Ladataan...
Mungolife

Minä..
... rakastan viettää aikaa juoruillen ystävieni kanssa.
... nyyhkytän vähän joka toiselle hiemankin surulliselle asialle.
... nauran niin, että kyyneleet valuu silmistä.
... katson tuntikaupalla söpöjä eläinvideoita.
... olen aina ollut läheinen äitini kanssa.
... olen hankala ja vaikea.
... olen iloinen ja nauravainen.
... olen lämmin ja lojaali.
... pidän ystäviäni maailman kauneimpina olentoina.
... olen kunnianhimoinen ja päämäärätietoinen.
... olen pinnallinen ja kiinnostunut ulkonäöstäni.
... rakastan muotia.
... ja jääkiekkoa.
... rakastan ruoanlaittoa
... enkä ymmärrä autoista mitään.
... hermostun teknisille vempaimille.
... myöhästyn, koska hameenhelma on rytyssä.
... innostun kaikesta tulisesti.
... antaisin mitä vaan siskojeni hyvinvoinnin vuoksi.
... saan koirani karkaamaan välillä, että saa happea halien välissä.
... unelmoin seitsemästä eri tulevaisuudesta, joista yksikään ei varmaan toteudu.
... olen itsenäinen.
... olen aivan liian "minä itse" yhdenkään miehen sietokyvylle.
... olen tyttömäinen ja hempeä.
... rakastan korkokenkiä, vaikka ne ovat epäkäytännöllisiä.
... olen naisellinen, kurvikas ja pidän vaatteista, jotka tuovat vartaloni esille.

Minä olen nainen. Ja minulla on oikeus olla koskematon.

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Viralliselta määritelmältään "Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä". Olen aina ollut ylpeästi suomalainen, ja jo melko pienestä asti painavasti sen takia, että Suomi antoi ensimmäisenä naisille oikeuden äänestää. Hyvä Suomi, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Suomessa ollessani saimme ihanan bloggaavan kollegani kanssa idean. Meitä rinnastetaan jatkuvasti mielipidevaikuttajiin, joten miksei käyttää meidän vaikutusvaltaa hyviin asioihin, auttamiseen omalta osaltamme.

Itse olen joutunut miettimään eri tavalla naiseutta ja naisena olemista viime aikoina. 25 tulee mittarissa täyteen kesällä, ja sitä väkisin miettii enemmän tai vähemmän sitä, mihin suuntaan elämäänsä on viemässä. Olen parillekin miespuoliselle ystävälleni kiehunut sitä, miten aika on suurempi vihollinen meille naisille kuin miehille. Mitä jos havahtuu 35-vuotiaana siihen, että haluaa perheen ja onnen toisen ihmisen kanssa. Naisena olet silloin jo puuma, miehelle on ihan OK rakentaa uraa kymmenen vuotta ja sitten keksiä ottaa itselleen 23 -vuotias vaimo, pyöräyttää pari lasta ja jatkaa sitä uran muotoilemista. Tiedän, että jokainen nainen tekee juuri niin kuin hyvältä ja oikealta itsestä tuntuu, mutta olen silti paljon vellonnut siinä, mitä odotuksia naiselle on elämässä. Täytyy olla sitä ja tätä ja tuota. Pitäisi perustaa perhe, mutta samalla pitää kiinni omasta elämästä ja kehittää omaa uraa. Pitäisi pitää kotia pystyssä, näyttää samalla aina hyvältä ja huolitellulta ja lisäksi pystyä tekoihin, joihin miehetkään ei pysty. Kamalat paineet.

Nää mun pohdinnat siitä, millainen nainen olen, ja millainen haluan olla, lähtivät eri urille Barcelonan jälkeen. Barcelonan tapaus herätti mut ajattelemaan sitä, miten vaikeaa on välillä olla nainen ihan arkisellakin tasolla. Me ollaan koulussa nyt kulttuurihistorian tunnilla paljon puhuneet myös siitä, miten yhä edelleen, modernissa yhteiskunnassa, ihmiset rinnastaa minihameet, korkkarit ja muut "seksikkäät" vaatteet siihen, että ihminen on "ansainnut" tulla raiskatuksi. Edelleen ihmisillä on sellainen mielikuva, että nainen voi olla osasyypäänä omaan pahoinpitelyynsä tai raiskaukseen. Hyvää päivää, sainhan minäkin usean kommentin, että olisin ansainnut tulla raiskatuksi siellä Barcelonassa, kun olen tällainen tyhjäpäinen bimbo.

Ei! Jokaisella naisella on oikeus olla koskematon. Aina. Ja niin sen pitäisi olla kaikkialla. Se, että mulla on tissit, ei oikeuta heittämään mun juomaan tajun vievää lääkettä. Se, että mulla on perse, ei oikeuta nappaamaan siitä kiinni, kun kävelen yökerhossa ohi. Ja se, että minulla on oma tahto, ei oikeuta ketään olemaan väkivaltainen minua kohtaan.

Olin keikalla tuon tyrmäystippaepisodin jälkeen ja käveltyäni poikaryhmän ohi, joku nappasi mua takamuksesta kiinni. Mussa nous niin käsittämätön raivoa. Asiaa kohtaan, jota tapahtuu about joka viikonloppu. Millä oikeudella tämä tyyppi kuvitteli, että minuun saa koskea?! Minulle kokemukseni Barcelonassa avasi ihan eri tavalla näkemyksen siihen, miten itseisarvossa pidin koskemuuttani.

Itse olen elänyt todella onnellisen ja onnekaan elämän, jossa pahinta tällä saralla tapahtunutta on "jotain, mitä olisi voinut tapahtua ilman suojelusenkeleitä" ja se, että känninen urpo tulee baarissa iholle.

Kaikilla ei mene yhtä hyvin. Joillakin tuo känninen urpo asuu kotona, ja on 90 % ajasta ihana ja rakastava mies. Joillakin se ei jää vain siihen "mitä olisi voinut tapahtua".

Ja näitä naisia olen ajatellut paljon viime aikoina.

Surullista on se, että nykymaailmassa nainen on naiselle edelleen susi. Vaikka miesten euro on edelleen meille 80-90 senttiä, ja vaikka saamme kynsin hampain usein jokainen taistella jossakin elämänvaiheessa odotuksia vastaan, "koska olemme naisia", niin silti koko ajan toisiaan kampitellaan. Hyväksytään toisen kokeman väkivallan, jopa riemastutaan siitä. Pahimmassa tapauksessa naiset ovat sen väkivallan, niiden tyrmäystippojen tai lyöntien takana. Ollaan kateellisia toisten saavutuksista, sen sijaan, että nähdään ne omien mahdollisuuksien avartamisena. Säälin, sympatian ja lämmön sijaan heijastetaan omaa kylmyyttä ja ahdinkoa.

Koska naisena oleminen on pelottavaa. Ja syyttämällä toista siitä, että häntä on lyöty tai kohdeltu kaltoin, teemme hänestä erilaisen kuin itsestä, ja voimme tyynnytellä itseämme, että eihän meille näin kävisi.

Naistenpäivän kunniaksi, toivoisin, että jokainen nainen ruudun toisella puolen ymmärtäisi, että vaikka naisena oleminen on pelottavaa ja välillä turhauttavaakin, niin me olemme kaikki vahvoja ihmisiä, ja meillä on tärkeä paikka yhteiskunnassa. Vain yhteisvoimin me saamme tätä maailmaa vieläkin paremmaksi paikaksi, ei vain itsellemme, vaan kaikille naisille!

Minulla on kaksi nuorempaa siskoa, ja aina toivon, että he saavat olla aikuisia naisia suvaitsevaisessa, naisille turvallisessa ympäristössä. Ja samalla mietin, että Suomessakin on niin paljon naisia, jotka eivät ole saaneet elää onnellista ja turvallista elämää, ja nämä naiset ovat joidenkin siskoja, tyttäriä ja äitejä.

Näin ollen, otimme yhteyttä Naisten Linjaan, ja halusimme naistenpäivän kunniaksi nostaa heidän toimintaansa teidän kaikkien tietoisuuteen ja pyytää teiltä apua.

Naisten Linja on valtakunnallinen neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Naisten Linja kuuntelee, tukee ja antaa tietoa väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Sen kautta naiset ja tytöt voivat kysyä väkivallasta, käsitellä kokemuksiaan ja saada neuvoja ja tukea vaikeiden elämäntilanteiden ratkaisemiseen. Naisten Linja voi auttaa neuvomalla esim. turvataloista tai olla tärkeänä kuuntelevana korvana. Palvelut ovat maksuttomia, anonyymeja ja luottamuksellisia. Naisten Linja on auki tällä hetkellä maanantaista perjantaihin klo 16-20.

Naisten Linjan toiminnan mahdollistavat kymmenet vapaaehtoiset naiset, jotka haluavat antaa aikaansa väkivaltaa kokeneiden naisten tukemiseen ja ovat kouluttautuneet päivystäjiksi. Naisten Linja aloittaa tänään ennätyksellisen suuren vapaaehtoisrekrytoinnin. Tavoitteena on päivystysaikojen laajentaminen vuonna 2014 myös viikonloppuihin (jolloin voisin kuvitella eniten tarvetta päivystykselle nimenomaan olevan), ja tämä tavoite toteutuu rekrytoimalla nyt 60 uutta vapaaehtoista naista Naisten Linjalle.

Myös rahallisesti voi Naisten Linjan toimintaa tukea. Koska Naisten Linjalla ei ole keräyslupaa, he eivät sen takia voi julkisesti ylläpitää keräystä, mutta lain mukaan voivat ottaa lahjoituksia vastaan, jos toinen taho, tässä tapauksessa me bloggaajat, niihin kehottaa.

Tärkeintä meille on ollut antaa Naisten Linjalel näkyvyyttä, että järjetön muistaa, jos apua joskus tarvitsee. Kuitenkin, toivoisin tänään, että jokainen Mungolifen lukija harkitsee hetken tätä asiaa ja toivottavasti lisäksi sijoittaa pienemmän tai suuremman lahjoituksen Naisten Linjalle. Jos joku innostuu vapaaehtoiseksi, vieläkin parempi!

Lahjoituksia voi antaa seuraavilla tiedoilla
Danske Bank FI76 8000 1710 1157 01
Viite 1067
Saaja: Naisten Linja

Lisätietoa toiminnasta:
www.naistenlinja.fi
www.omatrajani.fi

Mulle tulee loppuun mieleen St. Francis de Salesin hieno lause.

“Nothing is so strong as gentleness, nothing so gentle as real strength.”

Siinä on hieno ohjenuora tähän ja jokaiseen muuhunkin päivään siinä, miten olla nainen!

Käykää myös lukemassa muiden bloggaajien hienoja postauksia aiheesta! 

Ladataan...
Mungolife

Heipsan ihanat!

Vihdoin oon päässy kotiin typerältä reissulta ja tyytyväisenä huokasin, että ensi kerralla matka Suomeen kulkee turvallisesti Finnairilla!

Tänpäivänen matkustusasu vilahti hyyyyvin pienesti tossa todella tyytyväisennäköisessä kuvassa alla, mutta tässäpä se on kokonaisuudessaan :) Ootte niin hirveesti kaipaillu mun tukkaa jossai muussa muodossa kuvissa, ja tässäpä se kuulkaa on nyt sitten tollai hyvin au naturel. Herännyt nuttura päässä, harjannu tukan läpi ja antanu olla. Kuten ehkä silmälasilookistakin voi päätellä, ei oikeen hirveetä panostusta ollu tossa aamusella.

Uutta tässä asussa on ainoastaan tuo puuvillainen liukuvärjätty neule, jonka bongasin ohikulkumatkalla JC:stä, ja vaikka hinta oli typerän korkea perusneuleeksi, niin lähti se matkaan, nimittäin 100 % puuvillaiset neuleet, jotka on vieläpä tosi kivoja on aika harvinaisia nykyään. Miksi joka helvetin vaatteeseen pitää tunkea akryyliä tai jotain muuta sähköistävää laimeeta paskamatskua, jonka takia vaatteet rypistyy, ei hengitä ja ahistaa kaikin puolin!? (mulla on taas kauheen vaikeeta, huomaatteko?)

Mulla ei oo kyllä nyt mitään kerrottavaa teille, kun on ollut niin tylsä päivä. Nää on näitä hetkiä, ku musta tuntus, että mun melkeen pitäis olla valloittamassa maailmaa, että ois jotain jutun juurta.. Tällainen heräsin - menin lentokentälle hedarissa - jouduin venaamaan Köpiksessä kolme tuntia ja söin pizzaa - lensin kotiin - kävin ruokakaupassa - jumitin kaksi tuntia katellen tv-sarjoja ja vältellen business reportin tekemistä kouluun - ahdistuin kaikista maailman miehistä ja koko miessukupuolesta yleisellä tasolla - ja myös yksittäiselläkin hieman - söin oliiveja ja juustoa ja jälkkäriks mansikoita ja ananasta - nyt oon taistellu kaks h teenkö ruokaa vai meenkö hakemaan fish & chipsia. Ei saatana miten mielenkiintosta!

Okei, oon myös täyttäny tänään mun kalenteria (ja nyt se on musta ruma, koska inhoon mun käsialaa) ja samalla tajusin, että mun bucket list on hukkunu jonneki, ja aloin säveltää uutta yrittäen lisätä niitä mitä muistin edellisestä. Pääsin kohtaan 50. No, on tässä toivottavasti vielä muutama hassu vuosi saada 50 lisää. Yllättävän paljon ihminen on 24-vuotiaana ehtiny tekee niitä juttuja, joita halusi ehtiä tekemään ennen kuin kuolee, ja yllättävän vähän on sellaisia unelmia mulla, jotka haluan toteuttaa sen jälkeen ku oon 30. Yritin keksiä tänään sellasia juttuja, jotka ois ajankohtaisia haaveita vielä ku oon 40. Ööö. "älä tapa sun teini-ikäisiä lapsia, ku ne on ihan mahottomia"? Kelailin sitten pari tuntia lennostani siihen, miten kapeakatseinen ja lyhytkatseinen mä olenkaan. Ihan oikeesti ku yritin miettiä, mistä mä haaveilen ku oon äitini ikäinen, niin mun ainoo ajatus oli se, että ei sillo oo enää haaveita, elämä ohi :D (odotan innolla, mitä äiti ja ilkee kommentoi tähän....) Kyllähän mä ymmärrän, että sillon nelikymppisenäkin on varmasti kaikkia hienoja haaveita ja seikkailuja. En vaan pysty keksimään yhtäkään :D Ikuinen Peter Pan. Kelatkaa mikä ikäkriisi mulle iskee ku täytän 30?

Ainii! Arvatkaa mitä?! Tää on valtava ylläri!! Meiän reissuun on peräti 16 päivää!! Oon vähän huolissani, ettei ne oo vieläkää velottanu meidän hotellia mun kortilta, että meillä ei varmaan ole mitään majoitusta siellä Malediiveilla, mut sellasta sattuu. Ehkä vaikka soitan sinne huomenna... Arvatkaa mitä muuta? Meillä on tiistaina talouskoe, josta oon noinniinku yleisesti arvioiden aivan saatanan pihalla... Lisäksi meillä on pe business reportin ja meidän kulttuurihistoria-esseen palautus. Köhöm, voitte ihan itse veikata onko yksikään noista valmis? Tulee aika työntäyteinen vkl niiden osalta, pakko saada kaikki viilattua täydelliseksi (sen business reportin vois esim. alottaa...) Tarkistin äsken, että minäs päivänä se perkeleen Walking Disaster -kirja (se mun intoilema Beautiful Disaster Travisin näkökulmasta) ilmestyy ja onneksi se tulee vasta 2.4, ahhh, Bali-lukemista. Ottaen huomioon, että oon jo ennakkotilannu ton Requiemin (Deliriumin kolmas osa siis), niin en todellakaan malttas keskittyä johonki muotianalysointiin numeroina, jos mulla ois joku noista kirjoista. Miten ihanaa, että ne ilmestyy molemmat sopivasti mun reissuun?! (Mun on siis pakko oikeesti saakeli lukea ja kirjoittaa nyt koko viikonlopun ja ensi viikon...) Mä ihan oikeesti tykkään ihan hirveesti mun koulusta, ja esimerkiks toi kulttuurihistoria-essee on ihan mieletön aihe, ja mielenkiintoinen teema muutenki, mut mä oon vähän sellanen, että mä saan asioita aikaseks vasta siinä vaiheessa ku deadline hengittää persuksiin.

Anna, voisitko edes joskus olla säätämättä?!

  • Neule / sweater, JC
  • Farkut / jeans, Zara
  • Saappaat / boots, Tory Burch
  • Laukku / bag, Chanel
  • Kaulahuivi / scarf, Zara
  • Takki / jacket, Mango

Ainii! Miksi otin esille ton 16 päivää lähtöön on se, että tajusin tänään, että viikon päästä mun pitää olla pakannu sinne etelään :D Meillä on kuukaus lomaa, ja lähen Suomeen heti koulun jälkeen pe hippaloimaan Vivven lauantaisiin tupareihin, näkemään ystäviä ja hoitamaan työhommia viikon verran, ennen ku matka suuntaa Malediiveille, ja tajusin tossa sellasen pienen faktan, että munhan pitää siis pakata kaikki valmiiks jo ens to viimestään! Ihanaa ja hirveetä, missä vaiheessa mä ehin tekee sen?! Ja mitä jos en halua mitään niistä jutuista mukaan sit ku oon Suomessa.

Ihan oikeesti, kellään ei oo niin valtavat ongelmat taas ku mulla. Ehkä mä lopetan tän tyhjistä asioista valittamisen ja hyökkään ton mun keittiön kimppuun, ajattelin olla kauheen terveellinen ja tehdä oman versioni avokadopastasta (eli kaivan varmaan pakastepizzan uunista, ja jumitan kattomassa jakson Mentalistia...) :D

Kertokaas mitä te tykkäätte mun liukuvärjätystä paidasta, ja asusta yleisesti? :)

Plus!! Onko täydellisiä kirjavinkkauksia aurinkolomalle? 

Pages