Kalevalan päivän kunniaksi: Näin sujuivat Pohjolan häät

Vuosi sitten kertasin Kalevalan päivän kunniaksi blogissani, kuinka sujuivatkaan Pohjolan häät. Kalevala täyttää tänä vuonna 180 vuotta, joten tuodaanpa juhlavuoden kunniaksi nopea katsaus Seppo Ilmarisen ja Pohjan neidon hurjista häätapahtumista myös tänne Lilyn puolelle.

Kalevalan tavoitelluin nainen on kaunis Pohjan neito, jota käyvät vuorotellen kosimassa niin Väinämöinen, Ilmarinen kuin Lemminkäinenkin. Näin neidosta virkki vanha Väinämöinen:

"Äijä on mulla lausumista: 

onp´on neiti Pohjolassa, 
impi kylmässä kylässä, 
jok´ei suostu sulhosisin, 
mielly miehi´in hyvihin. 
Kiitti puoli Pohjan maata, 
kun onpi kovin korea:
kuuhut paistoi kulmaluilta, 
päivä rinnoilta risotti, 
otavainen olkapäiltä, 
seitsentähtinen selältä."

Kalevalan miehet kohtaavat Pohjolaan suuntautuvilla kosioretkillään monenlaisia vastuksia. Väinämöinen muun muassa lyö omalla retkellään kirveellä polveensa. Kiivas Lemminkäinen taas päätyy palasina Tuonelan virtaan, josta äiti käy hänet haravoimassa. 

Kapuloita rattaisiin laittaa myös tavoitellun neitokaisen äiti, Pohjolan emäntä, joka asettaa kilpakosijoille kiperiä tehtäviä. On Sammon taontaa, kyisen pellon kyntämistä, Tuonen karhun ja Manalan suden kaatamista ja vielä hauen pyyntöä Tuonelan joesta.

Lopulta Pohjolan emäntä taipuu ja lupaa tyttärensä itselleen Seppo Ilmariselle. Ja niin päästään valmistelemaan häitä. Ensin teurastetaan härkä, sitten pannaan olutta ja ryhdytään valmistelemaan ruokia. Kaikki Pohjolan kansa ja Kalevan kansa kutsutaan - paitsi Lemminkäinen, jota Pohjolan emäntä pitää "toraisana tappelijana".

"Silloin Pohjolan emäntä 
pani kutsut kulkemahan
airuhut vaeltamahan.
Itse tuon sanoiksi virkki: 
Ohoh, piika pikkarainen, 
orjani alinomainen!
Kutsu rahvasta kokohon, 
miesten joukko juominkihin!
Kutsu kurjat, kutsu köyhät,
sokeatki ja vaivaisetki, 
rammatki, rekirujotki! 
Sokeat venehin soua, 
rammat ratsahin ajele;
rujot re´in remmätellös!"

Ja häät ovat mahtavat. Väinämöistä pyydetään laulamaan, olutta kannetaan tuoppikaupalla ja tarjottavaa on pitoväelle yllin kyllin. 

”Olipa lohta luotasilla, 
sivulla sianlihoa, 
kupit kukkuraisillansa, 
vai´it varpelaitehilla
syöä kutsuvierahien 
ja vävysen liiatenki”.

Kun häät sitten ovat ehtoopuolella, on tuoreen moriusparin aika siirtyä uuteen kotiinsa. Pohjan neito kuitenkin purskahtaa itkuun, kun tulee aika jättää lapsuudenkoti. Morsian saa osakseen lohdullisia sanoja, koska onhan hänen vierellään kuitenkin hyvä mies.

”Kun katsot kupehellesi, 
oikella puolellesi, 
onpa sulho suojassasi, 
mies verevä vieressäsi!”

Hyvää Kalevalan päivää, hyvät lukijat!

(Sitaatit ja kuvat: Kalevala, 30. painos, SKS, Helsinki.)

Share

Kommentoi