Ladataan...
Mungolife

*Kaupallinen yhteistyö L'Oreal Parisin kanssa* 

Mitä mun laukussa on aina mukana? No vähän vaihtelevasti kaikkea sitä, mitä päivän aikana mukaani tarvitsen, ja mitä ei ole unohtunut toisiin laukkuihin. Laukusta löytyy kuitenkin lähes aina nämä asiat olin sitten missä tahansa :)



♦ Chanelin lompakko
♦ LVn kalenteri (kyllä, paperikalenteri-ihmisiä)
♦ Huawei Mate S puhelin
♦ Avaimet, joissa pyöränavain, työpaikan avain ja kotiavaimet
♦ Aurinkolasit (myös talvella, koska mulla on tosi valoherkät silmät)
♦ Puuteri ja huulikiilto
♦ Pieni hiuslakka

Useimmiten näiden lisäksi mun laukusta löytyy myös hirveä määrä kaikkea sinne kertynyttä sälää, ja ehkä jopa olennaisuuksia, kuten matkakortti tai auton avaimet. Kuitteja ja suklaata löytyy myös melkeinpä aina matkasta.

Halusin jakaa oman laukkuni sisällön teidän kanssanne tänään, sillä L'Orealilla ja Elnettillä alkoi juuri mahtava kilpailu, jossa voi voittaa YSL:n upean laukun!


Elnett on varmasti kaikille tuttu hiuslakka, joka on ollut kosmetiikkatuotteiden suosikkituotteita jo pitkään. Lähes kulttimaisessa arvossa pidetty hiuslakka on jakautunut useammaksi eri hiuslakaksi, jotka on suunniteltu erilaisille hiuslaaduille. Oma suosikkini on, jota saa myös pikkupullossa sopivasti! En ole ennen juuri luottanut markettihiuslakkoihin, ja oma luottotuote on ollut kampaamotuote, mutta useampien kokeilujen jälkeen olen joutunut muuttamaan mieleni. Kuvauksissa ammattilaisten valinta hyvin usein on Elnett, vaikka he olisivat kilpailevilla taloilla töissä :D Tutustuttuani tarkemmin merkkiin, olen löytänyt mun hiuksille sopivimman lakan, eli Volume Excessin! Hiuslakoissa eniten kiukuttaa se, että usein niitä on vaikea harjata auki ja kun hiukset kerran laittaa, ei niitä saa enää "avattua". Tällaiselle ihmiselle, joka on laiska tukkaa pesemään, on elintärkeää se, että hiuslakka on pysyvää, mutta jonka kanssa hiuksen myös pystyy uudelleen muotoilemaan. elnettin Volume Excess on siitä kätevä, että se lähtee tavallaan harjanvedolla. Tupeeraajan unelma.

Varmasti blogini lukijat tietävät, että tukka on mulle elintärkeä juttu, ja sen pitää olla hyvin. Hyvä hiuslakka on siis elintärkeä. Elnettissä parasta on se, että kyseessä on todella edullinen tuote verrattuna kampaamotuotteisiin. Iso pullo Elnettiä maksaa n. kympin, ja nää kätevät pikkupullot about 3-4 euroa kaupasta riippuen. Hiuslakan suurkuluttajalle iso juttu. Lisäksi Elnettillä on tarjota Volume Excessin lisäksi hiuslakkaa, joka on tarkoitettu hieman vaurioituneille ja kuiville hiuksille, nimittäin Elnett Satin Precious Oil -lakassa on ripaus argaaniöljyä mukana :) Oonkin viime aikoina suihkuttanut tyveen tupeeratessa Volume Excessiä ja latvoihin sitten Precious Oilia ja voin suositella kaikille :) Niin kauan kun tukka on hyvin ja huulissa on huulikiiltoa, on elämä paljon parempaa, eikö?

Mutta tosiaan, se kilpailu! Ohjeet siihen ovat simppelit! Ota kuva, jossa on laukkusi sisältö ja jaa se Instagramissa hashatageilla #Elnett #InMyBag! Näin voit voittaa YSL:n kauniin laukun!

Mitä teidän laukuissa on? 

Ladataan...
Mungolife

Perässä mä hiihtelen. Ja ihan tyytyväisenä. Sain tuossa jokunen aika sitten, kun kerroin Drew-haaveistani muutaman negatiivisen kommentin, joita jäin pohtimaan. Ei niin, että niissä olisi joku minua hirveästi loukannut, mutta jäin ilmiötasolla pohtimaan edelläkävijyyttä ja perässähiihtäjyyttä. Olen vuosien varrella seurannut blogiskenen eri keskusteluja ja yksi yleisimpiä tuntuu olevan se, että kaikki me bloggaajat ollaan ihan sopuleita, ja matkitaan toisiltamme kaikki samat jutut ja ostetaan samat merkkilaukut, vaikka maailmalla muotia on elefantin kivespussista tehdyt raketinmalliset putkikassit. Tai whatevah.

Aihe on mielenkiintoinen. Toisaalta ymmärrän syytökset. Ei varmaan ihan riitä kahdenkaan käden sormet laskemaan kuinka monella bloggaajalla on tietty laukku Chanelilta, Celineltä tai Louis Vuittonilta. Matkitaanko me toisiamme vai mistä se johtuu? Ja miksi me suomalaiset tylsät akat ollaan niin kaukana kaikista fashionistoista, jotka tietää mitä kantaa tuolla maailmalla aina ennen ketään muuta? Miksi me ei olla edelläkävijöitä?

No mä en oikeestaan kyllä voi vastata kaikkien puolesta, ja kyllä Suomessa varmasti on paljon edelläkävijöitä, mutta itse en sellaiseksi itseäni näe. Itse asiassa mua oikeastaan ihmetyttää syytökset siitä, että en ole edelläkävijä. Enhän mä ole koskaan väittänytkään olevani! Snaamani kommentti, joka ei erinäisten muiden hullujen kohtien takia nähnyt koskaan päivänvaloa, sisälsi tämän lauseen “siis voi vittu, miks sä ees kehtaat blogata ku ostat kaikki samat jutut, jotka oli in vuosia sitten, ja oot muka inspiraation lähde?”.

Tätä mä oikeestaan jäin pohtimaan. Voisin ehkä sanoa, että mulla on klassinen maku (ei ees ole), tai jotain muuta yleistä. Mutta ihan oikeasti yritin miettiä tätä. Ja vastaus on oikeesti todella simppeli. Mä ostan asioita vaan ja ainoastaan sen mukaan, mistä minä juuri sillä hetkellä pidän. Maku muuttuu, ja vuosien saatossa on jälkiviisaana ajateltuna tullut useampikin hutiostos. Mutta niinä hetkinä ne ovat tuntuneet tosi kivoilta hankinnoilta. Miksi mun maku sitten on niin “sopuli”? No koska mä olen ihan älyttömän kuolettavan tylsä ihminen, joka ei edes ole kovin kekseliäs tai luova. Tadaaaaaaa, olemme suurien asioiden äärellä kuulkaas. Pohdin tässä myös, että en mielestäni ole koskaan tämän 7,5 vuoden aikana itseäni tituleerannut muotitaituriksi tai edes edelläkävijäksi. Ei kyllä mä myönnän ihan suoraan, että mä olen ihan täysin perässähiihtäjä.

Monestakin syystä. Mulla kestää tosi kauan syttyä millekään asialle, ja lähtökohtaisesti monet asiat tuntuvat minusta alkuun ahdistavilta ja rumilta, ja muuttuvat jälkeenpäin maailman parhaaksi. Pillifarkkuja vihasin alkuun teinin syvällä angstilla, ja ennen suhtautumiseni maximekkoihin oli sama kuin nykyään maksalaatikkoon. Pidin bomber- ja aviator-takkeja maailman typerimpinä ideoina ja kas kummaa, molempia löytyy kaapista. Esimerkkejä on rajattomasti. Mutta asian ydin on se, että mä olen ailahtelevainen ja perimmiltään melko tylsä.

Ennen kaikkea kyse on kuitenkin siitä, että mua ei kiinnosta kyllä sen elefantin kivespussin vertaa se, mikä on trendikästä, mikä on nyt se the thing ja onkohan tää viimeisin takkihankinta jo niiiiiiiin nähty. Ei. Mua kiinnostaa se, että mä pidän tiettyjä tavaroita esteettisinä ja sillä mennään. Tää keskustelu on musta suoraan verrannollinen siihen musiikin “parempien fanien” vouhotukseen siitä, mitkä on kenenkin parhaita biisejä. “Ai sä tykkäät vaan niiden singleistä ja radiohiteistä, joojoo” on mun mielestä yksi maailman ärsyttävimpiä letkautuksia. Ekskusemua, sille on varmaan joku syynsä, että iso osa maailmaa tykkää samoista biiseistä (tai tuotteista) tai miksi bändi on valinnut jonkun biisin sinkuksi. En ylipäätään ymmärrä koko ernu-meininkiä, että pitää olla niin fakin erilainen, jotta olisi niin erityinen. Kyllä meillä kotona opetettiin, että me ollaan jokainen erityisiä, vaikka oltais millaisia. Esim. tylsiä perässähiihtäjiä.

Mun mielestä on jotenkin todella kieroutunutta tehdä hankintansa sen mukaan, mikä on maailmalla trendikästä ja hienoa, sen sijaan, että tekisi valinnan pelkästään oman maun ja mahdollisuuksien mukaan. En ole valinnut mitään muutakaan sen mukaan, mikä on sen hetken yleinen maku. Oisinhan mä voinut todeta tolle miehellekin, että sori, nyt on kuule muodissa Abercrombie & Fitchin mallien näköset pojat, että viepäs tuo klassisen komea ruhosi jonnekin muualle siitä.

On myös hyvin yksinkertaisia syitä sille, miksi joitakin asioita hankkii hieman jälkijunassa. Kaikilla ei ehkä ole varaa tai mahdollisuutta hankkia jotakin heti sillä sekunnilla, varsinkin jos kyseessä on 2000 euron laukku. Aika surullista, että pitäisi ensin fanittaa jotain juttua, joka on pinnalla, sitten kerätä siihen pari vuotta rahaa, mutta ei sitä sitten saisi ostaa parin vuoden päästä, koska se olisi jo out. Vaikka mä olenkin aika impulsiivinen ihminen, niin monesti kalliimmat hankintani ovat sellaisia, joita olen pohtinut jo hetken, ja jotka ovat olleet mieleeni jo pitkään.

Ihminen on myös täysin erilaisten vaikutteiden armoilla. Ei mulla oo aikaa etsiä ympäri nettiä jostain kamputsealaisen käsityöläisen hulppeaa nahkatuotetta, joka on innovatiivinen, kestävä ja upea. En mä edes tiedä mistä niitä etsiä. Mä selaan instagramia, blogeja ja muita sivustoja sekä muotilehtiä. Kun jotain asiaa toistetaan kerrasta toiseen kauniisti stailattuna, alkaa se omaankin silmään näyttää viehättävältä. Mä oon yksinkertaisesti kuluttajana todella helposti mainosten vietävissä, ja ennen kaikkea paha Instagram-addikti. Ei se minusta huonoa ihmistä tee. Tai kenestäkään muustakaan. Mä olen ehkä bloggaajana mielipidevaikuttaja ja joku pitää mua mahdollisesti inspiraation lähteenäkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että itse pitäisin itseäni jotenkin muodin edelläkävijänä. Ehei. Mä tykkään Chanelin ikivanhoista 2.55 ja sytyn Velocite-henkisille takeille kolme vuotta myöhässä. Mitä sitten? Eikö tärkeintä ole se, että minä tykkään niistä nyt ja haluan pitää niitä nyt? Uusimpien trendien perässä juokseminen on niin arvaamatonta muutenkin, ja siihen olen liian skeptinen ihminen muutenkin.

Eipä tässä nyt ehkä mitään maailmanmullistavaa taas tullut esille tai varmaan edes vastausta kenenkään pohdintoihin. Pointti nyt ehkä oli se, että juu, olen perässähiihtäjä, ja se on mulle ihan OK. Mä en ole ikinä mitään muuta väittänytkään, ja mä haluan blogillani ehkä mahdollisesti inspiroida muita perässähiihtäjiä yhdistelemään ne jo ihan vanhat rytkynsä jotenkin kivasti ja lähinnä tän blogin idea on tuoda arjen viihdettä ja inspiraatiota tavalliseen arkeen ja arjen pukeutumiseen. Jos joku on tänne eksynyt jonkun freshin high fashionin toivossa, niin syvimmät pahoittelut, et oo nyt yhtään kartalla. Ne sivustot on jossain ihan muualla, ja sieltä saanee paljon paremmat innovatiiviset ideat olla aallonharjalla.

Täällä pohjalla hiihdellessä on ihan kivaa.

Pages