Naisia, susia, kusipäitä

Mungolife

Olet uskomaton nainen. Olet kaunis ja laiha, tienaat valtavasti, olet pidetty ystävien ja tuntemattomienkin joukossa. Parisuhteesi on ehdottomasti todella aito ja rehellinen, samalla hemmotteleva ja ihana. Lapsesi ovat kasvatettu pelkällä rintamaidolla 2-vuotiaaksi ja ovat käyttäytyneet kuin enkelit aina. Samalla olet kuitenkin todellinen naisten nainen, joka on kokenut kamalimman mahdollisen synnytyksen, jossa olit kuitenkin mielettömän vahva ja vielä sen kamalan vauva-arjen, jossa koliikki vaivasi ja selviydyit elämästä nippa nappa. Vaikka Jani-Petterisi ja Riitta-Liisasi ovatkin kaikista lapsista ne osaavimmat, taitavimmat ja parhaiten kasvatettu. Olethan sinä äitiyden ja naisena olon ylipapitar ja -jumala.

Olet oikea uraihminen, töissä aivan äärimmäisen vakavasti otettavalla alalla, jolla naiset harvoin edes menestyvät. Tienaat enemmän kuin miehesi, ja todellisen feministin tavoin et todellakaan alennu kokkailemaan miehellesi. Etkä ainakaan laittautumaan häntä varten. Olethan kuitenkin kropaltasi uskomaton ja kauneudellasi kaikki häkellyttävä. Kumppanina olet ehdottoman tasa-arvoinen ja parisuhteenne on näin ollen ainoa oikea tapa olla parisuhteessa. Ystävänä et koskaan tee tai sano mitään väärää, tiedät tarkalleen mitä ystäväsi ajattelevat, ilman, että he edes sanovat sitä, ja olet aivan erinomaisen hyvä ihmissuhteissa. Liikut oikeita urheilulajeja, etkä missään nimessä siksi, että haluaisit näyttää hyvältä. Näytäthän jo. Pukeudut innovatiivisesti, trendinmukaisesti mutta klassisesti ja aina näytät tyrmäävältä. Sinulla ei ole mitään asuja, joita häpeäisit jälkeenpäin. Sinä pukeudut aina upeasti. Et huomiotaherättävästi, mutta kuitenkin tyrmäävästi.

Teet parhaita ja terveellisimpiä ruokia. Perheesi nukkuu juuri oikein, syö juuri oikein, liikkuu juuri oikein. Kävelee, leikkii, liikkuu, puhuu, nauraa ja tekee kaiken muunkin oikein. Käy juuri sopivan usein ulkona syömässä, shoppailee juuri oikean määrän, lahjoittaa juuri oikean määrän vähempiosaisille, säästää juuri oikean määrän. Ainoa huomiota herättävä seikka sinussa on se, että käyttäydyt aina täydellisen oikein ja tilanteeseen sopien. Et myöskään koskaan näytä väsyneelle, pukeudu hieman hassusti, epäonnistu meikissä eikä tukkasikaan koskaan sojota. Kaiken lisäksi kaikki ihmiset pitävät sinusta. Sinulla on ystäviä hiekkalaatikolta asti, etkä ole koskaan kasvanut kenenkään kanssa erilleen. Tuttavat, naapurit ja kassaneiditkin ihastelevat kuinka ihana ja upea ihminen olet.

Olet diplomaattinen, elegantti, hyvätapainen ja aina kohtelias. Olet hyvin lukenut, korkeastikoulutettu, tiedät kaikesta kaiken ja olet äärimmäisen älykäs. Ja edelleen aina niin kohtelias ja hyvätapainen. Kohtelet kaikkia aina hienosti ja oikein.

Olethan täydellinen nainen.

Täydellisyyteesi vaan sattuu kuulumaan se, että muistutat muille naisille työpaikan kahvihuoneessa, kuntosalin pukkarissa, mammakerhossa ja keskustelupalstoilla kuinka paljon parempi ja osaavampi olet kuin kollega, toinen liikkuja, toinen äiti tai tuntematon bloggaaja. Jotka aina epäonnistuvat jossakin, eivätkä ole mitenkään täydellisiä.

Olet todellinen naisten Donald Trump. Kehittelet itsellesi ja elämäntyyliisi sopivia alternative factseja, olet kaikessa parempi kuin muut ja olet naisena, äitinä ja kumppanina Jumalasta seuraava. Siis Häntä ylempänä tietenkin.

Todellisuudessa olet kiusaaja. Olet nettikiusaaja, työpaikkakiusaaja, tai henkisesti väkivaltainen ihmissuhteissasi. Olet kamala ihminen.

Strictly Stylen Hanna kirjoitti juuri "nainen on naiselle susi" -ajattelutavasta. Olen itsekin syyllistynyt usein ajattelemaan niin. Olen kuitenkin viime aikoina oppinut, että nainen on vain välillä naiselle susi. Silloin kun se nainen on kusipää. Susienkin joukossa on nimittäin kusipäitä. Ja naisten. Ja miesten. Jokaisessa lajissa on ne omat mätämutansa. Ne äidit, jotka arvostelevat muiden valintoja, koska oma Jani-Petteri sitä ja tätä. Ne äidit, jotka ovat syöttäneet nännit verellä aamusta iltaan ja antaneet juuri oikean määrän läheisyyttä ja kaikki muut ovat tehneet kaiken väärin, kun eivät ole tehneet samoin. Ne kollegat, jotka seisovat muiden naisten ylennysten tiellä ja ne naiset, jotka haukkuvat toisia liikkujia salilla. Ne naiset, jotka tuomitsevat toisten valinnat, vain sen takia, että ne eivät ole samanlaisia kuin omansa.

Bloggaajana kohtaan henkistä väkivaltaa työssäni jatkuvasti. Milloin saan sähköpostia, jossa toivotaan sikiöni kuolemaa, milloin minua arvostellaan mistä tahansa ulkonäkööni liittyvästä. Teen päivittäin kaiken väärin. Nyt tuoreena äitinä tämä henkinen väkivalta varmasti tuplaantuu. Imetän väärin, syötän väärin, röyhtäytän väärin, nukutan ja puen väärin, teen oikeastaan kaiken väärin. En oikeastaan edes varmasti rakasta lastani. Tätä voisi miettiä loputtomiin. Ajatella ventovieraiden ajatuksia syöttäessäni vauvaani pullosta ihmisten ilmoilla. Mitä väliä vaikka joku ajattelisi minun syöttävän lapselleni korviketta, kun itse tiedän sen olevan rintamaitoa? Mitä väliä, vaikka antaisin korviketta? Mikään ratkaisu ei olisi väärä, jos lapseni saisi läheisyyttä, lämpöä, ruokaa ja rakkautta. Vaikka kuinka moni nainen tai äiti sanoisi toisin.

Aina jonkin ongelman tai tiedonjanon kohdalla olen googlaillut lapsen kasvatukseen liittyviä vinkkejä. Masuongelmista röyhtäytystekniikoihin. Törmään joka ikinen päivä keskusteluun, joka alkaa viattomalla aloituksella. "Apua, pieni vauvani tekee niin ja näin, mitä voisin tehdä?" Joukossa on oikeasti auttavaisia vastauksia, niitä, jotka haluavat rehellisen vilpittömästi auttaa. Mutta aina, aina keskustelu menee siihen, kuinka huono äiti aloittaja onkaan, kun ei tiedä sitä ja tätä ja tekee niin ja näin.

Nainen on yhteiskunnallisesti edelleen miestä alempana. Niin toimitusjohtajien määrissä, palkoissa kuin ajatusmaailmoissakin usein. Meillä on vastassa aika paljon kaikkea, mutta valitettavasti meillä on vastassa myös näitä kusipääsusi-naisia. Sankoin joukoin vielä kaikesta päätellen.

Äitiydessä on niin paljon uutta, niin paljon ihmeellistä ja upeaa, niin paljon kaunista ja positiivista. Niin paljon pelottavaa, itsensä syyllistämistä ja pahaa oloakin. Vauvani itkiessä mietin aiheuttiko eilinen suklaapalani hänelle nyt masuvaivoja. Vai kenties suihkuava tissini. Vai jokin muu minussa. Äitiys on elämän suurin haaste, johon kaipaisi muilta äideiltä vain apua, tukea ja turvaa. Usein äideiltä tuntuu saavan vaan syytöksiä ja tuomitsemista. Milloin on vauvalla liian usein tutti suussa, milloin hänet on puettu väärin. Pitäisi olla oikeanlainen kantoliina, kestovaipat, aina tissiruokinnassa, perhepedissä, aina syliteltynä eikä missään nimessä saa antaa tuttia tai olla erossa äidistä varttia pidempään.

Haluaisinkin lähettää viestin kaikille näille täydellisille naisille. Näille naiseuden Donald Trumpeille.

Erilaisuus ei ole vääryyttä. Jokainen on eri tavalla äiti, jokainen on eri tavalla nainen. Eri tapa imettää, pukea ja kasvattaa lapsensa ei ole huonompi tai parempi kuin toinen. Jokaisella meistä on oikeus valita. Sitä feminismi kai on. Me jokainen saamme nykyään päättää, miten elämme parisuhteessamme, miten valitsemme perheen ja uran väliltä, miten jaamme kotityöt ja vanhempainvapaat. On yhtä lailla feminismiä olla kotiäitinä rikkaan miehen vaimona ja pitää yllä kaunista kotia kuin piinkovana uranaisena pennilleen rahallisesti tasa-arvoisessa parisuhteessa.

Sinun tapasi toimia ei ole ainoa oikea. Minun tapani toimia ei ole väärä, jos se eroaa sinun tavasta. Se ei tee minusta huonompaa tai sinusta parempaa. Ylhäisessä paremmuudessasi muista, että kaikki sinun täydellisyyden meriitit pyyhkiytyvät kiusaamisellasi. Olet kiusaaja ja todennäköisesti kasvatat kotonasi lisää kiusaajia. Heitä, jotka eivät ymmärrä erilaisuutta ja kiusaavat tulevaisuudessa muita. Ja kukaan ei oikeasti pidä kaltaisistasi kiusaajista. Heitä pelätään, heitä siedetään, mutta heistä ei pidetä. Onnea valitsemallasi tiellä. 

Haluaisin kuitenkin vielä enemmän lähettää viestin kaikille epätäydellisille naisille. Heille, joilla on rintamaitotahroja paidoilla ja viimeisin pyttipannu palanut pohjaan.

Te olette niitä täydellisiä naisia. Te olette niitä naisia, jotka olette ystävällisiä, helliä, omapäisiä ja upeita. Itsenäisesti ja omin ehdoin lapsiaan kasvattavia tai itsenäisesti ja omin ehdoin lapsettomia. Heitä, jotka valitsevat kotiäitiyden tai uranaiseuden tuomitsematta sitä toista vaihtoehtoa. Heitä, jotka tukevat ja kannustavat, auttavat ja neuvovat. Onneksi teitä on paljon enemmän! Olen ollut ihan hämmentynyt ja otettu, miten upeita ja ihania viestejä olen saanut, miten paljon neuvoja ja apua olen saanut. Miten paljon positiivista palautetta ja tsemppiä olen saanut.

Toivon, että jokainen kaltaiseni epätäydellinen nainen muistaa sen, että täydellistä ei ole olemassakaan. On heitä, jotka kuvittelevat tekevänsä kaiken oikein ja tekevät sen tärkeimmän ihmissuhteissa perustavanlaatuisesti väärin. Älkää kuunnelko ketään, joka aloittaa lauseensa "No minä kyllä tein...". Kuunnelkaa heitä, jotka sanovat "En mäkään kyllä tiedä, mutta itse tein näin, voisko se toimia?". Kuunnelkaa asiantuntijoita, tutustukaa virallisiin tutkimustuloksiin. Kuunnelkaa omia äitejänne, siskojanne, lähimpiä ystäviänne. Unohtakaa muut.

Tärkeintä on nimittäin rakastaa. Lastaan, itseään, puolisoaan. On tärkeää luottaa itseensä, uskoa omaan tekemiseensä ja kuunnella omaa vaistoaan. Sillä pääsee pitkälle. Omassa onnessa, lapsen kasvatuksessa ja puolisona tai työkaverina olossa. Onnellinen nainen on paras mahdollinen tytär, sisko, äiti, kumppani, työkaveri.

Kun seuraava kusipäinen naissusi avaa suunsa siellä työpaikan kahvihuoneessa tai missä tahansa, muistakaa tämä jo lapsena englannin tunnilla opetettu:

"What Susie says of Sally says more of Susie than of Sally"

Minä pystyn jättämään omaan arvoonsa minun arvostelijani. Heidän jatkuva läyhääminen kertoo enemmän heidän huonosta olostaan kuin minun virheistäni. Olen oppinut pikkuhiljaa luopumaan siitä ajatuksesta, että nainen on naiselle susi. Nainen on upea, mieletön ja mahtava tuki ja kumppani arjessa. Vieras nainen kommenttikentässäni tai rakas ystävä lähellä. Hannan kaltainen upea ystävä ja esimerkillinen muita naisia tukeva nainen. Ventovieras nainen bussissa, joka ymmärtäen hymyilee, kun vauva itkee. Äiti, sisko, ystävä, anoppi. Nainen.

Nainen ei ole naiselle susi vaan kusipää on kaikille kusipää. Niin se vaan menee. Turha siihen on naiseutta sotkea.

(Kuvituksena vastasyntyneen vauvan hieman väsyneen näköinen äiti, joka yhä äitinäkin nauttii korkokengistä, kauniista laukuista, illallisista ravintoloissa, meikkaamisesta, tukanlaitosta ja kaikesta kauniista ja pinnallisesta. Ja samalla rakastaa pientä vauvaansa enemmän kuin mitään tai ketään muuta. Lisää kuvissa näkyvästä asusta huomenna :) 

Kommentit

kaisa (Ei varmistettu)

Todella surullinen aihe, koska se on niin totta. Hannan blogista tykkään ja hänen postauksenki luin, mutta hänen tyyliinsä se oli todella 'kohteliaasti' kirjoitettu. Joten oli todella erilaista (ja toki hyvä juttu!) lukea sinun postaus, jossa sanotaan asiat suoraan kaunistelematta.

Tuskin mikään tulee ikinä näitä 'kusipää' ihmisiä muuttamaan, mutta toivottavasti tämän kaltaiset postaukset löytäisi enemmin ne ihmiset, joita tämmöiset tyypit kiusaavat.

Vaikea pukea sanoiksi kaiken mitä haluaisi :-D

Mutta onnittelut vielä vauvasta teille! Ja hyvää kesää :-)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja samoin sinne :)

topra (Ei varmistettu)

Kiitos. Tiedän mistä kirjoitat, tunnen kaiken tämän, mistä kirjoitat. Ystävättäreni, joka on niin sanottu vanhempi kollega näissä äitiysasioissa, totesi jokin aika sitten, että "meillä mutseilla oli 90-luvulla niin paljon helpompaa ja relampaa. Sai olla äiti ihan normaalisti ja luontevasti, niinkuin omalle perheelle sopi". Mitä ihmettä on tapahtunut? Voiko pelkkä (?) netti ja some yms. vaikuttaa näin paljon? Mietin myös feminismin tieskuinkamonennenaallon ehkä kielteistäkin vaikutusta naisten äitiyskäsityksiin. Voin olla väärässä, en tiedä.

Anna (Ei varmistettu)

En osaa sanoa, oon itseki miettinyt, että onko netillä ja tiedolla tällainen vaikutus ja valta. Pelottavaa, jos näin on :/

Sanna (Ei varmistettu)

Ihana Anna Hienoa tekstiä ja ajattelemisen aihetta sekä itsevarmaa aitoutta.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

MMM (Ei varmistettu)

Tuntuu todella pahalta ajatella, että tuollaista joutuu sietämään. Täällä lapsettomana taas ihailen juuri sinun valintojasi. Vaikka en myöskään ajattele, että mikään muukaan valinta olisi yhtään sen enempää "väärä". Olen sitä mieltä, että myös perheellisenä tulisi säilyttää "minä".

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla ja kiitoksia kommentistasi :)

Monika (Ei varmistettu) http://www.jotainrocknrollia.com

Olen miettinyt tätä naissusi-juttua aina välillä. Olen tehnyt työurani miesvaltaisella alalla ja tajusin juuri, että ehkä miehillä on sittenkin näppinsä pelissä tässäkin asiassa. Ainakin siis työpaikoilla. Esimieheni on mies ja firmassa, jossa työskentelen ylennettiin eräs nainen eräänlaiseksi pikkupomoksi. Se harmitti minua, olin ollut talossa kuusi vuotta ja minua ei oltu ylennetty oman osastoni pomoksi, vaikka olin painanut niska limassa hommia. Tämä nainen oli ollut talossa melkein kaksi vuotta. Lisäksi hänen palkkansa nostettiin. Kävin pyytämässä palkankorotusta, mutta se evättiin, VAIKKA olen osaavampi monessa asiassa, kuin tämä toinen nainen. Olin aluksi vihainen tälle naiselle, mutta sitten tajusin, että en edes halua hänen paikkaansa, vaan sen oman, minulle kuuluvan paikkani. Nyt tarkemmin ajateltuani, niin tässä on kyse minun ja esimieheni välisestä suhteesta, tämä häiskä kun ei erityisemmin rakasta kärkkäitä mielipiteitäni ja isoa egoani. ;D Hän kiusallaan ylensi tämän naisen minun ohitseni. Se on toki väärin, koska nainen sai vihani niskaansa ihan syyttä, ei pitäisi vihata peliä... No, asia on mallillaan, karistan pian ton firman pölyt jaloistani ja siirryn uusiin haasteisiin. Enkä olisi sitä siirtoa tehnyt, jos minua ei olisi omasta mielestäni kaltoin kohdeltu. Eli taidan olla kiitollinen sille mulkulle esimiehelle ja sille naisparalle, jota tässä käytettiin vain ilkeästi pelinappulana.
Yritän myös nykyään aina muistaa olla kiltti kaikille naisille ja neuvoa ja auttaa, jos se vain on mahdollista. Aina sanotaan, että miehet on niin hyviä tyyppejä, paskat ole, ihan samanlaisia kaksinaamaisia juoruakkoja sieltäkin löytyy, kuin naisistakin. Pitäkää itsenne supernaisina ja kivaa alkavaa kesää kaikille!

idahhh (Ei varmistettu) http://idahhh.blogspot.fi

Olen niin samoilla linjoilla sinun kanssa että kyllä miehet ovat pahimpia juoruajia ja hämmentäjiä! He myös yleensä itse omalla käytöksellään saavat naiset hermostumaan ja sen jälkeen syyttävät että naiset tappelevat ja myrkyttävät ilmapiirin :D ja minusta ei pitäisi edes puhua ja samalla ylläpitää sellaista mielikuvaa että nainen on susi toiselle naiselle koska se ei ainakaan paranna tilannetta koska onhan se vaan niin kuten Annakin sanoi niin kusipäät ovat kusipäitä kaikille ja niitä valitettavasti löytyy molempien sukupuolten edustajista.

Anna (Ei varmistettu)

Juurikin näin :)

Anna (Ei varmistettu)

Juurikin näin! Onnea uusiin kuvioihin :)

Riina (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus. Osui ja upposi! Juuri tänään kuulin yhden kusipäisen naisen läyhäävän työpaikan kahvihuoneessa. Ja vaikka moitteet eivät minua koskeneetkaan, niin se ilkeys ja negatiivisuus kyllä ahdistivat. Toisaalta samaan päivään osui tilanne, kun ihana ja ystävällinen nainen piti minulle ovea auki ja väläytti päälle vielä kauniin hymynsä.

Anna (Ei varmistettu)

Niin, moneen lähtöön löytyy ihmisiä, joka tyyppiä ja joka ihmisryhmässä :)

Mun mielestä kukaan joka arvostelee kotiäiteyttä-uraäiteyttä ei todellakaan ole feministi. Se on vapautta se että saa päättää. En ite usko että uskaltaisin ikinä jäädä kotiin täyspäiväiseksi, tai että haluaisin, koska tässä vaiheessa elämää kun en ole edes parisuhteeessa niin suurin intohimo elämässä on se mitä opiskelen ja olen siitä onnellisessa asemassa että olen valmistumassa ammattiin jossa töitä löytyy ja joka vastaa juuri omia kunnianhimojani ja toiveita haasteellisuudellaan. Kuitenkin koska olen opiskellut lastenpsykologiaa mietin entistä useammin että sitten kun toivottavsti joskus tulen äidiksi, niin toivottavasti myös osaan löytää sen balanssin lapsen parhaan ja oman hyvän olon välillä. Se voi olla että ollaan aluksi vähän kotona ja sitten jatketaan uraäiteyttä, tai jotain muuta, kunhan molemmilla on mahdollisimman hyvä olla.

Anna (Ei varmistettu)

Juurikin näin :) Ja se varmasti tulee sitten itselle selkeämmäksi. Esim. mua pelotti ajatus, että olisin vauvan kanssa pitkään kotona, ja nyt taas tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta joskus viedä hänet hoitoon ja olla näkemättä kokonaista päivää. Sekin varmasti vielä muuttuu :)

Laura (Ei varmistettu)

Hyvä ja niin totta oleva teksti! Olet Anna upea nainen ja ainakin blogien perusteella erittäin rakastava ja loistava äiti Ihanaa kesän odotusta ja nautinnollista vauva-aikaa teille

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ihanaa kesää myös sulle! <3

Evelyn (Ei varmistettu)

Piti vaan tulla kertomaan, että toi vaaleampi hiusväri on ihana sulla :) Ja myös toi kevyempi meikki sopii sulle hyvin, näytät niin freshiltä! (ainakin meikki siis näyttää kevyemmältä, jos ei sitä oikeasti ole :))

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Kiva kuulla, vaikka omaan silmään näyttää vaan väsyneemmälle :D

Maria (Ei varmistettu)

Mahtava kirjoitus! Let's empower each other ladies <3

Anna (Ei varmistettu)

Niinpä :)

Maaria (Ei varmistettu)

Sinä olet upea nainen! Kiitos tästä tekstistä

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3

AnnaS (Ei varmistettu)

Olipa taas hyvää tekstiä! Etenkin nyt äitiyden myötä on saanut huomata, miten jotkut ihmiset pönkittävät omaa itsetuntoaan arvostelemalla muiden valintoja.
Aiemmin olen viitannut kintaalla kaikelle arvostelulle, ajatellut vain että olen noiden ilkeiden ihmisten yläpuolella, en anna niille sitä iloa, että he näkevät ilkeilyjen satuttavan. Olen pukeut juuri niinkuin tahdon, mennyt aina omia teitä ja ollut rohkea.
Sitten tulin pienen tytön äidiksi, kaikki on niin uutta ja oma olo välillä niin epävarma. Sitä on jotenkin niin paljon herkempi ilkeilyille ja arvostelulle kun kyseessä on oma tuore äitiys ja pieni lapsi.
Kuulun facebookissa vauvaryhmään ja se on kyllä niin elävä esimerkki siitä miten ilkeitä ja toisaalta ihania ihmisiä maailmassa on. On niitä, jotka tarttuvat jokaiseen kysymykseen tai kommenttiin ilkeästi, mutta onneksi enemmän on niitä jotka osaa myötäelää niitä epävarmuuden hetkiä, auttaa ystävällisesti, kehuu ja tsemppaa!
Monesti mietin tuollaisten kusipäitten kohdalla, että mitenhän tuo on kasvatettu? Itse olen oppinut ihan pienestä asti kunnioittamaan toisia ihmisiä ja ymmärtämään erilaisuutta. Yksinkertaisesti: kohtele toisia niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan.
Näitä on hyvä miettiä kun yrittää kasvattaa omaa lasta! :) Ja toisaalta niin raastavaa, kun miettii, ettei voi ikuisuuksia suojella lastaan ilkeiltä ihmisiltä..

Anna (Ei varmistettu)

Jepp. Ja sitten kun miettii, miten kasvattaa sitä lasta, ettei hänestä tule kiusattua, muttei myöskään kiusaajaa. Näitä asioita varmasti näkee hyvin eri tavalla kun on äiti :)

Emmye (Ei varmistettu)

Niin totta, ikävä kyllä. Hyvä aihe ja mahtava postaus. Muista aina, ihan aina, että olet varmasti paras mahdollinen äiti lapsellesi, sanoi joku muu mitä tahansa.

Itse yritän noudattaa seuraavaa sanontaa: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa.

Anna (Ei varmistettu)

Se on hemmetin hyvä sanonta :D Useampi saisi noudattaa tuota :)

riikka sx (Ei varmistettu)

Yksi sun ehdottomasti parhaista kirjoituksista. En ole aiti enka suunnittele aitiytta, mutta muuten kylla osui ja upposi. Oot huipputyyppi blogisi perusteella ja varmasti ihan loistava aiti. Tsemppia! :>

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3

Hmclehto (Ei varmistettu)

Hyvä Anna
Minä ja mieheni päätimme kauan aikaa sitten ettemme hanki lapsia. Usein kuitenkin saamme uteluita asiasta ja eräs nainen tavallaan jopa syytti että kyllä nyt ainakin yksi pitää hankkia ja se on luonnon laki. No meillä on syymme, mutta en niitä muille tuputa joten en myöskään halua muiden tuputtavan meille miksi lapsia pitäisi hankkia. Myöskin mies puolinen ystävä uteli asiasta kun olimme yhdessä naispuolisen ystäväni kanssa. Hän kun ei voi ymmärtää ja jäämme paljosta paitsi. No kuulin jälkeen päin että tämä toinen nainen on menettänyt kuusi lasta siis keskenmenoja. En tiennyt asiasta silloin mutta aika kovin sanoin kerroin tälle miehelle että ehkä ei kannata tuputtaa näitä mielipiteitä ehkä olemme yrittäneet vuosikausia eikä ole mitään tapahtunut ja hän näin pahoittaa mieleni. No suppuun meni suu...eli eletään ja annetaan elää!!

Anna (Ei varmistettu)

Kamalaa :/ Typeriä ihmisiä on kyllä aivan liikaa :/

Ansku (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! On ollut mungobabyn puolella ihana huomata, miten ihanaa kommentointia siellä enimmäkseen on. Onneksi suurin osa muista äideistä ymmärtää sen, että asiat voi tehdä monella tapaa ja toiselle hyvä tapa ei ole sitä välttämättä toiselle.

Anna (Ei varmistettu)

Siis aivan ihania kommentteja on ollut Mungobabyn puolella <3 Itse en tosin tiedä, mitä muita siellä on ollut, mutta ainakin ne, mitä on menny läpi, on ollut ihania kommentteja <3

Lily (Ei varmistettu)

Hyvä Anna, rohkea kirjoitus tärkeästä aiheesta! Paljon riippuu siitä, minkälaisen kasvatuksen on kotona saanu - all you need is love! Onko todellisia syyllisiä kusipäiden äidit?

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ja niin, en osaa sanoa. Kyllä uskon vahvasti, että kasvatus tekee kusipäät, ei geenit. Eli jollakin tapaa vanhemmat tai yhteiskunta on muovannut heistä sellaisia kuin he ovat :/

Tuuli (Ei varmistettu)

Hieno kirjoitus! Komppaan täysillä; erilaisuus ei ole vääryys! <3

Anna (Ei varmistettu)

:)

Tsrp (Ei varmistettu)

Ihana lukea sun blogia kun suhtaudut äitiyteen niin normaalisti! :) Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä siis mitenkään vihaa lapsia, mutta päätökseni takia saan välillä kuulla palautetta maanisilta äideiltä, jotka toitottaa että ei ole oikea nainen jos ei ole synnyttänyt, en tiedä elämästä tai oikeasta onnesta yhtään mitään, jne. Se vähän pelottikin kun kerroit raskaudestasi, että mitä jos sustakin tulee semmoinen maaninen paasaavaa äiti, sillä olen lukenut sun blogia pitkään ja pelkäsin että se menee pilalle :D Sekin on myös kiva että olet ajatellut niitä joita vauva-aiheet ei kiinnosta ja tehnyt toisen blogin vauvajutuille. Ja kyllä sitäkin tulee luettua välillä, kiinnostaa ihmisten erilaiset elämät vaikka vauvat ei tulekaan ikinä ajankohtaisiksi itselle (imetysjutut ym. saatan skipata :D)

Anna (Ei varmistettu)

Mun mielestä on äärimmäisen epäitsekästä, jos ei hanki lapsia. Ja sitä ei saisi arvostella sen enempää kuin valintaa hankkia lapsia, se on jokaisen oma henkilökohtainen valinta ja oikeus :)

Jenni (Ei varmistettu)

Hyi apua! Kuinka pimee pitää olla että toivoo toiselle sikiön kuolemaa? Ihan jäätävää typeryyttä on kyllä ihmisissä välillä :o Toivottavasti jaksat pysyä vahvana! <3

Anna (Ei varmistettu)

Joo, en ihan tiedä. Sairas pitää olla :/

Marine (Ei varmistettu)

Aivan ihana ja upea asu, näytät tyrmäävän hyvältä. Ja teksti tosi asiallinen ja täyttä asiaa.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Emma (Ei varmistettu)

Asiaa!! Levitetään yhdessä positiivisuuden, kannustamisen, ilon ja auttamisen ilosanomaa! Elämä olisi niiiin paljon helpompaa, jos noita asioita olisi vaikka edes hiukan enemmän. Toivon ja uskon, että askel askeleelta maailma voi muuttua aina hiukan paremmaksi paikaksi. Sinä ja muut julkisuudessa puhuvat fiksut henkilöt tätä toimillaan mahdollistavat. Lämpöä teidän päiviin! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja samoin sinne! <3

Hyvä kirjoitus! Tai milloinka täältä olisi huonoa postausta lukenut :D Tykkään siis kovin tyylistäsi kirjoittaa ja noh, kaikkinensa molemmista blogeistasi, vaikkei baby-puoli olekaan ainakaan ihan vielä ajankohtainen :)

Itse työskentelen kovin naisvaltaisella alalla ja jestas, että täällä välillä jauhetaan sitä itseään! Myös joidenkin miesten puolelta, että ei me naiset yksin syypäitä olla. Mutta onneksi vastapainoksi on sitä toisten auttamista ja kokeneempien neuvoja uusille tulokkaille! Itse yrittää muistaa kohdella muita kuin haluaisin itse tulla kohdelluksi, mutta siinä vaiheessa, kun pinna on kiristetty hyvinkin tiukalle, menee ehkä enemmänkin siihen "selviytymiseen" energia eikä aina jaksa olla niin ystävällinen kuin haluaisi. Onneksi sillä hetkellä on niitä ihania naisia vieressä, jotka tsemppaavat jaksamaan :)

Meillä siintää lapset haaveissa, mutta välillä tuo äitien välinen kilpailu (?) arveluttaa. Olen todella herkkä ottamaan itseeni ja kärsin edelleen kiusaamisen lyttäämästä itsetunnosta ajoittain. Entäs siinä hetkessä, kun hormonit hyrrää ja haluaisi saada niitä kunnollisia neuvoja ja apua ja saakin vain lokaa niskaansa, kuinka "huono äiti" olen? Huh... Ehkä palaan silloin lukemaan tätä postausta ja babyä ja totean, että saan olla juuri sellainen äiti kuin olen ja saan myös niitä aidon auttavia neuvoja :) (Olettaen, että niitä lapsia meille suodaan...)

Kiitos siis Anna sinulle rehellisistä postauksista ja huikeasta asenteestasi! Ihailen sinua :) Hyvää kevättä teidän perheelle! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti <3 Ja kannattaa muistaa että kenenkään tuntemattoman mielipiteitä ei kannata kuunnella. Itselläni on ainakin niin ihana tukiverkko, jotka tukevat ja ovat ihania, niin, että luotan siihen, että olen paras äiti meidän vauvalle. Kaikkien tuntemattomien tai puolituttujen mielipide on yhtä tyhjän kanssa :) Jos teillä on hyvä tukiverkko ja läheiset ympärillä, et varmasti ehdi edes miettimään muiden mielipiteitä sitten kun vauva on sinulla :)

Linda (Ei varmistettu)

Totta! Ja ihana tuo viimeinen lause "enemmän kuin ketään ja mitään muuta". Niin se vain on. Onnea ja tsemppiä äitiyteen, tunteellista hommaa monella tapaa ️

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.