Ladataan...
Nestories

Oon taas vähä funtsinu, miks olin enne nii paljo enemmä väsyny ja kuormittunu ku nykysi…

Miksi joskus muinoin murehdin turhia huomattavasti nykyistä enemmän?

Miksi arkeni oli harmaata ja mieleni synkkä?

Miksi minulla ei ollut aikaa arvostamilleni asioille?

Miksi keksin tekosyitä?

Useasta syystä.

 

Olen nykyisin huomattavasti huolettomampi, aikaansaavampi ja rehellisempi itselleni osaltaan siksi, että olen jo vuosikaudet karsinut turhaa tavaraa.

On ollut valtava helpotus (!!) päästä kaikesta tarpeettomasta eroon. Olo on jo nyt kuin taivaan lintusella. Ja matka jatkuu...

Toista se oli ennen, kun esimerkiksi siivotessani takerruin yksittäisiin tavaroihin. Kannoin murhetta tavaroiden merkityksettömyydestä ja ajan kulumisesta. Siirtelin ja mietin tavaroita... Tavarat herättivät negatiivisia muistoja menneestä elämästä ja siitä, kuka joskus olin. Ne tuottivat epämääräistä huolta.

 

2011: Iltoja kului arvottomia tavaroita hypistellessä  -> mitä jäi käteen?

 

Ennen keittiötä hallitsivat tiskivuoret ja pitkään säilyvät ravinneköyhät kuivamuonapaketit... Kauan eläköön Kellogg's!

 

Aiemmin olin keräilijä. Keräsin kirjoja, cd- ja vinyylilevyjä, dvd-elokuvia, matkamuistoja, sukkia, astioita, kuivamuonaa ja mitä milloinkin. Ennen minulla oli paljon arvotonta ja laadutonta tavaraa - jos jotain parempaakin. Valtaosaa tavarasta en oikeasti tarvinnut. Toisaalta monet eniten tarvitsemistani esineistä, kuten elektroniikka, vaatteet ja huonekalut olivat valitettavan kehnoa laatua. Ne menivät huonoiksi tai hajosivat liian nopeasti. Sitten piti ostaa uutta - tietysti jälleen huonoa laatua. Olin katastrofi ympäristölle.  Mutta olen ottanut opikseni. Vaikka täytyy myöntää, että minulle on edelleen hankalaa luopua esim. levykokoelmastani tai kauniista astioista. Sen sijaan minulle merkityksettömät tavarat olen heivannut jo aika päivää sitten. Lisäksi osaan nähdä, että myös levykokoelman karsiminen ja astioiden vähentäminen ovat hyviä tavoitteita matkalla kohti minimalistisempaa elämäntyyliä. 

 

Nykyään kaupassa asioidessani etsin aktiivisesti tarkoin valittuja esteettisiä, käytännöllisiä ja kestäviä esineitä sekä panostan laadukkaaseen ravintoon. Ostan mielelläni vähemmän; tuottaa iloa jättää romut kauppaan. Valitsen oikeaa ravintoa, en E-koodattuja eineksiä. Kehitän "makuani" hyödykkeiden valinnassa. Teen edelleen myös virheitä, mutta sitä myötä olen joka kerta entistä varmempi valinnoistani. Luen tuotearvosteluja, peilaan muiden kokemuksia omiini ja tarkastelen materiaaleja. Pyrin tekemään valintoja, joihin olen tyytyväinen vielä vuosien päästä. Vaikka olenkin intuitiivisesti hyvänoloisille vaikutteille altis, pyrin pureksimaan ne ennen nielemistä. Pohdin kriittisesti: onko ostopäätös ekologinen? Tekeekö se gutaa minulle, tekeekö se hyvää ympäristölle?

 

Lopputuloksena nautin materiasta ilman huolta. Asettelen muutamat kivat esineet esille yksittäisinä tai muutaman esineen kombinaatioina.

Hengitän ja säädän vastaanottimeni sopivalta tuntuvalle taajuudelle.

Katson esineiden värejä ja muotoja pehmeästi. Imen niistä voimaa.

Kuulostelen itseäni. Mietin, onko tämä esine juuri sellainen, jonka haluan pitää itselläni juuri nyt.

Olen varma. Nautin juuri tästä esineestä. 

En ole varma. Luovun esineestä.

 

2018: Illat askeettisessa, puhtaassa ja raikkaassa kodissa - > avaimet mielen kirkkauteen

Ihanalla iltapalalla...

 

Suloiseen suihkuun...

 

 Hellivää hampipesua...

 

Mieleni on kirkas.

 

Mieleni on kirkas. Olen jo hyvässä vaiheessa matkalla kohti yhä minimalistisempaa elämäntapaa ja onnellisempaa elämää. Matka kohti minimalismia on matka kohti selkeyttä, raikkautta, kirkkautta. Ostan tavaraa vähemmän. Kulutan ravitsemukseen, elämyksiin ja palveluihin enemmän. Elän paremmin hetkessä.

Yhteenvetona totean, että aiemmin annoin tavaroiden ruokkia melankoliaa siirtelemällä täysin merkityksettömiä tavaroita siivouksen yhteydessä. Käytin aikaani tavaroiden siirtämiseen paikasta toiseen ja kannoin huushollin loputtomalta tuntuvasta hallinnoinnista murhetta. Tuhlasin kallisarvoista aikaani ja ikään kuin elin jo elettyä elämää. Ainakin niinä perusteellisimpina siivouspäivinä. Mietin: "tällä on tunnearvoa" tai " tätä voin vielä tarvita joskus".  Eipä ollut oikeasti enkä koskaan tarvinnut. Nykyisin pidän ympäristöni siistinä ilolla ja nautin muutamista laadukkaista esineistä. Siivous käy helpommin ja avara koti inspiroi ajattelua. Minulla on aikaa itselleni. Minulla on aikaa läheisille. Olen parempi työntekijä. Olen parempi ystävä. Olen parempi aviomies. Rakastan vahvemmin kuin ennen.

 

Samalla kun pohdin omaa muutostani, ajattelin myös kysyä sinulta.

Käytätkö aikaasi oikeasti sinulle merkityksellisiin asioihin?

 

Takerrutko tavaroiden "tunnearvoon"?

Huomasitko, että et taaskaan ollut aikoihin tarvinnut esinettä, joka joskus oli mielestäsi niin "tarpeellinen"?

Oletko pitänyt kynsin hampain kiinni vanhasta?

Onko sinulla suru puserossa turhien romujen takia?

 

Vai oletko sinut tavaroidesi kanssa ja onnistunut siivoamaan epämääräisen sotkun elämästäsi?

Oletko ehkä vielä matkalla niin kuin minä?

Kiitos kun luit kirjoitukseni.

 

 

Kiitokset kaikille lahjoittajille! Kotia kaunistaa ja arkea ilahduttaa:

-          Himalajan kristallisuolasaippua

-          Himalaya Herbal Healthcare -hammastahna

-          Iittala/Marimekko Kivi -kynttilälyhty (lahjaksi saatu)

-          Iittalan Konstantin Grcic -juomalasit (lahjaksi saatu)

-          Iittalan Sarjaton muki Letti

-          Kampin Kukan leikkokukkakimppu (lahjaksi saatu)

-          Marimekko Tasaraita -pyyhe

-          Marimekko Varvunraita -käsipyyhe (lahjaksi saatu)

-          Möve Allover -pyyhe

-          Philips Sonicare -sähköhammasharja

-          Rento Eukalyptus -saunasaippua (lahjaksi saatu)

-          Serax Merci N°9 kulhot ja kupit

 

P.S. Ks. sarjan ensimmäinen osa

Ladataan...
Nestories

Tunnen ja tiedän. Saanko näyttää sen sinulle sopivalla tavalla?

Olen kylmä ja kova.

Ajattelen enimmäkseen itseäni.

Odotan saavani.

Ajattelen kiitollisuuden riittävän.

Vaikka voisin antaa.

 

Ajattelen tietäväni elämästä.

Tiedän kun en ajattele.

 

Olen lämmin ja pehmeä.

Välitän heti kun tajuan.

Siinä voi kestää.

En tunne sinua.

Kun saan tuntea, liikutun?

 

P.S. Ks. sarjan ensimmäinen osa

Ladataan...
Nestories

 

Viime viikkoina olen antanut hektisen nykymenon vaivata ja tehnyt kiireen itselleni. Nyt siihen on tultava stoppi. Tavoitteena on keskittyä hetkeen ja siihen, mikä siinä milloinkin on mielestäni olennaista. Yksinkertaista.

On luonnollista, että olen kuvittanut mieleeni kiireen. Syventävät opinnot ovat edenneet, ja olen käynyt seminaareissa, ekskursioissa ja työhaastatteluissa. Aloitin työt. Lisäksi muutimme Espoon keskuksesta Helsingin ytimeen, kaiken kiireisen keskelle.

Niinpä en ole "ehtinyt" käydä montaa kertaa ihka oikealla luontoretkellä. Paremman puutteessa olen ulkoillut muutamia tunteja kerrallaan kaupunkiympäristön luonnossa, joka on yllättävän anteliasta. Kaupungin reunamilta, jopa sydämestä, on löydettävissä luonnon mittaamaton kauneus ja rauha.

Toisaalta pakkasella, autojen seassa, keskustan saastunut ilma tekee kaikkensa pilatakseen työmatkan hengitysharjoitukset. Pakokaasu saa hengityselimet voimaan pahoin. Miksi siis haluan asua kaupunkikeskustassa? Kun oikein pysähtyy tarkkailemaan, täällä on runsaasti älyllistä virikettä. Sellaista, mitä ei metsästä löydä. Täällä voin päivittäin tavata itseäni fiksumpia ihmisiä ja mennä Musiikkitaloon vaikka "harva se ilta"...

Kaupungissa en kuitenkaan usein keskity ja kuuntele niin hyvin kuin voisin. Päällimmäisenä kun tuppaa olemaan vaikutelma kiireestä. Se ikään kuin kannustaa häiriintymään epätäydellisyydestä ja keskittymään lukuisiin merkityksettömiin seikkoihin yrittäen tehdä sisäisestä elämästä tarpeettoman monimutkaista.

Kun minulla kerran nyt on mahdollisuus olla ytimessä, enkö keskittyisi siihen, mikä on mielestäni hetkessä keskeistä? Useimmiten ei ole keskeistä pitää itseään turhan tärkeänä – tai toisaalta merkityksettömänä. Minulla on merkitys, joka mitataan hetkissä. Niinpä aloitan vaikka antamalla tietä toisille ja availemalla ovia muille. Tietysti otan myös säännöllisesti hetkisen itselleni kaupungin luonnossa, jotta en unohtaisi olennaista.

 

 

P.S. Ks. sarjan ensimmäinen osa.

Pages