Kaupunginteatterin Avoin liitto ei naurattanut

Ladataan...

Helmikuun Trendissä toimittaja Oona Juutinen kirjoitti puhuttelevasti omasta avoimesta suhteestaan ja siihen liittyvistä vaikeista tunteista. Aihe puhutti kovasti myös täällä Lilyssä

Avoin parisuhde on ristiriitaisuudessaan niin kiinnostava aihe, että kun ystäväni viime viikolla kysyi, haluaisinko lähteä hänen kanssaan katsomaan Helsingin Kaupunginteatterin näytelmää "Avoin liitto", innostuin heti. Ajattelin, että olisi kiinnostavaa nähdä, kuinka avointa suhdetta käsitellään teatterin keinoin. Ehkä näytelmästä saisi jotain uusia näkökulmia?

Niinpä otimme lauantai-iltana suunnaksi Studio Pasilan. Näytelmä kertoo kolmisenkymmentä vuotta naimisissa olleesta pariskunnasta, jonka avioliitto on kriisissä. Mies on alkanut käydä vieraissa ja miehen käytös on viedä vaimolta mielenterveyden. Pari ei kuitenkaan päädy avioeroon, vaan miehen ehdottamaan "avoimeen liittoon", johon nainen pitkin hampain suostuu. Katsojalle ratkaisu on käsittämätön. 

Näytelmän olisi tarkoitus olla komedia, mutta ainakaan meitä se ei ystäväni kanssa naurattanut. Asetelma ei ollut mielestämme lainkaan hauska. Näytelmän mies vaikuttaa mulkerolta, joka ehdottaa avointa liittoa voidakseen jatkaa vaimonsa pettämistä. Avointa on lähinnä se, että mies voi nyt huoletta panna ketä haluaa, minkä jälkeen hän loukkaa vaimoaan kertomalla tälle seikkailuistaan avoimesti. Ei liene yllättävää, että kun vaimo sitten löytää kiinnostavan suhteen, miehen ajatukset avoimesta liitosta kääntyvät päälaelleen. 

Nähdäkseni kyseessä ei siis ole mikään todellinen avoin parisuhde, jossa olisi sovitut säännöt, luottamusta ja johon olisi ryhdytty molempien toiveesta. Sen sijaan näytelmässä esitetään jonkinlainen irvikuva avioliitosta. Katsoin ensimmäiset kymmenen minuuttia näytelmää suu auki miettien, missäköhän vaiheessa näytelmä alkaisi olla oikeasti hauska tai puhutteleva. Sitä hetkeä ei koskaan tullut. 

Avoin liitto on italialaisten näytelmäkirjailijoiden Dario Fon ja Franca Ramen kirjoittama. Aviopari laati tekstin vuonna 1983 ja ehkä näytelmää pitäisikin katsoa kehyksenä 80-luvun syvästi katolinen Italia. Avioero ei ole tuohon aikaan ollut vaihtoehto,  ja miehen kaksinaismoralismin osoittaminen ja sille nauraminen lienee ollut hykerryttävää ja jopa vapauttavaa. Nyt näytelmä on kuitenkin tuotu nykyaikaan, muun muassa viittauksilla Ukrainan kriisiin ja sote-uudistuksen kaatumiseen, ja tähän aikaan sovitettuna asetelma tuntui vain vastenmieliseltä. 

Näytelmän pääosia esittävät Sixten Lundberg ja Riitta Havukainen, joka on näytelmän pelastus. Havukainen on ilmeikäs ja monipuolinen, ja hänen ansiostaan näytelmän pystyi katsomaan loppuun asti. Tunti ja vartti oli näytelmälle ihan riittävä mitta. 

Olin pettynyt, että näytelmässä ei saatu avoimesta parisuhteesta irti mitään kovin järkevää - farssi käsittelytapana ei vain tuntunut erityisen älykkäältä. Näytelmä tavoittaa avoimen parisuhteen tunteista vain ne kaikkein ilmeisimmät (mustasukkaisuuden, epäilyn, surun), muttei anna katsojalle mitään todellista pureskeltavaa, saati käsittele asiaa monitasoisesti. Olimme ystäväni kanssa lähinnä hämmentyneitä teatterista lähtiessämme. 

Avoin liitto -näytelmän sijaan annankin aivan toisenlaisen teatterisuosituksen. Epäsovinnaisia parisuhteita, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja polyamoriaa käsitellään erittäin kiinnostavasti Juuso Kekkosen Outo Homo -monologissa. Kolmetuntinen näytelmä rantautuu tällä viikolla Tampereen Legioonateatteriin, liput ovat myynnissä Tiketissä.  

Share

Kommentoi

Ladataan...