Kate Winslet ja lasten isät, tai: Viikon seksistipaska II

No Sex and the City

Lehtiartikkelit aiheuttavat aina toisinaan suunnatonta raivoa. Tänään olen raastanut hiuksiani The Telegraphin näyttelijä Kate Winsletiä käsittelevän, kertakaikkisen ilkeän artikkelin takia. Vittuileva juttu “Three babies by three fathers – will it be third time lucky for Calamity Kate Winslet?” käsittelee Winsletin uusimman raskauden varjolla oikeastaan kirjoittajansa mielipidettä siitä, että naisten ei tulisi saada lapsia useamman eri miehen kanssa.

Minä mietin: Ai miksi muka ei?

Jutun sävy on selvä heti alkuun - toimittaja Judith Woods kirjoittaa Winsletin muun muassa tehneen henkilökohtaisessa elämässään “katastrofaalisia valintoja”. Mistä ihmeestä tämä oletus oikein tulee? Parisuhteen/avioliiton päättyminenkö on siis aina automaattisesti kamalan huono valinta? Woods julistaa myös, etteivät Winsletin lapset varmastikaan ole äidin uudesta suhteesta ja tulevasta lapsesta innoissaan. Kaikki tämä pohjautuu kuitenkin täysin kirjoittajan omiin oletuksiin, jotka tämä esittää lähestulkoon faktoina. Mutta jokaiselle oletukselle on olemassa myös toinen puoli: Entä jos entiset suhteet ovat olleet huonoja, ja niiden päättyminen terveellistä kaikille osapuolille? Entä jos lapset tykkäävät äidin uudesta miehestä ja uusperhekuvio rullaa tosi mukavasti?

En sano, että monimutkaiset perhekuviot ovat välttämättä hyväksi lapsille. Mutta eivät ne myöskään ole aina ja absoluuttisesti heille pahaksi. Jutun kirjoittajaa faktat eivät kuitenkaan taida kiinnostaa, vaan tämä käyttää jatkaa omien päätelmiensä toitottamista:

"Falling in love and marrying and having a baby and breaking up and then doing it again (and possibly again?) stretches credulity, undermines your credibility, and the fallout for the little human beings you’ve brought into the world is too awful to contemplate."

En kertakaikkiaan ymmärrä mitä päättyneellä avioliitolla, lapsia tai ei, on tekemistä Winsletin uskottavuuden kanssa? Miten se muka siihen vaikuttaisi? Ja jälleen kerran: siis mikä siinä avioliiton päättymisessä tai uusperheessä nyt automaattisesti on niin pahaksi lapsille? Monet uusperheet ovat itse asiassa huomattavasti terveellisempiä kasvuympäristöjä kuin huonosti skulaavat alkuperäisperheet. (Sanoo tämä uusperheen kasvatti kokemuksen syvällä rintaäänellä.) Kirjoittaja ei myöskään koskaan selitä, että miksi useampi isä on huono asia, vaan artikkelin maailmassa juttu nyt vain on näin. Paha homma. Saatanasta, suorastaan. Piste.

Teksti muistuttikin minua taannoisesta Iltalehden naiskehonrakentajaa koskeneesta “artikkelista”, jossa toimittaja oli lipsahtanut mielestäni aika tyylittömään mielipiteen esittämiseen lehtijutun kirjoittamisen sijaan. En vieläkään ymmärrä, miten näiden kahden esimerkin kaltaiselle tuomitsevalle paskalle annetaan suurissa julkaisuissa tilaa. Kirjoittakoot tyypit tekstaripalstoille, jos jonkun toisen henkilökohtainen elämä niin suuresti harmittaa. Älkää pliis tarjoilko suuttumustanne minulle lehtijutuksi verhottuna.

Ja sinänsä Kate Winsletiin liittymättä, en voinut olla pohtimatta: halveksutaanko useamman naisen kanssa lapsia saaneita miehiä tällä tavalla? Jotenkin en usko, että näin on.

 

Kuva: hilsblog.com

Kommentit

Jemina
No Sex and the City

No näinpä. Kunnollinen nainen se vain jää suremaan ensimmäistä miestään koko loppuiäkseen, hautautuneena jonnekin piiankamariin taikka vaihtoehtoisesti nunnaluostariin. Eihän tuollaisesta eteenpäin menemisestä tule mitään, hemmetin horot!

Pineapplehead

Kate on ihastuttava ja fiksu nainen, joka tuskin säntäilee suin päin suhteisiin, pyöräyttää beibin sen enempää asiaa ajattelematta ja sitten dumppaa äijän pihalle vain lähteäkseen samaan rumbaan uudelleen seuraavan eteen sattuvan kaksilahkeisen kanssa. Onhan noista kahdesta edellisestä lapsesta sitä paitsi vierähtänyt jo melkoisesti aikaa tähän kolmanteen vauveliin (peräti 9 vuotta!).

Epäilen, että The Telegraphin mielipidekirjoituksen (no ok, "artikkelin") on kirjoittanut joku tahallisesti (tai tahattomasti) lapseton spinster...

Jemina
No Sex and the City

Minä en itse asiassa usko, että kirjoittaja välttämättä olisi lapseton ja naimaton. On yleinen harhaluulo, että lapsettomat ja naimattomat naiset jotenkin hirveästi kadehtivat niitä kanssasisariaan, joilla lapsia ja/tai avioliittoja riittää. Sen sijaan ainakin oman kokemukseni mukaan äitejä tuomisevat kaikkein eniten juuri toiset äidit, ja naimisissa olevia toiset vaimot. Meillä lapsettomilla ja naimattomilla kun on yleensä niin paljon kaikkea muuta kivaa puuhaa, ettei siinä hirveästi aina ole aikaa nokan työntämiselle toisten ihmisten asioihin!

Pineapplehead

Heh, miten mä niin arvasin, että joku takertuu tuohon mun spinster-kommenttiin, ts. ottaa sen tosissaan... Muahhahhahhaaa! (Hohhoijaa.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hohhoijaa. Vai että heti luuli kumihuuli, eikös tuo juttu jäänytkään koulunpihalle?

huopis
Merennoita

Arrrggghh! Ja siis, miksi aina pitää olla niin helvetin huolissaan lapsista ja niiden hyvinvoinnista?! Lapset on loppupeleissä aika sinnikkäitä otuksia...

Mutta siis miksi ei koskaan oteta huomioon, että vaikka naisella on lapsia, ja vaikka tämä on äiti, on naisella myös oikeus yksityiselämään ja omiin valintoihin, jotka ei oo riippuvaisia lapsista. Nainen voi valita jättää paskan suhteen koska HÄNELLÄ itsellään on siinä paska olo ja elämä muuttuu paremmaksi tuon suhteen päätyttyä. Kyllä lapset pärjää ja selviää. Parhaassa tapauksessa kahden riitelevän ja mykkäkoulua pitävän vanhemman sijaan lapsilla onkin eron jälkeen kaksi mukavaa vanhempaa, joiden kanssa on hyvä olla. Ärh. Ärsyttää siis tuo naisen "redusoiminen" äidiksi. (En vähättele äitiyttä ja tottakai lapsen etu on varmasti usein oman edellä, mutta se ei nyt liittynytkään tähän mun pointtiin varsinaisesti.)

Jemina
No Sex and the City

Hyviä pointteja kaikki, allekirjoitan sen kummemmin omiani lisäämättä!

Ja: vaikka asiaa katsoisikin tuolta lapsen edun kannalta, niin en silloinkaan näkisi yhtään syytä dissata avioeroja jotenkin periaatteellisesti. Vanhempien jääminen surkeaan suhteeseen "lasten takia" tuskin tuottaisi kauhean onnellista kasvuympäristöä kenellekään. En luultavasti tule ikinä ymmärtämään tätä ajatusta, että ne "alkuperäiset" vanhemmat yhdessä ovat aina jotenkin automaattisesti loistavia lapselle (ihan sama millaisessa moodissa operoivat), ja että onnellinen uusperhe muka häviäisi onnettomalle alkuperäisperheelle. W00t!

HelloAochi

KIUKKU. En pystynyt edes lukemaan 'artikkelia' paria kappaletta pidemmälle.

Jemina
No Sex and the City

Hyvä että jätit siihen! Itse jatkoin alati kasvavasta kiukusta huolimatta eteenpäin, mikä ei todellakaan olisi kannattanut.

Auli (Ei varmistettu)

Anteeksi ranskani, mutta voi jumalauta mitä paskaa lehdet julkaisevatkaan! Lasten kanssa olen työskennellyt kuutisen vuotta ja sieltä näkemän perusteella se on yksi ja sama kuinka monta vanhempaa lapsella on ja mitä sukupuolta ne on kuhan he ovat hyvinvoivia ja onnellisia niin heillä on myös onnelliset ja hyvinvoivat lapset.

Jemina
No Sex and the City

Juuri näin!

Mörkö (Ei varmistettu)

Minä ihmettelen ylipäätään sitä, miksi ihmeessä yhä edelleen (ja oikeastaan yhä enemmän) naisjulkkiksista (olipa kyse näyttelijästä, urhelijasta tai tiedenaisesta) puhutaan nimenomaan äitiyden, perheen, tyylin tms. kautta. Miksi??? Missä ovat miehet, joilla on lapsia useamman naisen kanssa?

Ja tuo artikkeli on todellakin raivostuttava. Itse olen perheestä, jossa äitini miesmaku nyt oli aika surkea, ja kaikki kolme aviomiestä saivat lopulta lähteä hulluina/alkoholisteina/väkivaltaisina tai noiden sekoituksena. Se ei silti tarkoittanut sitä, etteikö äitini olisi ollut sitoutunut ja tosissaan. Päinvastoin, lastensa takia hän oli minusta jokaisessa suhteessa liian kauan. Meitä lapsia on siis neljä, kahdella vanhimmalla sama isä. Ja ei, uuden suhteen lapset eivät ole harmittaneet vanhempia lapsia. Päinvastoin, itse perheen nuorimpana "iltatähtenä" (sisarukset olivat syntyessäni 15-18-vuotiaita) olin isoveljieni ja siskoni silmäterä.

Mörkö (Ei varmistettu)

Niin ja lisäyksenä, meillä ei ainakaan koskaan ole puhuttu mistään sisar- ja velipuolista, vaikka samaa isää ei olekaan.

Jemina
No Sex and the City

Ja tähän piti minunkin vielä lisäämäni, että ei meilläkään. Itselläni on useita sisaruksia, osa äidin uudesta liitosta ja osa isän, eikä yksikään ole minulle mitenkään puolikas.

Jemina
No Sex and the City

Tuo on hyvä kysymys, sillä juuri näinhän se menee. Naisia määrittävät heidän vaatteensa, kroppansa, miehensä, lapsensa. Miehiä määrittävät heidän uransa, menestyksensä, heidän oma persoonansa. Just näin reilukerho tämä maailmamme on.

Emilia Pyykkönen
Kuplia

On totta, että mies(julkkujen) kohdalla lapsia harvoin edes mainitaa. Jos (ja kun) lapsia on useamman kuin yhden naisen kanssa, ne luetellaan hyvin neutraalisti. Myöskään se, että jostain on tullut isä ei ole niinkään uutinen kuin jostakin julkusta on tullut äiti. Tämä tavallaan kuvastaa sitä käsitystä, että vanhemmuus kuuluu jotenkin omituisesti yhä enemmän äidille. Ja että äidillä on suurempi vastuu lasten hyvinvoinnista. En tajua, miten tuollainen artikkeli on ylipäänsä julkaistu!

Jemina
No Sex and the City

Tämä on kyllä ihmeellistä - että näin luutuneita asenteita ylipäänsä yhä on, ja että niitä lisäksi vain vahvistetaan tavalla jolla esimerkiksi juuri julkkisten perhe-elämistä lehdissä kerrotaan. Mutta ehkä vähitellen, toimittajapolven nuortuessa, tapaan jolla näistä asioista puhutaan alkaa tulla muutosta? Toivotaan näin.

Tönöhöltiäinen (Ei varmistettu)

Jos nainen tekee lapset eri miesten kanssa samaan perheeseen, joka asuu saman katon alla, tilanne lienee suht ongelmaton. Sen sijaan kaikenlaiset hajautetut uusperhekuviot ovat yleensä erittäin haastavia sekä lapsille että vanhemmille, eikä se ole mikään mielipidekysymys vaan tutkittua tietoa.

Jos suhde ei suju, siitä kannattaa lähteä kävelemään, on lapsia tai ei, mutta ei nyt herran jumala kannata kuvitella, että elämä, jossa kiintymyssuhteet ja elämä jakautuvat moneen suuntaan, olisivat helppoja.

Tästä blogipostauksesta tulee mieleen "kakara". Paljon paloa, vähän kokemusta ja tietoa.

Jemina
No Sex and the City

Uusperhekuviot voivat olla joo haasteellisia. Mutta niin ovat myös onnettomat ydinperhekuviot.

Pikaisesti lukaisin myös noita Judith Woodsin saamia kommentteja eivätkä ne olleet millään lailla imartelevia. "The only person who's looking bad right now is you, Judith Woods. You horrid woman. Keep your mean, judgemental and bitchy comments to yourself. We don't want to hear it. And shame on the Telegraph for publishing such hateful c..p." 
Horrid woman kuvaa aika hyvin omia tuntemuksiani kolumnin kirjoittajasta. Missä solidaarisuus kanssasisarta kohtaan?

Ensimmäisenä tuli mieleen Mick Jaggerin kaltaiset "naistenmiehet". Okei, Jagger on ehkä ollut naimisissa kahdesti mutta lapsia hänellä on tietääkseni neljän eri naisen kanssa eikä se tunnu olevan ongelma kenellekään. Pojat on poikia ja Mick-setä tykkää kauniista naisista. Jeps. Olisiko se muuten hyväksytympää jos Winslet olisi jäänyt leskeksi ja sitten löytänyt uuden kumppanin rinnalleen? Eniten ihmettelen kuitenkin miten lehti on ylipäätänsä julkaissut moista sontaa.

Kyllä minua muuten riipoi myös aika lailla kun hesarin uusi päätoimittaja täytyi esitellä niin ja niin monen lapsen äitinä ja oikein alleviivata hänen palaavan ennenaikaisesti äityislomalta. Ööh, kyllä kai Mikael Pentikäiselläkin on perhe ja lapsia? On kovin sääli jos naisen ensisijaisena roolina aina nähdään äitiys eikä hänen muut ominaisuutensa. Eikä äitiydessä tietenkään ole mitään pahaa, mutta kun esim. tässä tapauksessa Kate Winslet on julkisuudessa ammattinsa kautta.

Ja sitten taas linkkivinkkiä. Jos pääset Yle Areenaan niin suosittelen lämpimästi Sunny Bergmanin dokkarisarjaa Seksiä auringon alla. Ainakin nämä kolme jo esitettyä osaa ovat olleet tosi hyviä ja mielenkiintoisia. http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/seksia-auringon-alla-12

 

Jemina
No Sex and the City

Hyvä pointti tuo Mick Jagger - juuri tällaisia esimerkkejä mietin juttua kirjoittaessani, mutta en sitten jaksanut ryhtyä niitä kaivelemaan. On siis ihan totta, että tuollaiset tyypit kuitataan naistenmiehiksi, pahana päivänä ehkä pukiksi tai muuksi mahdollisesti-snadisti-negatiiviseksi-asiaksi... Mutta kukaan tuskin kirjoittaa sivukaupalla paatosta lehteen siitä, miten Mick ei nyt anna lapsilleen hyvää ja tasaista kasvuympäristöä, hyi kamala, hirveän huono mies tuo Jakkerin Mikke.

Ja tuota dokkarisarjaa onkin pitänyt vilkaisemani, kiitos muistutuksesta!

Vierastelija (Ei varmistettu)

Tää ei ole kyllä vain yhteiskunnan asenne, vaan aika moni nainen ihan itse puhuu itsestään ensin äitiytensä kautta. Monessakohan työhön liittyvässä tilaisuudessa olen ollut, joissa moni nainen esittelee itsensä aloittamalla nimestään, sitten montako lasta on, ja sitten vasta tullaan siihen, että mitähän se tekee työkseen, mikä kuitenkin on se ainoa asia, minkä takia se on paikalla. Joskus nämä menee sentään toisin päin, mutta silti se lapsiluku ja joskus nimet ja iät ja koulutkin mainitaan. Ei lapsilla tai lemmikeillä tai millään muulla siellä himassa ole yleensä mitään relevanssia siihen tilanteeseen, mutta silti koetaan tarpeelliseksi mainita ne.

Jemina
No Sex and the City

Itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen ilmiöön, mutta kuulostaa kyllä aika pelottavalta jos tällaista tosiaan esiintyy. Ja erittäin epärelevanttiakin se tosiaan on. Edelleen osoitan kuitenkin syyttävällä sormellani yhteiskunnassa vallitsevia asenteita - sillä juuri niitähän tämä tällainen käytös heijastelee. Jos kaikkialla näkee ja kuulee naisia arvostettavan ennen kaikkea heidän perheensä perusteella, alkavat naiset tottakai itsekin toistaa tuota kaavaa.

Vierastelija (Ei varmistettu)

En tietenkään kiellä, että kyseessä on yhteiskunnasta johtuva ongelma, olen vain väliin miettinyt, että siitä voisi päästä nopeammin eroon jos sitä ei itse tällä tavoin ruokittaisi tarpeettomasti. Nämä tällaiset kollegat eivät kyllä ole olleet sieltä nuorimmasta päästä, että ehkä tässä on jo olemassa jonkinlaista suku- tai ikäpolvieroakin?

Ja onhan työkavereista toki mukavaa tietää muutakin kuin vain ne työlle relevantit faktat, mutta kun tämän äitiyden esilletuomisen ensimmäistä kertaa tiedostin, niin olen siihen sen jälkeen kiinnittänyt monesti huomiota. Erikoista tässä on siis mielestäni nimenomaan se, että jotkut oikeasti kertovat itsestään mallilla: Olen Meikäläisen Maija, kolmen lapsen äiti, XYZ osaston toimistosihteeri. Ihan kasuaalisti vaan, ennen sitä työnimikettäkin. Tulee mielikuva, että henkilö on ensisijaisesti äiti ja sitten sen ohessa vähän käy täällä tekemässä töitä.

Jemina
No Sex and the City

Olet tietysti ihan oikeassa, että tällaisia aikansa eläneitä ajattelumalleja ei soisi liikaa ruokittavan. Mutta niin monet tällaiset asenteet ovat meissä piilevinä, rivien välistä omaksuttuina, ja niistä voi olla todella vaikeaa päästä eroon jos niitä ei edes vielä tiedosta. Niinpä minusta tuntuu aina vähän epäreilulta syyttää yksilöä tällaisista asenteista. Vaikka muutostahan ei tietysti synny jos me emme sitä yksilötasolta lähde eteenpäin viemään.

 

Vau mikä vauva!

Ei oo kovin hyvää kannustusta huonoissa suhteissa jumittaville ihmisille, jos (avio)liiton päättymistä pidetään epäonnistumisena ja katastrofina. En oo sitä mieltä että suhteita tulis päättää hetken mielijohteesta tai ettei niitä halutessaan pitäis pyrkiä paikkaan ja rakentaan, mutta ei pidä myöskään olla itseisarvo, että suhteessa kun suhteessa pitäis pysyä ihan vaan siks että siihen on joskus lähtenyt. En siis tietty tiedä minkä takia just Kate Winslet on suhteistaan eronnut, mutta noin yleisesti.

"Ja sinänsä Kate Winsletiin liittymättä, en voinut olla pohtimatta: halveksutaanko useamman naisen kanssa lapsia saaneita miehiä tällä tavalla? Jotenkin en usko, että näin on."

Hmm, no mä en kyllä usko että näitä miehiä myöskään pidetään mitenkään erityisen hyvinä isinä tai vanhempina. Toki se meidän maailmankuvassa on "normaalimpaa", että mies elää erillään lapsista, kun että äiti eläis.

Jemina
No Sex and the City

Minäkään en tiedä, että miksi ihmeessä suhteissa pitäisi hampaat irvessä roikkua, jos ne eivät enää tuota iloa yhdellekään osapuolelle. Ylipäänsä voisi tietysti miettiä, että miksi ihmeessä ajattelemme vain ikuisten suhteiden olevan onnistuneita ja hyviä, ja päättyvä suhde on aina automaattisesti epäonnistunut? Eihän jonkin asian loppuminen millään tavalla poista kaikkea hyvää mitä se mukanaan toi.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.