Etäsuhde: Eri maissa asumisesta

No Sex and the City

Parin viikon blogihiljaisuuden aikana tehtyjä asioita:

  1. On muutettu kahden (2) kissan kanssa Suomeen.
  2. On aloitettu uudet työt.
  3. On ryhdytty reiluksi puoleksi vuodeksi etäsuhteeseen.

Näissä muutoksissa riittää pureskelemista. Myönnän, että etenkin kohta kolme huolestuttaa minua hieman. En ole koskaan ennen ollut etäsuhteessa. Hetkittäin epäilen, onnistunko pitämään kiinni tietynlaisesta läheisyydentunteesta ollessani kaukana kumppanistani. Ettemme vain vieraantuisi toisistamme?

Suurimman osan ajasta olen kuitenkin järkevä ja veikkaan huolivani turhia – minä ja Hyvä Mies™ emme normielämässämmekään ole jatkuvasti toisissamme kiinni tai muutenkaan sellainen pariskunta, joka tekee kaiken mahdollisen yhdessä. Tapaamme ylipäänsä nähdä toisiamme muutaman kerran viikossa, eli siinä mielessä muutos päivittäisen elämän suhteen ei ole meille niin suuri kuin esimerkiksi yhdessäasujien kohdalla saattaisi olla. Tästä huolimatta on tietysti aika erilaista asua nyt yhtäkkiä eri maissa, kun tähän mennessä olemme aina asustelleet korkeintaan vartin pyörämatkan päässä toisistamme.

Keskustelimme luonnollisesti asiasta varsin pitkään ennen kuin se tuli ajankohtaiseksi, ja erilaisia tapoja pitää suhdetta yllä on niitäkin puitu vaikka kuinka. Kissengerin tai LovePalzin tyyppisiin kojeisiin en ole ajatellut langeta, mutta tähän mennessä olemme suunnitelleet muutaman vierailun lisäksi muun muassa vähintään viikottaisia Skype-treffejä. Hyvä Mies™ on ollut etäsuhteessa ennenkin ja tiesi kertoa muun muassa telkkarisarjojen ja leffojen kimppakatselun onnistuvan Skypen välityksellä oikein hyvin. Voimme siis jatkaa rakastamiemme sarjojen yhdessä seuraamista ja niiden toiselle kommentointia - mitä nyt parin sekunnin viivettä saattaa esiintyä, jos satumme painamaan playta vähän eri aikoihin.

Ja luonnollisesti internet mahdollistaa myös jokseenkin jatkuvat ja usein varsin tyhjänpäiväiset whatsapp-viestit, joissa jaetaan valokuvia vaikka sen päivän aikana nähdyistä paikoista tai kertomuksia erinäisistä yllämainittujen kissojen tekemistä tyhmyyksistä. Siinä mielessä meillä ei siis ole valittamista – ainakaan meidän ei tarvitse kirjoittaa kirjeitä, jotka sitten matkaisivat halki Euroopan purjelaivoissa ja ties minkälaisissa muulivankkureissa. Ja niitä nakukuviakin voi halutessaan lähetellä ilman kaikenlaisten postipoikien välikäsiä.

Eiköhän tästä siis ihan kunnialla selvitä. Muistutan itseäni siitä, että monet ovat asuneet peräti vuosikausia eri maassa tai jopa eri mantereella kuin kumppaninsa. Teoriassa kai jotkut ihan eri taivaankappaleillakin, jos vaikka kuussa hengailleita astronautteja puolisoineen ajatellaan. Kaikki on siis suhteellista – ja puoli vuotta kulunee varsin nopeasti.

 

Löytyykö teistä etäsuhteessa eläneitä? Millaista se oli? Jakakaa vinkkejä ja kokemuksia kommenttiboksissa!

Kommentit

Biatch

Merimiehen kanssa näimme sarjalla mies 3kk merillä, 1kk maissa. Olisi voinut toimia paremmin jos mies olisi ollut verbaalisesti lahjakkaampi eikä vaan kirjoittaa jostain maasta korttia "Ajattelinpa laittaa sulle korttia kuten ihmisillä on tapana. Oon nyt meksikossa.". Olimme vajaan alle vuoden yhdessä.

Svedun kanssa olimme kanssa vuoden yhdessä. Skypettelimme niin kauan kunnes muutin sinne ja taas uudestaan kun muutimme pois. Siinä suhteessa pitää olla sitä "jotain" koska muuten skypettely tuntuu vaan turhalta ajan kululta joka rupee ahdistaa pidemmän päälle. Toisaalta svedu oli se joka lihosi 35kg ja terapeutti oli sitä mieltä ettei se ole muka mikään syy halujen kuolemiselle. Eh..jep.

Nuorena 18:sta kesäisenä seukkasin lauppiaan samarialaisen kanssa. Itse asuin pääkaupunkiseudulla, hän rovaniemellä. Suhdetta kesti parisen vuotta, päätimme suhteen kun totesimme ettei hän muuta tänne ja minä en kestä ainaista talvea. Sanonpa sen että puhseksi voittaa ihan kybällä skypen. ;) Olin tuolloin muuten maailmalla yhtä ahkerasti kuin hän, saatoimme tavata berliinissä ja viettää siellä muutamia päiviä yhdessä ja taas erota hetkeksi. Muistan oikeastaan kuinka istuin berliinissä ja mieheni soitti minulle intiasta, kuivaili kuinka aurinko heijastaa kaupungin kattoihin saaden ne näyttämään kullalta ja sen sellaista. 

Veee (Ei varmistettu)

Kotiuduin juuri Suomeen puolen vuoden jälkeen ja ihanaa asua taas poikaystävän kanssa samassa maassa. Älä suotta murehdi, meillä ainakin sujui tuo 6kk yllättävän hyvin, ei edes skypetelty mitenkään kamalan paljon, mutta whatsappilla viestiteltiin kyllä päivittäin. Puolen vuoden aikana nähtiin kahdesti, mikä toki helpotti pitkää erossa oloa :) Mutta ihan helppoakaan se ei toki ole. Etenkin minulla uudessa maassa ja jatkuvasti uusien ihmisten ympäröimänä oli niin paljon uutta tehtävää ja nähtävää, että välillä oma mies tuntui kovin kaukaiselta ja vaatii tiettyä tahdonvoimaa vain päättää, että siellä toisella puolella Eurooppaa mua odottaa tyyppi jota rakastan, vaikka sillä hetkellä tekisi vaikeaa jopa muistaa, millaista se yhdessäolo oikeasti olikaan. Uskon kuitenkin, että jos suhde on tarkoitettu kestämään, niin ei se puoleen vuoteen kaadu! Ja jos kaatuu, niin sitten niin olisi käynyt joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Paljon tsemppiä teille, puoli vuotta menee nopeasti! Rakkaus on mieletön juttu ja kantaa kyllä pidemmän välimatkankin yli :) Kiitos huipusta blogista!!

Jemina
No Sex and the City

Uskon kuitenkin, että jos suhde on tarkoitettu kestämään, niin ei se puoleen vuoteen kaadu! Ja jos kaatuu, niin sitten niin olisi käynyt joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Joo, tästä olen kyllä aika samaa mieltä. Minua ei sinänsä olekaan minkäänlaisia perustavanlaatuisia huolia suhteen kohtalosta, vaan eniten kannan huolta juuri tuosta mainitsemastasi asiasta - että kun itse on se uudessa ja jännässä paikassa/elämäntilanteessa oleva, niin kumppani saattaa vahingossa jäädä liian vähälle huomiolle. Siinä samassa rytäkässä sitä saattaisi sitten päästä itsekin jotenkin vieraantumaan. Mutta tietysti jo tämä ns. vaaratilanteen tiedostaminen auttaa, ja eiköhän tästä ihan kunnialla selvitä. :)

PS. Kiitos kohteliaisuudesta - et tiedäkään, miten paljon ilahduttaa kun teikäläiset huippulukijat kiittelevät! Ollaan siis huippuja kaikki yhdessä <3

Puolen vuoden etäsuhteesta selvittiin kunnialla lähinnä miehen loppumattoman kärsivällisyyden johdosta. Päätin, että skypessä ja whatsapissa en ala venkoilemaan, ja että sanomiset (jos niitä tulee) puhutaan sitten kasvotusten. Ei mitään riidanaiheita tai muita kyllä tullutkaan. Se oli aika piinaavaa, vaikka meillä oli melko tuore suhde. Tai ehkä juuri sen takia teki kauheasti mieli olla toisen lähellä.

Mies joutui siis palamaana kotimaahansa Australiaan, joten aikaero toi kommunikointiimme aika jättimäisen haasteen. Minun työtehokkuuteni väheni puolella, kun whatsappasimme oikeastaan päivät läpeensä. Skypetimme tuntikausia (enkka taitaa olla lähes kuusi tuntia putkeen) mahdollisimman usein, usein pyhitin sunnuntaini ja iltavuoropäiväni pelkästään nettipuhelimessa roikkumiselle. Lounastunteihin ehti myös mahduttaa pikaisen skypettelyn. :)

Mutta siitä selvittiin! Lopulta koitti mun aika tulla vuorostani Australiaan. Te tunnette toisenne jo hyvin ja varmasti haluatte jatkaa yhdessä, joten uskon, että kyllä se aika kuluu. Tuntuu ehkä hitaalta, mutta kuluu kumminkin! Tsemppiä!

Jemina
No Sex and the City

Huh, totta, enpä tullutkaan kunnolla kelanneeksi miten onnekas olen, kun aikaero meidän välillämme on hädin tuskin mainittava! Tämä aiheuttaa lähinnä välillä pientä sekaannusta Skype-deittien ajoituksen suhteen, vaan ei mitään sen kummempaa. Kiva siis kun kommentoit - tässähän alkoi arvostaa omaa tilannettaan ihan uudella tavalla. :) Ja tsempeistä kiitos myös!

Vierailija (Ei varmistettu)

Reilun vuoden etäsuhdevaihe meni helposti ja nopeasti. Oletettavissa oli alunperin useamman vuoden etäsuhde, mutta asiat ratkesivat eduksemme nopeasti. Etäsuhteen aikana tavattiin yhden kuukauden tai muutaman kuukauden välein livenä, juteltiin jatkuvasti Skypessä tai MSN Messengerissä. Kuvaviestit (multimediaviestit) eivät tuolloin vielä kulkeneet ulkomaille, mutta myöhemmin ovat tuoneet lisää iloa niihin hetkiin, kun ollaan erossa. Katsottiin sarjoja synkassa, juteltiin ja pelattiin tietokonepelejä. Nukuttiin läppärit sängyssä Skypen videopuhelu avoimena. Yöllä jos sattui heräämään, näki toisen nukkumassa ja oli helpompi itsekin nukahtaa uudestaan.

Skype-seksiä kokeiltiin kerran. Oli ihan kivaa, mutta ei selkeästi meidän juttu, kun jäi siihen ainoaan kertaan. Nykyäänkin seksielämämme on suht aallottaista, joskus touhutaan enemmän ja joskus on pidempikin tauko. Kumpikaan ei siis erityisemmin kärsinyt pitkistä tauoista seksin suhteen asuessamme eri maissa. Ja jälleennäkemisen hetket olivatkin sitten erityisen ihania.

Missään vaiheessa ei ollut mustasukkaisuutta tai epävarmuutta. Asiat luistivat kuin itsestään, vain ikävä vaivasi. Itkin joka kerta lentokentällä, kun oli aika lähteä eri suuntiin. Ikävä oli välillä viiltävää etenkin vierailujen jälkeen palatessa "tyhjään" sänkyyn ilman tietoa siitä, koska nähdään taas. Seuraavan tapaamisen päivämäärän tietäminen kuitenkin helpotti oloa suunnattomasti, vaikka tapaamiseen olisikin ollut useampi kuukausi aikaa. Eli lentoja kannattaa varata jo hyvissä ajoin.

Etäsuhde ei siis ole kamalaa tai välttämättä edes kovin vaikeaa. Ollaan edelleen onnellisesti yhdessä tuon alun etäsuhteen jälkeen. Kunhan kommunikointi toimii ja kumpikin osapuoli osaa sanoittaa tunteitaan ja ajatuksiaan riittävällä tasolla, niin kaikki menee kyllä hyvin.

Jemina
No Sex and the City

Meilläkin on tällä hetkellä etsinnässä pari uutta peliä, joita voisimme pelata yhdessä. Ainakin yksi zombienmäiskintäpeli on jo testattukin. Suosittelen kyllä tätä etäpelaamista lämpimästi kaikille vähääkin nörtimmille pariskunnille - the couple that plays together, stays together! (Tai zombimäiskintään sovelten: the couple that slays together, stays together!)

Kotiuduin pari viikkoa sitten vaihdosta. Olin puolisen vuotta toisessa maassa. Kaikki meni mielestäni oikein hyvin. Tai noh, poikaystäväni loukkaantui harrastuksen parissa ja joutui leikkaukseen ja parin kuukauden sairaslomalle. Silloin koin olevani "huono" seurustelukumppani kun en voinut olla samassa maassa piristämässä ja auttamassa poikaystävääni. Melko pian operaatio jälkeen poikaystävä pystyi lentämään luokseni viettämään saikkua.

Olemme olleet melkein 6 vuotta yhdessä, mutta asumme omissa osoitteissa edelleen. WhatsApp ja Skype auttavat. Ja jos molemmat ovat edes samalla mantereella niin yleensä on mahiksia lentää toisen luo. Itse asiassa minusta kotiinpaluu oli monella tavalla vaikeampaa kuin lähteminen. Viihdyin väliaikaisessa kotikaupungissani paljon paremmin kuin Suomessa, enkä oikein olisi halunnut palata. Mutta toisaalta oli kivaa kun tuttu partanaama oli vastassa lentokentällä.

Tuttavapiirissäni on aika paljon pariskuntia jotka ovat syystä tai toisesta olleet pidempiä aikoja eri maissa. Ne, joiden suhteet ovat kariutuneet, olisivat kyllä varmaan päättyneet ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Ja ne jotka ovat kestäneet ovat mielestäni olleet entistä onnellisempia yhdessä. Jos suhteessa on kaikki hyvin ja pelisäännöt selkeät en näe mitään syytä miksei väliaikaisestä etäilyistä voisi selvitä.

Ja sit vinkki: Kirjoittakaa kirjeitä. Ihan siis käsinkirjoitettuja snail mail-kirjeitä. Niitä on tosi kiva saada ja myös lähettää. Lähetin myös "selviytymispakkauksia" Suomeen kun bf oli juuri ollut leikkauksessa. Siis tyyliin hassun nimisiä karkkeja tai kiinnostavia aikakausilehtiä.

Jemina
No Sex and the City

Kirjeet ovat kyllä parasta! Omasta kumppanistani ei tosin taida saada kirjeenrustaajaa tekemälläkään... Mutta tuo selviytymispakkausten idea on ihan paras! Ryhdynkin heti huomenna kokoamaan pientä pakettia. Kiitos vinkistä!

Lottajjoo (Ei varmistettu)

Moi! Me oltiin mun poikaystävän kanssa reilun vuoden seurustelun jälkeen noin puol vuotta etäsuhteessa kun hän lähti töihin Lappiin. Itse vanhana vaihtarina tiesin, että uuteen paikkaan muuttaessa täytyy vähän irtaantua vanhasta ja nähdä aikaa ja vaivaa uusiin ihmisiin tutustuessa. Tämän siis halusim mahdollistaa myös poikaystävälle vaikka sen ymmärtäminen osoittautuikin hankalaksi. Halusin että hän saa kaiken irti sesonkityökokemuksestaan mutta halusin myös jutella hänen kanssaan iltaidin. Ensimmäinen kolme viikkoa meni aika pitkälti ärsyttävään pieneenkinasteluun joka ilta mutta sittennähtiin taas. Vähän vähemmän kinastelua mutta pidin kuitenkin tärkeänä että asioista kerrottiin niinkuin lähelläkin oltaessa, ettei mitään jää hampaankoloon. Mutta siis kokonaisuutena voin sanoa että etäsuhde opetti mustasukkaisuuden voiman minussakin, en pitänyt itseäni hirveän mustiksena ennen. Useimmiten tuntui että etäsuhde oli täyttä p*skaa mutta ajatus yhteisestä kesästä sen jälkeen auttoi ja nyt kun asutaan yhdessä, ei reilun viikonkaan erossaolo tunnu ihmeemmältä. Eli hyvin menee, hyvä ettei luovutettu :) täytyy kyllä sanoa etten eroamista edes harkinnut vaikka erossa oltiinkin. Joku rakkaudentapainen vaan sai jaksamaan :) Ja kliseet vieraantumisesta ja varmasta pettämisestä voivat tapahtua saman katon allakin joten niiden kasvaneeseen todennäkösyyteen etäsuhteen akkana en usko. Tsemppiä paljon ja toivottavasti saatte nähtyä edes pari kertaa niin aika ns.jakaantuu "jaksoihin" jotka on helpompi jaksaa :)

Jemina
No Sex and the City

Ja kliseet vieraantumisesta ja varmasta pettämisestä voivat tapahtua saman katon allakin

Ihan totta! Veikkaankin, että itse asiassa etäsuhteessa ei sinänsä ole hirveästi mitään ns. erikoista, siis sellaista, mitä ei tulisi vastaan myös lähisuhteessa. Sen sijaan monet normijutut vain taitavat muuttua jotenkin vähän suuremmiksi ja teräväkulmaisemmiksi, kun välimatka kasvaa. Mutta kunhan asiaan on valmistautunut ja, kuten sanoitkin, asioista kommunikoidaan kunnolla, ongelmat voinee välttää tai vähintäänkin setviä samalla tavalla kuin lähempänä asuessakin!

iinachristina (Ei varmistettu) http://colourssometimes.blogspot.co.il/

Etäsuhde alkoi pari kuukautta suhteen alettua, ja on kestänyt reilun vuoden, ja ainakin saman verran on vielä luvassa. Olemme molemmat sopeutuneet hommaan tosi hyvin. Minulle tärkeintä on ollut se, että molemmat ovat löytäneet aikaa pitkille facetime-keskusteluille, ja ongelmistakin on opittu puhelimessa puhumaan, hänelle tärkeintä ovat olleet paljon ennalta varatut lennot ja tieto tulevista yhteisistä hetkistä. Nakukuvia _ynnä muuta_ ei ehkä harrasteta enää niin usein kuin suhteen alussa, mutta kumpaakaan meistä se ei ole häirinnyt. Tärkeämpää on ollut päivittäinen yhteydenpito, juuri tuo olopaikkojen ja aamiaisten ja iltapalojen kuvien lähettely. Ja ylipäätään sellainen asenne, että ottaa toisen mukaan 'uuteen' elämäänsä, mainitsee kumppanista uusille kavereille jne, eikä ylläpidä mitään kahta eri elämää, uutta ja vanhaa. Välillä täytyy tehdä ikäviä päätöksiä, kuten mennäkö puhumaan puhelimeen kesken ystävien illanvieton. Tai kesken Netflix-putken... Tuolloin yritän miettiä, tarvitsenko oikeasti vähän 'me time' vai olenko vain itsekäs, pakko se on myöntää ettei aina jaksa kuunnella niitä kumppanin työvalituksia. Mutta näistäkin jutuista jos pystyy kumppanin kanssa avoimesti puhumaan niin siinä se. Edellinen suhde kariutui etäsuhteen alettua, muita ongelmia enemmän eroon vaikutti kumppanin lähes täydellinen yhteydenpidon laiminlyönti. Emme olleet myöskään puhuneet yhtään tulevasta muutoksesta, vaan mentiin 'katotaan'-meiningillä. Eli suunnittelu auttaa! Pelkään joka kerta kun tapaamme, että kipinä on kadonnut eikä toista voi edes pussata, mutta asia on ihan päinvastoin. Syyksi laitan myös tuon "Uskon kuitenkin, että jos suhde on tarkoitettu kestämään, niin ei se puoleen vuoteen kaadu! Ja jos kaatuu, niin sitten niin olisi käynyt joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin." Ja ne nakukuvat...!

Kiitos postauksesta, oli tosi ajatuksia herättelevä ja ihmeellisen terapeuttista oli kirjoittaa näitä ajatuksia ylös, vau. Ja kiitos koko blogista!

Jemina
No Sex and the City

On ollut tosi mukavaa lukea näitä kertomuksia - ja on tosi hienoa kuulla, että ajatusten jakaminen auttaa myös siellä päässä! Kiitos siis itsellesi kommentoimisesta. 

Vertaistuki, paras tuki <3

kissakala (Ei varmistettu) http://eioooo.fi

Vajaa vuosi etäsuhteessa pitkän yhdessäolon jälkeen. Välillä yhteyttä lähinnä viesteillä, useamman kerran viikossa myös Skypellä. Nähtiin vuoden aikana silti melkein 2 kk välein.

Vaikka silloin olikin välillä haastavaa olla eri paikoissa, niin näin jälkeenpäin ajateltuna tuo vuosi paransi suhdetta huomattavasti. Ekat kk oli hankalampia, loppuajasta taas vaivasi kauhea ikävä. Joutui miettimään uusiksi vanhat kuviot, mikä oli vain hyvää. Ollaan oltu vuosia erittäin tiivis pariskunta, joten erossa olo toi raikkautta ja sai itse funtsittua omat ajatuksensa elämästä. Tämä varmaan on liitoksissa suhteen pituuteen. Jos kyseessä olisi ollut lyhyempi suhde, niin olisi varmaan ollut erilaista.

Ps. Ainakin mobiilissa vaaditaan kommentoidessa pakollisena kenttänä blogin osoitetta. Tälle voisi tehdä jotain, koska kaikilla lukijoilla ei ole blogia...

Jemina
No Sex and the City

Taitaa tosiaan olla niin, että haasteet usein vain vahvistavat suhdetta - kun esimerkiksi etäisyydestä selvittyä tulee sellainen fiilis, että tässähän pärjätään minkälaisissa oloissa vaan. Että tää suhde on täyttä rautaa, tää kestää! Kiitos siis positiivisesta näkökannastasi asiaan, tästä jäi itsellekin parempi mieli. :)

Ja laitan tekniset terveisesi eteenpäin Lilyn ylläpidolle!

kissakala (Ei varmistettu)

Käsittämättömän tulevaisuudenuskon omaavana ihmisenä en vaan voi olla ajattelematta, että kyllä asioista aina selvitään. Joten uskon teidän suhteeseen myös, jos te kummatkin haluatte myös uskoa (ja tän tarkoitus ei sitten todellakaan ole luoda mitään paineita :) )! Tsemppiä vaan ja paljon rakkautta teille.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt vuosi kaukosuhdetta takana - onneksi kuitenkin samassa maassa ja väliä on "vain" 200km ja junalla sen pääsee parhaimmillaan tunnissa ja vartissa. Muutin siis opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja poikaystävä jäi kotikaupunkiimme. Ei tämä ole kuitenkaan kovinkaan kaukosuhteelta tuntunut, kun kuitenkin näemme melkein joka viikonloppu, koska junalla pääsee niin helposti. Aluksihan tämä tuntui ihan kauhealta, pelkkä ajatuskin kaukosuhteesta, mutta ei tämä ole näkemiseemme vaikuttanut lähes ollenkaan - näkemisemme painottui ennen muuttamistanikin lähinnä viikonloppuihin, kun molemmat olimme töissä. Olemme sen suhteen samanlaisia, että vaikka olemmekin sellaisia, että aina nähdessämme olemme 24/7 toisissamme kiinni ja halimme sohvalla koko illan, niin kaipaamme silti aika paljon sellaista omaa aikaa. Myös sitä yhdessäoloa osaa arvostaa enemmän, kun ei pääse ihan joka päivä näkemään. Viestittelemme kuitenkin päivittäin. Kun tietää, että tässä suhteessa haluaa jatkaa niin kauan kuin vain mahdollista, niin kyllä sitä etäisyyttäkin kestää, varsinkin jos tietää, että se tulee joskus loppumaan.

Jemina
No Sex and the City

Kun tietää, että tässä suhteessa haluaa jatkaa niin kauan kuin vain mahdollista, niin kyllä sitä etäisyyttäkin kestää

Näinpä juuri!

Surrur (Ei varmistettu)

Hei, kerrothan sitten, miten etäsuhde etenee! Itselläni on myös reilu puoli vuotta edessä. Harmikseni joudun jättämään myös kisut Suomeen ja karkaamaan eri maanosaan 8 tunnin aikaeron päähän :(

Luulen, että mahdollisista etäongelmista puhuminen etukäteen auttaa. Vähän jännittää, miten paljon yhteistä puhuttavaa riittää, kun elää vähän niin kuin eri maailmoissa. Meneekö Skype-juttelu vain siihen, että molemmat kertovat vain omia kuulumisiaan, ja jos menee, onko se kiinnostavaa?

Ainiin, kiitos huippublogista! :)

Jemina
No Sex and the City

Kiitos - kyllä asia on niin, että tässä blogissa kaikkein huipuinta ovat lukijat. :)

Eri maanosa ja suuri aikaero kuulostavat tosiaan haasteellisilta - aivan kuten kissojen jättäminenkin! Olen siis päässyt teikäläiseen verrattuna tosi, tosi helpolla. Tuo miettimäsi aihe on kyllä tuttu, ja sitä olen itsekin jossain määrin kelannut. Veikkaan, ettei kyseistä ilmiötä ehkä ole edes mahdollista täysin välttää... Mutta no, ehkä se ei ole ihan kauhean paha asia sitten kuitenkaan. Itse yritän ajatella vähän sillä tavalla, että kunhan puhutaan, ja siten muistetaan, että se mahtava tyyppi on olemassa, vaikkei olisikaan ihan lähellä.

Yritän muistaa kertoilla kuulumisista lisää vaikka kuukauden, parin päästä taas - ja jos en muista, niin muistuta vapaasti! Ja kaikkea hyvää sulle omaan etäsuhteeseesi!

ReettaM
Harharetkiä

Hei jes, ihanaa että kirjoitit aiheesta juuri nyt! Olen itsekin lähdössä syksyllä muutamaksi kuukaudeksi toiseen Euroopan maahan, ja poikaystävän jättäminen Suomeen jännittää. Toisaalta oma suhteemme tuntuu olevan erityisen hyvällä pohjalla, joten en oikeastaan usko että poissaololla loppujen lopuksi on merkitystä. Asuimme keväälläkin muutaman kuukauden eri kaupungeissa, jolloin näimme vain muutaman kerran kuussa. Hyvin siitäkin selvisi. Mutta kiva päästä lukemaan muiden positiivisia kokemuksia aiheesta, antaa itsellekin lisäluottamusta siihen, että ei se mikään maailmanloppu ole. Molemmilla on suunnitelmissa luultavasti myöhemminkin lähteä ulkomaille, joko yhdessä tai erikseen, joten tähän on totuttava.

Olen suhtautunut toisen vapauteen toteuttaa itseään ja unelmiaan aina aika vapaasti. Siksi on tullut vähän yllätyksenä, että jotkut tuntuvat suhtautuvan toisen ulkomaille lähtöön vähän epäilevästi - että ollaanko tässä nyt ollenkaan tosissaan, jos kerran ulkomaillekin ollaan valmiita lähtemään. Ettei tasapainoisessa suhteessa tule kuuloonkaan, että toinen on pidemmän aikaa ulkomailla. Musta tuntuisi tosi itsekkäältä kieltää toista menemästä, koska erossaolo pelottaa.

Mutta btw, The Atlanticin sivuilta ihan hyvä (ja rohkaiseva) artikkeli aiheesta :): http://www.theatlantic.com/health/archive/2013/12/study-long-distance-relationships-can-work/282317/

ReettaM
Harharetkiä

Ainiin ja kun kerrankin jopa kommentoin niin kiitän samaan syssyyn ihan mahtavasta blogista - ihan lemppareita!

Helios (Ei varmistettu)

Moi Jemina ja muut!

Millaisia ajatuksia herättää suhteen muuttaminen avoimeksi etäsuhteen ajaksi? Meillä on mahdollisesti tiedossa fyysistä välimatkaa talvella/keväällä, ja olen pohtinut kysymystä melko paljon. Toisaalta ajattelen, että tilannehan on tuolloin käytännössä sama kuin sinkkuna - eli muiden kanssa paneskeleminen ei ole toiselta millään tavalla pois, ja että omaa seksuaalisuuttaan ei ole järkevää kahlita. Toisaalta kyllä ymmärrän myös mustasukkaisuuden, joka etenkin etänä saattaa kasvaa järkyttäviin mittasuhteisiin. Ja taas toisaalta: samankaltaista mustasukkaisuutta voi kuitenkin herätä myös entisistä kumppaneista, mutta tuskin kovinkaan moni sinkku haluaa rajoittaa omaa seksuaalisuuttaan mahdollisen tulevan pysyvän kumppanin vuoksi. Mitä mieltä olette?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.