Ladataan...
Nia's

http://www.youtube.com/watch?v=rYEDA3JcQqw&ob=av2n

Matkamusiikkina toimii Adele.

Tänään on tullut koettua, että muistini on samaa luokkaa kuin kärpäsellä. Kaksi minuuttia ennen muistutan itselleni, että kuinka pitää muistaa ottaa noise-cancelling-kuulokkeet matkalaukusta ennen kuin sen jättää lentoyhtiön huomaan. No, aloin sitten siinä hämmentyneenä laittamaan sitä matkalaukkutarraa kiinni (tuntui fiksulta, kun ei tuntunut kovin itsestäänselvyydeltä, että miten se laitetaan...) ja sitten drop-offin jälkeen viiden askeleen jälkeen muistin, että ne hemmetin kuulokkeet on edelleen siinä kassissa ja se kassi on jo hävinnyt.

Olen aina rakastanut melunpoistokuulokkeita. Varsinkin omiani, sillä ne toimivat täydellisesti. Nyt onkin sittene 28 tuntia lentokoneessa edessä ilman niitä.  Australiaaan ollaan tässä taas matkaamassa - todella kiva nähdä miestä ja hänen perhettään, mutta kieltämättä lentäminen on alkanut kyllästyttää ihan äärettömyyksiin asti. Tällä kertaa (huonoa) seuraa tosin on pitämässä Henkilökohtaisen tulon verotus-kirja. Kirja, jonka tajusin olevan osa tenttikirjallisuutta vasta tänään.

Nähdään sitten perillä, kuulokkeet.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nia's

Olen innoissani serkkuni takia - hänestä tulee huomenna ylioppilas.

Muistan vieläkin sen innon, joka minulla oli ylioppilasjuhlaviikolla. Oli ihana huolehtia järjestelyistä, valita meikkejä yo-päiväksi ja pohtia kampaajan kanssa kampausvaihtoehtoja... sekä kokeilla yo-lakkia, jonka kanssa ei taida kukaan näyttää kovin tyrmäävältä.

Lukion jälkeen on vielä pitkä tie käveltävänä ennen työelämää. Kuitenkin se tie on palkitseva. Silloin usea oppii itsestään paljon. Silloin moni saa uusia ystäviä koko elämäkseen. Ei välttämättä ole aina helppoa itsenäistyä, kun tapahtuu paljon muutoksia ympärillä, mutta sitä vapautta oppii myös arvostamaan.

Nyt, toivon, että jokaisen teidän yo-juhla-/valmistujaispäivä sujuu hyvin. Nauttikaa siitä, se on teidän päivänne. Älkää miettikö mahdollisia tulevia pääsykokeita. Älkää miettikö sitä, että olisi pitänyt lukea yo-kokeisiin enemmän. Älkää antako tulevaisuuden mahdollisen epävarmuuden pyöriä mielessä - jokainen löytää itselleen sopivan paikan, ennemmin tai myöhemmin. Olette saavuttaneet yhden etapin elämässä ja pian uusi luku voi alkaa - eipä taida olla paljon jännittävämpää elämänvaihetta ihmisellä.

Nimimerkillä,

yo-lakki oli tietämättäni koko päivän ihan vinossa päässäni

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nia's

http://www.youtube.com/watch?v=EDK4eA6gD1E

Jäi jollain tapaa jännä olo siitä, että yhtenä päivänä en ole varma olenko vakavasti sairas ja seuraavana päivänä taas saan kuulla helpottavia uutisia. Kuitenkin on pyörinyt mielessä, että miten ajattelin "eiköhän se ole ok, niin pieni todennäköisyys, joten en mä sitä saa". Todennäköisyydet eivät lohduta, jos ei saa hyviä uutisia. Kuka päättää, että kuka saa olla terve ja kuka ei? Ketä tahansa voi kohdata sairaus. Sitä ei pidä miettiä, jos sille ei voi mitään. Elämää ei voi viettää murehtien. Mutta jos sille voi itse jotain, se pitää tehdä. Pitää olla tupakoimatta. Pitää syödä terveellisesti. Pitää ylipäätänsä pitää huolta itsestään. Jälkikäteen on ihan turha katua. Se on nyt, mikä vaikuttaa.

Samalla mielessä on pyörinyt se, että jopa ääneen sanoin kuinka epäreilulta se tuntuisi. Se on epäreilua. Se ei tosin ole epäreilua, että sairaus osuukin juuri itseen eikä toiseen. Ei ole reilua, että kukaan sairastuu.

Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat olla positiivisia. Tunnen kaksi henkilöä, jotka tällä hetkellä kamppailevat levinneitä syöpiä vastaan. Kumpikin heistä on alle 30-vuotias. Se ei ole reilua. Mutta kumpikin heistä on ihailtavan rohkea. Kuinka moni nuori nainen jaksaisi olla iloisen näkeminen valokuvassa hiuksensa menettäneenä?

Summa summarum, pidetään huolta itsestämme. Olemme elämämme arvokkainta. Jälkikäteen millään ei ole merkitystä, mutta sillä on, että mitä teemme nyt.

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nia's

Oma tenttistressi on ohitse, vaikka mieletön väsymys on vielä jäljellä!

Nyt pieni tsemppaus pääsykokeeseen lukijoille... Koe on noin viikon päästä, mutta viikossa ehtii oppia ihan mitä vain! Nyt pitää jaksaa lukea, vaikka olisi kuinka turhautunut olo. Nyt ei pidä heittää hukkaan koko kevättä. Ikinä ei tiedä, että jos kysymykset ovatkin juuri niistä alueista, jotka osaat. Aina pitää yrittää ja pitää mielessä, että oikiksen pääsykoe ei vaadi mahdottomuuksia - ei tarvitse olla mikään yli-ihminen, että tiedekuntaan pääsee. Oh believe me... Kaikenlaisia tulevia juristeja on tullut nähtyä! :D

Pari vinkkiä vielä pääsykokeesta...

- pääsykokeissa on (muistaakseni) Helsingissä aina 7 kysymystä. Tämä tarkoittaa, että kysymystä kohtaan aikaa on noin 40 minuuttia. Kannattaa pitää mielessä, että aika menee nopeasti; on oltava tehokas. Suurin osa tarvitsee ihan täydet viisi tuntia saadakseen aikaan hyvät vastaukset. Eli; kannattaa katsoa kelloa. Jos joku tehtävä (esim. yhtenä vuonna oli pitkä aineistotehtävä) selvästi vie enemmän aikaa kuin muut, jätä se viimeiseksi ja yritä voittaa aikaa muista tehtävistä.

- edelleen suosittelen 0,3-lyijyn ostamista. Ne on niitä keltaisia lyijytäytekyniä. :) Tänään tentissä kiitin taas onneani, että käytän sellaista. On ärsyttävää tapella vastaustilaa vastaan. Tästä syystä kannattaa myös jokainen vastaus alkaa kirjoittamaan mahdollisimman pienellä (mutta luettavalla!) käsialalla - pääsykoevastauksissa on todella pienet vastaustilat.

- jos vastaustila näyttää loppuvan kesken, on ihan ok laittaa nuolimerkintöjä selittämään kausaliteetteja, mutta siis vain hätätapauksessa. Nimimerkillä, viimeisessä tentissä loppui aika kesken ja päätelmät tehtiin nuolimerkinnöin. Kuitenkin siis lähtökohtana on, että lyhennelmiä ei pidä käyttää, ellei niitä ole selittänyt. Jos tapauksessa on Anssi, ei ole suositeltavaa käyttää suoraan A:a Anssin sijaan. Ensin kannattaa kirjoittaa "Anssi (A)" ja sitten käyttää sitä A:a. Myös lakien kohdalla sama juttu; "Perintökaari (PK)" jne. Ei ole väliä, jos et tiedä lakien puolivirallisia lyhenteitä, omia voi keksiä. Luonnollisesti yleisiä lyhenteitä, kuten "esim.", voi käyttää surutta.

- ajan puutteen takia viimeisin juttu, mitä kannattaa tehdä, on alkaa kumittaa koko puoliksi kirjoitettu vastaus, kun keksiikin, että alusta puuttuu jotain. Tällöin käytä vain asterix-merkkiä (*). Asterix-merkki sinne, mihin asia kuuluisi oikeasti ja sinne, missä se on selitetty. Selityksen ei tarvitse olla vastauksen lopussa. Kuitenkin kun tarkastajat lukevat noin tuhat vastausta läpi, systemaattisuus on suositeltavaa eli nopea runko kannattaa tehdä ennen vastauksen kirjoittamista.

- päivä on pitkä ja haastava. Suosittelenkin ottamaan mukaan eväitä. Eväiden syönti auttaa pitämään verensokerin tasaisena ja väsymys ei yllätä. Kannattaa ottaa mukaan helposti syötäviä eväitä. En ehkä lähtisi ottamaan mukaan kolmioleipää tms., mutta esim suklaapaloja, viinirypäleitä yms. helposti syötävää. Kunnon aamupala kannattaa syödä ennen koetta, ei itse kokeessa. :)

Päätän tämän toivottaen lukijoille paljon jaksamista. Pian se on ohi ja työn tuloksena voi hyvin olla viininpunaiset haalarit syksyllä. Jos mitään tulee mieleen pääsykokeesta, vastailen mielelläni!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nia's

Nyt on aika tehdä tunnustus. Sanoin vain puolitotuuden viimeksi, että blogihiljaisuus on johtunut tenttistressistä. Siitäkin, kyllä. Mutta paljon suurempana syynä on ollut huoli omasta terveydestä. Australiassa huomasin itsessäni jotain outoa. Lääkäri sanoo ”hmm”. Testejä. Odottamista. Osaltani tämä päättyi onnelisesti; viimein sain tulokseni, joka osoitti kaiken olevan hyvin. Mieletön paino on harteilta pois ja nyt hyvillä mielin mennään taas. Mikäs sen parempaa kuin että on alkukesä, seuraava tentti elokuussa ja alle viikon päästä takaisin Australiaan?

Halusin jakaa tämän vain sen takia, että a) itsestään täytyy pitää hyvää huolta ja b) en tule katoamaan aina kun on tenttejä luvassa. :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nia's

http://www.youtube.com/watch?v=rJ1-bZBlnzM

Tiedättekö tunteen, kun päivät vaan menevät ohi ja ei tunnu itse sitä huomaavan?

En tajunnut ollenkaan, että kuinka pitkään olen ollut pois blogin puolelta. Palasin Australiasta reilu parisen viikkoa sitten Suomeen ja aika sopeutuminen oli taas edessä - oli ikävä ja tuleva kuukausi ahdisti. Ikävää helpotti se, että lähtöpäiväni olimme mieheni kanssa varanneet minulle paluulipun. On helpompi olla ikävöimättä, kun erossaoloa on vain (suhteellisen) lyhyt aika.

Turhautumista on aiheuttanut se, että tässä kuussa on kolme tenttiä, joista yksi on onneksi takana. En tiedä miten muilla aloilla on, mutta ainakin mielestäni oikiksen puolella kolme tenttiä kolmessa viikossa on kyllä aika hirttomeininkiä. Vielä kun kaksi niistä on tiedekunnan laajimpia tenttejä. Itse olen myös todella perfektionisti; inhoan sitä, jos minusta tuntuu, etten muista yksityiskohtia tenttikirjoista. Aika orjapiiskuri taidan olla itseäni kohtaan... mutta on aika mageeta kirjoittaa sanasta sanaan johonkin tenttivastaukseen.

No, seuraavassa tentissä sitä ongelmaa tuskin on. On jopa jollain tasolla humoristinen kokemus, että kun on yrittänyt olla niin hemmetin tehokas, niin siitä on seurannut se, että on lukenut koko ajan väärää osuutta kirjasta. Nonni. Ei kuitenkaan olla Negative Nancyja, vaan pidetään mielessä, että mitään ei ole menetetty ennen kuin tenttipaperi on naaman edessä. Jos sittenkään.

Nyt jatkan sen oikean tenttiosuuden lukemista. Samalla haluan toivottaa mielettömästi tsemppiä pääsykokeeseen lukijoille! Pääsykokeeseen ei enää ole kauaa, joten nyt kannataa yritä tsempata! Sen jälkeen se on ohi ja pääsykoekirjat voi laittaa kirjahyllyyn tai polttaa juhannuskokossa - kukin tavallaan. Jotenkin nämä omat turhautumiset ovat muistuttaneet omasta pääsykoekeväästä, kun huonolla omalla tunnolla katsottiin MM-jääkiekkoa. Lupaan myös käsi sydämellä päivitellä useammin! Onneksi sentään reilun viikon päästä opiskelut on hetkeksi ohi ja ehdin nauttimaan Suomen keväästä ennen kun lentokone ottaa suunnan kohti Australiaa. :)

Share
Ladataan...

Pages