Feministinen uudenvuodenlupaus: Teen enemmän itse

No Sex and the City

Kirjoitin vähän aikaa sitten siitä, miten pidän avuttomaksi heittäytymistä aika vaarallisena tasa-arvon kannalta. Tällainen taipumus saa ihmiset (ja usein erityisesti naiset) ajattelemaan, että he eivät osaa tai voi tehdä jotakin itse, eivätkä voi sitä edes oppia. Olen huomannut tämän omalla kohdallani tosi selvästi: mitä enemmän lykkään esimerkiksi teknisiä juttuja muiden kontolle, sitä enemmän alan ajatella, etten yksinkertaisesti kykene vaikkapa pyörän korjaamiseen tai temppuilevan printterin kesyttämiseen.

Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Valitettavan usein silti kerron itselleni, että en osaa, en pysty tai en ymmärrä – vaikka todellisuudessa luovutan jo ennen kuin edes yritän. Ja koska tämä on piirre, josta en pidä itsessäni ollenkaan, olen päättänyt luvata tänä vuonna näin: vuonna 2018 aion tehdä enemmän asioita itse.

Tein ensimmäisen feministisen uudenvuodenlupaukseni pari vuotta sitten ja olen sittemmin tykästynyt tapaan kovasti. Avuttomuutta pohdittuani tulinkin siihen tulokseen, että aiheesta nousi kuin itsestään oikein kelpo tavoite tälle vuodelle. Tänä vuonna yritän siis olla aina päästämättä itseäni liian helpolla; en heti pyydä muita hoitamaan hankalaksi kokemiani asioita puolestani, vaan koetan opetella uutta. On tietysti monia hommia, jotka kannattaa suosiolla jättää ammattilaisille (en siis esimerkiksi ryhdy sähkötöihin pelkän pyhän feminismin voimalla), mutta avuttomuusrefleksi on sellainen asia, josta tahdon päästä eroon.

On ollut ikävää havaita, että heittäydyn avuttomaksi säännöllisesti, ja valitettavan usein sellaisissa asioissa, joita sukupuolistereotypioiden mukaan pidetään juttuina, joita naiset eivät osaa: olen fillari-ihmisiä, mutta koska en pidä puhjenneen kumin paikkaamisesta, pyydän usein muita hoitamaan asian puolestani. Ja kun tulostin tai tietokoneohjelma temppuilee, nakitan helposti jonkun toisen (usein miespuolisen ihmisen) selvittämään vikaa sen sijaan, että itse googlailisin hieman ja todennäköisesti selviäisin hommasta about yhtä helposti kuin hekin. Viime viikolla havaitsin, että jostain syystä pyysin miespuolista asuinkumppaniani vaihtamaan palovaroittimeen patterin, vaikka olisin ihan hyvin voinut tehdä asian myös itse. Mistä ihmeestä tällainen oikein kumpuaa?!

Kuten avuttomuusbloggauksen yhteydessä käydyssä keskustelussa painotin, tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki täytyisi väen vängällä tehdä itse ja että asioihin ei saisi pyytää apua. Kaikesta ei onneksi edes tarvitse selvitä yksinään, ja hyvä niin. Uskon kuitenkin, että minulle (ja varmaan monelle muullekin) tekisi hyvää tehdä enemmän itse. Etenkin monille naisille on lapsesta asti kerrottu tarinaa, jonka mukaan emme tiedä juuri mitään esimerkiksi työkaluista, tietokoneista tai autoista, ja meistä moni kantaa tämän kulttuurin rippeitä sisällään. Minä ainakin. Ja nyt haluan osaltani hankkiutua siitä eroon.

On tietysti tärkeää osata vaihtaa patterit palovaroittimeen siksi, että joskus patterit simahtavat eikä lähistöllä ole ketään auttamassa. Tätä käytännöllistä puolta tärkeämpää minulle on kuitenkin se, mitä asioiden hoitaminen itse antaa minulle henkisesti: uskoa itseen ja luottamusta siihen, että pärjään. Että kykenen selviämään haasteista, että minulla on edelleen kapasiteettia oppia uusia asioita. Että kaikki on minulle mahdollista.

Olen myös huomannut tällaisen asenteen vaikutuksen itsetuntooni todella konkreettisesti: kun saan taulun ripustettua seinälle tai taivuttelen temppuilevan Photoshopin toimimaan pitkän taistelun jälkeen, tunnen olevani oikea oman elämäni Wonder Woman, joka pystyy ihan mihin tahansa. Se on tunne, jota haluan tuntea useammin. Ja siksi aion tänä vuonna tehdä enemmän asioita itse.

 

Teittekö te uudenvuodenlupauksia tänä vuonna?

 
Jatka lukemista:
feministiset uudenvuodenlupaukset: puutun seksismiin ja luen naisten kirjoittamia kirjoja
miten kävi feministisille uudenvuodenlupauksille?

 
seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

Roisto (Ei varmistettu)

Hei mahtava lupaus! Puhjennut kumi pitäisi itsekin opetella paikkaamaan, sillä lupasin ylittää viime vuonna poljetun kilometrimäärän.

On muuten jännä, että vaikka omistan auton, niin silti sysään kaikki sen korjaushommat poikaystävälle. En tiedä autoista juuri mitään ja kaikki siihen liittyvät teknilliset jutut tuntuvat aivan ylitsepääsemättömiltä, joten olen automaattisesti lykännyt ne vain muiden (miespuolisten henkilöiden) hoidettaviksi.

Jemina
No Sex and the City

No niin, kumin paikkaamisen opetteluhan olisi siis sulle loistava jatkolupaus! Liity toki kerhoon, ja voidaan sitten vänistä täällä kimpassa sitä, miten ärsyttävää homma moinen onkaan. :)

Ja olen huomannut tuon saman mekaniikan myös omassa suhteessani, ja se ärsyttää minua aivan valtavasti. Osittain kyse on meidän kohdallamme siitä, että olen itse aika huono monissa käytännön hommissa, kun taas kumppanini on vähän sellainen oman elämänsä macgyver. Yritän nyt kuitenkin kovasti muuttaa tätä totuttua ja tosi epäreilua tapaa. En myöskään tahtoisi millään omalta osaltani vahvistaa sitä käsitystä, että just vaikkapa kaikki korjaushommat kuuluvat aina miehille. Tiedän itse asiassa useampiakin mieheksi identifioituvia ihmisiä, joita tämä tällainen ahdistaa, he itse kun eivät ole kauhean käytännöllisiä. Niinpä näistäkin sukupuolistereotypioista pitäisi siis todellakin hankkiutua eroon!

CougarWoman
CougarWoman

Meillä taas mennään periaatteella, jossa minä teen (minulle) uuden asian kerran itse ja sen jälkeen saan hyvällä omallatunnolla taas sysätä sen miehen niskoille. Osaan siis vaihtaa autoon renkaat, paikata kumin, vaihtaa sytytystulpat ja virranjakajan kannen itse, mutta toisaalta - miksi tekisin nämä hommat kun mies tekee ne puolta nopeammin?

Mulle on ollut tärkeää oppia nämä asiat, mutta ei mulla ole sen kummempaa intohimoa niitä vakituisesti alkaa tekemään, vaikka osaankin (koska siis mies osaa paremmin/nopeammin). Mutta koska mies on työnsä puolesta paljon pois kotoa, on toki tärkeää, että tarvittaessa osaan itsekin.

Jemina
No Sex and the City

Tuo on kyllä hyvä tekniikka, ja toteutin itsekin samanlaista joitakin vuosia sitten. Nyt olen vain tullut siihen tulokseen, että meikälle ei kerta riitä, vaan tatsia täytyy pitää yllä. Olen aikoinani ropannut fillareita aika paljonkin ja tehnyt kaikenlaisia remppamuijahommiakin, mutta nyt huomannut muuttuneeni jotenkin araksi noiden vanhojen taitojen suhteen ja vältteleväni niitä. Olen siis selkeästi enemmän treeniä vaativaa sorttia.

Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että kaikkea ei missään nimessä tartte tehdä jatkuvasti itse, mutta että tietyt perustaidot on hyvä olla hallussa. Ihan vaan varmuuden vuoksi -- ja sitten tietty myös siksi, että saa tuntea itsensä Ihmenaiseksi.

Mun kaveri on ihmenainen. Autonsa ei halunnut startata ja vikaa ihmeteltiin pitkään. Mies ei ryhtynyt korjaamaan, koska kyllä se sitten tunninkin tahkoamisen jälkeen pörähti käyntiin. No kaverini tympiintyi asiaan, avasi googlen (en edes osaa kuvitella mitä hakuja käytti) ja löysi samantyyppisen vian. Seuraavaksi You Tube ja auton konepelti auki ja korjaamaan. Nyt toimii! Kyllä nainenkin osaa!

Jemina
No Sex and the City

Siis yllättävän useinhan erinäisten ongelmien ratkaisussa ei ees varsinaisesti vaadita kummempaa taitoa, vaan vain vähän itseluottamusta, päättäväisyyttä ja sitten se Google tahi YouTube. Itse olen esim. kaukana tietokonenerosta (ja siis meinaan ihan tosi kaukana), mutta oon viime aikoina onnistunut selvittämään useammankin koneongelman sillä, että olen vaan raivokkaasti googlannut asioita ja kokeillut eri ratkaisuja. Oon aika varma siitä, että meistä suurin osa kykenee vaikka mihin, jos vaan yritämme. Ja että ongelma onkin lähinnä siinä, että usein luovutamme jo ennen sitä ensimmäistäkään yritystä, koska olemme jo valmiiksi sitä mieltä, että emme muka johonkin juttuun pysty.

Suttastiina

Meillä homma toimii kyllä toistepäin - Turjake on vasta aivan viime vuosina alkanut "opetella" ns. vanhakantaisia miestentöitä.
Kun muutettiin tänne ja minä remppailin pihalla milloin mitäkin - rakensin julkisivuaitaa tai maalasin räystäitä, naapurit katselivat hiukka hitaasti...T. teki elämänsä parhaan suorituksen kerran kun taas ruuvinväännin tanassa fiksasin aitaa - ilmestyi etukuistille röyhelöesiliinassa iso keittokauha kädessään ja huhuili niin että koko katu varmasti kuuli "kulta, ruoka on valmista".
Siihen loppui naapuruston ihmettely, miksi minä teen kaikki "miesten työt".

Jemina
No Sex and the City

Tämä on loistava! :D Mukava kuulla, että kukin saa tehdä sitä mitä osaa ilman suurempia sukupuoleen perustuvia paineita jakaa työt toisin. Ja tuo on hyvä muistutus itse kullekin - että niin ne "miesten työt" kuin "naisten työtkin" ovat kaikki sellaisia taitoja, jotka pitää opetella. Me kaikki voimme niitä oppia, ja sen puoleen kokkaaminen kuin se aidan korjaaminenkaan ei ole jonkinlainen sukupuoleen perustuva, sisäsyntyinen taito.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.