Ladataan...
Mungolife

Oli tuossa yhdet häätkin kaiken matkustamisen keskellä. Rehellisesti sanottuna tuntuu, että koko kesä on yhtä juhlaa, matkaa ja aika paljon autossa istumista. Terveisiä vaan täältä pelkääjän paikalta, vaikka A/C on täysillä niin auringon paahteen tuntee kyllä kasvoilla äärimmäisen hyvin. Tänä viikonloppuna on luvassa ristiäiset, mutta viime viikonloppu meni häitä juhliessa kun ystäväpari sanoi toisilleen tahdon. Juhlat oli Porvoossa upeassa Haikon Kartanossa ja hyödynsimme tilaisuuden majoittumalla Haikossa ja jättämällä Danten yhdeksi yöksi mummolaan.

Häät on aina niin ihanat, mutta pakko sanoa, että näillä paahteilla olin äärimmäisen onnellinen, että valittiin ne talvihäät. Muistan sen mun ajatuksen, että eipähän tarvii stressaa kylmää ja tyhmää säätä, mutta en koskaan ajatellut, että joutuisi etukäteen ajattelemaan sellaista mahdollisuutta, että olisi älytön helle. En oikein ollut vieraanakaan varautunut siihen, että olisi ihan noin lämpöinen, varsinkin kun Haikon terassi on suoraan aurinkoon päin. No, toisaalta Italiasta tuli tuotua omien laskujeni mukaan 44 hyttysen puremaa, joista 29 oli jaloissa, joten oli ihan paikallaan olla maksimittaisessa mekossa. Se ei vaan paljoa mieltä lämmittänyt (pun intended) kun koko ajan reisiä pitkin valui hikikarpaloita. Tosin, olisi niitä varmaan valunut ihan lyhyessäkin mekossa.

ASOS mekko OFFICE korkokengät YSL laukku ZARA korvikset

Mekkona mulla oli ASOSilta löytynyt ihana keijukaismainen mekko, joka ajoi asiansa häävieraan asuna täydellisesti. Kaunis ja kesäinen, mutta vieläpä sellainen, että tuollainen meshkangas ajoi huivin asian kirkossa, eikä tarvinnut miettiä huivia olkapäitä peittämään. Hihallinen mekko olisi ollut ehkä kuolemaksi näin kuumalla, mutta tämä oli juuri sopiva, sillä nuo "hihat" ovat henkäyksen kevyet.

Vähän kieltämättä säälitti miesvieraat. Muutaman kerran joku eräs nimeltämainitsematon aviomieskin saattoi hiljaa sulhasen suuntaan esittää mielessään sellaisia toiveita, että lähtisi jo se puvuntakki. Sulhasta vaan vietiin koko ajan kuviin, joten sulhasen puvun takki pysyi aika pitkään päällä. Etiketin mukaan miesvieraat saavat riisua takin vasta kun sulhanenkin on sen ottanut pois, mutta näillä helteillä oli kyllä suurin osa miesvieraista ilman takkia jo heti kirkon jälkeen. Ja ymmärrän kyllä. Suosittelin miehelle pakkaamaan mukaan toisen kauluspaidan ja varapuvun kun lähdimme Lempäälästä ja hän kiittikin minua tästä ideasta, nimittäin täysvillainen tumma juhlapuku oli pitkän terassilla olon puolivälissä jo sen verran mahdoton, että varapukuun oli aika mukava vaihtaa. Ja luopua etiketin kunnioituksestakin.

Tuli tuosta muuten mieleen, että häihin liittyen mulla on muutamia sellaisia inhokki- ja suosikkiasioita. Ne ei sinänsä mitenkään liity edes näihin häihin, jotka oli ihanan lämpimät ja tunnelmalliset häät, joissa sai olla melkeinpä kestohymy kasvoilla. Mutta yleisesti häihin liittyen... Mun mielestä esim. tuo sulhasen takki -traditio on kiva, vaikka sitä ei välttämättä ihan kaikki tiedäkään. Musta on yleensä ihana istua sellaisessa pöydässä, jossa en tunne kaikkia vieraita. On kiva tutustua uusiin ihmisiin ja kertoa ja kuulla hauskoja tarinoista hääparista. Joistain perinteistä en taas välitä. Mun mielestä sulhasen puhe on jotenkin ihan turhan vanha perinne ja tykkään enemmän hääparin yhteisestä puheesta, sillä molemmilla on varmasti ääni modernissa maailmassa pariskunnissa. Toisaalta oon taas niin vanhanaikainen, että suorastaan inhoan hääkutsuissa löytyvää "tilinumero"-kohtaa. "Emme kaipaa lahjoja, mutta jos haluatte osallistua häämatkaamme, tässä tilinumero." En osaa selittää miksi, mutta en vaan tykkää tuosta, tai se ei tunnu omalta.

Oon yleensä ostanut hääparille jotain sellaista, mistä tiedän heidän haluavan tai pitävän tai vaihtoehtoisesti lahjakortin johonkin, oli se sitten reissu, elämys tai perinteinen liike kuten Stockmann. Olen myös antanut rahaa lahjaksi. Kuoressa ja käteisenä. Meidän hääkutsuissa ei lukenut tilinumeroa, vaikka tiedän sen olevan nykyään hyvin yleinen lisäys ja täysin järkevä ja perusteltu. Minä en vaan siitä välitä. Tuon puuttumisesta huolimatta saimme rahaa itsekin lahjaksi; ne jotka halusivat meitä rahallisesti muistaa, toivat lahjan siitäkin huolimatta, että tilinumero uupuu. Jotenkin koen edelleen tuon tilinumeron sellaisena kehoituksena lahjoittamaan rahaa tilille, ja jotenkin se ei vaan tunnu omalle. Mutta toisaalta kaipa sillä vältetään se, että porukka ostelee maljakoita ja kattiloita lahjaksi, kun ne nykyaikana hääpareilla on jo omasta takaa. Ehkä mulla on liian vankka luotto siihen, että halukkaat lahjottaisivat rahaa hääparille muutenkin. Musta oli itse asiassa hurjan hauskaa, kun me saatiin kaikkea mahdollista pientä hauskaa häälahjaksi. Esimerkiksi lautapelin ja lahjakortin mysteerihuoneeseen. Jotenkin sellaiset lahjat puhuu mulle niin paljon siitä, että lahjan antaja on perehtynyt siihen, keitä me olemme ja mistä me pidämme :)

No, oikeestaan mulla on aika monta imhokki- ja suosikkiasiaa häissä, mutta todellisuus on se, että jokainen saa järjestää juuri sellaiset häät, jollaiset itse haluaa ja vieraana ei voi olla kuin kiitollinen ja onnellinen kutsusta. Ja sitten järjestää omat häät sen mukaan, kuin parhaaksi näkee. Eniten kummaksun välillä joidenkin sukulaisten tai tuttavien närkästystä sille, ettei saa kutsua häihin tai painetta järjestää häät tietyllä tapaa. Myös erilaisten valintojen, leikkien ym. arvostelu on musta ihan omituista. Toivonkin, ettei kukaan koe tota mun ajatusta tilinumerosta kutsuissa jotenkin arvostelevana. Ymmärrän täysin sen valinnan, se on vaan mun mielestä sellainen asia, jota en kokisi itselleni omaksi. Mutta se onkin vain yhden ihmisen mielipide :)

Mun mielestä on aina hauskaa, ku joku kysyy, oliko kivat häät tai oliko onnistuneet juhlat? Kenen mielestä? Koska häistä ei loppujen lopuksi voi sanoa muuta kuin mitä mieltä itse hääpari on. Jos hääparilla on ollut ihana ja unohtumaton päivä ja ilta, niin häät olivat onnistuneet :)

Mikä on teidän suosikki häätraditio? Entäs inhokki? 

Ja mitä tykkäätte asusta? :)