Ladataan...
Mutsilook

Huh! Perjantai 13. oli yllättävän harmaa, pitkä ja erityisen epäonnekas päivä. Sää oli loskainen ja aamulla päälleni valitsemieni vaalean harmaiden housujen lahkeet eivät myöskään pelastuneet lialta ja kosteudelta. Toinen vaatekappale, joka perjantaina ei säästynyt sotkuilta oli musta silkkitoppini. Onnistuin nimittäin tuhrimaan sen aamukiireessä hammastahnalla. :/ Shiet! Päivään kuului myös tuhti määrä mokailua erilaisissa tilanteissa, yhdet kotiin unohtuneet auton avaimet sekä kiukuttelua ties mistä asioista.

Yleensä otan perjantai 13.päivän haasteena. En ole suostunut hyväksymään sen surullisen kuuluisaa mainetta, vaan olen aina pyrkinyt taistelemaan legendaa vastaan ja saanut epäonnen päivästä keskimääräistä mukavamman. Viime perjantai oli kuitenkin yhtä alamäkeä aamusta iltaan asti. Nyt viikonloppuna päätinkin tasata vähän tilejä ja taistella kunnolla huonoa mieltä sekä epäonnisia sattumia vastaan.

Ja kyllähän sitä tuli viikonlopun aikana karistettua viimeinenkin pisara perjantain huonoa energiaa pois! Napero nukkui pe-la välisenä yönä huikeat 12h ja heräsi vasta klo 8 lauantai aamuna. Päivään kuului myös itselläni pieni pako arkeen Helsinki Day Spassa, perheen kanssa vietettyä aikaa, hyvää ruokaa ja kirsikkana kakun päällä koko perheen yhteiset yli 2 tunnin päiväunet keskellä päivää!!!

Tänään naperolla jatkui unirytmi aivan samanlaisena: 12h yöunet ja kahdeksalta vasta ylös. Kaiken lisäksi Mirko antoi minun jäädä aamusta vielä nukkumaan pidemmäksi aikaa, ja kömminkin sängystä ylös vasta yhdeksän jälkeen. Päivästä kävimme koko porukalla Porvoossa, minne ajoimme pienen kiepin kautta. Pyörähdimme nopeasti myös Emäsalossa. Illasta minun olisi vielä tarkoitus mennä muutaman ystäväni kanssa elokuviin.

Nyt voisikin sanoa, että pejantai 13.päivän epäonnekkaat sattumat ovat aika hyvin nujerrettu ja olen valmis taas vastaanottamaan uuden viikkoon.

 

INSTAGRAM // FACEBOOK // BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Mutsilook

Yhteistyössä: Helsinki Wildfood

Ystäväni Helsinki Wildfoodista kysyi minulta syksyllä haluaisinko kokeilla, kuinka heidän tuotteensa soveltuvat lapsiperheen arkeen. Tähän minun oli todella helppo vastata myöntävästi, sillä meiltä kotoa löytyi jo merkin nokkoskristallisuola. Olin myös aikaisemmin maistanut heidän nokkosrouhettansa, joten nyt olikin mahtavaa saada sitä kokeiluun koko perheen ruokia varten. Myös marjarouheet kiinnostivat minua paljon.

Naperon täytettyä vuoden uskalsin alkaa huoletta lisäilemään hänenkin ruokaansa esimerkiksi nokkosta, joka pinaatin tai punajuuren tavoin sisältää nitraattia. Nitraatti taas voi haitata hapen kuljetusta elimistöön, joten virallisissa suosituksissa ns. nitraatinkerääjiä tulisi välttää alle 1-vuotiaiden ravitsemuksessa.* Vuoden rajapyykki olikin hyvä vaihe ottaa Helsinki Wildfoodin tuotteita meille testaukseen, ja näin laajentaa naperon makumaailmaa taas hiukan lisää.

Olin aikaisemmin kuullut, että nokkosrouhetta voi käyttää pinaatin tavoin. Ensimmäisenä halusinkin kokeilla, kuinka Pipsa Hurmerinnan "Pipsan keittokirja pienille ihmisille" -reseptejä voisi soveltaa nokkosen kanssa. Tuo keittokirja on ollut meillä kovassa käytössä, ja sen ohjeista on löytynyt monta naperon suosikkiruokaa. Kirjasta päätin kokeilla valmistaa pinaatti-riisipaistoksesta nokkosversion, sekä pesto-ohjeesta korvasin basilikan nokkosella.

Aikuisten nokkos-riisipaistos (lisätty suolaa ja reippaammalla kädellä juustoa) hävisi keittiömme pöydältä alle puolessa tunnissa ja sai osakseen paljon kiitosta. Myös meidän pienimmäinen testaaja näytti hyväksyvän uuden maun, mutta hieman hitammin lämmiten. Aluksi nimittäin paistoksen erilainen koostumus ja todennäköisesti myös maut aiheuttivat jonkin verran ihmetystä. Ensimmäisellä kerralla suurinosa ruoasta löytyikin lattialta. Tämä ei kuitenkaan ollut meille mitään uutta, sillä varsin tavallisesti uudet maut saattavat vaatia useitakin maistelukertoja. Jokainen ruokailukerta oli kuitenkin edellistä menestyksekkäämpi. Uskonkin, että seuraavilla kerroilla pinaatti-riisipaistos maistuu jo aivan eri tavalla.

Nokkospesto oli taas heti alusta lähtien suuri menestys! Se maistui todella hyvin koko perheelle ja sitä pystyi käyttämään monipuolisesti meidän perheen ruokiin. Lisäsimme pestoa kanan ja pastan sekä kvinoan ja vihannesten sekaan. Lisäsin tämän peston ohjeen myös Instagram-tililleni, jos kiinnostuit kokeilemaan.

 

 

Entäpä sitten ne marjarouheet?

Minulla on jo raskausajoista asti iskostunut päähäni tavoite välttää tavallista sokeria naperon ruokavaliossa mahdollisimman pitkään. Olenkin aikaisemmin käyttänyt hänen ruokansa makeuttamiseen vain marjoja ja hedelmiä. Tämän takia myös aristin aluksi ajatusta koivuSOKERISTA, jota Helsinki Wildfoodin marjarouhesekoitteet sisältävät. Luettuani kuitenkin paremmin tuotteesta minulle selvisi, että koivusokeri on lähes saman makuista kuin tavallinen sokeri, mutta se sisältää 40% vähemmän kaloreita. Koivusokeri nostattaa myös verensokeria tavallista sokeria huomattavasti hitaammin (koivusokerin glykeeminen indeksi on 7, tavallisen sokerin 68). Koivusokeri eli xylitol auttaa ehkäisemään hampaiden reikiintymistä ja lapsilla myös pienentää korvatulehduksen riskiä **.

Tämän tiedon ansiosta meidän keittiön yhdeksi makeutusvaihtoehdoksi on nyt päässyt myös Helsinki Wildfoodin puolukkakoivusokeri sekä mustikkarouhe koivusokerilla. Olemme käyttäneet näitä marjasekoituksia niin puuron, smoothien kuin rahkankin seassa. Esimerkiksi puuron sekaan ripoteltu pieni määrä marjarouhetta, johon on lisätty koivusokeria antaa aamu- tai iltapalaan sopivasti luonnollista makeutta ja tasoittaa tarvittaessa kirpeidenkin marjojen makua.

 

 

Haluan vielä loppuun kirjoittaa muutaman sanan Helsinki Wildfoodista. Minulle - niin kuin varmasti monelle muullekin - merkki edustaa aitoa ja vahvaa uskoa omaan tekemiseen ja omaan haluun tehdä maailmasta hitusen verran parempi paikka meille kaikille. Ystäväni Aino, ja siinä sivussa koko Helsinki Wildfoodin porukan menoa seuranneena, heidän toiminnasta huokuu päällimmäisenä syvä kunnioitus luontoa kohtaan. Heidän intohimonsa on edistää, innostaa ja opastaa meitä muitakin suhtautumaan erityisesti Suomen luontoon samanlaisella innolla kuin he tekevät. Itse ainakin myönnän kaupungistuneeni sen verran, että tiedostan kyllä meidän uskomattomat luonnonvarat, mutta en läheskään tarpeeksi niiden potentiaalia esimerkiksi nyt ruoanlaitossa. On ollutkin mielenkiintoista tutustua vielä paremmin Helsinki Wilfoodin toimintaan ja laajentaa omaa tietämystäni villiruokaa kohtaan! Enkä halua suinkaan lopettaa tähän. Jatkossa minua kiinnostaisi ehdottomasti osallistua esimerkiksi tyttöjen järjestämälle villiruokaretkelle tai –työpajaan, jotta oppisin katsomaan taas luontoamme uudella (btw. milloin luonnonvarojen hyödyntämisestä tuli uusi taito) tavalla.

Voit lukea lisää Helsinki Wilfoodista täältä

 

lähteet: * // **

EDIT 12.1.: ajatusvirhe, se rontti! Olin ajastanut postauksen ihan väärin, jonka syystä keskeneräinen teksti pääsi julkiseksi ennen aikojaan.

 

INSTAGRAM // FACEBOOK // BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Mutsilook

Kaksi vaatekappaletta, joista olen tällä hetkellä vain todella iloinen: Vai-kon Timberjack Beanie ja R/H Studion Magic Sweater. Kummatkin ovat täysin odottamatta saatuja lahjoja lähimmäisiltä. Mirko nimittäin oli tilannut minulle tuon pipon täysin yllätyksenä joulun jälkeen, ja pitkään haaveilemani paidan takana tarinaan kuuluu - viimeinen koko kaupassa ja muutamaa kuukautta ajoissa ostettu synttärilahja. <3

Kaksi muuta,vahvoja tyytyväisyyden tunteita herättävää vaatekappalettani ovat jo yli kymmenen vuotta sitten ostetut Tommy Hilfigerin talvikengät sekä siskoltani, myöskin yli 10 vuotta sitten, saamani Patagonian untuvatakki. Kummatkin ovat olleet ahkerassa talvikäytössä vuodesta toiseen, ja vieläkin täysin moitteettomassa kunnossa.

Toivonkin, että uudet Suomalaista desingia edustavat vaatekappaleeni yltäisivät käyttöiältään vähintäänkin samaan. <3

Share

Pages