Ladataan...
Mungolife

Ne pienet asiat.. Niistä usein rakentuu isot asiat. Pienillä asioilla voi olla iso merkitys, vaikka siinä hetkessä ne tuntuvat mitättömiltä. Ajattelinkin jakaa teidän kanssa muutaman mun arjen pikkujutun, jotka on mulle tärkeitä, ja jotka mun mielestä kehittävät mun tekemistä ja elämää parempaan suuntaan. 

1. Olin jossakin vaiheessa tosi sokeriaddikti. Sokeria meni päivän aikana aika paljonkin ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni kun sain lapsen ja tehdä pieniä muutoksia. Toki herkuttelen edelleen ja käytän leivonnassa sokeria ja mitä vielä, MUTTA, oon yrittänyt pikkuhiljaa tehdä muutoksia. Esimerkiksi, mä oon vuosia juonut kahvia sokerilla ja maidolla. Ja aina pari lusikallista sokeria. Sama teen kanssa. Siinä saatto päivän aikana kerääntyä kuusi palaa sokeria. Huhh! Yksi päivä päätin aloittaa näiden juomien suhteen sokerittomuuden. Ensin käytin kahvissani makusiirappia, sitten kookosmannaa lusikallisen. Nykyisin en laita enää maidon lisäksi mitään kahviini. Teen kanssa vaihdoin ensin sokerin ruokosokeriin, sitten laitoin ensin appelsiininlohkoja ja sitten sitruunanlohkoja teehen ja sitten jätin kaiken pois. Löysin myös niin hyvän teen, että se ei kaipaa sokeria (Tescon Liquorice & Peppermint, rakastin jo Briteissä, nykyisin saa Suomestakin).

2. En oo koskaan hirveesti tykännyt ostella hedelmiä muovipusseihin ja ostella muovipusseja kaupasta, mutta ostin silti. Toki hyödynsin muovit uudelleen esim. roskispusseina. Nyttemmin olen ostanut kaupasta jonkun 10 erilaista kestokassia ja meidän auton takaloossissa on AINA niitä vaikka kuinka paljon. Pyrin pitämään siellä aina myös yhtä pientä punottua koria. Kerään kaikki hedelmät puntarin kautta koriin ja nappaan tarrat kiinni vaikka korin reunaan tms. Siitä ne lähtee helposti irti. Yritän aina muistaa ottaa kestokassin mukaan, ja jos se joskus unohtuu, niin minä tai mies juoksee kassajonosta sellaisen autosta hakemaan. Toki edelleen tarvitaan roskapusseja, mutta kun pyritään lajittelemaan roskamme, niin niitä menee vähemmän ja hieman luontoystävällisempiä pusseja, joihin ei ole painettu kaupan logoja sun muita. Hyyyyvin pieni askel, mutta askel sekin. Se tuottaa itse asiassa aina hirveän hyvän mielen, kun selviää kaupasta mahdollisimman pienin muovimäärin. Näin kesällä oon yrittänyt muistaa oman rasian mukaan, kun ostan marjoja. Ei keräänny niitä hiton muoveja niin paljoa. 

3. Mä en oo kierrättänyt roskiani hirveän pitkään vielä. Itse asiassa Ausseissa ja Lontoossa tää kaikki on tosi takapajuista ja siellä olin aina jotenkin tosi järkyttynyt ja niinpä nykyisin Suomessa asuessani kierrätän mahdollisimman paljon. Nyt meillä on erikseen lasiroskis, metalliroskis, pahviroskis, biojäte ja tavallinen roskis, ja syyskuusta lähtien aletaan kierrättämään myös muovi erikseen. Se ei maksa kovin paljoa edes omakotitaloasukkaana, eikä ole loppujen lopuksi älytön vaivakaan. Lapsen kanssa muoviroskaa ja lasiroskaa purkeista yms. tulee vaikka kuinka paljon ja tekisi liian pahaa heittää kaikki vaan samaan roskikseen. 

4. Poistan AINA meikit nykyään. Vähintäänkin meikinpoistoliinalla, mutta yleensä vähän tarkemmin vielä. Blogiani pidempään lukeneet muistaa varmasti, että aina ei ole ollut niin. 

5. Tää kuulostaa ehkä jotenkin hirveeltä, mutta saan niin paljon yhteydenottoja ja kysymyksiä, että en mitenkään ehdi paneutua kaikkiin. Oonkin pyrkinyt vastaamaan mahdollisimman monille, joskin sitten hyvin lyhyesti ja paneutumatta. Oon yrittänyt ottaa nyt tavaksi, että saatan "jutella" jonkun seuraajani kanssa IG:ssä. Kun seuraajani kysyy jotain tai jakaa jonkun kokemuksen, en vaan kuittaa sitä nopealla vastauksella, vaan kyselen lisää ja juttelen. Haluan antaa hieman takaisin sitä kaikkea, mitä saan teiltä, ja teen sen sitten vaikka yksi kerrallaan, vaikka se onkin pieni ele. Se tuo hyvää mieltä mulle ja toivottavasti hyvää mieltä hänelle. 

6. Yritän ottaa joka päivä 30 min itselleni ilman puhelinta ja ilman mitään. Olla vaan. Joka ikinen päivä, 30 minuutin ajan, kuunnella vain itseäni ja katsoa ympäristöäni. Joskus tää on 2.30 yöllä terassillamme viltin alla, joskus tää on sitten keskellä päivää lapsen nukkuessa. Pieni hetki jäsentää ajatukset ja yritän kuulostella itseäni. Systemaattisesti yritän sulkea pois mielestäni kaikki mahdolliset työasiat ja muut to do -listat ja vaan olla. 

7. Valitsen junan aina kun voin. Vaikka meillä tällä hetkellä on kaksi autoa (ei olla vieläkään ehditty laittamaan myyntiin edellistämme), ja näillä näkymin meille on vähän pakko jatkossa olla kahden auton talous, niin pyrin valkkaamaan junan aina kun voin. Käyn lähes viikottain Helsingissä ja menen sinne 90 % kerroista junalla. Yritän myös liikkua Tampereelle junalla ja välttää auton turhaa käyttöä. On toki mieluisampaa mennä Treelle 20 min autolla kuin 45 min bussilla tai kävellä ensin 20 min asemalle ja sitten vielä 11 min junalla, joka kulkee vaan kerran tunnissa ja joista joka toinen on korkea juna (vaunujen kanssa liikkuessa hankalaa). Mutta silti. Mulle tulee aina tosi hyvä mieli kun jätän auton kotiin ja kävelen tai menen julkisilla. 

8. Luomu ja kotimainen aina kun voi. Meillä on onneksemme sellainen taloudellinen tilanne, että kaupassa ei tarvii joka kerta katella hintalappuja, vaan enemmän sitä itse tuotetta. Yritän aina kun vaan voin ostaa luomua tai vähintäänkin kotimaista. Tää välillä riitelee sen kanssa, että yritän vähentää autoilua :D Esimerkiksi matkalla Helsingistä, jos tulemme autolla, mä yritän yleensä pysähtyä Wennborgin tilalla. Se toki tekee turhan lenkin kotimatkallemme, ja aikaa tuhriintuu puolisen tuntia ja tietenkin turhia ajokilsojakin, mutta sieltä saa ihan parhaita marjoja, ne on kaikki kotimaisia ja pakataan paljon ympäristöystävällisemmin esim. tuohikoreihin. En tietty yhden litran takia lähde koukkaamaan, vaan yleensä käyn sitten hakemassa pari-kolme laatikollista marjoja, joista iso osa syödään tuoreena ja osa pakastetaan.

9. Oon onnistunut aika hyvin viimeaikaisissa yrityksissäni vähentää ruoan hävikkiä. Toki edelleen jotain tulee heitettyä roskiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Yritän koko ajan järkevöittää ruokakauppa-hankintojamme ja pyrkiä olla ostamatta turhia ja tehdä kotiruoat sen mukaan, mikä pitäisi jääkaapista käyttää pois. Tää on myös mahdollistanut muutamat uudet mahtavat ruokaohjeet :D Usein multa kysytään myös siitä, mihin ruoka, jonka kuvaan postauksiin menee? Syötäväksi. Yleensä teen postausruokamäärät niin, että meillä on vieraita, jotta ruokaa voisi tehdä näyttävästi, mutta sitä ei menisi roskiin.

10. Mä en oo mikään liikuntahirmu ja aina välillä jopa välttelen urheilua. Oon kuitenkin huomannut, että iän mukana on vaan pidettävä itsestään parempaa ja parempaa fyysistä huolta, joten aloitin vähän aikaa sitten pienen haasteen itseni kanssa. Teen joka aamu herättyäni 40 vatsalihasta ja 20 askelkyykkyä. Pikkujuttu, mutta olo on minijumpan jälkeen freshimpi ja iloisempi ja jotenkin sellainen "minä sain jotain aikaiseksi". 

11. Pyrin syömään vähintään kerran päivässä, yleensä kaksi kertaa, täysin lihattoman ruoan. Jossakin vaiheessa söin tosi paljon liharuokia, mutta nyt pyrin syömään kerran päivässä kasvisruoan ja kerran päivässä sitten kalaa tms. En mitenkään aktiivisesti välttele lihaa, mutta pyrin usein valitsemaan myös jotain muuta. 

12. Olen armollinen. Vaikka nytkin olisi töitä vaikka kuinka paljon, juttuja rästissä ja pieni stressikin siitä kaikesta, niin aion sammuttaa sen kaiken mielestäni ja pakottaa mieleeni vaan söpöjä eläinvauvoja ja hyvää mieltä tarpeeksi ajoissa, jotta saan nukuttua aivan vähintään 7,5 tuntia. Näin kolmenkympin kynnyksellä itsensä ääripäihin piiskaaminen ei ole hyväksi ja vaikka keskeneräisten projektien loppuunsaattaminen aiheuttaakin suurta mielihyvää ja on jopa terapeuttista, epäsäännöllisten unien ja itsensä välillä äärirajoille vetämisen suhteen on liian isoja riskejä ja ongelmia. Ennen saatoin vaikka siivota aamuviiteen, jotta tulisi valmista ja sitten herätä 8 hoitamaan asioita, mutta nyt menen nukkumaan Tuhkimo-aikaan, jos aamulla on aikainen herätys (eli taaperoarjessa aina on :D) 

13. Kiroilen vähemmän kuin ennen. Tän eteen on tehty massiivinen työ ja vaikka edelleen saatan jossakin tilanteessa heittäytyä ihan merimieheksi, niin 95% ajasta kiroilen itse asiassa tosi vähän. Halusin kasvattaa lapseni ympäristössä, jossa kiroilu ei ole normi ja tehtyäni asian eteen tietoista työtä vuoden, olen itse asiassa hyvin tyytyväinen tuloksiin :) Ja jotenkin kummasti se aiheuttaa mussa hyvää mieltä ja vähän jopa saatan välillä itsekin huomata kiroiluni ihan eri tavalla kuin ennen ja pyrkiä pois siitä vielä enemmän. 

14.  Yritän käydä joka aamu nopeassa suihkussa, ja ennen kuin poistun suihkusta, vuorottelen pari minuuttia kylmää-kuumaa-kylmää-kuumaa selälleni ja dekoltee-alueelle. Se kuulemma tekee hyvää iholle ja rintojen kimmoisuudelle, mutta teen sitä enemmänkin sen takia, että se herättää ihan kunnolla ja virkistää paremmin kuin kahvi. Oonki viime ajat jättänyt aamukahvin pois ja juonut kahvini vasta joskus 14 aikaan. 

15. Soitan kerran viikossa jollekin läheisimmistä ystävistä pidemmän puhelun. Tiedän, että tää kuulostaa pieneltä, mutta välillä tuntuu, että jonkun kanssa saattaa mennä muutama kuukausi puhumatta puhelimessa. Joko tekstaillaan tai höpötellään Facessa tai jotain muuta, mutta nyt oon alkanut ihan oikeasti soittamaan. Jotenkin ystäväsuhde tuntuu lähemmältä, kun oikeesti ajan kanssa juttelee niitä näitä. Siinä saa itselleenkin tajuttoman hyvän mielen. 

 
 
 

Ladataan...
Mungolife

 

 

 

Wuhuuuu, onnea 10-vuotiaalle Mungolifelle! Ihan järjetön ajatus, että blogini on ollut olemassa kymmenen vuotta. Hippasen päälle kolmasosan elämästäni. Aika jännää. Miettikää, jos mun blogi on pystyssä vielä kymmenen vuotta, niin sen kaksikymmenvuotispäivänä se on ollut mukana puolet mun elämästä. 

Mietin tänään mun kymmentä rakkainta muistoa blogihistoriani aikana. Tavallaan tekisi mieli listata sellaisia ihania tapahtumia, joista oon kertonut blogissa, kuten Benji, Dante, häät yms. Mutta ne ovat oman elämän huikeita tapahtumia, jotka olisi olleet olemassa ilman blogiakin. Nyt vaan pääsin jakamaan ne kanssanne. Mietin, mitkä on niitä tapahtumia, jotka juuri blogi teki mielettömän hienoksi ja jotka blogini mahdollisti? Nämä ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan ihan vaan jossakin summittaisessa järjestyksessä, koska näiden järjestäminen paremmuusjärjestykseen olisi vain mahdotonta. 

 

1. Oma vaatemallisto 

Olin itse asiassa ihkaensimmäinen bloggaaja, joka suunnitteli vierailevana suunnittelijana malliston Nelly.comille. Se oli mieletön kokemus, jossa pääsi kokeilemaan millaista suunnittelijana oleminen olisi ja siihen sai valtavan hienosti tukea Nelly.comilta. Vaikka mallistosta ei aktiivisessa käytössä ole juuri mitään vaatetta, on tuo seitsemän vuoden takainen projekti edelleen lämpimänä muistona mielessäni. 

2. Maailmanympärimatka 

Yhteistyömme Rantapallon kanssa alkoi Australiaan muuttomme tiimoilta, mutta heti alussa neuvottelupöydässä oli idea maailmanympärimatkasta. Nuorena tyttönä mulla ei todellakaan olisi ollut taloudellista mahdollisuutta ensin muuttaa tyhjän päälle Ausseihin ja sitten lähteä vielä maailmanympärimatkalle. Tai no, olisi, mutta se olisi vaatinut pitkää taloudellista valmistautumista. 

Matkaan saatiin paljon apua ja ideoita Rantapallolta ja koko reissu oli ikimuistoinen kokemus, jota ei todennäköisesti olisi ikinä tullut tehtyä ilman blogia. 

3. Ammatti 

Jos en silloin kymmenen vuotta sitten olisi löytänyt Bloggeriin ja avannut omaa hassunnimistä sivua, jonne kirjoittelin kaikkea mahdollista, en välttämättä olisi tässä tilanteessa nykyään. Blogi on tehnyt minusta ammattibloggaajan, ja nykyään se on mun päätoiminen elantoni. En tiedä kuka tai mikä minusta olisi tullut ilman tätä. Tämä on vaikuttanut sekä nykyiseen työtilanteeseeni että siihen, kuka olen koulutukseltani. Aloitin oikiksen opiskelijana, mutta kymmenen vuoden kohdalla olen Bachelor (Hons) in Arts, Fashion Management. Olisinko opiskellut juristiksi? Olisinko vaihtanut koulua joka tapauksessa? En tiedä. Blogi ja muoti vei mukanaan ja löysin itseni Lontoosta opiskelemassa alaa. Myös tulevaisuuden urahaaveissa markkinointi on valtavan isossa roolissa, eikä se todennäköisesti sitä olisi, ellen olisi vuosia kerryttänyt kokemusta vaikuttajamarkkinoinnista. 

4. Ensimmäinen isompi blogimiitti

Muistelen sitä edelleen lämmöllä. En muista tarkalleen vuotta, olisko ollut 2009? Muistan, että järjestin silloiselle melko pienelle bloggaajaporukallemme kokonaisen tapahtuman, ja edelleen muistan sen kuvan meistä kaikista jätesäkkiasuissamme. Ne, jotka on olleet blogiskenessä mukana sen yhdeksän-kymmenen vuotta, muistaa sen. Näin jälkeenpäin ajatellen meidän ensimmäiset blogimiittimme oli ensimmäisiä askelia kohti tätä solidaarista, toisiaan tukevaa porukkaa, joka on nykyään ihan oma ammattikuntansa. 

5. Ensimmäinen palkkio bloggaamisesta

Muistan kuinka oudolta tuntui, että joku maksoi minulle bloggaamisesta. Joku ihan oikeesti maksoi euroja tililleni siitä, että minä kirjoitin tätä julkista päiväkirjaani. Ajatus on nykypäivänä melkeinpä absurdi, sillä milloin missäkin näkee pohdintoja siitä, minkä verran blogilla tienaa ja miten sen alkuun pääsee. Silloin aikanaan blogilla tienaaminen tuli positiivisena yllätyksenä sen tekemisen rinnalle. Kauas on tultu. 

6. MLL:n idolina olo 

Mut äänestettiin vuosia sitten Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdeksi nuorten idoleista. Se oli ihan älytön kunnia, ja edelleen muistan sitä lämmöllä. Arvostan todella paljon Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaa ja oli todella hienoa päästä olemaan pikkiriikkinen osa sitä kaikkea. 

7. Lukijoiden yhteydenotot

Niitä on lukemattomia. Ehkä ensimmäisinä tulee mieleen kolme eri lukijaa, erilaisella asialla. Yksi nuori nainen, jolle blogini toimi pienenä päivän piristyksenä kun hänen äitinsä oli saattohoitona. Yksi nuori nainen, joka löysi blogistani lujuutta syömishäiriön jälkimainingeissa ja yksi nainen, jonka lapsen kielijänne leikattiin mun blogin kirjoituksesta heränneen oivalluksen jälkeen. 

Näitä on oikeesti vuosien aikana tullut satoja. On niin paljon liikuttavia sähköposteja, joita olen itkenyt ja nauranut. On niin paljon ihania tarinoita, kauniita sanoja ja myötäelämistä. Eniten mieltäni lämmittää, kun saan kuulla olleeni avuksi. Varsinkin tässä silent refluksi/kireä kielijänne -jutussa. On ollut mieletöntä kuulla, että yli kymmenen vanhempaa on keksinyt blogistani, että heidän vauvallaan voisi olla tällainen ongelma ja menneet samoille lääkäreille ja saaneet saman avun. Ei oikein sanat riitä kertomaan, miten etuoikeutettu olo on siitä, että on omilla sanoillaan, omilla kirjoituksillaan päässyt auttamaan pieniä vauvoja. Ja monia monia aikuisia naisia.

8. Se yksi IG-seuraaja, joka...

... ehdotti Danten vatsavaivoista ekan kerran mainittuani koko refluksista. Meillä ei edes ollut silloin kovin ongelmallinen tilanne ja ajattelin tapahtumaa normaaliksi vauvan kehityksen vaiheeksi. Tämä seuraaja (jonka tunnusta en enää muista, enkä satojen viestien joukosta enää edes löydä) tarjosi refluksia yhdeksi jutuksi. Ohitin koko ehdotuksen ensiksi, sillä eihän Dante puklaillut. Ja vasta parin viikon päästä palasin tähän ajatukseen, kun enemmän ja enemmän tuli syitä ja huomasin oireiden sopivan täydellisesti. Kiitos tämän yhden ihanan lukijan, meidän pieni kultaakin kalliimpi poikamme, sai heti tarvitsemaansa hoitoa ja sai elää hyvin iloisen ja onnellisen, kivuttoman, vauvavuoden. En pysty edes kertomaan, kuinka kiitollinen olen. Ja jos tätä luet, niin toivon, että ymmärrät yhteydenottosi merkityksen. Se ei ollut ainutlaatuisen arvokas vaan meille, vaan kauttani myös monille muille!

9. Apu ja neuvot

Teidän apu ja neuvot ovat olleet tässä vuosien varrella ihan älyttömän tärkeitä. Oon saanut niin paljon apua erilaisiin ongelmiin ja koenkin välillä, että te olette mun tietopankki, mut terapeutti ja mun assistentti. On niin helppo kääntyä teidän puoleen ja saada teiltä apua, neuvoa, mielenkohennusta ja kaikkea muuta. Jotenkin tuntuu, että jokin asia on aina iloisuudessaan isompi tai sitten surullisuudessaan helpommin kannettava kanssanne jaettuna.

10. Kaikki lukijakohtaamiset

Oon kohdannut vuosien varrella satoja lukijoitani. On ihanaa, kun joku tulee vastaan ja sanoo "Moi, sulla on ihana blogi". (Valehtelematta 80 % teistä aloittaa aina tuolla samalla lauseella :D) Multa on pyydetty yhteiskuvia, multa on jopa pyydetty nimmareita. Ootte ihan hassuja! Olette niin ihania, niin hauskoja tyyppejä ja vaan niin iloisia kohtaamisia mun arjessa, että en voi tarpeeksi kiittää kaikkia teitä, jotka rohkeasti tuutte juttelemaan! Ootte parasta! 

+ BONUS: Aviomies.

Mähän tapasin sen tapahtumassa, jossa olin blogikollegoiden kanssa tapahtumajärjestäjän kutsumana. Tekis mieli kiusata mun miestä ja laittaa se vasta sijalle 11, mutta todellisuudessa siihen on syynsä, miksi en laske häntä tähän listaukseen mukaan, on mun yltiöromanttinen kuvitelma siitä, että what's meant to be, is meant to be. Me törmättiin Blockfesteilla, mutta me oltais yhtä hyvin voitu törmätä kaupassa, salilla (who am I kidding?) tai vaikka baarissa. Ei Suomi niin iso maa kuitenkaan ole. Mutta, Mungolife olemassaolo ainakin vauhditti tai varmisti meidän kohtaamisen. 

Aikamoisen sanattoman kiitolliseksi vetää kun alkaa miettimään tän blogin merkitystä mun elämälle. Mieletöntä, että osa teistä on ollut mukana kokonaiset kymmenen vuotta! Miettikää, KYMMENEN VUOTTA. Ja ihan yhtä lailla kiitos teille kaikille, jotka tulitte mukaan viikko sitten, kuukausi sitten, vuosi sitten... Milloin tahansa tämän polkuni varrella. 

Hieno vuosikymmen. Saa nähdä montako vuotta meillä on vielä yhteiseloa ja saadaanko vielä joskus juhlia sitä, että blogi on ollut mukana kaksi vuosikymmentä. 

Tervetuloa mukaan Mungolifen toiselle vuosikymmenelle ja tervetuloa uudistuneeseen Lilyn Mungolifeen :) 

P.S. Tiedättekö mikä on siisteintä tässä blogimuutossa? Mä pääsen melko helposti kaikkiin mun postauksiin vuosilta 2011 tähän päivään, vaikka iso osa niistä on piilotettu teiltä. Se oli vähän hankalaa Rantapallon puolella, mutta nyt näen ne kaikki helposti. Mietinkin, että nostalgiahöyryissäni voisin järkyttävän itseni nolaamisen riskilläkin nostaa sieltä muutaman postauksen. Minkä haluaisitte lukea? Edelliseen postaukseen tulleiden vastausten perusteella Vince Neilin tatska-postaus on ollut yksi ikimuistoisimpia, mutta mitä haluaisitte lukea uudelleen? 

Pages