Ladataan...
Mungolife

Tilannepäivitystä Balilta. Täällä on jo vähän parempi fiilis, ja pää alkaa toimii pienoisen shokin jälkeen hieman paremmin. Oon sellaisessa jälkishokissa ja tunnekuohussa kirjoittanut eilen, että ei ihmekään, jos vaikutti sekavalta. Niin oli mun pääkin. 

Mä tosiaan oon ollut Balilla kolme vai neljä kertaa tätä ennen, ja paikka on mulle varjopuolineen hyvinkin tuttu. Onhan yksi ystävistäni ja kavereitani asunutkin täällä. Muutenkin tällä about 12 maan vuosittaisvauhdilla en ole ihan minään ummikkona liikenteessä ulkomailla. Otin jo pakatessa huomioon Balin miinukset. Miinuksia on kostea kuumuus ja rötösrikollisuus. Siinä missä väkivaltarikollisuutta täällä on tietääkseni ja käsittääkseni melko vähän, varkauksia täällä esiintyy sitten sitä enemmän. Köyhä paikallisväestö tekee mitä voi selviytyäkseen, ja ammattirikolliset ovat löytäneet turistien ryöstämisestä rahakkaamman ammatin itselleen. Maalaisjärjellä pitäisi pärjätä pitkälle, vaan eipä pärjännyt eilen.

Otin tämän huomioon jo pakatessani. Mukana on ryysyimmät kesävaatteet, plus ehkä yksi kiva kesämekko. Korut ja kellot on kotona, paitsi korvissani aina olevat helminapit ja mieheltä lahjaksi saama kaulakoru on jo kuin osa minua. En edes muista, että ne on mulla, koska käyn suihkussakin useimmiten koruja pois ottamatta. Laukkuja arvoin pakkausvaiheessa pitkään, ja mukana onkin Henkkamaukan värikäs kevyt reppu, Philip Limin Pashli nahkalaukku (lähinnä lentomatkoille pikkulaukuksi) ja Filippa K:n musta nahkainen ohut minilaukku. On mulla Furlan lila pikkulaukku mukana, mutta enpä ole sitäkään käyttänyt täällä kertaakaan. Tuo Filippa K:n pikkulaukku on ollut aina mun luottolaukku Balilla. Aina samoista syistä; kevyt, menee olan yli, on litteä ja pieni, eikä herätä mitään huomiota. Bali ei yksinkertaisesti ole se paikka, minne kannattaa raahata mitään kalliita ja hienoja vaatteita ja laukkuja, yllämainittujen syiden vuoksi. Jo kostea kuumuus on syy, miksi pakkaan tänne aina vaan ryönäsimmät rantavaatteeni. Tuo Filipan laukku ei todellakaan ole mitenkään kalliin tai erityisen näköinen ja ennen kaikkea se ei ole kovin "sturdy", se kyllä hajoaa jos sitä riuhtaisee. Se oli tiedossa, ja ihan tarkoituksellakin niin. Vaikka riski oli hyvin hyvin tiedossa, en vaan kuitenkaan ehtinyt siihen tilanteeseen sitten kuitenkaan reagoida.

Jotenkin absurdia on, että ekana iltanamme Balilla esittelin miehelleni tuota Filippa K:n kassiani, että se on tosi hyvä, koska jos sen joku riuhtasee, niin se oikeesti lähtee irti. Hirvittää ajatellakin, jos jotain Boy:n kaltaista järeää laukkua yrittää joku lennosta riuhtasta. Siinä on helposti olkapää paikaltaan ihan vähintäänkin, ja hengenlähtö pahimmassa tapauksessa. En tosin ole ennen kuullut tilanteista, joissa viereisestä skootterista vauhdeissa napataan laukku, vaan enemmänkin niitä, missä kävelijältä napataan lennosta laukku. Kaikkea sitä oppii. Välillä kantapään kautta.

Vietimme eilen ihanaa päivää miehen kanssa. Suuntasimme aamulla skootterilla kohti Uluwatua ja lähialueita, kiertelimme rannoilla ja muuten vaan tutustuttiin maisemiin. Huomasin vasta Uluwatussa, että mun kaulakoru oli jäänyt aamulla kaulaan, ja otin sen pois, ettei aurinkorasva värjäisi sitä. Laitoin laukun pikkutaskuun, siellähän se olisi turvassa. Illan pimentyessä heitin myös arskat laukkuun, jossa oli lisäksi vähän käteistä ja korttikotelo sekä kännykkä. En edes tiedä, miksen jättänyt korttikoteloa vaan hotellille, ja ottanut yhtä pankkikorttia mukaan. Tyhmä mikä tyhmä. Siellä oli mukana pari Electronia, Amex ja ajokortti. Ääliö. Ja kun vielä ekana päivänä sanoin miehelle, että voisi ostaa jonku halvan rahapussukan täältä, että jättää sen korttikotelon hotellin kassakaappiin. Ei sitten yltäny sanoista tekoihin perhana. Jotenkin vaikka olen tietoinen tästä rikollisuuden mahdollisuudesta, alkulomamme suurimpia huolia oli a) missä katsotaan auringonlaskua, b) onko tarpeeksi aurinkorasvaa tai c) olenko juonut tarpeeksi vettä. Jotenkin siinä upposi siihen loman pilvihattaraan, missä kaikki on hyvin.

No anyway, suuntasimme Uluwatun seikkailun jälkeen ihanalle beach clubille, johon törmäsimme ihan vahingossa. Upea infinity pool viikon kauneimpaan auringonlaskuun, jonka huipennuksena meille tuotiin vielä shampanjaa altaaseen. Pyysin tarjoilijaa ottamaan meistä muutaman kuvan muistoksi ja napsin muutenkin auringonlaskusta miljoonia kuvia. Onneksi mies samaan aikaan napsi muutaman kuvan myös mun minijärkkärillä, ettei ihan kaikki kuvat eiliseltä hukkunu sentään :) Oli vaan ihan fantastinen ilta. Molemmat vain huokailimme, miten ihanaa on, ja miten täydellinen päivä. Sieltä huristeltiin sitten melkein tunti kotiin, minä miehen kyydissä tiukasti miestä halaten.

Juuri Seminyakia kohti kääntyessä näin kun viereisestä skootterista ulottui käsi. Siinä sekunnissa ensimmäinen ajatukseni oli, että joku näyttää kääntymistä (jonkun verran näytetään kääntymistä kädellä täällä, vaikka vilkku tietty yleisempi). En oikein ehtinyt edes reagoida, se nyt oli vaan se salama-ajatus, joka mieleeni on jäänyt. Ykskaks vaan huomaan, kun käsi venyttää mun ja miehen väliin, nappaa mun laukun ja riuhtaisee. Ja huristaa ohi. Se sai etumatkaa varmaan kymmenen metriä ennen kuin sain ees ääntä itsestäni liikkeelle. Koko juttuun meni ehkä kaksi sekuntia. Huusin kuin hullu miehelle, että perään perään, ja vaikka moni paikallinenkin yritti sitä skootteria estää, se pääsi karkuun. Nyt vuorokauden asiaa pureskeltuani ja äidinkin kanssa juteltuani, olen sitä mieltä, että hyvä ettemme saaneet kiinni. Jälkiviisaana rupesi mietityttämään, että tiedä mikä puukko sillä olis ollut matkassa mukana, ja miten siinä olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Hyvä, että vain omaisuutta livahti tyypin mukaan. Miehellä on toki yli kymmenen vuoden koulutus ja kokemus itsepuolustuksessa omien harrastusten ja koulutusten kautta, mutta joka tapauksessa, parempi näin. Pienempi murhe.

Pysäytimme heti seuraavaan mahdolliseen paikkaan, ja alkoi soittelu pankkeihin. Mulla on Nordeassa ja Danskessa tilit, ja sitten AMEX. Nordeassa meinasi perse revetä sen saatanan robotin kanssa, mutta pääsin läpi. Onneksi virkailija tajusi, kun ilmoitin, että nyt on kiire, ne saakelin kortit heti kiinni, ei mitään turvakysymyksiä, mä olen Indonesiassa, varastettiin 3 minuuttia sitten, ja ne pitää laittaa kiinni HETI, voidaan kattoa jotain lässytystä myöhemmin. Aikanaan kun multa Thaikuissa vietiin pankkikortti, Nordea kyseli multa satatuhatta kysymystä, ennen ku sen kortin laitto kiinni. Meinasi mennä hermo sillon. Nyt onneks tajuttiin toimia heti. Tosin oli jotenkin irvokasta seistä siinä keskellä jotain katua Balilla, kaulassa vieläkin roikkumassa laukun nahkainen hihna ja huutamassa robotille, että anna mun jo perkele puhua neuvojan kanssa :D Amexilla homma toimi parissa minuutissa sulavasti, ja sitten oli Dansken vuoro. Pakko kiitellä tässä välissä kaikkia ihania paikallisia, pari, jotka näki tilanteen pysähtyi meidän kanssa kyselemään, onko kaikki hyvin ja tarjosi apua. Paikallinen taksikuski jakoi nettiä miehen puhelimeen, että pääsin googlaamaan numeroita, ja muutenkin olivat kamalan pahoillaan ja häpeissään. Heillehän tuollainen rikollisuus on pahinta. Jos turistit jättävät Balin, täällä käy elämä aika surulliseksi. Siksi paikalliset häpeää ihan hirveesti rikollisia, ja pari kertaa paikalliset on täällä piessy taskuvarkaita ihan kunnolla, jos ovat saaneet kiinni siitä, että turistilta on viety jotain.

No, anyway. Soittelin ystävälleni Huaweilla, että saako kukaan hakkeri niitä mun tiedostoja sieltä jotenki. Ellei ne oo Googlessa, nii kuulemma ei. No eihän ne ole. Oma moka. Mulla on ollu sen verran monta kertaa joku ärsyttävä tilanne muistikorttien tai puhelinten kanssa, että luulis, että oisin jo oppinut. No enpä ole. Edelleen jää varmuuskopiot tekemättä jnejne. Puhelimesta olen ihan itse säätänyt pois sen automaattisiirron pilvelle. Jotku foliohattuiset ystävät (ja äärimmäisen foliohattuinen mieheni...) aina varoittelee, miten kaikkia vaklataan, ja sen takia oon sulkenu siirron. Voin muuten kertoa, että seuraavaksi kaikki saa siirtyä suoraan jonnekin pilvelle, koska aivan sama. Jos joku haluu stalkkaa mun selfieitä ja Benjin kuvia jonku saakelin hakkeroinnin kautta, niin go ahead. Mitään sen villimpää sieltä ei muutenkaan löydy.

Onneksi muuten laitoin heti kaikki kortit kiinni. Sain aamuyöltä Danskesta viestin, että korttiani oli yritetty käyttää, mutta se ei toiminut maantieteellisten rajoitusten takia. Mulla on contactless-kortti Danskelta, joten varas oli selkeästi yrittänyt sillä päästä tekemään tuhoja. Eipä toiminut ei. Sitä paitsi se kortti on kiinni, ja tili tyhjennetty. Electron ei tietääkseni voi vetää miinuksellekaan, että haa haa ja haista v**** vaan sille yritykselle.

En halunnut antaa tämän vaikuttaa reissuun sen enempää, ja mä pärjään aina parhaiten niin, että suljen jonku asian ensin kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Seuraava murheenkryyni olikin ne pankkitunnukset. Mulla on käytössä Dansken appi ja Nordean appi. Dansken appi ei kertaakaan suostunut toimimaan täällä syystä tai toisesta eilen ja nettisivukin huusi erroria. Siihen meni siis miehen tunnuksilla tunnistautuminenkin. Nordea taas toimi, mutta siinä on pieni ongelma. Nordealla ollaan siirtymässä pois niistä tunnusluvuista, ja niitä ei juuri tarvita. Nettipankkiin pääsee salasanalla tai tunnusluku-applikaatiolla. No, mulla on aina se applikaatio käytössä. Sillä saa maksettua laskut, siirreltyä rahaa ja tehtyä muutoksia jos tarvii. Sillä myös voi tunnistautua minne tahansa. Salasanallakin pääsee kirjautumaan verkkopankkiin, jos ei sitä applikaatiota ole. MUTTA, salasanalla ei pysty tunnistautumaan, ja salasanalla ei pysty antamaan oikeutta applikaatiolle tunnusluku-applikaationa toimimiseen. Kun tuon Nordean applikaation lataa puhelimeen, se pitää ensin aktivoida.  Ja koska mun applikaatio lähti sen kännykän mukana, piti sellainen ladata miehen puhelimeen. Aktivointikoodin kuitenkin saa verkkopankista vain verkkopankkitunnuksilla. Niillä paperisilla. Jotka mulla oli kotona. No, ei siinä. Ystävälläni on vara-avain ja hän asuu viiden minuutin päässä, niin hän ystävällisesti kävi hakemassa ne meiltä. Problem solved, vaikka hetken teki mieli repiä hiuksia päästä.

Pääsin siis tunnistautumaan ja tekemään rikosilmoituksen Suomeen varastetusta ajokortista. Laitoin myös Trafille pyynnön ajokortin kaksoiskappaleesta. Suomessa on kai ajokorttihommat muuttumassa aika radikaalisti 1.11., että ihan hyvä kun tein sen heti. Tein myös vakuutusilmoituksen samoin tein.

Pakko tässä vaiheessa kehua kaikille Folksamin vakuutusta. Mulla oli alunperin Aktian vakuutus, joka on sittemmin muuttunut/liittoutunut/eneestiedä Folksamin kanssa. Oon ollu asiakas jo varmaan kymmenen vuotta ainakin, ja mulla ei ole mitään poikittaista sanottavaa. Ei mitään. Ja mulle on kuitenki tässä vuosien varrella sattunut yhtä ja toista. Laitoin ilmoituksen eilen illalla, tänään se oli jo käsittelyssä ja sain kuittauksen, että käsittelyajat on tällä hetkellä lyhyitä, ei ruuhkaa, käsitellään pikaisesti. Awesome. Parasta palvelua, ihan heittämällä. Oon pisimmillään joutunut odottamaan päätöstä ehkä viikon siitä, kun kaikki liitteet oon itse toimittanut. Ja AINA, ihan aina, saa parasta palvelua. Ei, ei ole maksettu mainos. Oon vaan äärimmäisen tyytyväinen mun vakuutusyhtiöön.

Aamu menikin sitten lähinnä prosessoidessa asiaa. Jotenkin todella ahdistavaa ja pelottavaa omalla tavallaan. Jotenkin tällainen "kultalusikka-perseessä-poikittain" tyyppi on heti ihan hajalla, kun joku tulee noin iholle, ja vie, mikä on omaa. Tai jotenkin on tosi violated-olo, vaikka kyseessä olikin "vain" omaisuutta. No, mies onneksi tsemppasi, että ei se loma tällä ole pilalla, suuntasimme lounaalle ja palloilemaan suunnitelmiemme mukaisesti. Kaunis auringonlasku on chillattu rannalla ja nyt suuntaamme kohti mysteerihuonetta ja illallista.

Aika sama. Mikään ei ole korvaamatonta. Kaulakorun saa uuden Sabon liikkeestä. Se miehen siihen laittama rakkaus lienee ihan sama siinä uudessakin, ja muisto ensimmäisestä joulustamme säilyy ikuisesti. Benskun videoita ja kuvia on niin monilla perheenjäsenillä ja ystävillä  ja miehellä ahkeran WhatsApp-spämmäilyn tuloksena, että saan ne varmasti suurimmaksi osin takaisin. Muut muistot on parhaalla kovalevyllä, omassa päässä. Aurinkolasitkin löytyy vielä myynnissä, ja Chanelin korttikotelokin odottaa varattuna paluutamme. Isot pisteet myös Della Margalle asiakaspalvelusta. Heitin sinne aamulla meiliä, ja puoleenpäivään mennessä korttikotelo oli minulle varattuna odottamassa paluutamme. Aina parasta asiakaspalvelua myös siellä. Uudet pankkikortit tipahtelee varmaan ensi viikon aikana, ja uuden P9:n saan sitten Dohan kentältä paluumatkalla, niin voin lennolla säätää sen omannäköiseksi taas. Filippa K:n pikkulaukkua metsästän varmaan hartaasti, mutta hei, aika pikkujuttu.

Oon onnellinen, että mitään pahempaa ei käynyt, kaikki on ehjänä ja kaikki on hyvin.

Vaatii kyllä paljon paljon enemmän, että meikäläisestä saa imettyä ilon ja hyvän mielen pois. Nyt kohti ihanaa iltaa Balilla. Time to make new happy memories! :)

P.S. Mä todella toivon, että karma on keksitty juttu. Jos ei oo, niin mä tuun olee niin helisemässä mun lapsen kanssa :D Mietin tässä just, että millonkohan meidän mama kyllästyy mun näihin "munuaistulehdus Australiassa", "tyrmäystippoja Barcelonassa", "ryöstetty Balilla" -tarinoihin. Tosin sekin reagoi aika tyynesti, että materiaa se vaan on, eikä matkustamista kannata sen takia lopettaa. Olin vähän yllättynyt, puoliksi odotin hirveetä saarnaa :D 

P.P.S. Ei tää ehkä vieläkää kovin selkee ollut, mutta kiteytettynä: all good here, kaikki järjestyy :)

Ladataan...
Mungolife

Wau.

Mun oli tarkoitus tulla tänään hotellillemme päästyämme kirjoittelemaan ihanasta matkastamme ja ihanimmasta päivästä. Sain maailman kauneimman kuvan auringonlaskusta, aivan upeassa paikassa, ja olin jo ajatellut, että isken sen Instagramiin tekstillä "zero complaints". Akku vaan loppu, ja ajattelin, että ehtiihän sen sitten hotellillakin. Nyt on tilanne tässä viimeisen parin tunnin aikana elänyt sen verran perusteellisesti, että eipä ole kauniita kuvia auringonlaskuista ja kauniita ajatuksia juuri mistään tarjolla. On lähinnä many complaints.

Bali on aivan ihana paikka, mutta toki tässäkin turistipaikassa on omat ongelmansa ja harminsa. Olen kuullut lukemattomia tarinoita siitä, miten laukkuja varastetaan turisteilta, ja olenkin ollut aina tosi varovainen omani kanssa. Vielä ensimmäisenä iltanamme Balilla korostin miehelle, kuinka usein täällä tyttö kävelee kadulla, ja laukku on olalla tai selkäpuolella messengerinä. Skootteri hurahtaa ohi ja kiskaisee laukun mukaansa. Joko veitsellä hihna poikki tai sitten vain repäisee kunnolla. Onpahan näitä painajaistarinoita, joissa laukun hihna on niin lujassa, että uhri kaatuu ja loukkaantuu, pahimmassa tapauksessa kai joku on tuossa tilanteessa menehtynytkin. Olen siis äärimmäisen tietoinen tästä riskistä.

Vietimme aivan ihanaa päivää ja iltaa tänään ja matkasimme takaisin hotellillemme. Olimme jo ihan kolmen kilometrin päässä hotellistamme, kun minusta tuli seuraava uhri tässä rikosmuodossa Balilla.

Mulla oli reissussa mukana Filippa K:n Mini Leather laukku, sellainen pieni ja kompakti, mihin mene helposti lompakko, kännykkä ja aurinkolasit tms. Mulla on ollut se koko ajan ihan natsimaisen tarkasti tuossa vatsapuolella kävellessä ja skootterin kyydissä se on yleensä ollut siellä skootterin pakissa. Nyt kun tulimme päivän vietosta, niin pakissa oli märät bikinit ja pyyhkeet, niin heitin olan yli laukun vatsapuolelle ja selkään repun, jossa oli vettä, nenäliinoja jne turhaa kamaa. Reput on hankalampia pölliä, mutten siltikään halunnut heittää pikkulaukkua reppuun, joka on niin avoimesti kaikkien ulottuvilla. Ajoimme skootterilla, minä miehen kyydissä ja laukku oli mulla olan yli vatsapuolella mun ja miehen välissä. Pidin vielä miehestä kiinni vyötäisiltä.

Sanon, että mulla oli Filippan laukku, koska eipä ole enää. Ei ole myöskään lompakkoa, ajokorttia, kännykkää, aurinkolaseja tai miehen mulle ensimmäiseksi joululahjaksi ostamaa kaulakorua. Ykskaks jostain ilmestyi käsi, nappasi laukun meidän välistä, kiskaisi ja painoi kaasua. Kaikki tapahtui oikeati sekunnissa. Ehdin reagoimaan vasta, kun skootteri oli jo ampaissut matkaan, kun  huusin miehelle, että perään perään. Mies ehti reagoida ja lähti perään samalla kun huusin hulluna, että sillä on mun laukku. Ihmiset yritti estää tyypin etenemistä, kun kiljuin vaan "he stole my bag", mutta tyyppi vetäisi päin punaisia ja upposi isolle tielle sadan muun skootterin joukkoon. Yritä siinä sitten etsiä oikea.

Ensimmäinen puhelu oli Nordealle. (Joka voisi muuten ampua sen robottinsa, jos eivät viitti laittaa kortinsulkunumeroita pankkikorttiensa taakse. Terveisin eräs turhautunut shokissa oleva akka, joka huusi sille robotille about seittemännen "selitätkö asiasi" -kerran jälkeen, että "Voitko jo perkele yhdistää neuvojalle saatanan kusipäärobotti" tai jotain muuta yhtä valistunutta.) Seuraava Amexille. Sitten ystävälleni, joka on Huaweilla töissä. Valitettavasti mikään ei auta siihen, että on ihan vitun tyhmä ihminen ja blokannut puhelimensa automaattisiirrot Googleen. Viimeisimmät kuvat, jotka mun puhelimesta on tallentunu mihinkään, on puolentoista vuoden takaa.

En oo juuri käyttäny tällä reissulla kameraa, koska mun Huawein kamera on niin helkkarin hyvä. Sinne meni kaikki reissukuvat. Sinne meni myös kaikki Benjikuvat ja sen söpöt videot, joita ei tietenkään ole missään muualla. Koska mä olen tyhmä.

Nyt vaan vituttaa. Todella todella. Mulla on helvetin hyvä matkavakuutus, joten ei paljoa itketä menetetty omaisuus. Kortit on kiinni, se mulkku sai ehkä 20 euron arvosta käteistä, ja SIM-korttikin on suljettu, vaikka siinä on tietty PIN-koodi. Vielä pitäis saada jotenkin ilmoitettua ajokortti varastetuks, mikä on vähän hankalaa, kun en pääse mitenkään auktorisoimaan pankkitunnuksin mitään tekemisiäni. Nordeallahan on se kätevä pankkitunnukset-applikaatio, mikä pitää ensin auktorisoida siellä nettipankissa tunnuksilla aina uuteen laitteeseen. Ja mun pankkitunnukset? Kuopiossa kai. Eipä siinä. Enpä mä sitä esim. ens viikolla tarttiskaan. Argh.

Korttikoteli oli kallis, mut ihan sama, sen saa uuden. Celinen arskat oli lempparit, mut ihan sama, niitä saa uudet. Filippan laukkua joudun metsästelee varmaan kissojen ja koirien kanssa, niitä ei kai enää myydä. No ei siinä, elän ilmankin. Huawei P9:kin on vielä myynnissä, sellaisenkin saa uuden. Se kaulakoru harmittaa niin vietävästi. Samaa myydään edelleen, mutta kun se ei ole sama. Se ei ole se, jonka sain mieheltä lahjaksi ensimmäisenä joulunamme. Ja miksi se oli laukussa? No koska suojasin sitä aurinkorasvalta, ja laitoin laukkuun aamulla kun oltiin liikenteessä, ja huomasin, että se on mulla kaulassa. Perkele.

Eniten harmittaa se koko puhelimen sisältö. Kaikki kuvat tältä reissulta. Kaikki yhteiset hassuttelukuvat miehen kanssa. Kaikki Benjikuvat. Kaikki söpöt jutut viimeiseltä yli vuodelta on siellä. Enkä enää koskaan saa niitä takas.

Tehkää kuten sanon, älkää kuten teen.

a) Ulkomaille lähtiessä hankkikaa kunnon matkavakuutus. (No okei, tää on ollu mulla jo iäisyydet aina, joten tää on sitä "näin mäki teen"-osastoa)

b) Asentakaa ne teidän kuvat ja muut tiedostot jonnekin hiton pilvelle tai jonneki aina automaattisesti menemään. Terveisin: nyt harmittaa.

Tälleen pari tuntia tapahtuman jälkeen kun tilannetta on miettinyt mielessään hetken, on selkeetä, että meitä oli varmasti hetki seurattu. Nimittäin ohut hihna ei juurikaan olisi erottunut tuolla pimeässä, kun se kulki repun alla. Eikä laukkukaan ollut näkyvällä paikalla. Jossain käännöksessä ehkä näkynyt, tai kun nojasin hetken takanojaan suoristaakseni itseäni. Ei todellakaan mikään sekunnin bongaus, vaan ihan ammattirikollinen varmasti asialla.

No, onneks ei käyny pahemmin. Joku vahvempi laukun hihna ei olisikaan katkennut ihan niin helposti, vaan tilanteessa olisi voinut käydä paljon pahemmin. Onneksi näin. Materian saa aina korvattua ja muistot säilyy edes mielessä sitten.

Pages