Reginan kuolema, tai: Naisen murskaantuneita unelmia

No Sex and the City

Voi ei! Regina-lehti lopetetaan! Mä en ala!

Järkyttävä uutinen saavutti minut muutaman päivän viiveellä, ja nyt surettaa. En koskaan ollut Reginan vakilukija, mutta ostelimme välillä vanhoja numeroita kirpparilta kavereiden kanssa ja muistan mitä kaikkea lehti SinäMinä-ikäiselle Jeminalle silloin edusti. Aikuisuutta. Kypsyyttä. Seksiä, joka olisi varmasti ihanaajännääeksoottistahelläärajuaIHANAA.

Regina-muistot tuoksuvat kesämökiltä ja kylmänkosteassa vuoden viettäneeltä paperilta, vähän jännittäviltä ja aika tosi noloilta samanaikaisesti.

Lilyn Facebook-sivuilla 50 Shades of Grey -opusta sanottiin uudeksi Reginaksi – joksikin salaiseksi ja vähän tuhmaksi, jonka ostaminen nolottaa. Veikkaankin eroottisen kirjallisuuden ja etenkin erotiikkaa ja sitä silkkaa seksiäkin täynnä olevan Internetin ajaneen Reginan kaltaisten lehtien ohitse. Ja vaikka en Reginaa olekaan pitkään aikaan enää lukenut, on sen loppu minusta silti sääli. Lehti herättämineen ja siihen liittyvine mielikuvineen liittyy niin tiukasti teiniaikoihini ja jonkinlaisii esiasteisiin seksuaalisiin fiiliksiin. It's the end of an era. Niisk.

Nyt.fi -saitilla Nytin toimittajat jakavat omia Regina-muistojaan. Käsi ylös, kuka tunnistaa fiiliksen!

”Minä ja ystäväni tartuimme lehteen 1990-luvulla pölyisessä kellaridivarissa. Olimme menneet ostamaan Sinä & Miniä, mutta jossakin uskomattomassa rohkeuden puuskassa valitsimme kumpikin mukaan myös yhden Reginan. Nolotti, mutta palkinto oli sen arvoinen.

Kirjahyllyn klassikoiden eroottiset kohtaukset todellakin kalpenivat Naisen unelmat -novellien rinnalla!

Säilytin omaa kappalettani Reginaa häveliäästi kirjoituspöydän laatikoston takana. Sieltä kaivoin sen esiin, kun halusin (uudestaan ja uudestaan) lukea ne samat novellit.

Luulen, että muistan yhden tarinoista vieläkin. Ja olen aika varma, että jos asiaa tutkittaisiin, paljastuisi, että Reginalla on ollut valtaisa vaikutus suomalaisten eroottisiin kuvitelmiin.”

Nainen, 34

Itse suren lehteä niin lukijana kuin satunnaisena tekijänäkin - kynäilin nimittäin männävuosina lehteen paritkin Naisen unelmat. (Kyllä, siis juuri niitä sheikkejä ja prinssejä ja mystisiä muukalaisia pursuilevia eroottisia tarinoita.) Paljastettakoon myös, että haaveilin toisinaan puolivakavissani urasta romanttisia novelleja kirjoittaen. Niitä ei taideta juuri muualla julkaista, joten lehden mukana kuoli yksi tämän naisen unelma.

NIISK.

Rest in peace, Regina. Tulevien sukupolvien suomalaistyttöjen hapuileva, heräämäisillään oleva seksuaalisuus jää kaipaamaan sinua.

 

Käsi ylös - kuinka moni teistä luki Reginaa?

 

Kuva: lehtiluukku.fi

Kommentit

Shoegal (Ei varmistettu)

Kyllä! Luin totta kai. Mutta oikeasti joskus aivan järkyn pienenä, tyyliin 9-12-vuotiaana :) Sitten joskus vähän vanhempanakin mulla oli muutamia numeroita jossain oman huoneen salaisissa kätköissä, ettei vaan äiti tajuaisi, minkälaista lukemistoa multa löytyi. Olen joistain vanhoista ystäväkirjoista vanhempana naureskellut, miten jollain kavereilla luki lempilehtenä Regina. Kun vastaaja on todella ollut sen joku 10-vuotias! Oli rohkeeta hommaa siis meidän pikkupaikkakunnan ala-asteella, hahaa.

Ostin muuten eilen tuon Fifty Shade of Grey -kirjan! Kävin Akateemisessa vaan hengaamassa ja huomasin, miten tuo oli suomenkielisenä pokkarina, enkä voinut vastustaa. Katsotaan, onko yhtään luettavaa. Oletko muuten Jemina lukenut Barbara Cartlandia? Mä luin niitä aikoinaan teininä, oli suuri kokoelma divarista hankittuna. Harmi, että olen heittänyt ne pois jossain vaiheessa; ne oli niin mahtavia!

Jemina
No Sex and the City

Shoegal, moni meistä taitaa olla aloittanut Reginan tai Harlekiinien lukemisen aika paljon liian nuorena. Minä muistan saaneeni jostain käsiini noita Harlekiini-pokkareita samanikäisenä kuin sinä Reginan, ja olleeni oikein suurkuluttaja. Tarkemmin ajateltuna on aika ihmeellistä, ettei herkässä iässä luettu huttu antanut minulle ns. täysin viturallaan olevia mielikuvia rakkaudesta ja seksistä...

Nykyään en enää ole romanttisten kertomusten perään - lähinnä siksi, että suurin osa niistä on a) saatanan huonosti kirjoitettuja, b) edustaa karseita arvoja joita en mitenkään voi hyväksyä, tai c) molempia. Jostain syystä tässä "romantiikassa" valloillaan näyttävät olevan lähinnä epäterveelle pohjalle rakennetut ihmissuhteet, jotka vaikuttavat tosi vahingollisilta kun niitä oikein alkaa ajatella, ja joissa naisilla on about yhtä paljon omaa tahtoa kuin rukkasella. Ei kiitos meikäläiselle.

Hear Hear!

Voi kyllä, isosiskon Reginat tuli kahlattua läpi salaa ja posket punoittaen.  Myöhemmin löysin myös äidin kirjahyllyistä Jude Deverauxin romaanit, joiden erotiikka vetää vertoja parhaallekin Naisen unelmat -novellille.

Jemina
No Sex and the City

Kiisa, ai niin Deverauxit, ja etenkin Ylämaa-sarja! Muistan jo niitä lukiessani pohtineeni vähän, että onpas aikamoista huttua, mutta silti kävin läpi koko sarjan ja perusteellisesti sittenkin. Muistanpa ostaneeni kirjat myöhemmin omaan hyllyynkin, nostalgiasyistä, kun ne kirpparilta löysin. Pitäneekin käydä laatikot läpi ensi kerralla äidin varastoa penkoessa, ja etsiä ne sieltä! Mitä mahtaisin tuumata niistä nyt...

Hear Hear!

Ah, Ylämaa-sarjasta se juuri aukoi. Itselläni on vielä ollut lapsesta asti mystinen viehtymys keskiaikaan, joten ne osui ja upposi aika tehokkaasti.

Itsekin on tullut nyt vanhemmalla iällä lueskeltua niitä ja myös muita Deveraux'n uudempikin tuotoksia ja olen myös vhän miettinyt, mikä niiden aarvo on. Mutta pirun viihdyttäviähän ne ovat, ei kai kaikkien kirjojen tarvitsekaan olla silkkaa älyllistä paukutusta ja kikkailua.

Vierailijatar (Ei varmistettu)

Oi, Regina! Netittömän ajan pelastus. Kun kymmenisen vuotta vanhempi isosisko muutti kotoa, löysin vaatekaapin päältä kätkön Reginoja ja voi kuinka ne kutkuttivatkaan silloin mieltä ja jalkoväliä. Ensimmäiset orgasmini olen saanut juuri Reginan naisen Unelmia- palstan avulla. Ja niissähän aina myös nainen nautti, mies oli taitava ja otti naisen salaiset toiveet huomioon. Ei mitään puuduttuvaa ja täydellisesti naista aliarvioivaa pornoa, jota nykyteinit pupeltavat.

Jemina
No Sex and the City

Vierailijatar, Reginan merkitys oli kyllä ihan valtava silloin kun ei vielä ollut nettiä josta saattoi kahdella klikkauksella löytää haluamansa kaltaista erotiikkaa. Eikä mainitsemaasi naisen nautinnon kuvaamista sovi tosiaan unohtaa! Kuvailu oli ehkä aika yliampuvaa (kuinkakohan moni tyttö on pettynyt, kun orkut eivät sitten tosielämässä olleetkaan yhtäaikaisia, eikä taivas räjähtänyt tahi maa avautunut), mutta realismin uupumisesta huolimatta tarinoista näki niiden olevan naisten kirjoittamia: esimerkiksi klitoriksen olemassaolo muistettiin aina. Siitä pointsit!

Jemina
No Sex and the City

Kiisa, minä taas olen ollut lapsesta saakka todella kiinnostunut Skotlannista, joten taisivat Deverauxit vedota monellakin tasolla! Kirjailijan modernimmista teoksista en ole lukenut kuin pari hassua, mutta erityisesti mieleen jäi jokin aikamatkailua kuvaillut: oli kokkinainen, joka oli aikeissa mennä naimisiin nihkeän poikaystävänsä kanssa, ja sitten nykyaikaan jotenkin ihmeellisesti päätynyt menneiden aikojen mies... Ja sitten draamaa ja romskua ja ah. Muistan teini-Jeminan olleen kirjan romantiikasta oikein vaikuttunut ja vuodattaneeni pari kyyneltäkin. Pitänee tehdä etsivätyötä kirjan nimen suhteen ja etsiä se sitten jostain käsiini uusintalukua varten.

Hear Hear!

Tuo on yksi äidin kirjahyllyn arrteista ja omia suosikkejani, Pelastava ritari on suomenkielinen nimi.  Siinähän myös palataan sinne keskiajalle.(Tai itseasiassa kaivelin vähän Googlea ja taisit sekoittaa kaksi eri kirjaa. Pelastavassa ritarissa mieshahmo päätyy ensin tulevaisuuteen, mutta Legendassa on kokkinainen, joka matkustaa ajassa jonnekin villiin länteen.) Tuon lisäksi muita lemppareita on juuri Ylämaa-sarja, niissä viehätti aikoinaan se, miten tarinat linkittyi toisiinsa eri kirjoissa.

Huomasinp muuten, että Deveraux (joka on 65-vuotias!) kirjoitta yhä, viime vuonna on tullut viimeisin kirja. Ja miten paljon itseltänikin on vielä lukematta, enkä ole aikoihin edes muistanut koko nimeä. Täytyypä ehkä käydä kirjastossa katselemassa.

Jemina
No Sex and the City

Kiisa, kappas, olen ilmeisesti tosiaan onnistunut pienessä päässäni sekoittamaan nuo kaksi jo vuosia sitten,  ja koko tämän ajan ajatellut kyseessä olevan yksi teos. Taisin juuri kehittää uuden genren - Deveraux mash-upin! Googlailin nimeämäsi teokset ja vaikka muistankin lukeneeni myös tuon Pelastavan ritarin, Legenda oli tosiaan se suosikkini. Vaan nytpä pitää varmaan hommata molemmat, jotta saan selvitettyä mikä osa kuului mihinkin tarinaan...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.