Hääpukumuotia 50-luvulta tähän päivään

Ladataan...

Brittiläinen häälehti Brides viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhliaan. Juhlavuotensa kunniaksi lehti on koonnut katsauksen hääpukumuodista 50-luvulta tähän päivään. Ja sukellus hääpukujen historiaan on muuten todella kiehtova!

Katsaus alkaa 1950-luvulta, jolloin maailma oli pikkuhiljaa toipumassa 40-luvun sotavuosista. Tyyli oli 1950-luvulla hillityn eleganttia ja häämuotiin kuuluivat muun muassa lyhyet hunnut, vyötäröä korostavat puvut sekä runsaat pitsit. Vuosikymmenen merkittävimmät häät olivat Grace Kellyn ja Monacon ruhtinas Rainierin häät vuonna 1956. Myös Elizabeth Taylor ihastutti morsiamena vuonna 1950. 

1960-luvulla naisten helmat alkoivat lyhentyä, eivätkä edes aivan minimittaiset hääpuvut olleet tavattomia. Toisaalta myös hippiaika vaikutti hääpukuihin ja 1960-luvun morsiamen valinta saattoi olla myös pitkä, kaftaanimallinen hääpuku. Yksi 60-luvun muoti-ikoneista oli Jacqueline Kennedy, jonka kuuluisaksi tekemiä pillerihattuja nähtiin myös morsiamilla. Pään takaosalla keikkuva pillerihattu korosti ajalle tyypillisiä korkeita kampauksia. Oma äitini on muuten avioitunut 1960-luvulla ja hänen puvussaan on nähtävissä yksi tuolle ajallinen tyypillinen piirre: Hunnun korvasi pukuun kuuluva huppu! 

1970-luvulla muotivirtaukset vaihtelivat paljon, eikä mikään yksi tietty suuntaus noussut morsiuspuvuissa ylitse muiden. Moni 1970-luvun morsian ei itse asiassa käyttänyt varsinaista hääpukua lainkaan, vaan hääpukuna saattoi olla värikäs leninki tai housupuku. Tämänkin suuntauksen voi todeta perhepiirissämme. Äitini molemmat siskot ovat avioituneet 70-luvulla, eikä kummallakaan ollut valkoista hääpukua. 

1980-luvun häämuotiin löivät sitten vahvasti leiman prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin vuonna 1981 järjestetyt häät. Diana kantoi David ja Elizabeth Emmanuelin suunnittelemaa valtavaa, silkkitaftista ja pitsistä valmistettua hääpukua, jonka laahus oli lähes seitsemän metriä pitkä ja johon oli kirjailtu tuhansia helmiä. Rypytykset, röyhelöt, ruusukkeet, rimpsut ja runsaus jäivätkin 1980-luvun häämuotiin. Tuttuja olivat myös valtavat olkatoppaukset ja tupeeratut kampaukset, television suosikkisarjojen Dallasin ja Dynastian hengessä. 

1990-luvun alkupuolella häämuodissa oli vielä vahvoja kaikuja 80-luvulta ja puvut olivat romanttisia, runsashelmaisia prinsessaunelmia. Hihattomia pukuja ei juurikaan käytetty, vaan puvut olivat usein peittäviä. Suomalaisista morsiamista vuonna 1995 avioitunut Tanja Karpela edusti 1990-luvun prinsessatyyliä viimeisen päälle. Vuosikymmenen loppua kohti muoti kuitenkin yksinkertaistui ja ihanteeksi nousi John F. Kennedy Juniorin puoliso Carolyn Bessetten pelkistetty tyyli vuodelta 1996. 

David ja Victoria Beckham avioituivat vuonna 1999 ja "Posh Spice" asetti tietyt askelmerkit 2000-luvun häämuodille: Hääpuvuista tuli entistä rohkeampia. Hääpuvut tulivat myös voimalla populaarikulttuuriin. Esimerkiksi Sex and the City -elokuvassa (2007) Sarah Jessica Parker sai sovitella ylleen seitsemää huippusuunnittelijoiden suunnittelemaa pukua. Joukossa muun muassa Oscar de la Renta, Christian Lacroix, Vera Wang ja Vivienne Westwood

2000-luvulla on nähty myös upeita kuninkaallisia häitä (prinsessa Victoria ja Daniel Westling Ruotsissa, prinssi William ja Kate Middleton Briteissä), jotka ovat antaneet runsaasti vaikutteita häämuotiin. Mutta leimallisinta 2000-luvun hääpukeutumiselle on kuitenkin ehkä se, että lähes mikä tahansa on nyt mahdollista. Hääpuku voi olla lyhyt tai pitkä, valkoinen tai värikäs, pitkähihainen tai hihaton. 2000-luvun morsiamella on ennen kaikkea mahdollisuus ja vapaus valita, millaisessa asussa tärkeän päivänsä viettää. 

Minkä vuosikymmenen häämuoti viehättää sinua eniten? Entä kenen menneiden vuosien julkkismorsiamen tyyli on jäänyt parhaiten mieleesi? 

PS. Jos haluat lukea lisää hääpukujen historiasta, suosittelen tutustumaan Marnie Foggin teokseen Vintage Weddings: One Hundred Years of Bridal Fashion and Style.  

Share

Kommentit

iidami
Bambino

Ostin kanssa tän juhlanumeron pari viikkoa sitten, ja tää häämuodin historia -juttu oli aika kiva. Erityisesti 50-luvun puvuissa näkyi kivoja juttuja, tosin sen aikakauden mekkomuoti on muutenkin makuuni. Satuin muuten tuohon Vintage Weddings -kirjaankin törmäämään just eräässä outlet-kaupassa, mutta hillitsin itseni enkä ostanut sitä, selailin vain :)

Sekä tuossa häämuoti- että siinä julkkismorsian- jutuissa mua kuitenkin ärsytti se, että niistä molemmista olisi voinut tehdä vähän laajemmat. Varsinkin, jos otsikossa luvataan "60 tyylikkäintä morsiota ikinä", olisi oikeasti kiva nähdä niistä kaikista kuvat, eikä vain noin puolista. 

Tää nyt menee vähän ohi aiheen, mutta jotenkin häälehdet on aina pieni pettymys. Into piukassa aina bongaan mielenkiintoisen näköisiä juttuja kannesta, ostan lehden ja sitten ne "kivat jutut" on aina ihan plääh, vailla mitään oikeaa sisältöä, ja loput lehdestä onkin vain mainoksia. Toki on kiva selata nättejä kuvia ihanista mekoista ja muista ... mutta toisaalta voisin selailla samoja kuvia esimerkiksi Pinterestistä -- ihan ilmaiseksi. 

Hanna R.

Joo, ihan sama juttu tökkäsi myös minulla silmään, että mukana ei todellakaan ollut kuvia kaikista lehden suosikeikseen valitsemista morsiamista. Olisivat tehneet lyhyemmän listan, niin kaikista olisi mahtunut kuvat :)

Ja ulkomaiset häälehdet ovat tosiaan usein aikamoisia pettymyksiä; kuten sanoit, niin lähinnä niissä on sivukaupalla mainoksia, mutta ei juurikaan oikeasti kiinnostavaa sisältöä. Itse tykkäisin lukea henkilöhaastatteluja suunnittelijoista yms. mutta nyt tulee tosiaan sama fiilis kuin selailisi Pinterestiä. Kotimaisissa häälehdissä tykkään eniten niistä "todelliset häät" -jutuista, erityisesti jos niissä on tuttuja paikkoja.

Pitääpä ehkä kirjoittaa tästä asiasta joku syvempi analyysi joskus! :)

Kommentoi

Ladataan...