Epämiellyttäviä petipuuhia, tai: Kuorsaajan tunnustukset
“Sä kuorsasit tosi kovaa viime yönä”, Hyvä Mies™ ilmoitti aamiaispöydässä. “Mun piti töniä sua, että heräsit vähän ja käännyit.”
“Enkä!”, kauhistuin.
“Joo joo, siis kauhea pärinä. Ihan kuin moottorisaha.”
Vähän hävetti. Vaikka en oikestaan edes tiennyt miksi.
Hetken asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että kuorsaamista pidetään yhtenä kenties epänaisellisimmista piirteistä. Miehen kuorsaus ärsyttää, mutta sitä ei pidetä epäviehättävänä - naisen kuorsausta sen sijaan kyllä. Ja vaikka en yleensä olekaan innolla tunkemassa itseäni ruumiintoiminnottoman ihannenaisen kokoiseen koloon, sain tässä kuorsauskysymyksessä itseni kiinni sukupuolittamisesta. (Ja sitten se alkoi hävettää, oikeastaan kuorsaamista enemmän!)
“Mutta ei se mitään”, jatkoi Hyvä Mies™ naureskellen. “Se oli ihan söpöä. Ja sä kuolasitkin kamalasti.”
Saattaa olla, että yritin huitaista kundia nyrkillä pöydän yli.
Tämän lähdettyä töihin pohdin asiaa vielä hetken, ja tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, ettei sillä ole niin mitään väliä. Ehkä kuolaan, ehkä kuorsaan - so what! Tuskinpa se yhtään lähelle pyrkinyttä miestä karkoittaa. Ja jos karkoittaa, niin sietävät mennäkin.
Ehkäpä pitäisi hankkia tällainen unimaski, joka kertoisi kaikille potentiaalisesti vieressä nukkuville (tai nukkumaan pyrkiville - saattaahan olla, ettei tällaisen moottorisahan vieressä uni tule vaikka mitä tekisi!) samantien pelin hengestä. I am woman, hear me snore!
Kuorsataanko teillä?
Kuvat: mcgrathdental.com, ladiesgadgets.com
Kommentit
Minäkin kuulemma kuorsaan. Joskus unen ja valveen rajamailla pelästyn omaa pörinääni ja herään siihen. Ongelma pahenee nuhaisena ja ilmenee lähes kaikissa asennoissa. Kertaakaan ei mies ole paennut sohvalle, ja johan se on viisi vuotta minua kuunnellut, toivottavasti jaksaa kuunnellakin vielä viisikymmentä vuotta lisää.
Samaan "kohtaloon" olen joutunut myös minä :)
Ensimmäisen kerran muistan kun kuulit kommentin "hitto sää kuorsasit!", olisin voinut vajota maan alle.. Nyt se on aivan sama..:)
Nykyinen poikaystäväni totesi että välillä vain tuhisen söpösti ja välillä alkaa moottorisaha heilua mutta riippuu kuulemma myös asennostani, hänen onnekseen viihdyn kyljelläni ja vatsallani jolloin kuulemma pörinä häviää :)
Heh heh. Minäkin kuulemma pörisen ja kuolaan, kun en uskonut niin mies nappasi kuvan lentokoneessa kun simahdin hänen olkapäätään vasten, suu auki ja kuolat suupielessä :D
Minä tuhisen. Jos jotakin. Poikaystävän mukaan saatan olla niin hiljaa että se miettii olenko hengissä. Tämä itse taas sitten sätkii, kalisuttaa (ei narskuta, vaan louskuttaa! What? Onko tämä yleistäkin?) hampaitaan, ja silloin tällöin myös kuorsaa. Eihän mikään näistä haittaisi ollenkaan, jos olisin sikeä nukkuja, mutta kun joka liikkeeseen herää niin voi aamulla olla vähemmän pirteä olo (:
Ihan sama jos nainen kuorsaa. Aika moni sitä tekee, siitä voi syyttää kroppaansa ja sanoa vaikka että on flunssa. Mutta unissaan puhuminen? Se se vasta nöyryyttävää onkin! "Joooo, sä juttelit vaaaaikka mitä, kuulisit itses, oot tosi hauska unissas" - oh god, why.
Minäkin kuorsaan kuin katupora, ystäväni/ex-kämppikseni valitti kuinka kuorsaukseni kuului seinänkin läpi niin ettei voinut nukkua. Ja aina nykyään jos nukumme samassa huoneessa herään yleensä jossain vaiheessa yötä siihen kun hän pitää nenästäni kiinni :D Niin kuin siitä muka olisi oikeasti mitään apua koko yöksi... Jostain kumman syystä yksikään mies ei ole ikinä huomauttanut kuorsauksestani, hienotunteisuutta vai ovatko miehet vain sikeämpiä nukkujia?
Mä kuorsaan, ja kuulemma hyvin äänekkäästi. Narskutan myös hampaitani ja puhun unissani. Ja varastan peitot.
Ex inhosi kuorsaamistani ja osti minulle vaikka mitä laastareita ja suihkeita. Joskus olin ihan mustelmilla ja kylkiluut hellinä aamuisin, kun se oli pökkinyt mua hereille pitkin yötä. Nyt tilanne on onneksi toinen; Rakkaan mielestä mun kuorsaus on vaan tosi söpöä, ja kuulemma hampaiden narskuttamisenkin lopetan heti, kun vähän paijaa ja silittelee.
Vierailija, tuttu juttu tuo erityisesti nuhan mukanaantuoma, kuorsausta vahvistava vaikutus. Vaikka muuten en tätä aiemmin tiennyt (tai ainakaan sitä itselleni tunnustanut...) kuorsaavani, tiesin moista kyllä tapahtuneen flunssaisena. Ja juuri tuosta mainitsemastasi syystä - minäkin olen pariin otteeseen herännyt itseni päästämään karseaan ääneen, jonkinlaiseen korinan ja kröhähdyksen välimuotoon!
styleornot, jostain syystä se tosiaan hävettää kamalasti. Vieläkään en ihan tarkalleen ymmärrä, että miksi juuri tämä asia on itselleni niin nolo, vaikka monesta muusta vastaavasta "epäviehättävästä" piirteestäni en piittaa tuon taivaallista. Mutta hyvä tietää, että kaikkeen tottuu. Väliaikaista kaikki on vaan, joten niin lienee nolouskin.
annemi, en oikein osaa sanoa onko tuo julmaa vai hauskaa, vai kenties molempia! Ehkäpä kaikilla pitäisi olla kuva itsestään koisaamassa suu auki ja kuolat naamalla - tietäisimmepähän sitten ainakin totuuden siitä miltä nukkuessamme näytämme. Eipähän tarvitsisi elätellä mitään Prinsessa Ruusus-illuusioita, eikä koskaan yllättyä jos unikaveri kommentoi yöllistä lookia.
nansk, minä en ole tainnut koskaan puhua unissani - tai sitten löpisen vain niin mehukkaita salaisuuksia, ettei kukaan ole vaivautunut kertomaan asiasta minulle moisen yöviihteen loppumista pelätessään... Voin kuvitella, miten aamut ovat unissaanpuhujalle aina vähän tavallista jännempiä, kun herää miettien mitä sitä tällä kertaa sanoikaan.
Mahdoton Nainen, tuo onkin itse asiassa oikein hyvä kysymys - hienotunteisuus vaiko sittenkin vain hyvät unenlahjat? Nyt äkkiä joku paljastamaan tämä salaisuus!
katra, kuulostatpa kerrassaan hurmaavalta unikaverilta. :) Ja loistojuttu, että olet nyt löytänyt sänkyä jakamaan sellaisen tyypin, jota moiset eivät haittaa - näin monilla erikoisilla tavoilla hyvän parisuhteen osapuolet voivatkin täydentää toisiaan!
Kun asuin vielä kotona, sain äidiltä joskus "lahjaksi" Snoreeziä. Eiköhän se kerro tarpeeksi... :)
Arvatkaa mikä toimii takuulla paremmin, kuin laastarit tai Snoorez tai ties mitkä suihkeet? Korvatulpat. Sille osapuolelle, joka ei kuorsaa. Kannatan! Toimii (:
Petronella, siinäpä mukava pieni vinkki äidiltä. :D
nansk, nerokas idea! Kuorsaaja kuorsannee aina vain, veikkaan, eikä siitä tosiaan taida päästä eroon suihkeilla, laastareilla tai pyjaman selkäpuolelle ommelluilla tennispalloillakaan. Nyt megapussi korvatulppia ostoslistalle samantien.
Eikö kukaan sitten oo herännyt omaan pieruunsa?
Vieläkin hävettää.
Mä luin tätä ja odotin puolikauhun sekaisella innolla tuota pieru-juttua... Ja vasta viimeisestä kommentista sen löysin; ihanaa, en ole yksin! Mä herään mun pieruihin silloin tällöin ja jos silloin joku on viekussa, niin voi tsiisus... :S Mä oon pierukammonen, enkä halua pierrä muiden kuullen ja yölliset pörinät hävettää, vaikka nukkuisin yksinkin, niin voi elämä, jos vieressä on joku silloin, kun puuppa karkaa... :D Tuota ei onneksi tapahdu lähimainkaan niin usein kuin muita noloja (ja kauheita), yöllisiä tapojani; hampaiden kirskuttamista ja riisumista, jos jostain syystä olen pukeissa sänkyyn mennyt. Ja joskus ilmeisesti näen seksiuntakin, yölliset toiminnot (niihin herään) ainakin viittaisi moiseen... :D
Molemmat ylläolevat vierailijat, kyllä, tuotakin tosiaan tapahtuu! Ja aina se hävettää - itse jään aina kuuntelemaan toisen hengitystä, että heräsikö se nyt tuohon, ei kai vain... Nykyään olen kyllä päässyt noloudesta vähän yli, kun olen huomannut että moista tosiaan sattuu itse kullekin - niille vieruskavereillekin.
Ja kerran minä ja vieruskaveri heräsimme sängyssä nukkuvan kissani pieruun. Yritä siinä sitten selittää: "En se minä ollut, kun toi kissa..!"
Keskustele