Ladataan...
Nestories

 

Viime viikkoina olen antanut hektisen nykymenon vaivata ja tehnyt kiireen itselleni. Nyt siihen on tultava stoppi. Tavoitteena on keskittyä hetkeen ja siihen, mikä siinä milloinkin on mielestäni olennaista. Yksinkertaista.

On luonnollista, että olen kuvittanut mieleeni kiireen. Syventävät opinnot ovat edenneet, ja olen käynyt seminaareissa, ekskursioissa ja työhaastatteluissa. Aloitin työt. Lisäksi muutimme Espoon keskuksesta Helsingin ytimeen, kaiken kiireisen keskelle.

Niinpä en ole "ehtinyt" käydä montaa kertaa ihka oikealla luontoretkellä. Paremman puutteessa olen ulkoillut muutamia tunteja kerrallaan kaupunkiympäristön luonnossa, joka on yllättävän anteliasta. Kaupungin reunamilta, jopa sydämestä, on löydettävissä luonnon mittaamaton kauneus ja rauha.

Toisaalta pakkasella, autojen seassa, keskustan saastunut ilma tekee kaikkensa pilatakseen työmatkan hengitysharjoitukset. Pakokaasu saa hengityselimet voimaan pahoin. Miksi siis haluan asua kaupunkikeskustassa? Kun oikein pysähtyy tarkkailemaan, täällä on runsaasti älyllistä virikettä. Sellaista, mitä ei metsästä löydä. Täällä voin päivittäin tavata itseäni fiksumpia ihmisiä ja mennä Musiikkitaloon vaikka "harva se ilta"...

Kaupungissa en kuitenkaan usein keskity ja kuuntele niin hyvin kuin voisin. Päällimmäisenä kun tuppaa olemaan vaikutelma kiireestä. Se ikään kuin kannustaa häiriintymään epätäydellisyydestä ja keskittymään lukuisiin merkityksettömiin seikkoihin yrittäen tehdä sisäisestä elämästä tarpeettoman monimutkaista.

Kun minulla kerran nyt on mahdollisuus olla ytimessä, enkö keskittyisi siihen, mikä on mielestäni hetkessä keskeistä? Useimmiten ei ole keskeistä pitää itseään turhan tärkeänä – tai toisaalta merkityksettömänä. Minulla on merkitys, joka mitataan hetkissä. Niinpä aloitan vaikka antamalla tietä toisille ja availemalla ovia muille. Tietysti otan myös säännöllisesti hetkisen itselleni kaupungin luonnossa, jotta en unohtaisi olennaista.

 

 

P.S. Ks. sarjan ensimmäinen osa.

Share

Ladataan...
Nestories

 

Työkaverini vuodelta 2012 Jevgeni Särki on itsevarmuuskouluttaja, ammattipuhuja ja tietokirjailija.

Seuraavassa hän jakaa muutamia ajatuksia, joiden pohjalta voit lähteä kasvattamaan sosiaalista itsevarmuuttasi. Itse olen oppinut Jevgeniltä mm. uudenlaista suhtautumista haitalliseen perfektionismiin ja ylimääräiseen tilanteiden kontrollointiin. Tämä on parantanut olemistani ja toimintaani sosiaalisissa tilanteissa.

Löydätkö sinä Jevgenin kirjoituksesta jotain iloa tai hyötyä?

 

Jevgeni kirjoittaa...

 

Sosiaalinen itsevarmuus on asia, joka vaikuttaa valtavan paljon elämänlaatuumme. Valtaosa elämämme sisällöstä on sosiaalista: käymme koulussa ja töissä, elämme parisuhteissa, asioimme kaupoissa ja pidämme ystävyyssuhteita. Kaikki nämä voivat olla joko verrattain helppoja ja mukavia asioita, tai ne voivat olla todella vaikeita, ahdistavia ja epämiellyttäviä. Siihen, kumpaa ne ovat, vaikuttaa ennen kaikkea oma ”itsetuntomme” eli sosiaalinen itsevarmuutemme.

Teen ammatikseni itsevarmuuskoulutusta ja siksi haluan tänään listata tiiviissä muodossa 9 ajatusta oman sosiaalisen itsevarmuutensa kasvattamisesta. Sosiaalinen itsevarmuus ja sen kehittäminen on laaja aihe, johon mahtuu paljon eri osa-alueita. Jokainen näistä yhdeksästä ajatuksesta pureutuu johonkin näistä osa-alueista. Mukavia lukuhetkiä!

 

1. Kehitä sosiaalisia taitoja ja sosiaalista pelisilmää

Itsevarmuus pohjautuu aina osittain siihen, kuinka taitavia olemme jossakin asiassa. Taitava laskettelija pelkää vähemmän jyrkässä ja haastavassa rinteissä kuin aloitteleva laskettelija. Vastaavasti sosiaalisiin taitoihinsa uskova ihminen luottaa omaan pärjäämiseensä sosiaalisissa tilanteissa enemmän kuin sellainen, joka ei taitoihinsa luota.

Sosiaalisia taitojaan voi harjoitella aluksi esimerkiksi lukemalla aiheeseen liittyviä blogeja ja kirjoja. Esimerkiksi omassa Elä Paremmin -blogissani on paljon sisältöjä tähän liittyen. Myös Jäänmurtajat-blogissa on hyvää ja hyödyllistä juttua sosiaalisten taitojen oppimisesta. Heidän sivultaan löytyy myös oiva lista kirjasuosituksia aiheeseen liittyen.

Kirjoista opiskelu on tärkeää yhdistää myös pienimuotoiseen harjoitteluun oikean elämän sosiaalisissa tilanteissa. Aluksi jopa naapurin tai bussikuskin moikkaaminen riittää. Tärkeää on lähinnä se, että kerta toisensa jälkeen hakeutuu itselleen sopivasti haastaviin (ei kuitenkaan liian haastaviin!) sosiaalisiin tilanteisiin, jolloin niissä oppii olemaan ajan kanssa yhä paremmin ja paremmin.

 

2. Pyri näkemään muut ihmiset myönteisessä valossa

Tärkeä sosiaalisen itsevarmuuden rakennuspalikka on myönteinen ihmiskuva. Se, millaisessa valossa me katsomme muita ihmisiä, vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa meidän on muiden seurassa olla. Jos muita ihmisiä pitää esimerkiksi epäluotettavina, itsekkäinä, pahantahtoisina ja ikävinä olentoina, ei heidän seurassaan ole ymmärrettävästi kovin mukavaa olla. Jos muita taas pitää esimerkiksi pääasiassa mukavina, hyväntahtoisina ja luotettavina ihmisinä, tulee heidän lähellä olemisestakin helpompaa.

Omaan ihmiskuvaamme vaikuttavat erityisesti menneisyytemme kokemukset. Mitä parempia kokemuksia muista ihmisistä meillä on, sitä myönteisempi ihmiskuvamme yleensä on. Mitä enemmän ikäviä kokemuksia ja vääryyttä taas olemme muiden taholta kokeneet, sitä kielteisemmässä valossa me ymmärrettävästi katsomme muita. On vaikeaa nauttia ihmisten kanssa olemisesta, jos ihmiset ovat aiemmin tehneet meille pahaa.

Omaa ihmiskuvaa voi pyrkiä hiomaan myönteisemmäksi esimerkiksi hakeutumalla terapiaan tai opiskelemalla ihmispsykologiaa. Mitä paremmin muiden ihmisten käytöstä ymmärtää, sitä helpompaa on suhtautua ymmärryksellä myös heidän ikäviin tekoihinsa ja sitä helpommaksi empatian kokeminen sekä anteeksianto muuttuu.

 

3. Tajua vapautesi: muut eivät kyttää eivätkä arvioi

Yleinen sosiaalista epävarmuutta aiheuttava toimintamalli on se, että ajattelemme muiden ihmisten tarkkailevan ja kyttäävän tekemisiämme. Jos olen esimerkiksi pitämässä esitelmää koulussa ja ajattelen samalla, kuinka yleisössä olevat ihmiset jo malttamattomana odottavat minun tekevän jonkin virheen, jolle pääsevät myöhemmin naureskelemaan, tunnen ymmärrettävästi itseni hyvin epävarmaksi. Ei ole kivaa olla kytättävänä ja arvioitavana.

Vapauttava tieto on se, että lopulta hyvin harvat tällaista tekevät. Useimmat ihmiset ovat verrattain hyväntahtoisia ja terveellä tavalla itsekeskeisiä. Heillä on parempaakin tekemistä ja ajateltavaa kuin jatkuva muiden virheiden tarkkailu ja varsinkaan niiden mielessä pitäminen. Todellisuudessa muut ihmiset tuntuvat olevan yllättävänkin epäkiinnostuneita muiden tekemisistä. Olemme siksi yleensä yllättävän vapaita muiden tarkkailulta ja arvioiduksi tulemiselta.

Tähän voi olla usein aluksi hankala uskoa, varsinkin, jos itsellään on menneisyydessä kokemuksia kytätyksi ja pilkatuksi tulemisesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kielteiset kokemukset ovat yleensä paljon myönteisiä kokemuksia tuntuvampia ja pysyvät mielessä pidempään. Siksi yksikin ikävä kokemus jättää usein paljon vahvemman muistijäljen kuin kymmenen myönteistä kokemusta.

 

4. Tarvetta kasvojen säilyttämiseen on vähemmän kuin usein ajattelemme

Sosiaalista epävarmuutta ylläpitävä toimintamalli on myös tarve ”kasvojen säilyttämiseen”. Koko suomalaisessa kulttuurissamme tuntuu olevan erityisen tärkeää se, ettemme tee mitään häpeällisenä pidettävää. Tämä tarkoittaa monille esimerkiksi sosiaalisten virheiden tekemistä.

Sosiaalisissa tilanteissa on kuitenkin hyvin vaikea pärjätä, jos yrittää aktiivisesti välttää kaikkia mahdollisia virheitä. Yliaktiivinen pyrkimys virheiden välttämiseen aiheuttaa suorituspaineita ja latistaa omaa käytöstämme. On vaikeaa olla rento ja vapautunut, kun pyrkii jatkuvasti hallitsemaan itseään ja tekemisiään.

Vapauttava tieto (kun sen lopulta onnistuu hyväksymään) on onneksi se, että tosielämässä kasvot ”eivät mene” läheskään niin helposti, kuin mitä pelkäämme. Muut ihmiset suhtautuvat muiden tekemiin virheisiin yleensä ymmärryksellä ja hyväksynnällä. Häpeä toki tuntuu joka kerta hyvin ikävältä, mutta vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa ei pienestä sosiaalisesta mokailusta lähes koskaan seuraa.

 

5. Älä pane ajatuksia muiden päähän

Vielä yksi sosiaalista epävarmuutta ylläpitävä toimintamalli on ”ajatusten lukeminen”. Suomeksi sanottuna se, että kuvittelemme tietävämme, mitä muut eri tilanteissa meistä ajattelevat. Kun lisäksi kuvittelemme muiden ajattelevan meistä ikäviä ja kielteisiä asioita, tästä tulee ongelma.

Mitä useammin ajattelemme muiden ihmisten ajattelevan meistä jotain kielteistä, sitä kielteisemmäksi omakin ihmiskuvamme helposti muuttuu. ”Miksi minun pitäisi tykätä muista ihmisistä, kun hekään eivät pidä minusta?” Mitä kielteisempi ihmiskuvamme taas on, sitä vaikeampaa muiden seurasta nauttiminen on.

On hyvä muistaa, ettemme ole oikeasti mitään ajatustenlukijoita, emmekä edes kovin hyviä arvaamaan muiden ajatusten sisältöä. Usein kyse on ns. projisoinnista, eli kuvittelemme muiden ajattelevan sellaisia ajatuksia, joita ajattelisimme itse. Mitä synkempi on oma ihmiskuvamme, sitä todennäköisemmin kuvittelemme myös muiden ihmisten ajattelevan muista pahaa.

(PS. Näitä samoja asioita käymme läpi Itsevarmuus: Eroon sosiaalisesta jännittämisestä -verkkokurssilla. Lue lisää täältä, mikäli aihe kiinnostaa!)

 

6. Älä pyri maalaamaan itsestäsi kiiltokuvaa

Meillä ihmisillä on luontainen tarve siihen, että meistä pidetään. Pyrimme varmistelemaan sitä, että muut pitävät meistä mm. sillä, että näytämme muille ”parhaat puolemme”. Yritämme vaikuttaa muiden silmissä mukavilta, älykkäiltä, ystävällisiltä, viisailta, arvostettavilta, ihailtavilta ja rakkauden, välittämisen ja ystävyyden arvoisilta.

Ja tämä on usein ymmärrettävästi raskasta ja vaikeaa. Kyse ei ole edes niinkään siitä, että pyrkisimme esittämään jotain, mitä emme ole, vaan pikemminkin siitä, että yritämme jatkuvasti olla parhaimmillamme.

Todellisuudessahan yksikään ihminen ei ole jatkuvasti parhaimmillaan. Jokaisella on huonompia hetkiä, jokaisen olemukseen tulee ajan kuluessa säröjä, jokaisesta nousee esiin puutteita ja heikkouksia. Mitä väkinäisemmin yritämme pitää kiinni kauniista kiiltokuvastamme, sitä enemmän suorituspaineita saatamme itsellemme luoda.

Tosiasiassa on täysin hyväksyttävää olla välillä heikko, epätäydellinen ja puutteellinen. Se on inhimillistä, se on ymmärrettävää ja myös muut ihmiset suhtautuvat siihen pääasiassa ymmärryksellä ja empatialla.

 

7. Älä pyri hallitsemaan sosiaalista tilannetta

Epävarmuuden yleinen kumppani on korostunut hallinnantarve. Mitä enemmän pelkäämme, sitä tehokkaammin ja tarkemmin pyrimme hallitsemaan elämämme tilanteita. Sillä tavalla yritämme varmistaa, että nämä tilanteet sujuvat meidän kannaltamme mahdollisimman hyvin.

Sosiaaliset tilanteet eivät vain ole kovin hyvin hallittavissa. Ne ovat yleensä monitulkintaisia, usein nopeasti ja yllättäviin suuntiin kehittyviä, usean ihmisen yhteistoiminnasta koostuvia monimutkaisia kokonaisuuksia. Ne eivät ole hallinnassamme, vaikka kuinka yrittäisimme.

Se tieto ei kuitenkaan estä meitä yrittämästä, sillä vaihtoehto – vapaasti kehittyvä sosiaalinen tilanne – on usein vieläkin pelottavampi ajatus. Siinähän voi käydä ihan mitä tahansa! Mitä jos mokaan, mitä jos teen jotain tyhmää, entä mitä jos joku muu tekee jotain tyhmää ja harkitsematonta?

Tällainen pyrkimys tilanteen hallitsemiseen on raskasta ja huomiokykyä kuluttavaa. Mitä enemmän käytämme huomiotamme tilanteen tarkkailuun ja hallitsemiseen, sitä vähemmän huomiota meiltä riittää itse sosiaalisuudesta nauttimiseen. Mitä enemmän huomiokykyämme erilaisten epäonnistumisten mahdollisuuksien pohtiminen meiltä vie, sitä vähemmän huomiokykyä meillä jää kaikkeen muuhun, kuten muiden kuuntelemiseen ja huomioimiseen.

 

8. Älä yleistä aiempia kokemuksiasi uusiin tilanteisiin

Jokainen meistä on kokenut elämässään myös paljon ikäviä asioita. Jotkut onneksi vähemmän, mutta useimmat kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Kaikenlaiset ikävät kokemukset jättävät meihin jälkensä ja vaikuttavat myös siihen, kuinka suhtaudumme tulevaisuuteen. Yleensä tämä menee niin, että mitä enemmän menneisyydessämme on kielteisiä kokemuksia, sitä varautuneemmin katsomme myös tulevaisuuteen.

Tämä on ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta ei aivan totuudellista. Se, että menneisyyteemme mahtuu paljon ikävää, ei automaattisesti tarkoita sitä, että myös tulevaisuudessa koemme yhtä ikäviä asioita. Tämä on toki helppo sanoa, mutta mitä enemmän menneisyyteen mahtuu ikäviä kokemuksia, sitä vaikeampaa tähän on käytännössä uskoa.

Ongelma tämä on siksi, että erityisesti suhtautumisemme sosiaalisiin tilanteisiin on usein ”itseään toteuttava ennuste”. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että moni tilanne toteutuu sellaisena, kuin sen odotammekin toteutuvan. Kun odotamme uusilta tilanteilta pettymyksiä, epäonnistumisia ja vaikkapa satutetuksi tulemista, saatamme omalla käytöksellämme vaikuttaa siihen, että juuri näin tapahtuukin. Kun taas odotamme, että kaikki menee hyvin ja loistavasti, vaikutamme käytöksellämme päinvastoin siihen, että kaikki sujuukin hyvin. Tämä tuntuu olevan jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden vastine taloustieteen ”köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu”-dynamiikalle.

Onkin tärkeää edes pyrkiä uskomaan siihen, että meille voi tapahtua myös hyviä asioita. Vaikka menneisyys olisikin ollut ikävä, voi tulevaisuus olla kuitenkin parempi.

 

9. Älä vaadi itseltäsi liikoja

Me ihmiset olemme myös mustavalkoisuuteen taipuvaisia olentoja. Ajattelumme suosii ääripäitä. Asiat ovat usein joko todella hyviä, tai todella huonoja. Sosiaalisissa tilanteissa voi joko vain onnistua, tai vain epäonnistua. Koska epäonnistumista emme halua, niin usein vain onnistuminen kelpaa.

Tämä taas on ymmärrettävästi raskasta. Täydellisesti onnistuminen kerta toisensa jälkeen on tilastollisestikin äärimmäisen epätodennäköistä. Tämä tieto ei kuitenkaan estä vaatimasta sitä itseltämme. Tällainen perfektionistinen dynamiikka on taas todella kuluttavaa. Mitä enemmän itseltämme vaadimme, sitä vaikeampaa meidän on olla.

Onkin tärkeää pyrkiä oppimaan olemaan itseään kohtaan pehmeämpi, reilumpi ja hellempi. On täysin okei, ettei aina onnistu. On täysin hyväksyttävää, että aina asiat eivät suju, kuten olisimme toivoneet. On inhimillistä tehdä virheitä ja olla yltämättä omiin vaatimuksiin. On täysin okei, ettemme yleensä onnistu olemaan niin hyviä kuin haluaisimme olla.

Mitä suuremmalla hellyydellä ja ymmärryksellä itseensä oppii suhtautumaan, sitä paremmin kestää myös elämän kolhuja ja arkisia epäonnistumisia. Ja mitä paremmin niitä kestää, sitä itsevarmemmaksi voi olonsa tuntea.

 

Lopuksi

Toivottavasti jostain ylläolevasta ajatuksesta oli iloa tai hyötyä. Tämä on raskas aihe, eikä siitä lukeminen ole aina kovin mukavaa, sillä moni lukemamme asia voi tuntua syyllistävältä ja epämiellyttävältä. Olen itse läpikäynyt muutoksen äärimmäisen epävarmasta ihmisestä ja kasvanut melko itsevarmaksi. Voin sanoa kokemuksesta, ettei kyseinen muutos ollut kaikkina hetkinä ollenkaan mukava läpikäydä. Jälkeenpäin katsoen se oli kuitenkin jokaisen ikävänkin hetken arvoinen.

Tsemppiä siis, mikäli kamppailet näiden samojen asioiden kanssa!

 

Rakkaudella,

Jevgeni

Share

Ladataan...
Nestories

Minä oletan, että sinäkin oletat. Oletatko sinä?

Saatamme itse olettaa tietävämme muiden ajatukset - samalla kun meitä ärsyttävät muiden oletukset meistä.

 

Kuvittelemmeko muiden ajattelevan sellaisia ajatuksia, joita ajattelisimme itse?

 

1. Räppiä junassa luukuttava teini olettaa, että muut näkevät hänet poikkeuksellisen coolina.

2. Sliipattu pukumies olettaa, että koska hänen kiireensä on tärkeämpää kuin kenenkään muun oleminen hetkessä, muut ymmärtävät antaa hänelle tilaa.

3. Kaunis nainen olettaa, että kun hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita, se johtuu pääasiassa hänen ulkonäöstään.

4. Känninen olettaa, että muut ovat samalla taajuudella, ja selittää ummet ja lammet elämästään tai tunnustaa kaikille varauksetonta rakkauttaan.

5. Professori olettaa, että luentoa varten opiskelijat ovat etukäteen perehtyneitä hänen asiantuntemuksensa alaan kuuluviin syvällisiin substanssikysymyksiin.

6. Työkaveri olettaa, että kun näytät väsyneeltä ja haukottelet, aloittamasi terveellinen ruokavalio ei olekaan tepsinyt.

7. Uskova olettaa, että muiden olisi hyvä uskoa - tai jopa että muut uskovat - samalla tavalla kuin hän itse uskoo.

8. Puoliso olettaa kokemukseensa perustuen jo tietävänsä, mitä parisuhteen toinen osapuoli milloinkin ajattelee.

 

"Kiinnostaa ihan sikana..." ja/tai "so not true!"

Noh, ehkä oletuksemme perustuvat johonkin ja joskus niissä on perääkin, mutta…

 

Voisimmeko olettaa vähemmän ja keskustella enemmän?

Voisimmeko kertoa avoimemmin itsestämme ja huomioida paremmin toisia?

Share

Pages