Mitä syön ja en syö

Emmi kirjoitti vegaanihaasteen haasteista niin hyvin, että jäin miettimään omaa ruokavaliotani ja ruoan roolia arjessani.

Olen viimeiset lähes kuusi vuotta ollut työssäni enemmän tai vähemmän koko ajan tekemisissä ihmisten terveyden, ruokavalioiden ja ravitsemuksen kanssa - pohtimatta samalla juurikaan sitä, mitä itse syön. Suhteeni ruokaan taitaa olla aika mutkaton.

Minulla ei ole kummoisia allergioita tai yliherkkyyksiä, mutta koivujen siitepölyaikana vältän tiettyjä hedelmiä ja pähkinöitä ristireaktioiden vuoksi.

Vaikka olen sekasyöjä, ruokavalioni on vakiintunut varsin lakto-kasvispainotteiseksi. Kalaa syön 1-2 kertaa viikossa, samoin lihaa. Kananmunia syön sellaisenaan ääriharvoin, mutta paistan joskus munakkaan, enkä kovin tarmokkaasti välttele ruokia, joissa kananmunaa on käytetty. Munani ostan tietenkin luomuna.

Vältän broileria ja porsaanlihaa. Osin eettisistä syistä, osin siksi, että ei vain maistu. Haluaisin suosia nykyistä enemmän hirvenlihaa, jota onneksi saammekin usein. Pidän hyvin valmistetusta lampaasta, mutta syön sitä vain pari kertaa vuodessa. Noin kerran puolessa vuodessa syön työlounaalla jauhemaksapihvin, JOS saatavilla on myös puolukkaa sen kanssa.

Hätätapauksessa syön vaikka nakkeja tai kalapuikkoja, no big deal.

Viikottaiset lihapitoiset ateriat koostuvat lähes aina kotona (lapsiperäisistä syistä) kiireessä hotkaistuista a) jauhelihakastikkeesta, b) lihapullista tai c) makaronilaatikosta/lasagnesta. Jos joku kokkaisi minulle niiden sijaan valmista vegesapuskaa, valitsisin empimättä sen. Tässä elämänvaiheessa on usein pakko vain tankata ennen seuraavaa siirtymää; aikaa viisi minuuttia. Jos kotoa ei löydy siinä hetkessä pestoa tai pinaattilättyjä, syön kyllä sen makaronilaatikon mukisematta.

Jos missään ikinä on tarjolla kasvisvaihtoehto, päädyn usemmiten siihen. Olipa kyse sitten työpäivän aikana syödystä lounaasta, pakastepitsasta tai fine dining -illallisesta. Poikkeuksia ovat:

  • ravintolaillat, jolloin yhtäkkiä haluan syödä hyvän pihvin (ehkä kerran vuodessa)
  • harvakseltaan syödyt hampurilaiset (oikeasti hyviä vegepurilaisia saa suositella!)

Pääasiassa en lihaa kaipaile. Kalaakin syön lähinnä velvollisuudentunnosta. Jos saisin tässä ruuhkavuosiarjessa yhtään enemmän hyviä rasvoja muualta, valitsisin toisin.

Usein arjessa iso osa ruokavalinnoistani on vegaanisia, mutta en ole luontevasti osannut luopua kaikista maitotuotteista. Kaura-, soija- tai mantelimaito käy minulle hyvin kahvin kanssa. Kotona lorautan kahviin yhtä helposti kuopuksen luomukevytmaitoa kuin toisen koululaisemme kauramaitoa. Sama smoothieissa, joiden suurkuluttaja olen. Ja kaurakerma korvaa mielestäni ruoanlaitossa tavallisen kerman suorastaan loistavasti. Jugurttien kanssa olen enemmän kiinni tavoissani. Pidän kyllä maustetuista soija- ja kaurajugurteista, mutta tykkään ennemmin syödä maustamatonta, kreikkalaistyyppistä jugurttia. Sille en valitettavasti ole vielä löytänyt itselleni kyllin hyvin maistuvaa vegeversiota.

Juusto on paha. Monen kaltaiseni tavoin kannan alituista huonoa ekologista omatuntoa juustojen syömisestä. Silti juusto löytää lähes päivittäin tiensä leipäni päälle, usein myös viinilasillisen seuraksi, ja muodossa tai toisessa myös ruoanvalmistukseen. Rakastan vanhaa goudaa, manchegoa, parmesania, brietä, sinihomejuustoa, fetaa, halloumia, mozzarellaa, vuohenjuustoa... Olen ollut lasten allergioiden vuoksi imetysaikoina pitkillä maidottomilla dieeteillä, ja testaillut kyllä huolella vegaaniset vaihtoehdot. Hienoa on se, että tuotekehitystä tapahtuu... Mutta silti: toistaiseksi olen mieluummin ilman.

Varovasti olen ajatellut kuitenkin vähentäväni juustojen syömistä. Helpoin konsti minulle olisi varmaankin jättää juustot pois arkileipien päältä. Mikä vain levite, tomaatti, kurkku, salaatti ja paprika kruunaavat kyllä hyvän leivän. Ja huonoa leipäähän ei kannata syödä ollenkaan.

Mistä päästäänkin siihen leipään ja muihin viljatuotteisiin. Syön leipää. Rakastan puuroja. En vältä viljoja. Luonnostani karttelen arjessani vehnää, koska en ole lapsenakaan tottunut sitä ylenmäärin syömään. Parhaiten maistuvat kaura ja ruis. Pastani ja pitsani syön silti mieluiten vehnäpohjaisina. Ja usein otan pullan, jos sellaista tarjotaan. Ja voin hyvin ostaa Pyynikin näkötornilta munkin. Enkä kieltäydy juhlissa täytekakusta. En ylipäänsä tapaa kieltäytyä mistään, mitä minun tekee mieli. Kohtuus on hyvä ohjenuora.

Noin muutoin en ole oikein sokeristen herkkujen ystävä. Karkit ja keksit tuntuvat omassa elämässäni jotenkin vähän... turhakkeilta. Harvoin tunnen niitä kaipaavani. Jäätelöäkin syön lähinnä kesäisin. Sen sijaan herkuttelen punaviinin, niiden juustojen, suolaisten piirakoiden, suolakeksien tai ruislastujen ja pähkinöiden parissa, ja kansanterveydellisesti ajateltuna moinen on vähintään yhtä turmiollista kuin sokerin syöminen. Niinpä yritän pitää noiden syntisten paheideni osalta sekä määrät että kerrat jokseenkin kurissa ja täyttää edes puolet herkkutarjottimesta hedelmillä tai kasviksilla. Siis yritän...

Näitä en syö lainkaan:

  • leikkeleitä
  • kinkkua
  • äyriäisiä (ravut, katkaravut, simpukat, etanat...)
  • sieniä
  • silliä, graavilohta, sushia
  • kvinoaa, kuskusta

Ensimmäisiä en ole syönyt koskaan. Ei vaan jotenkin kiinnosta. Viimeiset kaksi menettivät makunsa jo edellä mainittujen, lasten allergioiden vuoksi noudatettujen, imetysdieettien myötä. Liika on liikaa.

Näitä syön jatkuvasti:

  • salaatti, kurkku, tomaatti
  • kaikki marjat
  • hedelmät kuten banaani, rypäleet, ananas, melonit, sitrushedelmät
  • kaikki mahdolliset juustot
  • ruisleipä, näkkileipä, hapankorput, palttoonnapit
  • pikapuurot
  • maustamaton jugurtti
  • riisi, pasta ja peruna
  • juurekset
  • kasvissosekeitot
  • avokadot
  • pavut
  • pestot ja tahnat
  • pähkinät ja siemenet
  • muiden valmistamat vegesapuskat
  • smoothiet

Smoothieita rakastan aivan vilpittömästi. En ole mikään kummoinen terveysintoilija, mutta smoothieiden tehokkuus kiehtoo. Elämä tuppaa olemaan pikkuisen kiireistä, ja saan suurta tyydytystä siitä, kun kietaisen 3 dl terveellisiä ravintoaineita huiviin kahdessa minuutissa - käytettyäni annoksen valmisteluun toiset huikeat kaksi minuuttia.

Lisäksi minusta on ihana pilkkoa hedelmiä ja kasviksia. Olen myös kova muija säilömään marjoja pakkaseen. Enpä tiedä... Jos olen rehellinen, voisin varmaan hyvin elää arkea yksinomaan erilaisten smoothieiden ja ruisleivän voimin.

Viikonloppuisin kaataisin ison lasin punaviiniä ja leikkaisin kaveriksi ison kimpaleen hyvää juustoa. Tarvitseeko ihminen muuta?!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.