Miksi luovun kaksoiskansalaisuudesta?

Mungolife

Multa on niin paljon kyselty syitä kaksoiskansalaisuudesta luopumiseen liittyen, että päätin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen. Kysymysten määrä yllätti, sillä en jotenkin ajatellut tämän olevan teitä kiinnostava asia. Mulla on siis ollut jo varmaan viitisentoista vuotta kaksoiskansalaisuus. Ellei pidempäänkin, en edes muista tarkalleen. Olen siis sekä Suomen että Venäjän kansalainen. Pitkään mua miellytti tää järjestely, lähinnä sillä ajatuksella, että mulla oli aina ovet auki reissata Venäjälle. Tosin, viimeksi oon ollut Venäjällä 2015 parin päivän reissulla, että ei tuo ehkä kovin hyödyllinen juttu oo mulle ollut. Se oli aina vähän sellainen “miksi ei?”, jos kerta mahdollisuudet siihen on. Alusta asti, jos mun olisi pitänyt valita vain yksi kansalaisuus, olisi se ollut Suomen. Joo, Euroopan passi tuo toki paljon etuja, mutta kyse ei ole edes siitä. Mä tunnen ja koen itseni suomalaiseksi. Äänestän Suomen vaaleissa, olen kiinnostunut Suomen tulevaisuudesta, kannustan urheilussa Suomea, mun ykköskieli on suomi ja kaikin puolin mä pidän itseäni suomalaisena. Se Venäjän passi siinä sivussa ei kuitenkaan koskaan tuntunut vaikealta tai väärältä.

Kunnes viime aikoina se on alkanut tuntumaan väärältä. Oikeastaan päätös luopua kansalaisuudesta kypsyi jo toissavuoden syksyllä. Voin rehellisesti myöntää, että kahta asiaa mä välttelen viimeiseen asti. Venäjän konsulaattiin menoa ja meikkisivellinten pesua. Ja pesisin mieluummin 1000 sivellintä, kuin menisin asioimaan konsulaattiin. Mulla on tosi epämiellyttäviä kokemuksia siitä paikasta ja aina viime käyntiin asti jokainen kohtaamani virkailija on ollut tyly, törkeä ja todella epämiellyttävä. Tuttavien ja ystävien kokemusten perusteella vähän kaikilla on sama kokemus paikasta. Oon ymmärtänyt, että suomalaisia siellä kohdellaan ihan mukavasti, mutta suomalaistuneet venäläiset saavat siellä aika jännittävää asiakaspalvelua. Olen kuullut monia syitä ja teorioita miksi, vahvimpana ehkä kateus. No, mene ja tiedä, mutta epämukavaa siellä on aina ollut. Niinpä mulla ei ollut mikään järjetön tunteen palo ja hinku mennä sinne asiaa laittamaan aluille. Mun virka-asiointikieli venäjäksi ei ole todellakaan päätähuimaavan hyvä, ja kun lisäksi sinne meno tuntuu nöyryyttävältä ja ahdistavalta, niin mun hidastelu asian suhteen lienee ymmärrettävää.

Mulla kävi tossa joskus parikymppisenä niin, että mun Venäjän passi katosi. Se on varmaan edelleen jossain olemassa, mutta en vaan mitenkään löytänyt sitä kaikkien Aussimuuttojen yms. seurauksena. No, menin konsulaattiin hakemaan uutta. Sain todella tylyn vastaanoton, joka huipentui siihen, kun mun piti kirjoittaa selvitys siitä, miten olen passini hukannut. Paperi ja kynä kouraan ja istu kirjoittamassa samalla kun virkailija pöydän toisella puolen sanelee. Hän alkoi tykittämään sitä tekstiä hirveetä vauhtia ja mä yritin parhaani mukaan pysyä mukana. Pyysin kohteliaasti, että voisiko hän hieman hidastaa, “en ole kirjoittanut kyrillisin aakkosin käsin vuosiin”. Hän katsoi mua kuin halpaa makkaraa, osoitti sormella seinälle julistetta ja totesi “kato tosta”. Siinä oli aakkostaulu. Ja sitten sama tykitys jatkui. Kun sitten piti selvittää mun henkilöllisyys, annoin Suomen passini, eurooppalaisen biometrien passin. Hän heitti sen pöydän yli mua kohtaan ja halveksuen totesi, että “tää on täällä vaan pala roskaa”. Selvitin sitten henkilöllisyyteni siinä tilanteessa mun Uzbekistanissa myönnetyllä synnyintodistuksella, joka on siis käytännössä passin pahvikehykset, joiden sisälle on käsin kirjoitettu ja leimattu. Ja kyseinen pahvipala on myös uinut jossakin, mitä epäilen kahviksi tai teeksi. (Kyllä, meidän perheellä on tapana osoittaa huolimattomuutta tärkeitä asiakirjoja kohtaan :D)

Tuo ei siis todellakaan ollut mitenkään paha esimerkki, mutta tuollaista nöyryyttävää ja halveksivaa asennetta saa osakseen hyvin usein kun menee tuonne konsulaattiin. Kerran jouduin tanssimaan metallinpaljastuksessa 13 kertaa edestakaisin, sillä vartija ei suostunut yhtään selventämään, mikä laukussani piippaa. Kansallisen hätätilan aiheutti silmälasikoteloni.

No anyway, kun tää kansalaisuudesta luopumishanke kypsyi mielessäni, oli jälleen kerran mun Venäjän passi Kuopion muuttomme jälkeen teillä tietämättömillä. Kun vihdoin paikallistin sen, oli marraskuu ja passi vanhentunut tietenkin lokakuussa. Great. Olin raskaana, tiesin, että prosessi tulee olemaan v-mäinen ja en halunnut nostaa stressiä tai adrenaliinejani konsulaattivierailulla, joten päätin jättää tämän asiaksi, jonka teen sitten vasta synnytyksen jälkeen. Niinpä se vähän niin kuin jäi, kunnes otin sen oikeasti nyt työn alle ja sydämen asiaksi nyt.

Tilanne on monimutkainen. Mulla on vanhentunut Venäjän passi nimelle Vanhanen. Mulla on suomenkielinen vihkitodistus, jonka seurauksena olen muuttunut Pastakiksi, ja mulla on myös Suomen passi nimelle Pastak. Jotta kansalaisuudesta voi luopua, pitää olla voimassa oleva passi. (Ensimmäinen mindfuck.) Eli mun pitää saada itselleni voimassaoleva passi, jotta voin samantien luopua siitä. Huoh. Koska mun passi on vanhentunut, Venäjällä on tehtävä ensin tarkistus se suhteen, olenko todella kansalainen. Olisin kuvitellut, että tämä tapahtuu jollain tietokantatarkistukselta, mutta ehei. Kansallisuuden varmennusprosessi kestää mitä tahansa 0-6 kk selvityksellä Moskovasta. Asia selvä. Hetken näytti siltä, että joutuisin hakemaan passia nimelle Vanhanen, tehdä virallisen nimenmuutoksen Venäjälle, hakea passin nimelle Pastak ja sitten vasta luopua kansalaisuudesta. Onneksi sentään tuo Vanhanen-osuus todettiin turhaksi ja saan hakea suoraan passiani jahka kansalaisuusasemani on tarkistettu. Tämä sukunimiprosessi tietenkin vaatii aika helvetin monta paperia Maistraatista, Käräjäoikeudesta yms., joihin pitää hakea Apostillet, käännökset tietyiltä kääntäjiltä ja niihin vielä notaarin leimat. Nyt siis ensin menee max 6 kk että kansalaisuuteni tarkistetaan. Sitten voin hakea uutta passia, jonka myöntämiseen menee max 3 kk. (Ihan totta, käsinkö ne piirretään?!) Tämän jälkeen kun tiedän voimassaolevan passinumeroni, pitää mun ottaa yhteyttä erinäisiin tahoihin Venäjällä, jotta saan virallisen paperin siitä, että a) mulla ei ole verovelkoja Venäjälle (nevermind, etten oo koskaan elänyt tai tehnyt töitä siellä) ja b) ettei mulla ole sisäistä passia (joo, Venäjällä on myös sisäinen passi, älkää kysykö, en tiedä). Näihin asiakirjoihin etanapostilla Venäjältä menee aika X. Vasta kun mulla on nää paperit ja aika monta lappusta myös Suomesta, voin hakea kansalaisuudesta luopumista. Arvioni mukaan koko hommaan menee n. 15-18 kk, että katellaan sitten joskus 2019 lopulla, miten prosessi on mennyt :D

No miksi siis luovun? Jos ei ois muita syitä, niin jo tää v-mäinen byrokratia vois olla riittävä syy. Ihan totta, ootteko kuullut jostain keskustietokannasta?!?

Jos ei julkisuudessa olis niin pilattu sana ideologinen tuon viimevuotisen ideologisesti työtön-hössötyksen myötä, sanoisin, että ideologisista syistä. Suoraan sanoen haluan luopua Venäjän passista sekä käytännöllisistä syistä että myös aatteellisista syistä. Mulla ei oo kovin suuria uskontovakaumuksia tai muita aatteita, mutta jotain sentään on. Venäjä on tiukentanut monia ajatuksia ja näkökantoja eri asioihin, ja mm. suhtautuminen kaksoiskansalaisiin on muuttunut. On annettu lausuntoja, joiden mukaan “Venäjän kansalainen on Venäjän kansalainen vaikka hänellä olisi toinen kansalaisuus ja näin myös Venäjän kansalaisuuden velvoitteiden piirissä”. Ei tunneta tavallaan ajatusta jääviydestä ja ajatuksena se Venäjän kansalaisuus on se ykkösjuttu ja se toinen kansalaisuus on vähän “turha”. Kun mun tapauksessa mulle se suomalaisuus on paljon arvokkaampaa, tää asetelma on outo. Näillä säännöksin periaatteessa mun olisi hypoteettisen tapauksen kohdalla valittava Venäjän etu, eikä Suomen, ja se ei sovi mun ajatuksiin yhtään. Kun koko maailman tilanne on epävakaa ja lännen ja Venäjän välinen sota ei ole mikään mahdoton skenaario (joskin edelleen mielestäni hieman ylipropagandoitu mahdollisuus), olen joutunut miettimään “mitä jos?” -tilanteita. Mitä jos Suomen valtion virkamies-mieheni….? Mitä jos poikani, Venäjän kansalaisen poika…? Jokainen voi itse miettiä ja täydentää näitä lauseita eri tavoin.

Venäjän kaksoiskansalaisen lapsi ei automaattisesti ole Venäjän kansalainen, joten Dante ei ole kuin Suomen kansalainen. En kuitenkaan tiedä millaisia muutoksia voi olla luvassa tulevaisuudessa. Varsinkin kun pieniä muutoksia on koko ajan tehty. Don’t quote me on these, oon kuullut nää todella toisen käden infona, mutta eipä ole toisaalta ollut syytä epäillä näitä. Esimerkiksi kuulemma uuden säännöksen vuoksi jos kaksoiskansalainen suorittaa asepalveluksen toisessa maassa, saattaa hän silti joutua suorittamaan sen myös Venäjällä. Vai peräti ehkä joutuu, eikä “saattaa joutua”. Eläkeiän koittaessa kuulemma pitäisi hakea eläkettä Venäjältä ja sitten Suomi maksaa vain sen verran, mikä on erotus Suomen eläkkeen ja Venäjältä saadun välillä. Vaikka siis olisi koko ikänsä maksanut veroja Suomeen. Näillä kaikilla esimerkeillä tulee mulle vaan sellainen olo, että toinen kansalaisuus aiheuttaa vain hankaluuksia hieman joka osa-alueella, eikä juuri mitään plussia.

Ennen kuin kirjoitan sen, mitä seuraavaksi kirjoitan, haluan korostaa jotakin. Kun sanon, että ymmärrän, en sano enkä tarkoita, että hyväksyn. Kuten joskus vähän aikaa sitten kirjoitinkin, voin hyvin ymmärtää jotakin, vaikken hyväksyisi sitä. Ymmärrän syyt sen taustalla ja sen vaikuttimet, vaikken hyväksyisikään jotakin. Mä ymmärrän muutokset Venäjän sisä- ja ulkopolitiikassa. Mä ymmärrän myös vaikuttimet Krimin takana ja jopa viimeisimmän hermomyrkkygaten takana. Venäjän kokoista valtiota, jossa on monilla ihmisillä rajattomat resurssit ja todella vaikea historia, on mahdotonta hallita olematta raudanluja diktaattori ja sikäli ymmärrän Putinia ja hänen hallintoaan. Välillä jopa mietin, että olisi niin hyvä, jos Suomessa jotkut päättäjät omaksuisivast pienen ripauksen samantyyppistä ajattelua. Ei sitä häikäilemättömyyttä ja ihmisoikeusrikoksia, vaan pieni ripaus sitä mentaliteettia, joissa asiat tehdään oma valtio edellä välittämättä muista. Aina muualle kumartaessa pyllistää toisaalle, ja tuntuu, että oma hallituksemme ei paljon muuta ole tehnyt kuin pyllistellyt viime vuodet.

Ehkä taustastani tai kaksoiskansalaisuudestani johtuen, ymmärrän Putinin ja Venäjän toimia todennäköisesti laajemmin kuin moni suomalainen, joka on länsimedian varassa asiaan liittyvässä uutisoinnissa. Saatan jopa hyväksyäkin huomattavasti enemmän kuin täysin suomalainen. Mutta, huomasin jossakin keskustelussa puolustavani kerran Putinia sanoilla “meille se tuntuu väärältä, mutta Venäjää ajatellen hän tekee oikein omalle kansalleen”. Ja silloin viimeistään tajusin, että en ole oikein ikinä laskenut itseäni siihen kansaan. Mä lasken itseni suomalaiseksi, ja musta on sen takia väärin kantaa Venäjän passia.

Joku joskus naureskellen totesi, että jos Suomen ja Venäjän välille syttyy sota, ota Venäjän passi kouraan ja mee sinne. Paremmat todennäköisyydet. Niin ne on aina olleet myös maiden välisessä lätkäpelissä ja silti oon itkuun asti kannustanut Suomea. Jos mun pitäisi tehdä valinta voittoisan Venäjän ja häviävän Suomen välillä, valitsen aina Suomen. 

Yksi lukijani kysyi eikö synnyinmaallani ole mulle symbolista arvoa? No ei ole. Oon syntynyt Uzbekistanissa, en Venäjällä, suomensukuiselle äidille ja asunut 4-vuotiaasta lähtien Suomessa ja koen olevani suomalainen. Venäläisyys minussa ei ole sidottu passiin tai kansalaisuuteen. Se on vain yksi osa minua. En koe menettäväni mitään.

(Kuvat ei liity asiaan millään lailla, mutta sattui kaikki passit sun muut jäämään vanhempieni luokse niin käytin tämän illan kuvamateriaaleja :D)

Kommentit

Viki (Ei varmistettu)

Heippa!

Täysin samat kokemukset venäjän virastoista ja ylipäätään byrokratiasta siellä. Tällä hetkellä äitini on hoitanut nämä mun kanssa ( lue: mun puolesta käytännössä ), mutta tulee vielä se päivä kun joudun hoitamaan nämä venäjän virastoreissut yksinäni. Näillä näkymin harkitsen myös kaksoiskansalaisuudesta luopumisesta tulevaisuudessa.

Sinttu (Ei varmistettu)

Meinaatko sitä, että olisi hyvä, jos Suomen hallitus osoittaisi enemmän rohkeutta puolustaa Suomen asemaa ja oikeuksia globalisoituvassa maailmassa? Sitä ainakin itse toivoisin.

Anna (Ei varmistettu)

Sitä juuri :) ettei aina kumarrella liiaksi.

Sinttu (Ei varmistettu)

Jep. :)

Mmmm (Ei varmistettu)

Ai kauhea, ymmärrän hyvin ton O.o oon käyny kerran Pietarissa ja jäi sellai fiilis, ettei tarvi uusiks mennä :D ne virkamiehet siellä oli ihan kauheita, tosi tylyä kohtelua ja mitä vielä... Ei toki liittyny asiaan, mutta ihmettelen suuresti, miten siellä jaksetaan olla niin nyrpeinä

Milli (Ei varmistettu)

Hahaha voin myös kaksoiskansalaisena niin samaistua innokkuudesta konsulaatissa asiointia kohtaan :D aivan horror meininki. Voi olla että mullakin eroprosessi edessä nykyisen passin vanhentumisen lähestyessä. Mahtava ja rehellinen postaus, kiitos!

Nea (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen postaus! Kiitos tästä että avasit aihetta enemmän. :) enpä olisi uskonut että herran vuonna 2018 kansalaisuudesta luopuminen olisi tehty NOIN hankalaksi :D

Alisa (Ei varmistettu)

Hei!
Valitettavasti tämä Venäjän byrokratia on ihan älyttömän vaikea juttu. Ihan kaikkiin tarvitaan niin paljon papereita. Ja joo voi sanoakin, että siellä on vielä kaikki on niin vanhanaikaista ja ei ole koko maan tietokantaa tai samantapaista. Ikävä kuulla, että Helsingissä on niin ilkeät työntekijät konsulaatissa. Olen itse monta kerta asioinut Turussa ja siellä ihan toisenlainen meininki.

Olen myöskin kaksoiskansalainen, paitsi suomen kansalaisuus minulla on vaan 5 vuotta. Mutta olen asunut täällä jo 16 vuotta.

Milla (Ei varmistettu) http://Www.moonshapedlittlebox.fi

Mielenkiintoinen postaus, avarsi hyvin kaksoiskansalaisuutta ja selkeä syy on, miksi luovut siitä. Niin informatiivinen teksti oli, etten keksi muuta kommentoitavaa kuin että hieno teksti!

Emppu (Ei varmistettu) http://tornbergemilia.com

Ensin epäilin vahvasti aprillipilaa, kun kerroit että luovut kansalaisuudesta, mutta tuohan avas asiaa hyvin ja nyt ymmärränkin tuon päätöksen. Luultavasti itse olisin tehnyt samoin tuossa tilanteessa!

Lotta (Ei varmistettu)

Tuliko tänä vuonna muuten perinteistä aprillipilaa vai menikö multa ihan ohi? O.o

A- (Ei varmistettu)

Muistaakseni joskus kirjoitit että olet asunut Suomessa 6v lähtien vai muistanko väärin? Mutta tosiaan samoilla linjoilla, oon itse miettinyt ihan samaa, varsinkin kun kuulin että venäläiset aikoo kieltää kaksoiskansalaisuuden, en kyllä itsekään tee sillä mitään kun käyn siellä n. 3v välein 2 pvän reissu, jotenkin aina ihan kauhuissani odotan Suomeen paluuta, vaikka itse muutin tänne 11 v:nä, mutta 20v:ssa sen verran suomalaistunut etten enää koe itseäni venäläisiksi ollenkaan ja tosiaan aina itsekin kannustan Suomea jne. Suomi on hieno maa ja saa kyllä kontrastia kun harvoin vierailee Venäjällä ja huomaa taas miten asiat toimii Suomessa hyvin, kyllä tulee ylpeä olo meistä, vaikka Venäjä yrittääkin aina lytätä muita maita ja nostaa itseään muiden yläpuolelle (kun Venäjän mediaa seuraa ) ei voi kuin nauraa

Jepsu (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu postaus aiheesta. En olisi edes tajunnut kysyä että miksi kansalaisuudesta luovut, mutta tosi kiva kun avasit näkemyksiäsi ja itse olisin varmasti päätynyt myös samaan ratkaisuun. :)
Ps. Arvaa tuliko nälkä tota smoothiebowlia katellessa :D

Tiina (Ei varmistettu)

Työssäni olen tekemisissä venäläisten asiakkaiden ja venäläisen byrokratian kanssa ja sanoisin että huhhuh! Vaatii hermoja ja kymmeneen laskemista aika monta kertaa. Kuulostaa siis kovin tutulta tuo prosessi kun luovut kansalaisuudesta. Ei siis ko. prosessi sinänsä mutta se että asiat on aina kovin mutkikkaita suomalaisen näkökulmasta. Tsemppiä :)

Emilia (Ei varmistettu)

Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos! :)

Nata (Ei varmistettu)

Moi, ymmärrän hyvin. En onneksi ole kaksoiskansalainen, vaikka joskus ajatuksena se on käynyt mielessä. Olen kuitenkin asioinut Venäjän konsulaatissa, kun työskentelin matkatoimiston viisumiosastolla, ja se oli jotakin järkyttävää. Ihmisiä jopa itketettiin sillä tylyllä asenteella, mä pidin sitä ikään kuin teatteriesityksenä, niin ei tullut pahaa fiilistä itselleni. Lähinnä siis huvittavaa. Järkyttävää, kuinka kansalaisuuden luovuttaminen onkin vaikeeta! Mutta enpä olisi odottanutkaan mitään muuta. Mun mies on Ukrainan kaksoiskansalainen, hän halusi myös luopua siitä, mutta antoi asian olla juuri tuon järkyttävän byrokratian takia. Hän ei vain enää ole hakenut uutta passia, ja se siitä. Ja näin poliittisesta näkökulmasta, häntä siis hävettää olla Ukrainan kansalainen, siitä syystä, miten valtio tappaa omia kansalaisiaan sotimalla yms.

E (Ei varmistettu)

Ihmettelin etukäteen vähän että miksi kukaan luopuisi toisen maan kansalaisuudestaan, mutta tän postauksen jälkeen en kyllä enää ihmettele ollenkaan. :) Ja huh mikä homma toi kansalaisuudesta luopuminen onkaan! :D

Sofia (Ei varmistettu)

Todella ajatuksia herättävä postaus, ei tämmöistä tulisi ajateltua ellei pääsisi lukemaan täältä. Kiitos että avasit ajatusmaailmaasi ja samalla omaani!

ee (Ei varmistettu)

:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Kiitos tästä postauksesta, olen pahoillani että nauran näin epätoivoiselle ja erittäin turhauttavalle tilanteelle mutta siis toi meno tuolla konsulaatissa..... Olen järkyttynyt

Heidi (Ei varmistettu)

Erittäin mielenkiintoinen postaus! Kerro myös jatkossa, miten prosessi etenee!:) Tsemppiä!

Jana (Ei varmistettu)

Itse uusin passin viime vuonna vanhan ollessa voimassa vielä, ja mulle jäi sellainen olo että meininki olisi vähän muuttunut siellä. Itselläkin on huonoja muistoja konsulaatissa asioinnista mutta nyt kaikki sujui hyvin. Passikuva otettiin paikan päällä saman tien ja maksaminen onnistui kortilla (ennen piti käydä pankissa maksamassa ja tulla takaisin näyttämässä kuitin). Koko hommaan meni 20 minuuttia. Toivottavasti siis siellä kohdellaan kaikkia nykyisin vähän ystävällisemmin :)

Emilia (Ei varmistettu)

Ystävälläni on kaksoiskansalaisuus ja on miettinyt siitä luopumisesta, mutta ei ole sitä tehnyt, koska on luullut, että pitäisi sen vuoksi mennä paikan päälle juuri selvittämään nuo velka asiat jne. Paikan päälle ei halua mennä, koska ei ole käynyt. Venäjän armeijaa. Saako tuon asian siis hoidettua Suomesta käsin?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.