Uusia luomu- ja aito- ja ties mitä hyvänmielenkauppoja putkahtelee Helsinkiin samaa tahtia kuin suppiksia metsän siimekseen. Enää luomu ei tarkoita viikon hyllyllä loikoilleita tomaatteja, suppeaa valikoimaa tai pökerryttäviä kilohintoja. Kaikki putiikit lupailevat suunnilleen samaa ja kaikista löytyy elegantiksi modattua kauppahallimeininkiä. On siis aika vierailla hieman systemaattisemmin ko. kaupoissa ja löytää rennoin, nirsoilemattoman kursailematon paikka, josta voisi kuvitella ostavansa suunnilleen kaiken sen mitä kokkailuun kotona tarvitaan. 

Ruokashoppailun edelläkävijä Anton&Anton haluaa luoda laadulle uuden merkityksen, antaa ruoalle alkuperän ja sen tuottajille kasvot, niin sanooa ainakin nettisaitti. Käväisin Töölön putiikissa aamutuimaan ja ovesta astuessa sain heti hyvät huomenet Herra ja Rouva kauppiailta. Lisäksi sain luennon aiheesta kurpitsat tunnustettuani, etten tiedä noista suloisista muhkuista juuri mitään. Ostin butternut-kurpitsoja (uuniin ja keitoksi) sekä spagetti-kutpitsan (hiilatonta pastaa). Lisäksi muutama kotimainen päärynäinen (uuniin ja suuhun) ja Framboisen rustiikkipatoki (keiton kanssa ja ehkä bruschetaksi).

Plussaa: valikoima Anton&Antonissa oli varsin laaja (mene ja tiedä), hinnat eivät säikäyttele ja palvelu on tuttavallista ja asiantuntevaa.

Miinusta: kaukana, mutta onneksi Mariankadulla on kanssa yksi Anton&Anton.

www.antonanton.fi | Museokatu 19

Syksyinen viima eksytti minut Sunniin, joka löytyi Engelin yläkerrasta. Valitsin listalta tattisoppaa enkä oikein tiedä miksi. Seuralaisen valitsema häränrinta piparjuurikastikkeella herätti annoskateuden, mutta kiltisti lusikoin sopan lautaselta.

Öljyvalikoimaan oli panostettu, salaattiin ei. Leipiin oli panostettu, voihin ei. Palveluun oli panostettu, soppaan ei.

Plussaa: näkymä tuomiokirkolle.

Miinusta: niin seesteisen rauhallinen atmosfääri, että sitä miltei luuli olevansa siellä tuomiokirkossa.

Jälkkäriksi espresso macchiato La Torressa – hedelmäistä ja niin niin hyvää.

www.ravintolasunn.fi | Aleksanterinkatu 26, 2. krs
www.latorre.fi | Alektsanterinkatu 50 
 

Syksyinen iltapäivä johdatteli minut ja ystävän Dianan puiston viekussa olevaan Design Forumiin tsekkailemaan kippoja ja kuppoja ja ah niin (v)ihastuttavia lasilintuja. Siinä sivussa nappasimme kahvit ja quichen ja porkkanakakun ja mustikkatartelletin. Kakkugalleria on nimenomaan asemoitu näpsäkästi Design Forumin sivuun, joten siihen on helppo jäädä pohdiskelemaan designjuttusten syvintä olemusta tai olemattomuutta.

Design Forum Finland on suomalaisen muotoilun promootio-organisaatio ja sieltä löytyy useimmiten myös pienimuotoinen näyttely. Tällä kertaa Janne Renvallin uniikkivaatemallisto, jonka inspiraationa ovat olleet luonto ja sen moninaiset materiaalit. Materiaalien luonnonmukaisuus on juuri sitä luksusta, mitä uniikkimallistolta vaaditaan, sanoo designforumin esite. Ja mistäpä muualtakaan tämä katajainen kansamme ammentaisi kuin luonnosta ja sen materiaaleista, hieman tavanomaista mutta kuitenkin kaunista suunnittelua, sanon minä.

Ja sitten tärkein, eli gallerian kakut. No porkkanakakku maistui niin porkkanakakulle kuin porkkanakakku voi porkkanakakkumaisuudessaan maistua. Samaa voisi sanoa feta-pinaatti-quichestä, paitsi että se tietenkin maistui quichelle eikä kakulle. Mustikkatartelletti oli sopivan epämakea ja raikas.

Plussaa: valo, tila, designsälä.

Miinusta: mustikat eivät tainneet olla suomalaista designia vaan pakastepussista.

www.designforum.fi | Erottajankatu 7

Perjantai-illan myöhäinen lounas löytyi Nollasta. Listalta olivat kadonneet clubileivät, peruspihvit ja -pastat. Tilalla oli kerrassaan mieluisia ylläreitä kuten härkatartaria, tuhkattua lohta, herne-avokado-pyreellä tuunattu fish'n'chips sekä muhennettua pinaattia, kera uppomunan, mustajuuren ja voikastikkeen. Jälkkäriksi omppupiirakkaa ja lakupannacottaa. Melkomoinen muutos perusbaarisafkasta ylöspäin. En voi kieltää etteikö olisi arveluttanut safkan laatu - niin moni juttu on paperilla ok, mutta lautasella kelvotonta sotkua. Päätin olla rohkea ja olla välittämättä seinän kokoisista Heineken-logoista ja samaan sarjaan kuuluvista kaljan kittaajista.

Valitsin pinaattia ja omenapiirakkaa. Pääruoka oli parempaa kuin olisi voinut tässä miljöössä kuvitella. Uppomuna oli tehty oikein, ehkä hitusen liian etikkaisesti. Yllärinä lautasella myös suppiksia ja rapuvaahtoa, pinaattia annoksen nimestä huolimatta niin vähän että Kippari Kalle ei olisi tykännyt, mutta minä tyttö tykkäsin. Jälkkäri olisi ollut varmasti hyvää, jos yhtään tykkäisi makeasta. Karamellisoitunut kinuski yhdisteltynä sokeri-rasva-taikinaan muutaman omenaviipaleen kera on ihan liian saksalaista ja tymäkkää.

Plussaa: kerrankin rento ja helppo mesta, jossa hinnat on ok ja maut enemmän kuin ok.

Miinusta: hälinäinen.

www.ravintolanolla.fi | Pohjoinen rautatienkatu 21

Kahvila-paahtimo-lounasmesta La Torre löytyy Aleksilta, kunhan ensin vain löytää kapeat portaat jotka vievät katutasolta ylemmäs. Tarjolla hyvää kahvilatunnelmaa ja toki myös täydellisyyksiä hipovaa cappuccinoa. Kahvin lisäksi voi nautiskella lounaan, brunssin tai ciapattaa ja makeita juttuja. Kotiin voi ostaa tuliaisiksi Kaffa Roasteryn papuja, joista Espresso Latte on omasta mielestäni parhainta papua cappujen tekoon.

Valitsin lounaaksi, kahvin kaveriksi, vuohenjuusto-ciapattan jota ei todellakaan oltu pidetty vitriinissä lojumassa ja odottelemassa vaan rakennettiin varta vasten minulle, nirsoilutoiveideni mukaan. Eli ilman chorizoa, mutta tomaatilla, tuoreella rucolalla ja pestolla täytettynä - ja ei sitä pestoa liikaa, vaan silleen sopivasti ettei vaalea leipä mössöönny liiasta öljystä.

Plussaa: oikein paahdettu, oikein valmistettu kahvi ja laatu yhdistettynä rentoon tunnelmaan ja hyvään palveluun. 

Miinusta: pikkuinen, joten melko täynnä lounasaikaan.

www.latorre.fi | Alektsanterinkatu 50 

Ensin oli Slussen, sitten oli Elviira ja nyt on Lupolo - rento gastropub. Tunnelma on yllättävän rento ja palvelu kerrassaan kilttiä. Paikka on pikkuinen, joten iltaisin saattaa olla täyttä. Jos on enemmän jano voi napostella kipoista ja kupeista, eli siis tilailla pikkuannoksia. Lautasiakin löytyy, joten nälkäkin lähtee. Testasin ihan vaan muutaman kipon, pari kupppia ja yhden lautasen. Sain onneksi apua, myös mielipiteiden muodostamiseen.

• Tiristettyä kukkakaalia – liemessä hyvä maku, harmi ettei se ole kukkakaalissa vaan kipon pohjalla.
• Tomaatti-sipulisalaatti – maistuu erehdyttävästi tomaatti-sipulisalaatille, mutta ihan raikasta.
• Kesäkurpitsa tsatziki – annoksessa myös fetaa joka oli parasta koko kipossa.
• Sardelli-perunamunakas – annoksessa myös fenkolia joka oli parasta koko kupissa.
• Hernepesto & etanat – hernepesto oli kummallista koostumukseltaan, mutta ihan kelpo kaveri etanoille.
• Porttobelloburgeri (kuvassa) – itse tehty sämpylä, reippaasti porttobelloja ja vielä reippaammin parmesaania loivat hampurilaismaisen makuelämyksen joka oli yksinkertaisesti hyvä. Parempaa kuin mäkkärissä. 

Plussaa: laatu, laatu ja laatu.

Miinusta: viinituntemattomuus.

www.lupolo.fi | Punavuorenkatu 6