25 treffi-ideaa, tai: Laula mulle karaokea, beibi
Kevään ja hitaasti heräilevien hormonien kunniaksi The Frisky listasi 25 perinteisestä leffa/syömään/kaljalle -kaavasta poikkeavaa ideaa ekoille treffeille.
Jotkut ideat ovat loistavia. Kirjanörttinä ja kirjoja lukevien miesten vannoutuneena ihailijana pidän erityisesti kohdasta viisi: Go to a used book store and buy each other one book you think the person should read. Leijanlennätys, keilaaminen ja Scrabblen pelaaminen kahvilassa eivät ole huonoja ideoita nekään.
Sen sijaan en kyllä to-del-la-kaan menisi karaokeen. Enkä kävisi luetuttamassa tarot-korttejani. Missä niin voi muka edes tehdä?
Listan innoittamana jäin miettimään mitä olen yleensä tehnyt ekoilla treffeillä. (Ja treffikulttuurin surkean tilan vuoksi käytän treffit-sanaa vähän löyhästi, tarkoittamaan ensimmäistä kertaa kiinnostavan tyypin kanssa kahden hengailua.)
- Käynyt teknobileissä.
- Kutsunut tyypin kokkaamaan kotiini.
- Mennyt leikkipuistoon keinumaan myöhään illalla.
...Ja tietysti sekstannut.
Mitä te olette tehneet ekoilla treffeillä, entä mitä tahtoisitte tehdä? Kahville tai kaljalle, vaiko sittenkin jotain omaperäisempää?
Kuvat: someecards.com, lorilee1.wordpress.com
Kommentit
Itse olen käynyt vain perinteisillä kahvila-/ravintolatreffeillä, mutta jos nyt rehellisiä ollaan niin en pahemmin pidä niistä. Siinä on vähän kuulustelun makua, kun istutaan napit vastakkain ja yritetään keskiä jotain kysyttävää. Ja jos juttu alkaa tyrehtyä, on vaikea keksi mitään uutta keskustelunaihetta.
Siksi haluaisinkin etenkin ensitreffeillä tehdä jotain aktiivisempaa. Vaikka mennä vaian kävelylle, harrastamaan jotain, huvipuistoon, eläintarhaan, konserttiin... Mität tahansa muuta kuin pelkkää istuskelua. Jotenkin minusta tuntuu, että olisin helpommin rennompi ja oma itseni, jos treffeillä olisi jotain tekemistä. Siksi kuulenkin aina mielelläni uusia ideoita tapaamisille.
Kiisa, on ihan totta, että paikallaan nököttäminen ja väenvängällä puheenaiheiden keksiminen voi olla aika karseaa. Siksi minäkin puuhaan ehdottomasti jotakin mieluummin. Ja huvipuisto on loistava idea! Eikä sitä välttämättä tarvitse edes lähteä vuoristorataan huutamaan naamaansa punaiseksi - ainakin itselleni pelkkä jotenkin kovin maagisessa (erityisesti pimeällä, valojen palaessa) huvipuistoympäristössä käveleminen ja överimakean hattaran mässyttäminen kelpaisivat ehdottomasti.
Mun suosikkitreffitekemistä on aina olleet taidenäyttely tai sitten vaan perinteinen kävely. Taidenäyttelyssä kiinnostavaa on se, mitä näyttelyä toinen ehdottaa ja mitä se juttelee näyttelyssä. Kahvilla istuminen on mulle kauhistus justiinsa tuosta Kiisan mainitsemasta syystä: mitäs sitten kun jutun aiheet loppuu.
Mieleenpainuvimmat ensitreffit: kundi kutsui minut luokseen, kokkasi minulle uber-hyvää thairuokaa ja sitten ajelin hänen hiuksensa koneella pois. Hah!
Elokuvien katselu kotona on vähän parempi kuin elokuviin meno - leffateatterissa ei voi jutella, kun taas kotona leffaa katsellessa voi jutella ihan niin paljon kuin huvittaa, ja jos juttelun aiheet loppuvat kesken, voi keskittyä elokuvaan :D Itse kävin nykyisen poikaystäväni kanssa ensin luistelemassa. Se oli hauskaa. Etenkin kun olen itse ihan pohjattoman surkea luistimet jalassa, oli hyvä syy luistella rinkiä käsi kädessä!
En lähtisi ensitreffeillä ravintolaan. Etenkään mihinkään hienoon paikkaan, jossa on muutenkin aika hiljaista ja itsensä saattaa mokata mitä useammalla tavalla heti alkuun. Mitä enemmän ihmisiä paikalla, sen parempi, ja jos on jotain tekemistä, sen parempi. Huvipuistokin saattaa hyvin mennä pieleen (kokeiltu ja todettu) - itse tykkään lentää korkealla ja kovaa laitteissa. Toinen ei tykännyt ollenkaan, pelkäsi korkeita paikkoja tai voi pahoin tai jotain vastaavaa. Olisi tietty voinut sanoa jotain kun ehdotin treffipaikaksi lintsiä. Eikä myöskään ymmärtänyt yrittää mitään missään vaiheessa. Way to make a girl feel wanted!
Katti Matikainen, taidenäyttelyt ovat kivoja, mutta neuroottinen minä saattaisin stressaantua sellaisesta vähän. Galleriassa pitäisi olla ihan hiljaa ja näyttää sivistyneeltä, ja sitä varmaan pohtisi koko ajan, että mitäs järkevää tästäkin teoksesta sitten jälkeenpäin sanoisi... Sen sijaan parit treffit tyypin kanssa jo läpikäyneenä voisin hyvinkin lähteä galleriakierrokselle. Ja pitkät, perinteiset kävelyt, ne ovat minunkin suosikkejani!
Vierailija, kotikokkaukset for the win! Tuollainen tekee kyllä aina kerrassaan loistavan ensivaikutelman. Ja hiustenajelusta erikoisuuspointsit - ei takuulla sattuisi ihan kaikille perinteisemmille mitä-tehdä-treffeillä -listoille!
nansk, tosiaan, luistelu! Se on talvitreffien aatelia, paitsi kivaa myös jostain syystä romanttista. Jännä sinänsä - jos joku sen sijaan ehdottaisi murtomaahiihtoa, pinkoisin varmaan karkuun ja aika pirun nopeasti sittenkin! Ei mitään juhamietoa meikälle, kiitos.
Olen itse käynyt useammankin kerran ekoilla treffeillä pelaamassa biljardia (se on varavaihtoehtoni jonka nykäisen hihasta jos mies ei ole viitsinyt suunnitella kahvittelua kummempaa), toimii ja sen jälkeen on helpompi istahtaa oluen ääreen juttelemaan kun on ainakin yksi puheenaihe: kuinka huonojoa olemme biljardissa :D
Olen myös käynyt kammoksumillasi karaoketreffeillä (tosin biljardiottelun jälkeen heti perään)! Oli hauskaa, baarissa ei ollut juurikaan muita ja parin tuopin jälkeen irtosi lystiä. Tai ainakin minulla oli hauskaa, mies ei valitettavasti halunnut tavata enää toiste... Mutta menisin silti uudestaan karaoketreffeille jos mies olisi innokas.
Nimeomaan, tuskin minäkään haluaisin huvipuistotreffeillä juosta laitteesta toiseen. Mutta niiss tosiaan on usein aika viehko tunnelma, paljon katseltavaa ja asioita, joista voi jutella.
Minkä takia te naiset yleensä edes mietitte mitään treffiohjelmia täällä? Eihän teidän tarvitse mitään treffeille suunnitella tai miettiä. Te vaan nappaatte sopivan miehen niistä ukkeleista, joita tunkee joka raosta, ja sitten lähdette ukkelin rahoilla syömään ja juomaan ja pitämään hauskaa. Jälkeenpäin luultavasti haukutte miehen kavereillenne, ettekä vastaa enää puheluihin.
Oikeesti Eliitti ja kärsijät, onko pakko tunkea tuota naisvihaa ihan jokaiseen keskusteluun? Naiset ei ilmeisesti voi mistään miehiin liittyvästä aiheesta keskustella ilman että se jotenkin loukkaa miehiä jotka ei saa treffiseuraa...
Mahdoton Nainen, bilis on hyvä idea sekin! Tosin paras lopputulos tullee, mikäli molemmat ovat tasaisen huonoja. Jos yksi on pro ja toinen ihan paska, saattavat tärskyt alkaa vähän negatiivisemmissa merkeissä. Toisaalta tulisipahan testattua itse kunkin kyky hävitä ja siten käsitellä vastoinkäymisiä...
Ja kaikille kommentoijille tiedoksi: jättäkää pliis tuon yhden about kaikkiin keskusteluihin kerrassaan epärakentavat kommenttinsa tunkevan katkeran mieshenkilön väninät huomiotta. Mielestäni moisille paskanjauhajille ei tule suoda sitä iloa, että nämä onnistuvat kaappaamaan keskustelut höpötyksilleen. Mikäli kyseinen tyyppi vielä jakaa tekstisaastaansa palstani kommenttikentässä, poistan sekä tämän kommentit että mahdolliset vastaukset.
Eikö nyt ala jo riittää tuo trollaus. Ihan tosi siis. En tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä :D
Alan pikkuhiljaa uskoa, että nimim. Eliitti ja kärsijät on pelkkä trolli. Jos ei ole, niin olen lähinnä pahoillani siitä, että hän lyttää itse itseään noin kovin.
(sitäpaitsi, ainakin nillä treffeillä, jotka minä olen kokenut, mies ei ole ikinä maksanut mulle mitään)
Palatakseni asian oikeille juurille, keilaamassa on tosi hauska käydä, etenkin tuplatreffeillä! Varsinkin hohtokeilaus on ihan huikea treffipuuha. Tai miksei useammatkin treffit samaan aikaan tai vaikka järjestetyt sokkotreffit. Veikkaisin että huomaa aika äkkiä, synkkaako vai eikö synkkaa. Pieni vikapuoli: kynnet menevät melkein poikkeuksetta ainakin itsellä ihan soosiksi. Tanssimusiikki soi taustalla ja juomistakin yleensä saa. Voi myös teeskennellä urheilevansa!
Kerran oon ollu treffeillä taidenäyttelyssä.. se oliki ehkä öbaut ainoa mies jota on kiinnostanut taide ketä oon treffaillu. :D Hah.
Yhessä vaiheessa voin suorastaan sanoa harrastaneeni treffailua. Usein oltiin jossain kahvilla tai kaljalla. Joskus joittenkin kanssa oon käyny ravintolassaki (ite päättäny useimmiten paikan ja ite maksanu omat ruokani - ellei toinen oo ehdottomasti halunnu maksaa, mihin suostun jos on tilanne, että toinen on sillä hetkellä töissäkäyvä ja ite oo opintotuella kitkuttelija).
Onnistuneet treffit on mun mielestä sellaset, mitkä päättyy sänkyyn. :D Parhaassa tapauksessa seksi on hyvää, tai ainakin potentiaalista seuraavaa kertaa ajatellen. Mun mielestä sänkyhommat pitää testata ihan yhtä nopeesti ku tyypin huumorintaju ja musiikkimakukin - en halua sikaa säkissä kuitenkaan.
nansk, keilaaminen olisi varmasti tosi hyvä treffiaktiviteetti. Sen sijaan ajatuskin tuplatreffeistä jotenkin kauhistuttaa. Vai lasketaanko sekin tuplatreffeiksi, jos kaksi jo vakiintuneempaa pariskuntaa lähtee vaikka sitten sinne keilaamaan yhdessä? Se olisi varmaan ookoo. Sen sijaan kaksi paria ekoilla treffeillä - voi sitä vaivaantuneiden hiljaisuuksien ja sosiaalisen kömpelöyden juhlaa!
huopis, minä en varmaankaan lähtisi ravintolaan ensitreffeille, mutta toisaalta ruoka-allergikkona ulkona syöminen onkin minulle toisinaan vähän hankalaa. Paikka pitäisi ainakin valita itse. Toisaalta voisi olla mielenkiintoista antaa miehen valita paikka - se varmaan kertoisi tyypistä aika paljon. Jos tärskyt sovitaan pihviravintolan ovelle, voi samantien sanoa että ei kiitos, ei tästä taida tulla mitään.
Joo en ikinä lähtisi sellaiselle kaksi paria ekoilla treffeillä -tuplatreffeille, pikemminkin kaveripariskunnat :D Näin se on hauskaa. Toimii.
Apua, käykö kaikki koko ajan treffeillä?? Mä oon käynyt elämässäni ehkä kahdesti treffeillä, ekan kerran kaljalla ja toisella kerralla leffassa. Aika vaivaannuttavia kokemuksia kyllä. Ens kerralla (tuleekohan sitä..!) ehdotan kyllä bilistä, on ainakin jotain tekemistä eikä tarvi vaan istua turpa ummessa ja tuijottaa tuoppiin.
En tiennyt edes että treffejä järjestetään tai niillä käydään suomessa kun itse en ole koskaan mitään sellasta tehnyt enkä tunne ketään joka olisi edes kertonut tunteneensa jonkun joka sellaista olisi harrastanut.
Ehkä tämtä ilmiötä voidaan tavata vain kehä-kolmosen sisäpuolella koska about kaikki muut maholliset asiat on tullu puhuttua kavereitten (minä en ole edes kovin kranttu juttuseurasta mutta hiljaiseloa tulee harrastettua paljon myös) ja tuntemattomien kanssa.
dan, tuskinpa kaikki jatkuvasti sellaiseen Ameriikan Yhdysvallat -tyyliin treffailevat. Moista treffikulttuuriahan ei meillä pohjoisessa tunneta - ja ehkä ihan hyvä niin. Mutta itse lasken treffeiksi ne sellaiset ensimmäiset kerrat kahdenkesken potentiaalisesti kiinnostavan tyypin kanssa tavatessa. Kun käydään kahvilla, kaljalla tai leffassa. Tai vaikka sitten siellä karaokessa ja keilaamassa vielä päälle! Mutta ei, ruusu-rintaan-ja-kotiovelta-hakemaan -tyyppisiä treffejä tuskin meistä kukaan harrastaa.
Neitsyt, treffien käsitettä selvensinkin tuossa yllä danille, tai siis sitä miten minä sanaa tässä yhteydessä käytän ja mitä sillä tarkoitan. Ja uskoisin kyllä, että myös Kehä Kolmosen ulkopuolella treffaillaan. Tuota sanaa ei ehkä käytetä, mutta eivätköhän ihmiset sielläkin tee asioita yhdessä ja pariinnu.
Pyydän anteeksi. Tunnen itseni hölmöksi kun en määritellyt selvästikkään asiaa ja näkökulmaani enkä verrannut sitä mihinkään.
Esim sellasen olisin voinut mainita että Suomessa tiedetään toisen perusasiat aika hyvin yleensä ennen kuin tuollaisia treffien tapaisia harrastetaan. Esim kaveriporukan kautta tavattu ja ehtinyt keskustella näillä ennaltasopimattomilla tapaamisilla ennen sovittuja kahdenkeskeisiä.
Hävettää kun ajatukset pääsivät harhailemaan noin yksinkertaista mallia tai ulosanti ainakin oli sellaista. (Mitä se tosin mahdollisesti on nyttenkin)
Neitsyt, tuo on ihan totta, ja varmaankin se suurin ero jenkkitreffikulttuuriin nähden. Meillä harvoin lähdetään testailemaan vesiä ihan tuntemattoman kanssa. Tai no sängyssä ehkä testataan, kun joku tarttuu baarista mukaan, mutta sillä tavalla että vain kadulla pyydettäisiin kivannäköistä tyyppiä kahville - ehei, sitä ei tapahtu. Itsekin pitäisin moista yrittävää tyyppiä varmaan aika omituisena. Itse tykkään itse asiassa tosi paljon siitä, että kiinnostavat ihmiset ovat usein edes jollakin tasolla tuttuja. Tuntuu siltä, ettei tarvitse lähteä ihan kartoittamatonta maata kepillä haromaan, kun tietää ihmisestä jo jotain. Ja on pienempi tsäänssi tuhlata aikaansa johonkuhun täysin epäsopivaan.
Edellisen kerran kun vähän säädin, ensitreffeillä pelattiin unoa punkkiräkälässä, sitten mentiin mun luo katsomaan nörttileffoja ja irstailemaan.
Nykyisen ukon kanssa ensitreffit taisivat olla kun se pyysi minut luokseen syömään ja lopulta me katsottiin koko yön maraton Arska-leffoja. Mut mie tapailenkin vaan nörttejä.
Vierasvieras, kuulostaa täydelliseltä - etenkin unon peluu punkkiräkälässä! Kelpais tällekin tytölle, tuollaiset treffit. Mutta nörttien tapailu onkin parhautta!
Kommentoi