Ladataan...
Never Give Up

Postaus tehty yhteistyössä Sudio Swedenin kanssa. 

Olen kuulokkeistani tosi tarkka ja mikä hauskaa on mulla ollu tähän asti ikivanhat langalliset kuulokkeet käytössä joista en ole suostunut luopumaan yrityksistä huolimatta - yksinkertaisesti niissä on ollu niin hyvä äänenlaatu, joka on vieny mut parhaisiin fiilareihin. Sudion ehdottaessa yhteistyötä mietin pienen hetken, koska en ole langattomien asioiden ystävä enkä ollu valmis luopumaan rakkaista kuulokkeistani. Ihastuin kuitenkin Sudio Swedenin tyyliin verkkosivuista lähtien ja uskaltauduin langattomien kuulokkeiden aikakaudelle. Enkä onnekseni joutunut pettymään ja voin hyvällä omatunnolla suositella näitä teille. 

Tyylistä ei ollut tingitty pakkauksessakaan - miten kaunis! Oiva lahjaidea, johon ei itse tarvitse panostaa sen koomin kuin täyttämällä mukana tuleva nimilappu. Tilauksen tulemisessa meni muutama hassu päivä, mikä on aina plussaa tällaiselle hätähousulle, joka arvostaa nopeaa toimintaa. 

Ja nämä ohjeet! Kuinka yksinkertaisesti ovat osanneet tehdä ohjeet kuulokkeiden käyttöön, ei tarvinnu montaa hetkeä tällaisen tekniikkatunarinkaan miettiä miten vempele lähtee toimimaan. Myönnän, käytin hetken johtoja kuulokkeissa, koska kapinoinhan minä langattomuutta vastaan. Jos saisin päättää olis mulla varmaan lankapuhelin kotona. :D Rohkastuin kuitenkin parin päivän käytön jälkeen ottamaan kuulokkeiden johdon pois ja opettelee langattomuuden pariin- enkä ole takaisin palannut. Onhan se nyt helppoa, kun treenatessa ei johto ole siellä ja täällä jumissa, eikä vaunuja työnnellessä puhelin tipahda asfaltille, kun johto takertuu paikkaan x. Toinen asia  mitä arvostan - asioiden yksinkertaistaminen ja helppous asiakkaan näkökulmasta. 

Kolmas asia jota arvostan. Vaihtelevuus! Olen sillon tällön tuuliviiri vallaton, joka tylsistyy nopeasti. Ja piru, Sudio Sweden onnistu senkin täyttämään sillä yllätyksenä paketin mukana tuli kuulokkeisiin kuuluvat vaihtokapselit mukana, jotka voi halutessaan ostaa kuulokkeisiin. 

Olen nyt kuukauden päivät käyttänyt tarkoituksella kuulokkeita päivittäin, jotta osaan oikeasti kertoa teille onko hintansa väärti. Voin suositella lämpimästi kyseisiä kuulokkeita. Helppo käytettävyys, tyyli joka sopii arkeen ja treeniin, äänenlaatu ja koko brändi. Mä fiilasin asiaa heti jostain kumman syystä, harvoin sattuu näin mielekkäitä yhteistöitä vastaan. 

Läheiseni eivät uskaltais varmaan ehdottaa kuulokeyhteistyötä, kun olen mustista risaisista kuulokkeistani pitäny niin tiukasti kiinni, että todennäköisyys hylkyyn olis aikas suuri. 

Ja jotta positiiviset yllätykset ei loppuisi kesken. Kaupanpäälle tulee jokaiselle ostajalle Sudio Sweden kangaskassi, joka on vankkaa tekoa ja sisältää sisällä pienen taskun puhelimelle ja avaimille. Eli kangaskassien ongelmakin ratkaistu. Mielestäni aika hyvä kokonaisuus, mitäs mieltä te olette? Onko muilla yhtä hyviä kokemuksia kyseisistä kuulokkeista? 

Jos olet vailla hyviä kuulokkeita ja kenties samanlainen kuulokehirmu joka varjelee vanhoja kuulokkeitaan, mutta haluaisi uudet, on Sudio Sweden yllättävän hyvä valinta. 

Torstaihin asti teillä on mahdollisuus tilata kuulokkeet -15% hintaan koodilla ILONA 

Hyödynnä lukijaetusi osoitteesta https://www.sudiosweden.com/fi/

Share

Ladataan...
Never Give Up

Haluan sanoa muutaman sanan isien puolesta ja iseille. Isit - te olette mittaamattoman arvokkaita. Teidän panostus perheidenne eteen on mittaamattoman arvokasta. Teidän paikkaa ja panostusta ei voi äiti korvata. Tehkää parhaanne ja olkaa isejä, älkää yrittäkö olla äitejä vaikka äidin arvo on nostettu pilviin. Teidän arvo on yhtä korkealla. 

Olen miettinyt paljon isien paikkaa ja miten paljon isejä arvostetaan. Valitettavasti minä olen sitä mieltä, että monesti isit unohdetaan tunteineen ja tarpeineen kokonaan sivuun. Areenalle astuu äiti ja lapsi, eikä isillä ole enää sanavaltaa tai hänen tarpeilla ei ole niin väliä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitejä pitää arvostaa tasan samalla tavalla ja pitää huolta äitejen hyvinvoinnista, mutta ei isien kustannuksella. 

Moniko on pysähtynyt miettimään mitä isi tuntee? Miten hän kokee asiat? Onko imetyksen epäonnistuminen isälle iso asia? Onko synnytyksen suhteen isällä pelkoja tai onko isä pettynyt synnytyksessä johonkin? Moni sanoo, että isällä nyt ei saa olla mitään sanomista synnytykseen liittyvissä asioissa. Meillä sai olla ja koin, että synnytys oli meille yhteinen asia, enkä halunnut työntää Markoa sivuun. Toki minä tunnen kehoni paremmin ja teen loppukädessä päätökset, mutta Markoa kuunnellen. Ajattelen näin, että jos minut työnnettäis alusta asti päätöksenteossa sivuun, olisi tosi vaikea tuntea olevansa yhtä arvokas ja tärkeä. Ottaa vastuuta samalla tavalla. 
Olin synnärilläkin hieman äreä, kun osalla hoitajista tuntu olevan asenne kuin isi olisi tiellä ja turhaa tiuskimista tuli kuultua. 


Olen lukenut hyvin ikäviä kommentteja isyyteen liittyvien asioiden suhteen mm. " niin kauan, kun isät ei synnytä, en halua heiltä kuulla kommenttejakaan". Sangen ikävästi sanottu, eipä niitä lapsiakaan olis tässä  maailmassa ilman miehiä. Fyysisesti toki raskaus ja lapsi on naiselle isompi muutos ja asia, mutta elämänmuutos, tunteet ja paikan hakeminen on aivan samalla viivalla. Miehilläkin on tunteet ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että isot tunteet onkin! 

Yritämmekö me äidit helposti omia lapset itsellemme? Minun lapsi, minä päätän miten tehdään, minä sanon miten toimitaan, minä tein tuon aarteen, minä olen kasvattanut hienon lapsen... minä ainakin olen paristi huomannut, että puhun helposti yksikössä mitä lapseen tuleen. Marko on myös kiltisti korjannut lauseet muotoon " me". Kyllä, yhdessä tätä hommaa pyöritetään omilta osiltamme. Isä on lapselle yhtä tärkeä osa elämää. 

En tiedä mitään arvokkaampaa näkyä kuin Marko kertomassa Pippurille kuinka rakastaa häntä ja miten täydellinen pieni tyttö onkaan, antaen lopuksi pusun ja ottaen kainaloon nukkumaan. 

Ja samalla isät muistaa, että äidillä on täysi työ kotona vauvan kanssa. Ei korosteta, että työn teko olisi tärkeämpää ja arvokkaampaa. Kumpikin osapuoli hoitaa omilta osiltaan tärkeää tehtävää. 

Meidän perheessä nainen voi opetella korjaamaan autoa ja mies opetella olemaan sellainen isä, että pärjää lapsen kanssa yksin helposti. Näin olettaen, äidit ja isät - olette tärkeitä, muistakaa se.♥

Share
Ladataan...

Ladataan...
Never Give Up

 

Päivä, jolloin suurimmasta unelmastani tuli totta. Silloin meidän pieni peikon poikanen näki päivän valon mitoin 1970g 44cm.  Päivä jolloin elämäämme astui ihme, jonka haluaa pitää suojassa kaikelta pahalta. Pieni ihminen, uusi elämän alku. Tyhjä taulu, jota elämä lähtee maalaamaan näköisekseen. Millainen sinä olet, sitä minä olen miettinyt nämä meidän ensimmäiset päivät. Millainen persoona, millaiset tavat. Samaan aikaan tunnen sinut täysin ja toisaalta en lainkaan. 


Pippuri syntyi viikoilla 36+1 ja oli viikkoihin nähden pieni kokoinen. Pieni koko selittyi pienellä istukalla, joka oli pahasti kalkkeutunut. Kuulema neljää viikkoa se istukka ei olisi enää toiminut. Onneksi luonto on fiksu ja päätti, että nyt on parempi neidin tulla maailmaan jatkamaan kasvua. Synnytys lähti käyntiin yhtäkkiä vesien menolla ja eteni nopeaa vauhtia. Seurantahuoneessa kerkesin vain pyörähtää, kun sanottiinkin jo, että mennään saliin jatkamaan. Synnytyksestä kirjoitan erillisen postauksen. Neiti voi erittäin hyvin, vaikka onkin pieni. Hän on oikein jäntevä ja tyytyväinen pieni ihminen. 

Vajaa vuosi sitten olin samalla osastolla keskenmenon jälkeen ja mietin Markon kainalossa, että joskus. Joskus mekin saamme lähteä synnytyssalista pieni sylissämme. Yhtäkkiä olimme siinä odottamassani pisteessä, pieni rakas ihminen isänsä sylissä ja katsoin vain sitä näkyä. Kuuntelin miten kauniisti M puhui Pippurille, miten luonteva hän oli heti ensitapaamisesta lähtien. Hänestä tuli isä meidän maailman täydellisimmälle neidille.  Niin onnellisena, niin helpottuneena. Palaset loksahti kohilleen, en ollu niinkään hämmentynyt, vaan se tuntui niin odotetulta ja luontevalta, että tunsin vain onnea, ehkä jopa itsestäänselvää onnea. 

 
Sitä pysähtyy usein miettimään miten ihmeessä meistä on saatu valmistettua noin täydellinen pieni ihminen. Pieni, mutta niin valmis. Miten hän tunnistaa isän ja äidin äänet. Miten hän tuntee meidän tuutulaulun, johon rauhottuu heti, kun alan laulamaan sitä. Kuinka moottoreiden äänet, joita hän on saanu kuunnella masussa mielin määrin saa hänet rauhottumaan. Kuinka minun syli on jollekin toisinaan ainut paikka mikä kelpaa. Kuinka minä, minä olen  pienelle Pippurille ainut oma äiti. Kuinka hän tarvitsee minua, eikä minua voi korvata. 

Ensimmäistä kertaa elämässä jokainen onnentoivotus on merkittävä. Sillä olemme erittäin onnekkaita, kun olemme saaneet elämäämme pienen terveän tytön. Se on asia mikä ei ole itsestäänselvyys, meitä on siunattu pienellä. Meille on annettu vastuullinen tehtävä toimia Pippurin vanhempina suojaten ja ohjaten elämän alkutaipaleella. Pippuri - äidin ja isän rakas nyt ja aina. ♥

Share
Ladataan...

Pages