Petipuuhia 2

Ladataan...

Kuka se siinä köllii? Meidän sängyllä? 

Ehkä muistatte muutaman viikon takaisen Rion petipuuhia koskevan postauksen? Tarina jatkuu niin, että netistä hankkimamme koirapeti ei sitten loppujen lopuksi oikein kelvannutkaan Riolle. Mahdollisesti se myös kuuli, kun luin netistä ääneen erästä artikkelia, jossa todettiin "kuullun huhuja brasilianterriereistä, jotka eivät nuku sängyssä". 

Viime viikolla koira sitten yksinkertaisesti päätti, että sen nukkumapaikka on jatkossa meidän sängyssämme. Kävi siis juuri se, mistä Anna-Stina Nykänen jokin aika sitten Hesarissa varoitteli

Rio aloitti levittäytymisensä ovelasti.

Ensin se pomppasi sänkyymme aamulla heti herätyskellon soitua, jolloin olin useimmiten vielä niin unessa, etten jaksanut nostaa koiraa heti alas. Jäin pari kertaa hetkeksi köllimään ja vanuttamaan lämmintä koiraa vieressäni. Virhe numero yksi. 

Seuraavaksi koira alkoi hypätä jalkopäähämme keskellä yötä, kun olimme molemmat unessa. Silloin, kun nukuimme kevyesti, heräsimme ja nostimme koiran takaisin omalle pedilleen. Rio kuitenkin oppi nopeasti, että hyökkäystä ei kannata tehdä liian aikaisessa vaiheessa. Se alkoikin pompata sänkyymme vasta siinä vaiheessa, kun olimme niin sikeässä unessa, ettemme kyenneet reagoimaan siihen mitenkään. Jossain vaiheessa aamuyöllä sitten vaan tajusi, että jalkopäässä on jotain lämmintä. Virhe numero kaksi. 

Pian olimmekin siinä vaiheessa, että koira katsoi, että sänkymme itse asiassa on hänen oikeutettu nukkumapaikkansa, eikä alas nostamisella ja käskemisellä ollut enää oikein mitään vaikutusta. Jotkut asiat nämä otukset vaan oppivat tosi nopeasti. Ja ainakin tätä omistajaa asia lakkasi häiritsemästä. 

On tästä kehityskulusta koitunut nimittäin hyviäkin puolia: Yöt ovat huomattavasti rauhallisempia, kun koira nukkuu jalkopäässämme. Se ei lähde vaeltelemaan yön aikana, eikä sen tarvitse tarkistella, olemmeko vielä unessa. Enää ei siis tarvitse herätä siihen, että pienet kynnet rapisevat parketilla. Rekku koisaa tyytyväisenä peittoni alla, enkä ainakaan itse herää sen touhuihin missään vaiheessa. Toki pieni patteri myös lämmittää. 

Mutta ne periaatteet sitten. Aluksi ajattelimme, että koira ei tule sohvalle. Mikä onnistuikin niin kauan, kunnes se oppi itse hyppäämään sohvalle. Ja sitten olikin aika mukavaa, kun koira käpertyi televisiota katsoessa ihan viereen. 

Parista periaatteesta tingimme jo koiran hankintavaiheessa. Mieheni määritteli jossain vaiheessa, että "meille ei sitten tule terrieriä, eikä sellaista koiraa, jota täytyy pukea". No, tuli brasilianterrieri, jolla ei ole pohjavillaa. 

Asiaa pähkäiltyäni olen tullut siihen tulokseen, että niin kauan, kuin koiran peruskäytös ja -koulutus on kunnossa, sängyssä tai sohvalla loikoilemisella ei ole niin isoa väliä. Lakanoita voi vaihtaa useammin ja sohvaa voi imuroida. Mutta sen olen totisesti oppinut, että terrieri on sitkeä eläin, joka jaksaa yrittää ja yrittää ja tunkeutuu vaikka väkisin sänkyyn. Ja toki myös sydämeen. 

Share

Kommentit

Elle Epoque

Hehee! Teilläkin on nyt sitten kolmen kimppa :) Koirat <3

Hanna R.

Joo, näin siinä käy. Karvahanurit <3

Kommentoi

Ladataan...