Ladataan...
Never Give Up

Minulta on pyydetty useasti synnytyskertomusta, mutta en saanut tekstiä aikaisiksi. Syynä ei ollut ajanpuute, vaan se, että synnytys oli tiedostamattani kuitenkin sellainen kokemus, että jotkut asiat siinä jäi painamaan mieltäni. Heti synnytyksen jälkeen ei ollut mitään mikä mietitytti, asiat alko kumpuamaan vasta pitkän ajan päästä kysymyksinä mieleen. Tästä syystä aina,  kun yritin tuottaa tekstiä se ei vain onnistunut. 

Beata syntyi 7.6.2017 n. kuukautta laskettua-aikaa aijemmin 1970g painoisena 44cm pitkänä tytön tyllerönä. 9 pisteen vauvana. Lähdetään miettimään sitä yötä ja aamua, kun kaikki lähti käyntiin. 
 

Tiistaipäivä oli päivä muiden joukossa, sain viimeiset vauvan tavarat hankittua ja lisäsin instaan kuvan missä kerroin, että koti on nyt täysin vauvaa varten valmis. Kävin tiistaina työpaikalla moikkaamassa työkavereita, jotka piti oman synnytysvalmennuksen minulle ja sillon vielä naureskelin, että ei tämä neiti ole ihan hetkeen syntymässä, varmaan yliajalle menee. 

Illalla sanoin Markolle, että epäilen limatulpan alkaneen irtoilla. Olo oli paria viikkoa aijemmin muuttunut ylipirteästä sangen väsyneeksi, josta mietin et alkaako keho valmistautua synnytykseen. Beata oli muttunut mahassa rauhallisemmaksi, mutta muutoin olo oli aika normaali. Neiti ei laskeutunut vasta kuin salissa. 

Kahden aikaan heräsin yöllä siihen klassiseen oloon, että pissasinko alle vai mitä. Hetken aikaa mietin, että pettikö nyt totaallisesti rakon hallinta vai onko tää lapsivettä. Vielä Markon herättäessä epäilin asiaa. Hyvin pian kuitenkin tajusin, että ei tässä nyt rakko falskaa vaan pitää alkaa lähteä sairaalaan. Kotona rauhassa pakkailin viime hetken tavaroita, keitin Markolle kahvia ja lämmitin ruokaa, että toinen jaksaisi mahdollisimman hyvin. 

Kotoa lähdetiin koko perheen voimin, koira mukaan lukien, koska koiralle piti saada hoitaja. Marko kävi nopeasti vielä minun suostumuksella työpaikallansa pakolliset paperiasiat hoitamassa aamun palaveria varten ja minä kiltisti istuskelin autossa. Auto jätettiin vähän matkan päähän parkkiin, josta köpöttelin synnärin ovelle läähättäen. Hoitajat lieneen mietti, että juostenko sitä tultiin synnyttämään. 

Supistukset alko neljä tuntia vesien menojen jälkeen, sairaalaan tultaessa kätilöt tuumi, että eiköhän neiti viikon sisään synny. Äkkiä kuitenkin koko pakka muutti muotoaan ja tajuttiin, että kyllä tämä neiti tämän päivän puolella syntyy. Supistuksien alettua, muttu ne nopealla aikataululla säännöllisiksi ja sain avuksi tens-laitteen ja jumppapallon. Kiitos ihanan hoitohenkilökunnan he tiesivät tasan toiveeni!Söin leipää ja join mehua vielä synnytyssaliin siirryttyä. 

Tässä vaiheessa pääsemme synnytyksemme hauskaan kohtaan, Markon työmaa sijaitsi ihan sairaalan vieressä, joten synnytyssalista Marko juoksi vielä palaveriin ja sano, että soittaisin heti, kun tilanne kehittyy niin hän juoksee takaisin. Saattaa kuullostaa oudolta, mutta tämä sopi minulle siinä hetkessä hyvin, jotta sain kaikessa hiljaisuudessa keskittyä hengittämiseen ja synnytyslauluun. Sain kipupiikin, supisteluiden puolivälissä, että sain hetken huilahtaa, koska unta minulla oli alla vain 2h ja supistukset ei antanut hetkeäkään hengähdystaukoa. Kipupiikki autto pienen hetken, mutta äkkiä piti taas täysillä keskittyä hengittämään ja äänenkäyttöön. 

Epätoivo iski 8cm kohdalla, epiduraali ja spinaali oli kiellossa Klexanen vuoksi, joten niistä en edes haaveillut. En tosin halunnut niitä muutenkaan. Ihan viimehetkillä laitettiin kohdunkaulan puudute, jonka olin päättänyt ottaa jos se saatais laitettua ihan viime hetkillä. En tosin tiedä auttoko se yhtään mitään, koska kivut oli yhtä helvetilliset siinä hetkessä ennen ja jälkeen. Ponnistusvaihe alko miltein heti puudutteen laiton jälkeen ja supistukset muutti siinä hetkessä muotoaan avautumissupistuksista ponnistusvaiheeseen. Ponnistuvaihe kesti 11min. jonka aikana viime hetkellä alettiin huomata sykkeen laskuja ja haluamani synnytysasennot estettiin. Kieltämättä tuo ponnistusvaihe tuntu aikamoiselta urheilusuoritukselta. 

Se hetki, kun sain pienen ihmeen syliin tuntu niin luonnollisen ihmeelliseltä. Yhdeksän kuukauden lääkärissä ravailut, potkujen kuuntelut ja varmistelut oli ohi. Hän oli siinä. Ne pienet rääkymiset ja se mielettömän pieni nyytti. On vaikea kuvailla miten pieni se 1970g painava vauva rinnalla on. Ihailin pientä ja ihailin tuoretta isää. Nousin hyvin pian synnytyksen jälkeen omille jaloilleni ja en ollut kivulias lainkaan. Salista olisin voinut hypellä osastolle. 

Salissa kuulin sanat, jotka jäi päähän pyörimään. Sanat "onneksi synnyit nyt, kauaa et olis kestänyt". Ne sanat oli erittäin kylmäävät äidin korvaan, samalla ne sanat piti kiitollisuutta sisällään enemmän kuin mikään. Halusin vain tietää mitä tapahtui, miten puolitoistaviikkoa sitten ultrattu vauva ei yhtäkkiä voinutkaan hyvin masussa. Istukan paha vajaatoiminta selitti asian ja neitimme on ihme. Se jää mysteeriksi olisiko kontrolli, joka piti olla samana aamuna kuin synnytys, paljastanu Beatan ahdingon.  Sain tässä kuussa vihdoin juteltua hematologin kanssa synntykseen liittyneet ongelmat selväksi. On todennäköistä, että istukan ongelmat johtui minun fosfolipidivasta-aine syndroomasta. 

Nyt alan olla sinut raskauden aikaisista murheista. Nyt osaan olla onnellinen, että meitä on siunattu pienellä ja että Jumala piti pienestämme huolen kuten pyysin. Tätä kiitollisuuden määrää siitä, että kaikki meni hyvin ei osaa selittää. En usko, että kukaan ymmärtää sitä samalla tavalla kuin me ymmärrämme. Tiedämme, että tässä oli rumat mahdollisuudet, mutta kaunis loppu vei voiton. Ja meillä on maailman täydellisin pieni hymytyttö.♥

Share

Ladataan...
Never Give Up

Yhteistyössä Kiddex

Kiddex on lastentarvikkeiden maahantuoja ja tänään tutustumme heiltä PlanToysin A Touch of a Pastel sarjan leluihin.
Meidän perheessä aletaan hiljalleen tutustua lelujen ihmeelliseen maailmaan. Pientä neitiä kiinnostaa kovasti erilaiset muodot, värit, äänet ja materiaalit. Olen parhaani mukaan pyrkinyt tarjoamaan hänelle rauhallisesti, mutta silti aktiivisesti uutta ihmeteltävää ja pyrkinyt ihmettelemään hänen kanssa yhdessä. Beata osaa jo pitää asioita joten kuten käsissään, enimmäkseen yhdellä kädellä, mutta jonkun verran myös molemmilla. PlanToys lelut on ollut jo jonkun aikaa meillä talossa, mutta vasta nyt 5 kuukauden tienoilla neiti on alkanut ihmetellä niitä - lähinnä maistellen! 

Omaan makuun PlanToysin leluissa viehättää heidän ekologisuus, opettavaisuus sekä kestävyys. En ole mikään kierrätyksen tietoinen "fani", mutta huomaan alitajuisesti kierrätyksen vaikuttavan omaan ostopäätökseen. Tässäkin tapauksessa kierrätys saa ison pisteen.  Lisäksi nämä lelut on vielä tosi kauniita omaan silmään. Menee melkein koristeista! 

Nämä on ihanan rauhoittavan, mutta samalla mielenkiintoisen näköisiä, mitä mieltä te olette näistä? Minusta nämä lelut onnistuu olemaan yksinkertaisesti kauniita, sekä samalla mielenkiintoa herättäviä. Itse tykkään miettiä suhteellisen tarkkaan mitä ominaisuutta lelut pyrkii kehittämään ja valitsemaan sitä mukaan meille leluja. En halua hirmuista kasaa leluja pyörimään nurkkiin, laatu painaa määrää enemmän vaakakupissa. 

Tässä vaiheessa meidän suosikiksi on osottautunut aistipallot, jossa kuulo-, näkö- sekä tuntoaistia aktivoidaan lempein ottein. Huomaan itsekin etenkin tuntoaistille tarkotettua palloa hiplaavani Beatan kanssa leikkiessä. Näköaistille tarkoitetussa pallossa peilistä näkee selkeästi, eikä ole sellainen suttuinen mikä monissa lelujen peileissä häiritsee itseäni. 

Kurkkivaa hyrrää ollaan tähän asti lähinnä makusteltu ja äidin toimesta pyöritetty lattialla. Toivon, että nämä lelut säilyy niin hyvänä, että Beata saisi vielä isona katsella vauvalelujaan, samalla tavalla kuin minä ihmettelen omia vauvalelujani joilla myös Beata leikkii.♥

Linkit postauksen tuotteisiin, jos sinäkin tykästyit 
Aistipallot 
 Kurkkiva Hyrrä
PlanToys

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Never Give Up

Postaus tehty yhteistyössä vauvahieroja Heini Furun kanssa. 

Tämän postauksen tarkoituksena on levittää tietoutta vauvahieronnasta. Milloin sinne kannattaa mennä? Miten jos vauva alkaa itkeä? Miten pienen vauvan kanssa lähteä vauvahierontaan? Mitä jos iskee nälkä? Onko minulla riittävästi ongelmia, jotta voin mennä hierontaan ja saan selkeän avun? 

Meidän neiti syntyi hieman etuajassa, joten oli tiedossa, että kehitys oli vielä hieman kesken ja hän eli kohtumaailmassa tiukemmin, kuin jos olisi ollut täysiaikainen. Neiti oli tosi väsynyt ensimmäiset viikkonsa, siitä, kun päästiin yli alkokin ongelmaksi muuttua hyvin lyhyet unet etenkin päivisin. Muuten olemme säästyneet sen suuremmilta ongelmilta. Tästä syystä olin tosi epäileväinen vauvahierontaan menemisestä, koska eihän meillä ollut mitään mitä hoitaa. Väärässä olin koko ajatuksen suhteen. 

Heti alussa ilmaisin Heinille, että meillä ei ole ongelmia mitä hoitaa. Sain hieman hymähtävän vastauksen takaisin, että eihän aikuisetkaan aina mene hierontaan vain silloin, kun on ongelmia, niitähän voi ennaltaehkäistä. Vauvahieronta on myös vauvalle ihana tapa opetella rauhassa kosketusta ja näin Beatasta miten hän nautti hieronnasta, selkeästi hän kuunteli ja ihmetteli kaikessa rauhassa mitä ihmettä se kevyt hieronta oli. Meillä myös katkonaiset unet hävis hieronnan myötä, hieronnan jälkeinen päivä meni aina lähestulkoon nukkuen ja syöden. 

Vauvalle itku on normaali viestintätapa, mutta runsaaseen jatkuvaan itkemiseen on aina joku painava syy. Onko se sitten turvattomuus, raskauden aikainen stressi, vatsaongelmat, kenties synnytyksen jälkeinen tila on päällä tai onko vauvalla kehossa jumeja. Pelkät vauvan niskajumit voi aiheuttaa vatsaongelmia vagushermon välityksellä.

Te tiedätte tämän tilanteen: vauva itkee, äiti ja isä väsyy, vanhemmat on stressaantuneita ja sitä kautta vauva muuttuu stressaantuneeksi ja itku pahenee. Oravanpyörä on valmis. Vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan kautta voi yllättävän moneen ongelmaan löytyä helpotusta. Tyytyväiset vanhemmat on vauvan iso voimavara ja toisinpäin. 

Ennen ensimmäistä hierontaa Heini kyseli tarkkaan meiltä taustatietoja raskauden kulusta, synnytyksestä - millä viikoilla syntynyt, minkä kokoisena ja vointisena. Myös äidin ruokavaliosta puhuttiin, koska kuten tiedämme myös sieltä voi löytyä syitä itkulle etenkin mahavaivojen kohdalla. Hieronnat tapahtui ihan meidän kotona, mikä on pienen vauvan kanssa suuri helpotus. Ei tarvitse lähteä reissaamaan minnekään vauvan kanssa ja ympäristö on jo vauvalle tuttu ja turvallinen. Myös mahdolliset kakkavahingot on helppo siivota kotioloissa, kuten meillä -  heti ensimmäisellä hoitokerralla maha päätti toimia ryminällä.

Heini otti rauhassa kontaktia Beataan, hyvin lämpimästi, vauvan ehdoilla ja lähti tutkimusmatkalle yhdessä vauvan  kanssa vauvan kehoon. Hieronnassa kookosöljy toimi hierontaöljynä. Meille tämä vaihtoehto toimi ainakin erinomaisesti, ei reagoinut Beatan iho lainkaan kookosöljyyn. 

Katsokaa nyt tuota pientä neitiä miten onnellisen ihmeissään kuuntelee mitä tapahtuu. Hän nautti, onneksi. Meillä ei ollut mitään erityistä ongelmaa, joten Heini käsitteli vähän koko vartaloa. Viimeisellä kerralla meillä oli takana vatsaongelmia, jolloin Heini selkeesti käsitteli vatsan vyöhykepisteitä enemmän ja keskitty kokonaisvaltaisesti vatsaan tarkemmin. Hieronta yksilöidään tarpeen mukaan. 

Mitäs jos vauvalle iskee nälkä? Neiti yhdellä kerralla ilmaisi nälkäänsä sen verran, että päätin nostaa neidin rinnalle ja kokeiltiin onnistuuko jalkapohjan käsittely samaan aikaan. Meidän kohdalla neidille sopi oikein hyvin, että hänen jalkapohjiaan hierottiin samalla, kun hän ruokaili.  Heinin kokemus vauvojen parissa näky niin luontevalla asioihin reagoinnilla, joten en jännittänyt lainkaan muuttuvia tilanteita. Kuten Heini sanoi - hieronta tapahtuu täysin vauvan ehdoilla, kukaan muu ei heiluttele tahtipuikkoa.
 

Heini kerto tarkkaan mitä teki, jotta pystyin itsekin ottamaan oppia miten voisin helpottaa vauvan elämän alkutaipaletta. Vatsajumppa muttui hieronnan myötä paljon tehokkaammaksi. Useat vatsanväännöt on taltutettu vatsahieronta/ jumppaohjeilla. 

Meillä hieronta selkeesti rentoutti neitiä ja levoton olemus rauhottui kummasti hierontojen jälkeen. Kosketus on hyväksi jokaiselle ilman suurempia ongelmiakaan. 
Hieronnan päätteeksi täytimme masun maidolla ja neiti aloitti överi pitkät päiväunet, oli ihana nähdä levollista unta nukkuva vauva. 

Tutustu ihmeessä vauvahieronnan sivuille: https://www.vauvahieronta.fi

Heinillä alkaa maanantaina seuraava vauvahierontakurssi! 
Tutustu myös Heinin sivuihin: https://www.facebook.com/tmiheinifuru/

Imetyskoru: https://www.bypinja.com/fi

Rentouttavia hetkiä teidän pikkuisille! Toivon, että saatte tästä rohkeutta kokeilla tätäkin kautta hakea apua mahdollisiin ongelmiin. 

Share

Pages