Kansainvälinen naistenpäivä, tai: Jos tahdon kukkia, ostan ne itse
Satuin törmäämään netissä naistenpäiväkortteihin, ja olin oksentaa näppikselleni. Pinkkejä kortteja koristavat ruusut, nauhat ja kaikenmaailman kyyhkyset. Ne eivät todellakaan edusta sitä sellaista naistenpäivää, jota minä haluan viettää.
Naistenpäivän poliittisuus on laimentunut, otsikoi YLE jo viime vuonna päivän viettäessä satavuotisjuhliaan. Tekee mieli sanoa vähän lakonisesti, että no aijaa. Hemmotteluhetkeksi muuttunut päivä on tosiaan menettänyt teränsä, ja siinä samalla suuren osan alkuperäistä viestiään.
Minä en tahdo naistenpäivänä korttia enkä kukkia. En juhli itseäni, sillä siinä että olen nainen, ei sinänsä ole mitään onniteltavaa – eihän sukupuoleni suinkaan ole minun tekosiani, vaan kromosomiarpajaisten tulos. Ja jos naistenpäivä täällä länsimaissa käytetään kukkien ja karseiden korttien ostamiseen, unohdetaan siinä samalla päivän tarjoama tilaisuus pohtia vähän tärkeämpiäkin asioita.
Kuten esimerkiksi sitä, miten kammottavissa oloissa monet naiset ympäri maailmaa yhä elävät. Miten monissa maissa naiset ovat miehen omaisuutta, heidän esineitään joiden arvo saatetaan laskea rahassa mutta joiden ihmisyys itsessään on arvotonta. Miten monissa paikoissa naiset eivät saa käydä töissä, heidän sukuelimiään silvotaan systemaattisesti, he saattavat joutua kivitetyiksi kuoliaaksi vain koska heitä epäillään aviorikoksesta.
Ja miten kaikkialla -enkä siis puhu tässä nyt vain kaukaisista maista, vaan myös ihan meidän takapihoistamme- naisten seksuaalisuus ei vieläkään ole heidän omaansa. Naisia painostetaan joko peittämään tai paljastamaan itsensä, aina heitä ympäröivän yhteiskunnan normien mukaan. Ja seksiä on aina liikaa tai liian vähän. Tai sitten se on vain vääränlaista.
Ja tämän vääryyksien litanian tarkoitus ei ole masentaa, saati sitten pilata jonkun päivää juhlistavan tunnelmia. Minusta on kuitenkin tärkeää pohtia sitä, tulisiko naistenpäivän pääpointin olla naiseuden juhlistaminen sinänsä. Naiseushan on vain yksi sukupuoli, yhdenlaiset kromosomit ja niistä aiheutuvat piirteet, sekä näistä johtuva tiettyyn kaavaan kasvaminen. Ei siinä sen kummempaa. Itse pidänkin tärkeämpänä päivän tarjoamaa tilaisuutta muistuttaa siitä, miten pitkä matka vielä on kuljettavana siihen että naiset olisivat maailmassa samassa asemassa miesten kanssa.
Sillä kerrataan nyt vielä: feminismi ja tasa-arvohan eivät siis kumpikaan tarkoita naisten ylivaltaan pyrkimistä, vaan tähtäystä siihen pisteeseen, jossa ihmisen sukupuolella ei enää olisi merkitystä.
Naistenpäivänä en siis juhli sukuelimiäni, vaan työskentelen kohti päivää, jolloin ne eivät enää tekisi minusta toisen luokan kansalaista. Kohti päivää, jolloin niillä ei enää olisi väliä. Pyrkikäämme siis siihen, että tulevaisuudessa erillinen naistenpäivä tekisi itsensä tarpeettomaksi.
Siispä markkinamiehet, pitäkää pinkit korttinne! Paperiläpyskän sijaan tahtoisin todellista tasa-arvoa.
Ja ne kukat? Jos tahdon kukkia, ostan ne itse.
Kommentit
"Naiseushan on vain yksi sukupuoli, yhdenlaiset kromosomit ja niistä aiheutuvat piirteet, sekä näistä johtuva tiettyyn kaavaan kasvaminen. Ei siinä sen kummempaa. Itse pidänkin tärkeämpänä päivän tarjoamaa tilaisuutta muistuttaa siitä, miten pitkä matka vielä on kuljettavana siihen että naiset olisivat maailmassa samassa asemassa miesten kanssa."
Amen, sister. Vielä kun saataisiin osa miehistä (ja naisistakin) ymmärtämään tämä.
Mitä kukkiin tulee niin oli kyllä ihan mukava tuoda kotiin tulppaaneja jotka sain töistä. Niitä jaettiin siellä suklaan kaverina, myös miehille :)
missä miestenpäivä?! miksei sitä juhlita?! eikö voitais juhli ja edistää kaikkien ihmisten tasa-arvoa, jossa on kaikille ihmisille parannettavaa. Suomi on myös kolmanneksi paras maa naisille maailmassa joten kyllä tässä jotain on saavutettukin! ku seuraa facebookissa statuspäivityksiä tyyliin "NAISET ON PARHAITA KAIKESSA ELÄKÖÖN NAISET" mä vaan naisena alan vihata koko kuukautisveren palvontapäivää.
Mahdoton Nainen, kukat ovatkin ihania! Minä vain tykkään ostaa omani itse, minä tahansa päivänä. En tosin perusta tulppaaneista, joten olisin varmaan ollut tuossa tapauksessa enemmän innoissani siitä suklaasta. ;)
Vierailija, en voi väittää, että miestenpäivälle sinänsä olisi tarvetta. Olen nimittäin vähän sitä mieltä, että tässä maailmassa jokainen päivä on miesten päivä - tai pitäisikö sanoa valkoisten, länsimaisten miesten päivä. Sen sijaan tosiaan tasa-arvopäivälle voisi olla tilausta. Tai sukupuolesta välittämättä -päivälle. Tai housujeni sisältö ei määritä minua ihmisenä -päivälle. JOO! Sellainen äkkiä almanakkaan!
Minna Canthin päivähän on ihan virallisesti tasa-arvon päivä! Se vaan pitäis brändätä paremmin, nyt se on vähän niinku sellanen laimeampi naistenpäivä pari viikkoa naistenpäivän perässä.
Am, hyvä idea! Nyt äkkiä joku mainostoimiston jeppu brändäämään näitä päiviä! Naistenpäivänkin saisi minun puolestani tosiaan uudistaa: karsean pinkille hemmottelupäivälle vaan adios. Mutta milläköhän keinoin tasa-arvosta saisi jotenkin mediaseksikkään, ja sille omistetuista päivistä oikein kunnollisia kansallisia juhlapäiviä?
Valitettavasti tasa-arvoa ei saavuteta brändäämällä.
Jos arvomaailma mikä lapsia ympäröi on jo sellanen missä sitä ei ole, on todennäköisempää että lapsi kasvaa niin että hän ajattelee toisen olevan toista arvokkaampi (ainakin vääristä syistä). Suomessakin tapellaan naispappeudesta ja tämäkin on vain yksi monista monien eri uskontojen erillaisista uskon-arvoista ja arvomaailmasta. Minusta vaikuttaa hyvin paljon että varsinkinisot uskonnot pitävät miestä arvokkaampana kuin naista einkä sellaista ole jossa asetelma olisi päinvastainen.
Voimme siis kysyä vaikka itseltämme että onko asia hyvä näin. Jokainen päättäköön itse.
Jos väärästä käyttäytymisestä seuraisi heti vakavampi rangaistus, on todennäköistä että vääränlainen käytös vähenisi. Lapselle tehdään selväksi että tietyt asiat eivät ole hyväksyttäviä. Jos vääränlaisesta käytöksestä rangaistaan ja rangaistus on kova, sitä vältetään. Kaikki eivät tietenkään sitä tee ja joitakin yksilöitä se jopa yllyttää, mutta suurinosa ei toimi epähyväksyttävällä tavalla.
Rangaistuksia jakoon tasapuolisesti väärästä käytöksestä ja rangaistukset koviksi kumminkaan liiottelematta. Nykyinen lainsäädäntö on ainakin osassa asioista liian lepsu ja sen valvonta vähäistä ja hidasta. Monissa maissa olisi vielä enemmän tekemistä kuin Suomessa.
Kommentoi