Karvainen nainen on kauhistus

No Sex and the City

Entisaikaan parrakkaita naisia esiteltiin sirkuksessa luonnonoikkuina, ja toisinaan tuntuu, ettei mikään ole noista ajoista muuttunut. Karvainen nainen kauhistuttaa yhä edelleen – jopa siinä määrin, että Adidaksen uudessa mainoskampanjassa esiintynyt ruotsalainen valokuvaaja ja taiteilija Arvida Byström on saanut raiskausuhkauksia ihan vain siitä syystä, että kehtasi esiintyä kampanjan kuvissa ajelemattomat säärikarvat näkyen. Ottaen huomioon, että naisten ihokarvat ovat niin suuri tabu, että jopa niiden poistamiseen suunniteltujen tuotteiden mainoksissa sheivataan jo valmiiksi silkkisiä sääriä, tämän ei ehkä pitäisi yllättää. Silti Byströmin saamat kommentit surettavat ja suututtavat minua aivan valtavasti. Mikä ihme siinä on? Miksi naisen ihokarvat pelottavat ja kuvottavat meitä edelleen näin paljon?

Kuva: Arvida Byström / instagram

 

Karvanpoisto pyritään usein esittämään jonkinlaisena nautinnollisena ajanvietteenä, jota naiset mielellään harrastavat. (TJEU: Veetin kertakaikkisen typerät mainokset.) Tosiasiassa kyseessä on kuitenkin edelleen pitkälti pakko, aivan kuten Byströmin tapaus osoittaa. Jos jätät karvasi ajelematta, törmäät takuulla voimakkaaseen sosiaaliseen stigmaan ja mahdollisesti myös uhkauksiin. Maailma pelkää yhä karvaista naista.

Kun irlantilainen toimittaja Emer O’Toole kirjoitti siitä miten lopetti sheivaamisen kokonaan, hänestä tuli julkisuuden henkilö, joka kutsuttiin keskusteluohjelmiin ja aamutelkkariin selittämään tätä kertakaikkisen käsittämätöntä tempaustaan ja esittelemään karvaisia kainaloitaan – aivan kuin ne sirkuksen parrakkaat naiset vuosisatoja sitten. Myös arkielämässään O'Toole koki naisen karvaisuuteen yhä liittyvän stigman joutuessaan päivittäisen tuijottelun ja kommentoinnin kohteeksi, ja etenkin kokeilun alussa hän huomasi häpeävänsä ajelemattomia kainaloitaan julkisilla paikoilla.

Samastun vahvasti tuohon tunteeseen, sillä itse olen sheivannut vain satunnaisesti jo useiden vuosien ajan, ja yhä edelleen omien ihokarvojen hyväksyminen on välillä vaikeaa. Toisinaan tuntuu, ettei kehtaisi astua edes kotiovesta ulos ilman kainalokarvat peittävää paitaa tai sukkiksia, joihin kätkeä karvaiset sääret. Ja sitten sitä aina pysähtyy: Siis kuinka sairasta tämä on! Se, että joudun edes kelaamaan koko asiaa! Meillä kaikilla kasvaa karvoja kaikenlaisissa paikoissa. Miehet kulkevat sortseissa ja hihattomissa paidoissa, eikä kukaan sano heidän karvoituksestaan mitään. Miksi ihmeessä naisten kohdalla toimitaan toisin? Miksi se, että minua pidetään naisena, saa minut häpeämään ihokarvoja, jotka minussa luonnostaan kasvavat?

Tuplastandardi on tässä asiassa niin järjetön, että olen sitkeästi jättänyt sheiverit kauppaan ja pyrkinyt parhaani mukaan pääsemään yli ensihäpeästäni. Se, että häpeän karvoja kehossani, on patriarkaalisten rakenteiden minulle opettamaa. Minun kropassani ei ole mitään vikaa – asenteissa on.

Luonnontilaisten ihokarvojen kummastelu ja kauhistelu liittyy siihen ahtaaseen Oikeanlaisen Naiseuden kuvaan, jota kulttuurimme meille tuputtaa. Naisia pyritään hallitsemaan heidän kehojensa kautta: sekä naisten pukeutumista että lisääntymistä kontrolloidaan. Karvattoman naiseuden normi toimii pitkälti samalla tavalla: joku muu päättää siitä, mitä sinun kroppasi saa tehdä ja miltä näyttää. On myös selvää, että sellaisenaan kehosi ei koskaan kelpaa, vaan se vaatii aina työtä, muutoksia ja muokkausta. Tällaisten viestien keskellä kasvaessamme tulemme helposti omaksuneeksi sen käsityksen, että arvomme määräytyy kroppamme kautta ja että meillä itsellämme on siihen vain vähän valtaa. Siksi minäkin hetkittäin huomaan häpeäväni karvaisia sääriäni – ja siksi jätän karvani ajelematta häpeästä huolimatta, vaikka vain kiusallani. Siitäs saat, patriarkaatti! Kuka pelkää karvaista naista?

En suinkaan ole järjestämässä ladyshaver-roviota tai pakottamassa ketään luopumaan karvanpoistorutiineistaan. Jokainen saa tehdä kehollaan kuten tahtoo eikä sheivaaminen esimerkiksi tee kenestäkään huonompaa feministiä. Mutta kuten O'Toole alla olevalla videolla sanoo, sheivaa tai ei, on tärkeää tunnistaa se, miten järjetöntä naisten ihokarvoja kohtaan tuntemamme kollektiivinen inho on, ja miten järjetöntä se into, jolla niiden olemassaolo pyritään unohtamaan. Miksi kainalokarvat riittävät siihen, että nainen tulee kutsutuksi aamutelevisioon, ja miksi valokuvassa esiintyminen karvaisin jaloin saa monet niin raivoihinsa, että he lähettävät uhkauksia? Miksi mieskeho on normaali ja kelpaa sellaisenaan, mutta naiskeho ainoastaan silloin kun se on siloteltu ja sheivattu?

Karvattoman naisen ideaalista luopuminen ei kiinnosta kaikkia, mutta henkilökohtaisesti olen löytänyt aavistuksen vapautta niistä pienistä askelista, joita olen sheivaamisesta luovuttuani ottanut. Päivät, jolloin pukeudun miten haluan karvoitustani kelaamatta, tuntuvat vallankumouksellisilta voitoilta. Tästä lähtien aionkin asettaa tavoitteekseni olla enemmän kuten Arvida Byström ja päästä häpeästä lopullisesti eroon, kehdata karvoineni kaikkineni: kaduille, kuviin, vaikka kerrostalon kokoisiin mainostauluihin.

Haluan rakastaa tätä kroppaa sellaisena kuin se on. Haluan hankkiutua eroon karvakahusta.

 
Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:
paras kesätrendi: värikkäät kainalokarvat
madonnan kainalokarvat: long hair, don't care!

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

tarunhohtoinen (Ei varmistettu)

Itse olen todellakin kärsinyt tästä karvattomuuden kulttuurista ja paineita sheivata millon mitäkin karvoja on tullut niin sukulaisilta, ystäviltä kuin seurustelukumppaneiltakin. Se, että karvojen ajelua tosinaan perustellaan hygieenisyydellä, on mielestäni absurdia. Tähän yleensä heitän niinkin kuluneen vastalainin kuin "ovathan ne jostain syystä olemassa."

Nyt pahimpien karvafoobikkojen vaikutuspiiristä päässeenä olo on huomattavasti vapautuneempi. Itselleni oli vuosia kestäneen karvasheimauksen jälkeen äärimmäisen hienoa, kun uskaltauduin kesällä ulos shortseissa ja hameessa ilman peittäviä sukkahousuja.

On ihanaa, että tästäkin asiasta vihdoin keskustellaan myös kriittisesti. Näinkin mitättömältä tuntuva asia voi nousta todella suureksi kompastuskiveksi ja haitata esimerkiksi seksuaalista ja henkistä kasvua. Kiitos, että kirjoitit - tuli tarpeeseen!! <3

Jemina
No Sex and the City

Kiitos kommentistasi! Oon tosi samoilla linjoilla kanssasi ja mieli tekisikin vaan copypastettaa tähän suunnilleen jokainen lause, ja sitten kommentoida sen alle, että JOO, JUST NÄIN! tai SAMA tai TÄÄ ON NIIN TOTTA! Samastun etenkin siihen, miten vitun vaikeaa voi olla välittämättä karvattomuusnormista ja vain kehdata esimerkiksi sääriä sukkahousuihin verhoamatta kaupungille, ja samalla siihen, miten vapauttavaa se onkaan sitten kun kehtaa, ja tekee mieli vain kulkea suunnilleen keskarit pystyssä ja valtava virnistys naamalla, että meikä teki sen! Säärikarvojani ja sieluani ette saa!

Mutta siis: karvasheimaus on kyllä yksi sellainen perkeleellinen aikamme vitsaus, josta toden totta haluaisin jo eroon. Vaikka jotkut ihmiset ilmeisesti poistavatkin karvoja ihan omaksi ilokseen, itse tunnen valitettavan monta sellaista ihmistä, joille karvat ja niistä eroon hankkiutuminen aiheuttavat valtavasti paineita ja stressiä. Ja tästä(kin) syystä, vaikka karvoja voikin pitää jotenkin pienenä ja vähäpätöisenä aiheena, kyseessä on mielestäni tosi tärkeä juttu, josta pitäisi puhua enemmänkin. Sen lisäksi, että se liittyy saumattomasti tähän laajempaan naiskehon kontrollointiin ja luonnontilaisen kropan suoranaiseen demonisointiin, aiheutuu siitä myös yksilötasolla, kuten sanoit, valtavasti haittaa. Ja se, että niin moni meistä oppii inhoamaan omaa kroppaansa ja kuluttamaan sen kelaamiseen ja puunaamiseen valtavan määrän aikaa, on kyllä ihan valtavan tärkeä feministinen kysymys, johon tarttua ja jota pitäisi lähteä purkamaan.

Jatka sä sukkahousutonta vallankumousta - ihanaa, että uskallat! ♥

Emilia M

Hetken luulin lukevani Visual Diary -blogia ja olin vähän, että what, kaikki nämä helteisestä Portugalista enkä koskaan muista nähneeni yhtään karvaa :D :D :D Mutta juu, antaa kaikkien karvojen karvaa vaan!

Jemina
No Sex and the City

:D

Ja nyt koen jostain selittämättömästä syystä tarpeelliseksi laittaa tähän tämän löytämäni Wonder Woman giffin. Eli menköön, just because.

tsupe (Ei varmistettu)

Niinpä. On jotenkin niin surullista, et naisten karvoja suorastaan vihataan - sehän on täysin absurdia koska kyllähän kaikki tietävät että naisella kasvaa karvoja siinä missä miehelläkin. Hyvä kirjoitus ja iso tsemppipeukku Byströmille!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.