Ladataan...
Mungolife

Mä rakastan aamupuuroja! Tattaripuuroa, kaurapuuroa, riisipuuroa, you name it. Riisipuuro on aina ollut mun suosikki, mutta se vie kaikista eniten aikaa valmistaa, joten sitä teen aika harvoin. Aina kun äiti on käymässä yökylässä, niin hän jaksaa aamulla keitellä riisipuuroa, joten viime aikoina mun lempipuuro onkin näyttänyt tältä. Kun melkein joka päivä syö jotain puuroa, niin tekee mieli aina lisäillä joukkoon kaikkia herkkutäytteitä. Milloin banaania ja marjoja, milloin muroja ja jugurttia ja milloin mitäkin. Bongasin jostain lehden kannesta herkullisen näköistä puuroa, jossa yhdistyy kauden suosikimakuja, eli viikunaa ja granaattiomenaa, omenaa ja saksanpähkinää, ja tein siitä oman version.

Mun aamupuurosta löytyy: 
- Puolikas viikuna
- Puolikas omena
- Foodinin mulperimarjoja (täältä)
- hunaja-saksanpähkinöitä (täältä)
- granaattiomenan siemeniä

Riisipuuro tehdään meillä aina samalla tavalla. Ensin hieman voita kattilaan, sitten 2 dl riisiä kuullotumaan voihin. Joukkoon 2 dl vettä, joka annetaan imeytyä riisiin ja sitten joukkoon 1 l maitoa. Kiehautus ja matalalla lämmöllä keittelen n. kolme varttia. Puuro on parhaimmillaan noin pari tuntia keittämisen jälkeen, kun riisi on vetänyt kaiken maidon itseensä ja puuro on paksua. Laiskana päivänä päälle hieman kanelia ja voinappi tuomaan päivään hieman joulun fiilistä ♥

Lautanen on muuten Mungoshopissa myytävänä oleva ihana Lotus-kulho. Lotus-sarja on muutenkin noussut ihan suosikikseni meidän astiasarjoistamme :)

Ladataan...
Mungolife

So this happened. Kuulun Facebookissa erääseen ryhmään, jossa Chanel-fanit ovat yhteyksissä keskenään. Sieltä löytyi vaihdokki Maxi-kokoiselle Chanelilleni, jonka vaihdoin pienempään Jumbo-kokoon. Vaihtokauppoja tehtäessä rakastuin palavasti kauppakumppanini pieneen Miniin. Musta, mattainen caviar ja chevron-kuosi. Niin upean kaunis, että se taisi oikeasti salvata hengitykseni hetkeksi. Yritin hirveästi perustella itselleni syitä sille, miksi en tarvitse enää yhtäkään pientä mustaa laukkua, mutta hävisin sen monologin.

Unelmieni chevronin löytäminen vaan ei ollut ihan niin yksinkertaista. Kyselin parilta tutulta ja kaverilta, joilla on tuttujen Chanel-myyjien numerot. Ei ole missään. Vastaus oli itse asiassa aika surullinen; "ei ole JA siihen on pitkä jonotuslista". Sitten Barcelonan liikkeeseen oli tullut musta kaunotar, mutta tavallisella tikkauksella. Kävin risteilymme jälkeen Barcelonan Chanelilla sitä kuikuilemassa, sillä muoto ja matsku ihastuttivat. En kuitenkaan klassisesti tikattujen Boyn ja WOCin seuraksi vaan pystynyt perustelemaan samanlaista miniä. Ajattelin myös, että tämä ei ole se asia, missä tyydytään johonkin, mikä on vaan melkein täydellinen. Toki se klassinen ruudutus tässä on aivan ihana myös, mutta mun rakastumisen kohteena oli nimenomaan tämä chevron-kuosi, ja niinpä jätin upean minin Barcelonan liikkeeseen jollekin onnelliselle odotuslistalaiselle ja suuntasin tyhjin käsin Suomeen. Kyselin, josko joku olisi nähnyt laukkua jossakin liikkeessä, mutta hiljaista oli. En tiedä mikä mulle tuli viime viikon torstaina, kun päätin soittaa Lontooseen kysyäkseni moista. En meinannut uskoa korviani kun myyjä kertoi, että itse asiassa niitä ei ikinä ole, mutta nyt on tullut "a few" liikkeeseen ja ilmoitti hinnan. Lontoo-äitini oli juuri reissussa, mutta lupasi, että voisi moisen mulle hakea maanantaina. Ongelmaksi muodostui vain laukun saaminen Suomeen. Nään Lontoo-mamaa vasta uuden vuoden tienoilla seuraavan kerran ja vakuutettu postitus Suomeen olisi maksanut mansikoita. Ja todennäköisyydet, että tuo olisi viihtynyt liikkeessä yli viikonlopun niin, ettei sitä olisi ostettu, oli aika matalat. Chanel kun ei aina varaa laukkuja ja tätä ei voinut varata. Angst. Kyselin sieltä meidän Chanel-ryhmästä sitten onko kukaan sattumalta Lontoossa. Ja tämä mennyt viikonloppu palautti virallisesti uskoni ihmiskuntaan internetin maailmassa.

Näin bloggaajana netti on täynnä kaikenlaista. Inspiraatiota, hulluutta, imartelua ja solvauksia. Internetistä näkee kaikki puolet ja mieleenpainuvimmat on usein ne trollit ja inhottavat ihmiset. Eivät edes minua kohtaan esitetyt solvaukset, vaan ylipäätään ihmisten sellainen musta puoli, joka pääsee irti anonyyminä tai ihan omilla kasvoillakin. Ja sitten kohtaat ryhmän ihmisiä, jotka ymmärtävät ihastuksesi johonkin kauniisiin esineisiin ja heidän joukostaan löytyy vielä ihminen, joka muistuttaa, että tuntemattomat ihmiset tekevät ihania tekoja toisilleen.

Eräs tyttö nimittäin ilmoitti ryhmässä, että on menossa perjantaina Pariisiin ja tulee ma takaisin. Ajattelin, että tosi kiva, mutta väärä kaupunki. Päätin kuitenkin soittaa Pariisiin. Ja kas, sielläkin oli tätä samaa ihanaa laukkua myymälässä. Jopa myyjä kuulosti yllättyneeltä kun laukkua oli ja totesi puhelun aikana useamman kerran, että heillä ei yleensä ole näitä, mutta nyt olisi. Ja yllätysten yllätys, laukku myös varattiin minulle perjantaiksi. Pohdin siinä jo hetken, että mitenhän luotan tuntemattomalle ihmiselle tilisiirtona aika sievoisen summan rahaa ja toivon, että hän tuo minulle laukun. Mutta vielä mitä! Pariisiin lähtenyt tyttö ilmoitti heti, että hän maksaa sen itse ja että voin sitten siirtää hänelle rahat kun haen laukun. Vaikka laukkua ei olisi löytynyt, oli viikonloppuni äärimmäisen positiivinen jo sen takia, että on ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään tällaisia palveluksia täysin tuntemattomille. Tämä kyseinen neiti vieläpä jonotti kahdesti Chanelille, koska sinne ei ensimmäisenä iltana enää otettukaan uusia asiakkaita, kun oli niin ruuhkaista. Kehotin häntä jo useamman kerran jättämään asian sikseen, en halunnut pilata hänen lomaansa. Onneksi hän oli kuitenkin menossa itsekin Chanelille, joten en potenut hirveän huonoa omaatuntoa. Ja sieltä tämä pieni ihana sitten saapui maanantaina. Kävin hakemassa laukun itselleni ja vein tälle ihanalle tytölle pienen hakupalkkion ja skumppaa kiitokseksi. Ihanaa, että tällaisia ihmisiä vielä on maailmassa!

  

Tässä se siis on. Chanel Mini Rectangular chevron hopeisilla metalleilla. Yksi kaunis laukku laukkukokoelmaani ja usko ihmiskuntaan palautettu. Ei paha, alle viikon kestäneeksi operaatioksi :D

Olitte muuten toivoneet sellaista käytännön postausta laukuista, ja teen sellaisen mitä pikimmin. Tuosta Mini Rectangularista on sanottava, että se on kyllä kokona puolesta täydellinen! Mahtuu enemmän kuin WOCiin, mutta on hieman pienempi kuin Boy ja toimii hieman Boyta paremmin esim. juhlakäytössä. Tuo uusi mattainen caviar-nahka on aivan älyttömän kaunis livenä ja ei juuri kiillä. Kuvissa on hieman kiiltoa, sillä olen kuvannut nämä aika jyrkässä sisävalossa. Laukku on itse asiassa tosi kevyt ja hihnan pituus on juuri täydellinen, se tulee crossbodyna juuri lantioluun päälle. Kuvissa on mukana Boy, joka mulla on koossa old medium, joten siinä on hyvää osviittaa koosta. Pieni, mutta pippurinen, nimittäin siihen mahtuu todella hyvin lompakko, avaimet, kännykkä, auton avain, huulipuna, eikä tartte ees tunkea :) Vauvan kanssa pyöriessä tuollainen mini on myös äärimmäisen käytännöllinen koko, se kun on helposti aina crossina olalla, niin saa helposti työnnettyä pois tieltä, mutta kaikki tarpeellinen on lähellä.

I'm in love. Mutta mitä te olette mieltä? Onko se ihana? 

Pages