Ladataan...
Mungolife

 

Tämä viikonloppu menee ihanien ystävien seurassa, kun paras ystäväni puolisoineen ovat vierailulla ja menemme yhdessä Hankoon ja välissä näemme vielä ihanaa ystäväpariskuntaa kun hieman testailemme syntteäri-Amazing Raceen liittyviä juttuja. Mä oon aina ihan innoissani, kun voi viettää viikonlopun ystävien kanssa, se tuntuu lataavan paristot ihan kunnolla verrattuna mihin tahansa muuhun aktiviteettiin. Ystävät ovat minulle juurikin se perhe, jonka olen itse ympärilleni valinnut, vaikka siinä biologisessa perheessäkään ei ole mitään vikaa. 



Mietin vähän aikaa sitten, mitkä ovat minun tapojani hoitaa ystävyyssuhteitani? Näin taaperoarjessa aika, jonka otan itselleni ja sitä kautta ystävilleni, on hyvin paljon vähäisempää kuin ennen ja usein poden siitä hieman jopa syyllisyyttä. Ehkä siksikin olen panostanut valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa synttäreideni järjestämiseksi, sillä haluan tarjota ystävilleni aivan ihanan viikonlopun. Pienet teot kuitenkin mun mielestä puhuvat puolestaan kaikista eniten, ja siksi ajattelin kasata pienen listan siitä, miten ystävyyttä on hyvä hoitaa.

Tästä puuttuu ne itsestäänselvät asiat, kuten välitä ystävästä ja pyri antamaan ystävälle yhtä paljon tai enemmän kuin saat. Pieniä konkreettisia tekoja.

1. Näe vaivaa, niin pienissä kuin isoissa asioissa. Välillä pieni juttu, kuten itseaskarreltu nimikortti on maailman ihanin. Välillä taas ystävien eteen haluaa nähdä enemmänkin vaivaa. Todellisissa ystävyyssuhteissa asiat on hyvin vastavuoroisia. Lensimme Brysseliin kun ystäväni täytti 30, nyt he matkustavat Suomeen juhlimaan minun synttäreitä, vaikka ovat juuri olleet sitä ennen kesälomalla Suomessa. Kumpikaan ei varmasti olisi pahastunut yhtään, vaikka nämä matkat eivät olisi toteutuneet, sillä molemmat ymmärtää toistensa elämäntilanteen. Kuitenkin tärkeät päivät kruunautuvat sillä, että tietää ystäviensä tulevan paikalle jakamaan sen hetken, ja jotenkin se lämmittää mieltä, kun tiedostaa olevansa sen “arvoinen”, että ystävä panostaa. On ihan häkellyttävää, että synttäreilleni tulee näillä näkymin kaikki Euroopassa asuvat ystäväni.

2. Huomioi teoin. Kun unohdin lähettää yhdelle parhaista ystävistäni synttärilahjan ennen ulkomaanreissua, lähetin Interfloralla hänelle kukkakimpun ja suklaata. Yhtä hyvin olisin voinut pyytää jotakin tuttavaa samassa kaupungissa lähetiksi, jos olisin halunnut lahjalle edullisemman hinnan. Halusin tehdä ystävälle hyvän mielen syntymäpäivänä ja yllättää hänet. Samalle ystävälle lähetin marraskuussa kivan joulukalenterin. Koska mun mielestä pienet huomionosoitukset ovat niin parisuhteessa kuin ystävä suhteessakin tärkeitä ja korvaamattomia. 



3. Huomioi sanoin. Mun mielestä on ihanaa, kun ystäväni soittavat ja normijutustelun lomassa kysyvät vaikka mitä Dantelle kuuluu tai miten siskoni voivat. (Ne ystävät, jotka tuntevat siskoni hyvin). Eräs ystäväni soitti eilen ja kysyi miten olen voinut. Hän on itse asiassa soittanut joka päivä rautainfuusion jälkeen ja kysynyt vointiani. Se on jotenkin ihanan arvokasta, kun joku ottaa aikaa kysyäkseen, miten sinä voit. Ei WhatsAppilla “miten menee?” vaan ihan todella soittaa ja tiedustele vointia. Mun mielestä ystävyydessä tällainen tulee ihan aidosti jo siitä, että on kiinnostunut tietämään toisesta ihmisestä, tämän olosta ja fiiliksestä. Kysymättä ei myöskään voi reagoida ja auttaa ystävää tai parantaa tämän fiilistä. Itse usein kysyn erään ystävän vanhemman vointia, sillä tiedän hänellä olleen terveyshuolia, joista ystäväni on ollut huolissaan. Tällaiset asiat osoittaa, että välittää ystävästä ja tämän perheestä tai vaikka lemmikeistä, jos vaikka lemmikki on sairastanut tms. On ihan normaalia sanoa, että ystävä on rakas. Kiittää siitä, että hän kuunteli tai vaikka siitä, että hän on olemassa. Vaikka on helppo kuvitella, että se on itsestäänselvyys, tunteita saa ja pitää osoittaa ystävyydessäkin. Kun Kuopion rakkain ystäväni oli käymässä vähän aikaa sitten, tulvahti kyyneeleet silmiini kun he tekivät lähtöä ja itkimme yhdessä hetken. Koska tiesimme, että ikävöisimme toisiamme taas ja koska siinä hetkessä niin paljon harmitti, ettemme enää asukaan samassa kaupungissa. 

 

4. Laske kymmeneentuhanteen ennen kuin näytät negatiivisia tunteita. Ystäväsuhteissakin pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ja sanomaan, jos jokin harmittaa tai on epämiellyttävää. Mutta, mun mielestä se kannattaa tehdä hieman ensin aikaa otettuaan ja pohdittuaan asiaa tarkemmin. Ja huom. tämä tulee ihmiseltä, joka räjähtää milloin mistäkin miehelleen. Mun mies varmaan toivoo, että mulla olisi samanlaiset lehmänhermot häntä kohtaan kuin välillä ystävien kanssa. Ja se on tavoite, jonka haluan saavuttaa kolmekymppisenä. Ystävien kanssa on mun mielestä mietittävä sitä, mikä siinä ystävän käytöksessä harmittaa, tai miksi jokin asia harmittaa. Onko ystävä erilainen kuin olen itse? Pitääkö hänen olla samanlainen? Onko hänellä positiivisia puolia, jotka korvaavat näitä ehkä harmia aiheuttamia? Ja itse asiassa miksi jokin asia harmittaa? Onko hän teoillaan jotenkin loukannut minua suoraan vai onko hänen moraalinsa, periaatteensa ja/tai mielipiteensä vaan yksinkertaisesti erilainen kuin omani? Ja pitääkö meillä olla kaiken samanlaista? Ystäväni tekevät usein asioita, joista olen eri mieltä. Niin minäkin varmasti teen heidän mielestään. Mun mielestä tärkeää ystävyydessä on myös se, että ei sano äkkipikaisuuksissaan mitään loukkaavaa, vaan ottaa hetken ja miettii, miksi jokin asia aiheuttaa itsessään tietynlaisia tunteita. Ja kyllä, tää on hyvä taito myös parisuhteessa. Itse olen vasta opiskeluvaiheessa jälkimmäisen suhteen.

5. Kuuntele. Anna ystävän puhua, ja kuuntele. Ihan tosissaan kuuntele. Mitä hän sanoo, jättääkö hän jotain sanomatta ja kaipaa sinua täydentämään? Haluaako hän avautua, muttei tiedä miten? Jos puhuu itse liikaa, ei ehdi kuuntelemaan ystävää. Älä kysy kipeistä asioista tai potentiaalisesti kipeistä asioista, vaan anna ystävälle tilaa sanoa niistä itse. Hienotunteisuus on tärkeää, uteliaisuus ei vuorostaan kuulu ystävyyteen. Ystävän menettäessä vaikka itselleen tärkeän ihmisen tai yrittäessä raskautta tai vaikka tultuaan jätetyksi, haluaa varmasti auttaa, kysyä, iloita tai surra yhdessä. Sen on tapahduttava ystävän ehdoilla. Aina voi kysyä, miten ystävä voi? (Jos vaikeita asioita läpikäyvä ystävä toteaa voivansa hyvin ja olevansa hyvillä mielin, ei hän halua välttämättä puhua mieltään askarruttavista asioista. Ainakaan vielä.) Jos tuntuu siltä, että ystävä ei rohkene jatkaa, niin voi myös suoraan sanoa, että jos sulla on jotain mielen päällä, niin tiedäthän, että kuuntelen mielelläni? Hienotunteisuus ja tunteettomuus löytävät toisensa saman viivan molemmin puolin. Kun yrität olla hienotunteinen, voi se tuntua ystävältä siltä, että sinua ei kiinnosta, eikä hän halua vaivata sinua asioillaan. Mulla on muutamia sellaisia ystäviä, joiden kanssa joutuu välillä aika paljonkin tukemaan, että he uskaltavat kertoa ja puhua. Miksi? Koska he eivät usein halua “masentaa muita omilla murheilla” tai “laittaa sulle lisää painoa niskaan mun jutuilla”.

6. Suorapuheisuus on taitolaji. Joidenkin ystävieni kanssa olen hyvinkin suorapuheinen ja he ovat sitä myös kanssani. Voimme sanoa toisillemme kipeistäkin asioista (reilusti, rehellisesti ja avoimesti, muttei loukkaavasti) kun taas toisten kanssa ei joistakin asioista voi puhua aivan suoraan. Se ei vähennä sitä ystävyyttä mitenkään, vaan se on erilainen ystävyys. Jotkut ihmiset ovat todella avoimisa, toiset todella yksityisiä. Jotkut ihmiset jakavat ilonsa ja murheensa tuhansien kanssa (kröhömm… :D) kun taas toiset eivät halua puhua tietyistä asioista kellekään. Ja rehellisyyden nimissä mun mielestä tietyt asiat eivät ole sellaisia, mistä pitäisi arvostella tai liian suorasanaisesti sanoa. Esimerkiksi läheisenkin ystävän parisuhde on yksi asia, josta ei ole tarvetta hirveän suorasanaisesti keskustella. Joku voi pitää esim. jotakin minun tapaani kohdella miestäni erikoisena tai vääränä. Samoin minä voin ajatella toisten suhteesta. Tässä on hyvä palata kohtaan 4 ja miettiä, mitä se ylipäätään minulle kuuluu? Suhteen toinen osapuoli osaa puolustaa itseään, on aikuinen ihminen ja tietää millaisessa suhteessa on. Toisaalta, mitä jos ystävä on parisuhteessa ihmisen kanssa, jota pidän henkisesti väkivaltaisena tai manipuloivana tai mitä ikinä? Mun mielestä jokaisessa suhteessa pitää miettiä asiaa tarkkaan. Ehkä jos suhde on tuore ja ystävä on sellainen, jonka kanssa puhutaan kaikesta suoraan, voi asiasta jutella hyvin suoraankin. Mutta entä jos ystävä on korviaan myöten rakastunut, suhde on pitkällä ja hän ei selkeästikään huomaa huonoa kohtelua? No, tää on ehkä epäsuosittu mielipide, mutta ei välttämättä ole ystävän paikka tulla opettamaan, arvostelemaan ja näyttämään joitakin suhteen epäkohtia. Joskus on oikeampi ratkaisu vain olla kuulevana korvana, toivoa, että ystävä ymmärtää itsekin ja korkeintaan hienovaraisin kysymyksin johdatella ystävää huomaamaan jonkin epäkohdan. Sellaiset “jätä se!” -jutut on musta vähän outo lähestymistapa. Jotenkin koen, että ystävänä mun rooli on tukea ystäviäni valinnoissaan, niissäkin, joista olen eri mieltä ja tehdä heille teoin ja läsnäoloin selväksi, että katastrofin keskellä, olen heitä varten. Jos arvostelen jotakin valintaa (suhdetta, työpaikkaa, matkaa, mitä ikinä) kovin radikaalisti ja suorin sanakääntein, ystäväni ei todennäköisesti uskalla lähestyä minua silloin, kun hän oikeesti tarvitsee ystävää.

7. Unohda sanat “mähän sanoin”. Ne eivät kuulu ystävyyteen. Jos ystävän mies on kusipää, ja asia selviää ystävälle ja suhde päättyy eroon, kukaan ei voita mitään sanomalla “mähän sanoin et se on sitä ja tätä”. Mitä sitten? Haluatko hieroa suolaa haavoihin ystävälle, joka teki asian oman fiiliksensä ja tahtonsa mukaan? Vai haluatko kokea ylemmyyttä ystävän huonon hetken kohdalla? Vai yritätkö sanoa ystävälle, että olit oikeassa, jotta hän uskoisi sinua ensi kerralla? Se ei hyödytä ketään, jokaisen meistä pitää tehdä omat valinnat (toki huomioiden neuvot) ja sillä ei ole mitään väliä, kuka oli oikeassa. (Vielä kun muistaisin tämän itse parisuhteessanikin. Work in progress…)

8. Rakasta ystäviesi läheisiä. Jos rakastat ystävääsi, rakasta hänen rakkaitaan. En ole ikinä ymmärtänyt tilanteita, joissa joku inhoaa vaikkapa puolisonsa lapsia toisesta suhteesta. Tai ei siedä ystävän lemmikkiä tai vihaa ystävän poikaystävää. Mulla on onnekas tilanne, että pidän kaikkien läheisten ystäviemme puolisoista todella paljon. Parhaiden ystävieni miehet on maailman ihanimpia tyyppejä, siskoni poikaystävä on mahtava tyyppi, yms. Mutta, oon ollut tilanteissa, joissa en välttämättä ole pitänyt ystäväni poikaystävästä tai vaikka perheenjäsenestä. Oon oikeesti yrittänyt parhaani mukaan aina ymmärtää ja nähdä parhaita puolia ja jos mieleni ei ole siltikään avartunut tälle ihmiselle, olen vaan pyrkinyt jättämään rakoa väliimme ja olla olematta ihmisen kanssa hirveästi tekemisissä. En kuitenkaan ole koskaan halunnut valittaa ystävälleni hänen läheisestään. Nämä on onneksi hyvin harvinaisia tilanteita, ja enemmän on sitä, että oikeesti rakastan mun ystävien puolisoja ja perheitä. Mun yhden ystävän vanhemmat oli kutsuttu meidän häihin, Merin “ilkee äitipuoli” on edelleen mun mielestä maailman siistein tyyppi, mun parhaan ystävän äitiä nään tosi harvoin, mutta aina yhtä lämpimin vastaanotoin molemmin puolin. Jos rakastat ystävääsi, on velvollisuutesi yrittää ymmärtää, miksi hän välittää tietystä ihmisestä tai eläimestä ja nähdä ne sen ihmisen hyvät puolet, jotka ystäväkin näkee. Hyvä esimerkki.. Mä en lähtkohtaisesti tykkää kissoista. Mut tykkään tosi paljon mun ystävän kahdesta rakkaasta kissasta ja olin ihan fiiliksissä Giblistä kun oltiin Jennin luona RaKissa. Mun mielestä aidosti rakastavassa ystävyyssuhteessa, ystävien rakkaat tulevat myös itselle rakkaaksi.

9. Laske hetkiä, älä vuosia. Välillä törmään asenteeseen, että jonkun kanssa ei voi olla läheinen ystävä tai joku ei voi olla bestman tai kaaso koska ei olla tunnettu tarpeeksi kauan, tai jotain muuta ystävyyteen ja aikaan liittyvää. Mulla on ystävä, jonka kanssa ollaan oltu superläheisiä yli 11 vuotta ja ystävä, jonka olen tuntenut about vuoden. Molemmat hurjan läheisiä ja tärkeitä. En näe, että missään suhteessa ne vuodet itsessään painavat juurikaan, vaan nimenomaan ne hetket, jotka on jaettu yhdessä, ne yhteiset kokemukset, tapahtumat, hetket ja tunteet. En varsinaisesti ajattele ystäviäni jossakin paremmuus- tai tärkeysjärjestyksessä, mutta valehtelisin jos väittäisin, että ystäväni olisivat minulle kaikki YHTÄ tärkeitä. Kaikki ystäväni ovat tärkeitä, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että jotkut ystäväni ovat minulle kuin perhettä. Muutama sellainen nainen, jotka ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, sielunsiskoja. Ja niissä suhteissa ei todellakaan katsota vuosia.

10. Nauti ystävien kanssa vietetystä ajasta. Älä näe ystäviä, koska “pitää”. “Ei olla nähty hetkeen” ei oo tarpeeksi hyvä syy. “Kuolen ikävään” on parempi syy. Mä rakastan vaan olla, mä laitan puhelimen pois, mä nautin siitä ajasta ja sukellan niihin ihaniin hetkiin. Ilman jotain turhanpäiväistä puhelimen selailua ja jonkin muun ajattelua. Ja arvostan ystävissänikin sitä, että he ovat hetkessä läsnä täysillä ja tiedän, että kohtaamme, koska molemmat haluavat nähdä ja molemmat kaipaavat toisiaan.

11. Tarjoa konkreettista apua. Jos ystäväsi on sairaana, hän on eroamassa, hänellä on pieni lapsi yms. “Haluako, että tuon jotain?” tai “Sano vaan jos voin auttaa” on eri asia kuin “voisin tuoda sulle vähän ruokaa ja jäätelöä, vai haluaisitko jotain muuta?” ja “hei mä voisin hakea lapsesi sunnuntaina Hoplopiin muutamaksi tunniksi” tai “mentäiskö tyttöjen kesken leffaan?”. Ehdota konkreettista päivää, konkreettista tekemistä, konkreettista apua. Silloin on helpompi ottaa apu vastaan.



Mitkä on teidän mielestä tärkeitä tekoja ystävyydessä?

(Kuvissa: Rakkaita tyttöjä onnellisina hetkinä. Meistä on liian vähän kuvia joidenkin ystävien kanssa ja jotkut eivät halua olla esillä somessa, joten pidetään kuvitus rajattuna :) 

Ladataan...
Mungolife

 

Tässä saa jonkun verran aikaa kulumaan tässä blogimuutossa. Tai rehellisesti sanottuna, tää on aikamoinen savotta. Kun on monen monta vuotta blogihistoriaa, niin tää ei tunnu paljoa helpommalta kuin muutto asunnosta toiseen. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa alkaa hommat olla haluamallani mallilla. Oon saanut Instagramissa aika paljon palautetta teiltä erilaisista jutuista ja bugeista, ja pikkuhiljaa toivottavasti aletaan olla voiton puolella :) Ja lupaan, että lopetan tän teknisillä asioilla pommittamisen ja palaan heti huomenna ruotuun Kroatia-postausten kanssa :)

Blogloviniin on nyt päivitetty molemmat blogit, ja jos ennen seurasit blogeja Bloglovinissa, niin siirto on automaattinen kohdallasi. Jos et vielä siellä seuraa, niin kannattaa nyt alkaa seuraamaan Mungolife tästä ja Familylifea tästä. Siellä näkyy aina uudet postaukset ja pääset sieltä aika hyvin seuraamaan kaikkia suosikkeja, jos Bloglovin ei siis vielä ole tuttu.

Sellainen "pikkujuttu", että tosiaan kun tota blogihistoriaa on Rantapallon kanssa niin paljon, että tällä hetkellä Googlella blogiini tuleminen on aika raskasta. Jos oot ennen googlannut esim. Mungolife + macarons Googlessa, niin oot saanut oikean postauksen heti ekana siihen hakuun. Nyt tuo linkki vie edelleen Rantapallon sivuille ja jatkossakin osa niistä tulee antamaan tulokseksi sen Rantapallon. Pikkuhiljaa Googlekin kyllä oppii ja olen pyytänyt tekniikalta, että jos tuo uudelleenohjaus saataisiin jotenkin automatisoitua niin, että haut johtaisi suunnilleen oikeille sivuille. 

Oonkin tänään tehnyt syvätutkimuksen mun Rantapallon aikaiseen Google Analytiikkaan ja nostin tuonne oikealle alemmas sivupalkkiin muutamia suosituimpia postauksia. Onko teillä mielessä jotain muita? Jotain postauksia, joihin haluaisitte suoran linkin, koska ne ei löydy helposti tai Googlesta ei löydy? Joku ruokaohje tai joku spesiaali postaus? Yritän ensi viikolla ottaa aikaa sille, että kategorioin uusiksi noita mun vanhoja postauksia niin, että esim. ruokapostaukset tulisi helpommin haettavaksi tuonne ylävalikkoon, mutta kuten varmasti ymmärrätte, yli 1000 postauksen siirto ei käy kovin yksinkertaisesti :) 

Joku toivoi isompaa ja selkeämpää fonttia, joku toivoi hieman paremmin erottuvaa ja värikästä banneria. Molemmat hyviä ja osuvia toiveita. Myös Familylifen puolella on pientä hienosäätöä tapahtunut tänään (ja siellä on uusi postauskin :). 

Tuleeko vielä jotakin mieleen? Mä käytän tätä blogia niin eri tavalla kuin te lukijat, sillä mä pyörittelen tätä isolla koneella ja ohjausnäkymän kautta, joten kaikki jutut eivät näy mulle yhtä selkeästi. Tuleeko jotakin toiveita mieleen? Onko jotain teknisiä ongelmia? Jotain ajatuksia, mitä toivoisitte juuri tämän ulkoasun suhteen? 

Ja tosiaan, mun blogiin voi kommentoida ilman, että on käyttäjätunnusta, sama Familylifen puolella. Siinä oli eilen jonkun aikaa erikoiset säädöt, nyt pitäisi kaiken olla molemmissa blogeissa kunnossa. Huhhei, josko tässä oltais voiton puolella jo? 

Pages