Ladataan...
Nia's

http://www.youtube.com/watch?v=rYEDA3JcQqw&ob=av2n

Matkamusiikkina toimii Adele.

Tänään on tullut koettua, että muistini on samaa luokkaa kuin kärpäsellä. Kaksi minuuttia ennen muistutan itselleni, että kuinka pitää muistaa ottaa noise-cancelling-kuulokkeet matkalaukusta ennen kuin sen jättää lentoyhtiön huomaan. No, aloin sitten siinä hämmentyneenä laittamaan sitä matkalaukkutarraa kiinni (tuntui fiksulta, kun ei tuntunut kovin itsestäänselvyydeltä, että miten se laitetaan...) ja sitten drop-offin jälkeen viiden askeleen jälkeen muistin, että ne hemmetin kuulokkeet on edelleen siinä kassissa ja se kassi on jo hävinnyt.

Olen aina rakastanut melunpoistokuulokkeita. Varsinkin omiani, sillä ne toimivat täydellisesti. Nyt onkin sittene 28 tuntia lentokoneessa edessä ilman niitä.  Australiaaan ollaan tässä taas matkaamassa - todella kiva nähdä miestä ja hänen perhettään, mutta kieltämättä lentäminen on alkanut kyllästyttää ihan äärettömyyksiin asti. Tällä kertaa (huonoa) seuraa tosin on pitämässä Henkilökohtaisen tulon verotus-kirja. Kirja, jonka tajusin olevan osa tenttikirjallisuutta vasta tänään.

Nähdään sitten perillä, kuulokkeet.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nia's

Olen innoissani serkkuni takia - hänestä tulee huomenna ylioppilas.

Muistan vieläkin sen innon, joka minulla oli ylioppilasjuhlaviikolla. Oli ihana huolehtia järjestelyistä, valita meikkejä yo-päiväksi ja pohtia kampaajan kanssa kampausvaihtoehtoja... sekä kokeilla yo-lakkia, jonka kanssa ei taida kukaan näyttää kovin tyrmäävältä.

Lukion jälkeen on vielä pitkä tie käveltävänä ennen työelämää. Kuitenkin se tie on palkitseva. Silloin usea oppii itsestään paljon. Silloin moni saa uusia ystäviä koko elämäkseen. Ei välttämättä ole aina helppoa itsenäistyä, kun tapahtuu paljon muutoksia ympärillä, mutta sitä vapautta oppii myös arvostamaan.

Nyt, toivon, että jokaisen teidän yo-juhla-/valmistujaispäivä sujuu hyvin. Nauttikaa siitä, se on teidän päivänne. Älkää miettikö mahdollisia tulevia pääsykokeita. Älkää miettikö sitä, että olisi pitänyt lukea yo-kokeisiin enemmän. Älkää antako tulevaisuuden mahdollisen epävarmuuden pyöriä mielessä - jokainen löytää itselleen sopivan paikan, ennemmin tai myöhemmin. Olette saavuttaneet yhden etapin elämässä ja pian uusi luku voi alkaa - eipä taida olla paljon jännittävämpää elämänvaihetta ihmisellä.

Nimimerkillä,

yo-lakki oli tietämättäni koko päivän ihan vinossa päässäni

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nia's

http://www.youtube.com/watch?v=EDK4eA6gD1E

Jäi jollain tapaa jännä olo siitä, että yhtenä päivänä en ole varma olenko vakavasti sairas ja seuraavana päivänä taas saan kuulla helpottavia uutisia. Kuitenkin on pyörinyt mielessä, että miten ajattelin "eiköhän se ole ok, niin pieni todennäköisyys, joten en mä sitä saa". Todennäköisyydet eivät lohduta, jos ei saa hyviä uutisia. Kuka päättää, että kuka saa olla terve ja kuka ei? Ketä tahansa voi kohdata sairaus. Sitä ei pidä miettiä, jos sille ei voi mitään. Elämää ei voi viettää murehtien. Mutta jos sille voi itse jotain, se pitää tehdä. Pitää olla tupakoimatta. Pitää syödä terveellisesti. Pitää ylipäätänsä pitää huolta itsestään. Jälkikäteen on ihan turha katua. Se on nyt, mikä vaikuttaa.

Samalla mielessä on pyörinyt se, että jopa ääneen sanoin kuinka epäreilulta se tuntuisi. Se on epäreilua. Se ei tosin ole epäreilua, että sairaus osuukin juuri itseen eikä toiseen. Ei ole reilua, että kukaan sairastuu.

Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat olla positiivisia. Tunnen kaksi henkilöä, jotka tällä hetkellä kamppailevat levinneitä syöpiä vastaan. Kumpikin heistä on alle 30-vuotias. Se ei ole reilua. Mutta kumpikin heistä on ihailtavan rohkea. Kuinka moni nuori nainen jaksaisi olla iloisen näkeminen valokuvassa hiuksensa menettäneenä?

Summa summarum, pidetään huolta itsestämme. Olemme elämämme arvokkainta. Jälkikäteen millään ei ole merkitystä, mutta sillä on, että mitä teemme nyt.

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages