Ladataan...

Viime juhannuksena luoksemme muutti kilonpainoinen nyytti, brasialianterrieri Rio eli viralliselta nimeltään Teitein Dancing Queen. Pikkuinen vilahti ensin sängyn alle, nuuski kaikki nurkat ja kömpi sitten syliini nukkumaan. 

Tänään tuo pikku sähikäinen täyttää vuoden. Juhlapäivän kunniaksi kuvia Riosta vuoden varrelta. 

1. Ensikohtaaminen. 

2. Nappisilmä ensimmäistä viikkoa uudessa kodissa. 

3. Reipas automatkustaja. 

4. Brassi nauttii helteestä. 

5. Omassa pedissä

6. Päikkäriasentoja.  

1. Rio, 5 kk, päivän asu -kuvassa. 

2. Viikin eläinsairaalan päivystyksessä

3. Aikakauslehdet maistuvat.  

4. Yhteispäikkärit sohvalla. 

5. Brassi on utelias koira. 

6. Rapsutukset = parhautta. 

Onnea Rio!
 

Ps. Kaikki kuvat Instagram-tililtäni. Joko seuraat?

 

Share

Ladataan...

Koirajuttuja ei ole ollut täällä blogissa pitkään aikaan. Ajattelin korjata asian, koska tiedän, että niillä on ainakin kaksi lukijaa. Terveisiä äidille ja anopille! 

Rio täyttää tällä viikolla 11 kuukautta ja viimeisen kuukauden aikana sen elämässä on tapahtunut isoja: Tytöstä on tullut nainen! Rion ensimmäiset juoksut siis alkoivat tuossa muutama viikko sitten.  

Mitä sitten tarkoittaa, kun koiralla on menkat? Ainakin isoa pesulalaskua.

Tällä hetkellä pesulasta on haettu: Petauspatjan suojus. Tällä hetkellä pesulassa ovat: Sängyn päiväpeitto ja sohvan suojana ollut päiväpeitto. Tällä hetkellä pesulaan menoa odottavat: Keittiön matto ja eteisen matto. Tämä kaikki vahvistaa näkemystäni siitä, että paras lahja juuri koiran hankkineille, on mittava lahjakortti lähipesulaan. 

Käsittääkseni olemme kuitenkin päässeet lisääntymisikään tulleen koiramme kanssa aika vähällä. Rio piti itsensä melko siistinä, joten ei tässä nyt mistään verilöylystä voida puhua. Vähän neiti on ollut levoton, mutta mitään huutokonserttia emme ole pääseet todistamaan. Juoksujen kestokin oli vain parisen viikkoa. Ikävää tietysti oli, että koirapuistoon ei voinut mennä. Onneksi kuitenkin välillä päästiin leikkimään tuttujen narttukoirien kanssa. 

Mutta luulenpa, että Rio silti viedään kesällä eläinlääkärille niks, naks, steriloitavaksi. Rio saa siis viettää elämänsä ikuisena neitsyenä - pentuja emme ala tällä pöljäkkeellä teettää.

Vaikka olisivathan pienet brassipennut tietysti aika ihania... 

Share

Ladataan...

"Rio on syönyt Sisu-pastilleja.

"Ahaa?

"Niissä on ksylitolia."

"Ahaa!

Olin illalla kuuden maissa kaupassa, kun mies soitti. Rio oli löytänyt ilmeisesti miehen hupparintaskusta pudonneen Sisu-pastilliaskin ja vedellyt sen parempiin suihin. Lattialta löytyi raadeltu aski ja kolme imeskeltyä Sisu-pastillia. Ja koska Sisuissa on ksylitolia, joka on vaarallista koirille, tein ostokset vauhdilla loppuun ja syöksyin kotiin.

Onneksi mies huomasi tapahtuneen heti ja onneksi asumme vain parin minuutin ajomatkan päässä Viikin Yliopistollisesta eläinsairaalasta. Rio olikin tutkimuspöydällä vain noin puolen tunnin kuluttua kohtaamisestaan Sisujen kanssa. 

"Mitähän nyt tapahtuu?"

Mahdollinen ksylitolimyrkytys ei ole mikään leikin asia: Ksylitoli alentaa nopeasti koiran verensokeria, minkä seurauksena koira voi jopa menehtyä. Lisäksi ksylitoli voi vaurioittaa koiran maksaa. Jos ksylitolin syömisestä on kulunut riittävän vähän aikaa, hoitokeinona käytetään oksennuttamista. Niinpä Rionkin kankkuun tökättiin yleistutkimuksen jälkeen piikki, joka sai sen parissa minuutissa oksentamaan.  

Sitten seurasi omistajille homman henkisesti vaikein osa. Oksentaminen nimittäin vei pienen koiran hyvin nopeasti heikkoon kuntoon. 

"Nyt on kyllä huono olo." 

Silittelimme pientä potilasta, joka alkoi muutaman kerran oksennettuaan täristä ja lyyhistyi lattialle. Rion silmätkin alkoivat vuotaa, kun oksentaminen kouristi sen vatsaa. Ei ollut helppoa seurattavaa. 

Kun Rio sitten tuntui ykänneen vatsansa tyhjäksi, tökättiin sille vielä toinenkin piikki. Pahoinvointilääke, joka kumosi sen ensimmäisen piikin vaikutuksen. Eikä mennyt kuin hetki ja koira piristyi ihan silminnähden. Hämmentävää! 

Vielä oli kuitenkin edessä vähän kärsimystä. Eläinlääkäri halusi varmuuden vuoksi tarkistaa Rion verensokerin ja maksa-arvot, mitä varten tarvittiin verinäyte.  Rio oli etutassunsa pistelystä ja veren vuodatuksesta vahvasti eri mieltä, ja jaksoi pyristellä vastaan, vaikka olikin juuri äsken ollut lähinnä maailman surkein koira. 

"Lähdetään jo!"

Odottelimme vielä aikamme verikokeiden tuloksia, ja sinä aikana Rio palautui ihan omaksi itsekseen. Se vahti terhakkaasti tutkimushuoneen ikkunasta muita eläinsairaalan asiakkaita ja riehaantui leikkimäänkin. Kadehdittava energiapakkaus. 

Meiltä omistajilta tapaus sen sijaan vei voimat aika totaalisesti. Säikähdys vaihtui ensin huojennukseksi ja sitten väsymykseksi. Illaksi olisi ollut kyläilysuunnitelmia, mutta ne jäivät nyt väliin.  

Kiitos vielä kovasti eläinsairaalan henkilökunnalle! Pieni potilas on taas reipas, eikä tuntunut traumatisoituneen edes verisestä tassustaan. Kunpa se vielä oppisi, että ihan kaikkea ei kannata hamuta suuhunsa. Mutta taitaa olla turha toivo. Nyt kuitenkin tiedetään, että apu on tarvittaessa lähellä. 

Share

Pages