Ladataan...
Mungolife

*Kaupallisessa yhteistyössä BookBeat 

Flunssa ei todellakaan sopinut mun pääsiäissuunnitelmiin, mutta ei se mitään. Onpahan tekosyy oikeesti olla tekemättä mitään ja maata sängyssä. Netflixiä on tullut katsottua jakso jos toinen, mutta kun silmiäkin särkee tää typerä räkätauti, niin e-kirjat on ollut pari päivää pelastus. Niin helppoa, kun voi vaan maata silmät kiinni ja kuunnella. Ei, makuni ei ole vieläkään aikuistunut, vaan edelleenkin luen ja kuuntelen hömppäkirjallisuutta, vaikka lukulistallani pyöriikin Trumpista ja Putinista kertova Salajuoni. Tosin, näin flunssaisena mä tarviin todellakin jotain mukavan kevyttä viihdettä, ja naisten hömppäkirjat to the rescue!

Juteltiin Ras al Khaimahissa sellaisesta sarjasta kuin Black Mirror ja siitä muistui mieleeni When She Woke -kirja, jonka luin vuosia sitten. Samaan aikaan luin Delirium-trilogian, enkä nyt muista, olenko sitä blogissa kehunut. Jennille kehuin sitä sellaiseksi, jonka olisi hyvä lisätä lukulistalle ja samalla tuli mielenkiinnosta katsottua, onko sitä BookBeatissa. Olihan se. Tuli hirveä hinku kuunnella se uudelleen. 

Lauren Oliverin Delirium, Pandemonium ja Requiem on trilogia, jonka suosittelen kyllä lukea tai kuunnella. Varoitan; kirjan päähenkilöt ovat nuoria ja sikäli kirja voi tuntua hieman naiiviltakin jollekin. Mä kuitenkin tykkäsin. Hungry Gamesien tyyppisesti täysin erilainen maailma kuin missä elämme, ja vähän sellainen Black Mirror-mainen mahdollinen tulevaisuus. Sen enempää sarjasta paljastamatta, tapahtumat sijoittuvat maailmaan, jossa ei ole rakkautta. Tai tarkemmin ottaen yksilöitä kontrolloidaan vahvasti ja rakkaus, eli amor deliria nervosa on julistettu vakavaksi sairaudeksi, joka poistetaan lobotoimalla täysi-ikäisistä rakkauden tunne pois. Kirja menee sivulauseissa ja pikkumaininnoissa tosi mielenkiintoisiin asioihin yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja siitä, miten rakkaus vaikuttaa. Päätarinana on kuitenkin, tietenkin, rakkaustarina. Jos on samanlainen romanttinen höpsö kuin minä, niin tarinan lukee todella mielellään. Tai kuuntelee. BookBeatista nimittäin löytyy koko trilogia kuunneltavissa.

Itse tykkään kaikista kolmesta kirjasta, vaikka ensimmäinen osa Delirium tietenkin suurimman vaikutuksen minuun teki. Jos tämäntyyppisistä kirjoista tykkää, veikkaan, että tämä trilogia iskee ja lujaa :)

Omalla lukulistallani on lisäksi muutama muu naiskirjailijan kirja.

Clare Mackintoshia kehui ystävä ja lisäsin samantien sekä Annoin sinun mennä, että Minä näen sinut -kuuntelulistalleni. Annoin Sinun Mennä kertoo pienestä pojasta ja häneen kohdistuvasta rikoksesta, joten sen lukeminen voi olla todella raskas kokemus näin tuoreena äitinä. Kuitenkin kirjaa on kehuttu niin valtavasti, että mun on ehkä ihan pakko se kuunnella. Minä Näen Sinut vuorostaan on tähän liittymätön romaani, jonka jälkeen en varmaan uskall metroon.

En ymmärrä mikä pakkomielle mun on kattoa jännitys-sarjoja ja lukea jännäreitä, kun sitten menetän yöuneni täydellisesti.

Laura Lippmanin And When She Was Goodia tarjosi BookBeat mulle luettavaksi perustuen vähän siihen, millaisista kirjoista olen tykännyt. Onko joku lukenut? Laura Lippmanin kirjoja on paljon kehuttu ja tämä kuulostaa "takakannen" perusteella aika hyvältä!

Ja viimeisimpänä lukulistalla on VIHDOIN Liane Moriarty ja Tavalliset pikku pihajuhlat. Muut Moriartyn kirjat olenkin jo lukenut ja niitä suosittelen lämpimästi. Oma suosikkini oli ehkä Nainen joka unohti, vaikka myös Mustat valkeat valheet ja  Hyvä aviomies on olleet superhyviä kirjoja! Tai no just mun makuun sopivia kirjoja! Jostain syystä tämä Tavalliset pikku pihajuhlat on aina jäänyt lukematta, vaikka tarkoitus on ollut.

Ja hei, tietty myös Irenen (Irene Naakka) mahtava Hullu kuin äidiksi tullut löytyy BookBeatista!

Jos ette vielä ole liittynyt BookBeatiin, tehkää se nyt! Mulla on 19 luettua tai kuunneltua kirjaa viime vuoden ajalta, mikä on mun mielestä ihan mieletön saavutus kotiäidille. Ei olisi ikinä ehtinyt lukea näin montaa, mutta tuo kuunteluominaisuus on ihan paras! Vauvan nukkuessa vaunulenkillä, junamatkoilla Helsinkiin tms. Aina ehtii vähän kuunnella, vaikka sitten illallista laittaessa.

Kuten aina, mun lukijat saavat tutustumistarjouksena ilmaisen ensimmäisen kuukauden koodilla mungolife. Normaalisti palvelu maksaa 16,90 €/kk. BookBeat ei ole mitenkään määräaikainen, vaan sen voi uusia aina kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi kerrallaan, joten kokeilu ei velvoita mihinkään. Itse olen huomannut, että tuolla 16,90 eurolla kuussa tulee helposti luettua tai kuunneltua kolme-neljä kirjaa kuussa, kun hyödyntää automatkat, junamatkat ja muut vastaavat kirjojen parissa. Palvelussa ei ole mainoksia tai muita keskeytyksiä luku/-kuunteluhetkille ja sieltä oikeesti löytää jatkuvasti uusia lukuideoita, sillä siellä on paljon kategorioita ja erilaisia aihepiirejä, joista voi selata suosituimpia tai uusimpia tai mitä mieleen nyt juolahtaakaan :)

Onko jotain tuttuja teille tai meneekö joku lukulistalle? Ihanaa kun on tällainen neljän päivän viikonloppu, kun voi ottaa aikaa itselleen tervehtymiseen vedoten ja käpertyä peiton alle niiskuttamaan ja lukemaan.

Ladataan...
Mungolife

Mun oli tarkoitus tänään julkaista jo hetken lupailemani laukkupostaus, joka joutui aikamoisen muokkausveitsen alle kun laukkujuttuja tuli uusittua jonkin verran sen luonnostelun jälkeen. Nyt meillä on kuitenkin koko perheellä korvatulehdus ja mulla kauhea flunssa sen kaverina, joten oon vaan virunut koko päivän sängyssä, enkä oo jaksanut nousta sängystä kameran äärelle ollenkaan. Toivon, että olisin huomenna jo paremmassa kunnossa ja saisin tuon vihdoin julkaistua nähtäväksenne.

Vitsi tää sairaana olo on ihan perberistä. En oo ollut tosi pitkään aikaan kunnolla kipee, viimeksi joskus ennen raskauttani ja oon jo unohtanut kuinka paskan fiiliksen tekee kuume ja tukkoisuus. Sitä paitsi äitiys ja kova flunssa ei sovi ollenkaan yhteen. Joka paikkaa kolottaa ja on ihan voimaton olo, mutta lapsihan ei sitä ymmärrä, vaan haluaa syliin ja leikkiä niin kuin aina. Vaikka siis Dantella on molemmissa korvissa korvatulehdus, on hän täynnä tarmoa ja energiaa, eikä voisi päällepäin sanoa toisen sairastavan. Aina sama juttu, onneksi. Äitini tuli onneksi auttamaan pariksi päiväksi, joten sain välillä vaan tehdä kuolemaa sohvalla samalla kun äiti viihdytti Dantea. 

Oli melkoinen järkytys palata kotiin tuolta Ras al Khaimahista, kun täällä odotti vieläkin pakkasasteet ja hirveät lumipenkat. Mutta kymmenen päivän poissaolo teki kyllä yhden ison eron, nimittäin valoisuuden määrä lisääntyi ihan hurjasti kahdessa viikossa. Nytkin tätä kirjoittaessa kello on puoli kahdeksan ja aurinko vasta laskemassa. Helpottaa bloggaajan arkea kummasti. Toki tästä ilosta on päässyt nauttimaan nyt pari päivää lähinnä hikoilemalla kotona pyjamassa ja tuijotellen ulos ikkunasta. En ole pahemmin muualle uskaltautunut kuin lääkäriin. Ensin omaan maanantaina ja sitten eilen Danten lääkäriin. Onneksi tää hirveä tauti osui nyt samaan aikaan kuin miehen neljän päivän pääsiäisvapaa, joten on jotain toivoa parantua ennen kuin täytyy jaksaa temmeltää pienen kanssa koko päivän itse.

Olis mulla ollut kyllä muut jutut mielessä sen suhteen, miten tän pääsiäisloman viettäisi, mutta eipä nää sairastelut katsele hirveästi aikaa ja sitä, sopiiko sairastaa vai ei. Tässä sitä siis ollaan, hikisessä pyjamassa katsomassa Netflixiä. No, eipä sille mitään voi.

ZARA jumpsuit
CHANEL laukku
TORY BURCH sandaalit

Mitäs sanotte tästä mun rennosta ilta-asusta Ras al Khaimahissa? :)

Pages