Ladataan...
#NettaSays

Oon seurannut mielenkiinnon ja epätoivon värittämin tuntein Mungolifen Annan bloggausta kehopositiivisuudesta ja siihen vastauksena syntyneitä kirjoituksia (mm. Oi Mutsi Mutsi ja Masentunut Mutsi-blogit) ja erityisesti ensimmäisenä mainitun instapostausta.  Monia on hämmentänyt Elsan (Oi Mutsi Mutsi) käyttämä "valkoinen hetero nainen"-käsite. Tällähän siis viitataaan asemaan, josta ihminen mielipiteensä ja näkemyksensä kertoo. Esimerkki: Voinko minä kertoa, mikä vammaisille on parasta, kun en ole elänyt vammaisena? Voinko sanoa, kuka päättää liikuntarajoitteisen henkilön puolesta kuka häntä liikuttaa tai vaihtaa hänen tamponinsa? Tai voinko ihmisenä, joka ei ole kohdannut syrjintää seksuaalisuuteensä liittyen sanoa, että pridea rummutetaan liikaa? Ei, en voi. Tehtäväni on kuunnella, miten nämä ihmiset itse määrittelevät tarpeensa ja tukea heitä siinä. Samalla tavalla kun en tiedä minkälaista on elää tummaihoisena Suomessa, kokea syntyneensä kehoon jota ei koe omakseen tai minkälaista on elää todella karvaisena naisena, en myöskään tiedä, minkälaista elämä on ja mitä tarpeita on itseäni isommilla ihmisillä. Vaikka olen kokenut syrjintää, kiusaamista ja häpeää painooni ja ulkonäkööni liittyen, kuuntelen myös heitä, jotka ovat silmätikkuna painonsa takia enemmän kuin minä.

Ihmisten on joskus vaikea asettua toisen asemaan, enkä minäkään ole tässä poikkeus. Onneksi jokaisen on mahdollista kehittyä muiden kokemuksia kuunnellen. En esimerkiksi itse aikoinaan ymmärtänyt, miksi valkoisten naisten hiusten letittämistä voidaan katsoa pahalla -nyt onneksi ymmärrän. Vielä vaikeampaa tuntuu olevan sen ymmärtäminen, ettei muiden oikeudet useinkaan ole itseltä pois. Tai, että hoikat ihmiset ovat yleisesti ottaen hyväksytympiä kuin lihavat. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Sitä ei muuta se ikävä asia, että myös hoikkia ihmisiä kiusataan painonsa vuoksi. Läskifobia on meillä rakenteissa, aivan kuten rasismi ja heteronormatiivisuus.  Harvat feministitkään suomessa nostavat asiaa pinnalle, vaikka kehopositiivisuus ja fat acceptance ovat vahvasti femistisiä asioita.  Yleisesti hyväksyttävä kehopositiivisuus tuo viestiä, että sen tarkoitus on rohkaista jokaista rakastamaan itseään. Näin vältytään kohtaamasta sitä tosiasiaa, että kehot ovat erilaisissa valta-asemissa toisiinsa. Radikaalista, feministisestä lihavien oikeuksia ajavasta aatteesta on tullut sosiaalisesti hyväksyttyjen naisten hashtag.

Kuten olen aikaisemmissa postauksissani (ja eilen instassa) tuonut esille, olisi jokaisen kehopositiivsuudesta kirjoittavan hyvä ottaa selvää aiheesta hieman enemmän. Kun Mungolifen Annan kirjoituksesa todetaan, että "Jotenkin tuntuu, että joillekin ihmisille tuo koko vartalopositiivisuus on tapa puolustaa omaa ylipainoa ja saada hyväksyntää sille, ja vartalopositiivisuus muuttuukin ykskaks lihavuuspositiivisuudeksi, missä ei-lihavat ovat vastustajia. Se ei tietenkään ole vartalopositiivisuuden idea ja tavoite, vaan ainoastaan yksi lieveilmiöistä, joita eittämättä syntyy kun ihmiset käyttävät jotakin ideologiaa kuten itse haluavat.", olin tukehtua kieleeni. Kehopositiivisuus on saanut alkunsa nimenomaan Amerikassa 60-luvun femismin lihavuusaktivisteista,  (toki tiedetään, että jo 1800-luvulla naiset näkivat mm.korsettien ongelmallisuuden ) jotka perustivat mm. NAAFA:n (National Association of Advane Fat Acceptance) ja sen jälkeen esimerkiksi Fat Undeground-liikeen, jonka julkaiseman Fat Liberation Manifeston voit lukea postauksen lopuksi jos kiinnostaa. 

Ihmisillä ei myöskään ole kansalaisvelvoitetta pysyä terveenä. Kukaan tuskin haluaa varta vasten olla sairas, mutta elämäntavat on jokaisen oma asia. Terveydestä Annakin kertoo olevansa huolissaan. Kyllä lihavat ihmiset tietävät siihen kuuluvat riskit ilman holhoamista. Aivan kuten laskettelijat tietävät riskit harrastukseensa liittyen, tupakoitsijat tietävät riskit polttamisen liittyen tai huonoissa ihmissuhteissa olevat tietävät sen vaikutukset hyvinvoinnille. Sen sijaan Annan kirjoitus ei edistä kenenkään ylipainoisen, syömishäiriöisen tai vaikkapa masentuneen ihmisen hyvinvointia, eikä tarjoa mitään uutta niille, jotka ovat kamppailleet painon ja syömisen kanssa mahdollisesti lähes koko ikänsä. On myös hyvä muistaa, että vaikka oma käsi on se joka energiaa suuhun vie, ei syy syömiselle aina ole oma. "Sillä tyytyväisyys omiin muhkuroihin ei suojele aikuisiän diabetekselta. Tai raskausajan diabetekselta. Tai korkealta verenpaineelta, uniapnealta tai vaikka lapsettomuudelta. Tyytyväisyys omaan kroppaansa ei auta silloin kun elämänlaatu alkaa kärsiä terveydellisistä syistä." Onneksi en haaveile lapsesta tai kärsi lapsettomuudesta, voisi muuten aika pahasti loukata ja tuottaa häpeää tuo kommentti, varsinkin jos en saisi pysyvästi laihdutettua samalla kun moni normaalipainoinen kärsii lapsettomuudesta ja ylipainoinen saa lapsia ekalla yrityksellä. Tässä taas naiselta naiselle kylmää rättiä. Luuleeko muutkin ihmiset, ettei ylipainoiset tiedä näistä riskeistä? Jos näin on, niin toistan vielä: Kyllä tietää. Jotkut yritttävät sen vuoksi laihduttaa siinä koskaan lopullisesti onnistumatta, pieni osa onnistuen. Sheimttaisiinko niitä epäonnistuneita, ehkä laihduttamisen lopetettua psyykkisen kuntonsa vakaaksi saaneita läskejä vielä jollain tavalla lisää? Tyytyväisyys muhkuroihin suojelee ennen kaikkea mielenterveyttä. 

Annan esille tuomat kokemukset kiusatuksi tulemisesta hoikkuuden vuoksi ovat valitettavia, enkä halua kenenkään kokevan sitä. Olen pahoillani, että Anna on joutunut kokemaan sellaista. Hoikkuudesta kiusaamisen laittaminen samaan yhteyteen kehopositiivisuuden kanssa vie kuitenkin hukkaan; aivan kuten kuka tahansa voi kutsua itseään feministiksi ja tehdä sen nimissä mitä tahansa, ei kaikki kehopositiiviseksi iteään kutsuvat ihmiset ymmärrä mistä kehopositiivisuudessa on kysymys. Se ei ole pelkkää oman kropan normittamista, vaan myös muiden vartaloiden normittamista, tuttujen ja tuntemattomien. Tällä hetkellä Anna, kiusaamiskokemuksistaan huolimatta, edustaa sitä mikä on sosiaalisesti hyväksytty ja normitettu vartalo, ihonväri ja seksuaalisuus (sen perusteella mitä hän on itse tuonut esille) . Sen vuoksi hän ei ole oikea ihminen sanomaan, että " liiallinen bodypositiivisuus ei myöskään ole hyvästä".

 

FAT LIBERATION MANIFESTO
by Judy Freespirit and Aldebaran

1. WE believe that fat people are fully entitled to human respect and recognition.

2. WE are angry at mistreatment by commercial and sexist interests. These have exploited our bodies as objects of ridicule, thereby creating an immensely profitable market selling the false promise of avoidance of, or relief from, that ridicule.

3. WE see our struggle as allied with the struggles of other oppressed groups against classism, racism, sexism, ageism, financial exploitation, imperialism and the like.

4. WE demand equal rights for fat people in all aspects of life, as promised in the Constitution of the United States. We demand equal access to goods and services in the public domain, and an end to discrimination against us in the areas of employment, education, public facilities and health services.

5. WE single out as our special enemies the so-called “reducing” industries. These include diet clubs, reducing salons, fat farms, diet doctors, diet books, diet foods and food supplements, surgical procedures, appetite suppressants, drugs and gadgetry such as wraps and “reducing machines”.

WE demand that they take responsibility for their false claims, acknowledge that their products are harmful to the public health, and publish long-term studies proving any statistical efficacy of their products. We make this demand knowing that over 99% of all weight loss programs, when evaluated over a five-year period, fail utterly, and also knowing the extreme proven harmfulness of frequent large changes in weight.

6. WE repudiate the mystified “science” which falsely claims that we are unfit. It has both caused and upheld discrimination against us, in collusion with the financial interests of insurance companies, the fashion and garment industries, reducing industries, the food and drug industries, and the medical and psychiatric establishment.

7. WE refuse to be subjugated to the interests of our enemies. We fully intend to reclaim power over our bodies and our lives. We commit ourselves to pursue these goals together.

 

By Judy Freespirit and Aldebaran
November, 1973

Originally Published by the Fat Underground,
Los Angeles, California USA

Kaikissa kuvissa tekijän instaprofiilin nimi. 

 

 

Ladataan...
#NettaSays

Kuvia keskivartalolihavista naisista istumassa tai sivuttain nähdään harvoin, jos laisinkaan. Isoa vatsaa ei koskaan näytetä hyvässä valossa. Sellaista vatsaa jolla voi saada istumapaikan esittämällä raskaana olevaa. Sellaista vatsaa johon sopivasti istuvat housut roikkuvat takapuolesta polvitaipeiden kohdalla. Sellaista vatsaa jonka alle mainoskuvissa kauniisti navan kohdalle asettuvat alushousut ärsyttävästi rullaantuvat. Lihavanakin olet väärällä tavalla lihava, kun rasva kertyy vatsaan-aivan kuin se olis ihmisen itsensä päätettävissä, onko läskiä perseessä vai mahassa. 

 

Tässä on yhden vatsan kuva. Se ei edusta vatsaa joka on söpö, naisellinen, kiihottava, puettava, urheilullinen. Mitään, mitä ajatellaan tavoiteltavaksi. Ja silti mä koen olevani kaikkia niitä. Varsinkin liikkeessä näkyvät makkarat jotka ovat hyvin esillä kun tanssin, saa mut hymyilemään ja haluamaan näyttää niitä enemmän. 

Tää on mun kroppa. Kroppa joka pystyy aika mahtaviin juttuihin: nappaamaan kiinni musiikin tahdista sekunneissa ja nauttimaan sen tahtiin liikkumisesta, venyy spagaattiin ja nousee päällä seisontaan, kuljettaa pitkin maailmaa, saa orgasmeja, tuottaa mielihyvää, nauttii auringosta, kosketuksesta, syömisestä ja kunnon hieronnasta. Viime aikoina oon oppinut arvostamaan kehoani eritysesti sen kyvystä kertoa mun voinnista ja hälyttää asioista jotka eivät ole hyvin. Liian monesti oon roikkunu kaivon reunalla yhdellä kädellä uskotellen itselleni, että kyllä tää tästä ja hiljentäny kropan viestit. Mulla on vielä paljon opittavaa, jotta ei tarvitsisi päätyä roikkumaan sinne kaivoon, vaan jo pelkkä reunalla istuminen riittäisi. Kiitos, vartalo.

Ladataan...
#NettaSays

Instagramissa ja youtubessa vaikuttava Alex eli @learningtobefearless sen kertookin videolla:

                                                     TW: Alex puhuu muilla videoillaan myös laihduttamisesta.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille! Nauttikaa, oli sää mikä tahansa! Mitään ei kannata jättää tekemättä ulkonäön tai painon vuoksi. Jokainen saa syödä, herkutella, käyttää sellaisia vaatteita kun haluaa ja osallistua sellaiseen toimintaan mihin haluaa.

Ps. Dancehall tunnit syksyllä 2018 - nimellä löytyy facebookista mun opettamat tanssitunnit.

Ladataan...
#NettaSays

 

Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan laittavani päälle kukikkaita vaatteita, varsinkaan haalaria tai housuja. Jotenkin mielikuvissa ne olivat tylsiä ja mummomaisia (big up kaikki mummot), mutta pari vuotta sitten huomasin omistavani kukalliset kengät, bikinit ja tämän huivin, josta kuva maanantailta :

Sen jälkeen vaatekaappiini eksyi ensin musta- kukikas shortsihaalari, sitten kukikas mesh-paita ja shortsit sekä nämä ihanat biksut.. 

. . ja tämä body... 

.... sekä tämä mekko joka kuvattu Jamaikalla viime vuonna. 

Tänä kesänä sitten se ultimate  pahin kaikista: kaksi haalaria ja housut

Nykyään himoitsen värejä ja kukkakuosia silläkin riskillä, että näytän pyjamaan pukeutuneelta keski-ikäiseltä plussapallolta joka kuolee vanhana kukkakuosit päällänsä ja löydetään villakoiran puoliksi syömänä kotoaan. 

Mitenkäs teillä noi kukkakuosit? 

Ladataan...

Ladataan...
#NettaSays

Jos Helsingin säähän on luottamista  niin tällä hetkellä ei. Johan tässä on saatu helteistä muutama päivä nauttia. Itse olen onnistunut palamaan aurinkoa ottaessani jo 4 kertaa, nimimerkillä voisiko sitä aurinkorasvaa edes joskus laittaa tasaisesti, ettei olisi Indonesian lippua käsivarressa ja Japanin poskessa. Nähtävästi ei.

Jos nyt niin hyvin kävisi, että aurinko meille vielä Suomessa näyttäytyy, niin tässä muutamia vinkkejä ranta-asuihin:

Monif C. tarjoilee jälleen kerran väriä ja kivoja alaosia. Muista lisätä ostoskorisi hintaan tullimaksut. 

Forever 21, herkullisia värejä ja kuoseja, mutta valitettavan vähän tukea ja hyviä olkaimia. 

ASOS

H&M, oletteko panostaneet tänä kesänä tavallista enemmän? 

BomBom.fi,uudehko suomalainen verkkokauppa myy mm. Brasiliasta tuotuja biksuja. 

Swimsuits for All, jonka parasta antia on Gabin ja Ashleyn mallistot. 

Junarose

Brastop.comissa myynnissä oleva Hunter McGradyn mallistossa on isommat ympärykset ja pienemmät kupoikoot kuin mitä Brastopin liiveissä usein on. 

Ladataan...

Ladataan...
#NettaSays

Järjestän yhdessä Oi mutsi mutsi - blogista tutun Elsan kanssa Joka kropan rantapäivän Vuosaaren Aurinkolahdessa sunnuntaina 17.6 klo 12-15, säävarauksella. Mukaan ovat tervetulleita kaikki, bikineissä tai villahousuissa (jälkimmäiset varmaan kannattavammat tällä ilmalla). Toivotaan että sää suosii meitä, eikä ainakaan sataisi vettä. Facebookista löytyy tämän postauksen otsikolla tapahtuma jota en saa nyt puhelimella linkattua tähän. Klikkaile itsesi osallistumaan tai kerro kiinnostuksestasi ja jaa kavereille; vaikka et itse kokisi tapahtumaa omaksesi, joku lähelläsi oleva voi hyötyä siitä. 

Rannalla nähdään!

Pages