Avioliitto ei ole (vain) tahdon asia

Ladataan...

Uusimmassa Trendissä on kiinnostava juttu avioeron läpikäyneistä pareista, jotka ovat turvautuneet pariterapiaan eron tullessa tai tultua. Aiheesta keskusteltiin myös Lilyn Toimituksen blogissa, otsikolla Eroammeko huonosti?

Avioeroista ja parisuhteiden vaikeuksista on ollut viime aikoina puhetta mediassa muutenkin. Suomen Kuvalehden pitkässä jutussa kerrotaan koskettavasti erään avioeron tarina. Hesarissa taas kirjoitettiin hiljan siitä, kuinka naiset odottavat parisuhteilta aiempaa enemmän ja kuinka miehet ovat näistä odotuksista aivan pihalla. Jutut ovat surullisia ja hämmentäviä.

Avioeroja käsiteltiin viime viikolla myös Radio Suomen Kaikki kotona -sarjassa. Jaksossa nimeltä Avioerossa ei ole voittajia haastateltavana on Väestöliiton psykologi, pari- ja perheterapeutti Keijo Markova.

Markova kohtaa työssään paljon pareja, joilla on suhteissaan vaikeaa, ja jotka kenties miettivät jo eroa. Kokemukseensa nojaten Markova sanoo, että joskus ero voi olla hyväkin asia.

"Ei ole tarkoitus, että teemme sellaista, mikä ei ole kenellekään hyväksi”, Markova toteaa.

Markovan mielestä ei ole mieltä jäädä tilanteeseen, joka ei ole hyvä itselle tai puolisolle. Markovan mukaan ihminen ansaitsee ja haluaa hyvää elämää. Ja jos hyvä elämä ei ole enää mahdollista nykyisessä liitossa, eikä liitto tarjoa enää rakkautta, läheisyyttä, turvallisuutta ja iloa, siihen ei ehkä kannata jäädä.

“Jos suhde ei tuota sitä, mitä varten se on tehty, eikä se näytä menevän parempaan, miksi siihen jäisi?” Markova kysyy.

Markovan mukaan avioliitossa ei aina ole mahdollisuutta saada läheisyyttä tai tukea omaan hyvään oloonsa. Markovan sanoin aina ei voi myöskään "saada toisen kautta rakastavaa yhteyttä itseensä". Kodin tulisi olla paikka, johon on hyvä tulla, mutta aina näin ei ole. Tästä syystä Markova ei myöskään näe, että avioliitto olisi yksinomaan tahdon asia.

Tahdon lisäksi tarvitaan nimittäin myös rakkautta. Jos suhteesta puuttuu rakkaus, pelkkä tahto ei riitä.

Share

Kommentit

Maria Hakkala

Viimeksi eilen kuuntelimme avokin kanssa alakerran alati riitelevää pariskuntaa, ja mietimme, että mikä ihmeessä siinäkin suhteessa on niin hyvää, että he siinä pysyvät, sillä heillä huudetaan aggressiivisesti kellonajasta ja päivästä riippumatta. Olemme itse menossa naimisiin syksyllä, ja ilman sitäkin onni ja rakkaus on läsnä koko ajan, vaikka mekin väännämme asiasta kuin asiasta usein. Itse hämmästelen usein (ja siunailen onnellisena), miten omassa suhteessamme asiat ovat todella hyvin, sillä media ja muut ihmiset antavat usein ymmärtää, että pitkässä suhteessa yhteiselo tylsistyy määrättömästi. Yli kahdeksan vuoden yhdessäolosta huolimatta en todellakaan voi sanoa tuntevani avokkiani läpikotaisin, ja meillä on niiin hauskaa yhdessä. :)

[vähän meni asian vierestäkin]

Hanna R.

Kiitos kommentista! Ja ihanaa häiden alusaikaa teille :)

Mediassa tosiaan ehkä vähän vääristyy kuva siitä, mikä suomalaisten parisuhteiden tila on - uutisoidaan avioerojen määrää ja parisuhteiden vaikeutta. Mutta esim. Väestöliiton Perhebarometri parin vuoden takaa osoittaa, että oikeasti suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä parisuhteisiinsa. Kykymme ja halumme elää parisuhteessa on kymmenen viime vuoden aikana voimistunut. Pitkissäkin parisuhteissa voi siis tosiaan olla hauskaa :)

Hmm (Ei varmistettu)

“Jos suhde ei tuota sitä, mitä varten se on tehty, eikä se näytä menevän parempaan, miksi siihen jäisi?” Markova kysyy.

Pitääkö suhteen tuottaa jotain? Eivätkö ihmiset tuota sitä suhdetta? Tässä tulee taas ilmi ihmisten outo käsitys siitä, että parisuhde olisi jonkinlainen erillinen organismi, joka vuosien mittaan saattaa muuttua myrkylliseksi - tai pysyä mukavana. Kuuluu samaan epämääräisyyksien sarjaan kuin "kasvoimme erillemme". Monet eivät näe, että omat teot ja tekemättä jättämiset jokapäiväisessä arjessa muokkaavat suhdetta jatkuvasti. Itse näen asian niin, että jos kaikki on jo tehty, eikä itsellä tai vasta puolella ole enää millään tasolla intressejä tehdä töitä suhteen parantamiseksi niin silloin on aika laittaa lusikat jakoon. Tärkeintä olisikin pitää yllä molemminpuolista halua ratkaista konfliktit ja muutokset, joita elämä taatusti tarjoaa. Jos tässä ei yhdessä onnistuta, on ero (henkinen tai varsinainen) varmasti edessä.

Kommentoi

Ladataan...