Puhutaan kuukautisista!

No Sex and the City

Asiat ovat todella huonosti, kun jopa feministiä hävettää sanoa ääneen, että mulla on kuukautiset.

Katsoin Yle Areenasta Kuukautiset-minidokkarin  ja jäin pohtimaan sitä miten vähän kuukautisista vielä nykyäänkin puhutaan. Vaikka niin monella on kamalia kuukautiskipuja, vaikka kuukautisköyhyys on valtava ongelma, vaikka kuukautiset vaikuttavat itse asiassa ihan jokaisen ihmisen elämään tavalla tai toisella. Kuten dokkarissa osuvasti huomautetaan, yli puolet maailman ihmisistä vuotaa verta kuukausittain, ja kuukautiset eivät ole mikään naisten asia, vaan itse asiassa ihan kaikkien asia. Miten voi siis olla, että aihe on edelleen niin tabu, että jopa minun kaltaiseni feministi havaitsee toisinaan välttävänsä kuukautisten mainitsemista?

Kuva: Rupi kaur / @rupikaur_

 

Kuukautisten olemassaoloa ei vieläkään ole lupa tehdä näkyväksi. Valokuvaaja Rupi Kaur sai huomata tämän oikein selvästi pari vuotta sitten postatessaan ylläolevan kuvan Instagramiin näytteeksi upeasta Period-valokuvaprojektistaan. Vain vuorokautta myöhemmin Instagram poisti kuvan muka epäsopivana. Kaur postasi sen uudelleen, ja kaksi tuntia myöhemmin se poistettiin taas. Endometrioosista kärsivä Kaur tahtoi kuvillaan nimenomaan käsitellä kuukautisiin liittyvää tabua, ja Instagramin reaktio teki oikein selväksi sen, kuinka syvä hiljaisuuden kulttuuri kuukautisten ympärillä onkaan.

Se hiljaisuus alkaa aikaisin. En muista, että minulle olisi kotona puhuttu kuukautisista. Aihetta koskevat hajanaiset tietoni kertyivät lähinnä Suosikin Bees&Honey-palstalta, ja kun kuukautiset sitten alkoivat, en kertonut asiasta kenellekään. Ei meillä sellaisista asioista puhuttu. Ensialkuun tungin vessapaperia alushousuihin ja joitakin kuukausia myöhemmin uskaltauduin paikalliseen markettiin ostamaan pikkuhousunsuojia.

Nämä ostosreissut olivat aina järkyttävän suuri, häpeällinen prosessi: laadin sotapäällikön lailla suunnitelmia siitä, milloin marketissa olisi vähiten asiakkaita, milloin tuttu täti ei ollut kassan takana ja mitä muuta voisin ostaa samalla kertaa (koska jotain oli aina pakko ostaa, pakko, ei missään nimessä tullut kyseymykseen, että olisi pamauttanut kassahihnalle ainoastaan paketin Vuokkosia). Kassalla toivoin ja rukoilin, ettei yksikään saman yläasteen oppilas paukkaisi paikalle. Pienellä paikkakunnalla sellainen oli varsin todennäköistä, enkä osannut edes kuvitella, miten sellaisesta häpeästä saattaisi selvitä.

Ja vaikka noista kauppareissuista on jo suunnilleen kaksi vuosikymmentä, sama jatkumo on edelleen elämässäni läsnä. Olen joutunut opettelemalla opettelemaan kuukautisista puhumisen: sen, että niistä voi mainita jotain kavereille ja kumppaneille. Huomaan yhä hetkittäin vältteleväni aiheen mainitsemista. Jos esimerkiksi perun sovittuja menoja pahojen kuukautiskipujen takia, saatan sanoa epämääräisesti, että on vaan jotenkin huono olo. Pieni valkoinen valhe, kiusallisten kuukautisten kiertely, tulee kuin selkärangasta.

Kannan siis edelleen sisälläni sitä kuukautishäpeää, joka meistä niin moneen istutetaan ja jota yhä pidetään yllä. Feministinä koen kuitenkin, että erilaiset naiseuteen liitettävät ruumiintoiminnot ovat asioita, joista pitää puhua enemmän ääneen. Niistä on vaiettu niin pitkään, niitä on piiloteltu ja häpeilty. Olisi ihanaa, jos näin vuonna 2018 meistä yksikään ei enää kokisi sellaiseen tarvetta.

Mitä voisimme siis tehdä asialle? Ainakin tarvitsemme enemmän rohkeaa kuukautisaktivismia, sellaista kuin Rupi Kaurin valokuvat ja tuossa mainitsemassani kuukautisdokkarissa esiintynyt Menkkaklubi-kollektiivi, jonka loistava nimikin jo osaltaan murtaa tabuja niin että rytisee. Kuukautisemojien kaltaiset projektit ovat myös hyvä juttu, samoin kuin kaikenlainen kuukautishuumori.

Ja noin yleisesti ottaen luulen, että pienistä teoista on hyvä aloittaa. Minä aion nyt vihdoin lakata välttelemästä kuukautisista puhumista. Seuraavalla kerralla aiheen ollessa ajankohtainen en selitä kavereille ympäripyöreästi mahakivuista tai huonosta olosta, vaan sanon vaikka tämän Canth-magazinen hienon artikkelin tapaan: köh köh, pilluni on kipeä.

 

jatka lukemista:
ne - kuukautiskirja
Can vampires smell my period?
kerrankin hyviä kuukautissuojamainoksia!

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

La-ura
tuska onni elämä

Luojan kiitos mulle menkat ja niistä puhuminen ei ole mikään ongelma. Ongelma on enemmänkin ne kiusaantuneet naamat ympärillä, jotka eivät tosiaankaan halua keskustella menkka-asioista julkisesti... Mutta vielä en ole oppinut vaikenemaan ja tuskin opinkaan.

Sitäpaitsi aina joskus joku jopa haluaa keskustella kuukupista. Aika moni suhtautuu epäillen semmoseen härveliin.

Jemina
No Sex and the City

Niin siistiä, että avoimesti asiaan suhtautuvia ihmisiä on näin paljon! Ja siis kuukautiskuppikeskustelut = best. Sen ilosanomaa todellakin sopii levittää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tohon listalle vielä kuukautismusa - tsekkaa SOFAn Puolukoita-biisi, ihan huikee!

Jemina
No Sex and the City

Tää oli ihan huippu! Nyt tekee mieli koota kokonainen kuukautissoittolista.

randolfinhipat

Asiaa! Olen kärsinyt 12-vuotiaasta lähtien hirvittävistä menkkakivuista, ja ehkäpä juuri siksi en koe aihetta tabuksi. Kivut kun eivät katso missä tai kenen seurassa olen, ja tällöin on parempi kertoa että tämä on "vain" minulle valitettavan tuttua menkkakipua, eikä tähän tarvitse tilata ambulanssia. Kivun iskiessä ei myöskään ole aikaa seurata ihmisten kiusaantuneita tai ei-kiusaantuneita reaktioita. /Mertta

Jemina
No Sex and the City

Hirveää, että sulla on tuollaiset menkkakivut - mutta ehkä tuo niiden opettama/pakottama avoimuus voidaan laskea jonkinlaiseksi positiiviseksi puoleksi? Kammottaa kyllä ajatellakin, miten monet varmaan kärsivät tosi pahoista kivuista, mutta eivät koe voivansa puhua aiheesta avoimesti siihen liittyvien häpeän tunteiden takia. Niin kuin esimerkiksi Eve Edelheit kirjoittaa tässä aika rankassa endometrioosistaan kertovassa jutussa:

"I imagined finally having that conversation with my male boss and colleagues, talking about how menstrual cramps feel like birthing contractions, how peeing hurts so much, it makes me cry. I pictured a subtle look of disgust flash across their faces. Or the thought that I was a complainer, that I couldn’t handle what every other woman could, that maybe I couldn’t handle other things, like challenging assignments.

So I told them I was out with a cold."

 

On ihan käsittämätöntä, että vallitsevat asenteet pakottavat ihmiset edelleen miettimään tällaisa, pakottavat salailemaan ja kärsimään. Mutta ehkä meistä jokainen voi omalta osaltaan yleisen ja avoimen menkkapuheen avulla vähitellen muuttaa tätä kulttuuria.

emmmmmisi (Ei varmistettu)

Ma oon myos kasvannut siita onnellisesti, etta menkat ei oo tabu. Toki monesti niita kiroan, mutta puhumista ei ole alkuvuosien jalkeen tarvinnut haveta tai pelata. Olin 10-vuotias kun omat kuukautiseni alkoivat ja ensimmaiset pari vuotta olivat hieman kiusalliset, silla ala-asteen "pienempien" puolella vessat ei olleet samalla tavalla varustellut. Kipujen vuoksi menkoista on puhuttu niin perheen kuin kavereiden kesken. Oman itsevarmuuden kasvun myota kuukautiset on erittain luonteva osa elamaa ja opiskeluaikoina oli ihan hauska kayda lahialepassa hakemassa paketti tamponeita ja jaateloa statement asenteella. Kai siihen auttaa, etta kehitysmaakokemusten myota myos kakan koostumuksesta puhuu varsin leppoisasti tuttujen kesken. Nykyisin vaadin tyopaikalle roskista ja kunnon mahdollisuutta kasien pesuun. Kuukupin autuutta jaksan saarnata jokaiselle joka kuuntelee. Suoraa puhetta lienee tassakin asiassa se tie joka johtaa muutokseen :)

Ylen juttu menkkamusiikista oli mielestani mainio: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/20/japaninlippus-messiin-pakkaa-ku...

Jemina
No Sex and the City

Ihan huippua että vaadit tuollaisia asioita myös duunissa! Niiden pitäisi olla jo itsestäänselvyyksiä, mutta jostain syystähän näin ei vielä ole, ja niinpä kaltaisillesi rohkeille tyypeille on todellakin tarvetta. Samoin kuukuppisaarnat ovat parhaita - kehun itsekin kuppia jokaikinen kerta jos aihe jotenkin tulee puheeksi, ja olen ollut vähän järkyttynyt siitä, miten monet eivät vieläkään kupista tiedä tai sitä ole uskaltaneet kokeilla. Omaa elämänlaatuani sen käyttö kun on parantanut n. 300%. Jatkakaamme saarnaamista siis edelleen.

Ja kiitos musalinkistä! Mietin just, että olisi mainiota kerätä kuukautisaiheinen soittolista, ja tuossahan on jo joku tehnyt suunnilleen puolet kokoamisduunista.

CougarWoman
CougarWoman

Mä muistan että oikein odotin että mun kuukautiset alkavat! Sattuivat sitten alkamaan kun oltiin äidin kanssa hiihtolomalla mun tädin luona, ja mentiin juhlistamaan mun "naiseksi tulemista" menemällä ulos syömään - mikä ei tosiaankaan ollut mikään standardi köyhän yh-äidin lapselle. <3

Tämä oli siis 80-luvulla.

Ninneri (Ei varmistettu)

Mulle pidettiin kans menkkabileet, tai siis asiaa juhistettiin niin että sain valita mitä sinä päivänä syödään ja sain valita jälkiruuan (lihapullia, perunamuusia ja jätskiä namnam). Meillä oli silloin serkku käymässä, joten en halunnut että asiaa aletaan sen kummemmin julistamaan, mutta me äidin (ja todennäköisesti isän) kanssa tiedettiin mistä on kyse :)

Puhun kans kuukautisista suht avoimesti, koska miksipäs niistä vaikenisi, biologiaa se vaan on. Poikaystävälle raportoin toisinaan kuukupin sisällöstä tyyliin: "Olisit nähny millanen verilöyly oli suihkussa tänä aamuna, olisin voinu maalata koko kylppärin punaseks" -se osaa arvostaa näitä mun kuukausittaisia sotatarinoita :D

Jemina
No Sex and the City

Muistelen lukeneeni menkkabileistä joistakin teini-ikää ja kehon muutoksia käsittelevistä kirjoista, mutta olin aina ihan vakuuttunut, että ei täällä Suomessa mitään sellaista harrasteta. Ihana kuulla, että jotkut ovat kuitenkin saaneet kokea tällaiset! Veikkaan, että itsekin olisin oppinut suhtautumaan kuukautisiini ihan eri tavalla, jos aihetta oltaisiin käsitelty avoimesti ja jotenkin mukavana, peräti juhlimisen arvoisena asiana. Propsit siis teidän vanhemmillenne tästä!

Suttastiina

Mullakin juhlistettiin kotona ekoja kuukautisia peräti (mansikka)kermakakulla :)
Muutenkaan omassa lapsuusperheessä ei näitä asioita ikinä ujosteltu, joten en itsekään oppinut sitä tekemään.
Omille lapsille on kerrottu aina asioista mitenkään kauhistelematta tai kaunistelematta, kun PMS iski tai vatsakrampit pistivät noitumaan, saivat raukat pienestä asti kuulla miksi äiti on kiukkuinen/kivulias.
Tyttären kanssa juhlistettiin ensimmäisiä kuukautisia kaupunkireissulla kahden kesken, toisilla rei´illä korviin ja leivoskahveilla <3 Hih, poika oli tästä niiiiiin katkera! Nokkelana nuorukaisena hän sitten tuli muutaman vuoden päästä iloisena kysymään, että mites me nyt juhlitaan kun hän oli yöllä saanut ensimmäistä kertaa unissaan siemensyöksyn...

Luonnolliset asiat pitäisi kaikkien oppia pitämään luonnollisina, mutta ehkä en nyt itsekään ehkä kahvipöydässä ventovieraiden kanssa alkaisi kuukautisiani ruotia ;)
Mutta perhe- ja ystäväpiirissä niitä tuli kyllä ajankohtana kyllä räävittyä. Kuukautistarinat kyllä pistää miesten inttitarinat kalpenemaan!

Ninneri (Ei varmistettu)

Haha ihan mahtava toi sun poika, nyt alko kiinnostaan että juhlistettiinko tätä "pojasta mieheksi"-riittiä sitten jollain tavoin? :D

Suttastiina

No totta kai me kakkukahvit nautittiin! Ei ole toinen vähempiarvoinen toista :D

Ninneri (Ei varmistettu)

Ihan mahtavaa!! :D

Jemina
No Sex and the City

Parasta! Miksei me voida kaikki olla Suttastiinan lapsia :D

Suttastiina

Mie voin kyllä virtuaaliadoptoida halukkaat ;)

Mä oon aina jotenkin niin ihmeissäni kun ihmiset sanoo että kuukautiset on jotenkin tabu. Siis en vaan tajua tätä ollenkaan... niinku kenelle? ja miksi?

Itse olen niistä aina ihan avoimesti puhunut (toki jonkinlaisia häveliäisyys säädöksiä olen yrittänyt pitää, vaikkakin enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä, kun olen vasta ilmeistä tajunnut, että aika ja paikka ehkä vähän vääriä).

Mutta peukut koko hommalle! Suosittelen kaikille vapautumista tässä(kin) asiassa :) Ihan järjetöntä että asia joka koskee lähes kaikkia naisia ois jotenkin sellainen että siitä ei voisi muka avoimesti puhua. Nyt kun oon kuullut/ tajunnut, että tää voi olla ongelma oon silleen puolitietoisesti perheen lasten/ nuorten kanssa tai aikana koittanut niistä höpötellä, jotta avoin kulttuuri jatkuisi varmasti myös seuraaville sukupolville.

Jemina
No Sex and the City

Kotikasvatuksella taitaa tosiaan olla tässä ihan kriittinen rooli: jos himassa suhtaudutaan asiaan avoimesti ja mutkattomasti, sellainen laajempi kulttuurinen vaikeilu näyttäytyy varmasti tosi hölmönä. Mutta tosiaan, meistä valitettavan monelle on ihan todellisuutta se, että asiaa on oppinut häpeämään aivan valtavasti, ja siitä häpeästä pitää sitten pyristelemällä pyristellä eroon. Yhteiskunnallisestikin asenneilmapiirissä on ehdottomasti vielä paljon muutettavaa, mutta luotan teihin asiaan jo valmiiksi vapautuneesti suhtautuviin siinä, että avoimilla asenteilla ja reippaalla kuukautispuheella tämäkin asia saadaan pian muutettua!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mustakin on outoa että kuukautiset olisivat muka tabu.

Mä olin ainakin niin ylpeä kun mun menkat alko, hitsi musta on tullut NAINEN, mä aattelin! En muista kertaakaan, että olisin häpeillyt tamponien ostoa. Minusta oli oikeastaan aika coolia puhua kuukautisista tällöin niiden alkamisen aikaan, kuulivatpahan muutkin miten kypsä leidi minä jo olen (:D).

Mutta vaikka ei ehkä tabusta voikaan puhua, niin kyllä sen asian ympärillä on yhä liiallista hienovaraisuutta. Esimerkiksi vieraista ihmisistä koostuvassa porukassa kysyisin hieman pienemmällä kynnyksellä kaikilta buranaa kuin tamponia.

Itse en kuukautiskivuista kärsi, joten niistä valittamisesta en osaa henkilökohtaisesti sanoa. Se saattaa tosiaan olla vähän paheksuttu poissaolon syy, ehkä minuakin hieman arveluttaisi tällaisesta puhua miespuoliselle esimiehelle. Ja tämä siitä huolimatta, että olen lääkäri ja todella tiedän millaisia kuukautiskivut voivat hurjimmillaan olla. Ehkä kaikille esimiehille pitäisi pitää kuukautiskipuvalistus :D

Jemina
No Sex and the City

Kiva kuulla, että tällaisia positiivisiakin kokemuksia on, omat kokemukset kun olivat niin sitä toista ääripäätä. Itse kyllä väittäisin edelleen, että kyseessä on tabu - mistä kertoo jo sekin, että tosiaan jopa lääkäriä voisi arveluttaa keskustella aiheesta omakohtaisesti miespuolisen esimiehen kanssa. Ja pakollinen kuukautiskipuvalistus kaikille esimiehille olisi kyllä täysin nerokas idea! Rupea ihmeessä järjestämään sellaisia, täältä saat takuulla kannatusta!

Ennu (Ei varmistettu)

Mulla on vähän sama dilemma kuin sulla, eli feministinä oon vahvasti sitä mieltä, että kuukautisista saa ja pitää puhua enemmän, mutta silti henkilökohtaisella tasolla koen sen vaikeaksi. Tää oon erityisen hassua siksi, että mun työhön kuuluu seksuaalikasvatusta (= mm. opetan teinejä kädestä pitäen käyttämään kortsuja ja vastailen kysymyksiin siitä, mistä kaikista eritteistä voi saada hi-viruksen) enkä koe sitä tippaakaan kiusalliseksi :--D yleisellä tasolla puhuminen siis onnistuu, omasta kokemuksesta ei.

Sillon 12-vuotiaana kuukautisten alkaessa en todellakaan kertonut kenellekään, en ole tainnut vieläkään koskaan puhua äitini tai ylipäätään perheeni kanssa asiasta. Mulla oli onneksi monta vuotta tosi helpot menkat, ja jotenkin vaan elelin niiden kanssa. Vähän yli parikymppisenä mun kuukautiskivut alkoi hiljalleen pahentua, ja nykyään ovat aika kammottavat. En vieläkään silti oikein osaa sanoa niistä edes hyville kavereille, en tiedä mikä se henkinen este on. Tästä seuraa aina välillä vähän absurdeja tilanteita, esimerkiksi yliopiston ruokalan jonossa oon joskus hiki otsalla toivonut jonon liikkuvan vähän nopeammin, jotta kerkeäisin istumaan ennen kuin taju lähtee. Jonosta poistumista en edes harkinnut, koska ikävästi olisi pitänyt selittää.

Myös gynet suhtautuu asiaan vähän nihkeästi. Kun kävin asiasta puhumassa (vielä yksityisellä puolella) gyne vaan suorilta totesi, että ei sulla mitään oo ja viimeistään ensimmäisen synnytyksen jälkeen helpottaa. Siis kysymättä aionko edes koskaan lisääntyä.

Kumppanille oon onneksi oppinut puhumaan aiheesta, ja muutamille kavereille, täytyy tsempata muidenkin kanssa!

Jemina
No Sex and the City

Jonosta poistumista en edes harkinnut, koska ikävästi olisi pitänyt selittää.

Mä niin tiedän tämän tunteen! Ylipäänsä kertomasi kuulostaa kovin tutulta: kun kotona ei ole tietyistä asioista puhuttu, se on vaikeaa myöhemminkin, ja pitää nimenomaan ihan opettelemalla opetella. Vaikenemisen kulttuuri saa meidät kantamaan sisällämme sellaista outoa, muodotonta häpeän möykkyä, josta on tosi vaikea päästä eroon. Eikä siihen ainakaan auta tuollaiset gynejen kommentit! On kyllä itse asiassa ihan täysin käsittämätöntä, millainen asenneilmapiiri ihan hoitopuolellakin tuntuu edelleen vallitsevan. Huh.

Ja ihan asiaan liittymättä haluan vielä sanoa, että superpropsit duunistasi! Seksuaalikasvatuksen parissa työskentelevät ovat niiiin sankareita ja tekevät kaiki omalta osaltaan tärkeää työtä seksuaalisuuteen ja kroppaan liittyvien kulttuuristen hiljaisuuksien ja jumien murtamiseksi. Siispä siitä kiitos <3

Jenniiii (Ei varmistettu)

Oltiin lapsuudenkaverini kanssa viime kesänä tulossa reissusta ja pysähdyttiin pitämään kahvitauko eräällä huoltoasemalla. Kaverillani oli menkat alkamassa, eikä kummallakaan meistä ollut mitään siteitä tai tamponeja mukana. Kumpikaan meistä ei KEHDANNUT ostaa siteitä huoltoasemalta, koska ne olisi pitänyt pyytää tiskin takaa hyllyltä, vaikka a) joimme siellä kahvit ja ostimme muutakin b) huoltoasemalla oli meidän lisäksemme vain muutama ihminen c) olemme kohta 30 d) ?!??!?!. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi ymmärtää järjenjuoksuani(tai no, kummankaan meistä) millään tavalla. Nyt tuntuu siltä, ettei tuossa olisi mitään noloa, voisin tehdä sen tuosta vaan. En tiedä johtuuko tämä osittain siitä, että lapsuudenkaverini seurassa minusta joskus tuntuu, että "taannumme" taas noin 15-vuotiaiksi hihittelijöiksi :D Toisaalta oon muutenki vähän sellanen nolostelija, että joskus vieläkin mietin siteitä/tamponeja ostaessa että "ahaa, kassalla on mies, ei tähän jonoon". Älytöntä, mutta totta. Ja kyllä, mä koen että kuukautiset on tabu.

Jemina
No Sex and the City

Siis kyllä, tabusta kertoo nimenomaan se, että aikuiset ihmiset havaitsevat itsessään tällaisia sinänsä käsittämättömiä ajatuksia ja käytöstä, jota ei oikein voi järjellä perustella edes itselleen. Kuukautishäpeä on ihan oikea ilmiö ja ihan oikea ongelma. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että tällaisten kummallisten jumien bongaaminen itsessä ja yhteiskunnassa meinaa jo sitä, että olemme kovaa vauhtia matkalla muuttamaan asiaa!

Looking for...

Mä tein itseasiassa oman lopputyöni liittyen kuukautisiin ja siinä oli sisältönä nimenomaan myös poikien aktivointi :D aihe siis lähellä sydäntä.

Musta on tullut vasta viime vuosina menkka aktivisti. Julistan kuukupin sanomaa koska vain. Tampoonien kanssa nimittäin mun menkkakivut oli todella paljon pahemmat. Nyt sentään ei tarvitse myöskään koko ajan juosta vessaan vaihtamaan siteitä tai tamppooneja. Lisäksi ei tarvitse edes pohtia onko suojat lopussa tms.

Mun äitini ei ikinä puhunut aiheesta ja isä vielä vähemmän. Mä itseasiassa piilotin kuukautissuojat joita käytin ekoissa menkoissani, jottei kukaan huomaa niitä roskiksessa! Olin kuitenkin tosi kiinnostunut aiheesta ja muistan kun ostin kirpparilta käsilaukun ja siellä oli siteitä!!! Tutkin niitä sitten salaa huoneessani silmät pyöreinä.

Muistan, että mun oli pakko kertoa luokan opettajalle 5 luokalla menkoista kun jouduin koko ajan ravaamaan vessassa ja olin tuskanen. Opettaja oli mies ja hoiti homman hienosti vaikka en kehdannut edes silmiin katsoa. Sen jälkeen sain mennä vessaan ilman lupaa ja olla välkät luokan säkissä kippuralla kun sattui paljon. Muutkin tytöt sai sitten tän oikeuden ja pojat koettivat epätoivosesti keksiä jotain saman arvoista veruketta.

Jos saan tyttären tai pojan haluan kyllä järjestää menkka juhlat tai siemensyöksy bileet! Oma mieheni on myös kuningas kun vääntelen kivuissa. Hän saa ilmoituksen apista, jota käytän kuukautisten seurantaan ja kiikuttaa lämmin vesipullot ja suklaat kiltisti sinne, missä ikinä olenkin.

15 vuotta endometrioosia (Ei varmistettu)

Menen vähän aiheen sivuun, mutta oikeasti, kuukautiskivut!!
Miksi gynekologi vähättelee kuukautiskipuja? Miksi tuommoinen ihminen yleensä opiskelee gynekologiksi?
Miksi lapset kuukautiskivuissa ei saa jäädä kotiin? Jos pitää kitua kippurassa luokan lattialla, onko todellakin työ-/koulukykyinen ja pitää mennä kouluun? Hei haloo!
Miksi naisen kipua ei otetan tosissaan eikä lääkitä kunnolla? Kuinka moni kärsii helvetin kivuista kuukausittain ja lääkkeeksi tarjotaan buranaa?
Miksi naistentautien kipu on kakkosluokan kipu, eikä tarvitse kunnollista lääkitystä? Ja todellakin, puhun naisista ja tarkoitan kaikkia muita, paitsi miehiä. Edes kipu ei ole tasa-arvoista tässä yhteiskunnassa ja siksi siitä pitää puhua :(

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.