Ladataan...
Mungolife



Sormuksistani on kyselty jonkin verran, enkä ole niitä sen kummemmin esitellyt, mutta tuossa kun ne ovat joka päivän ihailevan katseeni alla, niin mieluusti kerron niistä hieman lisää :) Mun välineistöllä niiden kuvaaminen vaan osoittautui aikamoiseksi haasteeksi, joten kuvat eivät ehkä tee niille ihan täysin oikeutta.

Kihlasormuksestani en voi ottaa mitään kunniaa, se on miehen käsialaa. Minä totesin hänelle, että tulen vaimoksi vaikka Kinder-sormuksella, joten hänen valinnakseen jäi kihlasormukseni täysin. Anoppi kyseli jo ennen viime joulua ei-niin-sulavasti sormuskokoani ja muutenkin mielipiteitäni sormuksesta, joten toki mun toiveet ja ajatukset oli miehen tiedossa :D Mä en itse asiassa tykkää yhtään pyöreänmallisista timanteista, vaikka niitä arvokkaimpina pidetäänkin. Mun mieleen on aina ollut neliönmalliset kivet ja erityisesti emerald-cut kivet, jotka ovat yleensä edullisempia kuin pyöreät, sillä niissä siitä kivestä päästään käyttämään isompi osa. Mieheni tiesi, että tykkään halo-sormuksista (yksi isompi timantti, jota ympäröi pienet kivet), valkoisesta enkä keltaisesta ja että emerald cut on suosikkini. Kun sormuksista joskus oli puhe, totesin miehelle, että itse toivoisin siroa sormusta, en mitään kovin leveää tai suurta. Näiden ajatusten pohjalta on minun kihlasormukseni teetetty, ja voin rehellisesti sanoa, etten ole kauniimpaa sormusta ikinä nähnyt! Se on juuri sitä, mikä on minulle kaikista kauneinta. Tykkään erityisesti korkeasta istutuksesta ja siitä, että siinä on yksi selkeästi isompi kivi ja ympärillä sirot pienet kivet, eikä paljoa pieniä kiviä. Rakastan myös sitä, että sormus on uniikki, miehen valintojen summa, joka sopii minulle niin erinomaisen hyvin :)

Sormukseni on emerald cut halo sormus, jossa ei ole kiviä "hartioilla", eli itse sormusrinkulalla. Mä en ole suoraan sanottuna hirveästi paneutunut kirkkauksiin, sävyihin tai mihinkään muuhun, mutta miehen vaatimuksena sormukselle oli ensiluokkaiset kirkkaus ja sävy. Mies on valinnut sormuksen timantin erikseen ja se on tilattu Jenkeistä GIA-sertifioituna Britanniaan, jossa sormukseni valmistettiin. Mies on valinnut sormuksen materiaaliksi platinan, joka on kestävämpää kuin valkokulta. Valkokulta ja platina ei useimmiten päällepäin uutena eroa mitenkään, mutta niissä on valtavia eroja. Valkokulta on jonkin verran edullisempi materiaali, mutta sillekin on syynsä. Valkokulta kun ei ole koskaan 100 % kultaa, siinä missä platina on lähes 100 % platinaa. Valkokullan joukkoon on useimmiten sekoitettu palladiumia, hopeaa tai muita jalometalleja, jotta sen väri saadaan mahdollisimman valkeaksi. Valitettavasti naarmuuntuessaan valkokulta naarmuuntuu hieman keltaiseen taittaen, sillä kullan luonnollinen väri on keltainen. 14 ct kulta tarkoittaa kultaa, jossa kultaa on 14/24, eli n. 57 % (laskinko oikein?). 18 ct kulta vuorostaan on 18/24 kultaa, eli n. 75 % kultaa. Loput on siis muita jalometalleja. Valkokullan kanssa on välillä tarvetta käydä käsittelemässä sen pinta uudelleen, jotta se ei näytä kellertävältä, ja valitettavasti se on materiaalina pehmeämpi kuin platina. Platinaa ei tarvitse käsitellä koskaan uudelleen, joskin sen pinnan voi hioa kiiltävämmäksi, jos siihen onnistuu saamaan naarmuja jotenkin.

Platina on harvinaisempi ja siksi huomattavasti kalliimpi, sitä taidetaan pitää arvokkaimpana jalometallina. Platina on myös materiaalina huomattavasti kovempi ja kestävämpi, mikä tekee siitä vaikeamman käsitellä, eli vuorostaan lisää valmistuskustannuksia. Suomessa varsinkin platinan ja valkokullan hintaero on aika huomattava, usein sama sormus voi olla jopa tuplasti kalliimpi. Briteissä hintaero näillä kahdella on huomattavasti pienempi, joten jos platinasormus on hakusessa, kannattaa kokeilla englantilaisia koruseppiä.

Materiaalivalinnan lisäksi olen äärimmäisen tyytyväinen sormuksen istutukseen. Mä rrrrrakastan mun sormuksen kaunista korkeaa istutusta, joka on sivustakin älyttömän kaunis! Rakastan tuota tyynymäistä emerald-timanttia, joka näyttää siltä, kuin se olisi nostettu estradille tolla korkealla upotuksella.

Vihkisormuksia ostimme yhdessä. Mies halusi leveän, valkean ja simppelin, minä arvoin iäisyyden. Rakastan tuota kihlasormustani ja mun oli kauhean vaikea kuvitella sille paria. Elin jopa hetken siinä ajatuksessa, että pidän sormuksia eri käsissä. Suomesta etsittyäni sormusta, tulin siihen tulokseen, että tarjolla on n. 95 % valkokultaisia sormuksia, ja sitä ei osaavat sepät suosittelisi platinan viereen. Platina on sen verran vahvempaa, että pyöriessään yhdessä, platinainen kihlasormukseni naarmuttaisi valkokultaista vihkisormusta. Platinaisena tietyn sormuksen tilaaminen Suomessa olisi useimmiten maksanut maltaita, joten Lontoon reissumme päätarkoitus oli löytää meille sopivat sormukset. Kävimme samassa liikkeessä, kuin missä kihlasormukseni on tehty ja ensimmäinen kokeilemani sormus oli juuri se oikea. Minulle tarjottiin heidän mielestään sormukseeni sopivaa platinaista timanttirengasta, ja sehän oli juuri sitä, mitä kihlasormukseni kaipasi rinnalleen. Halusin vihkisormukseksi siron pienikivisen timanttirenkaan, joka ei veisi huomiota kihlasormukseltani vaan imartelisi sitä juuri oikealla tavalla. Ja sellainenhan nimetöntäni koristaa paraikaa :) Yhdessäkin nämä sormukset ovat todella sirot ja niiden yhteisleveys on 0,4 cm. Halusin sormukset, jotka eivät tunnu kädessä, jotta voisin pitää niitä aina, eikä niitä tekisi mieli koskaan riisua :)

Miehen sormuskin löytyi samasta paikasta. Kokeiltuaan erimallisia miesten sormuksia mies ihastui hieman pyöristettyyn littanaan sormukseen, joka on hieman pyöristetty myös sisäpuolelta käyttömukavuutta huomoidakseen. Olimme tilaamassa myös miehelle platinasormusta, mutta vuorokauden pohdittuamme päädyimme palladiumiin. Tai itse asiassa mies päätyi palladiumiin. Palladium on "sukua" platinalle, ja on itse asiassa vielä harvinaisempi jalometalli. Se on myös hieman kovempi, mutta yllättäen tuplasti edullisempi. Ihmettelimme useammassa kultaliikkeessä näiden kahden eroa, ja saimme aina saman vastauksen. Päälle päin ei mitään eroa, palladium vielä hieman kestävämpi. Huomattavin ero siinä, että platinalla on tietty "status", siksi hinta ja palladium on kevyempi. Mies halusi kevyen sormuksen, ja niinpä hänen valintansa osui palladiumiin. Hän on ollut valintaansa huipputyytyväinen, sillä ei kuulemma edes tunne kevyttä sormusta kädessä, se ei koskaan häiritse häntä. (Miehen sormus vilahtaa aika monissa hääkuvissamme, sieltä voi vilkaista sitä :)

Multa on kysytty pari kertaa sormukseni tarttuvuudesta. Korkea istutus isohkolle timantille aiheuttaa pelkoa siitä, että se on joka neuleessa ja lapasessa kiinni. Itse en ole koskaan asiaa huomannut, eikä mun sormus oo mielestäni koskaan jäänyt kiinni mihinkään. En ota sormuksia juuri ollenkaan pois, ja käyn suihkussakin sormus kädessä. Ei ole tukkaa pestessä, pukeutuessa tai ikinä muutenkaan jäänyt kiinni tai häirinnyt, eli mulle ainakin tuollaist huolet on olleet ihan turhia. Kestävyydestä en voi sanoa kuin kehuja platinalle. Sormuksissani ei ole jäljen jälkeä, mikä ei vihkisormuksen kohdalla ole tietenkään ylättävää, kun se on niin tuore, mutta eipä ole kihlasormuksessakaa mitään käytönjälkiä. Toki jonkin verran myös suojelen sormuksiani. En pidä niitä salilla (metalliset tamgot tms.) ja otan ne pois kun käytän öljyä tai läträän käsirasvalla. Toki näiden putsaaminen on maailman helpointa, eli ei se ole niin justiinsa. Minulle ainakin suositeltiin putsariksi Fairya vedessä ja vauvojen hammarharjaa, sekä varovaisin liikkein timanttien putsaamista näillä vehkeillä. Ja hyvin muuten kiiltää! :D

Hinnoista en osaa sen tarkemmin sanoa, kihlasormukseni hintaa en edes tiedä. Vihkisormusten hinnat vaihtelee valtavasti materiaalien mukaan, mutta oma kokemukseni on se, että jos platinaa haluaa, saa sen huomattavasti edullisemmin esim. Briteistä kuin Suomesta. Sama taitaa päteä kyllä valkokultaankin, joskaan niitä en niin tarkkaan tutkinut, kun etsin vain platinaista vihkisormusta.

Siinäpä ne, rakkaimmat koruni :) Joka päivä kun näen nämä kädessäni, muistan sen hetken ja tiedostan mitä nämä symboloivat, olen vaan niin ikionnellinen ♥

Ladataan...
Mungolife

Olen viime aikoina käyttänyt ihan hirveän paljon mustaa. En edes tiedä miksi, mutta huomaan, että kokomustia asuja on tullut käytössä poikkeuksellisen paljon. Kai se on sellainen turvaväri, johon turvautuu aina kun ei keksi muutakaan. Nyt kun lämpömittari näytti +3, päätin hypätä hieman vaaleampiin vaatteisiin ihan tietoisesti ja kaivoin kaapista valkoiset farkut ihan tän kunniaks. Onneksi belly beltillä saa farkut pysyy paikallaan, sillä tällä masulla ei olisi mitään toivoa saada noita pysyy päällä muuten.

Mulla oli aivan ihana viikonloppu, mutta jotenkin ihan p**** maanantai. Tai no se alko tosi kivasti. Kävin tyttöjen kanssa lounaalla, ottamassa passikuvat ja sitten kiertelin niin poliisiaseman kuin Ajovarmankin, niin, että mulla on toivottavasti ensi viikolla uusia henkkareita ihan oikealle nimelle. En tiedä mikä väsymys mulle sitten iski joskus 17 aikaan, kun oon ollu siitä asti ihan silmät ristissä, täysin toimintakyvytön. Säikähdin jo hetkeksi, että onkohan jotain flunssan poikasta, kun on niin vetämätön olo, mutta taitaa se syyllinen olla kyllä ihan vaan raskausväsymys. Ärsyttää, kun olin suunnitellut hirveesti kaikkea kivaa puuhaa tälle illalle ja parin postauksen kuvamateriaalin valmistelun ja nyt oon röhnöttänyt vaan sohvalla ja yrittänyt olla nukkumatta, että saisin sitten nukahdettua 22.

Toisaalta tän väsymyksen ehkä selittää nää mun yöunet. Heräsin viime yönä keskiyön aikaan. 1.50 ja 2.55. Ja sit 5.50 ja totesin, että en jaksa edes enää yrittää. Mies näytti vähän hämmentyneeltä, kun meikäläinen istuskeli aamulla koneella klo 6 toisen herättyä ja täysin virkeenä huikkailin vaan huomenia. Pakko tosin myöntää, että aamupalan ja lounaan väliin kuului pienet päikkärit :D

Jos tää postaus on siis vielä tavallistakin vaikeammin ymmärrettävissä, niin selitys on siinä, että bloggaaja on jo puoliksi unessa. Ollut oikeastaan koko päivän. Päivän saavutuksiin lukeutuu myös päikkäreiden lisäksi käynti viidessä eri ruokakaupassa. Himoitsin yhtä tiettyä jugurttia, ja käytiin about kaikki ruokakaupat läpi sitä etsiessä. Joka kaupassa hylly tyhjä. Joku muukin vissiin tykkää siitä.. Ladies, mulla on teille vinkki. Jos miehenne potee akuuttia vauvakuumetta, niin ennen vauvan hankintaa lyökää säännöt tiskiin. Mun sääntöinä oli, että mies ei saa syödä sushia niin kauan kun en mäkään tai korkeintaan salaa multa syö sushinsa. Ja jos mun tekee mieli jotain selittämätöntä, hän hakee sitä vaikka keskellä yötä. Ja ei Naughty Burgeria. Koska mäkään en saa :D Näillä ehdoin mies sai pitää punaviinin :D All kidding aside, koko raskauden aikana on ollut vaan pari suurta päähänpinttymää ruoan suhteen, ja tietenkin juuri tänään oli aika yhdelle. Ei löytynyt jugua ei, eikä yllättäen mikään muu just nyt kelpaisi.

No teitä ei ehkä kiinnosta mun lässytys jugurtista. Että jos keskustellaan hetki tuosta asusta. Se on yhdistelmä harmaata, beigeä ja valkoista ja siihen sopii täydellisesti tuo Furlan Sabbia-värinen ihana Metropolis. Metropolis on kyllä melkein suosikkilaukkuni vapaa-aikaan sen ihanan monitoimisuuden vuoksi. Pieni, mutta tilava, helppo kantaa, ja menee niin ilta- kuin päivämenoihinkin. Love it. Tuo uudehko sabbia-sävy on ihanan sellainen mutainen hieman vihertävä harmaan sävy, joka toimii hirveän hyvin vähän joka asussa. Kaverikseen se sai tällä kertaa Zalandon aleista bongatut Kendall + Kylien nilkkurit, jotka ansaitsee multa kyllä pelkkiä kehuja! Odotan kyllä jo kesäkelejä, mekkojen ja näiden yhdistelmää, sillä vaaleat mokkanilkkurit toimii kyllä ympäri vuoden! Nuo on nyt melkein puoleen hintaan, ja on kyllä ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan huippua! Ihanan unelmanpehmeää nahkaa ja ihan supermukava korko, jossa on helppo kävellä koko päivän :)


BURBERRY takki (vanha, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
FURLA Metropolis laukku (*tämä ja lisää ihania sävyjä *täällä, isompi samansävyinen täällä)
SAMSOE SAMSOE neulemekko (sama tummansinisenä alessa *täällä, hienoja harmaita *täällä ja *täällä)
GINA TRICOT valkoiset farkut (vanhat, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
KENDALL + KYLIE nilkkurit (*nämä, myös *nämä ja *nämä on ihanat!)
ACNE huivi (tämä, hyvin samanlainen *täällä ja *täällä)

Mitäs te tykkäätte tästä vaaleammasta asusta? Jeij or neij? :) 

Pages