Ladataan...

"Oulun vauvasurmat: Äidille elinkautinen murhista" 
"
Lapselle karmeaa kohtelua: Äitipuoli löi ja piti tyttöä nälässä"
"Nainen puukotti Joensuussa" 

Edelliset otsikot on poimittu eri medioista parin viime viikon ajalta. Viime talven järkyttävimpiä kotimaan uutisia olivat Kuopiossa ja Rautavaaralla tapahtuneet perhesurmat, joissa molemmissa tekijänä oli perheen äiti.  Teot olivat kamalia ja erityisen pahana niitä tunnutaan pitävän siksi, että väkivaltaan syyllistyi nainen. 

Naiset mielletään useimmiten väkivallan uhreiksi, mitä toki tukevat tilastotkin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2014 viranomaisten tietoon tulleista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista peräti 69 prosenttia oli naisia. Mutta myös naiset heiluttavat nyrkkejä: Runsaat puolet parisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä kohdistui miehiin. Lisäksi noin 35 prosenttia vanhempien alaikäisiin lapsiinsa kohdistamasta väkivallasta oli naisten tekemää.

Väkivalta aiheuttaa valtavaa häpeää ja tuskaa sekä sen kokijalle että tekijälle, minkä vuoksi siitä on tärkeää puhua avoimesti. On myös hyvä tietää, että apua on saatavilla. 

Ystäväni työskentelee naisten ehkäisevän väkivaltatyön parissa ja kutsui minut muutama viikko sitten tutustumaan Maria Akatemian tekemään, naisten perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevään Demeter-työhön. Pääsin juttelemaan aiheesta tarkemmin psykologi Maria Lindroosin kanssa. 

Lindroosin mukaan Maria Akatemiaan tuli viime vuonna lähes 200 puhelinsoittoa naisilta, jotka joko pelkäävät käyttävänsä tai ovat jo käyttäneet väkivaltaa, tavallisimmin lapsiaan tai kumppaniaan kohtaan. Suurin osa yhteydenotoista tulee tavallisilta pienten lasten äideiltä. 

Naiset ovat herkkiä omille tunteilleen ja hakevat helposti apua. Mutta on paljon niitäkin, jotka ovat kantaneet avoimen linjamme numeroa taskussaan pitkään. Väkivaltaan liittyvä häpeä on usein niin suurta, että kynnys avun hakemiseen saattaa olla korkea”, Lindroos kertoo. 

Väkivaltaa päädytään käyttämään tilanteissa, joissa avuttomuuden ja vihan tunteet ottavat vallan ja tilanteen hallinta riistäytyy käsistä. Perheväkivaltatilanteissa kyseessä ovat usein väkivallan tekijän luomat odotukset, jopa hyvin epärealistiset ajatukset siitä, kuinka arjen pitäisi kumppannin ja perheen kanssa sujua ja miltä sen kuuluisi tuntua. Kun odotukset eivät täytykään, pettymyksen tunteet saattavat purkautua väkivaltaisesti. Esimerkiksi Lindroosin mukaan käy se, kun äiti pukee kiireessä kiukuttelevalle lapselleen haalaria. 

Yhtäkkiä haalaria saattaakin pukea toinen 3-vuotias. Vanhempi saattaa vajota avuttomuuden tunteeseen, lapsen tasolle ja kokea, ettei selviä tilanteesta. Äiti kokee, että tunteet eivät ole enää erillisiä, eikä lapsi toimi omista impulsseistaan käsin, vaan häntä itseään vastaan”, Lindroos kuvaa. 

Väkivalta voi siis purkautua arjen kuormittavassa tilanteessa avuttomana reagointina - lyömisenä, läimäyttelynä tai tukistamisena, mutta myös esimerkiksi henkisenä väkivaltana, kuten haukkumisena tai lapsen hylkäämisenä keskelle omaa tunnemyrskyään. 

Lindroosin mukaan väkivallan taustalla on usein jo lapsuudessa koettua turvattomuutta, arvottomuuden kokemusta ja psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa. Hän kuitenkin korostaa, että väkivaltaisuus ei välttämättä ole opittu toimintamalli. Enemmänkin kyseessä on se, että omista varhaisista kokemuksista aiheutuneet kipeät, arvottomuuden tunteet nousevat yllättäen pintaan arjen tilanteessa ja purkautuvat avuttomalla tavalla, jossa pahimmillaan päädytään vahingoittamaan itselle läheistä ihmistä. Kyseessä voi olla myös jonkinlainen hallintapyrkimys omiin tai toisen ihmisen tunteisiin ja elämään. 

Kupla puhkeaa, kun tajuaa, että toinen ihminen onkin erillinen ja omanlainen, ei vain sellainen kuin ajattelin”, Lindroos kertoo. 

Esimerkiksi Maria Akatemian Demeter-työssä keskitytäänkin paljon omien tunteiden käsittelyyn. Yksilökeskusteluissa ja ryhmätapaamisissa tähdätään asiakkaiden itsetuntemuksen parantamiseen, mutta myös arjen kuormittavuuden kartoittamiseen ja vertaistukeen. Korostuva ajatus on, että tuntea voi mitä vain, mutta on tärkeää ottaa vastuu sekä omista tunteistaan että siitä, kuinka niiden perusteella toimii. Väkivalta on väärin, mutta se on ehkäistävissä. 

Jokainen meistä hermostuu joskus ja päässä saattaa risteillä mustia ajatuksia. Mutta mistä tietää, että tilanne on mennyt liian pitkälle ja että hälytyskellojen pitäisi soida? Lindroosin mukaan itseltään kannattaa kysyä, onko tämä se tapa, jolla haluan toimia. Jos vastaus on ei, kannattaa hakea apua. 

Jos herää siihen, että on huolissaan itsestään. Jos tunne säikäyttää tai huolestuttaa. Ärsytystä ei kannata kerryttää”, Lindroos rohkaisee. 

 

Maria Akatemian valtakunnallinen Avoin linja päivystää numerossa 09 7562 2260 tiistaisin ja torstaisin klo 16-18 ja perjantaisin klo 12-14. Avoimen linjan kautta on mahdollista päästä Demeter-terapeuttien kanssa käytäviin yksilökeskusteluihin ja osallistumaan ryhmätapaamisiin. Linja on kesätauolla 28.6.-4.8.2015 välisen ajan. Palvelut ovat maksuttomia. Toimintaa rahoittaa RAY. Lisätiedot: http://www.maria-akatemia.fi 

 

 

Share