Flirttailun ja ahdistelun välinen raja on täysin selvä

No Sex and the City

#Metoo-kampanja on aloittanut ehdottoman tarpeellisen keskustelun seksuaalisesta ahdistelusta, mutta hetkittäin tuntuu, että aiheesta on alettu lipsua pahasti sivuteille. Näin kävi esimerkiksi pari päivää sitten Ylen A-teeman jaksossa, jonka katastrofaalisuudesta kerrotaan about kaikki tarpeellinen tässä Nyt.fi:n jutussa. On meinaan ihan todella kummallista, että aiheesta päädytään puhumaan sen kautta, miten kukaan ei pian enää uskalla flirttailla kenellekään, ettei vain tulisi syytetyksi ahdistelusta. Ja nämä alla olevat esimerkkikommentit – no, nämä menevät ihan täysin yli meikäläisen ymmärryksen.

Kuvat: nyt.fi:n ruutukaappaukset ylen a-teemasta

 

Erityisen surullista on se, että olen kuullut samansävyisiä kommentteja valitettavan monessa paikassa viime aikoina – uhriutumista siitä, että kyllä nyt on vaikeaa lähestyä toista ihmistä, ja miten tässä voi muka tietää, että flirttaileeko vai ahdisteleeko. Koska rajanveto näiden kahden välillä on muka niin kauhean vaikeaa.

Mutta arvatkaas tyypit mitä. Ei se ole. Ei itse asiassa ollenkaan.

Raiskaus ei ole flirttailua.

Työnhakijalle ehdottelu ei ole flirttailua.

Uber-kuskin haaroväliin tarraaminen ei ole flirttailua.

Pyytämättä jonkun edessä masturboiminen ei ole flirttailua.

 

Oikeasti. Miten voi olla, että tästä aiheesta tarvitsee edes keskustella?

Näppäränä kikkana sanon vain sen, että jos jonkun on vaikeaa vetää rajaa flirttailun ja ahdistelun välillä, suosittelen oikeasti miettimään sitä omaa flirttailutyyliä – ja sitten kyseenalaistamaan sen.

 

Jatka lukemista:
ahdistelija, ota vastuu teoistasi
seksuaalista häirintää ei pidä sietää
pussauslupa: kysytkö, saatko suudella?

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.
Share

Kommentit

IlonaK (Ei varmistettu) https://nennesitajasetata.blogspot.fi/?m=1

Puhut jälkeen täyttä asiaa! Olen keskustelua seuratessani ollut hämmentynyt ja vihainen samasta asiasta. On häiritsevää, miten tällä "veteen piirretyllä viivalla" yritetään nyt ratsastaa. Jos tosiaan ei ymmärrä ahdistelun ja flirttailun eroa, suosittelen sitten mieluummin todellakin jättää "flirttailematta"!

Jemina
No Sex and the City

Just näin! Mun on jotenkin äärimmäisen vaikea käsittää, että a) tämä eron tekeminen näiden kahden asian välille on jollekulle vaikeaa, ja että b) he ilmeisesti jatkavat flirttailua/ahdistelua tästä vaikeudesta huolimatta, kaiketi semmosella no katotaan miten käy ku mä vähän tässä yritän -tekniikalla ja toivoen, että jos vaikka tällä kertaa osuis oikeaan ja päätyisin oikeasti flirttailemaan viehkosti sen sijaan, että ahdistelen kanssaihmistäni.

Ei voi käsittää. Jos mun mielestä ois vaikea ymmärtää esim. ponilla ratsastamisen ja ydinfysiikan eroa, niin jättäisin kyllä ihan suosiolla ne ydinfyysiset toimenpiteet vaan suorittamatta.

IlonaK (Ei varmistettu) https://nennesitajasetata.blogspot.fi/?m=1

Juuri niin! Jos nyt suoraan puhutaan, on sosiaalisessa älykkyydessä ja tilannetajussakin jotakin häikkää, jos ei kykene erottamaan flirttiä ahdistelusta. Tai toisena vaihtoehtona sitten vaan halutaan alistaa, käyttää valtaa ja olla röyhkeitä, mutta vedotaan tietämättömyyteen.

Ja tuo esimerkkisi lopussa oli loistelias! Juuri näin. :D

KV (Ei varmistettu)

http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2414882
Ajattelin että sua varmaan vois kiinnostaa tää juttu.
Toisia naisia ''tissivaoiksi'' kutsuva ja uhria syyllistävä toimittaja kauhistelee joutuuko nyt lopettaa ihmisten halailun ja koskettelun ettei saa syytöksiä ahdistelusta. Myös antaa olettaa että tietää uhria paremmin mikä on oikeaa ahdistelua ja mikä ei.

Kommenteissa myös helmiä joissa mm. verrataan seksuaalista ahdistelua ja elvytystä keskenään.

Jemina
No Sex and the City

En ehkä kestä toi kolumni ilman beer. Ja kommentteja en todellakaan uskalla ees kurkistaa, jos jo itse "journalistinen" kannanotto on tuota lajia.

Että miettikääs, tytöt, niitä tissivakojanne ens kerralla! Tissivaon olemassaolo (tai ainakin se, ettei sitä yritä hysteerisesti peittää erinäisten kolumnistien silmiltä) kun tarkoittaa sitä, että teille saa tehdä about mitä tahtoo.

Minusta asian ratkaisee viime kädessä lähestymistapa. Kun ei kosketa ja käyttää kieltä ystävällisesti ja kohteliaasti ja samalla jättää toiselle osapuolelle mahdollisuuden poistua tilanteesta, niin tällöin kysymys ei ole ahdistelusta.

Ikäväksi ahdistelukeskustelu muuttuu, jos ahdisteluna ruvetaan pitämään romanttisten tai seksuaalisten tunteiden ilmaisemista. Itse tunteissa ja niiden paljastamisessahan ei ole mitään väärää, koska ne ovat luonnollinen osa ihmisyyttä. Ainoastaan niiden ilmaisemiseen käytetty tapa voi olla väärä.

Seksiä, joka on luonnollinen osa ihmisyyttä, voi ehdottaa arkisissakin tilanteissa (kirjastossa, luennon alussa, töissä jne.), kunhan ei ala jankata ja lähestyy kohdetta kohteliaasti. Ensin neutraali ja asiallinen kysymys, mutta jos toista ei kiinnosta, niin sitten vetäytyminen ja tilan antaminen.

Miesten ja naisten välillä lienee biologinen ero siinä, kuinka erilaisiin lähestymistapoihin suhtaudutaan. Tässä on esimerkki.

http://metro.co.uk/2015/11/21/this-is-what-happened-when-a-woman-sent-men-unsolicited-vagina-pics-on-a-dating-app-5517405/

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä miehille toimii seksin ehdottaminen arkisissa tilantessa kuten kirjastossa, luennon alussa, töissä jne. mutta väitän, että useimmille naisille toimii vaikka kahville/drinkille pyytäminen. Sen jälkeen voi sitten tapahtua. :) Seksi on luonnollinen osa ihmisyyttä, mutta itse lämpeän arkisessa tilanteessa seksiehdotukselle vain kun kyseessä on oma mies.

Emilia M

Joo, todellakin näin myös omalla kohdallani. Itse asiassa mietiskelin just, että päädyinköhän mun miehen kanssa yhteen osaksi sen takia, että se ei pitänyt sellaista hoppua kuin muut treffailemani miekkoset. Monta kertaa sitä tuli käytyä treffeillä jonkun tyypin kanssa ja sitten homma kaatui siihen, että kaveri oli heti tunkemassa iholle. Sen nolon torjumisen jälkeen ei enää huvittanut nähdä. Sen sijaan kaikkien niiden kanssa, joiden kanssa olen päätynyt seurustelemaan, fyysistä kontaktia on edeltänyt useammat treffit.

Eli ei, Rosa Meriläisen ehdottama "perinteinen suomalainen ensin kännätään, sitten pannaan ja sitten seukataan" ei ole ainoa tapa päätyä seurustelemaan, vaikka suosittu toki sekin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jossain yökerhossa ym. ymmärrän ehdottelun, koska monet ovat kuitenkin myös yhden/useamman yön seuraa hakemassa, mutta silloinkin pitää ymmärtää, jos toinen kieltäyty eikä alkaa jankkaamaan. Ja jossain treffeillä jatkuva ehdottelu, jos on sanonut, ettei halua seksiä heti, ei ole imartelevaa tai innostavaa, vaikka moni niin luuleekin.
Mutta jos joku tuntematon ehdottaa mulle seksiä kun odotan bussia, olen kaupassa, etsin kirjastossa kirjoja tai kaiken huippuna olen töissä, niin se on jo rimanalitus. Kahville pyytäminen taas on kohteliasta ja olisin sinkkuna saattaanut lähteäkin. :)

Jemina
No Sex and the City

No siis kyllä niille romanttisten ja seksuaalisten tunteiden ilmaisemisellekin on aikansa ja paikkansa. Jos joku tuntemton tulee kertomaan yhtäkkiä minulle kadulla, että hänen tekisi kovasti mieli panna minua perseeseen, niin kyllä se on ahdistelua - ihan sama, että miten kohteliaalla äänensävyllä asia esitetään. Seksi on tottakai luonnollinen asia, mutta se ei tarkoita, että sitä voi ehdotella kenelle vain ja milloin vain. Toista ihmistä voi lähestyä myös kohteliaasti, ja pyytää vaikka kahville.

iidis
Varpain jaloin

On kyllä oltava sosiaalisilta taidoiltaan todella heikko, jos ei erota flirttiä seksuaalisesta ahdistelusta.

Jos vaikka lähdetään siitä liikkeelle, että flirttailuun ei kuulu hierarkisia valtarakenteita (esim. työhaastattelu) eikä tilanne ole kummallekaan osapuolelle uhkaava. Flirtti on vuorovaikutteista ja siinä on mukana kaksi osapuolta. Toisen esineellistäminen tai luvatta koskeminen ei ole flirttiä. Panohaluista vieraall eihmiselle ilmoittaminen ei ole flirttiä. Se miten puolisot keskenään flirttailevat on yleensä parisuhteessa rakentunut malli, eikä se mitenkään ole verrattavissa siihen, miten sopii flirttailla tuntemattomamman ihmisen kanssa.

Jos epäilyttää, miten voisi aloittaa flirttailun kiinnostavan ihmisen kanssa, voi aluksi koettaa esimerkiksi hymyillä hänelle tai tervehtiä. Perinteinen kahville pyytäminen on tosi helppo tapa aloittaa juttu ja samalla kertoa olevansa kiinnostunut. Kun juttu siitä etenee esimerkiksi sinne kahvilaan, kannataa seurata toisen reaktioita ja seurata tilannetta omilla reaktioillaan. Tällöin juttu etenee luontevasti molemmille sopivaan tahtiin. Tilanneta ei kannata pakottaa väkisin kohti omia toiveita, silloin menee mitä suurimmalla todennäöisyydellä metsään.

On hyvä muistaa myös perusasioita siitä mitä eri asiat tarkoittaa, jos oma toive on päästä petipuuhiin yseisen ihmisen kanssa. Hymyyn vastaaminen ei tarkoita lupausta seksistä. Juteleminen ei tarkoita lupausta seksistä. Halaaminen ei tarkoita lupausta seksistä. Suuteleminen ei tarkoita lupausta seksistä. Koskettamisen salliminen ei tarkoita lupausta seksistä. Jomman kumman otiin tai vaikka hotelliin siirtyminen ei tarkoita lupausta seksistä. Vaatteiden riisuminen ei tarkoita lupausta seksistä. Ja vaikka olisitte jo touhuamassa, on edelleen kummalla tahansa oikeus lopettaa heti, jos siltä tuntuu.

Ja vielä neuvo niille henkilöille, jotka epäilevät milloin esimerkiksi työtoveria on soveliasta halata. Aina voi yksinkertaisesti kysyä: "Saanko halata?" Tämä toimii tosi hyvin. Jopa kulttuurialalla, jossa paljon halaillaan esimerkiksi ensi-iltojen yhteydessä, kysytään todella usein ennen toiseen koskemista: "Saanko halata?" Aika yksinkertaista, eikö?

Jemina
No Sex and the City

Loistavasti tiivistetty! Ja oikeasti, veikkaankin että tuollainen peruskohtelias hymyllä ja tervehtimisellä aloittaminen toimii yleensä flirtin alkuna ihan sairaan paljon paremmin kuin suoran seksuaalisen ehdotuksen tekeminen, saati sitten vaikkapa toisen ihmisen haaroväliin tarraaminen tai oman munan esiin tempaisu. Ja jos jollakulla on vaikeuksia ymmärtää tätä, niin siinä tapauksessa ongelma on kyllä jossain ihan muualla kuin ahdistelukeskustelussa.

örweli (Ei varmistettu)

Mä en käsittänyt ollenkaan kommenttia siitä, et on epäromanttista/vaivaannuttavaa kysyä treffeillä lupaa suudella. Kolme vuotta sitten olin ensitreffeillä miehen kanssa, joka illan lopuksi kysyi minulta, saako hän suudella mua. Mähän sulin saman tien - kukaan ei ollut ikinä ennen kysynyt lupaa! Mulle tuli sellanen olo, et hei hän arvostaa mua, kunnioittaa mua ja antaa mulle tilaa. Tän seurauksena mä olisin ollu valmis viemään hänet kämpilleni saman tien. :D

Toki on tilanteita, joissa suudelma on luettavissa kehonkielestä, tilanteesta yms. Mutta se, että toinen kysyy lupaa, ei poista tilanteesta romanttisuutta, vaikka tapa ei olekaan ehkä se, mikä nähdään (/opitaan?) Hollywood leffojen kiihkeistä suutelokohtauksista.
Ja ai niin, olen tän ihanan luvan kysyjän kanssa edelleen yhdessä.

Jemina
No Sex and the City

Olen ihan samaa mieltä! Tuollaisia kommentteja kuulee harmillisen usein, ja inhoan about maailman eniten sitä, että luvan kysymisen väitetään pilaavan tunnelma tai esim. olevan jotenkin epämiehekästä. (Tuollaistakin paskaa olen valitettavasti kuullut.) Oman mielipiteeni olenkin kirjoittanut auki jo joitakin vuosia sitten, ja se on nimenomaan se, että pussausluvan kysyminen ennen toisen liiveihin uimista on paitsi kohteliasta, myös usein tosi romanttista ja jopa seksikästä. Sellainen yllätävä kiinni tarraaminen leffatyyliin sen sijaan saattaa olla tosi ahistavaa. Siispä ihmiset: kysykää ensin!

Pröt (Ei varmistettu)

Tuossa on hyvä näkökulma aiheeseen liittyen. Suosittelen lukemaan ajatuksella. Lyhyt lainaus koko tekstistä:

"Kaikista suurin virhe nousee esiin lopusta. Kirjoittaja tuntuu todella kuvittelevan, että seksuaalinen häirintä, sen tunnistaminen ja määritteleminen, olisi yksinkertainen asia. Sellainen juttu, jonka joku kynäilijä voi puolihuolimatta kommentissaan hoidella.

A-teemassa useat asiantuntijat (minä mukaanlukien) selittivät hyvin vakuuttavasti, miksi määrittely ja tunnistaminen on vaikeaa. Pääsyynä on se, että seksuaalisen häirinnän määrittely kytkeytyy aina sosiaalisten normien rikkomiseen, ja sosiaaliset normit ovat kulttuurisen kontekstin, sosiaalisen ympäristön ja tilanteessa olevien yksilöiden rakentamia ja tulkitsemia. Ne eivät koskaan ole mustavalkoisia tai yksinulotteisia. Jo pelkkä häirintää koskevan keskustelun fokuksen määrittely on hankalaa, koska ihmissuhdekouluttajaa kiinnosti harmaa alue ja häirinnän rajapinta, häirinnän kohdannutta henkilöä kiinnosti kokemuksen kertominen ja asiaan puuttuminen, oikeustieteilijää kiinnosti vääryyden määrittely ja kriminalisoinnin oikeuttaminen, ja eetikkoa (siis minua) kiinnosti yhteiskunnallinen toiminta häirinnän vähentämiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä."

http://seksualisti.blogspot.fi/2017/11/nytfi-arvostelee-teema-ohjelmaa.html

Emilia M

Häirinnän määrittäminen ei oikeasti ole vaikeaa.

Häirinnässä on kyse tunteista. Tahallisesta epämukavan tunteen aiheuttamisesta toiselle. Vallankäytöstä. Oman asemansa hyväksikäytöstä. 

Ne sosiaaliset normit eivät tosiaan ole yksiuloitteisia tai mustavalkoisia, mutta häirintäasiassa ne ovat selkeitä. Yleensä ihminen ymmärtää, mikä on toisen henkilökohtaista tilaa (fyysisesti ja henkisesti) eikä ylitä niitä. Häirintä on niiden ylittämistä, tahallista henkilökohtaiselle alueelle tunkeutumista. Kunnioituksen puutetta. Tässä avain: jos käyttäytyy kunnioittavasti, ei syyllisty häirintään.

Treffipyyntö ei ole häirintää. Ulkonäön kommentointi tai seksiehdotukset voivat olla, jos ne tapahtuvat pyytämättä ja yllättäen. Kaikki on hyvin paljon kiinni siitä tyylistä, miten ne esittää, koska ne vaikuttavat siihen _tunteeseen_ mikä toisella osapuolella tilanteessa herää.

En haluaisi käyttää tätä vanhaa esimerkkiä, mutta joskus sitä tarvitaan vääntämään asia rautalangasta. Jos et osaa tunnistaa häirintää, niin mieti, jos kyseinen tilanne tapahtuisi äidillesi/siskollesi/tyttärellesi. Auttaako se tunnistamaan?

Kommentoi