Ladataan...
Mungolife

Alkuun kiitos kaikille paljon kommenteistanne edelliseen postaukseen! Kiva lukea teidän mielipiteitä, vaikka varsinaista apua päätökseen ei ole, kun kaikilla on oma suosikki. Lähinnä tuli sellainen fiilis, että miten päin tahansa valitsee, on se hyvä valinta :) Kiitos siis jokaisen mielipiteestä, uskon kyllä että meille löytyy erinomainen lomakohde.

Oon aina välillä listanut asioita, joita ette välttämättä tiedä musta ja ajattelin tänään maanantain kunniaks tehdä taas pienen listauksen, tällä kertaa aiheena viihde.

Salkkarit, Kardashianit, TISit, Putoukset...

Mä en oo ikinä kattonut yhtäkään jaksoa Kardashianeita. En edes puolikasta tai pätkää. Ei oo oikeen ikinä kiinnostanut, ja en oo vaan ehkä kohdeyleisöä millään lailla. En oo myöskään kattonut Salkkareita, TISiä, Putousta, nyt Selviytyjiä ja mitkä ikinä onkaan trendikkäitä sarjoja. Niistä todennäköisesti en oo kattonu mitään. En oo kattonut Vain Elämääkään, ku korkeintaan kuunnellut jonkun jakson vedot netistä. Mä katon tosi vähän telkkaria, ja yleensä kaikki nää roska-sarjat viihdesarjat jää kattomatta. Sen sijaan katon useimmiten kaikkia rikossarjoja, ja rakastan kaikkia rikollisten profilointijuttuja. Mun sarjavalinnoissa on paljon useammin aseita kuin huulipunia. Kaks poikkeusta on vuosien varrella ollut. Katoin joskus pari tuottista Beverly Hillsin täydellisiä vaimoja, en edes itsekään tiedä miksi. Ja nyt oon vähän koukussa Netflixin uuteen Dynastiaan. Apua. Se on mun guilty pleasure, vaikka yleensä en tollasia yhtään seuraakaan. Eikä tää oo millään muotoa sellainen "oon liian vakavastiotettava/cool/mitäikinä, kun en kato näitä" vaan mulla on niin vähän aikaa telkkarille, että katon sieltä vaan mua kiinnostavat ja ne sattuu olemaan luokkaa Criminal minds, Unabomber, Designated Survivor yms. Meillä ei itse asiassa oo "telkkaria", tai siis on telkkari, muttei antennia. Tarkoittaa sitä, että meillä ei voi kattoa telkkaria, vaan katotaan eri appien kautta ohjelmia. Netflix, Viaplay, HBO yms. Meillä ei koskaan pyöri taustalla telkkari, vaan telkkaria istutaan katsomaan ajan kanssa, tai sitten ei katsota ollenkaan.

Asiaan hieman liittyen, en oo ikinä ymmärtänyt Kylie Jennerin ja Kim Kardashianin hehkutusta. Mun mielestä sen klaanin viehättävimmän näköinen nainen on Khloe, enkä vaan ymmärrä miks koko maailma on hurahtanut Kimiin tuottaen varmaan satojatuhansia Kim-klooneja sosiaaliseen mediaan.

Mä fanitan Eminemiä 

Mähän oon fanittanut Eminemiä jo joskus junnuna vuonna nakki ja kirves, silloin Stan -aikana. Mä fanitin eka Bäkkäreitä, sit Eminemiä, sit Papa Roachia, Green Daytä, Good Charlottea ja Mötley Crüeta. Mulla kulki ihan nätisti samaan aikaan kasarirock ja räppi, ja Eminem oli todella todella rakas muusikko pitkään. Oon niiiin onnellinen, että Eminem on tehnyt paluun huipulle ja musta on huikeeta, että myös nuorempi sukupolvi on löytänyt Eminemin, niin uudet kuin vanhat biisit. Ed Sheeranin löysin itse asiassa ihan täysin Eminemin kautta, ja mulla soi River vähintään kerran päivässä nykyään. Enemmän tosin tykkään noista vanhoista biiseistä. Mun pikkusisko tykkää kanssa Eminemistä ja ollaan tässä mietitty lippujen ostamista joltain trokarilta Stokiksen, Oslon tai Lontoon kaikealle, sillä Eminem on ainoa isoista fanituksen kohteistani, joita en ole nähnyt livenä. Eminemin räppityyli ja sanoitukset on vaan niin vertaansa vailla, että hänelle ei mielestäni ole omassa genressään yhtään kilpailijaa, ja allekirjoitan väittämän siitä, että hän on rapin kiistaton kuningas.

Oon tosi avoin musiikkilajeille ja erilaiselle musiikille ja inhoan leimaamista

Mä en kuuntele oikestaan vaan jazzia, soulia tai klassista, mutta sekin johtuu enimmäkseen siitä, että mä kaipaan mun musiikilta sanoja. Mun mielestä kaikki musiikki on mielenkiintoista enkä jumiudu vain yhteen genreen. Toki mun sydäntä lämmittää eniten juuri kasarirock, ja sieltä on paljon suosikkeja, mutta ihan yhtä lailla mä kuuntelen poppia, kantria, rockia, räppiä ja vaikka mitä. En juuri kuuntele radiota, sillä en jaksa kuunnella niitä mainoksia ja höpinää kun kuitenkin tykkään ehkä 20 % siitä musiikista. Yksi genre mitä mä varmaan vähiten kuuntelen, on pinnalla olevat kappaleet :D Tääkään ei oo mikään tietonen "en oo mainstream" -juttu, vaan yksinkertaisesti ei tuu kuunneltua radiota ja en ikinä ees tiedä, mitkä biisit on pinnalla. Mä oon ihan ulalla kaiken maailman Sanneista ja Evelinoista, ja näistä tämän hetkisistä kotimaisista staroista muutenkin. Ja noloa ees myöntää, mut mä sain tietää mikä on Despacito tossa pari-kolme kuukautta sitten :D Ihan nolottaa, kuinka kuplassa sitä elääkään :D

Eniten inhoan sellaista "musiikkigenre X ei oo musiikkia" tai kun haukutaan tiettyä artistia. Esim. suomalaisista artisteista vaikkapa Cheek saa osakseen ihan hirveesti negatiivisia mielipiteitä. Sama pätee moneen jenkkitähteen. "Ei se oo ees musiikki", "ei se oo hyvää musiikkia", "ei sitä kukaan kuuntele tosissaan", "vaan ääliöt kuuntelee sitä". No kuuntelee miten ja kuka tahansa, niin jos artisti myy tai häntä kohtaan on kiinnostusta, on hänellä kuuntelijoille jotain annettavaa. Kysyntä ja tarjonta kohtaa musiikkimaailmassa, ja joku on huipulla syystä. Mä ajattelen aina niin, että jokaiselle muusikolle on oma fanikuntansa, ja hän on syystä huipulla, vaikka ei kuuluisikaan omiin suosikkeihin.

Mä ymmärrän, mutten välttämättä hyväksy

Mä saan tosi usein aikaiseksi todella hämmentyneitä katseita ja jopa suuttumusta, kun totean ymmärtäväni jotakin, mitä ei voi yleisesti ottaen pitää ymmärrettävänä. Mun mielestä on kuitenkin eri asia ymmärtää kuin hyväksyä. Mä voin hyvin ymmärtää, miksi joku tekee jotakin kamalaa, mitkä vaikuttimet voivat siihen johtaa tai miten siihen on päädytty. Mä voin ymmärtää tietyissä tapauksissa miksi joku käyttäytyy miten käyttäytyy, sanoo jotakin hirveetä tai mitä vielä, mutta se ei tarkoita, että mä hyväksyisin näitä asioita. Musta tuntuu usein, että suomen kielessä ymmärtää on sekoittunut liiaksi siihen, että jotakin hyväksyy tai sitä pitää sopivana. Mä en hyväksy, vaikka ymmärtäisin. Tää koskee usein myös jotain viihdemaailman tapahtumia ja uutisia ylipäätään, tai ilmiöitä ja erilaisia kamaliakin tapahtumia. Jotenkin tää on usein ihmisille vaikea ymmärtää. Usein joku mun sanominen saatetaan ymmärtää niin, että hyväksyisin jotakin ihan kamalaa, vaikka tarkoitan vaan, että ymmärrän mistä tällainen ajatus tai teko saattaa kummuta.

Vähän samantyyppinen juttu liittyy itse asiassa tohon musiikkiin. Joku musiikki voi raivostuttaa mua tai jonkun artistin persoona olla todella ärsyttävä, mutta voin silti arvostaa heitä muusikkona tai sen puolesta, että he saavuttavat uskomattomia asioita. Tai voin inhota jotakin artistia, mutta hyvin ymmärtää ne syyt, miksi monet pitävät tästä. Esim. Lana Del Rey ärsytti mua syvästi, mutta olen silti kunnioittanut häntä muusikkona ja ymmärtänyt sen, miksi moni pitää hänestä. Minua hän vaan sattui ärsyttämään :D

Seiska 

Mun salainen pahe sekä kampaajalla että mun lempparissa kiinalaisessa ravintolassa, jossa on aina Seiska. Voin yleensä semipahoin sisällöstä, mutta silti aina selailen sen läpi. En tiedä miksi edes teen sitä itselleni, sehän on ihan kauheeta.

Nicolas Cage

Mä en tiedä miks, mutta en pysty kattomaan Cagen leffoja tai leffoja, joissa hän on. Cagen ääni tai puhetapa tai joku aiheuttaa mussa vähän samanlaisia fiiliksiä kuin kynsien vetäminen liitutaululla. Selittämätön omituinen ärsytys. Oon yrittänyt monta kertaa kattoa jonku Cagen leffan, aina huonolla tuloksella.

Jennifer Lawrence & Blake Lively 

Mun ultimate girl crushit. Molempia yhdistää se, että he on mun mielestä uskomattoman kauniita, mutta heissä on silti jotakin erikoista. Blakella jotain erikoista suun ja leuan asennossa, Jenniferin kasvot ei vuorostaan ole ehkä ne perinteisimmät Hollywood-kasvot. Oli niin tai näin, mun mielestä molemmilla on ihana hauska ja aito persoona. En siis oo niinkään rakastunut näihin näyttelijöihin girl crushina, vaan mielessäni nämä kaksi olisivat huikeita tyttökavereita.

Netflix-addiktius & Orange is The New Black pettymys

Mä oon ihan Netflix-addikti. Netflix tekee mun mielestä huikean hyviä sarjoja, ja oon kattonut niistä vaikka kuinka monta. House of Cards, Designated Survivor, Tyrant, Lucifer, Shooter, Dynastia, Manhunt:Unabomber, Grace & Frankie, Mindhunter, Matkustajat, Jälkiä Jättämättä, yms.yms. En ees muista kaikkia. Yks mitä en oo missään vaiheessa tajunnut, tai mikä ei vaan mulle toiminut, oli Orange is The New Black. En vaan ikinä saanut mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. En tiedä miksi. Sama kävi aikanaan Breaking Badille. Vaikka katsoin sarjoja aika pitkälle, niin ei kun ei. Mutta kaikin puolin muuten katon nykyään oikeastaan vaan Netflix Originals -sarjoja, koska tosiaan, ei antennia (eikä inspistä sellaista hommata) ja koska Netflix on niin helppo ja monet Netflix-sarjat on ihan parhaita.

Täysverinen bloggaaja

Mä en snäppää, mä en tee videoita. Mä en oo kiinnostunut koko tosta genrestä yhtään. Jotenkin toi ko tubetus/vloggaus/yms on mennyt multa ihan ohi. En vaan jotenkin osaa kiinnostua siitä. Podcastejakaan en suoraan sanottuna ole juuri kuunnellut, mutta on ollut kivaa tehdä omaa. Mutta siis, näin sosiaalisessa mediassa aktiivisena ihmisenä ja bloggaajana, oon naurettavan huono seuraamaan mitään. Katson valikoidusti IG-storyja, en käytä Snäppiä (paitsi kivoihin kuvafilttereihin omaksi iloksi tai korkeintaan IG-storyyn), en seuraa siellä ketään, en seuraa yhtään tubettajaa tai vloggaajaa. Mä en siis pelkästään inhoa itse tehdä videoita, mä en katso kenenkään muunkaan videoita. En vaan jotenkin oo koskaan oppinut siihen, vaan tykkään lukea tällaisia perinteisiä blogeja. Kuvia ja tekstejä. Niillekään ei ole välttämättä liikaa aikaa, mut sen verran ku on :) Ja siis mä arvostan jokaista some-ammattilaista, enkä tarkoita, että bloggaajat olisi mitenkään parempia. Mä en vaan jotenkin oo koskaan oppinut katsomaan sellaisia arkisia videoita tai videopäiväkirjoja. IG-storyissakin tykkään enemmän kuvista, ja skippaan usein sellaiset perushöpöttelyvideot.

Löytyykö jotain samaa? :) 

CANADA GOOSE takki
LEVI'S farkut
NIMA1708 pipo
H&M neule
TORY BURCH saappaat

Ladataan...
Mungolife

Rakkaat lukijat, kaipaisin hieman vinkkiä! Ollaan tässä hieman suunniteltu äitini kanssa pientä reissua huhtikuun lopulle tai toukokuun alulle, ja ollaan ajateltu, että olisi kiva mennä Kreikkaan. Ajateltiin ottaa Dante ja karata hieman nauttimaan lämmöstä, ennen kuin se saapuu kunnolla Suomeen, ja oon ihan hukassa. Kreikassa on joku miljoona mielenkiintoista paikkaa ja mietinkin, minne kannattaisi suunnata. Ateenasta tykkäsimme miehen kanssa tosi paljon, Santorini oli ihan kiva, muttei ehkä sellainen, että kaipaisin sinne uudelleen. Lomalta kaipaisilisimme oikeastaan helppouttaja mukavuutta, joku kiva hotelli rannalla, mutta samalla jotain puuhailtavaa päiviin, sillä emme varmasti jaksa Danten kanssa lötköttää auringossa hirveän pitkiä aikoja. Hyvää Välimeren sapuskaa nyt varmasti saa melkein mistä vaan, mutta mitä erityispiirteitä on eri paikoissa? Oon vähän katsellut lentoja, ja olen miettinyt tällä hetkellä esim. Thessalonikia, Rodosta, Korfua ja Kreetaa, mutta en oo mitenkään ehdottoman lujasti päättänyt, että sen on oltava joku näistä. Mitä lämpimämpi, sitä parempi tietenkin, mutta sekään ei ole ehdotonta. Oon lukenut paljon eri kokemuksia ja keskusteluja, mutta en osaa päättää.

Ja siis toiveissa olisi se, että liikkuminen olisi suhteellisen helppoa ja että se kaupungin keskusta tms. ydin olisi tarpeeksi mielekäs viikoksi :)

Mikä on teidän suosikki Kreikassa? Minne suosittelette menemään taaperon kanssa? Kertokaa! :) 

Pages