Ladataan...
Mungolife

Lähes tarkalleen vuosi sitten kirjoitin tämän postauksen blogiini hurjistuneena jostain raskausonnittelusta ja naisten vartaloiden käsittämättömästä kyyläämisestä lihavuus/raskaus-keskustelussa. Enpä vielä itsekään tiennyt tuolla hetkellä olevani raskaana tai osannut odottaa kuinka paljon elämämme tulee vuodessa muuttumaan.

Vuosi sitten minä olin vaan minä ja me olimme vaan me ja haaveilimme monista asioista tulevaisuudessamme. Haaveilimme häistä Balilla ja vauvasta, sitten kun sellainen onni meille suotaisiin. Emme uskaltaneet edes toivoa, että olisin jo raskaana. Tasan vuotta myöhemmin pitelen meidän pientä esikoista ja kädessäni kimaltelee unelmieni sormus. Elämä on siitä niin pohjattoman mielenkiintoinen, että koskaan ei voi ennustaa miten kaikki menee.

Välillä vuosien varrella tuntui siltä, etten oikein tiennyt, minne olen menossa ja minne haluan mennä. Haluanko perhettä, haluanko hienon uran, haluanko matkustella rajattomasti vai mitä oikein haluan? Seurailin sydäntäni poukkoilen milloin sinne milloin tänne. Sydämen perässä tuli lähdettyä Tampereelle ja Blockfesteille ja siellä vahingossa iskettyä silmäni ihmiseen, joka erottui väkijoukosta. Tuossa se istuu nyt mun vieressä ja tekee Exceliä oman kotimme tarpeellisista korjausjutuista ja huonekaluista sun muusta muuttoon liittyvästä. 

Välillä on jännä katsoa, mitä teki milloinkin elämässään ja mennä vaikka viisi vuotta takaisinpäin. 2012 oli erikoinen vuosi. Niin on kyllä tainnut olla jokainen vuosi. Kiersimme Merin kanssa kymmenessä maassa sadassa päivässä ja seikkailimme milloin Uuden-Seelannin pimeillä pikkuteillä, milloin Yhdysvaltoja läpiajaen ja tatuointeja keskellä yötä hakien. Sain koulupaikan Lontoossa ja muutin syksyn alussa ensimmäiseen kotiini Paddingtonin metroaseman viereen. Vuosiin on sen jälkeen kuulunut ihastuksia ja rakastuminen, kämppiksiä ja muuttoja (ihan oikeesti, enemmän kuin jaksan edes laskea). Eroja, uusia ystäviä, kaksi uutta hauvavauvaa ja kauniita matkakohteita ja esineitä. Viidessä vuodessa on tapahtunut valtavasti. On vaikea edes muistaa kuka olin 2012 ja mitä ajattelin silloin. Blogikin on jo suljettu siltä ajalta, joskin minä pääsen vielä niitä tekstejä lukemaan halutessani. On helppo mainita merkittävimmät tapahtumat viimeisen viiden vuoden ajalta ja jokaisesta vuodesta on löytynyt aina yksi merkittävin asia. Milloin särkynyt sydän, milloin koulusta valmistuminen. Milloin muutto toiselle puolelle Suomea, milloin mitäkin. Viimeisimmät 12 kuukautta ovat kuitenkin olleet sellaiset, että itseäkin hieman pyörryttää näin jälkeenpäin asiaa ajatellen.

Ensimmäinen raskaus, häät ja avioliitto, ensimmäinen oikeasti oma talo ja kuukauden päässä siintävä muutto jälleen aivan uudelle paikkakunnalle. Kaikki nämä muutokset yhdessä vuodessa. Aikamoista. Onneksi olemme kaikki pysyneet terveinä ja kaikki muutokset ovat olleet vain positiivisia ja onnellisia. Kirjoittelen tätä auringonpaisteessa vanhempieni terassilla. Vauva nukkuu meidän huoneessa, sormusteni kivet välkehtivät auringonvalossa ja mies istuskelee vieressä. Pienestä flunssasta huolimatta mielessäni pyörii vain ihmeellisen pökerryttävän onnellinen olo. How did I get so lucky? Viimeisen viiden vuoden aikana on ollut paljon hetkiä, jolloin olen ollut ajatuksissani aika lailla aallonpohjalla. Usein en edes tiennyt, mitä elämältä haluan ja kun tuli sellainen olo, että tiedän, ajattelin, etten sitä koskaan saa.

Kliseisesti voisin sanoa, että asioilla on tapana järjestyä. Elämä vie sinne, minne sen kuuluukin, jos sen antaa. Välillä pitää antaa elämälle vähän köyttä, luottaa, että tulevaisuus on ihana, vaikka juuri sillä hetkellä tuntuisi vaikealta tai polulle osuisi pelkästään negatiivisia kokemuksia. On vaan jotenkin kuunneltava itseään, silloinkin kun itsekään ei tiedä, mitä haluaa. Mennä sieltä, mistä tuntuu oikealta, vaikka se tuntuisi sillä hetkellä vaikealta.

Elämä on välillä kuin palapeli. Aina tuntuu hieman keskeneräiseltä, jotain paloja puuttuu sieltä täältä. Helpointa on luoda raamit, sillä ne on niin selkeästi erilaiset palat. Sitten pitäisi alkaa täyttämään sisältöä. Jotkut kohdat on hirveän vaikeita. On loputtomalta tuntuva taivas tai meri, jonka jokainen pala näyttää samalta, eikä mikään oikein asetu paikalleen. Sitten ne vaan pikkuhiljaa löytää oikean muotonsa. Mitä pidemmälle palapeliä pääsee, sitä helpommin ne palat asettuvat oikeisiin kohtiin. Ihmisenä muovautuu koko ajan ja löytää oman paikkansa elämässä. Kulmat pyöristyvät ja pääsee rullaamaan kevyemmin tilanteesta toiseen. Voi melkeinpä vyöryä vastoinkäymisestä onneen, sillä onhan pyöreiden esineiden rullaaminen helpompaa kuin kulmalta toiselle kääntyminen.

Minulla on ollut elämäni onnellisin vuosi. Olen joutunut etsimään itseäni uudelleen. Aina uudesta sukunimestä uuteen rooliini äitinä. Olen nauttinut lähes joka hetkestä, vaikka välillä on ollut vaikeaakin. Huomaan kuitenkin ensimmäistä kertaa olevani elämässäni sellaisessa tilanteessa, jossa koen palapelini alkavan muodostamaan sitä kuvaa, joka kannessakin oli. Vielä puuttuu palasia sieltä täältä ja tuolta, mutta yleiskuva alkaa olla selvä. Palapeli on yhtä kaunis kuin kansikin, juuri sellainen kuin olen halunnut, vaikka siellä palapelihyllyllä on tullut arvottua eri pelien välillä vuosia.

 

On hauskaa ajatella, että kaikkien muutosten ja erilaisten tapahtumien keskellä tämä blogi on ollut yksi pysyvimpiä asioita elämässäni. Mungolife on kulkenut mukana Australiasta Lontooseen, ja sittemmin Kuopioon ja Lempäälään. Se on nähnyt mun sinkkuvuodet ja mun äidiksi tulon. Mungolife on matkannut lukemattomiin paikkoihin, kokenut hauskoja seikkailuja ja pian edessä on jälleen uudet maisemat ja seikkailut. Blogi täyttää viikon päästä 9 vuotta ja ensi vuonna alkaa jo toinen vuosikymmen tätä sirkusta. On aika mieletöntä, että lähes koko aikuisuuteni, elämässäni on ollut yksi näin vahvasti arjessani oleva pysyvä asia. Onko mahdollista, että yksi verkossa oleva alusta tuntuu kodille? En tiedä, ehkä.

Elämäni erikoisimman ja upeimman vuoden jälkeen on jotenkin aika mieletöntä tietää, että tämän kaiken on päässyt kokemaan myös Mungolifen puolella. Oon äärimmäisen kiitollinen siitä, miten paljon mukana on pysynyt lukijoita, jotka ovat seuranneet jokaisen suuren elämänvaiheen. Kuin matkakavereita, jotka ovat käyneet saman reissun, kokeneet samat kokemukset. Kiitos kun olette siellä! ♥

Tällä postauksella ei oikeastaan ole mitään tärkeää sanomaa tai vetoomusta, toisin kuin vuosi sitten. Tällä postauksella halusin vaan muistuttaa kaikkia heitä, jotka eivät ole vielä saaneet niitä oman palapelinsä isoja kuvia oikein rakentumaan, että ne saattavat loksahdella oikeisiin paikkoihin yllättävänkin nopeasti. Halusin kiittää teitä, jotka olette vuosien ajan olleet mukana, kannustaneet ja tsempanneet, auttaneet löytämään niitä palapelin paloja paikalleen. Blogi on usein vain sen arvoinen, mitä lukijat ovat. Ja siinä tapauksessa Mungolife on puhdasta kultaa. Varsinkin Mungobabyn aloituksen myötä ja moderaattorin palkkaamisen myötä olen saanut vain positiivisia kokemuksia blogin kautta. Pieniä uusia twiikkauksia on tehty tänä vuonna alustan tällä puolen ja nään esimerkiksi jokaisen kommentoijan kohdalla suoraan kommentin osana sen, kuinka monta kommenttia hän on blogiini jättänyt. Sitä on ollut häkellyttävää seurata. Osallistumisenne on usein ihan mieletöntä! Olen saanut niin paljon apua, neuvoja ja tukea, että tuntuu kuin Mungolife ei olisi enää jokin itseni osa, jossa annan itsestäni ja saan vastakaikua. Tämä tuntuu olevan enemmänkin jokin yhteensulauma, joka rakentuu minusta ja tuhansista lukijoista. Kokonaisuus. Jos Mungolife olisi elävä olento, haluaisin halata sitä, kiittää kaikista näistä hetkistä, ottaa kädestä kiinni ja hypätä seuraavaa seikkailua kohti. Sillä niitä on toivottavasti edessä vielä mielin määrin, sillä eihän tämä palapeli ole vielä mitenkään valmis :)

Ladataan...
Mungolife

*Kaupallinen yhteistyö Martinexin kanssa

On ehkä tullut mun blogista ja Instagramista ilmi, että mä tykkään leipoa? Jo ennen yhteistyötä Martinexin kanssa meidän kotoa löytyi aika paljon Iloleipurin leivontatuotteita. En edes tiennyt, että kaikki Iloleipurin tuotteet kuuluvat Martinexin tuotteisiin, ja ovat suomalaisia tuotteita, jotka tuottaa suomalainen yritys. Kirjoittelin Martinexista ja yrityksen tarinasta enemmän täällä, ja nyt haluaisinkin vain pyhittää postauksen leivontajutuille ja kolmelle superhelpolle leivontaohjeelle sekä omien lempituotteideni esittelylle :) Nämä eivät ehkä ole kaikista Instagram-kelpoisimmat leivokseni, mutta todella helpot, herkulliset ja nopeat!

Aloitetaan suosikkituotteillani, joita käytän todella monissa leipomuksissa tällä hetkellä.

Piirakkavuoka, jossa on irrotettava pohja, iso mittakaadin ja iso taikinakulho. Suurin osa taikinakulhoista on joko rumia tai niin kevyitä, että lähtevät melkein lentoon, jos vatkaa niissä. Keraaminen kulho on painavahko ja pysyy hyvin aloillaan, eikä ota värjäymiä. Lisäksi siinä on kätevä nokka, josta joku nestemäisempi taikina on kevyt kaataa. Iso mitallinen kaadin on ihan ässä ruoanlaitossa, kun siihen voi suoraan sekoittaa kastikkeen tai helppo mitata jotakin täytettä kakkuun tms. 100 ml välein oleva asteikko on kätevä ja kaadin on sen verran nätti, että ei hävetä käyttää sitä esilläkin. Mun suurin osa vuoista on iloleipurin ja niitä on kaikenkokoisia ja mallisia. Yksi suosikkeja on piirakkavuoka, jossa on irtopohjavuoka. Se on nätti reunoineen, mutta siitä on myös helppo ottaa piirakka pois, jos haluaa tarjoilla ilman reunoja. Ja kyllä tällaista pinkin rakastajaa tietenkin ihastuttaa iloleipurin monet vaaleapunaiset tuotteet, joista meiltä löytyy mm. suti ja nuolija.

Näillä välineillä tässä olisi hyvin helppo marjapiirakan ohje :)

RAHKAINEN MARJAPIIRAKKA: 

POHJA:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

TÄYTE:
1 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
marjoja oman mielen mukaan tai vaikka raparperia ja mansikkaa sekaisin
(1/2 - 1 dl sokeria)

Mä en käyttänyt tässä sokeria, koska syötiin piirakkaa jäätelön kanssa. Jos syö piirakan muuten vaan, niin melkein kannattaa ihan vähän laittaa sokeria täytteeseenkin. Meillä oli varsinkin niin kirpeitä marjoja, mutta jos tekisi vain vadelman ja mustikan kanssa, niin ei ehkä tarttisi sokeria juurikaan. Tää vuoka on n. 25 cm halkaisijaltaan.

Laita uuni 200 asteelle. Voitele vuoka ja jauhota korppujauholla, jos sitä löytyy kaapista. Ei ihan välttämätöntä, mutta tuo rapeutta pohjaan :)

Vatkaa sekaisin voi ja sokeri, lisää joukkoon kananmuna ja jatka vatkaamista hetken. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Painele pohja vuokaan ja laita uuniin hetkeksi nousemaan.

Aloita täytteen teko. Sekoita maitorahka, kuohukerma ja kananmuna. Sekoita joukkoon vaniljasokeri ja halutessasi myös sokeria. Mä teen täytteen suoraan tohon kaatimeen, josta se on helppo kaataa vuokaan tasaisesti. Tossa kuvassa on muuten yksi ihan mahdottoman hyvä Iloleipurin tuote, nimittäin taikinan nostatuskulho. Se toimii niin monena! Kivana pikkukorina sisustuksessa tai sitten taikinannostatukseen ihan täydellinen väline. Taikina nousee kuohkeana tai jos tässä tekee esim. leipää, voi leipätaikinan kipata suoraan pellille tästä korista, jolloin siihen tulee kaunis muoto ja kuviointi. No anyway, mä käytän tätä aika monessa, ja se on musta hurjan suloinen :)

Kun taikina on ollut uunissa n. 5 minuuttia, ota se ulos.


Lisää päälle marjat mielesi mukaan.

Kaada täyte päälle.


Ja levitä täyte, jotta pintaan tulee kaunista kuviota.

Sitten koko komeus uuniin :)

Pidä piirakka uunissa n. 35-40 minuuttia. (Älä unohda piirakkaa liian pitkäksi aikaa kuten minä, että reunat kärvistyi :D) Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa halutessasi :)

Varoituksen sana: Tää ei oo kaunein tai kasassa pysyvin piirakka, mutta maun puolesta toimii aina! Tää reunoista hieman kärventynytkin nimittäin katosi viidelle hengelle ihan kerrasta :D

Ja sitten kaksi tosi simppeliä brunssille tai aamupalaksi sopivaa ohjetta samaan syssyyn :)

RAPEAT VOHVELIT:

70 gr voita
2 kananmunaa
3 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 rkl sokeria

Sulata voi. Laita uuni lämpenemään 220-asteiseksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. Ensin nestemäiset ja sitten kuivat. Vatkaa tasaiseksi. Näistä riittää kahteen vohvelivuokaan. Nää Iloleipurin ihanat silikoniset vohvelivuoat on ihan superkäteviä, eikä tarvii omistaa vohvelirautaa ollenkaan, nimittäin näinkin saa helposti rapeita vohveleita :)


Kaada koko komeus silikonivuokiin. Laita vuoat pellillä uuniin ja anna valmitua n. 10-15 minuuttia. Ota vohvelit ulos uunista ja kippaa ne leivinpaperille kuviopuoli ylöspäin. Laita viel uuniin n. viideksi minuutiksi. Näin vohveleista tulee herkullisen rapeita. Tarjoile mieleistesi täytteiden kera. Mä tein täytteen sekoittamalla vähän vaniljatuorejuustoa ja maitorahkaa ja kaadoin päälle suolaista kinuskia ja tuoreita suomalaisia mansikoita :)

Ei kovin bikinikunto-ystävällistä, mutta ahh-niin-hyvää! Tähän voi tehdä monta terveellisempää versiota ja variaatiota, jossa käyttää vaikkapa proteiinipannareiden tai muurikkalettujen ohjetta, mutta pointti on lähinnä se, että silikonimuoteissa näistä saa söpönnäköiset vohvelit, joista pienellä lisäpaistolla saa mukavan rapsakat :)


GLUTEENITTOMAT HELPOT TEELEIVÄT:

2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelijauhoa tai kookosjauhoa (kookosjauho rakeisempaa)
2 tl leivinjauhoa
4 ruokalusikallista kookosöljyä
3 kananmunaa
täytteet oman maun mukaan

Mun suosikkiyhdistelmä on hapankirsikka + macadamia (oon käyttänyt Foodinin kuivattua hapankirsikkaa, ja toimii erinomaisesti!) tai kuivattu karpalo + macadamia tai kuivattu aprikoosi + pekaanipähkinä, mutta tähän käy hyvin kaikki suklaahipuista hasselpähkinöihin ja kurpitsansiemenistä rusinoihin. Oikeestaan tähän käy mitkä tahansa kuivatut hedelmät ja pähkinät tai siemenet.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata kookosrasva ja sekoita kaikki ainekset joukkoon. Painele taikina käsin sekaisin.

Sitten vinkki, jolla säästää hermojaan!

Kunnon silikoninen leivonta-alusta! Tää on ihan ehdottoman hieno vekotin niin taikinan vaivaamiseen, kaulimiseen kuin uuniinkin. Jos haluat säästää leivontapaperin käytössä, tää on ihan loistava! Taittele alusta pellille tai ritilälle ja pyörittele uuniin menevät teeleivät päälle.

Kas näin!

Viisi minuuttia uunissa riittää ja teeleivät on valmiita! Aivan superhyviä, ja mikä parasta, näistä saa muovattua suolaisia ihan vaan sillä, että laittaa joukkoon pari teelusikallista suolaa ja laittaa täytteeksi esim. kurpitsansiementä. Sitten ei muuta kuin vuohenjuustoa tai jotain muuta herkullist levitettä päälle! Nam!

Näiden lisäksi kaksi ihan erinomaisen hyvää laitetta leivontaan pitää esitellä erikseen :)

        
Tuplapursotinpussi, jossa on kaksi kammiota erivärisille täytteille on ihan loistava väline, jos haluaa kauniita kaksivärisiä cupcakeja tai muita koristeluja! Tästä saa helposti sinivalkoiset koristeet vaikkapa itsenäisyyspäivänä tai kivan punavalkoiset koristeet pipareiden päälle. Useampi tylla mahdollistaa erilaisen käytön ja jämäkkä pussi kestää käyttöä :)

Ja yhteistyössä Kinuskikissan kanssa toteutettu levityslasta on erinomainen apuväline kakkujen tekoon! Tällä saa hyvin tasotettua täytettä, levitettyä suklaata jne. Moni lasta ollut kokeilussa, mutta tässä on sitä jotain. Ja onhan se hurjan söpökin! Eikä todellakaan hinnalla pilattu, kuten ei yleisestikään mitkään Iloleipurin tuotteet.

Ohjeiden lisäksi mulla on tarjottavana teille ihan mielettömän kiva alennus! Nimittäin koodilla LEIPURI30 saatte kaikista Iloleipuri-tuotteista sivuilta -30 % alennuksen! Tarjous on voimassa 13.8. asti ja se koskee tosiaan Iloleipurin tuotteita Martinexin verkkokaupassa. Iloleipurituotteita on paljon erilaisia ja vähän joka tarpeeseen, tässä nämä omat suosikkini :)

Jos siis joku tärkeä apuväline leivontaan teiltä uupuu, niin nyt on hyvä hetki täydentää varastoa :)

Pages