Kaikki nörtit eivät ole valkoisia heteromiehiä

No Sex and the City

Vietin suuren osan viime viikosta ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetyssä scifi- ja fantasiatapahtuma WorldConissa ja olen vieläkin vähän pyörällä päästäni, niin täynnä ja jännittäviä päivät olivat. Kaikkein positiivisinta WorldConissa oli se, että yleiseen fanitukseen ja tieteeseen keskittyvän ohjelman lisäksi tarjolla oli myös hurja määrä paneelikeskusteluja ja luentoja liittyen esimerkiksi feminismiin, sukupuoleen ja erilaisiin representaatiokysymyksiin. Oli ihan mieletöntä osallistua kansainväliseen nörttitapahtumaan, jossa keskusteltiin muun muassa ableismista, aseksuaalisuudesta, vanhempien naisten roolista scifikirjallisuudessa, LGBTQ+hahmoista ja etniseltä taustaltaan entistä monipuolisemmista supersankareista. Tämä oli erityisen tärkeää siksi, että monissa erilaisissa fanitus- ja nörttiyhteisöissä tuntuu edelleen olevan vaikeuksia ymmärtää, että nämä yhteisöt eivät kuulu jonkinlaisella yksinoikeudella valkoisille (hetero)miehille.

kuva: comicsalliance.com

 

Tästä huolimatta, tai kenties juuri tämän vääjäämättömän muutoksen takia, joidenkin ihmisten toisinaan jopa väkivaltaisia piirteitä saava pyrkimys rajata ns. nörtti- tai geekkikulttuuri ainoastaan yhdelle tietylle ihmisryhmälle kuuluvaksi on viime vuosina näkynyt monilla tähän kulttuuriin oleellisesti kuuluvilla aloilla.

Esimerkiksi vain pari viikkoa sitten Marvel-sarjakuvien parissa työskentelevä editori Heather Antos sai päälleen viharyöpyn postattuaan Twitteriin kuvan, jossa oli työkavereidensa kanssa pirtelöillä – siksi, että he olivat kaikki naisia ja kehtaavat tehdä työkseen sarjakuvia. WonderWoman -elokuvan ainoastaan naisille järjestetyt näytökset synnyttivät valtavan määrän itkupotkuraivareita kritiikkiä ja lopulta jopa oikeusjutun. Uusi Ghostbusters-elokuva, jossa haamujengiläiset olivat naisia ja heidän höpsö sihteerinsä oli mies oli tietysti samojen tyyppien mielestä ihan täysi katastrofi, ja viimeistään vähän aikaa sitten paljastettu Doctor Whon uusi olomuoto naisena sai miesvauvat kautta internetin repimään pelihousunsa lopullisesti – huolimatta siitä, että Tohtori on ulkomuotoaan vaihtava avaruusolento, joka on tähän mennessä esiintynyt 12 eri miehen hahmossa. Mutta että nainen? Mahdotonta!

Pelimaailmassa puolestaan etenkin naispuoliset ja transsukupuoliset pelintekijät, peliarvostelijat ja pelaajat ovat joutuneet kokemaan kamalilla tavoilla, miten suurena uhkana jotkut miehet heidän silkkaa olemassaoloaan pitävät. Häirintä on säännönmukaista ja jatkuvaa, ja se saa usein todella pelottavia muotoja. Esimerkiksi nerokkaiden Tropes Vs Women in Video games -videoiden ja Ordinary Women: Daring to Defy History -sarjan takana oleva Anita Sarkeesian on saanut raiskaus- ja tappouhkauksia, minkä lisäksi joku vitun valopää teki myös nettiin pelin, jossa kuka tahansa saattoi hiiren kursoria napsauttamalla hakata ruudulla näkyvää Sarkeesiania naamaan ja nähdä tämän kasvojen peittyvän mustelmiin ja vereen.

Kaikkia näitä nörttikulttuurin eri aloja sarjakuvista tv-sarjoihin ja peleihin yhdistää siis se, että niitä ajateltiin pitkään lähinnä valkoisten miesten valtakuntana, ja että jotkut eivät ole tästä vieläkään valmiita luopumaan.

Tämä on ollut minulle valtava pettymys monellakin tasolla. Olen itse identifioitunut jonkinlaiseksi nörtiksi ja/tai geekiksi vuosikaudet, mahdollisesti siitä lähtien kun yli 20 vuotta sitten sain ensimmäisen 8-bittisen Nintendoni, tai viimeistään siitä alkaen kun joskus teininä tajusin olevani kiinnostuneempi pelaamisesta ja fantasiaromaaneista kuin pussikaljasta ja pillurallin ajamisesta perjantaisin. Kuten monet muut, minäkin löysin lopulta nörttiyhteisöistä jonkinlaisen turvasataman, paikan, jossa jokainen sai olla omanlainen, vähän erilainen, eikä sillä ollut mitään väliä. Juuri tämä on mielestäni aina ollut nörttiyhteisöjen voima ja suurin sydän: se, että yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat paljon tärkeämpiä kuin vaikka sukupuoli, etnisyys tai seksuaalinen suuntautuminen.

Siksi esimerkiksi #GamerGate ja muu vastaava kertakaikkisen paska kehitys on surettanut ja raivostuttanut minua niin valtavasti. Se likaa minun turvasatamani. Pidän myös erityisen järkyttävänä, että usein tavalla tai toisella muihin ryhmiin mahtumattomista ihmisistä koostuvat nörttiyhteisöt pyrkivät hylkimään muita, ja hylkimisen lisäksi peräti uhkailemaan – vain siksi, että joku sattuu olemaan kiinnostunut samoista asioista, mutta tuo yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin omat, toisinaan kriittisetkin kantantokantansa. Tämä ajattelumalli ei sovi lainkaan siihen yhteisöön, jonka parissa minä olen kasvanut ja jonka osaksi olen aina laskenut itseni. Valkoisilla miehillä ei ole yksinoikeutta nörttikulttuuriin.

Ja juuri tämän tendenssin selkeän hylkäämisen vuoksi WorldCon oli niin hieno tapahtuma. Monella tavalla voisi jopa sanoa, että se palautti uskoni nörtti- ja geekkiyhteisön potentiaaliin. Että on yhä olemassa tämä muistamani maailma, jossa kaikenlaisille ihmisille on tilaa. Sillä juuri niin sen pitää olla. Kaikki nörtit eivät todellakaan ole valkoisia heteromiehiä, vaan yhteisö on suuri ja monimuotoinen – annetaan sen näkyä, aina!

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.
Share

Kommentit

Looking for...

Rakastan pelaamista, opettelen koodaamaan ja luen törkeät määrät fantasiaa sekä scifiä. Pidän sen kaiken kuitenkin salassa, koska tässä on vain pari kommenttia, mitä olen kuullut: "et sä ole oikea pelaaja kun et oo pelanny x, y, h ja t peliä, etkä puhu täydellistä gamer kieltä" "Eikö aikuisen naisen pitäisi jo kasvaa ulos tuollaisesta?" "Vittu täällä on tyttö! Mee tekee leipä!" 

Samaan aikaan anonyymina netissä olen löytänyt uskomattomia ihmisiä. Se, että pukeudun 99% ajastani mekkoon ja toinen tärkeä harrastukseni on neulonta kuitenkin selkeästi vaikuttaa kykyyni olla myös nörtti. Minulle paras nollaus on uppoutua playstationin maailmaan (zero down on muuten peli, jossa on uskomattoman hyvä nais hahmo!!! Harmittaa oikein kun ainoa jolle intoilen asiasta on poikaystävä). Seksismi kuitenkin ajoi minut ulos moninpeleistä vuosia sitten. Ehkä joskus vielä uskallan mukaan.

Jemina
No Sex and the City

On ihan kamalaa, miten tutulta tuo kuulostaa, ja miten monet ovat vastaaviin asenteisiin törmänneet. Juuri tämän takia nörttikulttuurin jo olemassa olevaa avoimuutta täytyy vaalia ja samalla sen inklusiivisuutta täytyy myös pyrkiä jatkuvasti parantamaan. Meitä on niin monenlaisia.

Ja Horizon Zero Dawn on myös täällä kovassa käytössä just nyt! Pelintekijät tuntuvat hakeneen tosi tarkoituksellisesti monenlaisten sukupuoliroolien ja odotusten päälleen kääntämistä, ja sitä on ihan älyttömän kiinnostavaa seurata.

Looking for...

Siinä pelissä on just se, miten luonnolliselta se kaikki tuntuu. Ei väkinäistä tunkemista tai pakotusta. Lisäksi rakastan hyvää grafiikkaa ja kuinka pelissä todella on tarina. Lisäksi on ihanaa valita miten aloy vastaa toisinaan. Minä ja mieheni pelataan täysin eri tyylein ja odotan miten se näyttäytyy lopussa. :D voisin löpistä siitä pelistä pitkät pätkät.

Maria Hakkala

Hyvin kirjoitettu postaus! :)

Yritin tähän kirjoittaa pitkää kommenttia mieheni nörttiydestä, meidän keskusteluista naisten asemasta, ja muista kirjoituksesi herättämistä ajatuksista, mutta punainen lanka vain katoaa koko ajan. Tässä tärkeimmät:

  • Boo, idiots!
  • Tottakai, pirtelö on vihan välikappale.

Välillä harmittaa, etten ole itse koskaan kunnolla sukeltanut nörttimaailmaan. Olen vuosien saatossa kurkistellut ovesta sisään esim. fanficin tai tv-sarjojen suhteen, ja kaipaankin usein samanlaista yhteisöllisyyttä, mistä kerrot. Oman blogin kautta olen yrittänyt löytää samanhenkisiä ihmisiä, ja alan myös pikku hiljaa uskomaan, että erilaiset conit ja muut voisivat olla myös minun paikka, vaikka en ihan täysin elä ja hengitä niitä asioita. Koen hiukan alemmuudentunnetta verrattuna "tosifaneihin", mikä on suuri syy nörttimaailmaa ulkopuolelta katsomiseen.

 

Jemina
No Sex and the City

Myös minulta puuttuu sellainen syväsukellus, jossa hengitettäisiin näitä aiheita ja kuljettaisiin Coneissa kuin kala vedessä - tai oikeamminkin pitäisi ehkä sanoa, että olin enemmän mukana joskus teiniaikoinani, mutta osallisuuteni ja osallistumiseni on jossain määrin haalentunut vuosien varrella. Nykyään lienen minäkin enemmän tuollainen ovesta kurkistelija, jollaiseksi itseäsi kuvailit. Tästä huolimatta koen edelleen suurta yhteenkuuluvuutta muiden nörttien kanssa, enkä uskokaan, että se välttämättä vaatisi valtavaa asialle omistautumista tai vastaavaa - se ovesta kurkkiminen, huoneessa käväiseminenkin riittää. Pääasiahan on juuri se, että se ovesta näkyvä maisema jotenkin puhuttelee, tuntuu tutulta.

Ja tuo kuvailemasi alemmuudentunne johtuu mielestäni pitkälti nimenomaan tästä kulttuurin inhottavasta klikkiytymisestä, sen sisällä rehottavasta seksismistä (ja esimerkiksi rasismista ja homofobiasta), jolla pyritään määrittelemään se, kenellä on nörtti- ja geekkikulttuuriin lupa. Ja siis nimenomaan siten, että kaikille muille kuin asialle 100% omistautuneille valkoisille heteromiehille tulee fiilis, että kulttuuri ei voi olla heitä varten, että heissä on jotain vikaa tai että he eivät ole faneja jollakin oikealla tavalla. Ja sehän on tietysti ihan järkyttävää paskaa! Niinpä tästä kannattaakin mielestäni pyrkiä eroon ja yrittää rohkeasti vain ottaa tilaa sille omalle faniudelle sellaisessa muodossa kuin se on. Tämän oman aika rajallisen kokemukseni perusteella (ja ahkerammilta conikävijöiltä paljon juttuja myös muista coneista kuulleena) sanoisin, että WorldConit ja muut isot tapahtumat voivat olla tosi hyviä paikkoja lähteä sukeltamaan syvemmälle sinne omaan faniuteen ja myös etsimään uusia fanittamisen arvoisia juttuja ja tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin.

Vinkkinä kerrottakoon, että vuoden 2019 WorldCon tulee olemaan Dublinissa, eli sinne ei ainakaan ole liian pitkä matka - ei siis muuta kuin reissusuunnitelmia tekemään! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kokemus opiskelun maailmasta: koodikatselmuksessa maikka alko kyseleen mitä teen viikonloppuisin sen sijaan, että olisin saanut palautetta mun koodista.

Vierailija1 (Ei varmistettu)

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Todennäköisesti vihaiset nörttimiehetkin alunperin tuntivat näissä piireissä yhteisöllisyyttä kunnes Oma Turvasatama meni pilalle kun paikalle ilmaantuivatkin ne jotka pahaa oloa oikeassa maailmassa saivat aikaan. Naiset, me ujon hiljaisen pojan maailmassa jalustalle nostetut maagiset mutta ilkeät satuolennot.

Vaikka kiinnostuksen ja intoilun kohteet ovat miehillä ja naisilla samat, ei yhdistävää yhteisöllisyyttä voikaan enää rakentaa vihaamalla samaa kohdetta. Kiukkuiset nörttimiehet joutuvatkin pakosta sen tilanteen eteen, jossa pitäisi löytää ymmärrystä erottaa yksilöt toisistaan. Ajatuskyky ei riitäkään hahmottamaan sitä ettei omia menneisyyden haamuja tai käsittelemättömiä tunteita voikaan enää kostaa sokeasti vieraille henkilöille jotka eivät heidän henkilökohtaisesta menneisyydestä voi mitenkään olla tietoisia, eikä isoista heterogeenisistä ryhmistä (kuten esim. kaikista naisista) voikaan rakentaa yhtä solvattavaa massaa.

Sekös vasta koko lyhytnäköisyydessä kiukuttaakin kun Omaan Maailmaan tuli virhe ja kaikki tuntuu romahtavan huonoksi nykyisyydeksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi poistit kommenttini, joissa kerroin totuuden naisten osaamisesta "nörttiydessä"?

Jemina
No Sex and the City

Koska kommenttisi ja "totuutesi" oli lähinnä sellaista uhriutuvaa nyyh byyh nössön nössön -settiä, jota ei kukaan täysjärkinen jaksa kuunnella. Että ihanko kehtaavat naiset olla olemassa keittiön ulkopuolella ja jopa koskea tietokoneisiin, hui hurjaa. Voitkin siis mennä setäselittämään "totuuksiasi" jonnekin muualle, meikää ei kiinnosta antaa sellaiselle paskalle tilaa täällä.

Kommentoi