukausittain tarvittava määrä, ja ne sieltä lähtevät itsekseen e-laskuina ja lainalyhennyksinä. Tää on se olennaisin ja tärkein, eli meidän arjen ja elämän tärkeimmät menot. Siirrämme myös molemmat yhteiselle taloustilille rahaa muihin talouden menoihin kuten bensaan, ruokaan yms.

2 eli Danten tulevaisuus on automaattinen veloitus tileiltämme, joka menee Danten säästörahastoon, johon ei kosketa. Ne ovat hänen rahojaan ja niitä käytetään korkeintaan sitten joskus hänen tärkeisiin menoihin. Tämän lisäksi Dantella on käyttötili, jonne saa lahjoja (ollaan toivottu, ettei hukkuisi lahjoihin, vaan jos lahjoja halutaan antaa, niin mieluummin sitten vaikka tilille ja niitä käytetään harrastuksiin yms.) ja mä siirrän sinne hänelle "palkkaa". Sellaiset kaupalliset yhteistyöt, joita en tekisi ilman Dantea, eli suoraan häneen kohdistuvat yhteistyöt blogeissa, siirrän Danten tilille. Esim. taannoin Dante oli mallina eräissä lastenvaatekuvauksissa. Hän saa niistä lahjakortin, minä ostan sen häneltä (ja käytän häneen :D) ja säästän tilille samansuuruisen summan.

3 eli if shit really hits the floor on hajautettu rahastosäästömme, johon on valittu sekä turvallisia, että vähän riskimpiä tilejä. Me emme ole kovin kummoisia riskisijoittajia, emmekä jaksa itse valvoa sijoituksiamme sen kummemmin, joten tämä on jätetty Aktian hoidettavaksi ja seurailemme tilannetta verkkopankin avulla. Rehellisyyden nimissä, en odota suuria voittoja tässä. En usko, että moisia koskaan kertyy, ja jos kertyy niin kiva. Tää on vaan mun kaltaiselle ihmiselle mielekkäin tapa “sijoittaa”. Rahat on irrotettavissa tarvittaessa melko nopeastikin ja summat on sen verran pieniä, että ne eivät tunnu älyttömiltä kuukausinostoissa. En odota suuria voittoja, mutta huomaan, että aika mukavasti sinne kertyy säästöä (siis niitä meidän siirtoja, ei niinkään korkoa)melko huomaamattomasti. Kun ne ovat erillään meidän hallinnassa olevista tileistä, ei näihin tileihin tule kajottua kovin nopeasti tai pienestä syystä. Toiveissa olisi olla kajoamatta tileihin vielä vuosiin, mutta toisaalta tuo kivaa turvallisuuden tunnetta, että kaiken mennessä pieleen, on vielä pieni pehmuste, jonka päälle tippua.

4 eli lopullinen katastrofi on henkivakuutus. Meidän henkivakuutus on pantattu talolainaan, ja edunsaajana on Dante. Jos jommalle kummalle meistä käy jotain, osuutemme lainasta kuittaantuu henkivakuutuksella ja siitä jää vielä hieman yli. Jos meille molemmille käy jotain, Dante ei jää tyhjän päälle. Näillä summilla vakuutus ei ole halpa, ja toivon todella, että on tässä tapauksessa rahaa kankkulan kaivoon, sillä toki toivon, että tälle ei tule koskaan käyttöä. En tosin koe, että tässä maksetaan tyhjästä, vaan enemmänkin niin, että tässä maksetaan mielenrauhasta. Vaikka mikään määrä omaisuutta ei korvaa vanhempia, on mulle kuitenkin tärkeää turvata lapselleni koti pahimman sattuessa.

5 eli kun tarvitaan vähän ekstraa on tili, joka itse asiassa kulkee nimellä säästötili. Se on sikäli hämäävä, sillä sen tarkoitus ei ole säästää pahan päivän varalle (sitä varten on kohta 3), vaan sen tarkoitus on toimia väliaikaisena säästötilinä, josta voi sitten yhdessä hankkia matkan jonnekin, uuden grillin tai maksaa yllättävän auton huollon. Odottamattomiin isompiin menoihin, joihin ei kuukausitulot ehkä riitäkään. Siinä missä kohdat 1-4 on kiinteitä määriä, jotka menevät joka kuukausi, on tämä sellainen, mitä täytetään mahdollisuuksien mukaan.

6 eli yrittäjyystoiminnan varalle jätettävät rahat ei varsinaisesti ole palkkaani vaan yrityksen tuloa. Yrityksestä nostan palkkaa sen verran, mitä katson oikeaksi, mutta jätän myös yritykseen rahaa. Sairastumisen, äkillisten menojen yms. varalle. Yritystoiminnassa on paljon veroprosenttien laskemista ja miettimistä, ja yksi osa sitä on tietenkin se, kannattaako nostaa palkkaa vai osinkoa, missä kannattavuuden raja menee ja miten se kannattaa toteuttaa. Jos yrityksellä menee mukavasti, kaikkea ei kannata nostaa heti palkkana käteen, koska siinä todennäköisesti häviää veroissa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen huono yrittäjä, enkä osaa ladella tähän ulkomuistista mitään numeroita ja tietoja, vaan mun kirjanpitäjä neuvoo ja kertoo mulle, mitä ja miten kannattaa tehdä. Mun ajatus tässä on oikeastaan se, että jos tulee yksi tai kaksi tai kolmekin huonompaa kuukautta yrittäjänä, on yrityksessä rahaa palkaksi nostettavaksi. Toki sitten pidemmällä kuin kuukausikohtaisella tähtäimellä jos verotuksellisesti tulee edullisemmaksi nostaa palkkaa tai osinkoa, teen niin ja laitan rahat säästöön vähän jakaen 3 ja 5 välille. Tykkään todella paljon turvallisuuden tunteesta ja mun turvallisuuden tunnetta lisää se, kun tiedän, että pari huonompaakin kuukautta pärjättäisiin ihan hyvin taloudellisesti.

7 eli tee mitä haluat on mun oma käyttötili. Sinne jää käytettäväksi sen mukaan tuloja, mitä ei mene kohtiin 1-6. Se jää viimeisenä käyttöön ja sitä käytän surutta mielihalujeni mukaan.

Yrittäjänä on vähän hankala aina ennustaa, minkä verran tulee tuloja kuukaudessa. Oon pyrkinyt järjestämään mun yrityksen tulot niin, että mulla on aina sellainen kuukausittainen minimi, johon voin luottaa. Loppu on sitten itsestä kiinni. Toki tuo “perusosa” on myös itsestä kiinni, mutta se on sellainen, mihin pääsee tavallaan sellaisella keskimääräisellä panostamisella, ja jonka kuukausittaiseen määrään pystyy aika hyvin luottamaan. Usein yrittäjänä tulee valitettua ja kuulee paljon siitä, kuinka arvaamatonta yrittäminen on ja kuinka ei voi pitkäjänteisesti suunnitella mitään. Se on osittain totta, mutta siinä on myös toinen puoli. Työntekijään nähden yrittäjä ei koskaan voi olla varma vaikkapa seuraavan kuukauden tuloistaan (ellei ole vaikka juuri jotain vakiomyyntiä tai vuositilausta tms.), mutta työntekijällä on myös aivan erilaiset mahdollisuudet kasvattaa pottia tarvittaessa. Omalla ahkeruudella, viitseliäisyydellä ja kekseliäisyydellä pystyy (alakohtaisesti toki) jonkin verran vaikuttamaan omiin tuloihin positiivisesti yrittäjänä. Tähän ei välttämättä työntekijänä pysty kovinkaan monella alalla.

Nyt jos ootte lukenut tätä tähän asti, niin pidätte mua todennäköisesti innokkaana excelin käyttäjänä ja systemaattisena talouteni hallitsijalta. Wrong! No okei, mä oon jotain siinä välillä. Vielä viitisen vuotta sitten mun taloussuunnitelu oli olematonta (oikeesti, sitä ei ollut, se pohjasi tasan siihen kuukauteen jota elin ja että rahaa riittää seuraavaan palkkaan asti), vihasin Exceliä, enkä todellakaan miettinyt säästämistä. Nyt syytän vanhemmuutta ja vanhenemista, nimittäin taloussuunnittelu on mulle osa arkea ja jopa pidän siitä. Se tuo mulle turvallisuuden tunnetta ja hyvää mieltä, kun onnistun. Tykkään edelleen käyttää rahaa ja törsätäkin, mutta mulle ei tule siitä pahaa mieltä, koska sekin “kuuluu suunnitelmaan”. Se tapahtuu siltä tee mitä haluat-tililtä, eikä aiheuta lovea niihin tärkeimpiin ja olennaisimpiin.

Mä oikeesti vihasin ennen Exceliä, mutta nykyään vannon sen nimeen. Yksi rakkaimpia Excel-taulukoitani on taloudenhallinta-taulukkoni, jonka olen ihan itse kaavoittanut (hyvinkin alkeellisesti, mutta silti) ja jonka avaan lähes päivittäin. Pysyn niin kartalla siitä, mitä pitää laskuttaa ja milloin, mitä tuloja tulee ja milloin, mitä menoja, mitä säästösuunnitelmia yms. On helppo suunnitella vaikka reissuja ja isoja hankintoja, eikä tarvitse ikinä ahdistua raha-asioista. Pelkistetysti se näyttää tuolta. Kiinteät tulot ja menot, lisätulot ja menot ja sitten säästösuunnitelma sille kuukaudelle. Tällä pääsee hyvin alkuun.

Mä en oo ikinä jaksanut tehdä sitä, että laskisin koko kuukauden jokaisen euron. Mihin ne on mennyt, mistä olisi hyvä karsia yms. Meillä on kuitenkin laskettuna esimerkiksi tietyt minimit. Vähän sellainen liikennevalojärjestely. Minimi mitä mies tienaa kuussa, minimi mitä mä tienaan kuussa ja minimi, mitä meillä menee kuussa asuntolainaan, välttämättömät kulut autoon, vakuutuksiin ja välttämättömiin laskuihin. Näiden menojen on oltava aina pienempiä kuin minimitulot. Emme esim. hankkisi autolainaa yli tietyn summan, jos se ylittäisi meidän minimitulojen summan. Todennäköisesti joka ikinen kuukausi tienaamme enemmän kuin tuon paskimman skenaarion mukaisen summan, mutta se on yksi perusperiaate mikä meillä on. Sisään on tultava enemmän kuin välttämättömästi lähtee ulos. Niinpä luottokortteja ei vedetä tappiin, ei hankita megaisoa autorahoitusta tai muitakaan tällaisia juttuja. Tämä ei ole pelkästään varautumista pahimman varalle, vaan tämä on myös vapautta. Tämä on vapautta, joka mahdollistaa vanhempainvapaalle jäämisen tai sen ajatuksen, että halutessani voisin vaikka lopettaa työnteon huomenna ja olla vaan kotiäitinä. Tämä voi tuntua hassulta. Emme hanki toista autoa tai upgreidaa vaikkapa johonkin unelma-autoon, mutta saatan ostella Chaneleita pari yhden talven aikana, kun sinne omiin käyttörahoihin jääkin enemmän törsättävää. Ja ne mun Chanelit pystyy realisoimaan aika nopeasti tarvittaessa, toisin kuin auton, jonka arvo romahtaa kun sen ajaa ulos liikkeestä. Se ei ehkä tunnu loogiselta monille, mutta meille se on loogista. Nyt kun esimerkiksi halusimme vaihtaa autoa, oli auton budjetti tehty sen mukaan, mikä tuo minimitulojen sallima määrä on.

Jokainen saa mun puolestani hoitaa talouttaan kuten haluaa, ja mun ainoa neuvo onkin se, että on lähinnä kartalla siitä, mitkä ovat talouden ehdottoman välttämättömät menot ja mitkä on minimitulot, joihin voi luottaa 90 % (koska mikään ei tässä elämässä ole varmaa) ja aina varmistaa, että rahaa tulee sisään vähintään yhtä paljon tai mielellään enemmän kuin sitä lähtee. Jos tilanne on sellainen, että niin pystyy tekemään. Hoidan mun taloutta vähän samalla tapaa kuin mun painoa. Painonhallinan A ja O on musta se, että kuluttaa yhtä paljon tai enemmän kuin syö ja taloudehallinnassa tienaa enemmän kuin käyttää. En laske kaloreita tai yksittäisiä ostoja, mutta yritän pitää kiinni tuosta ajatusmallista joka päivä.

On rehellisesti myönnettävä, että aiemmin inhosin tällaista suunnittelua, koska ajattelin aina, että se järkevyys estäisi mua tekemästä kaikkia kivoja hankintoja ja joutuisin jonkun excelin vangiksi. Todellisuudessa kun mulla on vahva suunnitelma rahan käytölle, olen onnistunut kerryttämään varoja paremmin, mutta samalla voinut tehdä ihania hankintoja potematta minkäänlaista syyllisyyden tai epävarmuuden tunnetta. Iso huomaamaton stressitekijä on poistunut harteilta, kun ei tarvitse arvailla omia raha-asioita, vaan on hyvin kartalla kaikesta ja osaa suunnitella niin työt kuin vapaa-ajankin.

Mä tulen todennäköisesti aina olemaan tuhlailija luonteeltani. Mutta, mä olen myös hyvin järjestelmällinen ihminen ja rakastan asioiden listaamista, organisoimista ja pidän mitattavuudesta. Tykkään siitä, että näen onnistumiseni lukuina. Nyt kun olen parin vuoden ajan pitänyt mun mittapuulla todella tarkkaa kirjaa omasta taloudesta, suosittelen sitä lämpimästi myös muille. Ehkä minussa on kuollut se pieni kapinallinen, ja nautin siitä, että käyttäessäni rahaa, tiedän tekeväni sen suunnitellusti ja “luvan” kanssa.

Miten te suunnittelette talouttanne? 

Kommentit

Minna (Ei varmistettu)

Tosin hyvin kirjoitettu ja hyödyllinen postaus! Kiitos tästä :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Anniina (Ei varmistettu)

Sul on aina hauskoja vertauksia, kuten tää talouden hoito & paino: "en laske kaloreita" :-D mä oon iha huomaamattani oppinut säästämään isojakin summia, kun aloin kaupassa kiinnittämään enemmän huomiota hintoihin ja vertailemaan niitä --> suosimaan tarjouksia sekä sesongin mukaisia edullisempia tuotteita. Syön harvoin ulkona tai harvoin ostan itselleni vaatteita, mutta sitten kun mielihaluja syntyy, voin hyvällä omalla tunnolla tehdä hankinnat, sillä tiedän, että talouteni ei niistä kärsi :-)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, mä luulen, että jos jaksais tuota tehdä, niin säästäisi huomattavasti aika monessa eri paikassa, ja isojakin määriä. Se on ehkä se seuraava askel :)

J (Ei varmistettu)

Mulle tuli tosta tosi hyvä fiilis et maksat Dantelle ”palkkaa” sponsoroiduista postauksista missä se on mukana. Välillä nimittäin tuntuu että jotkut bloggaajat myy lapsensa yksityisyyden ja käyttää rahat itseensä.

Anna (Ei varmistettu)

Mun mielestä ne rahat kyllä kuuluvatkin hänelle ja Dantella on itse asiass verokorttikin :D

Mintsu (Ei varmistettu)

Meillä on samaan tapaan olennaiset-tili kuten teilläkin automaattiveloituksin. Lisäksi molemmilla lapsilla on tilit jonne siirtyy joka kk tietty summa, ja joilta ei nosteta. Molemmilla vanhemmilla omat käyttötilit jonne tulee palkka ja säästötilit omia juttuja varten. Lisäksi meillä on yhteinen matkatili jonne säästämme tietyn summan joka kk. Tämän lisäksi meillä on lasten harrastustili jonne siirtyy tietty summa joka kk (lasten harrastukset ovat kalliita kuten taitoluistelu ja musiikki joten vaatii erityistä huomiota). Äkkiseltään laskettuna hallinnoitavia tilejä on 9kpl, kaikki tarpeen!

Anna (Ei varmistettu)

Kuulostaa tutulta, toki pikkuisin eroin. Ja mulla taitaa olla kuusi omaa hallinnoitavaa tiliä ja pari yritysten, joten kyllä niitä muutama on :D

Savon (Ei varmistettu) http://deleted

Loistava postaus! Mulla on käytössä excel, mihin olen tehnyt budjetin ja kirjaan kulut kuukausittain. Siitä näkee myös nettovarallisuuden kasvun, mikä on todella motivoivaa, kun näkee ison kuvan. Ennen exceliä tästä ei ollut mitään hajua ja varmaan lähinnä velkaannuin joka kuukausi. Matkojen budjetit lasken erillisessä excelissä ja katson sen mukaan, paljonko pitää säästää missäkin kuussa. Palkka tulee käyttötilille ja sieltä on suoraan veloitukset säästötilille (pahan päivän varalle), sijoitustilille (mistä sijoitan yritykseen tai sijoitusasuntoon), lomatilille, yhteiselle taloustilille ja rahastoon. Taloustilille maksetaan rahaa ruokaostoksia ja kodin yhteisiä hankintoja varten, sinne molemmat maksavat suhteessa nettotuloihin (joka tienaa enemmän, maksaa suuremman osuuden). Tämä olisikin mun neuvo kaikille (naisille) - sopikaa heti yhteen muuttaessa, että kulut maksetaan yhteiseltä taloustililtä, minne siirretään rahaa tulojen suhteessa (esim. 60%/40% summasta 1000 €).

Lisäksi on vielä yhteinen säästötili, minne siirretään automaattisesti tietty summa taloustililtä joka kuukausi. Sieltä makseltiin esimerkiksi uuteen asuntoon hankittuja asioita. Tulevaisuudessa on tarkoitus aloittaa sijoittaminen vielä hieman korkeamman riskin ETF:ään eri markkinoille, hajautuksen vuoksi. Pahan päivän varalle pitäisi saada myös kerrytettyä lisää puskuria, sen säästäminen tuntuu hieman tylsältä. :/

Laretzki (Ei varmistettu)

Ihana kun joku muukin käyttää Exceliä näin tarkasti.
Meidän talous on kirjattu sinne siitä asti kun menin töihin eli nyt viisi vuotta. Ensin on suunnitelma ja sitten kuukauden aikana kirjataan todellinen tilanne.
Tuntuu välillä että tämä olisi varsinkin lapsoperheessä kovin harvinaista pitää tälläistä kirjaa rahoista, mutta toisaalta se mahdollistaa rahan säästämisen ihan erilalla ja säästöön jää välillä ihan järjettömän suuria summia. Toki suurimmalla osalla on jo kohteet tiedossa (asunto, matkat, isommat hankinnat jne) mutta silti.
Puskuri olisi täälläkin lisärahan tarpeessa, mutta olen samaa mieltä että se on niitä tylsempiä säästökohteita :D

Anna (Ei varmistettu)

Hei tosi mielenkiintoista, ja vitsi, pitäisi itekin kiinnostua ja aktivoitua tossa säästämisessä älykkäämmälle tasolle :D

Kiasa (Ei varmistettu)

Meillä on miehen kanssa myös excel taulukko missä näkyy tulot ja menot. Alkeellinen mutta erittäin tarpeellinen.

Anna (Ei varmistettu)

Joo, ei munkaan taulukko mikään excel-velhon taidonnäyte oo, mutta selkiyttää kummasti :)

Suvikas. (Ei varmistettu)

Moikka, jännä miten erilaisia keinoja tilanteen ihmisillä on tähän. Mutta puhutaan nyt siis avoimesti rahasta:
Olen sairaanhoitaja ja verojen jälkeen käteen jää 1600€. Tästä puolet yli puolet menee asuntoon/autoon/vakuutuksiin ja käyttörahaa jää noin 700e. Tästä säästöön 100€ ja 600€ jää kuukaudeksi ruokaan ja huvitteluun. Ei siis Chaneleita tai luksusmatkoja ostella, mutta onpahan yksinkertaista taloudenhoitoa. Joka kuukausi samallalailla. Onneksi ei ole lapsia, heihin ei olisi varaa. Välillä täytyy käydä tuolla 100€/kk säästötilillä esimerkiksi yllättävien eläinlääkärikulujen vuoksi.

Jo (Ei varmistettu)

Tämä niin totta^^. Terveydenhoitajana sama palkka, vaikka vastuussa syntymättömistä ihmishengistä. Ei siinä paljon puskureita kasailla tai säästetä sinne, tänne tai tonne. Saati haaveilla omasta perheestä, häistä, matkoista tms. Ei mitenkään rahat riitä, vaikka lapsia kovasti haluaisinkin. :(

Anna (Ei varmistettu)

Häiden ei tarvii olla kalliit ollakseen kivat. (itse asiassa meidän häät oli hyyyyvin kevyellä budjetilla, esim. mun häämekon kustannuksiksi jäi loppujen lopuksi 65 euroa) Matkoja pystyy tekemään todella pienellä budjetilla, jos jaksaa kikkailla ja luopuu hieman laadusta esim. hotellien suhteen. Ja lapsia saa kyllä Suomessa jokainen. Lapset eivät koskaan jää ruokkimatta ja pukematta tässä maassa, ellei vanhemmat oo tyriny tosi tosi pahasti. Suomen valtio on mahdollistanut sen, että jokaisen "yhteiskuntaluokan" edustaja voi perustaa perheen. Lapset voi pukea kirpparilta ja ruoan suhteen voi käyttää mielikuvitusta, edullisesti. Puhun osittain myös kokemuksesta, koska mun lapsuudessa kaikki mun vaatteet oli kirpparilta, asuttiin Kontulassa ja iskän kanssa tehtiin seikkailuretkiä pyöräilemällä ruokakaupasta toiseen hyödyntäen kaikki tarjoukset. Ja mun lapsuus oli superonnellinen tästä huolimatta tai juuri tämän takia. Vanhempani tekivät minimi-minimi-palkkatyötä tai saivat tukea. Jos raha on työssäkäyvän (jolle jää 1600 e kuussa käteen) syy olla hankkimatta lapsia, niin se ongelma on enemmän omassa valinnassa kuin siinä rahan riittävyydessä. Nimittäin tiedän ihan nykytilanteessa ihmisiä, jotka elättää tuolla perheensä ja lapsensa ja pärjäävät hyvin. Ja itse asiassa ovatpa vielä hyvin onnellisiakin, vaikka välillä joutuu vähän laskemaan tarkemmin ruokakaupan kuittia. Eivät ole kylläkään ikinä katkeroituneet.

En kiellä etteikö mulla olisi taloudellisesti helpompaa, mutta samalla en allekirjoita tuota väitettä siitä, että palkastasi et pystyisi säästämään ja hankkimaan lapsia.

Hanna (Ei varmistettu)

Ei se ihan näin mustavalkoista ole. Vaikka Suomessa jokaisella on paremmat mahdollisuudet perustaa perhe kuin muualla maailmassa, on myös runsaasti lapsiköyhyyttä - noin 160 000 lasta uhkaa köyhyys ja riski syrjääntyä (Pelastakaa lapset ry). Myös perheiden tukipalveluita on leikattu sitten 80-luvun, ja perheiden tukipalvelusta tuli taas lakisääteinen palvelu vasta viime vuosina. Ei voi yleistää, että jos oma perhe on pärjännyt ja lapsuus ollut onnellinen köyhyydestä huolimatta, näin olisi kaikilla. On siis myös ihan fiksua pohtia, onko varaa lapsiin, jos on pienituloinen.

Anna (Ei varmistettu)

No tässä puhutaan ihmisestä, jolle jää 1600 € käteen kuussa. Sen pitäisi kyllä riittää lapsen saamiseen, jos sellaisen oikeasti haluaa. Ja kun puhutaan 160 000 lapsesta, niin kuinka monen kohdalla on kyseessä minimipalkkainen, terve, kaikkensa antava vanhempi ja kuinka moni heistä tulee perheistä, joissa on aika paljon muita ongelmia, kuten esim. alkoholismia yms.? Toki on aina poikkeuksia jokaiseen asiaan, mutta ei voi ylettää ihan kaikkia asioita valtion vastuulle.

Ja mitä tulee ko. mittariin, niin Suomihan on siellä häntäpäässä sijoilla, joiden edelle on päässyt vain Ruotsi, Tanska, Luxemburg ja Alankomaat. Kun myös mietitään mittarin tämänhetkisiä tekijöitä, on ne:
Ei pysty suoriutumaan yllättävistä menoista (menojen euroraja on määritelty kansallisesti)
Vaikeuksia maksaa ajallaan asuntolainan lyhennystä, vuokraa tai laskuja
Ei ole varaa lihaa, kalaa, kanaa tai vastaavaa kasvisvaihtoehtoa sisältävään ateriaan vähintään joka toinen päivä
Ei ole varaa pitää asuntoa riittävän lämpimänä
Ei ole varaa viikon lomaan joka vuosi kodin ulkopuolella
Ei ole varaa autoon
Ei ole varaa väritelevisioon
Ei ole varaa pesukoneeseen
Ei ole varaa puhelimeen

Kolmen näistä täyttyessä, lasketaan lapsi lapsiköyhyyteen kuuluvaksi. Tätä jos ajatellaan, niin esim. yhdistelmä ei ole varaa autoon, ei ole varaa viikon lomaan kodin ulkopuolella ja ei pysty suoriutumaan yllättävistä menoista. Mä elin tällaisessa perheessä lapsena. Meillä ei tod. ollut varaa autoon, meillä syötiin TODELLA simppelisti, meillä ei lomailtu ja pesukoneen hajoaminen tms. olisi ollut todella rankkaa taloudellisesti. Mutta kas, meitä on siltikin kolme lasta, eli perheenlisäyksen hankkiminen ei todellakaan ole mahdotonta. Kiitos yhden maailman parhaista tukijärjestelmistä.

Tota indikaattoria on itse asiassa arvosteltu monelta osin ja sitä ollaan muokkaamassa kattavammaksi (13 kohtaa yhdeksän sijaan) ja sen uuden mittarin mukaan arviolta n. 100 000 lasta on lapsiköyhyyden mittarissa, eli huomattavasti vähemmän kuin tämä mittari antaa arvioksi.

Kuten sanottua, on todella surullista, että Suomessa on lapsia, jotka elää köyhyysrajan alapuolella ja jotka indikaattorin mukaan elävät aineellisen hyvinvoinnin rajan alapuolella. Mutta sitten voidaankin miettiä myös sitä, mitä vaikutuksia esim. eroamisilla ja yksinhuoltajuuksilla on tuohon statistiikkaan, ja voitaisiinko esim. yksinhuoltajia tukea paremmin. Siinä aika usein jää lapsen menot kokonaan yhden ihmisen kannettavaksi. Lisäksi Suomessa on aika paljon syrjäytymistä, alkoholiongelmaa ja päihderiippuvuutta, uhkapeliriippuvuutta yms. mikä luo tilanteen, jossa rahaa kyllä tulee kotitalouteen, mutta se menee johonkin muuhun kuin lapsiin. Tästä päästään siihen, että olisi hyvin mielenkiintoista nähdä tilasto sille, kuinka moni minimipalkkaisen vanhemman lapsi elää alle köyhyysrajan ja laskea siihen myös kylkeen hyvinvointimimttari henkisellä hyvinvoinnilla. Me todennäköisesti kuuluttiin nimittäin tuohon ryhmään silloin kun vasta muutettiin Suomeen, mutta mulla on ollut megaonnellinen lapsuus. Eli se taloudellinen hyvinvointi ei välttämättä tarkoita vielä sinällään mitään.

Ja voitaisiin väitellä iät ja ajat siitä, että millaiset olot Suomessa on lapsilla tai miten eriarvoisuus näkyy myöhemmin elämässä yms. Mutta tässä ei ollut kyse siitä, vaan siitä, että onko mahdollisuutta hankkia perheenlisäystä esim. 1600 e nettopalkalla. On. Ja pienemmälläkin. Ja itse asiassa työttömänä tuilla eläjänä. Koska jos jostain, niin lapsista tämä maa on aina kantanut huolensa. On ilmaiset kerhot, on tuet, on helpotukset, on vaikka mitä. Enemmän työtä se vaatii ja varmasti vyötä kiristellään toisissa perheissä enemmän kuin toisissa, mutta se ei tarkoita, ettäkö lapsi jäisi vain haaveeksi vain pienen palkan tähden. Mutta ihan kaikkea ei voi sälyttää valtionkaan harteille.

Ja vaikka tää ei oo subjektiivinen asia, niin tavallaan se on. Mä oon se ihminen, jolla oli lapsena otsassa jonkun indikaattorin lokero, jonka mukaan mä olen köyhä. Mun vanhemmat teki yhteensä kolmea työtä, asui vuokralla kaupungin kämpässä kuppasimmalla paikkakunnalla Helsingissä, pyöräili ja käytti metroa. Mummit auttoi lasten hoidossa ja tytöt meni päivähoitoon 3- ja 5-vuotiaina vasta. Siihen asti meillä käytiin ilmaiskerhoissa ja leikittiin pihalla. Ei ollut uusia kännyköitä ja vaatteita. Mun eka puhelin oli lahja sedältäni kun olin ollut jo pidempään ainoana ilman puhelinta luokallani. Mun vaatteet oli kirpparilta ja meillä ei edes ollut pesukonetta vaan kerrostalon pesutupa hoiti hienosti sen asian. Meillä äiti saatto tehdä tarjousjauhelihasta kilokaupalla pelmenejä pakastimeen ja niitä sieltä keiteltiin välillä. Jauhot, vesi ja suola ei paljoa maksanut siihen taikinaan. Nykyisin voidaan ajattelematta mennä sushille ja melko helposti ostaa ulkomaanmatka. Aika pitkä matka tänne on kuljettu ja aika monta eri asiaa nähty. Siitäkin huolimatta, että köyhiä oltiin.

Mua aina risoo tällainen kommentointi. Ymmärrän huolen, mutta liian usein Suomessa lipsahdetaan valittamaan siitä kuinka huonosti kaikki on, vaikka todellisuudessa tää maa on yks saakelin unelma kelle tahansa, ja vaikka muakin risoo hallitus ja tietyt päätökset ja tietyt asiat, niin onhan tää nyt jumalauta käsittämätön lottovoitto omistaa Suomen passi ja kuulua meidän järjestelmän piiriin. Lähes täydellisessäkin on usein korjattavaa, mutta me ollaan tossa lähes täydellisessä jo nyt ja se on ihan helvetin hieno asia. Siitä pitäisi jokaisella olla vähän enemmän kiitollisuutta, koska ei mikään muu yhtä pieni sotahistorian runtelema maa ole ikinä pärjännyt yhtä hyvin ilman mitään sen arvokkaampaa luonnonvaraa kuin vesi.

That's just my thinking ja se ehkä kumpuaa sieltä köyhyysrajan alapuolella asuneesta pikkutytöstä, joka tuli Suomeen vieraana ja voi aivan helvetin hyvin kolmekymppisenä. Tää maa yhdessä mun vanhempien kanssa on mahdollistanut sen, että meillä on tämä kaikki. Mun vanhemmat teki minimipalkalla töitä, teki töitä välillä aamusta iltaan ja silti mulla on aina ollut sellainen olo, että oon saanut huomiota ihan aina kun oon sitä tarvinnut tai halunnut. Ja samaa sanoisivat varmasti siskoni. Valintojen maailma. Jostain on luovuttava jos jotain muuta haluaa, ja sama pätee lastenhankkimiseen.

Tässä on nyt pirun pitkä kommentti, mutta toivon, että kaikki lukee tän, ennen kuin jatkaa tolla linjalla asiasta keskustelua.

Hanna (Ei varmistettu)

Olipas agressiivinen vastaus Anna - ilmeisesti et halua mielipidekirjoituksiisi keskustelua tai eri näkemyksiä. Kirjoitit aiemmin, että "Suomen valtio on mahdollistanut sen, että jokaisen “yhteiskuntaluokan” edustaja voi perustaa perheen.". En siis viitannut kommentissani 1600 hankkiviin vanhempiin. Vaan kommenttiisi, että perheen perustaminen on kaikille mahdollista ja ei ole tuloista kiinni. Käytät myös omaa lapsuuttasi esimerkkinä siitä, että lapsen elättäminen pienillä tuloilla on mahdollista. Halusin tuoda esiin, ettei asia ole näin mustavalkoinen, ja omasta elämästä/lähipiiristä vedetyt esimerkit eivät ole yleistettävissä. Ja että on järkevää miettiä, onko mahdollista selviytyä lapseen liittyvistä kuluista tulevaisuudessa. Muuhun kirjoittamaasi en lähde kommentoimaan, koska se ei liity kommenttiini - mutta kannustan lukemaan ja hakemaan enemmän eri näkemyksiä, kun kirjoitat esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan liittyvistä aiheista. Mutta kaunista kesää sinulle!

Anna (Ei varmistettu)

Voisitko vielä selittää, miten kommenttini on agressiivinen tai sellainen, ettei se halua jatkaa keskustelua? Onko se agressiivinen koska se on pitkä vai koska se on kattava vai koska siellä on sana helvetin hyvä? Mikä tuosta kommentista tekee agressiivisen? En yhtään ymmärrä. Panostin paljon aikaa ja vaivaa vastatakseni sun nostamaan pointtiin omalla näkemyksellänni asian suhteen. Asia nimittäin todella kiinnostaa ja koskettaa. Miten siitä vastauksesta saa agressiivisen?

Edelleen, vaikka olisi lapsiköyhyyttää, on myöskin fakta, että jokainen voi hankkia lapsen Suomessa. Ketään ei ole kielletty, kukaan ei jää kodittomaksi tai ruoattomaksi. Varsinkin jos käyttää saamansa palkan tai tuet järkevästi eikä mälläämällä menemään. Siitä en ole yhtään eri mieltä, että JÄRKEVÄÄ on toki pohtia haluaako venyttää penniä ja laskea asioita. Mutta jos lapsi on unelma, niin ei 1600 euron nettotulot tai vaikka työttömyys ole esteenä hankkia lasta ja kasvattaa lapsi niin, että hänellä on ruokaa ja pään päällä katto. Suomessa, jossa tuo lapsi voi myöhemmin mennä ilmaiseen yliopistoon ja tulevaisuudessa tienata vaikka 10 000 kuussa.

En uskalla vastata sinulle pidemmin, ettet tulkitse sitäkin taas agressiiviseksi :D Mukavaa kesää myös sinulle :)

Ihan vaan blogi

Samaa mieltä, terkuin kahden opiskelijan talous ja yksi lapsi :D pieneen lapseen varsinkaan ei mene rahaa oikeasti juuri yhtään, kun vaan vähän kikkailee. Ja valtio tukee kuitenkin. Toki vaatii oikeanlaista asennetta.

Anna (Ei varmistettu)

Aamen.

Krisse (Ei varmistettu)

Myös samaa mieltä, Suomessa on jokaisella varaa hankkia lapsia niin, että lapsille pystyy tarjoamaan kaiken oikeasti tarpeellisen ja eväät onnelliseen lapsuuteen ja elämään. Nimimerkillä pienipalkkainen (1500e/kk brutto) alusta saakka totaaliyksinhuoltaja (joka saa ilmaisen päivähoidon lapsellensa, elarit Kelalta, yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään, yleistä asumistukea, joustavaa hoitorahaa, koska tekee vain 80% työviikkoa, käy ilmaisissa perhekahviloissa, jumpissa ja harrastuksissa ja monissa ilmaistapahtumissa, mitä järjestetään (yhteen kalliimpaan harrastukseen PeLA:sta saatu harrastustukea), ostaa hyväkuntoisia vaatteita ja tavaroita kirppiksiltä melkeinpä ilmaiseksi ja tarjoaa laadukasta, ravinnerikasta ja terveellistä, mikä yleensä myös edullista, kotiruokaa sekä itselleen että lapselleen - ja silti pystyy säästämään lapsensa tilille joka kuukausi lapsen tulevaisuuden varalle). Tottakai lapsi on iso rahasyöppö ja jos ne rahat, mitä lapseen hänen elämänsä aikana käytetään, pistettäisiin muuhun säästöön, saisi siitä aikamoisen summan kasaan! Jotkut niin pieni- kuin suurempituloisemmatkin voivat haluta käyttää nuo rahat mieluummin itseensä, mutta kyseessä on valinta.

TaruTaru

Täysin samaa mieltä, Suomessa perheen voi todella hankkia aivan kuka tahansa, ja suurella osallahan suomalaisista tulot vastaavat enemmänkin sairaanhoitajan kuin Annan palkkaa.. Ja silti onnistuu mennä ja tehdä asioita..!
(Ja näin sivumennen sanoen, tuntuu moni usein unohtavan esim. juuri Annankin taustat..)

Anna, tää oli todella hyvä ja tarpeellinen postaus :)

anni (Ei varmistettu)

Jep, ei itselläkään omista tuloista tarvitse/pysty noin moneen eri paikkaan rahoja siirtää. Avoimuutta olisi ollut kertoa myös millaisista summista about puhutaan, kun niitä 7:ään eri paikkaan siirrellään. Tuskin 1600e tuloista. Nyt kirjoitus oli lopulta vain tasolla yleinen.

Anna (Ei varmistettu)

Just tällaisten kommenttien takia sitä avoimuutta ei tule koskaan olemaan, enkä mä ainakaan tule kirjoittamaan tänne mitään mun tuloja satasten tarkkuuksilla. Ensinnäkin, kaikki muut keskustelijat paitsi minä, olen kasvoton. Toiseksi, jo tässä viestiryppäässä on lähdetty sille syyllistyslinjalle alkuperäisen kommentoijan kommentissa.

Mä en ole velkaa kellekään mun palkkatietojani. Nehän voi jokainen tutkia marraskuussa (ja kaikesta päätellen aika moni tutkiikin). Tosin fiksuimmat ehkä muistaa, että ansiotulot ei kerro kaikkea, ja ne jotka ei muista, niin heidän ei tarviikaan.

Sulla meni olennaisella tavalla ohi se, mikä oli postauksen pointti. Postauksen pointti ei ollut avata eri alojen palkkauksia ja vertailla niitä ja sitä onko ne OK vai ei. Postauksen pointti oli kertoa mun ajatuksista rahankäytölle ja sijoitamiselle sekä säästämiselle. Sen mielestäni tein, enkä edes kovin yleisellä tasolla, vaan nimenomaan mun henk.koht. tasolla.

Mitä tulee avoimuuteen, niin voidaan sikäli olla avoimia, että puhutaan bloggaajien tuloista. Tässä päästään vaan siihen ongelmaan, että bloggaajat on lähes kaikki yrittäjiä ja hyvin eritasoisia seuraajamääriltään. Niinpä on mahdotonta määritellä yleistä tulotasoa. Tiedän bloggaajia, joilla on vähemmän seuraajia, jotka veloittavat enemmän kaupallisista yhteistöistä ja päinvastoin, heitä, joilla on hirveästi seuraajia ja pienemmät hinnat. Bloggaaminen on niin vahvasti sidottu henkilöbrändiin, että siitä on ihan mahdoton antaa edes sinne päin osviittaa tuloista. Mutu-tuntumalla heittäisin, että ammattibloggaaja Suomessa tienaa mitä tahansa 1500 € kuussa ja 15 000 € kuussa väliltä. Myös kuukaudet voi vaihdella aika rajustikin noiden kahden välillä, eli ehkä on fiksumpaa puhua vuositasolla, jolloin sanoisin keskiverto bloggaajan tulojen olevan n. 15 000 - 100 000 välillä. Keskimääräisesti. Ne on liikevoittoja, ei vaihtoja, ja munkin tulot asettuu tolle välille. Sen tarkempaa dataa on turha edes antaa, koska mun työ ei edes ole millään lailla vertailukelpoinen, sillä mun tulot rakentuu bloggaamisesta, nettikaupasta ja konsultoinnista.

Hemmo (Ei varmistettu)

Mutta entä jos lapsi haluaa harrastaa esimerkiksi jääkiekkoa tai taitoluistelua, jossa kuukaismaksut 100-300€? En halua omalle lapselleni sanoa, että ei onnistu.

Matkustan itsekin halvalla, mutta aivan halvimmalla mahdollisella tavalla ei lapsen kanssa voi matkustaa, on huomioitava lapsen rytmit ja tarpeet sekä majoituksen hygieniataso.

Lisäksi raskaiden sairaalan työpöiven jälkeen olen niin poikki, että miten jaksaisin illan vielä hoitaa ja viedä lasta harrastuksiin? Tykkään kyllä työstäni, vaikka palkka on ihan paska työn luonne huomioiden. Rahan takia kuitenkin täytynee tulevaisuudessa vaihtaa alaa, jos lapsista aion haaveilla ja samalla säilyttää tälläisenkin elämänlaadun, mikä minulla nyt on.
Haluan ostaa ruokakaupassa raskaan työpäivän jälkeen leivän ilman senttiä laskemista.

Käteen jäi juuri viime perjantaina 1579€, joten minullakaan ei ole tarvetta exeltaulukoihin. Kunhan pystyn maksamaan laskut eräpäivään mennessä, olen tyytyväinen talouteeni.

Rikasta miestä odotellessa

Anna (Ei varmistettu)

No entä jos mun lapsi haluaa laulajaksi ja huippulaulajaksi ja mulla ei oo varaa laulutunteihin, manageriin yms. Onko siis oikein sanoa, että minä olen liian vähävarainen perheen perustamiseen? Että mun tuloilla en VOI hankkia lasta? On aika tärkeää erottaa halu ja kyky. Ymmärrän täysin, jos palkastasi et HALUA tai koe mielekkääksi hankkia lasta. Et halua laskea senttejä, et jaksa työpäivän jälkeen viedä harrastuksiin. Ne on kuitenkin valinta-asioita ja se on juurikin se asia, josta olen yrittänyt tässä keskustelussa argumentoida. Jokainen VOI hankkia lapsia, jokainen ei halua tai jaksa. Mitä erinäisimmistä syistä, joista talous on vain yksi.

Kuten oon jo aiemminkin sanonut tässä yllä, mun mielestä sairaanhoitajien palkkaa (muiden muuassa) pitäisi nostaa vastaamaan tasoa. Se ei kuitenkaan kuulu tähän keskusteluun. Voidaan vaikka puhua siitä, voiko ja saako työtön hankkia perheen. Saa ja voi. Se on fakta, jota ei voi poistaa. Eri asia on sitten se, millaista elämä sen jälkeen on ja kuinka mukavaa tai epämukavaa se on.

Sinänsä hauskaa, että vitsailet lopussa rikkaan miehen odottamisesta. Ehkä "köyhempi" mies on odottanut "rikasta" minua? Tai miten se mies voi olla "rikas" kun mentaliteetti on lynkkaava heti kaikkia kohtaan, jotka tienaavat minimiä enemmän. Katso vaikka täällä näkyvät ennakkoluulot ja ajatukset minusta. Bloggaajalla ei saa mennä hyvin, mutta toivottavasti tiellesi tulee mies, jolla menee? Eddelleen, ymmärrän, että tuo oli vitsi, mutta tuskin jättäisit rakastumatta johonkin sen takia, että hän olisi varakas?

Tässä keskustelussa ahdistaa se, miten tuomitsevasti suhtaudutaan hyvin tienaaviin, jotka maksaa aika helkkaristi veroja.

Anna (Ei varmistettu)

Mä oon pahoillani, mutta kommenttisi äänensävy on jotenkin tosi ärsyttävä, tai ainakin provosoiva. "Ei siis Chaneleita tai luksusmatkoja ostella..." Mielestäni jokaisella on täysi oikeus ilman tuomitsemista tehdä laillisesti tienaamillaan rahoillaan mitä haluaa.

Suomessa jokaisella ihmisellä on varaa lapsiin. Se on sitten asia erikseen, miten sen hoitaa ja millaisin tuin ja mahdollisesti oman elämäntyylinsä pienellä laskulla, mutta siitä hieno maa tämä on, että täällä kyllä jokaisella on mahdollisuus elättää lapsensa.

Ja puhutaan avoimesti, jos niin kerta halusit ja vähän jo mun elämää tossa piikittelit kommentissa. Suomessa on aikamoinen valintojen mahdollisuus. Jokaisella meillä. Sä olet valinnut ammattisi varmasti tietäen sen palkkauksen. (Huom, en sano, että palkkaus olisi siinä ammatissa oikein. Mun mielestä niin sairaanhoitajilla kuin lastentarhanopettajilla yms. on liian pieni palkka, mitä pitäisi korottaa, mutta mitäpä minä voisin asialle tehdä? Progressio verotuksessa kuitenkin toimii Suomessa ja kyllä "paremmin tienaavat" antavat jo nytkin aika hyvin takaisin. Tai ainakin me "keskituloiset" taidetaan jo kantaa kortemme kekoon) Teet ammattia niistä syistä, jotka oikeaksi itsellesi olet kokenut, ja kukaan ei siitä sinulle varmasti ole mitään velkaa. Mun mielestä tällainen kommentointi ei hyödytä yhtään mitään, vaan on lähinnä katkeran ja syyllistävän kuuloista. Eihän se ole minun vikani, että Sinulle jää vähemmän käteen kuussa. Se on vaan tosiasia, jonka kanssa Sinun on elettävä tai tehtävä muutoksia asian suhteen. Ymmärrän toki sen, että tiukka taloudellinen tilanne harmittaa, mutta mun mielestä sen ei pidä johtaa siihen, että syyllistetään heitä, joilla tilanne on eri :/

Minttu-Maaria (Ei varmistettu) http://nainentummissa.blogspot.fi

Toivoisin hieman ymmärrystä ihmisten erilaisia elämäntilanteita kohtaan. Tilanteita ei voi aina valita! Kun esim. perheen molemmat vanhemmat tai edes toinen lomautetaan tai irtisanotaan, kun tulee perintöverot, sairaus, hometalo, ero tai mitä muuta hyvänsä, niin ei voi ajatella, että on tehtävä muutoksia. Joskus rahaa menee yllättävästi paljonkin ja joutuu kituuttamaan eikä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin selvitä tilanteesta. Eikä nämä ole poikkeustilanteita vaan arkipäivää todella monelle. Mutta jos lähipiirissä ei ole työttömiä, pitkäaikaissairaita tai niitä tehtaalta irtisanottuja, niin tätä voi olla hyvin vaikea ymmärtää, koska ei ole käsitystä siitä, mitä aikuisena kituuttaminen on.

Sinulla on asiat todella hyvin ja olet tehnyt paljon saavuttaaksesi taloudellisen vakauden ja unelmasi, mutta kaikkien elämä ei mene niin, ei vaikka miten yrittäisi. Kaikki ei sitä unelma-ammattiakaan saavuta ja elämäntilanteen vuoksi ei voi sitä edes vaihtaa.

Anna (Ei varmistettu)

Musta on jännä, että sä toivot ymmärrystä, mutta sulla ei oo yhtään ymmärrystä tai edes halua olettaa asioita ennakkoluulottomasti, siitä millaista mun lähipiirin elämä on. Ihan lähipiirissä on enemmän kuin yksi pitkäaikaistyötön, joka on yrittänyt etsiä jo TODELLA pitkään töitä, mutta ei ikänsä puolesta niitä saa. Pitkäaikaissairaita ei onneksi tällä hetkellä ole, mutta oma mummini oli sitä kaksikymmentä vuotta, menettäen kaikki säästönsä sille ja sain ihan tarpeeksi seurata sitä paperisotaa, mitä hänen lapsensa joutuivat käymään läpi, jotta hän voisi elää siellä hoitokodissa, jossa ei ollut resursseja edes vaihtaa vaippoja tarpeeksi usein. Ja itse asiassa tehtaalta irtisanottuja ei ole, mutta kas, mun vanhemmista toisen työnantaja-yritys joutui konkurssiin ja 17 vuotta samassa firmassa palvellut isäni sai yllättäen irtisanomisen käteen. Äitini työnantaja vuorostaan kuoli, joten laskettaneen samaan kategoriaan, sillä se yritys ja äitini työhistoria siellä päättyi siihen.

Mulla ei ole omakohtaista ymmärrystä siitä, mitä aikuisiän kituuttaminen on, ja vanhempieni pelastuksena on aina ollut säästöt, jotka on säästetty pihistämällä aina kun vaan voi. Mutta ihan paraikaa tiedän tasan tarkkaan millaista aikuisiällä kituuttaminen on, vaikkei olisikaan omakohtainen kokemus. Joten kyllä mä tiedän. On tylyä ja törkeääkin tehdä se oletus, että mä en tiedä elämästä sen enempää kuin mitä oma pankkitilini näyttää.

Mutta tämä menee taas AIVAN TÄYSIN asian vierestä. Kysymyksessä oli tilanne, jossa väitteenä on se, että ei voi hankkia lapsia koska sairaanhoitajan palkka (1600 e netto) ei riitä. Se ei vaan yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Nuo sinun esittämät skenaariot voivat tapahtua kelle tahansa. Myös hyvätuloisille. Joille tietyllä tapaa tuo voi olla vielä rajumpi juttu, jos ei ole säästöjä ja ykskaks on hirveät lainalyhennykset ja autolyhennykset yms joten rahaa palaa, muttei ykskaks tulekaan sisälle. Samat riskit sairastua ja joutua työttömäksi on hyvin toimeentulevalla kuin minimipalkkaisellakin. Kaikilla on ihan samat riskit noihin asioihin ja sikäli myös ihan samat riskit lapsen hankinnassa. Mutta, Suomessa ei takuulla jää yksikään lapsen suu ruokkimatta, jos vanhemmat vaan hakevat tukea ja apua sitä tarvitessaan. On turha maalailla piruja seinille, vaikka on todellisuutta, että varmasti monet tilanteet voivat aiheuttaa tilapäisen tai pitkäaikaisen köyhyyden. Mutta se ei ole syy sille, etteikö voisi hankkia lapsia ja perustaa perhettä.

Eri asia sitten joku keinohedelmöitys yms. jolloin köyhyys ehkä ihan käytännöllisesti estää lasten hankinnan. Tai adoptio, jossa kai katsotaan aika tarkkaan taloudellista kantokykyä. Mutta biologinen lisääntyminen tapahtuu ihan pankkitiliä katsomatta, ja lapsesta kuin lapsesta kannetaan huolta Suomessa sen verran, että on ruokaa, puhtaat vaatteet ja katto pään päällä. Ja siitä huonostalin liksasta irtoaa aika paljon enemmän kuin annetaan ymmärtää, jos asiat priorisoi. Toki suosittelisin aina järjestämään talouden niin, että se ei stressaa älyttömästi pikkulapsiarjessa jo ihan oman henkisen hyvinvoinnin takia. Lapsi voi olla äärimmäisen onnellinen ja tasapainoinen heikommistakin taloudellisista lähtökohdista, mutta myös omaa hyvinvointia kannattaa kuunnella.

Mulla on asiat hyvin ja oon ikuisesti kiitollinen siitä. Olen tehnyt jotain itse, joku osa on ollut onnenkantamoista ja loppu ehkä jotain kohtaloa. En tokikaan ole unelma-ammatissa, mutta muutoin olen hyvin tyytyväinen työhöni. Kaikkea ei tarviikaan saada. Ei tarvii olla unelma-ammatissa tai omistaa monta Chanelia. Jos mun nettopalkka olisi 1600 euroa ja haaveilisin lapsesta, niin järjestäisin menoni niin, että minä voisin perustaa perheen. Se on valinta-asia. Tää koko keskustelu varmaan naurattaisi aika montaa ihmistä, mukaanlukien ne muutamat yksinhuoltajat, jotka olen tuntenut ja jotka ovat kasvattaneet useamman lapsen vähemmästä.

Hyvänä esimerkkinä toimii myös Lontoo-äitini, joka muutti Englantiin parikymmentä vuotta sitten ja eli ensimmäisen vuoden 3 punnan päiväbudjetilla ruokaan ja liikkumiseen. Se oli kaikki mitä jäi jäljelle asunnon ja sähkön jälkeen. Ei ollu puhettakaan puhelimesta, pesukoneesta tai mistään vastaavasta. Ja hänellä oli kaksi lasta. Eikä Englanti todellakaan ole yhtä helläkätinen kuin Suomi, jossa on oikeasti aika hankalaa joutua nälkäisenä kadulle, ellei itse sitä edesauta.

En oo sanonut, että se lapsen hankkiminen minimipalkalla olisi helppoa. Mutta ei se älyttömän vaikeaakaan ole.

Hemmo (Ei varmistettu)

Olen kanssasi samaa mieltä minttu-maaria.

Hoitotyön arvostuksen rikkaat huomaavat vasta siinä vaiheessa kun ovat itse taistelemassa hengestään ja hoitaja tekee kaikkensa potilaan puolesta, siivoaa ulosteet alta ja tuo hengenahdistukseen ja kipuihin lääkettä. Eikä se pelkkä kiitos elätä.

Toivottavasti Anna arvostat meitä alipalkattuja hoitajia oikeasti. Tosin itselläsi taitaa olla vakuutukset joilla asioit vain yksityisellä puolella..

Minä arvostan yrittäjiä ja avoimuutta raha-asioissa, mutta en arvosta rahoilla leveilijöitä. Esim laukkukokoelmasi esittely oli aika tökerö.

Anna (Ei varmistettu)

Mun mielestä se, että on vakuutus, ei tarkoita, etteikö olisi ymmärrystä ja arvostusta hoitajia kohtaan. Mun mummia hoiti vuosikaudet erinomaiset hoitajat. Oli joukossa ihan paskojakin, mutta vähemmän. Oon nähnyt siis vanhustyössä heidän merkityksen äärimmäisen hyvin, selkeästi ja läheltä.

Synnytin myös taannoin julkisella puolella, ja on viiden päivän kokemus julkisesta terveydenhuollosta elämäni tärkeimmässä asiassa. Myös Danten neuvolat ja omat raskausneuvolat on käyty julkisella. On siis hyvin tuore positiivinen kokemus julkiselta terveydenhuollon puolelta.

Pelkkä kiitos ei elätä, mutta työsi huonon palkkauksen tiesit varmaan siihen lähtiessäsi? Miten mun palkka vaikuttaa sun palkkaan? Luuletko, että jos maksaisin vähemmän veroja pienemmästä palkastani, niin ne tulisi sun palkkakuitille? Jos en työllistäisi välillisesti ja välittömästi. Mulla on kokopäiväinen työntekijä, joka maksaa veroja ja työllistän välillisesti ammatillani hyvin monia. Hekin maksavat veroa. Siitä verosta sinunkin opiskelusi on maksettu. Kokonaan. Siitä verosta myös julkisen puolen sairaanhoitajien liksat tulevat. Olisiko se kellekään parempi, että tienaisin vähemmän? Vai voisiko sitä painetta suunnata hyvin toimeentulevien sijaan päättäjille? Kun viemällä palkan bloggaajalta, ei se tule sairaanhoitajan pussiin. Maailma ei vaan toimi niin.

Vai onkohan tässä kyse siitä, että tietyt ihmiset näkevät työnsä tärkeämmäksi kuin toisten työt? Että terveysalan ammattilaiset kokevat olevansa tärkeitä ja korvaamattomia ja siksi heidän pitäisi tienata paremmin kuin esim. bloggaajat, jotka ovat turhia? Sehän tässä usein on piilevä syy tässä valituksessa ja vertailussa. Hengen pelastamisen ja lääkitsemisen ja hoitamisen puolesta työnne on hyvinkin tärkeämpää. Mutta myös mun työllä on funktio. Tärkeä sellainen. Ilmaisena viihteenä kaikille halukkaille. Ja valitettavasti Sinun kannaltasi, maailmassa ei ole oikeudenmukaisuutta sen suhteen, kuka tienaa minkäkin verran. Ei kapitalistisessa maailmassa makseta palkkoja työn absoluuttista tärkeyttä mittaamalla. Mutta en minä kyllä haluaisi elää harmaassa viihteettömässä kommunismissakaan.

Vai onko kyes kuitenkin siitä, että pienemmät tuloni toisivat katkeruuteesi hieman helpotusta, koska katkeruushan tuosta paistaa. Ei muuten, mutta valitettavasti vesitit kaikki kommenttisi tuolla viimeisellä osalla. Laukkukokoelmani esittely oli yksi pyydetyimpiä postauksia ja se oli lukijatoiveiden toteutus, jota välttelin iät ajat. Tökerö tässä tapauksessa olet vain sinä. Ja tökerö on ajatusmaailmasi, jossa näet leveilyksi sen, mikä ei leveilyä ole nähnytkään.

Minttu-Maaria (Ei varmistettu) http://nainentummissa.blogspot.fi

Kiitos Hemmo! Vastaan tässä samalla tohon alempaan kommenttiin, koska muutama asia siellä kalskahtaa.

Ja kiitos Anna, kun avasit maailmaasi vähän, mut sun kommenteista ikävä kyllä paistaa se, että sä et ole nähnyt lapsiperheiden köyhyyttä nykyisin. Mä näen työni kautta ja myös vapaa-ajalla päivittäin sen, että meillä Suomessa on todella köyhiä perheitä, eikä tosiaan kaikki ole valinnoista ja priorisoinnista kiinni. Väitteesi siitä, että Suomessa lapsesta kuin lapsesta kannetaan huolta, ei pidä paikkaansa. Lapset tulevat nälkäisenä kouluun, ei ole niitä puhtaita vaatteita eikä perheen hyvinvointia mittaa se, että reissataanko vaan todella itketään sitä, että ei ole rahaa edes välttämättömään.

Mitä tulee 1600 euron esimerkkitapaukseen, niin toki sillä elää ja elättää muksunsakin, vaikka tiukkaa se tekee. Sä oot jo usein kommentoinu, että on valinnoista kiinni, mut pystytkö sä ihan oikeesti ajattelemaan tollasta tilannetta omalle kohdallesi? Tietenkään sun ei tarvitse, mut ei tekis pahaa miettiä empaattisesti sitä, että mitä jos sä oisit se 1600 eurolla elävä, joka luopuu isommasta asunnosta, omasta tai lapsen harrastuksesta, uusista vaatteista jne. Voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Tai joutuu ylipäätään laskemaan, että onko varaa tehdä lapsi tai pikemminkin sitä, että pystyykö tarjoamaan lapselle riittävän hyvät lähtökohdat heikossa taloudellisessa tilanteessa.Jatkuva taloudellinen niukkuus kun vaikuttaa elämässä aika moneen asiaan, eikä kaikilla ole niin mahtavaa perhettä ja niin paljon voimavaroja kuin teidän perheellä on ollut.

Julkisella puolella työskentelevänä kalskahti sun näkemys siitä, että sun veroista maksetaan meidän palkat ja opiskelu, painotit vielä sanaa kokonaan, mitä en ihan tajunnut. Tottakai tajusin pointtisi, mut sun tapa tuoda tuo asia esille vaikuttaa siltä, että haluat korottaa itsesi meidän yläpuolelle.

Piilevä syy, miksi ammatteja vertaillaan ja sun mielestä valitetaan huonoista palkoista, ei aina ole kateus hyvin tienaavia kohtaan vaan se, että monet huonotuloiset haluavat tuoda esille näkemyksen siitä, että kaikki ei tienaa hyvin. Helposti koetaan, että paremmin tienaavilta katoaa käsitys siitä, mitä olla huonopalkkainen. Esim. Susanna Koski on hyvä ja ihan karmaiseva esimerkki ns. norsunluutornissa asuvasta henkilöstä.

Ja btw, kaikki ei ammattia valitessaan ole tienneet, miten paljon liksaa tulee. Tai no, mä tiesin, että opettajan palkka reilu pari tonnia, mut enpä tiennyt, että muutamat kesät olisin työttömänä, eikä kesäksi työpaikkaa tuosta vaan saa, vaikka kuinka olisi aktiivinen. Ja yhtäkkiä mun opetustunnitkin olikin vähäisemmät ja palkkaa jäi käteen 1400 euroa ja työmäärä kuitenkin sellainen, että sivutöitä ei voinut tehdä. Tämä siis vain esimerkkinä, jonka toivon edes pikkasen antavan näkökulmaa, jotka näyttää sulla olevan "mutkat suoraksi" -linjaa. Mielipidemaanantai on kiinnostava, kunhan se antaisi tilaa myös meidän lukijoiden mielipiteillekin ja toivoisin todella, että joskus todella ensin pohtisit lukijan kommenttia ja vastaisit vasta sitten, kun et provosoidu niin kamalasti.

Anna (Ei varmistettu)

Mä en ihan oikeesti ymmärrä sun kommentoinnin pointtia. Tosin jos Hemmon kommentti on susta kiitoksen arvoinen, niin ehkä me nähdään vähän eri tavalla se, kuka on törkeä ja kuka ei. En tiedä miksi tuhlaan vielä aikaani, mutta vastaan nyt kuitenkin.

Vaikka sä nostatkin itsesi ylemmäksi tässä asiassa koska työn kautta tiedät jotakin asiasta, ei sulla ole todellakaan oikeutta tulla sanomaan siitä, mitä minä tiedän ja ymmärrän. Kiitos vaan, mutta on ihan kokemusta nykyisyydestä köyhyydestä ja köyhästä lapsiperheestäkin. Tunnen paljon ihmisiä, eivätkä he ole kaikki saman tulotason ihmisiä.

"Väitteesi siitä, että Suomessa lapsesta kuin lapsesta kannetaan huolta, ei pidä paikkaansa. Lapset tulevat nälkäisenä kouluun, ei ole niitä puhtaita vaatteita eikä perheen hyvinvointia mittaa se, että reissataanko vaan todella itketään sitä, että ei ole rahaa edes välttämättömään." Lapset tulevat myös resuisena ja likaisena ja nälkäisenä maanantaina päiväkotiin. Oon puhunut asiasta tunteja lastentarhatäti-anoppini kanssa. Mutta, unohtuuko sulta jotain olennaista? Kuka on turvannut niille lapsille sinne kouluun ja päiväkotiin monipuolisen ruoan? Kuka on mahdollistanut sinne ilmaiset vihkot ja kynät, kirjat ja opiskeluvälineet? Opetuksenkin vielä? Ne lapset ei syrjäydy kotipihoilla ilman koulutusta, he saavat täyden mahdollisuuden elämään, koska Suomen valtio on turvannut heille nämä asiat. Katso vaikka Britteihin, joissa alaluokat on kalliimpia kuin yliopiostot ja lounaat pitää pakata mukaan. Olen kuullut, että kouluihin suunnitellaan jollain tahoilla lounaan mukaanpakkaamispolitiikkaa. Katastrofaalinen ajatus, koska yksi monipuolinen lämmin ateria päivässä on jo yksi iso tapa luoda tasaisuutta lapsille. Muuten ne nälkäiset ja resuiset lapset eivät saa sitäkään lounasta. Näin offtopicina. Mut mitä tulee tuohon lapsiperheiden "itkuun siitä, ettei riitä välttämättömään"... Jos katsot lapsiperheiden saamat tuet, lasket ne yhteen ja valitset niillä määrillä halvimmat sopivat asumisolosuhteet, ei autoa ja julkisilla liikkumiset, ravitsevat mutta edulliset ruoat ja käytetyt, mutta hyvälaatuiset vaatteet, niin kyllä se määrä riittää välttämättömään joka paikkakunnalla. Joillekin vaan sellaiset asiat tuntuu välttämättömiltä, jotka ei elämän kannalta ole.

Ensinnäkin haluaisin muuten kysyä sulta, mitä sä tiedät mun tuloista? Toki nykyisin voinet stalkata mun ansiotulot ihan Iltalehden lööpistä, mutta ihan vaan tiedoksi, mä oon tienannut 1600 euroa nettopalkkaa. Eikä siitä nyt niin loputtoman pitkä aika ole. Eli pystyn. Todellakin pystyn. Mä en ole missään vaiheessa sanonut, että se olisi helppoa tai mukavaa. Mutta. Samalla ajattelen niin, että jos olisin saanut Danten, joka oli unelma, olisin luopunut silmänräpäyksessä isosta kodista, autosta, uusista vaatteista yms. Siihen aikaan kun sain 1600 nettopalkkaa, mä elin yksin isohkossa kämpässä, kuljin bussilla, enkä omistanut autoa. Mutta muuten oli varaa tehdä asioita. Ostaa siihen aikaan mulle kalliilta tuntuvan Michael Korsin laukun ja kerätä säästöt Ausseihin lähtöön. Mä haaveilin jo joskus tosi nuorena lapsista, eikä mun palkat silloin mitenkään tuntunut estävän asiaa. Mulle jäi aina niin mukavasti rahaa käteen pakottavien menojen jälkeen, että siinä olisi elättänyt kyllä lapsen. Kaksikin ja yh:na tarvittaessa.

Jatkuva taloudellinen niukkuus on perseestä ja se, että miettii talousasioita lastenhankinnan yhtenä puolena, on järkevää. Mutta koko tämän "väittelyn" pointti on ollut lähinnä se, ettei pidä ajatella sen olevan MAHDOTONTA. Tiettyjä valintoja tekemällä se on täysin tehtävissä, ja ihan semimukavastikin. Mutta se on valinnan alla, haluaako sitä tehdä.

Mä en halua korottaa itseäni kenenkään yläpuolelle vaan vähän haastamaan sitä ajatusta, että on perseestä kuinka joku tienaa ja tienaa enemmän kuin toinen ja tienaa paljon. Sillä ne, jotka tienaa, maksaa veroja. Mitä enemmän, sitä enemmän. Tervetuloa progressiivisen verotuksen Suomeen. Kun minä ja tuhannet muut "hyvin tienaavat" maksetaan veroja, ne kerryttää sitä kassaa, josta tarjotaan ilmainen koulutus (kokonaan liittyi tähän) heille, jotka opiskelee. Niistä rahoista maksetaan julkisen puolen palkat, niistä rahoista maksetaan äitiyslomat ja lapsilisät. Ne on tärkeää rahaa. Joten sen sijaan, että haluaisi kenenkään tienaavan vähemmän ja valittaisi jonkun hyvästä palkasta ja ivailisi hänen työstään ja tienesteissään, kannattaisi päinvastoin toivoa hänelle parempia ansioita. Se kun on kaikkien yhteiseen pussiin. Sen sijaan, että toivoisi bloggaajien "tipahtavan todellisuuteen" ja sitä, että meidän tulot tippuisi tai jäätäisiin työttömäksi, kannattaisi miettiä, mikä sen hyöty olisi kellekään. Ei mikään. Päinvastoin.

Susanna Koskea ei tartte vetää tähän keskusteluun. Eiköhän jokainen järkevä ihminen ole ihan hyvin kartalla siitä, että hän ei ole kartalla. Mutta on todella stereotyyppistä ja yleistävää todeta, että monet paremmin tienaavat ei tajua millaista on olla huonopalkkainen. Toki heitäkin joukkoon mahtuu, mutta lähtökohtaisesti hyvin tienaavat on yhteiskuntavalveutuneita ainakin siinä määrin, että tietävät tulotason siinä ja tässä. Palkkaeroja pitääkin vertailla ja tuoda esille ongelmia huonossa palkkauksessa, mutta ei näin. Ei niin, että ivaillaan ja voivotellaan toisen matkoja, laukkuja tai mitä ikinä samalla todeten, ettei ole varaa itsellä edes perheeseen, joka on unelma. Sitä ei pidä tehdä sillä ajatuksella, että joidenkin pitäisi tienata vähemmän kuin nyt. Ne ihmisten palkat kun ei tule jostain samasta kirstusta ja yhden palkka on pois toiselta. Päinvastoin. Se vertailu tulisi tehdä ihan erilaisin tavoin. Jos sinä yleistät meidät norsunluuntorneissa asuviksi huonopalkkaisten tilanteistä tietämättömiksi ignoranteiksi, niin minäpä yleistän myös. Moni "köyhä" unohtaa paljonko "rikkaat maksaa veroja". Moni ei tajua, että 4000 euron kuukausipalkasta ei jääkään käteen kuin alle 3000. Jos lähden kommenttisi kaltaisesti yleistämään, moni huonopalkkainen ei tajua kuinka paljon työtä on laitettu siihen, että saadaan se hyväpalkkainen työpaikka. Yleistän vielä pidemmälle, koska niin sinäkin teit, ja totean, että moni huonompipalkkainen arvostelee ja tuomitsee jonkun työn tärkeyttä pönkittääksen omaansa tärkeämmäksi näin perustellen tarpeen isommalle palkalle. Eikö ole epämukavia yleistyksiä? Eivätkä yhtään sen paikkansapitävämpiä kuin tuo sinun yleistys norsunluuntornilaisista.

Kyllä hyväpalkkaiset suurimmaksi osin ymmärtää huonompipalkkaisten ongelmat ja moni haluaa tilanteeseen muutosta. Mutta mitä voi tehdä hyväpalkkainen bloggaaja, toimitusjohtaja tai vaikka juristi? Kerro mulle, mitä konkreettista me voidaan tehdä, että hoitoalojen palkat nousevat? Ollaan äänestetty eduskuntaan ihmisiä, joiden kuviteltiin ajavan meidän asiaa. Todennäköisesti toisin kävi. Mitä me siis voimme tehdä? Kerro konkreettisesti mitä pitäisi tehdä? Jos jo nyt maksaa veroja todella paljon, osallistuu hyväntekeväisyyteen ja allekirjoittaa jokaisen hiton adressin?

Tuohon btw-kohtaasi on pakko todeta, että jotenkin sun ammatista ja alasta huolimatta koen todella vahvaa naiiviutta puoleltasi. Aikaisemmassa kommentissasi esittelemät ongelmat, kuten pitkäaikaissairastumisen, työttömyyden yms. esittelit jotenkin pienempituloisten potentiaalisina riskeinä, ja tavallaan tukevana syynä, miksi lasten hankinta on sen takia mahdotonta tai hyvin vaikeaa. Mutta ne samat riskin pätevät myös hyvätuloisiin. Sama naiivius paistaa myös tuosta. Jos et osannut odottaa, että joudut olemaan muutaman kesän työttömänä, niin tiedoksesi, että aika moni hyvätuloinenkin joutuu taistelemaan väliaikaisen työttömyyden kanssa. En myöskään osta väittämää siitä, että mitään kesätöitä ei ole voinut saada. Aina on puhelinmyyjien ja siivoojien pestejä auki. Ja monia muitakin. Mutta todella harva "ei vaan saa töitä!" -harmittelija itse asiassa ikinä menisi mihinkään sellaiseen työhön. Koska miksi menisi, jos Suomessa on niin erinomainen tukijärjestelmä?

Mua provosoi tällaiset kommentit sen takia, että nämä sunkin kommentit on todella yleistäviä ja stereotypioivia, omaa asiaa sokeasti esittäviä, joissa ei ole mitenkään ajateltu asiaa myös toiselta puolelta. Eikä siinä mitään, moni, minäkin, tekee varmasti samaa. Mutta samalla ratsastsat niin korkeealla ratsulla, että koet moraaliseksi oikeudeksesi arvioida mun tietämystä köyhistä lapsiperheistä, mun empatiakykyä ja mitä vielä. Kuvittelet tietäväsi jotain mun tienesteistä ja niiden historiasta. Toivomuksesi tullaan varmasti toteuttamaan. Tulen jatkamaan mielipidemaanantaita ja tulen antamaan lukijoille mahdollisuuden mielipiteille ja tulen vastaamaan niihin porovosoitumatta. Silloin kun kommentit ei provosoi. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö en olisi jatkossakin äärimmäisen jyrkästi eri mieltä kanssasi. Etten olisi jyrkästi eri mieltä siitä, mikä on mahdottomuutta ja mikä valintaa, tai jyrksästi eri mieltä lokeroimisen ja yleistämisen kanssa. Ja tulen jatkossakin provosoitumaan kommenteista, joissa oletetaan tietävän jotain minusta ja mun tiedoista, joissa kuvitellaan olevansa meitä muita ylempänä tai jossa lokeroidaan ihmisiä ja yleistetään asioita.

Ja aivan ehdottomasti tulen provosoitumaan kommenteista, joissa mennään henkilöön. Kuten näissä sunkin. "Sä et ole nähnyt ikävä kyllä..." yms. tyyppiset asiat eivät ole oikeita tapoja käsitellä asioita, ellet tunne mua 100 %.

AB (Ei varmistettu)

Tämä on kyllä hassu kommentti.
Erikoista olettaa että jos on hyvät tulot, ei voi ymmärtää kurjuutta. Mistä Suomessa voit tietää kenenkään lähtökohdista mitään, ei täällä ole kasteja?
Ihmisiä ei voi jakaa kahteen leiriin niin että toisessa on hyvätuloiset ja helpolla päässeet, ja toisessa vähätuloiset joille on tullut vastoinkäyminen. Se ei toimi niin. Suomessa. Onneksi.

Anna (Ei varmistettu)

Juuri näin. Ja nää Minttu-Maarian esittämät skenaariot on täysin mahdollisia myös hyvin toimeentuleville. Duunit saattaa loppua, saattaa sairastua yms. Pitäisikö meidän kaikkien jättää hankkimatta lapsia, kun riskejä on?

Omalla kohdalla rahatilanne parani tänä keväänä aivan valtavasti, kun valmistuin ja sain ensimmäisen koulutusta (myös palkaltaan) vastaavan työpaikan. Ennen töiden alkua olin siis opintotuen loppumisen ja ulkomailla tehdyn harjoittelun myötä aivan peeaa puolisen vuotta. Nyt on taloudellisesti ihan uusi tilanne kun käteen jää verojen jälkeen reilu 2400 (vaikka työmatkan takia piti hankkia auto johon uppoava raha järkyttää). En halua enää ikinä joutua laskemaan euroja loppukuusta, joten motivaatio säästää ja sijoittaa on suuri. Ensimmäisen palkan jälkeen olin hysteerinen. Kirjasin kaikki tilitapahtumat monimutkaiseen exceliin ja stressasin kaiken sellaisen ostamista mihin ei ennen olisi ollut varaa (esimerkiksi laadukas leipä) ja samalla himoitsin kaiken mahdollisen ostamista.

Pahin paniikki on nyt takana ja alan sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Maksan palkkapäivänä laskut, siirrän n 100e rahastoon ja jätän tilille käyttörahaa noin 700e bensaan, ruokaan sekä muuhun. Loput menevät säästötilille. Tavoitteeni on ensin kerätä kunnon puskuri ja sitten lisätä rahastoihin menevän summan määrää.

Yksi minulle tärkeä rahaperiaate on, että pihi saa olla mutta ei ahne. Tulen tällä hetkellä paremmin toimeen kuin moni kaverini ja haluan jakaa omastani. Tarjoan ulkona juomia, kyläillessä tuon tuomisia ja heitän kotiin jos olen autolla liikkeellä. Pihistelen mielummin omissa ruokaostoksissa päästäkseni säästötavoitteisiini sitten :)

Anna (Ei varmistettu)

Toi on muuten tosi jännä, noinhan monilla menee, että kun on ollut siellä pienellä pärjäävien paikalla pitkään, osaa myöhemminkin säästää hurjan hyvin.

Ja just toi asenne on musta hyvä. En ehkä tosin käyttäisi termiä pihi, ei ahne, vaan ennemminkin niin, että säästeliäs saa olla, muttei pihi :) Sopii ehkä paremmin tuohon sinunkin ideologiaan :)

Janna (Ei varmistettu)

Hei hyvänen aika nyt sentään! Itsekin olen sairaanhoitaja ja voi että miten inhoan tätä ammattikuntani tapaa uhriutua joka käänteessä ja keskustelussa. Työhön nähden meillä on huono palkka, mutta ei me hoitajat silti mitään maailman huonoiten palkattuja ihmisiä olla, joten lopetetaanko sellaisten esittäminen. Olen työskennellyt alalla jo 11 vuotta ja en ole koskaan ymmärtänyt tätä ihme viukumista joka paikassa, juurikin tällaisen marttyyriasenteen vuoksi aika monet inhoaa hoitajia.

Se ei ole meiltä pois jos Anna ostaa laukkuja, ei ole tarvetta kahdehtia, jokainen tekee rahoillaan mitä haluaa eikä kenelläkään ole siihen mitään sanottavaa. Itse elän hoitajan palkalla ihan kivaa elämää, ei tarvitse joka penniä kytätä ja isompiin hankintoihin voi säästää, mutta tätähän ei saa sanoa ääneen missään tapauksessa toisten hoitajien mielestä. Annan rahat eivät vaikuta meidän palkkaukseemme mitenkään, eikä Annan laukkupostaus ole yhtään tökerö vaikka toiset tienaisivat 700e/kk, jokaisella on erilainen elämäntilanne. Ja kyllä mä väitän että 1600/kk tuloilla on varaa hankkia lapsi. Lapsi ei ehkä voi harrastaa mitään 1000e/kk maksavaa harrastusta, mutta hyvän elämän saa ilman niitäkin. Itse olen työttömän kolmen lapsen yksinhuoltaja-perheestä lähtöisin jossa laskettiin sentitkin, mutta muistoni ovat pääasiassa hyviä. Itse en omille lapsilleni samaa halua, mutta olenpahan oppinut pärjäämään ja arvostamaan asioita, eipä tule turhista vinguttua tai uhriuduttua.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia! Tällaisilla kommenteilla on niiiiiiiin paljon merkitystä <3 Tuntuu, että jää ihan katujyrän alle ja samalla saa vielä syytökset, että itse muka ajaisi sitä :D

Tosin, ne, jotka haluavat nähdä asiat ikävästi, näkevät tämänkin varmasti vaan mun itseni kirjoittamana kommenttina tai vähintäänkin olet siskoni, koska olettehan samannimisiä :D Mutta sillä ei oo mitään väliä, koska mulle tällä sun kommentilla on oikeesti valtavasti arvoa, kiitos siitä <3

Valvomo

Nimim. JANNA on niin oikeassa! Itsehän edustan myöskin kohtuullisen aliarvostettua ja -palkattua alaa: ”arkistonhoitajat”. Alalle on nykyään maisteri- jopa tohtoritason koulutusta (itse olen maisteri) ja alan keskipalkka taitaa pyöriä n. 2000-2400€/kk (brutto). Itse olen sikäli ”onnekas”, että tienaan reilusti enemmän - joskaan en koe, että kyse on pelkästään onnesta, vaan kovasta duunista, jota olen työllistymiseni ja palkkatasoni eteen tehnyt. Välillä turhauttaa kuunnella kanssasisaria (etenkin kuntapuolella): elämäänsä kyllästyneitä vanhoja eukkoja, jotka nurkuvat huonoa palkkatasoaan ja arvostuksen puutetta. Toki kommenteissa on perääkin, mutta useimmiten haluaisin vain sanoa: ”Hei, kato peiliin!”. Varmasti monilla hoitoalan ihmisillä sama homma. Työ on arvokasta sinänsä, mutta asenne ja ahkeruus ratkaisee. Miksi valitset alan, jos palkkataso ei miellytä? Vaihda alaa! Liian monet (omassa tuttavapiirissäkin) ovat vain luonteeltaan perusmarisijoita. Aina on joku, mikä hiertää. Marttyyrin viittaa kahmitaan niskaan joka kurvissa ja jäädään mieluummin tuleen makaamaan ja rypemään omassa tilanteessa. Olen monesti kysynyt: ”Mikset vaihda alaa tai työpaikkaa, jos et ole onnellinen ja tyytyväinen?” Vastaukseksi saa yleensä: ”No mutku en mä voi, pysty, kykene, jaksa, tiedä, osaa,... you name it.”

Let’s face it; there will always be the kinds of people in this world who have ”CAN’T” permanently stamped on their forehead.

Annika (Ei varmistettu)

Minä komppaan Jannaa täysin! Itse hoitoalalla ja varaa on kahteen lapseen kyllä. Ja mieheni on lähihoitaja. Hyvin pärjätään. Varaa on myös matkustaa ja shoppailla. Ei kallista matkaa tai Chanelia, mutta kivoja juttuja kuitenkin. Sen sijaan sinä "just niin" olet täysin väärässä. En halua vaihtaa alaa,mutta haluan arvoistani palkkaa. Työni sisältää huomattavaa vastuuta ja toimenpiteitä. Puhumattakaan sen tärkeydestä muuten. Mielestäni ansaitsen parempaa palkkaa ja väärin tavallaan on myös se, ettei alalla ahkeruutta rahalla palkita. Tai oikein tavallaan. Tulospalkkio olisi myös hyvin erikoista j väärin kollegiaalisesti.

Mut Anna, ylempänä kommentoi jotkut provosoidakseen tai jotain. Älä ärsyynny turhasta. Tämä postaus on hyvä. Kyllä mun hoitajan palkasta säästöönkin menee!

Anna (Ei varmistettu)

Ja teilläpä vielä ne lapset tuli samaan aikaan, eli itse asiassa sekin syö säästömahdollisuuksia. Vaatteita ja tarvikkeita kun voi jättää yhdeltä toiselle, mutta kaksosten kohdalla kaiken tarvii tuplana :)

Ja haluun alleviivaa jokaisessa kohdassa, että olen samaa mieltä siitä, että hoitajien kuuluisi saada parempaa palkkaa. No doubt about that. Mutta olen silti eri mieltä siitä, etteikö yli 1500 euron nettopalkalla voi perhettä saada. Hyvä, että tulee myös näitä todellisuuden tarinoita, ettei se ole vain mahdollista, vaan ihan mukavaakin :) Ja kiitos Annika, toivottavasti teillä nukutaan jo hyvin! :)

Annika (Ei varmistettu)

Kiitos, paremmin nukutaan! :) Ja ihan totta, elämä tosiaan on niitä valintoja, kuten jollekin kommentoit. Mut ei lapset hankkimatta useimmiten rahan vuoksi jää, jos niitä haluaa, niihin löytyy rahaa. Mutta kyllä lasten kohdalla mielestäni enemmän joutuu muissa jutuissa tekemään valintoja kuin rahassa ;) Vaikka joka viikkoinen illallinen ravintolassa ei onnistukaan tai treenit 5krt viikossa, vaikka se olisi ollut tärkeää ennen.

Ja hoitajista sen verran, kyllä moni muukin ala on niin alipalkattu. Vaikka lastentarhanopettajat. Mut se ei auta et me naiset vaan nälvitään ja dissataan toisiamme. Hyvä, että naiset menestyy, se ei ole keltään pois. Musta tuntuu et tää raha herättää ihmisissä tunteita senkin vuoksi, et harmittaa et joku on parempi säästäjä (toki kaikista tuloista ei säästetä, mutta monista voi) ja se kismittää. Ehkä sama jos itseäni provosoi ne, jotka on onnistunut hyvin vaikka vauvojen unien kanssa ;) Jos ymmärrät mitä tarkoitan! Kivaa juhannusta!

Anna (Ei varmistettu)

Ahh, toi on yks mun suosikki-ilmaisuja! Ja just näin, ymmärrän tasan mitä tarkoitat ja just toi on ehkä ase asia, joka sparkkas mut vastaamaan tohon, ettei voi saada häitä tai lapsia 1600 nettopalkalla. Toki mikään ei ole mahdollista, jos päättää etukäteen, ettei se ole.

Taija (Ei varmistettu)

Ihmettelen myös, sairaanhoitajana työskennelleenä 10v, että miksi joka keskustelussa ollaan marttyyreja. Itse teen 3 vuorotyötä, kikkailemalla vuorojen kanssa saan pitkiä vapaita ja vuositulotkin bruttona n. 40 000e. Peruspalkka on huono, jos tekisin pelkkää arkipäivää aamuvuoroa niin bruttotulot olisi huomattavasti pienemmät, mutta se on jokaisen oma valinta hoitoalalla. Joka kuukausi saan laitettua hyvän summan säästöön, maksan pakolliset menot, elätän 2 koiraa ja silti käyttöön jää vielä riittävästi rahaa. Silloin tällöin voi panostaa johonkin kalliimpaan, mm. itse ostin juuri uuden polkupyörän. Se vain vaati hetken säästämistä :) Asun omistusasunnossa Helsingissä ja haaveena tulevaisuudessa saada mieheni kanssa lapsi(a), sekä jatkaa sairaanhoitajan töitä. Tiedän, että tulisin pärjäämään rahallisesti lapsen kanssa riittävän hyvin.

Jenna (Ei varmistettu)

Niin samaa mieltä Janna! Olen myös sairaanhoitaja, työskentelen lasten klinikassa :) Inhoan suuresti juuri tuota uhriuttamista. Itsekin olen elänyt mukavaa elämää hoitajan palkalla, lisillä pystyy kerryttämään kuukausituloja ihan kivasti. Olen matkustellut ja ruokakaupasta ostan mitä haluan, säästän ja shoppailen.

Terttu (Ei varmistettu)

Kiitos Suvikas rehellisyydestä.
Semmoinen Suomi on. Unohdit Veikkauksen.
Jos lapsia on 5, ei mitään uskontoa ja asuu maalla, eikä työtkään ole kummosia, mutta eteenpäin mennään.
Aika mukava ja onnellinen elämä on.

Anna (Ei varmistettu)

Sepä se, Suomi on sellainen, että tietyt alat on alipalkattuja ja tietyillä paikkakunnilla työllistyminen on todella haastavaa. Mutta kuten sinäkin sanoit, mukava ja onnellinen elämä on. Eikö se ole jo aika iso saavutus?

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.